molskis ja loiskis

Huomasin juuri etten vieläkään osaa virkata, toisesta yrityksestäni huolimatta. Ja koska pää jonka tarvitsen  avuksi, tulee vasta huomenna kotiin, tulin tällä välin suosittelemaan teille matkailukohdetta kalakukkojen kaupungin vierestä eli Siilinjärveltä.

Kävin Kuopion reissulla Niilo Ilossa. Sen lisäksi että oli kiva rupatella blogitutun kanssa (huolimatta tyttäreni vähintäänkin riiviömäisestä mielialasta, pahoitteluni) sain samalla aivan loistavan vinkin. Olimme tapamme mukaan menossa jälleen Tahko Spa:han mutta nyt rohkaistuimme ja menimmmekin seuraavana päivänä suosituksesta Fontanellaan. Tai mies meni lasten kanssa, minä kävin kylillä shoppailemassa sekä neuloin pipoa äidille. Mutta oli kuulema tosi kiva paikka ja paljon kivempi kuin Spa, eli suosittelen lämpimästi.

Pakko mainita samalla muutama sananen shoppailukierroksestani Siilinjärvellä. Lähdin siis etsimään apupuikkoa sillä olin unohtanut omani hotellille. Ensin törmäsin Modaan jossa oli loppuunmyynti ja ostin itselleni Espritin neuleen sekä erään kesäpaidan joka tulee minulle tai tytölle mekoksi, näiden yhteishinta olisi ollut 99,90, minä maksoin näistä yhteensä 17,90. Tiedän, ihan mahdotonta. Jatkoin matkaani Seppälän kautta lankakauppaan. Seppälästä luulin ostavani tytölle leggarit jotka oli alennettu vajaasta kahdeksasta eurosta kolmeen euroon mutta kassalla maksoivatkin vain 1,50. Lankakaupasta löysin puoleen hintaan olevan palapelipaketin lisäksi ilmeisesti Siilinjärven ainoan normaalihintaisen tuotteen eli ne apupuikot ...ja lähdin neulomaan Fontanellaan kahvioon.

Se jämälankapipo painaa 84 grammaa, Hotelli Tahkovuoren Sale.

Riiviö.

Rattoisaa hiihtolomaviikkoa kaikille !

"Lapset on tosi vaikuttavia kun ne osaa lasketella."

 -Padmé 4 v.

Yhdessä.

Sitä on vaikea selittää, sen vain tietää kun se tapahtuu. Että tehdään yhdessä jotain sellaista, joka on kaikkien juttu. En sano ettei esimerkiksi pulkkamäki tai kaikki ne mukavat muut reissut olisi meidän kaikkien juttu. On nekin yhdessä oloa, mutta ehkäpä nyt onkin kyse enemmän olon sijasta tekemisestä.

Me kaikki kolme osataan nyt skimbata. Minä voin lähteä mäkeen ja sanoa lapsille että tulkaa mukaan jos huvittaa. Tai lapset voi sanoa että ne haluaa mennä skimbaamaan ja minä voin valita menenkö mukaan vai en. J. pärjää hyvin itekseen ja Padmé voi mennä itekseen jos on sompahissi ja näkökontakti. Olen nyt hieman häkeltynyt tilanteesta, missä lapset ovat oma-alotteisa, toiminnalisia yksilöitä, sellaisia loppuun asti reippaita. Olen häkeltynyt tilanteesta, missä voin ottaa lapset mukaan tekemään jotain, mitä minä olen tehnyt aina. Minun ei tarvitse heitä varsinaisesti vahtia, sillä tavalla hoitaa niinkuin pikkulapsia. En ehkä osaa tätä selittää, mutta se tunne että ollaan liikenteessä vähän niinkuin frendipohjalla, yhteinen kiinnostuksen kohde, yhteinen ilo. Jokainen hoitaa oman kenttänsä ja voidaan vain chillata. No kyllä tietysti puetaan, riisutaan, solmitaan ja laitetaan, käydään pisulla, oiotaan suksia, korjataan monoja, talutetaan portaissa, vedetään suksilla -mutta se on sellainen fiilis, ettei noita pikkuhuoltoasioita edes huomaa.

