Se on loppu nyt.

Se fiilis kun yrittää tarttua vauhti päällä liaaniin ja haroo tyhjää. Toukokuusta alkaen olen hyppinyt liaanista seuraavaan ja suuntaan on vaikuttanut koko ajan muuttuvat tekijät. Parhaiten tilannetta kuvaa keskustelunpätkä toissa sunnuntailta: istutimme uutta nurmikkoa alapihalle ja mies tuli takaisin mullanhaku reissulta ja kysyi mitä seuraavaksi? Vastasin siihen että, pitää nuo pensaat istuttaa tuonne jotta saan kottikärryt vapaiksi ja saan nuo rikkaruohot tuosta niihin… ja siis istutimme nurmikkoa. Eli tilanteet elää koko ajan ja vaikka aloittaa tehden yhtä asiaa, saattaa joutua tekemään viisi muuta asiaa välissä ennen kun saa sen ensimmäisen valmiiksi. Sitä on kun tehdään vanhasta uutta eikä suoraan uutta.

Minulla oli kasa tavoitteita tälle kesälle pihan suhteen ja nyt täytyy sanoa, etten edes muista mitä ne alkuperäiset tavoitteet olivat. Ne olivat kuitenkin silloin aivan liian suuria toteutettavaksi mutta nyt ne ovat vain murto-osa tehdyistä asioista. Eli ollaan tehty yli ajatusten, yli kykyjen ja etenkin kasvettu tehdessä. Laskin pikaisesti alapihan tehtyjä neliöitä ja niitä tulee ehkä noin 70m² ja tuonhan pitäisi olla oikeastaan kuutioluku koska aina kaivetaan alaspäin ainakin puoli metriä. Yläpihallalla luku on pienempi ja siihen voi laskea mukaan myös ruukkuistutukset ja kivityöt.

Mitäs me ollaan sitten oikein tehty? Aikaisemmista postauksista se selviää mutta lyhyenä kertauksena: aluksi kaadettiin puita metsurin toimesta ja sen jälkeen päästiin kunnolla alkuun. Kaikki isot kiviset istutuslaatikot on kunnostettu, pensaat kaivettu ylös ja istutettu takaisin maanparannuksen jälkeen, rajakiviä on kaivettu ylös ja nurmialueita laajennettu, kasveja on siirretty eri paikkoihin ja osa kasveista on jouduttu poistamaan kokonaan. Viimeisimpänä on laajennettu alapihan nurmialue jota varten piti kaataa yksi vaahtera, kaivaa ylös sen kanto ja pienentää Riippahernepuun juurella olevaa perenna aluetta ...ja siirtää kaikki kukkapenkin kasvit sekä marjapensaat metri ”taaksepäin”. 

Onneksi kasveja on ollut paljon ja olemmekin aika pitkälle pärjänneet vanhoilla kasveilla. Kun ne on istutettu uudestaan, ovat ne ruvenneet kukoistamaan ja kasveja jakamalla olemme saaneet katettua entisiä rikkaruohojen täyttämiä alueita. Olen järjestelmällisesti poistanut sinne tänne ripoteltuja kukkapenkkejä ja kerännyt kaikki perennat alapihan kukkapenkkiin jossa kasvit viihtyvät paremmin ja niitä on helpompi hoitaa. Nyt piha-alue on huomattavasti selkeämpi ja kasvit kasvavat niille ominaisilla paikoilla. Kokonaisuudesta yritän tehdä mahdollisimman huoltovapaata mutta harkittua pihaa joka sulautuu ympäröivään metsään. Se mitä olemme joutuneet ostamaan, on multa.

