Hyvää Joulua

 &
a Happy

Toivotteleepi,

anana, M, Jii ja Padmé

*testikuva*

Loppua kohti vauhti kiihtyy niin kuin kuuluukin. Nyt hajosi puhelin ja kun on vihdoin päässyt kyytiin tähän teknologian junaan, niin voin kertoa että hidastaa kivasti elämää kun ei ole puhelinta, sähköpostia, whatsappia eikä juurikaan internetiä. Yhteydenpito mieheen hoituu Jiiltä käyttöön otetun puhelimen kanssa mutta mitään puhelinnumeroita ei oleeeee eli rauhallista on!

Jahka saan tehtyä suursiivouksen, paketoitua joululahjat, pakattua joulu- ja Tahkonreissun kamat ja hoidettua kaikki muut keskenkeräiset asiat niin palaan jälleen ja toivottavasti myös uusin kuvin.

Anyways, Juneau-takin voittaja ei ole vieläkään ilmoittautunut joten nyt lienee kohtuullista arpoa takille uusia voittaja –niin kauan kun vielä toppakautta riittää. Samalla arpoutui kerraston voittaja.

Kerraston voitti:
Henna sanoi...
Viluisen äidin viluiset lapset täällä harrastaa kerrospukeutumista:) Kiitos arvonnasta♥
2. joulukuuta 2012 8.05
http://kivitasku-aarteita.blogspot.fi/

Juneau-takin uusi voittaja on:
Anonyymi sanoi...
Ihan blogi! Arvonnassa mukana. Tytön takki olisi mieluinen. T.massi
19. marraskuuta 2012 7.38
Anonyymi sanoi...
Pöh! Edellisessä piti olla ihana blogi! massi
19. marraskuuta 2012 7.40

Laittakaahan sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen niin saan pikaisesti takit postiin… ehkä kuitenkin vasta joulun jälkeen jos siellä konttorissa on vielä tuntien jonot ;)

Onnea!

Palaan kun saan taas teknologian toimimaan,

rentoa joulun odotusta!

 

[rinteeseen]

Lasten lasketteluharrastuksen aloittaminen
... lautailijamamman näkökulmasta

Tanja on kirjoittanut monta hyvää asiaa lapsista, lapsista rinteessä ja lasten kanssa laskettelureissuilla olemisesta. Tanjan perheessä katrasta riittääkin kolmen lapsen verran ja ymmärtääkseni myös molemmat vanhemmat ovat kokeneita laskijoita. Tanjan perhe laskee suksilla (ainakin kun viimeksi tsekkasin) ja heillä myös lasten opetus on tapahtunut taitavien vanhempien johdolla.

Mutta mitäs kun toinen vanhemista ei laskettele ollenkaan ja se ainoa rinnevanhempi laskee laudalla? Olen jo muutavana vuonna sivunnut aihetta mutta nyt kun olemme viimein siinä pisteessä että homma toimii ns. täydellä teholla, ajattelin kirjoittaa pienen koonnin siitä miten tähän on päästy ja miten homma toimii kahden lapsen ja yhden snoukkaavan mamman kanssa rinteeseessä.

Taustana kerrottakoon että oma äitini ilmeisesti otti minut laskettelemaan alle kolmen vanhana Peuramaalle ja silloin laskettiin vanhemman jalkojen välissä... kun lapsi (lue: allekirjoittanut) ei suostunut hiihtokouluun/yksityisopetukseen/ mihinkään muuhun vaihtoehtoon äidin toistuvista yrityksistä huolimatta. Rinnetunteja kuitenkin tuli paljon ja tavat, säännöt ja tekniikka hioutuivat mallikkaasti oman äidin johdolla. Tutuimmiksi laskettelukeskuksiksi tuli Peuramaa sekä Ruka ja upein kokemus toistaiseksi on ollut Aspen Colorado. Allekirjoittanut on omannut omatoimisuuden sekä (ehkä jopa tyhmän-) rohkeuden joiden siivittämänä pentuna Rukalla laskettiin kaverin kanssa alle kymmenen vanhana kahdestaan aamuysistä iltamäkeen asti ja niitä kuuluisia mettäreittejä myöten. Lämpimin muisto näistä vuosista liittyykin Rukan Kelo-rinteen hirsimökkikahvioon ja kermantäytteiseen Tazza-kaakaoon takkatulen leimussa. 14-vuotiaana päätin että suksilla laskeminen saa riittää ja lähdin Tahkolle lasketteluriparille pelkkä lumilauta kainalossa, käsi jo valmiiksi kantositeessä ja erittäin päättäväisenä että viikon aikana opin laskemaan laudalla. Meni parikolmepäivää ja lasku sujui ylhäältä alas kaatumatta ja olin koukussa. Sitemmin laskut on laskettu laudalla ja vaikka muutamien vuosien taukoja on ollut ja ikääkin yli 30, ei suksia ole enää tullut hankittua.

Jii on aloittanut laskettelun vasta kuuden vanhana oikeastaan juuri siksi, etten saanut pähkäiltyä miten opetan lasta laskemaan kun itse lasken lumilaudalla. Viimein saimme järkättyä skimbareissun Tahkolle ja Jii ilmoitettiin viisipäiväiselle Werneri-kurssille joka järjestettiin siitä huolimatta että ilmoittautuneita oli vain kaksi ja räntää satoi aamusta iltaan. Meillehän tämä oli lottopotti sillä opetus on tietysti intensiivisempää mitä vähemmän opetettavia on. Jii oppi viidessä päivässä laskettelun perusteet hyvin mutta varovaisemmalle laskettelijalle useamman päivän opetus oli selkeästi tarpeellinen. Jii laski pari vuotta suksilla jonka aikana lautailu kiinnosti enenevissä määrin. Toissa vuonna hän kokeili vuokralaudalla ja viime vuonna hankittiin pojalle omat lumilautailukamppeet. Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, en ole missään lajissa nähnyt pojalla samanlaista päättäväisyyttä kuin lautailun opettelemisessa. Ehkä taustalla vaikutti myös se että äiti vaati että lapsi laskee niillä suksilla pari vuotta pohjille.  Poika on täysin itseoppinut ha mielestäni käsittelee lautaa siihen nähden varsin mallikkkaasti ja välillä jopa äidin näkökulmasta aika uhkarohkeasti. Nyt kun huomasin että Peuramaalla järjestetään lautailijoille Temppukoulu, ilmoitin pojan mukaan jotta hän saa ohjattua opastusta siitä mitä tehdä ja miten ettei mene niskat nurin.

