Vähänkö oltiin !

T Ä N Ä Ä N    U L K O I L E M A S S A

MINULLA ON NÄITÄ LISÄÄ...

Haaste lukijoille.

1. MILLOIN ALOITIT BLOGISI ?

Starttasin 14.1.2009.

"Joskus on jotain sanottavaa.
Kerron sen täällä.
Pieniä asioita arjesta."

2. MISTÄ KIRJOITAT BLOGISSASI,

MITÄ KAIKKEA SE KÄSITTELEE ?

Kirjoitan mistä vain, missä vain.

Kuvat ovat blogin sydän, muu tulee yleensä niiden ympärille.

Blogissa on mitä vain mikä kuuluu minun elämääni,

mutta ei kaikkea mitä elämässäni on.

Pääosin täältä löytää lapsia, lastenvaatteita ja valokuvia.

Joskus myös aikuisten vaatteita ja sisustusta, valokuvin.

3. MIKÄ SEIKKA TEKEE BLOGISTASI ERITYISEN ?

Minulle blogista tekee erityisen se että se on minun.

En usko että blogini on millään lailla erikoinen muihin blogeihin verrattuna,

jos ei lukuisia lu-ki:sta johtuvia kirjoitusvirheitä lasketa.

Tyylilleen uskollinen se varmasti on, täältä tietää mitä löytää.

Olen urautuva.

4. MIKÄ SAI SINUT ALOITTAMAAN BLOGIN "KIRJOITTAMISEN" ?

Olin jo pidempään miettinyt blogia.

Ajatus lähti siitä että joskus kuvat vaativat muutaman sanan tuekseen.

Lopullinen tönäisy tuli NuxieMade arvonnasta ja inspiksen lähteenä toimi myös Elohiiri. 

Alun perin täällä ei pitänyt olla  l ä h e s k ä ä n  näin paljon sanoja.

5. MITÄ HALUAISIT MUUTTAA BLOGISSASI ?

En mitään, blogi on juuri sellainen minkälaiseksi sen teen.

Ja koska minulla on uskomaton määrä mitä ystävällisimpiä, mukavimpia ja parhaimpia lukijoita,

on tämä minulle ja toivottavati myös teille,  juurikin täydellinen.

(Joskus tekniikka rajoittaa, mutta sen kanssa eletään)

Poikkeuksellisesti en laita tunnustusta eteenpäin muihin blogeihin vaan haluaisin kysyä vuorostani teiltä Lukijat:

1. MITEN KAUAN OLET LUKENUT BLOGEJA ?

2. MIKSI LUET BLOGEJA ?

3. MILLÄ PERUSTEELLA OLET VALINNUT LUETTAVAT BLOGIT ?

4. MISTÄ OLET LÖYTÄNYT MINUN BLOGIINI ?

5. MINKÄLAISIA ASIOITA TOIVOTLÖYTÄVÄSI TULEVAISUUDESS TÄÄLTÄ,

MINUN BLOGISTANI?

Kiitos -M- tunnustuksesta,

kiitos muille bloggaajille hyvästä seurasta,

kiitos lukijoille, no, lukemisesta tietenkin ♥ 

Koska olen kuvilleni uskollinen

ja tyylilleni.

Laitan vielä oman kuvan.

Kauan aikaa sitten kysyin lukijoilta toiveita,

sillon toivottiin mm. lisää lastenvaatepostauksia.

Tässä osa meidän kevättä

ja kiitos myös Viivi&Victor :lle

nopeasta ja ystävällisestä palvelusta.

Kiitän taas vaikka toistoksi menee

ja toivon teille kaikille lauhaa ja mukavaa viikonloppua !

Pst. Huutikseen tulossa lisäyksiä
ja selkä on diagnosoitu.

Rakas päiväkirja,

kotipäivä, sairaslomapäivä, missä loma? voisi tehdä vaikka mitä, on aikaa, lapset on mökillä, olisi tekemistä, huutista, tunnustuksia, viikkausta, pesua ja siivousta, villakoiria. Eijeijeijeijei, ei pysty, selkä meni rikki, iskias. Ei  voi, istua, seistä, kävellä, maata mahallaan. No, kaikkea vähäsen, hetken kerrallaan. Olen siis kotona, yksin, tekemisen keskellä,

t e k e m ä t t ä  m i t ä ä n.

