Vähän kierrätystä ja sopivasti Ikeaa.

Laura kirjoitteli oivasti siitä että Ikea on alkanut nyppiä. Eikä sen tarvitse olla juuri Ikea vaan ylipäätään sellainen kertakäyttökulttuuri- tai hamsterimeininki. Ihan samoilla aatoksilla olen, etenkin sisustuksessa olen aina halunnut olla mielummin ilman kun ostaa jotain väliaikaista ja saada ympärille pysyvyyttä ja kerroksia. Vaikka meilläkin tyynyliinat vaihtuu niin harvemmin huonekalut, ne on nähneet elämää ja niissä elämä näkyy. Osaan ihastella kauniita tavaroita varsin sujuvasti ilman että hankin niitä itselleni, vaikka joskus se hieman tiukkaa tekeekin. Minulle kuitenkin tärkeintä on oma balanssi joka muodostuu oikeasta määrästä tavaraa ja etenkin oikeista tavaroista. Jos äkkiseltään pitäisi miettiä kolme asiaa mitä haluisin niin ne olisivat Sarpanevan pyöreä metallinen lautanen, Normann Copenhagenin Amp ja... no kolmas olkoon jokeri kun ei tullut mitään heti mieleen. Mikään ei estä hankkimasta kahta ensimmäistäkään mutta kun niitä ei heti juokse ostamaan niin niiden saaminen tuntuu paljon mukavammalta. Välillä taas tavaroiden pitää antaa odottaa kunnes ne löytävät paikkansa ja tulevat oikealla tavalla esiin.

Nykyisin meillä on myös tavaroita joita en itse ole hankkinut ja joista en välttämättä ensinäkemältä pidä. Yksi näistä on turkoosi tonnin painava ulkoruukku joka on hengaillut tuossa parkkialueen vieressä oudohkon Tuija-alttarin edessä. Kokonaisuus on outouden lisäksi täysin estetiikan näkemykseeni sopimaton mutta tässä on ollut muutakin kiireitä tähän asti. En suostunut laittamaan ruukkua kaatopaikakkuormaan viime kesänä koska joko sisäinen intuitio soti vastaan tai sitten käyttökelpoisen tavaran roskiin heittäminen. Viime viikolla ruukun tarkoitus selvisi minulle hetkessä.

Olin ostamassa Ikeasta ruukkua Bimbon poikaystävälle Rufalle (kerron myöhemmin) ja äkkäsin valtavat Laventelit rullakossa. Normaalisti en osta Ikeasta kasveja koska en normaalisti osta kasveja mutta tällä kertaa jotain naksahti ja tajusin että haluan ehdottomasti Laventelit siihen ruukkuun. Koko hommasta tekee erikoista se että, en pitänyt ruukusta, en pitänyt ruukun väristä ruukussa enkä pidä lilasta. Mutta combo toimii: lilat kukat turkoosissa oudossa ruukussa vaan toimii. Meitsi diggaa, tähän viereen tulee riippumatto ja minä retkottamassa siinä duunipäivän jälkeen. Laventeleita on muuten muuallakin mutta Ikean 7,90 euron Laventelit on oikeasti mahtavan kokoisia. Eläispä nämä vielä kuukaudenkin päästä.

Ruukku on noin 50cm leveä eli Laventelit eivät ole kovin pikkuisia.

Rotsi on mutta byysat puuttuu!

Missä vaiheessa nuorisoo hakee vain rahat ja käy itse ostamassa vaatteet? Pojat? Ei koskaan? No sitä odotellessa olen kääntänyt internetin ympäri shortseja etsiessä. J ei mahdu edes 170 senttisiin lastenvaatteisiin ja miesten S on liian iso. Olin ajatellut että tuleva kesä menee vielä viime vuotisilla shortseilla ja ensi keväänä toivon mukaan katsotaan reissusta uusia. Mutta kun ei mahdu niin ei. Mulla ei ole minkanlaista käsitystä miesten vaatekaupoista koska isimies on päälle 190 senttinen eikä hänelle löydä juurikaan mitään sopivia vaatteita kaupoista joista ilmeisesti yleensä ostetaan miesten vaatteita. Ja kirsikkana kakussa on se shortsien pituus -argh! Olenko ainoa joka ei pidä miehillä lyhyistä shortseista? Olenko ainoa jonka mielestä shortsien pitää yltää minimissään polveen ja mielellään yli? Onneksi J on samaa mieltä mutta se ei silti helpota yhtään sellaisten löytymistä. Ja mielellään ei kahikahia ja pitäisi olla kunnon taskut, sellaiset joihin mahtuu 1/2 litran limppapullo -jjjjjjep.