Kun yksi lapsi oli jo rinteessä, oli seuraava helpompi ottaa mukaan jo nuorempana. Padmé taisi toissavuonna eli kolmen vanhana kokeilla ensimmäisen kerran suksia ja viime vuonna aloitettiin varsinainen opettelu, aika tuntui olevan kypsä. Pk-seudulla laskettelukoulut alkavat pyöriä yleensä vuoden vaihteen jälkeen ja tuntuvat sopivan meidän aikatauluihin todella hankalasti. Muutamat harmaat tuli lisää kun selvitin sitä viidakkoa ja loppujen lopuksi päätin laittaa tytön yksityistunnille. Olin varautunut että tunteja tulee useampia ennen kuin tyttö on laskuvalmis äidin mukaan mutta tyttö yllätti. Hän sai heti juonesta kiinni, kuuntele opettajaa, toisti harjoitukset perässä ja oppi uskomattoman nopeasti. Ensimmäisen tunnin jälkeen perusteet olivat hanskassa mutta varasimme kuitenkin vielä toisen tunnin harjoitteluun.

On tärkeää että lapset ovat mahdollisimman omatoimisia ja ns. handlaavat itsensä rinteessä sillä laudan kanssa on huomattavasti vaikeampaa ja hitaampaa auttaa kuin suksien kanssa. Olinkin ällistynyt viime vuonna miten tomerasti tyttö keräili itseään rinteestä tai hissin varrelta kaatuessaan ja miten hän selvitti pienet hankaluudet laskettelupäivien aikana ja hymyssä suin.

Toisen yksäritunnin jälkeen koitti Tahkon reissu ja siellä tyttö oppi itse menemään sompahissillä. Opettelua on varmasti helpottanut tytön vähäinen itsesuojeluvaisto rohkea luonne sekä voimakas tahtotila. Koska yksityistunneilla ei ehditty käydä läpi ankkurihissiä, lähti tytön suksilla lasketteleva kummitäti opettamaan viime talvena Messilään miten mennään ankkurihissillä ylös. Kiva päivä josta ei tapahtumia puuttunut ja saimme nopeasti tytön oppimaan ankkurihissin. Ankkurihississä lumilaudalla 100 senttisen lapsen kanssa oleminen on varsin mielenkiintoinen kokemus ja varsin fyysinen suoritus mutta ehkäpä kohta lapset voivat mennä jo kahdestaankin hissillä.

Tänä vuonna aloitimme kauden suoraan yksäreillä. Peuramaalla on superkätsy yksityistuntien nettivaraus ja valita voi opettajien taitoalueiden ja erityisosaamisen mukaan itselle sopivan ajan kalenterista. Me olimme rinteessä sunnuntai-aamuna kello kymmenen ja laskijoita ei ollut nimeksikään, määrä toki kasvoi kokoa ajan tasaisesti. Tarkennettakoon sen verran että me vanhemmat olimme huoltojoukoissa (lue: äiti opetteli taas käyttämään kameraa), poika laski omaan tahtiin ja tytöllä oli se tunti. Seurasin tuntia sivusta (ja etsin talvisäätöjä kameraan) ja ilokseni huomasin miten ope kärsivällisesti odotti että tyttö itse ”handlaa” itsensä ja miten kävivät askel kerrallaan läpi perustaitoja. Tunnin jälkeen opettaja sanoi että lasku on hyvällä mallilla ja tyttöä pitäisi vain muistuttaa laskun aikana asettamaan jalkoja enemmän yhteen koska taidot kyllä riittävät. Tunteja ei kuulemma nyt edes kannata ottaa lisää vaan saada lisää rinneaikaa ja tekniikkaa voi sitten taas hioa lisää kun rinteessä on oltu enemmän. Tyttö haluaa kuulemma kuitenkin vaihtaa lautaan ja lupasin että ensi vuonna voidaan katsoa sitä asiaa.

Ja mitä se maksaa ja mitä siihen tarvitaan?

Laskettelun pääedellytys on luminen rinne ja täällä pk-seudulla se tuntuukin välillä olevan isoin haaste. Jos vanhemmat laskettelevat, on alle 6-vuotiaiden varsinainen laskettu huokeaa sillä ainakin suurimmassa osassa laskettelukeskuksia alle 6-vuotiaat kypäräpäät laskevat vanhempien kanssa ilmaiseksi. Tuntilippujen hinnat pyörivät aikuisten ja lasten osalta 20 euron molemmin puolin ja mitä useampi tunti tai päivä lipussa, sitä edullisempi lippu. Liput ladataan Key Cardille joka maksaa noin 7 euroa. (Key Card kestää minun kokemuksellani ikuisuuden jos sitä ei hävitä ja samalle kortille voi ladata minkä vain keskuksen liput) Lipun ja lumen lisäksi tarvitaan tietty varusteet.

Pakolliset varusteet pienelle laskijalle on monot, sukset ja kypärä. Kaikki varusteet voi vuokrata (vuokrahinnat löytyy keskusten nettisivuilta) mutta jos on enemmän lapsia perheessä, saa ostetut varusteet myös kierrätettyä lapselta toiselle ja yksikin lapsi käyttää yleensä samoja varusteita 2-3 vuotta.

Varusteiden hintahaitari on laaja. Pienten monoja ja suksia on paljon markkinoilla käytettynä ja yleensä kunto on hyvä sillä käyttöaika etenkin monoilla on lyhyt kun lasten jalat kasvavat jopa 2 kokoa vuodessa. Sukset eivät mene useammassakaan kaudessa miksikään kun käyttää ne hullossa tarpeen mukaan. Monot saa käytettynä noin 30 eurolla ja suksi/side/mono-paketteja noin 50-150 eurolla. Uusien suksien hinnat alkavat noin 100 eurosta ja monot noin 60 eurosta. Käytetyissä suksissa siteet on mukana mutta uusiin ne ostetaan erikseen, kaupoissa suksien hinnat eivät siis yleensä sisällä siteiden hintaa. Kypärän itse ostaisin uutena (tai käytettynä sellaisen jonka taustan ja iän tietää), laadukkaan kypärän saa noin 50 eurolla ja alesta vielä huokeammalla.

Sauvoja ei pienet rinteessä käytä, toki ne helpottavat lapsen vetämistä suksilla esim. kahvilaan tai autolle (minulla oli tähän pirkkaniksi *täällä*). Selkäpanssaria ei taida laskettelijat juuri käyttää mutta lumilautailijat enemmän, etenkin jos harjoittelevat temppuja. Lasien käyttö on myös kiinni laskijasta, minä ja tyttö pidetään aina laseja, poika kai säästä riippuen. Lasit kannattaa aina sovittaa kypärään ennen ostamista. Mikäli lasta opettaa itse, on myös lasketteluvaljaat hyvä sijoitus.