Siellä se minun pikku prinsessavauva kolisutteli monoilla hakemaan vettä itselleen ja väitteli isoveljen kanssa että kumpi saa mennä hakemaan servetit. Siis  s a a  mennä hakemaan. Molemmissa lapsissa jatkuva virta, into ja ilo. Niin kauan kun ovat mäessä, eivät muista edes tapella keskenään saatika kiukutella minulle. Isoimpia harmituksia erään päivän aikana oli kai ettei monoilla voi hyppelehtiä, tyttöhän liikkuu samalla tavalla kuin lapset sarjassa Pieni talo preerialla, mutta sekin meni ohi olankohautuksella.

Tosiaan tuijotin Tirolin penkillä molempia, useana päivänä ja mietin että vau, onpa siistiä.

Isikin me haluttais mukaan mutta hän ei ole vielä ihan vakuuttunu lajin sopivuudesta hänelle. Poika rohkaisi sanomalla että kyllä hän on nähnyt noinkin vanhoja opettelemassa laskettelua... saatettiin hieman nauraa miehen kanssa. Toisaalta minusta on mukavaa kun on oma huoltojoukkoyksikkö joka pysyy mobiilina kengät jalassa, kyllähän se aina vähän keventää. En kuitenkaan vastaan pane mikäli hän päättääkin heittää monot jalkaan, kyllä mäkeen aina mahtuu. Nyt tuntuu että itsekin olen löytänyt innostuksen lajiin, vaikka koko elämäni olenkin mäessä ollut -nyt kuitenkin ihan uudella fiiliksellä.

chillaillaan!

vko. 7

Eilen pakkasin ja hain muutamat puuttuvat jutut Tahkon reissua varten. Ensin vein miehen duuniin, odotin Bilteman pihalla että se aukeaa ja heti perään Maritimin pihalla samaa asiaa. En usko että olen ikinä ennen ollut passissa kummankaan kaupan pihalla niin malttamattomana. Kotona laitoin kasaan omat ja lasten tavarat, siivosin kämpän ja pakattiin apumiehen kanssa auto. Hieman kummitteli takaraivossa säätiedoitukset, ei mitään herkkukeliä oltu luvattu iltapäiväksi.

Meidän piti alumperin lähteä heti J.n päästyä koulusta mutta puheterapeutti oli päiväkodilla luultua myöhemmin, joten pääsimme starttaamaan vasta 15:25. Ajoimme ennätykselliset 60 minuuttia Jumboon hakemaan isiä kyytiin, oli hieman ruuhkaa matkalla. Eikä matka edistynyt juurikaan nopeammin siitä eteenpäin, Tahkolle saavuimme noin 23:20. Vihdoin turvallisesti perillä kuitenkin.

Apumiehen pipo Cascaden jämälangoista.

Mies on töissä pari päivää ja me olemme lasten kanssa vapaalla, sitten vielä muutama päivä yhteistä lomaa koko porukalla. Hieman olen jännittänyt että miten onnistuu laskettelureissut kokoonpanolla missä ainoa aikuinen on lumilaudalla, toinen lapsista on vasta 4-vuotias aloittelija suksilla ja toinen aloittelija laudalla. Ensimmäinen haaste on pelkästään päästä hissillä ylös, hyvänä kakkosena eteneminen siirtymätaipaleilla, sillä pukkulaskettelija ei laskettele sauvojen kanssa.

Viime viikonloppuna olimme Lahdessa Stars of the Stadium -tapahtumassa sekä opettamassa ankkurihissinousua lapsille. Mukana oli tytön kummitäti, rakas ystäväni. Hän laskettelee suksillä joten vei muutaman kerran molempia lapsia ylös ankkurihissillä, jonka jälkeen uskalsin ottaa laudan kanssa lapsen omaan ankkuriin. Koko homma onnistui yli odotusten ja iso kiitos kuuluu kummitädille, kiitos ♥

Tänään aamupäivä hengailtiin leikkihuoneessa, haastateltiin skimbaputiikin myyjää sekä riekuttiin huoneessa. Lounaan jälkeen rohkeasti haasteita kohti eli rinteeseen. Päivän tavoitteena opettaa tyttö menemään tappihissillä yksin ja saada poika lautailemaan enemmän kylkiedellä eli kunnon käännöksien kanssa.