Henkkamaukassa on 28" reisarishortseja mutta se koko on loppu jo nyt, joten ei päästy edes kokeiluasteelle. Jack&Jonesissa oli ainakin silmämääräisesti kivanpituisia reisareita mutta ei yksi värisinä. Mustaharmaisiin camoihin olisin ehkä voinut lähteä mutta futaajan äitiä hirvittää 70 euron hinta shortseissa jotka saattaa olla ensimmäisen kenttä-iltapäivän jälkeen vihreät ja rikki.

 

Porvoon Taidetehtaan viimeinen oljenkorsi toi tulosta, Stadiumissa on Warpin shortseja kolmessa värissä ja pienin koko on miesten XS. Eilen ostettiin yhdet ja tänään soitin ja varasin kahdet lisää, eiköhän näillä päästä ainakin alkuun.

Lisää räjähtäneitä pihakuvia tai kuvia räjähtäneeestä pihasta.

No heippahei täältä työmaalta! Ihanaa kun on lämmintä ja voi kuinka olen kaivanut aurinkoa. Se että sitä saa katsella ikkunan läpi lähes päivittäin vähintään kahdekan tuntia ennen kuin se lämmittää ihoa, vain voimistaa tunnetta. Eihän ulkona suinkaan mitkään kesäkelit vielä ole mutta pihalla on muutamana päivänä saanut tehdä hommia jo t-paidassa.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna kun yläpiha oli vielä kuin pommin jäljiltä. Nyt on työt siirtyneeet jo alapihalle joka on huomattavasti antoisampi hommien osalta. Enkä nyt tarkoita nautittavampi vaan työläämpi. Yläpihalta purettiin puolet nurmikon kivireunusta jolloin metsän ja nurmen rajasta tulee luonnollisempi ja istutimme "rajaan" nurmensiemenien lisäksi Päivänkakkaroita sekä Sinipellavaa. Nuo päivänkakkarat eivät täksi kesäksi kasva kukkimaan mutta Sinipellavan pitäisi. Samalla lannoitin ja kalkitsin nurmen ja toivon että se riittää eheyttämiseen. Jos ei, niin on otettava rajummat otteet käyttöön. "Laiturin" edessä oleva kukkapenkki on edelleen kysymysmerkki, todennäköisesti siihen nyt kuitenkin tulee Mustilanhortensiaa peittämään epäsiistiä reunaa.

Yritän pitää vuoisittain ostettavien kesäkukkien määrän minimissä mutta muutamia hankintoja on tehty ja tullaan varmasti tekemään vuosittain. Talon mukana on tullut useita isoja ulkoruukkuja jotka on "pakko" täyttää etteivät näytä ihan hupsuilta ja koska yläpihalla ei rodojen lisäksi muita kukkivia kasveja ole niin näin saadaan hieman väriä pihapiiriin. Tilasimmekin Viherpeukaloilta monivuotisia taimia, muutamia pensaita sekä mm. Lobelian (meniköhän oikein). Ostin jo viime vuonna terassille paremmin sopivan amppelin ja kukka onkin siirretty jo siihen valkoisesta kukan mukana tulleesta amppelista. Meillä alkaa olla aikamoinen kasa noita muovisia amppeleita kun en pidä niistä yhtään ja olen aina siirtänyt kukat johonkin muuhun vaikka amppelissa ne on ostettu. Tänä viikonloppuna isoimpaan ruukkuun haettiin Muhevaisesta (wau!) Miljoonakello ja nyt toivon etten murhannut sitä jo istuttaessa.

Yksi häiritsivimmistä asioista yläpihalla on ollut ruokatilan ikkunan edessä oleva kukkapenkki. Se on tehty kallion eteen puolikuun muotoon ja ensimmäisenä vuonna yritimme siihen jotain istuttaakin mutta aika nopeasti tajusin että penkki tulee aina olemaan varsin epäsiistin näköinen, ainakin johonkin aikaan vuodesta. Noin vuoden yritin miettiä mitä siihen istutetaan ja sen jälkeen päätös koko kukkapenkin poistamisesta on kypsynyt. Ja nyt lähti. Koska paikkaan tipahtaa aikamoinen määrä lunta katolta talven aikana, oli järkevin vaihtoahto poistaa reunakivet sekä multa kokonaan ja laittaa tilalle sepeliä. Tilasin isointa mahdollista sepeliä Hornborgilta suursäkin (pitääkö ne säkit muuten palauttaa?) ja nyt silmä lepää. Hienompaa hiekkaa ei kannattanut laittaa sille rinnetontin takia kevyempi materiaali lähtee sadeveden mukana pois.