Lumilautailija tarvitsee kypärän lisäksi laudan (+siteet) ja kengät. Itselläni hyvät kokemukset on Sinneworld –liikkeestä Lahdesta mutta kaikissa urheilukaupoissa on nykyään hyvä valikoima myös lautailijoiden tarvikkeita. Sinnessä skidien lautojen hinnat lähtevät noin 150 eurosta, siteet ja kengät noin 80 eurosta. Burton After School Special on hinnaltaan 249 euroa ja sisältää laudan, siteet, kengät ja lautalaukun, tällainen sopii etenkin junnulle joka pääsee itsenäisesti laskemaan skimbabussilla lähirinteisiin. Näissäkin varusteissa kierrätys toimii, esimerkiksi Jii laskee tällä hetkellä minun vanhoilla kengillä ja kun lauta menee vaihtoon ensi vuonna jää nykyinen lauta odottamaan tytön käyttöä.

Kuten todettu kannattaa kääntyä laskettelukoulun tai –opettajan puoleen mikäli ei itsellä resursseja opettamiseen ole. Werneri-kurssit on suunniteltu erityisesti lapsille ja niissä voi siirtyä seuraavalle tasolle aina taitotason mukaan. Ainakin pk-seudulla järjestetään myös viikonloppukursseja joilla opetusta on esimerkiksi 2*2h. Peuriksella viikonloppukurssin hinta on 95 euroa mutta hinnat vaihtelevat keskuskohtaisesti. Yksityistunti maksaa samaisessa keskuksessa 49 euroa.

Laskettelusta saa tosi kivan harrastuksen koko perheelle mutta vaikka vanhemmat eivät laskisikaan, ei se missään nimessä sulje pois lasten osalta harrastusta. Mikään ei myös estä laskettelun aloittamista vanhemmallakaan iällä sillä jos pysyy jaloillaan, pysyy kyllä suksillakin. Toki rajoitteena voi ymmärrettävästi olla vaikka vanhat voimisteluvammat niin kuin allekirjoittaneella joka laskee aina niin kauan kunnes polvi pyytää lopettamaan. Mäkeen pääsee ilman autoakin, sillä nykyään monilla laskettelukeskuksilla on skimbabussit joilla pääsee kätevästi perille. Muistan itsekin joskus teininä aamuyön tunteita raahautuneeni keskustaan odottamaan bussia kaverin kanssa että mahdutaan varmasti kyytiin. Tuolloin taisi ainoa skimbabussi olla Himoksen laskettelukeskuksella. Tahmeista aamuista ja pakkasista huolimatta rinteessä ollessa tuntuu että koko muu maailma katoaa, on vain se hetki ja lasten kanssa k i v a a. Ei paljoa paina pesemättömät vaatteet tai likaiset tiskit kun istuu rinnekahvilassa kuuman kaakaon ääressä ja katselee lasten punaisia poskia ja hymyhuulia, paljoa lähemmäksi ei rentoutta pääse kotikulmilla.

Meidät löytää joulun jälkeen Tahkolta ja toivon mukaan tahkotaan jo kaikkia rinteitä. Ehkä tästä kirjoituksesta oli apua jos etsitte tietoa laskettelusta lasten kanssa tai harrastuksen aloitttamisesta. Koko juttu on kirjoitettu kirjoittajan näkökulmasta eli ehkäpä muitakin lähteitä on hyvä käyttää ;) (Ps. jos kiinnostusta on, voin myös kirjoittaa jutun meidän rinteessä testaamista varusteista ja vaatteista)

Nähdään rinteessä!

Kylä lähtee!

Nimittäin TALVI. Nyt on skimbakausi avattu ja vihdoin sellaista talven tuntua tässä kaiken härdellin keskellä.Vaikka työpäivät eivät ole lyhentyneet, on satanut lumi ja mukava pikkupakkanen taanneet että viikonloppusin voi ilakoida arkipäivienkin edestä. Tänään haettiin tuntumaa rinteeseen ja Jii on ilmoitettu ensi vuoden puolelle alkavaan lumilauta-Temppukouluunkin. Välissä käydään vielä Tahkolla laskemassa eli kyllä tästä hyvä rinnekausi kehkeytyy. Allekirjoittanut on nauttinut jälleen yhteisestä ajasta niin perheen kuin kamerankin kanssa.

Tytölle sain viimein käyttöön kaksi vuotta sitten tehdyn alelöydän eli Peak Performancen vakosamettiskimbatakin. Se on aivan mielettömän ihana ja marinoitunut hartaudella kaapissa. Kaveriksi hain (taas) Lilliksestä Peakin ruutuhousut ja ostin lapsille samis NY pipot jostain Stadiumin alekorista taannoin. Jiillä on viimevuotiset kamat ja nyt lapset on aika samiksina rinteessä, ei tunnu haittaavan. Tykkään Peakin rinnevarusteista ja melkeinpä suoraan hankin aina ne tutut kun kasvua on tapahtunut. Merkin takit saa kiinni housuihin neppareilla joka takaa lumen pysymisen vaatteiden ulkopuolella, takeissä on lipputaskut oikealla kohdalla eikä kestostakaan ei moitteita ole.  Pitkähkö mitoitus mielestäni merkillä on eli Jiillä on takki 160 cm/ housut 150cm ja Padmén setti 120cm.

Innolla joulua kohti ja nautitaan talvesta !

Jk. Odottelen vielä viikon että Juneau-takin voittaja ilmoittautuu, sitten ei varmaan auta muu kuin arpoa uusi voittaja, vai mitä mieltä olette? Kodiak lähtee huomenna voittajalle ja ensiviikolla arvon kerraston voittajan.

Onnea Kodiak ja Juneau -takkien voittajille!

Hieman myöhäiseksi meni mutta parempi myöhään kuin huomenna.

Hurjasti oli osallistujia ja tällä kertaa arvontaan voittajiksi arpoutuivat MinnaS ja Hanna V.

Onnea!

Kodiak -takki

Anonyymi kirjoitti...
Arvonnassa mukana, tahtoisin pojan takin.
Reimalle kiitos play layers vaatteista ja niiden yhteensopivuus ja helppokäyttöisyydestä. Meillä ainakin toimii sekä isolla että pienellä tosi hyvin. MinnaS
17. marraskuuta 2012 21.34

Juneau -takki 
Anonyymi kirjoitti...

Arvonnassa mukana :) Tytön takki ihana ja tulisi kovaan käyttöön heti.
-Hanna V.