Luulin alun perin, että mullan saa edullisimmin hakemalla peräkäryllä sitä multa-asemalta. Näinkin olemme tehneet mutta kun laskeskelimme hieman, kävi ilmi että lienee kuitenkin parempi tilata Hornborgilta multa suursäkeissä, tällöin säästämme myös hakemisen vaivan. 900 litraa satasella tuntui ok hinnalta ja tilasin kesän alussa puutarhamultaa sekä havumultaa säkit ja yhden säkin sepeliä. 1800 litraa multaa hävisi ennen kuin ehdimme kissaa sanoa ja mies bongasi Porvoon K-raudasta tarjouksen: 4 säkkiä kympillä GreenCaren lannoitettua ja kalkittua puutarhamultaa. Aloimme ostamaan sitä. Olemme ostaneet sitä arviolta noin 4000-5000 litraa ja muutamaa säkkiä lukuun ottamatta, kaikki on nyt pihalla. Nyt vain naurattaa se että luulin todellakin aluksi että se 900 litraa per multa riittää. Hintavertailuna: Hornborg: 900 l = 99€ (+ nykyisin kuljetusmaksu) ja K-Rauta: 800 l = 40 euroa. Säästö on järjetön. Peräkärrylinen on arviolta 300-400 litraa ja sellaisen saa 20-40 eurolla multa-asemalta, riippuu mistä hakee.

Multaan on mennyt satasia mutta on myös säästetty satasia. Lisäksi kustannuksia on tullut lannoitteista sekä kalkista jolla on elvytetty mm. vanhoja nurmialueita, tietysti myös taimista. Työvälineet on tietysti niim ikään ostettu mutta se kuuluu omakotitaloon muuttamiseen. Olemme alusta asti ostaneet Fiskarsin työkaluja jolloin voimme vaihtaa eri työkaluja muutamaan vaihtovarteen ja välineet ovat laadukkaita ja kestäviä. Olen ollut todella tyytyväinen tähän päätökseen. Ainoa joka ei muuten kuulu joukkoon, on Gardenian rikkaruohorauta, aivan super!

Ja kuten pihalla, kävi tässä bloggaamisessa nyt samoin. Jäin siis siihen etten tiedä mihin tarttua. Kaikki on tavallaan tehty. Ei ole istutettavia tai siirrettäviä kasveja, ei katkottavia puita eikä kunnostettavia alueita, ainakaan tälle kesälle. Vähän hämillinen olo, nyt kai voisi siivota kotia ja vaikka neuloa. Olisi aikaa istua pihalla ja nauttia työn tuloksista. Vähän vaikea tätä kurssia on ykskaks kääntää ja mies jo silloin samana sunnuntaina totesi, että "eihän siihen mennyt kuin 30 minuuttia kun keksin jo jotain uutta". Mittailimme terassin pinta-alaa.

Minulla on ollut tällä uskomattomalla matkalla taustalla apujoukkoja joita haluan ehdottomasti tässä kiittää: Rakas mieheni on auttanut raskaimmissa hommissa, kestänyt kiukkupuuskiani ja hieronut kipeitä lihaksia. Äitini on ollut iso apu kitkemisessä sekä sillä valtavalla tiedolla ja kokemuksella auttanut istutuspuuhissa. Mummi ja vaari, kiitos kasvien tunnistuksesta sekä mökiltä kaivetuista jakotaimista. Ilman Mustilan Jonnan kallisarvoisia vinkkejä olisi moni kasvi jo vainaa ja Mari, kiitos täydellisistä taimista. Plastexin ansiosta kitkemme nyt miellyttävästi SASAlla istuen ja ei se kitkeminen olekaan hullumpaa kun on hyvät välineet. Sari, kiitos kun olet piristänyt työntäytteisiä päiviäni ja ymmärtänyt suhtautua kastematokammooni sen vaativalla vakavuudella. Kiitos myös maailman parhaille Instagram-seuraajilleni vinkeistä ja kasvien tunnistuksesta sekä teille kun olette jaksaneet lukea näitä puutarhajuttuja täältä blogista!

Ensi kesäksi on jätetty hyötypuutarhan tai kukkapuutarhan perustaminen bellalle sekä selvittelemme tällä hetkellä kustannusarviota terassin kunnostamiseksi, siitä siis se mittailu siellä terassilla. Nyt pitää hieman himmata ja opetalla myös ”vain” kitkemään ja huoltamaan. Ensi kesänä saamme toivon mukaan alusta asti nauttia kauniimmasta pihasta ja tehdä hommia hieman pienemmässä mittakaavassa.

Kourut on putsattu ja kasvit on syyslannoitettu, on oikeastaan enää yksi ihan mukava puutahajuttu jäljellä tälle syksylle.

Ootko ikinä miettiny miltä sudenkorennot näyttää?