Räjähtäneiden pihakuvien kuvasarja siis jatkuu ja jos ei muuta niin ainakin näistä vertaistukea saa  jos oma pihakaan ei ihan Suomen kaunein piha -kunnossa ole.  Tsemppiä pihatöihin ja lepposaa Helluntaita!

chaos and mayhem

Ei, ei olla hankittu kahta uutta kissaa vaan otsikko kuvaa vallitsevaa tilannetta, pihalla. Pihahommat on meikäläisellä ihan lapsenkengissä, Rakas tyttäreni sanoi viime sunnuntaina kun tuli treeneistä kotiin ”Äiti! Sä teet mun puutarhatyökalulla!” Niin tein, sellaisella lasten puutarhalapiolla jonka toisessa päässä on haarukannäköinen juttu. En ollut löytänyt muutakaan niin meneehän se silläkin, ainakin se penkki meni.

Mutta olen amatöörimäisyydestäni huolimatta todella innostunut pihahommista. Vaikkakin jouduin kyllä puremaan hammasta yhteen tosi paljon joka kerta kun joku juoksee, ryömii, luikertelee tai kipittää siellä mullassa ja vain hädin tuskin saan pidäteltyä kiljahdusta. Jestas, tulee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta. Mutta yritän keskittyä tekemiseen ja olla huomaamatta niitä kaikkia pikkuotuksia siellä mullassa.

Meidän piha on aika iso vaikka puolet on luonnontilassa ja vielä enemmän hommaa vaikeuttaa se että siellä on mitä missäkin, sitä mitä on aika paljon ja lähes kaikki on aika huonossa kunnossa. Mikään ei oikein kasva, kasvit kituvat ja ovat monesti väärissä paikoissakin. Olen vasta nyt tajunnut tämän kun olen järjestelmällisesti tunnistanut kasveja ja käynyt niiden kuvauksia läpi netissä. Ja nyt ne ressukat ovat täällä sellaisen ihmisen käsissä jolla ei ole mitään käsitystä mistään. Tuntuu että pääsisi helpommalla kun raijaisi kaikki maatumaan pihan perälle ja aloittaisia alusta, kasvitkin saattavat toivoa mielummin tätä vaihtoehtoa mutta minä en luovuta.

Tein luettelon kaikista kasveista mitä pihaltamme löytyy. Luettelossa on kasvien ominaisuudet ja tarpeet ja luettelon kaveriksi tulee pohjapiirros pihasta. Sitä kautta yritin saada paremmin kokonaiskuvaa ja vähän tetriksen tavalla miettiä mitä laitetaan minnekin ja ennen kaikkea mitä ne kasvit tarvitsevat kasvaakseen. Olisi täysin mielivaltaista heittää kaikkia jo olevia kasveja pois joten olenkin antanut mm. Tuijia niitä tarvitseville, mutta ne kasvit joista pidän, yritän elvyttää ennen uusien ostoa. Se vaatii kuitenkin paljon aikaa ja etenkin esityötä koska olen täysin vihreä mitä tulee tähän lajiin. Pihasta ei ole tarkoitus tehdä modernia pihaa vaan kombinaatio vanhaa puutarhaa ja luonnonmetsää. Kuitenkin niin että pihassa olevat kasvit kasvavat, kukat kukkivat ja yleisvaikutelma on siisti ja hoidettu. Tajusin juuri miten mahdottomalta koko urakka kuulostaa.

Minulla on nyt myös lista tehtävistä töistä. Sitä mukaan kun saadaan tehtyä, tulee listalla varmasti lisää mutta en anna sen lannistaa. Listan avulla saan ennakoitua töitä ja huomaan mikäli tarvitsee hankkia jotain ennakkoon, kuten esimerkiksi katetta tai lannotteita. Samalla on helppo pitää kirjaa siitä kuinka paljon kustannuksia pihan hoidosta tulee, tai tässä tapauksessa pihan eheyttämisestä. Jatkossa toivon että kasveille riittää ylläpito eikä uusia kasveja tarvitsisi hankkia ja näin massiivisia kunnostustöitä enää tehdä.

Omalle ajalle en laske hintaa. Tehdään kun on säät kohdallaan ja tehdään paljon mutta muistetaan tehdä muutakin. En usko että meikäläisestä mitään puutarhabloggaaja tulee, ehkä loppukesestä voidaan olla tilanteessa että täältä löytyykin tutoriali siihen miten ei kannata ainakaan tehdä, saa nähdä. Toivon että te paremmin tietävät lukijat annatte vinkkejä niin täällä kuin Instagrammissa, jos näette että nyt menee ihan metsään. Instassa tulikin jo apua kasvien tunnistukseen, on tämä interaktiivinen maailma kyllä mahtava!

