Voiskohan tämä olla enää yhtään helpompaa.

Muistan kun lapsena halusin kasvatella sitä sun tätä, etenkin porkkanat oli se juttu. Minun mielestäni ei tarvittu kuin pala maata ja siemenet, mutta äiti sanoi, ettei se ihan niin helppoa ole. En ihan ymmärtänyt miksei muka olisi ja tehtiinkin yksi kesä pieni kasvimaa eläinten hautausmaan viereen. Samana kesänä sain syödä itse kasvatettuja porkkanoita. Näin jälkeen päin ajateltuna, äiti todennäköisesti joutui tekemään ison työn maan kääntämisessä ja rikkaruohojen poistamisessa ja minä nautin koko homman helpommasta osuudesta, niiden porkkanoiden syömisestä. Olihan se odottamisen aika pitkä pienelle tytölle mutta porkkanat maistuivat varmaan juuri siksi paljon paremmalle, kuin mitkään porkkanat ikinä ennen sitä.

Tätä lukuun ottamatta, en ole ikinä juurikaan perustanut kasveista tai kasvatettavista. Kaikki sisäkasvit olen lähinnä tappanut tahattomasti ja kerrostalossa asuessamme, ei kyllä kiinnostanut pihahommat pätkän vertaa, jos ei sisäkasvitkaan. Jotain kuitenkin muuttui omakotitaloon muutettaessa ja olenkin löytänyt sittemmin itsestäni aivan uusia puolia.

Edelleen, yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Mottoni onkin, jos rikkaruohotkin kasvaa ilman hoitoa, niin ei tämä mitään rakettitiedettä voi olla. No kyllä kai tämä vähän on mutta kun muistaa, ettei ota asioita kuolemanvakavasti, niin voi kasvien kasvattaminen olla ihan rentouttavaakin puuhaa. Jonka totesin viimeksi viime lauantaina kun siirtelin tomaatinreppanoita isompiin ruukkuihin ja nautin hyvästä musiikista sekä omasta ajasta. Sanottakoon tässä kohdassa, että ennen kun alat koulia tai siirtää turvebrikettejä ruukkuihin, laita mielummin Spotify soimaan kuin LP levy....

No miten se esikasvatus kannattaa tehdä, jos haluaa päästä helpolla?

• Valitse helppoja lajeja, kuten vaikka tomaatti ja samettikukka.
• Kylvä kaikki turvebriketteihin minikasvareihin, vaikka Nelsonin kertiksiin tai Ikean symppiksiin kestiksiin.
• Jos aloitat ajoissa, hanki vaikka Airamin kasvivalo, jos et, niin etsi asunnosta sopiva etelä- tai länsi-ikkuna.
• Säästä valmiiden taimien taimiruukut tai osta uudet ja kun taimilla on sopivasti mittaa, istuta ne turvepaakkuineen taimiruukkuun ja lisää taimi/kylvömulta.
• Pidä auringossa ja kastele. Ja muista se kastelu.
• Istuta ulos kesäkuussa.

Täällä olen kertonut tämän kevään ensimmäisestä kylvösatsista. Melkein kaikki on nyt itänyt, ainoastaan malabarinpinaatti ja chilit ovat kiukutelleet. Maltan kuitenkin vielä odottaa, josko ovat vain vähän hitaalla. Nyt kuukautta myöhemmin, kylvin erän kaksi, eli samettikukat ja hopeahärkit.

Samettikukissa on isot siemenet joten ne on helppo laittaa turvebriketteihin. Hopeahärkin siemenet on niin pieniä, että kippasin ne roskikseen menossa olleeseen viinirypälelaatikkoon -hedelmärasioista saa muuten tosi käteviä minikasvareita. Meidän saunaosastolla on todella lämmin joten laitan kylvön jälkeen aina kasvatukset sinne itämään. Tällä kertaa, jo kaksi päivää myöhemmin oli ensimmäinen vihreä alku näkyvissä samettikukkien briketeissä. Noin viikkoa myöhemmin siirrän taimenalut ruokatilaan/keittiön.

Siirsin viime lauantaina myös kuukautta aikaisemin kylvetyt tomaatintaimet Nelsonin pahvisiin taimiruukkuihin. Taimet olivat tosi pitkiä ja honteloita, joten istutin ne mahdollisimman syvälle ja siirsin samalla kasvivaloa lähemmäksi kasvihuoneen kattoa. Toivottavasti ottavat nyt voimaa sen verran että tanakoituvat. Nelsonin ruukut olivat heräteostos alekorista, vaikuttivat hyvän mallisilta tomaateille ja ovat aika kivannäköisiä. Normaalisti käytän jemmoihin kertyneitä käytettyjä taimiruukkuja.