Meillä kun avaa terassin oven niin ilmassa vaan pöllähtää. Liskojen ja käärmeiden lisäksi pihalle on muuttanut sudenkorentoja ja ei ihan muutamaa. Niitä on vähän erinäköisiä  mutta taitavat olla aitosudenkorentoja. On ne aika hauskoja ja pitävätpä meitä ihmisiä pureskelevat ötökät minimissä. Vihollisesi vihollinen on ystävä. ...näitä en ole sentäs nimennyt.

Mitä tekis huomenna?

Tässähän kävi mukavasti loppujen lopuksi. Kesä on alkanut hitaasti ja sateisesti mutta mikäs sen parempaa näihin hommiin missä kesä on aika pitkälti vierähtänyt. Ensimmäistä kertaa koko kesänä kastelin kaikki istutukset läpi keskiviikkona, sillä vasta nyt on ollut kuuma ja kuivaa. Ollaan säästetty vettä ja ollaan säästetty aikaa. Pari viikkoa sitten kaivettiin yläpihalta loput kivet ylös ja tilalle istutettiin nurtsi joka näytti muutama päivä sitten jo tältä. Kukatkin siirrettiin muualle ja katsotaan miten nuo Tarhalaukkaneilikat tuohon istuu.

Niin ja huomenna? Huomenna me kaivetaan samanlaisia kiviä ylös alapihalla ja tuossahan tuo viikonlopuksi vuokrattu puutarhajyräkin odottaa käyttöä. Aurinkoista viikonloppua kaikille !

SUP-lautailua Porvoossa

Joku viikko sitten kokoonnuimme Porvoossa Kokonniemen maauimalassa bellan luisteluseuran muokkajoukkueiden kanssa. Piknik-sää oli mitä mainioin ja uinnin sekä eväiden lisäksi oli tarkoitus kokeilla SUP-lautailua (stand-up-paddling). En ollut edes ajatellut aiemmin että lapsetkin voivat tätä lajia harrastaa mutta varsin helpon näköisesti nuorimmatkin kokeilijat laudoilla menivät.

Aluksi ohjaaja kertoi hieman laudoista ja siitä mitä niillä on tarkoitus tehdä. Hän myös näytti miten laudalle mennään, miten melaa pidetään, melontapuolta vaihdetaan ja miten laudalla noustaan seisomaan kun meno tuntuu tarpeeksi vakaalta. Mukana oli kelluntaliivejä heille jotka olivat epävarmoja uimataidostaan mutta uimataidolliset lähtivät matkaan liiveittä, turvanaru kuitenkin tiukasti nilkkaan kiinnitettynä. Eräs lapsista teki terävän huomion "Vaikka osaisi uida, voi putoamista säikähtää niin ettei muistakaan miten uidaan".

Laudat ovat todella vakaita ja osa kokeilijoista menikin rohkeasti tavallisissa vaatteissa suppailemaan ja kaikki pysyivät laudoilla, onneksi. Meidän J innostui hommasta niin paljon, että kyseli jo oman laudan perään ja vaikka lautakaupoilla ei vielä lähdetty niin lupasin harkita asiaa jos into jatkoo ensi kesänä. Alkoi nimittäin kiinnostamaan minuakin vaikka nyt en koittamassa käynytkään.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla SUP-lautailua jos vähänkään kiinnostaa, vaikutti rannaltakin katsottuna todella helpolta lajilta aloittaa. Itse en kyllä tohtisi ihan tavallisissa vaatteissa lähteä sillä tyynelläkin säällä siltä laudalta kyllä tippuu kun tarpeeksi pelleilee.

Eläviä ja kuolleita

Olin alunperin ajoittanut lomani alkamaan viikolta 30 jolloin nyt tulleet helteet olisivat kivasti mätkähtäneet puoliväliin lomaa. Ajoitus olisi ollut mitä parhain, olisin ehtinyt tehdä siivoushommat ja pihat kuntoon huonommilla keleillä ja lopun lomaa olisi voinut kellua Saimaassa. Sattuneista syistä siirsin kuitenkin lomaa viikolla aiemmaksi ja lopulta palasin myös töihin viikkoa aiemmin eli olinkin lomalla vain kolme viikkoa. Tällä hetkellä olen siis töissä kun ulkona on kelejä mutta ei se  haittaa, olen jo henkisesti valmistautunut seuraavaan vuodenaikaan. Viikonloppusinkin ehditään tehdä hyvässä säässä kivoja juttuja.