Yksi ensimmäisiä juttuja on ollut puiden kaato. Koko länsireuna pihasta laitetaan uusiksi ja ennen kasvien siirtoa piti niiden takaa kaataa puita pois. Muualta tontilta jo puita kaadettiinkin muttä tämä reuna jätettiin silloin rauhaan koska ajattelimme että puut voi kaataa itse. Tänään mies tuli kuitenkin katumapäälle ja sattumalta saimme ammattilaisen paikalle hoitamaan homman nopeasti alta pois. Siirsimme myös neljä Tuijaa ja muutaman Puksipuun. Ensimmäistä kertaa ikinä olen tutustunut puutarhakalkkiin sekä muuhun kuin rodolannotteisiin. Huomenna ajattelin kaivaa ylös kaikki jo alas leikatut Koivuangervot ja maan kohennuksen jälkeen istuttaa ne takaisin lähes samaan paikkaan.

Kuvat kuvaavat sitä mitä täällä tosiaan on, täysi kaos. Tänään ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntui hieman kesältä; aurinko paistoi, vettä satoi , ruoho vihersi ja pihalla tuoksui vasta kaadettu puu. Kyllä elämä rikastuu pienistä ja arkisista asioista.

Tytön huone 8-vuotiaana

Kun bella näki että otan kuvia Jiin huoneesta, teki hän tilauksen myös oman huoneen kuvaamisesta ja ottipa itsekin muutaman kuvan. Huone on aika entisellään, vähän taidettiin taas vaihtaa huonekalujen paikkaa. bellan huonetta kaunistaa kauhistaa nykyisin myös keyboard joka on välttämätön pianoläksyjen treenaukseen. Kun tyttö aloitti pianotunnit sovimme että aloitetaan tällä jo löytyvällä välineellä harjoittelu ja jos harrastus on kiva ja jatkuu niin hankitaan sitten oikea piano. Nyt kuitenkin sain Instagrammissa hyvin vinkin elektronisista pianoista, joka taitaa olle meille parempi vaihtoehto sillä tyttö haluaa soittaa omassa huoneessaan.

Tähän asti bellan työtuolina on ollut TripTrap joka on ollut meillä jo 13,5 vuotta. Tuoli oli välissä keittiössä jossa sitä käytettiiin ohjeiden vastaisesti porrasjakkarana ja halusin sen takaisin sinne samaan käyttöön, terveisin vertikaalisesti haasteellinen.  Tuoli on myös vähän raskas liikutella joten päätin eräs päivä heräteostaa Vepsäläiseltä Kartellin Masters tuolin. Tyttö ihastui tuoliin ja minustakin se sopii kivasti työn huoneeseen. Huoneessa on myös rahi, Ikean Jennylund nojatuoli ja vaihteleva määrä Artekin jakkaroita, riippuen kaverimäärästä. Niin ja pari isoa lattiatyynyä.

Seinillä on lumilauta, yksi kehystetty juliste joka löytyy muuton yhteydessä varastossa sekä valkoisia korentoja. Koska lastenhuoneessa, ainakin meidän, on aika värikästä rompetta on seinät jätetty valkoiseksi ei lattiallekaan ole mattoa kaivattu. Lattialistat maalasin itse tytön toiveesta sateenkaareksi mutta niitä näkyy valitettavan vähän. Jo tytttö ei tarvitsisi kirjahyllyä ...tai sänkyä! näkyisi listoja paljon enemmän. Johonkin ne tavaratkin on kuitenkin laitettava. Ennen huoneessa oli Ikean Minnen sänky lyhyempänä mutta tilalle tuli Jiin Jungmanni kun hän sai 120 senttisen runkopatjan. Meillä on muuten yksi ylimääräinen Jungmanni myytävänä koska lapsilla oli ennen kerrossänky, laita meiliä jos kiinnostaa.

Muuramen työpöytä sekä kirjahylly ovat minun vanhoja ja toimivat vielä mainiosti. Pitkällä pöydällä mahtuu useampikin kaveri tekemään piirrustuksia samaan aikaan. Avohyllyt toimivat minun mielestäni paremmin lastenhuoneessa kuin kaapit: tavarat ovat hyvin esillä ja helposti takaisin laitettavissa joten en ole nähnyt syytä hankkia muuta tilalle. Meillä on noita Muuramen Neppari moduleja isompaakin hyllyä varten ja niihin on oviakin mutta nämä ovat toistaiseksi tytölle riittäneet ja hyvin toimineet. Tässä vaiheessa yleensä lelut vain pienenevät ja vähenevät ...ei haittaa ainakaan äitiä. Molemmissa lastenhuoneissa on pimennysrullaverhot ja lisäksi bellalla on naruverhot.