21. marraskuuta 2012 16.27

Laittaisitteko minulle sähköpostilla yhteystietonne niamagia (ät) gmail.com niin pääsen lähettämään takit uusille omistajille. Onnea vielä voittajille ja huomasittehan että alemmassa postauksessa on arvottavana vielä yksi 150 cm villakerrasto.

Lumista ja valoisampaa viikkoa kaikille !

Edit. 3.12.2012
Sain Reimalta vastauksia palautteisiin ja niitä tässä alla:

Rohkaisemme kaikkia olemaan aktiivisia ja antamaan palautettaa esim. meidän Fb sivulla tai sähköpostitse info@reima.com. Teemme näitä tuotteita kuluttajille :-)
-hienoa kuulla, että nämä takit miellyttävät ja samaa linjaa jatketaan. Paljon on kehitetty istuvuuksia ja yksivärisiä tuotteita on enemmän kuin koskaan. Niissä on kuitenkin aina joku juju :-)
- huppujen karvat ovat irroitettavia ja niiden laatu on aw13 kehitetty niin, että pakko laittaa merkintä, ettemme käytä aitoja karvoja ;-)
- Vaaleanpunaiset hanskat lisättiin yleisön pyynnöstä viime metreillä AW13 mallistoon!
- olemme olleet luvattoman huonoja reklamaatioiden suhteen ja se on nyt otettu vakavasti ja muutos on käynnissä. Meitä ei ole ilman uskollisia kuluttajia. Eli meidän täytyy pitää teistä hyvää huolta!
- housujen kestävyydestä tuli paljon palautetta: meillä on tähän syksyyn uusi Reimatec kangas, joka vastaa vahvuudeltaan viime vuoden reimatec+ kangasta. Vahvin kankaamme reimatec+ puolestaan on entisestään vahvistunut eli tosi aktiivisille pojille suosittelemme näitä supervahvoja materiaaleja. Mutta tuo uusi Reimatec pitäisi myös kestää kulutusta entistä paremmin.
Kannattaa antaa palautetta meille suoraan, jos 2 vkon jälkeen polvet puhki, niin katsotaan mikä vikana.

***

Test Patrol -paketti

[Taustaa Test Patrol -yhteistyöstä]

Lapset saivat itse valita mitä haluavat Reiman mallistosta ja minä katsoin päältä että tulee käytännölliset ja minunkin katsettani kestävät setit. Mallistosta on koottu täysi varustus molemmille eli aluskerros, välikerros, kuorikerros sekä asusteet. Ekstrana tytölle tuli Kirunasta protohaalari, Play Layers-pörrötakki sekä Juneau-takki.

Reiman tämän vuoden malliston ensikertaa nähdessä ihastuin suoralahkeiseen Kiruna -mallin haalariin. Koska uskomattomien sattumien kautta saimme tytölle Kirunasta ainoana valmistetun valkoisen protoversion, päätin että käyttötestiin otetaan toinen haalari. (Proto on valmistettu esittelykäyttöön eikä välttämättä vastaa ominaisuuksiltaan tuotannon haalareita.) Halusin ehdottomasti testiin Reiman Latituden sillä ulkonäöllisesti se vastaa aika pitkälle Ticket Outdoorin Baggieta/Othelloa eli olisi hyvä kotimaisempi vaihtoehto näille tällä hetkellä kovin suosituille yksivärisille haalareille. Tyttö sovitti oikeaa kokoa etukäteen ja yllätyn todella positiivisesti miten kivannäköinen haalari oli päällä ja lapsikin oli silminnähden ihastunut. Latitude tulee olemaan päiväkotikäytössä ja ainakin viime vuonna tytöllä oli aina haalari eli käyttöä tulee olemaan paljon. Kiruna-mallissakin meille uutta on suorat lahkeet ja samalla saadaan testattua niiden toimivuutta vaikka haalari ei muuten käyttötestiin kelpaakaan.

Reima Latitude 128cm

Nyt syksy testattiin käytännössä Popin windfeleecen kiinnityksen toimivuutta saman merkin kuoritakkiin joten halusin testiin myös vastaavan Reiman tuotteen talveen. Tytölle tuli siis Play Layers "Alas" -välitakki haalariin ja käyttöympäristöksi tulee se ah, niin vaativa päiväkoti.. Ajatuksena on, ettei lapsen tarvitse käyttää aikaa useamman kerroksen pukemiseen vaan riittää kun heittää välihousut jalkaan ja sukeltaa haalariin jossa on valmiiksi kiinni välikerros. Tyttö on aivan myyty pörröhupparitakkiin (jossa on siis irrotettava huppu) ja takki onkin todella pehmeä ja joustava päällä. Popin fleecen hihat rullaantuvat kuoritakin hihoista ulos riisuttaessa joka turhauttaa lasta sekä aikuista, joten odotamme jännityksellä riittääkö Reiman nepparit hihoissakin pitämään pörrötakin hihat siellä missä pitää, myös riisuttaessa. Yritän saada kuvan takista jossain vaiheessa tänne.

Rukkaset on ReimaTec+ "Throw" ja ensimmäiset Reiman topparukkaset perheessämme. Materiaali tuntuu hyvältä mutta jopa niin huokoiselta että saa jännittämään voiko nämä tosiaan pitää veden ulkopuolella. Väri on teoriassa sama kuin haalarissa mutta koska kangas on eri, on pieni sävyerä nähtävissä kun nämä asettaa vierekkäin. Notkeus ja pehmeys on etenkin pienen lapsen rukkasissa tärkeää, kuten myös pitkä varsi. Monesti kuulee että lapsen kädet ovat kylmät ja nihkeät jolloin syynä voi olla jopa liian lämmin rukkanen, eli käsi hikoaa ensin ja sitten kylmettyy. Tähän auttaa monesti kun rukkaseen sujauttaa ohuen sekoitelapasen eli "taikalapasen" joka välittää kosteuden pois iholta.

Lisäksi yritämme taas rikkoa ennakkoluuloja ja todistaa että valkoinen takki voi toimia Suomen talvessa, jopa täällä pk-seudulla. Toinen vaate joka malliston julkistettua kävi silmään, oli valkoinen Juneau -takki. Valkoisen värin ollessa kyseessä, suurin haaste on tietysti se miten kankaasta irtoaa lika. Tiukimmin kankaaseen yleensä jämähtää maantiesuola ja öljy, jota lähes poikkeuksetta jokainen lapsi joskus esimerkiksi parkkipaikalla ulkovaatteeseen autosta vahingossa pyyhkäisee.