Nyt mennään taas kuukausi ja toivotaan, etten onnistu tappamaan mitään. Kuukauden päästä oli jotain uutta kylvettävää mutta en nyt muista mitä.

Olen saanut suurimman osan siemenistä Mustilan Puutarhasta. Impectan siemenissä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä itämisprosentti, sillä ainoastaan malabarinpinaatti niistä nyt vähän yskii. Se on kuitenkin hidas itämään ja muutenkin hieman konstikas, joten osasin odottaa tätä. Olen aika ajoissa esikasvatuksessa, eli jos nyt tuli fiilis, että pitäisköhän itsekin kokeilla, niin hyvin vielä ehtii -rohkeasti setti kasaan ja kylvämään! Kyllä sitä kasvua on kiva jännittää ja seurata.

AleAleAle tai jotain ihan muuta.

Yritin käydä aleshoppailemassa mutta heikoin tuloksin. Ensinnäkään emme tarvitse juurikaan mitään ja ne tarvittavatkin on enemmän sellaisia pistohankintoja sieltä täältä ja toiseksi, ainakin Jumbossa oli aika heikko esitys. Parasta antia olikin hyvän ystäväni seura josta saan nauttia aivan  liian harvoin nykyisin sekä tyttöjen keskeinen aika bellan kanssa. En missään nimessä voi kutsua itseäni minimalistiksi mutta fakta on, että lapset kasvavat hitaammin ja lähtökohtaisestikin olen halunnut vähentää kuluttamista jo useamman vuoden ajan. Hankitaan se mitä tarvitaan ja joskus jotain mitä ei välttämättä tarvittaisikaan, mutta ei kiitos kertakäyttöostoksille.

Näistä aleista on toisetaiseksi hankittu yksi yhteinen huivi minulle ja Bellalle sekä hieman isompi ostos eilen Nivalan Laatulaskusteesta, joka on muuten yksi ehdottomista mielenkiinnonkohteistani nykyisin. Aika kiva kattaus sisustustavaraa ja mukavia kampanjoita, kantsii tsekata.

Vähän samaan tapaan kuin Nivalan Laatukalusteella on juhannuksen läpi kestävvä tarjouskampanja, näyttää samaa tapahtuvan täällä, tässähän on postausta jokaiselle päivälle. Aika pihapainotteista tuntuu olevan, sillä kevät meni kiireessä, sitten räjäytettiin koti keittiöremontin takia ja åihalla nyt muutenkin on helppoja ja nopeita kuvauskohteita. Sen suuremmin en pihaan ole ehtinyt panostaa kuin, että kävin tekemässä etukäteen suunnitellut hankinnat Mustilasta. Huokaus, se on aina yhtä miellyttävä reissu eikä taaskaan ollut tarpeeksi aikaa! Samalla tapasin Jukaraisen Katin, jonka 100% Outdoor-blogi oli ensimmäinen puutarhablogi jolle lämpenin. Sen rento ja visuaalinen ote puutarhaan jotenkin avasi silmäni ja sai kiinostuksen heräämään. Kaikessa hämmennyksessä tämäkin taisi jäädä Katille kertomatta taannoin lauantaina, mutta tulihan nyt tässä, eli kiitos Kati ja pihakin kiittää!

Ja sitten loput kuvat pihalta

Mukavaa keskikesän jatkoa!

Alppiruusujen elvytys

Se meidän magnolia olisi vielä parempi esimerkki siitä, mitä pieni TLC voi saada aikaan. Valitettavasti mulla ei ole kuvia siitä pystyyn kuollesta risusta, jonka olin heittämässä biojätteeseen, joten saatte tyytyä nyt puistoalppiruusujen selviytymistarinaan.

Muutimme tänne 2013 ja pihan piti olla suunniteltu, valmis, hoidettu ja upea. Valitettavasti, joko kaikki kuoli siinä yhdessä kesässä kun en osannut/tajunnut/huomannut hoitaa kasveja, tai sitten ehkä jo lähtökohdissa oli jotain perustavan laatusta vikaa, mene ja tiedä. Kun 2014 alkoi vähän kiinnostamaan pihan kasvustot, niin ei me kovin montaa kukoistavaa kasvia löydetty. Koska rakkauteni alppiruusuihin oli alkanut jo Tapiolassa asuessa säännöllisissä vierailuissa Haagan rodopuistossa, päätin aloittaa elvytyksen yläpihan alppiruusuista.