Ei juurikaan mitään uutta tällä saralla.

Tai ehkä vähän. Löysin kaappien kätköistä vanhan päiväpeittoni ja päätin sijoittaa sen Jiin huoneeseen ja yllätysyllätys poika ei laittanut lainkaan vastaan. Päiväpeitto on teetetty minulle vähän sen jälkeen kun pikkusiskoni syntyi Yhdysvalloissa. Muistaakseni minulla oli 90 senttinen sänky siihen aikaan mutta peitto riittää nippanappa Jiin 120 senttisen sängyn päälle, ei sillä että se ikinä siinä olisi. Jiin huone on vähän hassu kun siellä on minun makuuni aika ylikokoiset huonekalut. Itse laittaisin sängyn lattialle ilman jalkoja mutta sitten alle ei mahtuisi sängynaluslaatikkoa jossa on pelejä ja pitkä tv-taso on aikoinaan Nollanollassa teetetty minun piirrustuksien ja mittojen mukaan entiseen kotiimme. Uskokaa tai älkää mutta sillon ei saanut  kaupasta korkeakiiltoisia liukuovellisia tv-tasoja joka tuntuu nyt aika uskomattomalta kun kaupat on niitä pullollaan. Tuoli on pojan itsensä valitsema ja pöytä on minun vanha Muurame josta ei kannata luopua koka laatikot vetävät supermäärän tatavaa sisäänsä. Näillä mennään.

Valkoinen koti tai sitten ei.

Meillä on aina ollut vaalea koti, siis jo ollessani lapsi. Valkoiset seinät, vaaleita huonekaluja ja väripalettina aika konservatiiviset värit: puu, beige, vaalea sininen, musta ja harmaa. Meidän koti ei ollut sen värinen kun muutimme sinne, ennen remonttia meillä oli keittiössä shakkiruutu-lattia ja neonvihreät (en huijaa) keittiönkaapit, vessassa oli mustavalkoinen kuviotapetti puoleen väliin seinää ja siitä ylöspäin tummanpunainen maali. Muuta en muista, äiti remontoi kodin aika pian sinne muutettuamme.

Ehkä olen kasvanut sellaiseen konservatiiviseen vähäeleisyyteen, moderneihin linjoihin ja epäkirkuviin väreihin. En silti voisi asua kokonaan valkoisessa tosi modernissa kodissa koska se tunne joka on minulle kodikkuuta, tulee siitä että jotain on vähän off ja ympäristö näyttää siltä että se on siihen rakentunut pikkuhiljaa. Sitä on vaikea selittää mutta se tuntuu siltä kun vilusena kääriytyy huopaan ja pikkuhiljaa lämpö leviää joka paikkaan. Tai menee pitkästä aikaa mummolaan ja mieli täyttyy muistoista. Minä katson sujuvasti kuvia valkoisista tai pelkistetystä kodeista ja niiden vastakohdista ja ne voivat olla upeita. Niin kauniita että melkein harmittaa että tiedostan että ne eivät ole sellaisia missä itse asuisin. Minä pidän meidän kodista, tietenkin -eihän se muuten olisi meidän koti.

Meidän kodin kaikki seinät on valkoiset. Eikä meillä ole ollenkaan värejä, jos väreiksi ei lasketa harmaan eri sävyjä, puun eri sävyjä eikä ulkona olevaa maisemaa lasketa sisäväriksi. Meidän kaikki huonekalut ovat puunvärisiä tai valkoisia ja niiden verhoilut ovat valkoisia tai mustia. Silti minun mielestäni meillä ei näytä sairaalalle eikä meidän koti ole väritön tai epäkäytännöllinen. Meidän huonekalut ovat hieman kuluneita ja rispaantuneita ja sohvassa on irroitettava vesipestävä päällinen. Meidän ruokapöytä on hiottava ja seinissä on puolikiiltävä maali jotta niitä voi pestä paikoitellenkin. Meidän kissoilla on raapimapuita nurkissa eikä meidän koti ole ikinä kokonaan siisti. Meidän koti vaaleudestaan huolimatta on elämistä varten ja siltä se vähän näyttääkin. Vaikka kuvista voi helposti tulla vaikutelma että täällä on ihan valkoista niin ikkunat pitävät huolen että suurin osa meidän olohuoneen seinäpinta-alasta on itseasiassa vihreä. Ja siisteyskin on vain hetken harhaa.