Ulkona paistaa aurinko, en saa olla paikallaan joten välillä pyörin pitkin asuntoa, kamera kädessä. Oudoissa asennoissa kuvia, varovasti. Mitään siirtämättä, mitään liikuttamatta. Aurinko paljastaa että ikkunat pitäisi pestä, lattiatkin ja seiniäkin. Ajatella, olen kotona ja paistaa aurinko. Nyt olisi NIIN paljon aikaa tehdä vaikka mitä. Maltan, selän on parannuttava, ja hetikään ei ole liian nopeasti.

Minulla oli vaikka mitä asiaakin,

mutta pää tyhjeni heti

kun avasin bloggerin.

ja aikaakin tässä on rajallisesti,

pitää taas kävellä.

Juttelin aamusella ystäväni kanssa vaatteiden mitoituksista. Kysyi tiedänkö minkä kokoisia uudet Villervallat on, ei aavistustakaan -ehkä vähän pienempiä kuin viime vuonna? Koska eilen meille kotiutui Halensilta ensimmäine lähetys ikinä, innostuin suorittamaan hieman kokovertailua. 4 paitaa, kokona 116 paitsi raidallinen lego on 110. (Paidat alimasta päälimäiseen: next, lego, ladybird ja burre) Aika hurjaa, ei mikään ihme että lapset käyttävät vaikka minkä kokoisia vaatteita, sillä ne vaatteet on vaikka minkä kokoisia!

Ja toinen ystäväni soitti minulle ja kertoi että pitää laittaa valkosipulia selkään, ja minähän laitoin. Ne kertovat että se auttaa iskias-kipuun. Ensin laitoin suoraan iholle ja harsoraitoksen päälle teipillä. Sitten kolmas ystäväni sanoi ettei niin voi tehdä -valkosipuli polttaa ihon. Eli kehitin prosessia, laitoin sipulit kahden harson väliin ja teippasin selkään. Oli muuten paljon helpompaakin kun sipulin palaset eivät tippuneet sieltä välistä lattialle. Niin ja tällä toisella ystävälläni on huutiksesa myynnissä aivan magein anorakki Cupcakelta! Vanhempaa mallistoa, mutta uusi. Olen itse hänelle tuon takin hankkinut ja jos meillä olisi pieni poika, ei se olisi edes myynnissä. Mutta jos kiinnostaa niin täältä katsomaan.

Olen miettinyt myös paljon huutista. Itse yritin hinnoitella kaiken niin että aloitushinnan maksaisin ite tuotteesta, riemusta kiljuen. Mutta on kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisia käsityksiä. Hinnat tuntuvat välillä nousevan kovasti ja väkisin tulee mieleen että muistavathan kaikki että suurin osa myytävistä tuotteista on käytettyjä. Että vaikka vaate on tahraton ja siisti, ei se ole uudenveroinen. Inhoan huutiksen termiä "uudenveroinen", eihän sellaista olekaan. On uusi tai "ei uusi" -käytetty. Käytetty voi olla erinomaisessa kunnossa käytetyksi, mutta ei se uusi ole. Ehkä en vain ymmärrä termiä. Pidän Ebayn EUC-termistä paljon enemmän, se on kuvaavampi.  Toissapäivänä olin miettinyt asiaa niin paljon, että tulin kotiin ja aloin tarkistamaan vaatteita uudestaan. Ojentelin miehelle vaatteita käsiin ja kysyin mitä mieltä hän on niiden kunnosta, "Onko näitä edes käytetty?" Ok, eli on ne sitten siistejä, vähintäänkin. Lisääkin sinne huutikseen on tulossa, voinnin mukaan.

Kenkiäkin on mietitty. Sen verran että mittasin lasten jalat tällä (pdf). pompun jalka on jo 37-38 ja padmén jalka ei ole kasvanut yhtään syksystä -oho. Hänen kokonsa on siis edelleen noin 30. Näillä näkymin, syksyn välikausikengät mahtuvat kevään ja muutamat hamsteroinnit saavatkin odottaa seuraavaan syksyyn. (sopii minulle oikein hyvin) Sandaaleja ja tenskuja en vielä ostakaan, mennään kauppaan sovittamaan jalka mukana, kun on ajankohtaisempaa. Tai sitten kun tulee pelko että loppuvat kesken -tämä tapahtunee jo varmasti ensikuussa (huom! ironia). pompulle on kertynyt usemmat tennarit (ja niitä menee) kaappiin joten hän on niin sanotusti "hanskassa".  Yhdet hän vielä pyysi, homma on hoidossa, niistäkin sitten kun lumet on sulaneet. Viime vuonna likka käveli lähes koko kesän Lindexin lipilapeilla, niinkuin sitä edellisenkin. Kahdet vastaavat on nyt jo kaapissa, kesä näyttää miten käy. Epäilen että jotain "oikeitakin" kenkiä silti tarvitaan.

