1.6.2015

Aloittamisen vaikeudesta, tekemisen opettelemisesta ja onnistumisen odottamisesta. Pihan kunnostuksen ÖÄÅ


Alla mietteitä jotka pyörivät mielessäni kun olemme pihan toisella kierroksella. Alla kuvia keskeneräisestä ja pilkahduksia valmiista. Naapuri pohti ääneen että onkohan tämä työläänpää kuin kokonaan tyhjästä aloittaminen? On.

 
Älä käytä punaista katetta. Olen vakuuttunut että jos maailmanloppu tulee, tänne jää kaksi asiaa: torakat ja punainen kate. Se pirulainen ei näytä maatuvan ollenkaan vaan kun kaivat 10 vuotta vanhaa kukkapenkkiä niin sitä vaan tulee, tulee ja tulee sieltä maan sisältä kerroksittain. Me olemme nyt täyttäneet noin 5-7 kuutiota maata tontin yhdestä sivusta ja varmaan suurin osa täytteestä on tätä punaista katetta jota on kaavittu kukkapenkeistä. Mielenkiintoista on myös se, että koristekatesäkki maksaa noin 12 euroa ja samaan hintaan saa 3 säkkiä kuorikatetta, joka ainakin omasta mielestäni sopii huomattavasti paremmin tällaiselle metsätontille.



Istuta puut järkeville paikoille. Älä istuta vaahteraa keskelle pientä nurmialuetta. Vaahtera olisi saanut jäädä, jos se ei olisi ollut  k e s k e l l ä  pihan ainoata tasaista nurmialuetta. Pallolajit voitti ja vaahtera sai lähteä. Emme edes tajunneet kuinka paljon kohtalalaisen pieni vaahtera varjosti ja valloitti tilaa kunnes se oli poissa. Jotta nurmikko saadaan tasaiseksi täytyy kantokin kaivaa pois ja sepä vasta vihonviimeistä hommaa onkin. Viime kesänä kaadoimme kaksi Koristearoniaa sillä ne oli istutettu kulkuväylälle (sisälle) ja liiskaantuneita marjoja oli laatat, kengät ja eteisen lattia täynnä. Näiden kantoja emme toi edes kaivaa pois koska ovat keskellä Japaninmarjakuusi aidannetta.

Väärät kasvit. Makumieltymyksistä huolimatta on oikeita kasveja ja on vääriä kasveja. Oikeat kasvit ovat sellaisia jotka ulkonäöllisesti miellyttävät pihan omistajaa ja sopivat pihalle ja paikalleen ominaisuuksiltaan. Sellaiset kasvit myös yleensä kasvavat hyvin, menestyvät ja näyttävät kauniilta. Vaikka kuinka joku kasvi olisi ihana niin jos se ei sovi ominaisuuksiltaan pihalle, on se väärä. Eli vaikka kuinka tekisi mieli hankkia vaikka mitä, on pelkästään järkevää tarkastaa sopivatko kasvit  ajateltuun paikkaan, muuten koko touhu on vain järjetöntä rahan sekä ajan haaskausta.





Oikeat kasvit väärissä paikoissa. Melkein yhtä paha kuin edellinen. Meillä on esimerkiksi Lamohietakirsikka talon pohjoispuolella, pienessä rinteessä, portaiden vieressä. Kaksi kolmesta osu, tämä maata pitkin kasvavapensas sopiikin juuri vaikka portaikon vieressään ja rinteeseen mutta se rakastaa aurinkoa, jopa paahdetta. Talon varjoisa pohjoispuoli ei vain ole paras mahdollinen paikka vaikka kasvi siinä kivalta näyttääkin. Meillä on rodoja tuulisella kalliolla, syreeni varjoisassa metsässä, koristevadelma ilman juurimattoa keskellä kukkapenkkiä ja perennoja keskellä nurmikkoa. Google kertoo miten metsässä ollaan ja en nyt tarkoita talon sijaintia.

Kun valitset pensaat, valitse ne hyvin ja istuta ne oikein. Meillä on yksi Koivuangervo pensasryhmä missä en ole ikinä nähnyt edes lehtiä. Luulen että nämä on vaan tökätty maahan ja unohdettu. Toivon todella että saamme nämä elvytettyä sillä poikkeuksellisesti pensaat ovat hyvässä paikassa koska kestävät hyvin lumikuormaa ja tähän ne talvella kasataan, harmi vain että ne ole ikinä kasvaneet pensaiksi. Meillä on myös Kiiltotuhkapensas aidanne jossa taimet on istutte noin 2o sentin välein ja luultavasti tästä johtuen aidanne ei kasva kunnolla. Kiiltotuhkapensasaidanteen taimiväli on 70 senttiä.