Kevätpörriäispäivitys

Huhhuh, klassinen kevätkimara taas takana ja nyt on hieman seesteisempi suvantovaihe menossa. Ja jotenkin nämä puuhaputket menevät läpi niin hujauksessa että vasta niiden jälkeen tuntuu kun yli olisi ajettu katujyrällä, varmasti tuttu ilmiö monessa lapsiperheessä näin kesän kynnyksellä. Meillä loppui jo voimistelun harrastuskausi ja niin ikään luistelu. Vaikka luistelu loppuikin niin ei loppunut treenaus, sillä kilparyhmään siirtymisen johdosta bella harjoittelee vielä toukokuun uudessa ryhmässä ja tytöt hiovat ryhmädynamiikkaa niin jäällä kuin oheisharjoittelussakin. Tennis jatkuu vielä ensi viikon ja en edes tiedä milloin uinti loppuu mutta kun se loppuu niin bella joutuu tästä harrastuksesta luopumaan nyt kokonaan. Kesän jälkeen jatkuu näillä näkymin luistelu, tennis, voimistelu ja piano –mikäli saamme kaiken sovitettua yhteen ja päälle voidellaan toivon mukaan Jiille kolme kertaa viikossa tennistä –kuulostaa siltä että äidin on paras ottaa kesälomasta kaikki irti! Aika paljon harrastuksia pienelle tytölle mutta toistaiseksi on jaksaminen riittänyt ja me vanhemmat valppaana tarkastellaan miten tilanne kehittyy. Kun lapsi ei haluaisi yhdestäkään harrastuksesta luopua niin mennään toistaiseksi näin, mutta lähtökohtana on että tyttö jaksaa hoitaa koulun, näkee ystäviään ja harrastaminen on kivaa. Jos joku edellisistä alkaa jäämään vähiin niin sitten tehdään tilannekatsaus uudestaan.

Kesäloman alku aiheuttaa monissa perheissä harmaita hiuksia koska etenkin ekaluokkalaiset ja heidän vanhemmat ovat uudessa tilanteessa; lapsella on 2,5 kuukautta lomaa ja vanhemmilla monesti yhteensäkin vain kaksi kuukautta. Nykyisin on leirejä ja kesätekemistä niin monella tarjoajalla ettei paremmasta väliä mutta yhteistä näille kaikille on se että ne yleensä maksavat ja monesti kestävät vain viikon. Osa leireistä on päiväleirejä joissa vienti ja nouto saattavat olla alle kahdeksan tunnin päässä toisistaan joka töissä käyville vanhemmille on helposti nounou. bella on koulun järjestämässä kesätoiminnassa pari viikkoa ja sen jälkeen on ajatuksena että äitini päivystää meillä puutarhahommissa ja bella on kotona eli ulkona kavereiden kanssa. Tänä kesänä jätettiin harrastusleirit väliin sillä asia tuli aika puuntakaa ja ensi kesänä ehtii sitten katsoa niitä hieman annakoidummin. Muutama viikko vielä koulua pitäisi jaksaa puristaa ja sitten meille, vielä pari kuukautta töissä käyville vanhemmillekin, koittaa lepposammat ajat kun harrastukset loppuvat ja lapset pääsevät ansaitulle kesälomalle –ihan mahtavaa!

Meillä kiirettä harrastusten erikoisjärjestelyjen lisäksi on pitänyt synttäreiden takia ja nyt on kyllä sellainen levähdystauko menossa niidenkin osalta. Instagrammissa jo huokaisinkin että seuraavat juhlat on vasta heinäkuun alussa ja niidenkin suunnittelu jo niin hyvällä mallilla että ei paljoa stressaa, ainakaan vielä. Tosin nyt sain loistavan idean neo. 2 kutsuihin että saas nähsä meneekö uusiksi. Odotan innolla että juhliin mennessä saisin pihan hieman kivampaan jamaan, nyt suoraan sanoen hävettää miltä se näyttää. Suunnitelmat on päässä aika kivasti järjestyksessä mutta kun saan tilattua maata ja kukat tulevat niin saadaan työt käynnistettyä itse kohteessa. Harmillisesti olen aika lailla miehen varassa niissäkin hommissa, sillä vielä sellaisia pienempiä puita pitäisi kaataa ja painavia kiviä siirrellä mutta eiköhän se koneisto tästä pikku hiljaa lähde käynnistymään. Sisällä odottaa iso (ja siis oikeasti todella iso) kasa pieniä vaatteita ja kenkiä jotka vihdoin pitäisi saada pois nurkista ja tähän aion kyllä käyttää ensimmäisen sateisen tai kylmän vapaapäivän joka eteen tulee.