Siirtymätaipaleet olen ratkaissut tekemällä pienen talutushihnan tytälle. Pari metriä ohutta köyttä, kaksi putken pätkää ja muutama paalusolmu, yhteensä 65 senttiä, voisin valmistaa näitä sarjatuotantona. Mahtuu taskuun ja on kätevä kuin mikä. Aika vähän näkyy rinteessä lautailevia vanhempia mutta uskon että määrä on kasvamassa. Tänään jätin itse laudan pois, juurikin siksi että pystyn auttamaan hississä sekä jotta tyttö oppii että jos kaatuu rinteessä, pitäisi itse päästä ylös ja jatkaa alaspäin. Kun äiti on rinteessä mukana, kummasti tahtoa itsensä keräämiseen löytyy huomattavasti vähemmän.

Alkuviikosta löysin molemmille lapsille sekä itselleni uudet lasit, sekä pojalle kypärän alesta. Poika on laskenut minun laseilla jotka on ehkä 15 vuotta vanhat ja tyttö pojan -jotka ovat uudemmat mutta sitäkin enemmän kärsineet. Pojan lasit ja kypärä löytyivät Stadiumista ja minun sekä tytön lasit TopSportista, koko kasa alle satasella eli nyt kannattaa kyllä kiertää tämänkin alan alet. Minulla on vielä hakusessa villapaita/fleece eli jos joku tietää vinkata Kuopion suunnalta hyviä kauppoja, otan vinkit mieluusti vastaan.

Päivä meni yli odotusten.

Hienosti molemmat oppivat mitä piti ja kahviossa whatsappattiin isille kuulumiset ja syötiin munkkeja. 

Ansaittujen päikäreiden ja ruoan jälkeen elohiiret pääsivät vielä uimaan isin kanssa,

voiko lomalta enää enempää toivoa.

Terkkuja Tahkolta!

By the way,

 

me elämme vielä ihan talvea,

vastahan se alkoi.

Ei ole silti jäänyt huomaamatta että kevättä kaivellaan

esiin, blogeissa ja kaupoissa.

Kauppoihinkin ehdin niin harvoin,

että kun viikonloppuna kävin, olin ihan wow.

Tuntui sellaiselta uudelta,

vähän kun olisi ollut matkoilla.

Olen ajatellut että kaikki on valmiina,
viime kesäiset mahtunee, ainakin suurelta osin
ja sitten tuli ne Bodenit.
Että enpä stressaile, eikä nyt ole sellaista aikaakaan,
kun odotan vain niitä kauniita, aurinkoisia
kirpeitä pakkasvapaapäiviä.

No viikonloppuna matkanvarrelta tarttui kuitenkin muutama juttu mukaan,
ja jotenkin innostuin että vinkkaampa muillekin löydöistä,
ja samoihin kuviin tuli sitten muutakin.

Superepävihreät  jumppatanssishortsit, nyt ei tule liian kuuma jumppapuvussa.

Gaudeten mega-alesta sandaalit kesäksi, jos toivottavasti mahtuvat.

Intersportista fleece-kerrastot minulle ja pojalle, vieressä tytön kerrastot.

Lindex yllätti tosi kivalla farkkutakilla, lapselle joka ei käytä kesällä takkeja.

H&M :n tutut puuvillapaidat uudessa kuosissa, tätä piti vähän miettiä.

Perusteeppari Zarasta, oli pinkkinä ja keltaisenakin.

Kotisohvalta tälläinen, yrittää valmistua ohjeen kanssa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille !

behind the scenes

Ajattelin vielä näyttää minkalaisia kuvia karsiutuu pois varsinaisista postauksista.

Joskus aiemminkin näitä on ollut, vähän niinkuin varasijalla olevat kuvat.

Lähes aina kuvia on kuitenkin paaaaaljon enemmän, mitä tänne koskaan tulee.

Nämä siis viime viikonlopulta, kun piti ottaa pari kuvaa Nurjat paidasta,

luonnonvalossa.

Joku saattaa ehkä luulla että meidän lapset poseeravat,

mutta ei.

Serkut ja kavereiden lapset kyllä monesti,

mutta nämä omat ei,

nämä ovat ovat niin tuttuneita etteivät kiinnitä mitään huomiota kameraan.

Joka tarkoittaa sitä että jos minä halua kuvia,

pitää ennakoida,

pitää loikkia kuin aropupu kevätinnossa,

pitää olla nopea,

ja välillä [lue: usein] säädöt ovat aivan metsässä.

Sitten se on se tunnelma mikä minulle on tärkeintä.