Pensaita pihalla oli yhteensä neljä. Kaksi valkoista Cunningham’s Whiteä ruokatilan edessä ja kaksi puistolappiruusua laituriksi kutsutun terassin edessä. Pensaat olivat jo lähtökohtaisesti väärässä paikassa, sillä ne oli istutettu kallion päälle, jossa ei juurikaan maavaraa ollut ja etenkin puistoalppiruusut olivat paahteisella ja tuulisella paikalla, joka isojen lehtien kautta haihduttaville kasveille on hieman haasteellinen kasvuympäristö. Se myös näkyi pensaista, sillä olivat lähinnä keppikasoja joista roikkui muutama lehti. Lähtökohta oli "ei mitään menetettävää" joten ryhdyimme reippaasti töihin.

Ensin selailin vähän nettiä ja sitten hankin ison kasan rodomultaa. Kaivoin pensaat ylös ja laitoin juuripaakun vesiämpäriin, kunnes sain uudet mullat maahan. Laitoin niin paljon multaa kuin kallion koloihin sain mahtumaan, jonka jälkeen istutin pensaat takaisin suunnilleen samaan syvyyteen ja heitin reippaasti katetta koko istutusalan päälle. Kastelin pensaita säännöllisesti koko ensimmäisen kesän ja annoin veteen sekoitettavaa rodolannoitetta kuukausittain.

Alppiruusuthan tekevät seuraavan kevään nuput jo kuluvana kesänä, joten jos pensaat kärsivät, on turha odottaa kukintaa seuraavan keväänä. Yllätykseni olikin melkoinen kun kasvit lähtivät vinhaan kasvun ja jo seuraavana keväänä kaikki pensaat kukkivat. Olen pyrkinyt suojaamaan pensaat keväisin auringolta ja lannoittaa niitä noin kerran kuukaudessa kesäkaudella. Kukinnan jälkeen kerään kukinnot pois, jolloin kasvit pääsevät kunnolla keskittymään uuteen kasvuun ja uusiin nuppuihin. Nuput kannattaa myös uudelleen istutuksen yhteydessä kerätä pois, jolloin kasvi juurtuu kunnolla eikä ”keskity kukkimiseen". Toissa talvena osa oksistoista paleltui mutta ottaen huomioon, kuinka paljon talvi tuhosi kasveja koko maan laajuudelta, olivat vauriot vähäisiä.

Alppiruusut ovat täydellisiä kasveja, jos halut upeita kukkia pienellä vaivalla. Tavallaan riittää, että istutuspaikka on hyvä ja varmasti kohtuulisesta lannoituksesta ei haittaa ole. Keväisin olen kerännyt töistä käytettyjä kahvipuruja pensaiden juuristolle. Nyt muutaman vuoden jälkeen, meinasin heittää myös hieman lisää multaa ja katetta mutta tulee kuitenkin muistaa, että pintajuurisena kasvina, ei alppiruusua voi "haudata uuteen multaan”. Alppiruusut kukoistavat aurinkoisessakin paikassa, kuten tästä meidän eteläpihalta huomaa, sillä varjoahan tässä ei ole, vaan aurinko paistaa lähes aamusta iltaan. Joskus pitkinä kuumina ja kuivina kausina (joita ei juuri Suomen kesässä yleensä näy) olen lisäkastellut pensaita, mutta tämä on tosiaan aika harvinaista. Silloin kun alppiruusu alkaa roikottaa lehtiään, tietää, että se kaipaa vettä jolloin sitä myös kannattaa antaa. Tulee myös pitää huoli, että juuriston päällä on peittokasveja tai katetta.

Tässä alla kuvat puistoalppiruususta 2015 ja 2017. Valitettavasti Cunningham's Whitesta ei ole vastaavaa kuvaparia mutta muutos on vastaava. 2015 kuvasta erottuu tummimpi kasvusto vanhana ja kirkkaamman vihreät lehdet ovat saman kesän kasvua. Molemmat pensasparit notkuvat nykyisin kukkia kukinta-aikaan eikä vihreitä lehtiä juuri edes kukilta näy. Kukat kuhisevat aina pikkupölyttäjiä ja koko piha tuntuu heränneen eloon vain muutamassa vuodessa.