Kuvat eivät liity tapaukseen, olivat vain kivoja mutta ylimääräisiä edellisistä postauksista. Nyt käyn kotikuvien kimppuun, katsotaan löytyisikö niistä uusia postauksia. Mukavaa keskiviikkoiltaa !

Sitä kuuluisaa tekemistä kotisynttäreille.

bellalla oli ensimmäiset kotikaverisynttärit maanantaina. Espoossa asuessa kotisynttärit oli aika harvinaisia ja siksi todella suosittujakin. bellan ensimmäiset synttärit järjestettiin Sea Lifessa tytön täyttäessä viisi vuotta, siksi että hän sitä toivoi ja siksi ettei silloiseen asuntoomme olisi kovin mukavasti mahtunut viiittätoista 5-vuotiasta, varsinakaan kun jotain ohjelmaakin olisi pitänyt olla. Toissa vuonna synttäreitä vietettiin Floridassa Disney Worldissä ja viime vuonna juhlittiin tytön toiveesta Porvoon HopLopissa. Jo viime vuonna oli puhetta että tänä vuonna pidetään kotikaverisynttärit. En koe itse olevani kovin luontevasti lasten kanssa, minulla on todella huono nimimuisti ja ajatus kotisynttäreistä on vähintäänkin pelottava. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lupasin että kotona pidetään. 

”No laita vielä yksi” -äiti 38 v.

bella sai tehtäväksi tehdä listan vieraista ja ehkä olisi pitänyt ensin sanoa joku maksimimäärä, eikä vasta keskeneräisen listan nähdessäni todeta että no laita nyt vielä yksi sitten. Yhteensä yksitoista tyttöä kutsuttiin synttäreille ja kutsujen valmistuttua aloin tehdä kauppalistaa itselleni. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tehdä porkkanakakkua, mutakakkua ja vaikka mitä mutta koska kaksi päivää aikaisemmin meillä oli ensimmäinen kattaus, tehtiin kaikki kakut sinne ja lastenkesteille lähdettiin aikalailla keksi-jäätelö-mehu linjalla. Joskus vaan pitää myöntää itselleen että on vain ihminen ja ihan kaikkeen ei aika ja rahkeet riitä.

Noin viikko ennen synttäreitä kävin ostamassa Porvoon Paperipilvestä kaksitoista kauppakassia, pari sabluunaa ja neljä pulloa Marabun Fashion Spray –kangasväriä, joita täydensin vielä synttäripäivänä hakemassa viisi saman merkin kangastussia. Maanantaina kiidettiin siis aika haipakalla töistä kotiin kauppojen kautta ja laitettiin kaikki valmiiksi: ensin herkkupöytä ja viereen askartelutarviketarjotin.

 ”Siis eiks meillä ole vapaata leikkiä?” –Laura 8 v. 

No ei todellakaan! Leikkivät lapset ovat ihania ja etenkin ryhmä leikkiviä ystäviä jotka käyttävät mielikuvitustaan ja keksivät mitä uskomattomampia juttuja. Mutta yksitoista sokerihuumassa olevaa 8-vuotiasta tyttöä neljän seinän sisällä vapaasti leikkimässä –eiiih! Ja kukapa haluaisi leikkiä kun voi maalata.

Niinpä heitettiin pöytäliinan päälle muovi ja jokainen sai valmiiksi silitetyn ja maalarinteipillä nimetyn kassin. Pidin lyhyen opastuksen mitä tehdään ja sitten muistettiin laittaa essutkin. Olimme etukäteen leikanneet mustista jätesäkeistä kaikille suojakaavut ettei juhlavaatteet mene maaliin –veikkaan ettei vanhemmat olisi arvostaneet fashion spray-mekkoja.

Lyhyesti:

Silitä kassit etukäteen

Ota talouspaperia, sanomalehtiä tai tavallista paperia ja fööni valmiiksi.

Maalatkaa ja piirtäkää!

Jos käytät sabluunaa niin suojaa kangas paperilla sabluunan ympärillä ja imeytä ylimääräinen väri talouspaperiin ennen kun nostat sabluunan pois.

Tarvittaessa välikuivaa föönillä.

Kun maali on kuiva, silitä valmista kassia leivinpaperin läpi viitisen minuuttia.