Töihin paluu viikko tuntui jatkuvan suoraan siitä mihin se jäi lomalle jäädessä. Menen aamulla töihin ja kotiin tullessa juon kupin kahvia ja siirryn pihalle. Ai miksi? Tsekkaa alakuva ja etsi siitä Mirriminttu. Pihalla on tapahtunut pien räjähdys, ne rikkaruohot taitavat rakastaa hevosenlantaa ja sadetta. Kitkin maantai-iltana ehkä vain tunnin Sammalleimujen istutuksen jälkeen ja lopputuloksena oli esiin kitketyt Lumipalloheisien taimet sekä ruusut... niin ja reilu 2 kottikärryllistä rikkaruohoja. Ylemmässä kuvassa näkyykin yksi kasa ja vieressä tällä hetkellä ylimääräiset rajauskivet sekä uudelleen sijoitettava varsin surullisen oloinen Jaloangervo?

Jo uuden paikan saaneet Kuunliljat tuntuvat viihtyvän, ainakin kukkimisesta päätelleen, vaikka niiden toisella puolella on aika vähän multaa. Luotan siihen että talvi ja lumi tekee tehtävänsä ja nuo ikään kuin asettuvat paikalleen ja maa pakkaantuu paremmin joka puolelta. Tuossa on aika syvä oja ja naapurin tuija-aita, joten alunperin jättimäiset Kuunlilja-paakut vain heitettiin paikalleen ja jälkeenpäin yritettiin mullittaa ympäriltä. Meillä on pari tai jopa kolme eri Kuunliljalajia pihalla ja nyt minun pitäisi tunnistaa ne jotta saan kasvilistan ajantasalle. Kuunliljojen edessä kasvaa Keijuangervot ja mokomat ovat kolminkertaistaneet kokonsa kuukauden aikana ja osa jo kukkinutkin eli oletettavasti ovat ottaneet paikan omakseen. Samoin ne kuolleiksi luulemani Koivuangervot, ne näyttävät jo varsin reippailta pensaanaluilta. Kyllä kannatti vähän liottaa ja kaivaa.

Onko muuten kellään tietoa voinko istuttaa pienempiä Kuunliljoja Japaninmarjakuusia aidan juurelle? Se olisi varjoisa paikka, nyt kun osa Kuunliljoista tuntuu kituvan talon eteläpuolella paahteessa. Japaninmarjakuusethan viihtyvät kalkitussa maassa joten mites Kuunliljat? Ja riittääköhän se maa siinä kaikelle kasvustolle, anyone?

Tuntuu uskomattomalta miten paljon pihalla on tehty tänä vuonna ja miten vähän se näkyy. Koska itse kuitenkin tiedän mitä on tehty ja nyt jo näen itse ison muutoksen positiiviseen esimerkiksiksi kasvien kasvussa sekä kukinnassa, antaa se kivasti voimaa ja kimmoketta jaksaa jatkaa. Ja eihän kaiken tarvitse olla valmista tänä vuonna, miten voisikaan, jatketaan sitten ensi kesänä. Tänä kesänä on vielä kuitenkin paljon tekemistä ja harmittavasti osa niistä asioista olisi pitänyt tehdä jo kaksi kuukautta sitten, eli mennään ihan tuurilla tuleeko mitään.

***

kivien poisto yläpihan kallion vierestä

laiturin eteen nurmikko ja kivet

nurmikkolinjan siirto alapihalla

ja

linjalla olevien kukkien siirto

viljelylaatikkopaikan kitkeminen

nurmikon istutus etupihalle

kuunliljojen siirto varjoon

sininatojen istutus

mansikantaimien istutus

liljojen istutus

syyslannoitus

talvehtievien kasvien mökille siirto

***

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Kangassinisiipi

Sammalleimuja rinteeseen

Kuten huomattu, tein kevään ja alkukesän pihalla töitä tauotta. Kävin päivät töissä ja kotiin tullessa siirryin pihalle hommiin ja monesti vasta yhdeksän jälkeen laitettiin pillit pussiin. Kun lomani alkoi, unohdin koko pihan olemassa olon ja vasta jonkun aikaan myöhemmin oikein hätkähdin että ainiin, mitähän siellä pihalla mahtaa kasvaa. Instagrammissa onkin ollut kuvia sekä tunnistustehtäviä kukista ja oli kiva kyllä vuoden jälkeen nähdä että mitä sieltä mullasta työntyy esiin–varsinkin kun tietämykseni kasveista on tässä välissä ottanut aimo loikkauksen eteenpäin.