Pihasta puutarhaksi

Lewisia

Minulta on toivottu pihapostausta. Aloitteellista, rohkeaa ja varsin mukavaa, ottaen huomioon kuinka harvoin olen viime aikoina päässyt ns. eetteriin. Bloggaamattomuus on mietityttänyt minuakin paljon, että onko tässä enää mitään järkeä, kun postauksia tulee yksi kuukaudessa tai kolmessa? Tulin johtopäätökseen, että miksi ei. Minusta on edelleen kiva kirjoittaa ja kuvata ja itse pidän eniten niistä blogeista, jotka kaiken markkinamyllerryksen keskellä ovat säilyttäneet aitoutensa ja ajankohtaisuutensa. Sen, että ovat tavallaan kurkkauksia kirjoittajansa ohikiitävään elämään, heijastuksia tuulilasista kun elämä kuljettaa. Niin täälläkin, milloin mitäkin, palasia meidän arjesta. Viime aikoina lasten harrasteet ovat vieneet paljon aikaa ja nyt kesän kynnyksellä aikataulut heitti taas kuperkeikkaa. Olin itseasiassa jo viime kesänä ajatellut, että tänä keväänä voin rauhassa panostaa pihaan ja blogiin kun viime kevään aikataulut sotki se meidän lomareissu Floridaan. No höpönpöpön, nyt kiihkeimpään taimi-istutus/kasvatusaikaan meikäläinen näköjään ajoitti keittiöremontin! Tai no en minä sitä tähän tarkoituksella ajoittanut, se vaan jotenkin venyi ja venyi kunnes tajusin, että nyt on jo liian myöhäistä. Kaikkein hauskinta tässä on jo 6 kk sitten aikataulutetut kesäjuhlat… ja etenkin se, ettei meillä ole silloin vielä välttämättä keittiötä. Edit, eikä ollutkaan.

Pohjolan tytär

No takaisin pihaan. Pihahan yllättää minut vuosi vuodelta positiivisemmin. Se, että kaikki tekeminen näkyy ja että uurastus tuo minulle iloa ja nyt tykkään tehdä pieniä taimikasvatuskokeiluja sekä se,  että hommat on siinä vaiheessa, että vuosi vuodelta tarvitsee tehdä vähemmän ja voi tehdä enemmän.

Ihana laukka

Sekalaisia siirrettäviä rodoja

Tänä vuonna ruukussa talvehtinut magnolia jätti kukkimatta, eli sitä iloa en ole vieläkään nähnyt. Se johtui varmasti siitä, että kun haimme typyn maakellarista, oli se yltä päältä homeessa kuten myös kaikki samassa paikassa talvehtineet kohtalontoverinsa. Kaikesta huolimatta, puska on tuuheampi kuin ikinä ja minulla on vakaa-aikomus juhlien jälkeen istuttaa se maahan. Kellarissa olleet pelargoniat meni roskiin ja bambut leikkasin alas asti. Toinen bambuista osoittaa kasvun merkkejä mutta toinen vaikuttaa möksähtäneen –katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Syreeni selvisi ja sen tulen istuttamaan samalla kuin siirrämme kasan alppiruusuja enemmän metsikköön. Osa näistä siirrettävistä alppiruusuista ovat sellaisia, joiden en ole aiemmin nähnyt kukkivan. Tämä johtunee hieman hankalasta paikasta sekä siitä, että osa lajikkeista on ulkomaisia, jotka eivät aivan handlaa Suomen talvea. Nyt kuitenkin pientä kukintaa havaittavissa mutta siitepölyn törkeästä määrästä johtuen, eivät puskat ole olleet juurikaan kuvauskunnossa.

Sammalleimu

Sammalleimu, Candy Stripe

Siemenestä kesäkukkia, samettikukka Vanilla

Sininatat, ihan itte siemenestä kasvatetut

Sen sijaan etupenkeissä oleva pohjan tyttäret kukkivat tänä keväänä ensimmäistä kertaan ja voi morjens miten kauniita! Nuput ovat uskomattoman isoja ja niistä kuoriutuu kirkkaan pinkkejä kukkia jotka vaiheittain muuttuvat valkoisiksi. Väritys on niin herkullinen, että olen moneen otteeseen sitä jäänyt hypnoottisesti tuijottamaan. Samoissa laatikoissa on läpi kesän kukkivaa pikkutalviota, joka tuntuu viimein levittäytyvän koko laatikoiden alueelle sekä villinä kasvavaa valkovuokkoa jota tarkoituksella en kitke pois. Muutamia lumikelloja ja krookuksia sieltä myös keväällä pilkistää mutta sipulikasveina eivät oikein viihdy kosteutta pidättävässä happamassa maassa. Aika näyttää miten viime syksynä istutetut jaloangervot viihtyvät.