Kuten toistuvasti todettu, olen täysin noviisi pihan hoidossa. Koko homma on kiinnostanut minua ikinä kun kasa kiviä –tai itseasiassa kivikasat ovat olleen paljon kiinnostavampia kuin pihanhoito. Luonteeltani olen kuitenkin sellainen että asiat tehdään kunnolla tai ei sitten ollenkaan. Olen siis opiskellut ja paneutunut aiheeseen, tunnistanut kasveja ja lukenut niistä. Nykyisin kun on maailman helpointa avata Google ja hankkia tietoa niin minulle on aivan mysteeri miksi kukaan menisi henkilökunnattomaan Plantageniin, missä kasveista lukee minimaaliset tiedot (allekirjoittaneen kokemus), ostamaan kasveja pelkän ulkonäön mukaan ja vaan tökkäisi ne johonkin. Meillä nyt sellainen piha kuitenkin on, joten tuleepa tämäkin asia tehtyä ns. p**** edellä puuhun.

No mitä sitten. Piirrä kuva tontista, merkitse olemassa olevat kasvit sitä mukaan kun selviää mitä ne on. Tee taulukko kasvien ominaisuuksista sekä tarpeista. Tarkasta ovatko kasvit oikeissa paikoissa. Hanki oikeanlaista maata ja lannoitetta. Laita kulahtaneille kasveilla lisää maata ja siirrä tarvittaessa kasvit ja istuta ne samalla niille suotuisaan maa-ainekseen, kasville suositellulla tavalla. Kastele hyvin ja lannoita tarvittaessa –itse suosin kanankakkaa ja hevosen lantaa, eli luonnonmukaisia lannoitteita. Älä oleta,  esimerkiksi havulta näyttävä Japaninmarjakuusi saattaakin olla yllättäen kalkitun maan ystävä vaikka olet aina luullut että havukasvit tykkäävät happamasta maasta. Lue lue lue. Ole kärsivällinen, noin kolmen vuoden päästä piha(ni) toivon mukaan alkaa näyttämään siltä miltä pitää. Näin ainakin teoriassa, ensimmäinen vuosihan nyt on vasta menossa eli nyt tehdään perustukset.



On opiskeltu, kaivettu, siirretty ja istutettu. Vieläkään ei ole valmista mutta hyvässä vauhdissa. Muutaman vuoden näyttää varmasti vielä puolivalmiilta, tämäkin on ehkä ihan hyvä tiedostaa. Monilla kasveilla kestää useampi vuosi ennen kun ovat sen kokoisia kuin pitäisi ja joillain kasveilla menee useampi vuosi ennen kun edes lähtevät kasvamaan, tästä esimerkkinä Köynnöshortensia jonka istutin viikonloppuna männyn juurelle. Vaikea siis sanoa olenko onnistumassa vai en mutta yritys on ainakin kova. Harmittaa etten aloittanut tätä näin antaumuksella jo kaksi vuotta siten.

 

7 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus!!!
    Minä kanssa täällä seurailen innolla kukkapenkkeihin nousevia kukkia ja tähän mennessä on löytynyt kaksi jotka silmää miellyttää....Aikaisempi omistaja on vissiin ollut aika boheemi, kaikkea kasvaa siellä sun täällä ja aika väärissäkin olosuhteissa.
    Itse kun tykkään että on muotoja, paljon vihreää ja havuja...
    Jokaisella tosiaankin on mieltymyksensä ja piha on asukkaan näköinen! Ainakin jossain vaiheessa ; )
    Tsemppiä pihahommiin, seurailen innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiina ♥ Olen käynyt lukemassa ja katsomassa teidän pihajuttuja mielenkiinnolla, mukavaa kun on muita samojen asioiden kanssa puuhastelevia!
      meillä boheemi ei tarda riittää kuvaamaan tilannetta, tosiaan ripottelun määrä on ollut aikamoinen ja pihallahan oli mm. 50 Tuijaa. Havuista minäkin pidän mutta pienemmässä määrin ja sopivissa paikoissa :)
      Tsemppiä pihatöihin sinnekin ja täältä seurailen -hyvät näistä tulee!