Jos huomenna istuminen ja liikkuminen sujuu,

saan ehkä kuvattua lisää huutikseen,

tai lauantaina.

mukavaa torstaita kaikille !
(p.s. mitä katsottavaa telkusta tulee päivisin?)

Laitoin huutikseen,

vaatteita myyntiin.

Huutikseen siksi,

koska myyntiblogiinkin tuli lunastamattomia huutoja.

(en kestä lunastamatomia huutoja, vihastuttaa)

Ja siksi,

että huutis on uudistunut hieman,

ja positiiviseen suuntaan.

Aloitin houisuista,

mutta lisää on tulossa,

P A L J O N.

k e v ä t t y h j e n n y s

Huutikseen pääset klikkaamalla kuvaa tässä, tai sivun oikeassa reunassa.

Olen tänään,

ottanut 200 valokuvaa,

pienentänyt, säätänyt ja ladannut,

kirjoittanut ilmoituksia,

etsinyt kuvia.

Minulla on aivan älytön migreeni,

lääkkeetkään eivät auta.

Jatkan toivottavasti huomenna,

olen saanut tunnustuksenkin,

palaa siihenkin,

kun  s ä r k y  hellittää.

Hyvää yötä !

Miten te sen teette?

Tunsin kyllä itseni ihan hönöksi.

Eikä siitä meinannut tulla mitään, 

kamera painaa, ranteeseen sattuu.

Ja näistähän tulee ihan vinoja.

Uusiksi,

uusiksi,

äh, nyt mä näytän siltä kun olisin raskaana,

uusiksi.

Kirjoitan muistiin; hanki oma kuvaushuone

"human white-box"

Tää tila on liian pieni

ja

peili on täynnä suloisia sormenjälkiä.

Hyvä, jotain ihanan inhimillistä joka hymyilyttää ♥

Mutta miten te sen teette?

Miten oetaan kuvia itsestä, peilin kautta,

niin että ne näyttävät kivoilta?

Tälläsiä niistä tuli

Kävin siis tänään ostoksilla, minulle.

Lauttasaaren IC:ssä on vielä aika kivasti tuotteita -70%
ja mukaan tarttu poolo, softis ja tekninen huppari.

Kaikki tulee kovaan käyttöön, luotan klassisuuteen ja laatuun.

Kaikki Peak Performance:lta.

Kotona odotti odotettu paketti.

Piirsin ja kirjoitin Petralle mallia ja

tässä toteutus.

Hän osaa nyt sanoa nimensä melkein kokonaan,

vain yksi kirjain puuttuu.

Tänään hän huudahti päiväkodin pihalla

"minu äiti tuli".

Ja äidillä tuli melkein kyyneleet silmiin.

Pieniä sanoja, pieniä askeleita, pikkupikkuhiljaa.

Aika kiva päivä :)

Harmaa ♥

 Viikon pieni piriste.

Pienet ilot.

Pieni, kevyt, suloinen.

Harmaa sydän.

Ihan vahingossa tuli vastaan,

henkkamaukassa.

Vitsi pitsiä, iik ihanaa !

Kaveriksi kaivoin kaapista

vanhan Benettonin paidan,

Gantin farkut.

Yksinkertaista,

mutta niin täydellistä.

Sieltä täältä,

niinkuin ennenkin.

Piristävää viikkoa lukijat !

Ja piti vielä sanoa että tosi kiva kun olette täällä,

odottamassa ja pistäytymässä.

Se piristää ja ilahduttaa ♥

Heipat,

ja moimoit sanottiin rinteille tänään.

Pakattiin kamat kasaan,

miten se meneekin aina helpommin niin päin.

Jäi upeat kelit ja autiot rinteet,

nyt siellä kannattaisi olla.

Ajattelin näppäränä,

että otetaanpa tässä lapset parit turistikuvat.

Menkääpä tuohon ja hymyilkää niin äiti napsasee...

No ei, ei meidän lapset poseeraa,

eivätkä katso edes samaan suuntaan, saatikaan kameraan.

Ehkä me pysytään niissä toimintakuvissa.

lapset tekee ja äiti yrittää ennakoida haukkana.

Näistä ei kyllä tule mitään näin.