Laatikoiden viereisestä nurmikosta näkyy nousevan vaaleanpunaisia tulppaaneja vaikka luulin siirtäneeni kaikki parkkiksen viereiseen pensaspenkkiin. Ei haittaa, sillä ovat todella kauniita ja väri sopii hyvin harmaaseen muuriin ja kukkien alla rehottavaan vihreään nurmeen – lähes taiteellista. Se pensaspenkkikin on upea kuin mikä, vaikkakin joku on tainnut käydä syömässä siitä ne siirretyt tulppaanit. Kuolemasta elvyteyt koivuangervot voivat hyvin ja kasvavat ja niiden väleistä nousevat laukat jaksavat ilahduttaa. Keijuangervot ovat kasvaneet valtavasti ja saas nähdä, joko tänä kesänä kaikki kukkii: koivuangervot, keijuangervot ja ruusuangervot, kaikki enemmän tai vähemmän peräkkäin.

Varsin muikeen värinen tulppaani, ainoat itse ostetut tulppaanit. Yleensä ne ovat äitini hankkkimia,

Urbaneroista lisää tuonnempana

Lewisia

Joku laukka, ei mitään muistikuvaa miten tuonne joutuneet.

Kukkapenkki rehottaa rikkaruohoja sillä aikaa kitkemiseen ei yksinkertaisesti ole ollut. Sentäs sain vedettyä saniaiset lumipalloheisien välistä ja toivon mukaan ihan kohta myös angervopensaiden väleistä, edit: tehty. Viime vuonna laitetut hesarit+paksu katekerros on todellakin pelastanut tänä vuonna pensaikot rikkaruoholta mutta saniaiset, ne on kyllä juonikkaita ja viekkaita. Katekerrosta en vielä tänä vuonna ole päässyt lisäämään ja toivottavasti se ei kohta ole liian myöhäistä. Bellan kasvulaatikko laitettiin täyteen porkkanaa ja yksi rivi salaattia Kinkulle (Kinusci on meidän kääpiöhamsteri talvikko joka saa kesäisin aitoa hevonlannalla kasvatettua luomuruokaa ja villiä voikukkaa). Marjapensaat voivat paksusti ja toivottavasti kaksi kertaa ruiskutettu kevätruiskute toimii ja karviaiset eivät ole tänä vuonna kaljuja päivässä ja niin ikään lumipalloheidet säilyisivät kirvoitta.

Akileija

Akileija

Rappusten viereen istutetut sammalleimut ovat levinneet valtavasti mutta valitettavasti talvi tappoi muutaman kokonaan. Lisäsin taas pistokkaita ja toivottavasti ensi kesänä koko väli olisi täyttynyt kasvillisuudesta ja voisin ottaa viimeisetkin kivet pois reunasta. Yläpihalta heitin kaikki vanhat rumat ruukut mäkeen ja ostin tilalle kolme matalaa laakeaa ruukkua Prismasta. Niihin on istutettu siemenestä kasvatettuja samettikukkia ja muutama muratti. Vesilammikon ympärillä lewisiat selvisivät talvesta ja voi yllä ne on nättejä! Ja niin erilaisia ja tuntuvat kehittävän lisää kukkia kuin tyhjästä. Altaan takana aidan vieressä tulppaanit alkoivat viimein vajaa viikko sitten kukkimaan ja näyttääpä akileijatkin olevan hyvin aluillaan. Tomaatteja on taas kasvamassa samassa tutussa paikassa kuusi kappaletta ja uutuutena tänä vuonna on minulla Mustilasta saatu kaksi Urbaneron kangasruukkua, joihin juuri istutin jo aikaa sitten istutin oliivipuun, kasan yrttejä ja mangoldia. Näistä ehdottomasti lisää enemmän kun kasviressukat ovat toipuneet kuukauden laiminlyönnistä vilpolassa ja löytäneet taas elämänhalunsa. (Urbanerot ja kasveineen saatu Mustilasta)

Mikäs tässä, lunta sulatellessa.

Tänään hoidettiin aamulla harrastuskuskauksia ja kiirehdittiin takaisin kotiin. Koska yhdet lätkäharkat oli peruttu, mahollistui ainutlaatuinen tilaisuus lähteä koko perheen voimin ulos! En muista milloin olisimme viimeksi olleet, kai joskus viime kesänä, perheen kanssa ilman kiirettä ulkoilemassa. Kun lapset olivat pienempiä, teimme alituiseen retkiä sinne ja tänne ja täällä blogissa onkin paljon kuvia niiltä reissulta. Nyt me lähdettiin kesän ensimmäisille jätskeille ja tulipa matkanvarrella bongattua muun muassa sorsia, myyrä, perhonen, leskenlehtiä, pörriäinen ja etenkin aurinkoa! Ei pöllömpi synttäripäväivä.