Takki on aika slimmi ja todella hyvin istuva malli. Juneau ei näytä säkiltä päällä ja uskon että malli sopii hoikemmallekin lapselle kauniisti. Materiaali on notkeaa ja viimeistely vaikuttaa hyvältä. Vaikutuksen teki erityisesti povitasku joka tuntuu tämän ikäisten takissa suorastaan luksukselta. Ei ehkä tarpeellinen (sinne kyllä sujahtaa Padmén mp3-soitin kätevästi) mutta osoittaa että vaatteen suunnittelussa on pyritty viimeisteltyyn lopputulokseen. Huppu on sisäpuolelta karvaa ja vaikuttaa niin pehmeältä ja lämpimältä että saa haluamaan itselleenkin moisen. Muutenkin takki kelpaisi minulle isommassa koossa ihan vaikka heti.

Reima Juneau 122cm

Pipo on tuttu fleece-pipo ja tyttö on kovin innoissaan leteistä. Meillä on ollut vastaavan mallin fleece-pipoja aiemminkin Reimalta ja kovassa käytössä sillä malli on mielestäni tosi toimiva. Se miltä valkoinen pipo kauden jälkeen näyttää, voi vain arvailla. Luulen että tässä kohtaa tipahtaa kypärämyssyt kokonaan pois käytöstä ja pahimmilla pakkasviimakekeillä väliin laitetaan Buff.

Olin myös todella positiivisesti yllättynyt kengistä! Meillä on ollut ainoastaan kahdet Reiman kengät ikinä yhteensä, sillä mielestäni Reiman kengät ovat olleet kovia koppuroita ja kaupan päälle vielä painaviakin. Toissa talvena tytöllä oli ReimaTec - kengät jotka poikkesivat kaavasta ja osoittautuivat erittäin päteviksi päiväkotikengiksi. Silloin laitoinkin korvan taakse että muistan seuraavana vuonna katsoa tutun ja turvallisen Vikingin lisäksi myös Reiman valikoiman.

Reiman kengät ovat mielestäni aavistuksen kapoisemmat kuin viikkarit mutta muuten erittäin samantyyppiset. Pohja on taipuisa oikeasta kohdasta, tarpeeksi paksu eristääkseen maasta hohkaavan kylmän ja varsi tarpeeksi muttei liian korkea. Kengissä on kaksi tarraa ja alempana kumppari eli pukemisen pitäisi onnistua pienemmältäkin lapselta itse. Tykkäsin myös karvareunuksesta kengän suulla. Reunus pehmeä pohjetta vasten ja näyttää kivalle, vaikka ei puntin sisältä yleensä näykään. Tytöllä kenkämalli Curve. Pojan kengät ovat vastaavat ominaisuuksiltaan mutta hieman matalammalla varrella, malli Noki.

Kumpaisellekin lapselle valitsin samanlaiset aluskerrastot sekä välikerrokset. Molemmat kerroksen ovat meillä käytössä myös syksyisin ja keväisin sillä pidentävät välikausivaatteiden käyttöikää ja toimivat myös esimerkiksi paksun neuleen alla jos ei takkia tarvitse tyynellä/leudommalla kelillä. Laskettelu- ja pulkkarinteessä laitetaan alle aina juurikin teknisempää kerrosta. Käyttöikä näillä on siis pitkä, etenkin kun meillä nämä kerrokset on käytössä yleensä kaksi vuotta kerrallaan.

Aluskerrastoksi valikoitui Interior-malli molemmille sillä luonnonkuidut kuulostavat korvaani aina toimivalta ja luksukselta. Malli on todella kapoinen joka on loistava uutinen meidän esikoiselle! Ja äidille jonka mielestä on "ällöä" kun pitkät kalsarit lerputtaa. Mitoitus näissä on ehkä hieman pitkä sillä Jii kokeili ensin kokoa 150 cm ja siinä oli hihat ja lahkeet hyvät mutta housut oli jopa hänelle liian kapeat. Sittemmin vaihdettiin setti kokoon 160 cm. Tytöllä koko 130 ja värinä vaalea että erotan paremmin lasten vaatteet toisistaan.

Välikerroksena molemmilla on housuina perus-mustat-fleecehousut ( Klättra/ Sprung) ja yläosana Slide-puserot. Molemmilla oli tänään paidat aluskerroksen päällä ja malli vaikutti todella hyvin istuvalta, yllätyin (jälleen).

Kerrospukeutuminen alkaa olla arkipäivää useassa perheessä. Päiväkodissa ja koulussa ei tämä toimi ehkä ihan optimaalisesti mutta harrastuksissa ja ulkoiluissa tilanne on eri. Meillä on kerrospukeutuu koko perhe ja näin minusta olo ei ole ainoastaan mukava ja lämmin, mutta myös "ylimääräisten" sitäsuntätä -vaatteiden määrä vähenee. Kun kerrokset on optimaalisia sekä oikeankokoisia on fiilis ulkona touhutessa notkea ja kevyt eikä tönkkötukalahikinen. Eikä tarvitse sulloa kollarin lahkeita ruttuun jääviin villasukkiin tai vetää vatsaa sisään että saa takin vetoketjun kiinni pursuavien paitojen yli. Ehkäpä tulevaisuudessa myös leikki-ikäisten lasten sisävaatetusta viedään suuntaan jossa tekstiilien materiaalivalinnoissa kiinnitetään huomiota niin ulko- kuin sisäleikkimukavuuteen. Tällaisille mallistoille olisi varmasti käyttöä viileämmillä kausilla etenkin päiväkotilaisilla.

Jiille ihan must oli Kodiak - takki ja onnekseni myös poika itse tykkäsi mallista. Hän pääsi sovittamaan takkia etukäteen ja etenkin pehmeä kaulus miellytti suuresti ja tunnustan silittäneeni karvaa myös omaa poskeani vastin ihastuneena. Isoin koko tässä takissa on 152 cm ja mahtuu aivan mainosti samanpituiselle pojalle. Takki on mielestäni erittäin passeli koululaiselle sillä 5-luokkalainen ei käytä toppahousuja koulussa joten hieman pidempi takkimalli lämmittää vähän alempaa kuin pusakka. Olisin mielelläni ottanut tähän samanväriset toppahousut mutta koska niitä ei ollut kuin henkselimallissa, päädyttiin pojan kanssa kirkkaan sinisiin (jaiks!) "Rhombus" -housuihin. Toppahousuja ei viidesluokkalainen enää koulussa käytä mutta oletettavasti tulee useampia pulkkamäki- ja mökkireissuja ja niille äiti vaatii kyllä toppahousut.