Ja huomasinpa samalla että likan housut ovat hieman lyhyet...

lienee syynä kasvu, viime viikolla neuvolassa kerrottiin että

pituutta on 107,2 cm ja painoa 19,4 kg.

Ja Padmé kyllä sanoi että aikoo kasvaa vielä PAJJON

ennen 4-vuotisneuvolaa.

Meillä menee reissut yleensä aika lepposasti.

Minä vastaan omista sekä lasten tavaroista

ja mies hoitaa omat ja toimii autonpakkaajana.

Yritämme ottaa autoon aina vähän naposteltavaa ja juomista

sekä lapsille pientä tekemistä.

Molemmilla lapsilla on DVD:kin mutta

myös kirjat, pikkuautot tai nukke matkustavat mukana.

Ei kuitenkaan niin että takapenkki näyttää leluvarastolta,

vaan hillitysti.

(auto on muutenkin aika täynnä tällä kokoonpanolla)

Pojalla on aina PSP mukana, tyttö ei vielä saa/halua pelata pelejä.

Pyrimme ajamaan mahdollismman harvoilla pysähdyksillä

ja päiväuniaikaan.

Tahkolle mennessä ja tullessä tulee yleensä yksi stoppi per suunta.

Eikä kiireellä,

siinä ei tule kuin huonontuulisia ihmisiä.

Nyt reippaampana uuteen viikkoo,

Kiitos kun olitte muakana reissulla.

Aurinkoista ja kirpeää viikkoa teillekin!

36 kerrosta vaatetta,

20 astetta pakkasta

3 paria suksia ja monoja

lauta ja kengät

6 kappaletta sauvoja

1 pupu

ja paljon muuta.

Ollaan Tahkolla, minilomalla.

Eilen treenailtiin likan kanssa, lasketteluvaljaat osottautuivat erinomaiseksi sijoitukseksi. Kotona pähkäilin hieman vaatetusta kun haalarin lahkeet eivät mene monojen päälle, päädyin ottamaan likalle mukaan ensi talveksi ostetun tiksun anorakin -vähän reilu mutta en täksi kaudeksi enää uutta takki ala ostamaan. Tänään tulin myös toiseen johtopäätökseen, poika tarvitsee laskettelutakin jossa on hihassa hiihtolipputasku, mutta nyt mennään vielä nykyisellä varustuksella.

Sää on ollut ihan mieletön kaksi päivää. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja kun on vaatetta riittävästi, ainoastaan nenänpää paljastaa pakkaslukemat. Lämpökerrastot ja Buff:it ovat kullanarvoisia tässä säässä.  Ihanan hiljaista, hiihtolomaan on vielä aikaa joten täällä saa olla aikalailla omassa rauhassa, on tilaa ja ei tarvitse jonottaa. Tahko on meille entuudestaan tuttu, täällä on käyty vaihtelevalla sykl
illä vuosia, pidän kovasti paikasta. Mielestäni lastenkin kanssa toimii hyvin, lyhyet välimatkat ja vähän kaikennäköistä tekemistä kaikille.

Poika on nyt lasketellut kolmisen vuotta. Lautailua ollaan sivuttu muutamat kerran mutta olen vaatinut että suksilla pitää ensin sujua ja sittten vasta kokeillaan muuta. Olen itse aloittanut laskettelun 2,5-vuotiaana ja vaihdoin lautaan ollessani 14. Eilen olin suksilla rinteessä koska opetin tyttöä ja muutaman mäen kokeilin laskea, ei enää tunnu omalta lajilta kyllä yhtään. Tänään vuokrattiin pojalle lauta ja itse olin opastamassa alkeita. Mitään opettajan pätevyyttä minulla ei ole, mutta kokeiltiin nyt näin.

Meidän prinsessa, ei ollut aivan samaa mieltä. Jo rinteeseen lähtiessä taisi hieman väsy painaa ja jossain vaiheessa ei enää käynyt mikään. Hetken olin yksin lasten kanssa, hinasin pulkalla poikaa ylös ja lasketin tyttöä yksin alas -kävi aika selväksi että myös isiä tarvitaan rinteessä -ainakin niin kauan kunnes toinen lapsista on täysin itsenäinen laskettelija. En juurikaan hämmenny pienistä raivonpuuskista, julkisellakaan paikalla. Mielestäni ne kuuluvat lapsuuteen ja lapsen pitää saaa purkaa sitä mikä nyt sillä hetkellä suututtaakin. Tämäkin tuuli vaihtui kun haettiin vähän murua rinnan alle (ja rinnuksille) sekä kuumaa kaakaota. Kaikkihan tiettävät että laskettelun syvin olemus löytyy kaakaomukista, kermavaahdon kanssa.