      Poista
  2. Tsemppiä pihahommiin! Tiedän niin tunteen. Ostimme viisi vuotta sitten talon, jonka piha oli joskus aikoinaan ollut hyvässä hoidossa (näin päättelin siitä, mitä kasveja mistäkin paljastui), mutta edellisen omistajan myötä sitä ei ollut hoidettu arviolta ainakaan viiteen vuoteen. Aloitimme siis metrin heinikkoa raivaamalla. Ensimmäisenä vuonna vain revin kasveja irti, jotka eivät joko miellyttäneet tai olivat omaan silmääni hölmöissä paikoissa. Nyt eletään täällä neljättä kesää ja piha alkaa vihdoinkin näyttämään siltä miltä itse haluaisi sen näyttävän. Tänä vuonna on tosin istutettu jonkin verran uuttakin, joka toivon mukaan parin kolmen vuoden päästä alkaa tuottamaan tulosta ;) Meillä haasteena on tontilla olevat isot puut, joiden juuria on kaikkialla ja ne tuntuvat vievän tehokkaasti ravinteet muilta kasveilta. Piha pidetäänkin hyvin simppelinä. Pisteet talon ensimmäisille omistajille siitä, että yksi pensasaidoista on syreeniä, tontilla on nyt valtava omenapuu (johon on selvästikin yhdistetty kaksi eri puuta, koska eri puolilla puuta on ihan eri makuisia omenoita!) ja karviaispensas oli istutettu kohtalaisen järkevään paikkaan (muut marjapensaat eivät, joten saivat kyytiä). Miinusta siitä, että etupihalle on päätetty istuttaa kaksi koristeomenapuuta. Puut ovat järjettömän hienoja viikon verran vuodessa, kun kukkivat, mutta muuten niistä ei ole kuin haittaa. Koristeomenat liiskaantuvat maassa ja kulkeutuvat sisälle (yäääääh). Mutta puut saavat jäädä, koska ovat niin valtavia, antavat hyvin näkösuojaa ja tosiaan ovat sen viikon verran vuodesta ihan mielettömän hienoja :D

    PS. Pihan laittaminen ei niin ole yhtään mun juttu, mutta pakkohan tässä on jotain ollut opetella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on ollut iso urakka ja ihanaa että alkaa päsätä sille palkitsevammalle puolelle. Nuo puut väärissä paikoissa on kyllä mahoton juttu. Kyllähän jokainen tietää minkalaisen puun istuttaa ja miten iso siitä tulee ja miten mahdotonta niitä on siirtää. EIhän puita voi istuttaa niin että ne ovat ikuisuuden taimikokoisia. Minäkään en olisi niistä Arnioista halunnut luopua mutta ei kertakaikkiaan ollut muuta mahdollisuutta. Sehän tässä päälle vielä kaivaa että miten turhaa hommaa on tehty...kun olisi voitu kerralla tehdä paremmin ja nyt ei oltaisi tässä tilanteessa. Pientä turhautmista kyllä lähes päivittäin on. Haluaisin meidän pihalle myös omena- tai kirsikkapuun mutta meillä kertakaikkiaan ei ole paikkaa, harmittaa mutta pakko toimia rationaalisesti :)

      Teidän piha kuulostaa ihanalta ja kyllä se on jännästi vähän vienyt tämä puutarhanhoio mennessään vaikka en olisi ikinä uskonut. Saa nähdä mitä tapahtuu kun on "valmista" :D Aurinkoisia kesäpäiviä!

      Poista
  3. No on teillä siellä savottaa! Lohduttavaa, että muillakin on, mutta on siinä vaan kova homma! En minäkään mikään viherpeukalo ole koskaan ollut, mutta muutamien onnistumisien jälkeen siitäkin hommasta on alkanut tykätä. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen seurannut teidän pihaa ja upealta näyttää!
      Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu, odotan niitä kesiä kun riittää se kevyempi homma eikä tarvitse nivelet paukkuen maata siirtää :) Nyt on luvattu hyviä säitäkin niin mitäs sitä muuta kesällä haluaisikaan tehdä kun olla ulkona auringossa.

      Poista
  4. Itse asun rivarissa ja pienen pienenssä pihassa ei sen kummempaa ole.

    Itse olen aina ihaillut Kotkassa hyvin hoidettuja yleisiä puisto-alueita ja miettinyt juuri noita samoja asioita. Eli kuinka tärkeätä puisto-aluetta / omaa pihaa suunnitellessa miettiä sitä paikkaa mihin kasvit tulevat. Riippuen maaperästä / valoisuudesta yms. muista ympäristön ominaisuuksista eri kasvit sopivat eri paikkoihin. Selvittää myös kasvien ominaisuudet ja kasvualueet. Myös miettiä omat halut puutarhan hoidossa. Eli hyvällä suunnittelulla ja selvittelyllä pääsee tässäkin pitkälle. Kotkassa on ilmeisesti puistoalueista vastaava henkilö ymmärtänyt panostaa huolelliseen suunnitteluun ja seuraukset näkyvät ihmisten ilona. Luulen myös, että kun suunnitelmat tehdä huolella, niin kustannukset puutarhasta ovat kohtuulliset, kun kasvit pärjäävät niille suunnitelluilla paikoilla itsekseen, ilman suurta huolenpitoa.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