Minun piti ottaa havainnollistavat kuvat mutta voitte varmaan arvata mitä tapahtuu kun 11 tyttöä pääsee vauhtiin. Ehdin jo luulla että homma on hanskassa mutta nopeasti kävi ilmi ettei minulla ole hajuakaan että missä hanskat hommineen ovat.

Toinen strateginen virhe oli, etten tajunnut neuvoa että maaleilla maalataan ja tusseilla kirjoitetaan tai piirretään ääriviivoja.

Marabun tussit eivät ihan selvinneet tästä koettelemuksesta sillä nuoret taiteilijat tekivät niin hienoja tussipiirustuksia ennen kuin epäpätevä ohjaaja tajusi ettei ollut kertonut että väriä pitää välillä pumpata lisää ja kärkeä ei saisi kovin kovasti painaa. No ollutta ja mennyttä, upeita kasseja syntyi.

Synttäreihin oli varattu aikaa puolitoista tuntia josta 45 minuuttia käytettiin syömiseen ja toinen samanmoinen kasseihin. Aika oli juuri passeli ja lapset pääsivät kotiin ilmapallojen ja kuplisten kera kun jäin silittelemään kasseja. Seuraavana päivänä bella toimitti kassit kavereille.

Edellisessä postauksessa kesätossujen maalausvinkkejä!

Uniikit kesätossut kangasväreillä

Kirjoittelin alkuvuodesta meidän kässäbloggaajien puuhapäivästä Porvoossa. Muiden kauppojen lisäksi kävimme myös Paperipilvessä joka on oikein old school askartelukauppa Porvoon jokirannassa. Aivan mahtava putiikki, siellä myydään meidän nietoksen rakastamia huopapallojakin. Omistaja oli järjestänyt meille hieman askartelua ja aika kului rattoisasti kun teimme kangaskassit käyttäen  Marabun Fashion Spray kangasvärejä. Värejä oli tosi helppo käyttää ja minun tekemäni kassi meni samantien bellan luistelukassiksi kouluun.

Samalla sain idean että tytön 8-vuotissynttäreillä teemme lasten kanssa samanlaiset kassit. Meninkin ostamaan noin viikko sitten Paperipilvestä tarvikkeet synttäreitä varten ja samalla sain vinkin että miksei kenkiäkin voisi maalata. Ja samalla muuten lapset löysivät aika monta todella tarpeellista ostettavaa asiaa (muistiin: älä ota lapsia mukaan askartelukauppaan kuin joka toinen kerta) Matka kotiin kävi HongKong Tavaratalon kautta josta ostin bellalle koon 36 valkoiset tennarit (leveämmät kärjestä kuin Tokmannin vastaavat) ja eikun tyttö maalaushommiin! Ja kuka 8-vuotias ei tykkäisi maalata kenkiä...

Kenkiä ei tarvitse esikäsitellä mitenkään mutta jotta kumiosat pysyvät siistinä, kannattaa ne teipata vaikka maalarinteipillä. Nauhat tietenkin pois (jos niitä ei halua maalata) ja suuaikkoon kannattaa laittaa paperitollo jos ei halua että sisälle menee yhtään roiskeita. Värit pitää ensin ravistaa kunnolla ja sitten tehdä muutaman koesuihkaus paperille että saa tuntuman ja sitten vaan suihkimaan. Huomionarvoista on, että värit hieman vaalenevat kuivuessaan. Mikäli käyttää useampia värejä niin kannattaa miettiä missä järjestyksessä värit kannattaa sprayata. Jos ei kovin läheltä sumuta niin kengät ovat melkein heti kosketuskuivat ja uutta väriä voi sumutella peräkkäin.

Kun tossut on valmiit niin fööni käteen ja kuivaus. Tossut voi toki jättää vaikka yöksi pöydälle kuivumaan mutta föönin kanssa pääsee nopeammin seuraavaan vaiheeseen. Paperipilven lahjakassissa kässäbloggareille oli nimittäin Marabun kangastussi ja kaivoin äidin-oman-askartelu-laatikon syövereistä vielä lisää kangastusseja tytölle, viimein nekin pääsevät käyttöön. Kärkiin kannattaa laittaa täytettä niin piirtäminen kengän pintaan on helpompaa.

Kun kengät ovat kokonaan valmiit koristelun osalta, pitää värit vielä silittää kiinni. Kannattaa pitää vielä täytteet kengissä jolloin silittäminen on helpompaa ja varoa kumiosia, nimimerkillä sulatin vahingossa toisen tossun kärjestä kumireunaa. Silittäminen tehdään leivinpaperin läpi!

Nyt me vaan odotellaan lämpimämpiä kelejä että bella saa uudet tennarit kouluun...