Eilen oltiin myös uimassa Tahko Spassa. Ihan kiva paikka ja ei mielestäni mikään älyttömän hintainen. Mistähän lapsilla riittää energiaa. Likka nukkuu vielä päiväunet mutta poika jaksaa laskut ja uinnit ihan tuosta vaan. Missähän iässä tuo ominaisuus katoaa. Tänään lapset kävivät isin kanssa toteamassa ettei hotellin uima-allas ole aivan yhtä hellivä kuin Spa:n -tyttö kalisi jo puolen tunnin jälkeen ja halusi pois. Nyt värittää vieressä onni Oravan värityskirjaa ja odottaa seuraavaa ohjelmanumeroa.

Tämä oppi pysymään pystyssä laudalla, hieman kääntymään ja sekä menemään hissillä. Itseltä jäi laskut tältä päivältä väliin mutta ehtiihän tässä vielä. Ehdottomasti tämän päivän opetussessio oli tämän arvoinen. En muista millon olen viimeksi nähnyt pojalla tälläistä pitkäpinnaisuutta ja kärsivällisyyttä. Kerta toisensä jälkeen keräsi itsensä ylös ja yritti uudelleen, ei lannistunut, ei kiukutellut. Yhden kerran kaatui todella pahasti, olin varma että meni niskat nurin mutta muutaman kyynelen jälkeen lähti uudelleen hissillä ylös. Aivan mieletön suoritus!

Ja tämä toinen, on täysin rakastunut jäällä olevaan kelkkakaruselliin. Tässä pyörisi varmasti vuorokauden ympäri jos saisi valita.

Pikaraportti Tahkolta päättyy tältä illalta tähän.

Nauttikaahan säistä ja palataan ehkä huomenna !

*pimpom*

ei olla nyt kotona

Kevyesti, pilkettä silmäkulmassa, pinnallisesti.

Minusta on järjetöntä. Että keskellä talvea tilataan ja sovitellaan kesävaatteita. Minusta on järjetöntä, että odotetaan aina seuraavaa vuoden aikaa, malttamattomana, eikä nautita siitä vuoden ajasta jota odotetaan vajaan vuoden päästä malttamattomana. Siitä vuodenajasta, jota eletään nyt. Minusta on vähintäänkin järjetöntä tuijottaa lapsen kasvukäyriä jotta osaan päätellä minkä pituinen hän on neljän kuukauden päästä. Ohimennen naputtelen netistä mitoitus-tietoja. "Ahaa, tässä onkin tosi pieni mitoitus, otetaankin kolmea kokoa isompi. Jos ei osu tänä kesänä niin seuraavana". Voisin tietty sovittaa ensin, mutta kun nämä ennakkovarataan loppuun jo ennen kun ovat kaupoissa sovitettavana.

Ja kyllä minä tiedän. Tiedän että useilla valmistajilla on neljä mallistoa, jopa kuusi tai kahdeksan. Tiedän että markkinatalous ohjaa. Tiedän että seuraavan talven sisäänostot tehdään liki vuotta aikaisemmin. Tiedän senkin, että jos et tähän oravanpyörään hyppää, jäät ilman.

Hiljattain Ellas Mirakel bloggasi, kun jäi ilman housuja. Onkin tavan hassu ajatus että tammikuussa menisi kauppaan ostamaan toppahousut. Siis  n a u r e t t a v a a  kerrassaan. Keskellä talvea toppahousut - Mitä oikein ajattelit! Olisit ostanut uutuusmekot ja tennarit sen sijaan. Nyt olet ilman niitäkin kesällä, jos sinne asti odottelet. Todellakin, itse liki samassa tilanteessa viime syksynä, kohteena uudet välikausihousut rikkoutuneiden tilalle, onneksi sain viimeiset. Mutta ei näin pysty elämään, kärjistetysti. Kyllä kuluttajan pitää saada kaupasta sen aikakauden vaatteita -eikö? Myös sen tiedostavan, valikoivan kuluttajan. Sen, jolle ei kelpaa, ihan mikä vain.