Reiman hanskoja ei ole tainnut ennen olla enkä muista että yhtään pipoakaan on pojalla Reimalta ollut ainakaan viimeiseen reilu viiteen vuoteen. Poika on jo muutaman vuoden suosinut rukkasmallin sijasta hanskoja vaikka jaksan marista että rukkaset on lämpimämmät. Molempia kuitenkin kaapista löytyy ja ehkä tällaiset hanskat on pakkaskoulupäivinä kätsymmät. Malli Kiito on reimamaiseen tapaan (oho, joko minusta tuli reima-asiantuntija :o) kapoinen ja istuu pojan pitkiin ja kapeisiin sormiin kuin... no hanskat! Pipot pitää olla mösiä ja mielellään topsullisia ja äiti heitti vaatimukseksi vielä yksivärisyyden. Lopputuloksena kurpitsan värinen Pinta jossa on tuulenpitävä fleecevuori.

Takki Kodiak / Housut Rhombus 152cm

Reimalta lupasivat lukea arvonta-postauksen palautteet läpi sekä vastata niihin joten ajattelin että laitetaanpas heille lisää luettavaa. Minulla on se 150cm Interior-villakerrasto ylimäärisenä eli arvon sen lukijoiden kesken ja toivon että osallistumiskommenttiin kirjoittaisitte mitä mieleen tulee kerrospukeutumisesta ja vaikka siitä miten se istuu päiväkotilaisen arkeen, sana on vapaa!

ARVONTA

Palkinto:

Interior-kerrasto, koko 150 cm

Säännöt:

Ilmoittaudu kommenttiboksissa ja kerro kerrospukeutumisesta jos kerrottavaa on.

Anonyymeillä oltava erottuma nimimerkki.

Palkinnon postitan vain Suomeen.

Arvonta päättyy 7.12.2012

Onnea Arvontaan !

Huomenna tulen kertomaan ketkä onnekkaat voittivat takki-arvonnassa.

LUMEKASTA SUNNUNTAITA TEILLE !

Lunta!

Samalla kun satoi lunta niin tuli uutta virtaa. Ei se vielä näy, väsyttää aivan älyttömästi, kämppä on kuin pommin jäljiltä, 100 asiaa odottaa tekemistä mutta mitä väliä sillä

TALVI ON TÄÄLLÄ!

Huomenna päättyy arvonta ja voi kunpa pääsisin viikonloppuna valokuvaamaan ja tekemään ainakin TP-postauksen ja jotain muutakin inspaavaa. Silmät kaipaa jo muutakin kuin numeroita ja kirjaimia. Minusta on tullut tavattoman huono bloggaaja mutta sitäkin ahkerampi instagrammaaja (onko tuo edes sana...), olen aivan koukussa palveluun mutta koska se ei varsinaisesti minun kohdallani ole mitään visuaalista sinfoniaa niin toivon todellakin että kamerasta saa kohta jo pyyhkiä pölyt.

Kun kuvattiin takki-arvontakuvat siellä vesisateessa, oli mieheni tehtävä kuvata minun uusi villapaita. Lähes jokainen kuva oli epätarkka tai muuten pielessä mutta miestä ei voi moittia, teki varmasti parhaana niissä olosuhteissa. Tässä kuitenkin yksi kuva takaa ja toisen kuvan nappasin instagramista, näkyy tuo kaulus ja hihojen idea. Tein paidan kirpeisiin syyspäiviin ja leutoihin pakkaspäiviin, ajatuksella että voin kyntää pitkin ojanpohjia kuvaamassa ilman että takki rajoittaa liikkumista. Olen vallan tyytyväinen paitaa, sille tulee varmasti paljon käyttöä.

Viljapaita, 592 g 

Lanka: Louhittaren Luola, Pohjan Akka

Väri: Vilja

Puikot: 4,5 

@Instagram

Olin kirjoittanut pitkän postauksen käsitöistä, niiden arvostuksesta sekä hinnoittelusta mutta mennään nyt näin kevyemmällä teemalla ja pohditaan joskus myöhemmin ehkä vähän syvemmin asiaa. Kommenttiboksissa voi toki ottaa kantaa aiheeseen, osallistun mielelläni keskusteluun

Lumista perjantaita kaikille ja onnea arvontaan osallistuneille !

 

A R V O N T A

Olen tehnyt aika pitkää päivää töissä ja kun valoa ei ole kuin muutama tunti päivässä, en saa mitään kuvattua. Toppakamat vesisateessa ei ole oikein toimiva funktio ja vaikka ilmeisesti muualla Suomessa jo pakkasta onkin, ei täällä etelässä ole kuin vesisadetta ja säkkipimeää. Tänään viimein uhmasimme säätä ja menimme kuvaamaan Reimalta saadut toppatakit rantsuun jotta saadaan edes arvonta laitettua ennen kun alet alkaa. Toivottavasti ensi viikonloppuna säät jo suosisivat ulkoilua sillä haluaisin todella saada talvivaatteet käyttöön sekä saada esittelyn Reiman Test Patrol -paketista tehtyä.

Jiillä on Kodiak -takki ja Padméllä Juneau. Molemmat takit ovat pehmeitä, viimeisteltyjä ja mielestäni tosi kivan näköiset. Mallit sopii citytakeiksi mutta ominaisuudet mahdollistavat niin päiväkotikäytön kuin lumiriehatkin. Mitoitus takeissa on normaali eli lapsen pituussenttien mukainen koko on oikea. Padmélle tuli ensin takista koko 128 cm mutta vaikka leveyden puolesta takki olisi ollut hyvä, oli pituutta liikaa ja tilalle otettiiin koko 122 cm ja isompi päätettiin arpoa lukijoille. Koska ei poikia haluttu jättää ilman, otettiin arvottavaksi Kodiak samassa koossa kuin Jiillä, eli 152 cm.

ARVONTA

Palkinnot:

 Reima Juneau 128 cm

Reima Kodiak 152 cm

Arvonnan säännöt:

Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenttiboksissa.
Rekisteröimättömillä osallistujilla on oltava yksilöllinen nimimerkki.

Ilmoita osallistutko tytön vai pojan takin arvontaan.

Mielelläni lukisin myös kommentteja ja toiveita Reimalle, tämä on kuitenkin täysin vapaaehtoista.
Postitan palkinnon vain Suomeen.

Arvonta päättyy  30.11.2012

Pakkaskelejä odotellessa,

talvea kohti 

ja

ONNEA ARVONTAAN !