Loma meni ja pihalla ei huonoista säistä johtuen tullut juuri vietettyä aikaa. Noin viikko sitten kävelin taas penkkejä läpi ja voi morjens. Jos kasvaa kasvit niin nyt kasvaa kyllä rikkaruohotkin. Vaikka kaikki penkit oli käyty läpi alkukesästä, oli etenkin alapihan kukkapenkin kanssa niin paha tilanne, ettei sieltä näkynyt kasveja rikkaruohojen alta. Kerroin äidille kuulumisia puhelimessa ja hän hoputti äkkiä kitkemään, minulla oli kuitenkin toinen homma ennen sitä.

Meidän takapihalla on pitkät ja leveät portaat joiden vieressä on kallio. Kun muutimme taloon, oli tässä välissä valkoista koristekiveä, siis sellaista kirkkaan valkoista. Kivet jatkuivat yläpihalle asti kallion ja terassin välissä. Koska ne eivät sopineet yhtään metsämäiseen tonttiin, kaivoin kivet pois jo viime vuonna ja istutin terassin ja kallion väliin ylös Sininatoja. Kasvatin taimet itse siemenistä ja ehkä ensimmäistä kertaa onnistuin kasvattamaan jotain muuta kuin rairuohoa, joten olen vallan kiintynyt näihin ruohotupsuihin. Vaikka yritimme saada kaikki valkoiset kivet pois, tupsahtelee niitä edelleen jostain maan syövereistä. Jäin miettimään mitä keksin kallion ja portaiden väliin, paikka on aika haastava.

Tilasin keväällä Viherpeukaloilta kuusi Sammaleimua ja kun ne tulivat, ei niille ollutkaan paikkaa. Leimuressukat majailivat milloin missäkin ja viimein kun olivat jo aivan kulahtaneita, keksin että pengerrän portaiden viereisen mäen ja istutan sen täyteen Sammalleimuja niin että sammalleimumatto peittää lopulta koko alueen. Hain yläpihan nurtsilta ylös kaivettuja reunuskiviä ja laitoin reippaasti multaa ja istutin taimet. Kunhan taimet leviävät koko alueelle, uskon että multa ja maa pysyy paikallaan juurien ansiosta ja voin ottaa kivet pois. Nyt reilu kuukausi myöhemmin Sammalleimut ovatkin jo moninkertaistaneet kokonsa ja sateisesta kesästä huolimatta multa on aika hyvin pysynyt rinteessä.

Tarkoituksena oli hankkia lisää taimia mutta eri väreissä. Olenkin silmäillyt valikoimaa aina taimipihoille sattuessani mutta missään ei ole tullut vastaan Sammalleimuja edes pinkkinä (Scarlet Flame), saatikka valkoisena (White Delight) tai monivärisenä (Candy Stripe) joista haaveilin. Olin jo liki luovuttanut kunnes kävimme pyörähtämässä Porvoon Honkkarissa viime sunnuntaina juuri ennen sulkemisaikaa. Mies oli valikoimassa aitatolppia kun minä katselin tyhjentynyttä noutopihaa ja manasin että olin niin myöhässä, nämä olisi pitänyt jo kaikki kiertää aiemmin jos taimia mieli saada. Silmiini osui aivan pihan toisessa laidassa perimmäisessä kulmassa pieni hylly ja olin jo lähtemässä toiseen suuntaan mutta päätin kuitenkin kävellä hyllylle ja katsoa mitä siellä on. Ja mitä silmäni näkivätkään, siinä nökötti neljä Sammmalleimun taimea, kaksi valkoista, kaksi candyä ja vieressä lappu ”Loput taimet 4kpl/ 10 € - JIIIIHAAAA! Edelleen kolme päivää myöhemmin hymyilen kun mietin asiaa.