Joskus pitää olla tummaa, joskus vaaleaa,

kesäisin diggaan sellaisista "sisilia-kuvista",

talvella valkoisista,

välillä tarkkaa ja välillä tarkoituksella epätarkkaa,

kaikkia erilaisia.

Ja kun noita kahta ei voi käskeä,

enkä sellaisista kuvista oikein pidäkään,

niin joskus sattuu, ehkä sattumaa tai sitten ei,

että kuvaan tulee juuri se pikkujuttu, joka kiteyttää koko kuvan.

Seuraavat stepit jotka haluaisin toteuttaa on

valokuvauskurssi sekä kuvankäsittelykurssi.

Ehkä joskus...

Viikonjatkoja !

la bleue

30 vuotta, noin, melkein,
oli lempivärini sininen.
Se loppui aivan yllättäen, en vain enää
tykännyt
yhtään.
Valkoinen on ollut aina.
Grafitiinharmaa on uusi musta,
ja sininen,
no sininen is back.

Stadiumiin oli tullut uudessä väärissä venepääntiepaitoja.

Ei nyt sentäs kaikki sävyt,
vaan hyvin hyvin hyvinkin v a l i k o i d u s t i.
Bodenilla oli termi "ranskalainen sininen",
taidan pitää siitä.
Luulen että se on liki  tälläinen (klik).

Ja sitten pidän sellaisesta savunsinisestä
ja tietty denim.

On tosi paljon kiinni siitä missä se sininen on ja mitä materiaalia se on.
Kaikki taisi lähteä sinisistä Gantin sammareista,
ja sitten silloin tällöin,
olen huomannut näkeväni kivoja sinisiä juttuja,
siellä täällä.
Ja huomannut,
olevani avoin sinisille asioille,
tuolle vaaleanpunavalkoiselle tytöllekin.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Tai oikeastaan se lähti rusetista ja se sininen oli siellä taustalla.
Kävin ostamssa sinistä Cascadea ja uudet vitosen Bambut koossa 40, 60 ja 80 Villavyyhdistä.
Laskeskelin vähän.
Ja koska olen ollut aivan pöhkönä jo pitkään nurjaan,

päätin tehdä nurin neuleen nurinpäin ja ylhäältä alaspäin, wicked!

Kaulalla on 74 silmukkaa ja siitä sitten vain.
[Kirjoitin muistiinpanoja ja koska teen nyt toista, kerron kohta, saan tästä e h k ä ohjeen]
Paita on siis neulottu nurinpäin, eli neuloin oikeaa koko ajan.
Kuulostaa kivalta mutta on tavattoman tylsää.
Tästä tuli minusta aivan täydellinen,
simppeli, nurja ja muotokieli korvaa kaiken muun.

Alunperin piti tehdä selkään sellainen korsettimainen nauhasysteemi,
mutta muutin mieltä,
ja teinkin hihoista hieman trumperit ja niihin rusetit.

Sain paidan valmiiksi yöllä ja seuraavana aamuna tapahtunutta:
"Äiti, sä oot tehny mulle sinisen villapaidan"
- No niin olenkin, onko kiva?
"Mä en tykkää sinisestä, tykkään vihreästä"
- Ahaa...

Kelpasi se kuitenkin.

Ja koska tänään oli ihan mieletön ilma,
ja luulin tosissani että tulee taas säkkipimeää yhdeltä,
[näin käy kun ei näe aurinkoa usein]
päätin että käydäänpä oikein ottamassa paidasta kuvat päällä raikkaassa ulkoilmassa.
Kaivoimme siis alle villaa ja sitten vielä lisää villaa,
paitsi ei jalkoihin, koska lammaskengissä ei tarvitse sukkia.
Nurjat niskaan ja menoksi!

 

Nurjat, Cascade Wool 9332, 260 g.

[neule on punnittu ABC:n S-marketissa]

Ei, ei sillä ollut kylmä,
kyllä se villa on vain sellainen juttu että lämmittää,
etenkin kun juoksee rantaa sataa edestakaisin.
Kun me saatiin se kiinni [hieman oli aurinkointoa] niin laitettiin takaisin takki päälle ja lähdettiin porukalla jäätelölle, w i c k e d.


Nurinkurista ja aurinkoista viikkoa !

Tosi kiva!

Piti vain tulla kertomaan,

että tosi kiva

kuosi popilla.

100% visio-kamaa.

Riemukasta perjantaita sinulle

ja

sinullekin!