Arvonta on toteutettu yhteistyössä Reiman kanssa

[ take away shots ]

instagram

vähän niin kuin "kahvi mukaan"

mitä tulee valokuvaukseen

sopii loistavasti tämän hetkiseen

hektiseen

elämänvaiheeseen

saatan olla koukussa

122/128 ja 158/164

Elämässä kun asiat on todella hyvin ja osaa olla kiitollinen siitä kaikesta mitä on saanut, on aikaa miettiä välillä maallisempiakin asioita. Elämä voi olla kevyttä olematta pinnallista, kuten joku asian jossain täydellisesti joskus tiivisti. Kaiken kiireisyyden keskellä olen priorisoinut ajankäyttöä joka käytännössä tarkoittaa sitä etten avaa tietokonetta viikolla, tai ainakaan ole avannut viimeisiin viikkoihin. Nyt kun hehkutin hp:n käyntiin, alkoi verenpaine nousta jo alkumetreillä sillä kone toimii todella hitaasti ja huonosti. Ei se mitään, vielä toimii eli voin lykätä suurta päätöstä... siirtyäkö mackin käyttäjäksi vai nou.

Todella moni lukija tulee tänne neulomiseen liittyvillä hauilla, olen huomannu. Vaikka viime aikoina neulominen onkin ehkä ollut isommassa roolissa blogissa, on silti lasten pukeutuminenkin vielä kiinnostuksen kohteena. Mutta koska lapset ovat jo isompia niin he saavat itse päättää "panostuksensa" blogin ollessa kyseessä. Eli kuvamateriaali mitä tuotan tänne lapsiin liittyen on heidän päätettävissään ja heidän tahtotilastaan kiinni. Tällä hetkellä ykstoistaveellä on omat kuviot ja hän oleskelee kotona vähemmän ja meidän viisvee-esiteini-vaiheessa olevan maailman ihanin tuittuprinsessa on hyvinkin selektiivinen mitä tulee äidin ehdotuksiin. Ja pidempään mukana olleet varmasti muistavat että minusta vaatteet pitäisi aina kuvata kantajansa yllä, näin kuvat ovat paljon informatiivisempia ja kauniimpia. Joten tässä syy, miksi täällä on niin hiljaista ollut tämän asian tiimoilta.

tytöllä bby/8 ja pojalla housut vingino 11 ja paita bby 14

Mitä vaatteisiin, tai niinkuin itse monesti viittaan: lumppuihin ja ryijyihin, tulee on Jii ja padmé kokojen välissä. Kuka on edes keksinyt nämä tuplakoot joiden väliin jää aina yksi noin vuoden aukko kasvukäyrästä? Todella monet vaatteiden kokoluokitus menee tuplakoko-merkinnällä tai parillisella ikämerkinnällä (6, 8, 10....) ja meidän molemmat lapset ovat nyt jotenkin ihan siellä välissä. Koska vaatteiden mitoitus on muutenkin niin täydellistä astrofysiikkaa niin nyt kyllä mennään niin randomilla hankintojen suhteen ettei ikinä. Onneni on että vaatteet tuntuvan kasvavan kaapissa lasten mukana ja mahtuvat, mahtuvat, mahtuvat vaan.

Padmé on 120cm ja Jii 152cm. Välissä. Toplakokojen välissä ja ikäkokojen välissä. Pääsääntöisesti tyttö käyttää kokoa 8 ja se on aika sopiva suurimmassa osassa vatteita. Poika käyttää kokoa 12 housuissa ja 12 ja 14 paidoissa. Pienemmät yläosat ovat just tai nafteja ja isommat roikkuu päällä. Lisää mausteita soppaan saadaan sillä että Jii on sorja ja kundien vaatteet on yleensä vähemmän sorjia. Tyttöjen vaatteet sen sijaan noudattelevat enenevissä määrin slim-mitoitusta kun osastolta siirrytään seuraavalle ja meidän voimistelijatyttö ei ole enää pyöreä mutta raameiltaan sellainen että monet vaatteet ovat auttamatta liian slimmejä. Sinne jonnekin lauseuden väliin katoaa motivaatio tehdä uusia hankintoja arjen kiireissä tai kokeilla uusia merkkejä, on paljon helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa.

Pääsin loppukesästä tai alkusyksystä Tanjan Pomp de Lux kutsuille ja samalla hieman laajentamaan niitä tuttuja ja turvallisia piirejä. Koska Tanjan tyttö on raameiltaan saman tyyppinen kun Padmé, uskalsin tilata pompilta farkut testiin. Arvoin kokoa todella pitkään sillä lähes kaikki tytön housut ovat 128 cm, eivät toki pituuden vaan leveyden tähden. Tanja arvioi että koko 122 cm olisi pompin farkuissa oikea ja niin olikin. Farkut ovat pehmeät, joustavat (todella joustavat sillä sain vedettyä toisen lahkeen oman sääreni ympärille) ja ensimmäiset jotka peittävät koko takapuolen myös tytön kyyristyessä. Saman merkin raitapaita on slimmi mutta joustava ja hihojen ja helman mitoitus todella pitkä, varmasti vastaa sitä 128 cm:ä. Saman merkin edellinen koko (110/116) on kuitenkin jo liki liian nafti.

kaik' on pomp de lux 122/128

Tanjalla ei ollut poikien isoimpia kokoja malleista mukana joten uskaliaasti tilasin yhden paidan merkin isommassa koossa testiin. Koko 152 pitäisi logiikan mukaan olla just eikä melkein sopiva saman pituiselle pojalle... Tässä kohtaa voi ehkä todeta että koot ovat reiluja? Hihoissa riittää pituutta oletettavasti ainakin 158 senttiselle, ellei jopa 164:lle, asti ja meidän iloksemme paita on oikeasti slimmi, näitä lisää kiitos. Ja kiitos Jiille sovituskuvista!

pomp de lux / 152 cm

Samoihin aikoihin kävimme minun mielestäni ehdottomasti Suomen kivimmassa ja parhaassa lastenvaateliikkeessä Lilliksessä. Haimme lasketteluvaatteita tytölle ja samalla reissulla vihdoin muistin katsoa Molo Kidsin trikoopaitoja, niitähän saa myös isommissa ko'oissa. Nappasin mukaan oranssin sekä mustan ja ilmeisest paidat ovat eri kausien mallistoista sillä ovat aivan eri kokoisia niinkuin kokolapun mukaan pitääkin, mutta väärinpäin! Saimme kuitenkin mitä halusimme, eli kapealla mitoituksella olevia peruspaitoja.

