9.10.2017

Poikkeuksellisia esineitä menneisyydestä

Tuijotan tätä valkoista ruutua ja ...niin mitä. Tuntuu olevan nyt sanat vähissä ja päässä yhtä avaraa kun meillä kotona. Minun piti kirjoittaa yksityiskohdista, koriste-esineistä ja kaikesta muusta siitä romppeesta, josta saa niin kauniita sisustuskuvia blogiin, instaan ja vaikka sinne faceen. Mutta jotenkin kaikki tuntuu itsensä selittelyltä Meillä ei ole ikinä kotona ollut kirjahyllyä ja siellä yleensä viihtyviä koriste-esineitä. Oli minullakin tietenkin teinänä se posliinikissakausi, kun laitoin oman huoneen hyllylle Studiolasista ostettuja lasijoutsenia ja ne posliinikissat. Mutta kaikessa rehellisyydessä, ei sitäkään kestänyt kovin kauaa. Ehkä minut on syntymästä asti ehdollistettu hieman askeettiseen kotiin.




Ehkä meillä siksi ei ole tarvetta kirjahyllylle nytkään. Kirjat luetaan pokkareina ja sen jälkeen ne kierrätetään. Koriste-esineitä meillä ei juurikaan ole. Oikeastaan kaikki esillä oleva on jollain tavalla tarkoituksenmukaista käyttötavaraa tai poikkeuksellisia esineitä menneisyydestä ja elämän varrelta.




Minulla on myös sellainen piirre, ettei minun tarvitse omistaa kaikkea kaunista. Maailmassa on lukuisia kauniita tavaroita, jotka sopisivat meidän kotiin mutta jotenkin minun ei tarvitse niitä silti omistaa. Omistaminen ei jollain tavalla antaisi minulle yhtään sen enempää nautintoa, kuin se, että näen niitä jossain muualla. Minulle ehkä arvostus sekä esineistä fiilistely, on jotenkin enemmän sidoksissa siihen, että niitä kauniita ja tärkeitä esineitä on vähemmän mutta ne ovat merkityksellisempiä tarinansa kautta. Kun kaikki tämä on sanottu, niin pakko silti myöntää, että ei nämä meidän elämän tavarat tässä ole. Haaveita on, mutta myös aikaa niiden toteutumiseen.





Kasvit ovat tainneet salakavalasti vallata kotimme ja ehkäpä ne ovat niitä koriste-esineitä tällä hetkellä. Kuvista ei yleensä näe, miten vihreät tai tällä hetkellä keltaiset, ikkunamme ovat ja pidän siitä, että ulkona näkyvä kasvillisuus jatkuu myös sisälle. Toinen vakio on kissankarvat, jotka veikeästi myodostavat erilaisia lauttoja huonekaluillamme ja villakoiria nurkissa. Että onhan tässä paljon.


Onko meillä sitten tylsää ja kolkkoa?
Minusta ei, vaan tämä on ihan sopivasti.


5.10.2017

Älä kasva aikuiseksi.


Mutta kyllä ne kasvaa ja onhan se ihanaa! Bella täytti keväällä kymmenen ja monessa asiassa on vielä ihanaakin ihanampi lapsi mutta vähintään yhtä monesta asiasta huomaa, että henkinen kasvu on ollut vauhdikasta. Harrastuksen ja koulun mimmi on aina hoitanut varsin kypsällä ja oma-aloitteisella otteella mutta nyt jotenkin jutuissakin ollaan monesti jo ihan samojen asioiden äärellä, sellaisten vähän vanhempien tyttöjen aiheissa. Bellan bestis on muutaman vuoden vanhempi, joka varmasti tuo oman lisänsä ja onhan se fakta, että nykyisin lapset kasvavat nopeammin kuin ennen. Hauskaa on, että osa asioista on bellan mielestä vielä ehdottoman nounou tässä vaiheessa ja ihmetteleekin miksi nyt jo sellaisia juttuja sivutaan, vaikka hänen mielestään niiden kuuluisi tulla eteen vasta muutaman vuoden päästä. Niin kypsä, että ymmärtää olevansa vielä lapsi, aivan upea minimimmi.

Alku
2013
2014
2015
2017

Bellan huone on pikkuhiljaa neljän vuoden aikana muuttunut mutta moni asia on pysynyt ennallaan. Sateenkaarijalkalistat ovat olleet yksi huoneen tunnusmaisimmista piirteistä, kuten myös sateenkaarenväriset naruverhot. Muutoin huoneen sisustus on todella perus; on työpöytä sekä sänky ja muutama erilainen löhötuoli nähty vuosien varrella. Nyt bella on jo pidempään penännyt isompaa muutosta huoneeseen. Sänky uusittiin joku aika sitten mutta nyt tehtiin vielä sellainen kokonaisvaltainen päivitys.