Jokuhan tämän on joskus aloittanut? Kuka päätti että tammikuussa aloitetaan kevät/kesäkausi ja kuka päätti että juhannuksena aloitetaan talvivarastojen täydentäminen. Kyllä minä ymmärrän että takana on vaateteollisuus, suunnittelijat, tuotantoputket ja RAHA. Ymmärrän että välivarastot maksaa, seisova varasto maksaa, pitää tyhjentää kauppaan että tuotannossa oleva seuraava kausi mahtuu varastoon. Mutta tammikuussa shortsit? Hankkikaa hyvät yritykset isommat varastot!

Ei mikään ihme että kesä kyllästyttää juhannuksena kun sitä on alettu katselemaan jo helmikuun ensimmäinen päivä. Toki, onhan elämässä muutakin kun vaatteet -mutta se on se yksi asia, joka meille kaikille on yhteistä; toisille pakko, toisille harrastus. Ero lienee vasta siinä kohtaa mitä haluaa. Minä haluan kivoja vaatteita, minä haluan laatua, minä haluan valinnanvaraa, minä olen valikoiva ja vaativa. Minä olen oravanpyörässä, valinnaisesta pakosta. Ja olen jokseenkin varma, etten ole ainoa.

Olisi fantastista kävellä kauppaan ensimmäisenä pakkaspäivänä farkuissa, ostamaan ne tarvittavat topat. Eikö olisikin? Ei pysty, ne on loppu. Ei kaikki, mutta se oikea koko tai väri. Saat noi housut mutta sitten sun pitää ottaa tää takki kun nää myytiin loppuun jo 2 kk sitten. Anteeksi, myitte todellakin untuvatakit loppuun elokuussa? Tässä tilanteessa lienee helpointa, mennä sinne kauppaan kun ne vaatteet sinne tulevat, sovittaa oikea koko ja ostaa -vuodenajasta viis.

On meillä jo kesävaatteet. Meillä on välikausivaatteet. Jotain kenkiäkin laatikoissa on, olen aika varma siitä. Ennen töitä minä vielä ehdin. Etsiskellä, aletella, harrastaa. Luulen että pärjäämme aivan mainosti, vaikka en ostaisi yhtäkään välikausi/kesävaattetta kaupasta. Eli on. Ne on laatikoissa, kaapissa ylhäällä minne en melkein yletä. Sujautan ne sinne nopeasti, mahdollisen kokotestauksen jälkeen, pois silmistä. En kyllästy. Joskus sinne lisään satunnaisen löydön. Piiloon, odottamaan kesää Nyt on talvi, me lasketaan mäkeä ja tehdään lumilinnoja. 

Silti, on tämä minusta järjetöntä.
Ja tässä nyt hamsteroidut välikausivaatteet, käyttöaikana ehkä kevät, varsinaisesti kai syksy 2011.

Eikä tämä nyt niin vakavaa ole.

Aamuruuhkassa on vaan  hyvä ajatella...

(Pipot ja housut Po.p, takki Kapp Ahl)

Hyvää viikkoa

ja

onnea valikausihankintoihin!

(Ja kiitos vielä, edellisistä ♥ )

[Kivan päivän ilta] Jätä kommentti

Kiitos ♥
Elämä muuttuu, tilanteet muuttuvat, työasiat muuttuvat.

Joskus joku kuolee, joskus pitää matkustaa, joskus vanhemmat eroaa.

En koe vahingollisena lapsille että toinen vanhempi matkustaa.

En silloin kun se vanhempi on kotona ollessaan 150% läsnä.

Mielestäni paljon huonompi vaihtoehto olisi vanhempi, joka olisi aina paikalla, muttei koskaan läsnä.

Mielestäni huonompi vaihtoehto olisi koti jossa riidellään tai tapellaan.

En usko että ne lapset saavat traumoja, joiden toinen vanhempi ei ole aina tai ollenkaan paikalla.

En usko että suru rikkoo lasta, kun ympärillä on välittävä ja rakastava perhe.

 

Uskon että itku ja ikävä on merkki rakkaudesta.

Uskon että kaipuu kertoo siitä, että on jotain mitä kaivata.

Uskon että lapsillamme on hyvä olla meidän kanssa, minun kanssa ja isin kanssa, tilanteesta riippumatta, läsnäolijoista riippumatta.

Uskon että lapsi, joka uskaltaa tuntea ja näyttää sen, on eheä ja ymmärtää mitä on rakastaa.

Joskus kaipaa enemmän, joskus vähemmän.

Joskus ehtii itkeä, joskus ei edes puhelimessa puhua,

kun isi soittaa.

Niin se menee.

Pieniä ihmisen alkuja,

jotka opettelevat ymmärtämään tunteita.