Niinpä hain lisää kiviä sekä multaa, pengersin lisää ja istutin taimet. Vähän reppanoitahan nämä vielä ovat mutta toivon että ne ilahtuvat tulevasta helleviikosta ja vahvistuvat sen verran että kestävät läpi talven. Nuo aiemmin istutetut olivat muuten samankokoisia sillon kesäkuussa ja nyt jo noin isoja, viileästä kesästä huolimatta. Toivottavasti jo ensi kesänä saisimme ihailla ylimpänä pinkkejä kukkia, keskellä pinkki-valkoraidallisia kukkia ja alimpana valkoisia… en malta odottaa!

Ulko-oven maalaus - Tikkurila Unica Akva

Kuvien jälkeen olette ehkä samaa mieltä että meillä on, jos ei maailman, niin ainakin Etelä-Suomen rumin ovi. Se on ihmetyttänyt meitä ja herättänyt kummastusta myös naapureissa sekä tuttavissamme. Sellanen persikka, wtf. Jos minä olisin ostanut taloon oven, olisi se puun värinen, sileä ja siinä olisi vaakaan kapeita ikkunoita ja vieressä olisi korkea ikkuna, mutta näillä mennään mitä on annettu. Oven maalaus ei ole silti ollut korkealla prioriteetilla tekemislistassa  koska on tässä sitä sun tätä muutakin ollut. Ovi kyllä hiottiin jo kolme vuotta sitten ja se piti maalata perään mutta kas kas, homma on vähän jäänyt. Nyt sisuunnuin ja sanoin miehelle että maalaan oven vaikka itse.

Päätin maalata oven Tikkurilan Unica Akvalla, joka on vesiliukoinen maali ja sopii niin ulos kuin sisällekin. Maalit ostettiin Prismasta, bonarit juu nou. Väriksi valikoituu Takorauta, harmaalla ei voi mennä pieleen ja talon sokkelirappaus on samaa sävyä kuin myös ulkoportaat eli oven edusta. Ovi oli tarkoitus maalata aluksi vain sisäpuolelta, koska en enää kertakaikkiaan kestänyt katsoa olohuoneesta keltaista kajoa tuulikaapin oven läpi.

Ensin pesin oven maalipesulla ja niin kuin aina, mies tuli auttamaan minua ja teipattiin reunat ja ARGH! kaikki kamalat pikku-ikkunat. Sen jälkeen maalattiin pokat ja oven sisäpuoli kerran ja vaikka ovi oli vielä ihan kirjava, hihkuin innosta.

Niinhän siinä sitten kävi että kun oven sisäpuoli oli maalattu toisen kerran, päätimme maalata oven samantien myös ulkopuolelta. Lopullisesta pinnasta ei tullut ihan niin sileä kun olimme ajatelleet mutta ovi oli silti niin hyvä että tartuimme pensseleihin. Oven kaikki urat ja nuo uritetut ikkunat tekivät maalaamisesti todella haasteellista, eli siihen nähden olemme erittäin tyytyväisiä lopputuloksseen, harvemmin sitä ulko-ovea tulee niin tarkkaan syynättyä.

Kun ovea maalattiin päältä, selvisi samalla tarina kamalan värin takaa -ovi oli alunperin maalautettu tämän väriseksi! Laitoimme lapun talteen sillä haluan muistaa mitä väriä ei ikinä haluta minnekään. Olin myös tähän asti luullut että ikkunat ovat jotenkin viallisia mutta ne onkin tarkoituksella sellaisia veikeitä... selvä. Nyt kun ovi on harmaa, saimme kiitosta myös naapureilta.... ja taisipa yksi bellan ystävän äiti maalata oman ovensa perässä. Inspistä jakoon!

Tuulikaapin seinä on tarkoituksella maalattu vaaleanharmaaksi jotta likaiset ulkovaatteet eivät tee valkoista seinää niin ruman näköiseksi. Pari kohtaa seinästä pitäisi paikkamaalata kun edelliset naulakot repi maalin mukana... missähän se harmaan maalin jämä on. Ja en siivonnut, tälläistä meillä on eli mitäpä sitä aina siloittelemaan. Onnea on tuulikaappi jonne saa näppärät naulakot ja jonka oven saa kiinni - en ymmärrä miten monissa lapsiperheissä on niin siistit eteiset ja vaatteetkin menevät hengareille, ihan utopiaa meille. Inhoan muuten meidän eteisen lattiaa mutta sen vaihtaminen on niin kallis ja iso juttu ettei olla ainakaan hetkeen sille mitään tekemässä. Miksi täällä on kaikki persikan väristä...