Sängyssä bellalla on alla runkopatja jonka päällä on kaksi saman levyistä vaahtomuovipatjaa. Tämä on tytön oma tahtotila ja täytyy myöntää, että vallan toimiva kavereiden kyläillessä, jota tapahtuu lähes joka viikonloppu. Jalkoja sänkyyn bella ei halua. Työpöytä on edelleen sama vanha minun vanha Muurame ja ajaa asiansa oikein hyvin. Verhot ovat vaihtuneet valkoisiin nauruverhoihin ja hyttysverhonakin näitä taidetaan myydä. Isoimmat muutokset on kaksi uutta Muurame lipastoa sekä uusi sohva. Lipastot ovat olleet vilpolassa mutta nyt ne otettiin bellan honeeseen ja yarkoituksena on vielä maalata laatikoiden etulevyt tummaksi. Maalitkin on jo hankittu mutta nyt on niin kosteata, että odottelemme kuivempia kelejä. Laatikkoihin mahtuu paljon tavaraa ja niiden päällä on Kinuscin hyvä asua. Sohva on alakerrasta, sillä tilasin Adean Band sohvaamme uuden isomman kulmaosan. Sohva tekee heti bellan huoneesta vähän isomman tytön huoneen ja onhan tuo mimmi aika haltioissaan uudesta löhöpaikasta. Vaikka etukäteen ajattelin, että huone tulee liian täyteen, niin pelko oli turha sillä huone näyttää nyt jopa avarammalta kuin ennen. Loppusilauksena, teippasin vielä sateenkaarilakalistat piiloon mustalla teipillä. Teippi pysynee siihen asti, kunnes saamme ensi kesänä uusittua listat kokonaan. Bella on halunnut huoneeseen myös turvallisia kynttiläelementtejä, kasveja sekä erilaisia tunnelmavaloja, joten huone on varsin viihtyisä valkoisuudesta huolimatta.


2.10.2017

Valoa ja varjoa vai valkoistakin valkoisempaa.


Joitain vuosia sitten, tuli muotiin ns. ylivalotetut kuvat, jossa valkoinen lähes palaa puhki. Lapsikuvauksessa se tarkoitti läpikuultavuutta ja sisutuskuvauksessa monotonista valkoisuutta halki kodin. Aluksi kuvat tuntuivat ihan älyttömän siisteiltä ja tulipa niitä itsekin otettua eri tilanteissa, ylivalo oli se juttu ja tehoste joka oli helppo tehdä ilman kuvanmuokkausta. Sen jälkeen valkoisuus sisustuksissa on vain lisääntynyt ja jossain kohtaa tuntui, että kaikki kodit ovat kirkkaan valkoisia. Joskus väkisinkin juolahti mieleen, että miten kaikilla muilla se listavalkoinenkin on niin puhtaanvalkoinen ettei paperista erota. Intohimoisilla sisustajilla listat varmasti onkin maalattu jollain muulla kuin listavalkoisella mutta luulen, että monta kertaa kyse on ollut valotuksesta tai kuvankäsittelysstä. Joka tapauksessa, puuduttaahan se samankaltaisuus aikaa myöten ja muistan kun aloin lukea sisustuslehtiä intensiteetillä ja halulla löytää mielenkiintoisia kuvia. Sellaisia kuvia missä kaikki ei katoa taustaan, vaan niissä on värin tai valon vaihtelua ja syvyyttää tai kerroksellisuutta. Jostain syystä etenkin valo ja varjo on se minun juttu vaikka tuntuu, että sisustuskuvissa sitä käytetään todella vähän. Toisaalta, sisustuskuvissa monesti yritetään tuoda enemmän esiin tuotteita kuin tunnelmaa, joka lienee vaikeaa jos puolet kuvasta on varjoa.



Yritin joku viikko sitten ampua ne muutamat kuvat kiireisen kotipäivän lomassa ja tämä aihe tuli vähän niin kuin vasten kasvoja. Välillä aurinko paistoi täydeltä terältä ja välillä oli pimeää ja pilvistä. Auringon liikkuminen takapihan poikki vaikuttaa meille todella paljon valaistukseen sillä kulmasta riippuen valo taittuu aivan erilailla asunnossa. Niinpä niistä kuvistakin tuli varsinaista sillisalaattiaja asetukset oli välillä ihan poskellaan. Ajattelin kuitenkin vaihteeksi laittaa varjosampia kuvia, missä kaikki ei ole niin ihanan valoisaa ja avaraa mutta toisaalta kuvista löytyy ainakin minun silmääni enemmän katsottavaa ja syvyyttä.


Osan kuvista voi löytää hieman aiemmista tai uudemmista postauksista lähes samanlaisena, mutta tosiaan erilaisella valotuksella.



Kumpaa mielummin sinä katsot, valoa ja varjoa vain valkoistakin valkoisempaa
...vai sopivasti molempia?