Hihojen pituusero on hämmentävä ottaen huomioon kokomerkinnät

molo kids 152 cm

Tälläisiä mitoitusjuttuja tällä kertaa. Olen vakaasti päättänyt reima-esittelyn lisäksi tehdä skimbavaatteista esittelyn mutta molemmat odottavat nyt pakkaskeliä. Lapsetkin ovat jo lupautuneet toimimaan malleina, epäilen että pähkäilevat kyllä itselleen tuntipalkan keikasta ;) Nyt me lähdetään SkiExpoon eli

reipasta sunnuntaita lukijoille !

3.6.2000

osa elämää

3.11.2012

Viikossa villapaidaksi.

No ei ihan, ehkä kahdessa, katsotaan nyt. Lähtöasetelma ei sitäkään suosi sillä rakas mieheni lähtee jälleen reisuun mutta tattadataa! sanoi että ensi viikon jälkeen ei olisikaan reissuja hyvään aikaan.  Tänään olen jättänyt vetovastuun kuitenkin hänelle ja tein villiksen alaresoriin asti valmiiksi. Enkä ole ihan tyytyväinen resorin alereunaan, mielestäni se kinnaa liikaa. Toisaalta, jos se olisi lerpumpi niin sitten se lerpattaa. Kun saan hihat valmiiksi niin te saatte päättää onko hyvä vai ei.

Kun olin neulonut sen yhden sinisen pipon Louhittaren Luolan Pohjan Akasta, oli se menoa. Ihan mielettömän kiva lanka neuloa ja sellainen jytyn villan tuntuinen. Värit on jotain aivan käsittämätöntä. Ei edes tee mieli tehdä neuleisiin mitään kuvioita sillä langan värjäys on niin mahtava. Sanoinhan jo että tilasin aivan hassun määrän lankaa ja nyt jäljellä siitä määrästä on kolme vyyhtiä. Tein ensin alta pois pipot lapsille jotta korvat pysyy lämpimän jos vaikka tuon isomman projektin valmistuminen viivästyisi. Minulla oli siitä jo valmis visio syksyksi mutta se viiden viikon olkapään sairasloma sotki kuvion aika perusteellisesti.

Louhittaren Luola / Pohjan Akka

Kolme alinta pipoa on kaikki tehty suurinpiirtein samalla tavalla. Kysyin lapsilta ensin millaiset haluavat ja vastaus oli että tuollaiset perusmösät, kiitos. Ensimmäisen pipon tein väristä farkku ja siitä tuli sen verran reilu että omin jo sen itselleni. Ärjy on täydellinen väri tytön skimbasettiin ja poika toivoi eniten-vihreää-pipoa ja ei voi olla enemmän vihreää kuin tuo lime. Väristä muste tehty pipo onkin ollut täällä jo aiemmin kuvattuna.

perusmösä [ ohje by anana ]
Tsekkaa myös Rikke hat by Sarah Young, on ollut tässä inspiksenä

Luo 110 silmukkaa saksalaisittain, klik klik jos et tiedä mistä puhun
Neulo joka toinen kierros oikein ja
joka toinen kierros nurin.
Kun pipossa on noin 10 nurjaa kierrosta päällepäin
vaihda puikot 0,5 numeroa isompiin
ja kavenna ensimmäisella oikein kierroksella 4 silmukkaa pois.

Jatka neulomista  joka toinen kierros oikein ja
joka toinen kierros nurin.
Kun olet neulonut yhteensä noin 23  nurjaa kierrosta päällepäin
vaihda puikot 0,5 numeroa isompiin
ja kavenna ensimmäisellä oikein kierroksella taas 4 silmukkaa pois.
Nyt pipossa pitäisi olla 102 silmukkaa.

Kun pipon korkeus on noin 16-17 cm aloita kavennukset.
Pipo kavennetaan 6 kohdassa joka toisella kierroksella
eli jokaisella oikein kierroksella ja tee se  vaikka ssk :lla, klik klik jos et tiedä mitä tarkoitan
Ensimmäisella kavennus-kierroksella kavenna aina joka 17. ja 16. silmukka,
seuraavalla kavennuskierroksella aina joka 15. ja 16. silmukka, sitten 14. ja 15. jne
kunnes sinulla on 12 silmukkaa jäljellä.
Lanka loppujen läpi ja päättele.

Tytön pipo on aloitettu puikoilla nro. 3 eli pipossa on käytetty puikkoja 3, 3,5 sekä 4.
Pojan pipo on aloitettu puikoilla nro. 3,5 eli vihreäsä pipossa on käytetty 3,5, 4 ja 4,5 koon puikkoja.

86 grammaa

86 grammaa

97 grammaa

Aiemmin tein tytölle palmikkopipon niin ikään laskettelutakkiin sopivaksi, miksei muihinkin takkeihin. katsoin ex-tempore lankakaupassa lankaa ja aavistelin että lanka voisi olla takin vetoketjun värinen. Olin ällistynyt kun väri oli just eikä melkein, punertavan värin ollessa kyseessä on aikamoista arpapeliä arviointi ilman mallia. Pojalle olin jo viime vuonna ajatelut tehdä punaisen "kustoon" mutta se jäi. Nyt aloitin ajoissa. Molemmat pipot on neulottu Cascade Wool :sta nelosen puikoilla.

87 grammaa

77 grammaa

Olin tekemässä pojan takeista postausta mutta jos en vaikka ei ehdikkään ennen kevättä niin mainittakoon jo tässä että vihreä takkia on ostettu unkkafemmasta ( Union Five) ja merkki on Element. Ei mitään teknisiä ominaisuuksia mutta ulkonöällisesti tosi kiva perusrotsi ja vuori on, niinkuin snoukkakansa sen ilmaisisi, just sick! Eli tosi cool. Poika tuntuu olevan nyt kaikissa vaatteissa kahden  koon välissä eli 12 on liian pieni ja koko 14 hieman reilu, mutta suunta ylöspäin. Ja näin sitä pikkuhiljaa luisutaan pois lastenvaatekaupoista ja lastenosastoilta?

Meillä sairastupa jatkuu. Pojalla on mysteeriflunssa joka ei tunnu luovuttavan. Hän paranee mutta seuraavana päivänä taas menee huonommaksi eli huomenna mennään kysymään lääkäriltä jatko-ohjeita hoidon suhteen. Tätä on nyt jatkunut kolmatta viikkoa. Toivottavasti tuleva viikko on viimeinen sairasviikko ja pääsisimme nauttimaan vihdoin syksystä ulos perheen kesken, ellei syksy käänny talveen ensi viikonloppuun mennessä. Yritän ensi viikoksi saada esittelyn reiman paketista mutta voi olla että jää viikonloppuun, katsotaan.

Jännittävää lokakuun viimeistä viikkoa kaikille !
Jännittävästi myös hävisi otsikkobannerini...