Käärme puutarhassa.

Näin viime kesänä meidän kadulla valtavan, korostan valtavan, kärmeen. Se sujahti aika vauhdilla naapurin pihalle ja vaikka yritettiin kuikuilla, niin ei löydetty sitä enää. Mies tietenkin etsi sitä lapio olalla koska oletimme että se on kyy. Ei se ihan täsmännyt kyyn tunnusmerkkeihin mutta ajattelin että joku vähän poikkeava yksilö varmasti, sillä mikä muukaan käärme se voisi olla?

No hei haloo kaupunkilainen, olisko vaikka Rantakäärme? Niin juu, mutta ei kai nyt sellaista täällä metsäisellä kukkulalla. On tästä nyt rantaan kuitenkin joitain satoja metrejä. Paitsi että viime viikolla bella alkoi kiljumaan kuin palosireeni käärmettä ja minä huutamaan vieressä että missä missä ja tunsin jo kyyn hampaat jalassani. No se ”käärme” oli kuulemma sujahtanut meidän lampeen, meidän jalkojen vierestä ja oli nyt siellä sukelluksessa. Voi laps´hyvä, ei ne käärmeet sukella, vaikka osaavatkin uida. No hyvä lapsi oli täysin vakuuttunut että se oli käärme ja laittoi sellaista tuntomerkkiä tulemaan että mamman oli pakko kaivaa googlen kuvahausta parit käärmekset esille. Se oli JUST TOMMONEN ÄITI! –ja osoittaa rantakäärmeen kuvaa. Rantakäärmeen, joka voi muuten olla jopa puoli tuntia sukelluksissa piilossa. Jahas. Tyhjennetään lampi.

Ja sitten seuraavana päivänä soi puhelin, mies soittaa terassilta. Niin, soittaa mulle siitä terassilta olohuoneeseen ”Tuu tänne, huutomerkki kuiskaten” Tajusin jo siinä vaiheessa napata kameran ja kas kas, joku muukin arvostaa kasvattamiani Sininatoja. Siinähän pötköttää ehta rantakäärme, sittemmin tunnettu nimellä Noukki.

Olin tietenkin ihan innoissani, en siksi että pitäisin käärmeistä –no hyi! Vaan siitä että että meillä on oma Rantakäärme, onhan se aika coolia. Mies olisi laittanut hengiltä mutta onneksi toppuuttelin, nämä on rauhoitettuja ja se on kuulkaas 252 €/käärme jos meinaat vöiksi laittaa. Sittemmin alettiin kuikuilemaan joka päivä Noukkia ja jo seuraavana päivänä yllätti pienempi käärmes, saman merkkinen ja siitä tuli Pätkis. Ne kai asuu meidän terassin alla, tää on NIIN siistiä! En edelleenkään pidä käärmeistä mutta ei pelkoa että osuisi iholle asti, sen verran liukkaasti pötkivät karkuun. Mietin jo seuraavia juhlia ”Tässä on nämä Cunningham’s White rodot jotka on jo kukkineet, tässä nyt parhaassa kukassa Puistoalppiruusu ja katsokaapa kun siinä vieressä on päiväaktiivinen Rantakäärme Noukki lepäilemassä kivikolla ja Pätkis näyttääkin juuri sukeltelevan tuossa lammen pohjan tuntumassa”. Eipä.

Ennen Noukkia ja Pätkistä olin pitänyt silmällä erästä sisiliskoa. Niitäkään en ole nähnyt kuin viimeksi lapsena joten Laventelien alla asuva Elvis on kiva lisä meidän takapihalla. Elvis on muuten nimetty Sonny Crocketin lemmikkialligaattorin mukaan, jos ei heti soittanut kelloja. Instagrammissa jo kysyttiin että onko Elvis jotenkin iso ja kun en tiennyt paremmin niin arvelin ihan standardikokoiseksi sisiliskoksi. Nyt hiljattain näin pari pienempää sisiliskoa lähistöllä joten Elvis taitaa olla aika menevä mies ja ehkä myös hieman isokokoinen. Toissapäivänä näin maailman pienimmän ja söpöimman sisiliskon, sellaisen kynnen pään kokoisen, awwwwww.