Muutamia huomioita villasukista

 Ne on varsin nopeat tehdä kun tekee kaksi kerralla, teki ne sitten miten päin hyvänsä. Varpaista aloitettuna, peruskantapää toimii mukavasti ainakin minun jalassa. Sittemmin huomasin, ettei ranskalainen kantapää olekaan yhtään vaikeampi ja jopa nopeampi ja toimii varresta aloitetuissa sukissa paljon edellä meinittua paremmin. Nyt mennään siis näillä, kunnes taas opitaan jotain uutta.

Tein hiljattain ensimmäisen IG sukkaohjeeni. Otetaan irti hyöty somekanavista ja työnnetään käsitöitä joka paikkaan, on uusi mottoni. Kun olin ostamassa lankoja niihin IG:n Eka ja Toka sukkiin, innostui bella sukkalankahyllyllä ja pyysi sukat kahdesta neonvärisestä langasta. Värit ovat aika sähäkät villalle mutta otin innolla haasteen vastaan. Mallina käytin omaa jalkaa sillä bellan jalka on jo 37, ainoastaan kaksi numeroa pienempi kuin omani. Kerillä langat olivat huomattavasti sähäkämmät mutta sukissa suorastaan täydelliset. Koska lankaa jäi yllin kyllin, sain jo idean seuraaviin sukkiin.

Sportsragg Viking/ 549 ja 577

Niin ikään joululahjasukkatehdas on jo aloittanut toimintansa. Tosin koko homma ehti jo pysähtyäkin, sillä sain niin ihania lankoja, että oli pakko siirtyä kesken kaiken huivien tekoon. Tässä näyttää nyt käyvän niin kuin aina, että aatonaattona päätellään viimeisiä lahjoja vaikka hyvä tarkoitus oli aloittaa aikaisin ja saada homma päätökseen jo ennen talvea. Pale summer night sukat valmistuivat keskellä kesää. Malli ja raidat omasta piposta Gjestal Jannen jämälangoilla.

Oma lempparisukkalanka on ehdottomasti Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport. Tuulian värjäämissä langoissa ei ainoastaan ole upeat värit, vaan lankaa on myös todella kiva neuloa ja siitä tulee mukavan napakat sukat. Koska käsinvärjätyt langat ovat hivenen hinnakkaampia, olisi suotavaa esimerkiksi raidoittaa lankoja jollain edullisemmalla langalla. Mielestäni käsinvärjätyn langan väritkin pääsevät silloin paremmin okeuksiinsa. Löysin viimein täydellisen kaverin Väiskin Sportille, sillä Vuorelman Veto sopii paksuudeltaan oivasti ja langassa on varsin kattava värikartta. Molempia lankoja myy mm. TitiTyy Jyväskylässä ja Snurre Helsingissä. Alakuvan sukissa on Väiskin Sporttia värissä Ärjy ja Vuorelman Vetoa 001.

Nostan esiin vielä aiemmin vankkini raitojen tekemiseen liittyen. Kuten kuvista näkyy, on raitojen "pykä" aika huomaamaton. Eli kun vaihdan väriä, neulon ensimmäisen kerroksen normaalisti mutta seuraavalla kerroksella nostan ensimmäisen silmukan neulomatta. Näin tuo raidan reuna tasoittuu aika huomaamatomaksi.

Kahdet alimmat sukat ovat hieman epäistuvat sillä ovat koossa 39 ja mallin jalka tosiaan 37.

Ensimmäinen huivi

Baktuksien jälkeen ensimmäinen huivi jonka olen ikinä neulonut, on kuvissa näkyvä harmaa-roosa huivi. Ohje on Heidi Alanderin Nurmilintu mutta kuten jo monesti todettu, ilman pitsejä. Huivi on tehty Louhittaren Luolan Ilmatar langoista, väreinä ärjy ja hopea.Lankaa taisi kulua vajaa kolme vyyhtiä. Tämän huivin myötä ihastuin Nurmilintu-huivin malliin niin, että olen neulonut kaikki huivini samoin kavennuksien ja lisäyksien. Todennäköisesti samaa ”kaavaa” käytetään lukuisissa huiveissa mutta kun itse siihen tutustuin Nurmilinnun myötä, niiin tulee tämä malli aina mielessäni olemaan "Nurmilintu.

Annoin huivin bellan kummitädille syntymäpäivälahjaksi, toivottavasti huiville tulee käyttöä.

Helppo huivi – Eeva Kesäkuu: Taina

Muistan vuosia ajatelleeni, että tosi neulojat tekevät valtavia huiveja ohuista langoista. Pidin koko hommaa ikään kuin salatieteenä, pienen ja perinteikkään asiantuntijaryhmän salaseurana. Siinä upeiden huivien rinnalla omat raglan neulepaidat ja pipot tuntuivat lähinnä hupsulta puuhastelulta.

Toinen juttu tässä huivihommassa oli se, etten pidä pitseistä. Tai pidän, jos ne ovat tavallaan graafisia mitä ne eivät yleensä ole. Niinpä vuosia vain ihastelin ja kunnioitin näitä minun silmääni ompelulangalla neulovia huivimestareita.

Joku aika sitten, eräs tuttavani teki huivin, jossa oli tosi kiva pitsi. Juuri sellainen epäpitsikäs ja minun silmääni sopiva. En tietenkään muista mikä huivi oli kyseessä mutta sain siitä innostuksen etsiä Ravelrystä ilmaisten suomenkielisten ohjeiden joukosta vastaavaa. Saldo ei ollut kummoinen mutta Eeva Kesäkuun Taina miellytti yksinkertaisuudellaan. Tartuin rohkeasti puikkoihin ja lopulta valmistunut huivi on ehdottomasti lempparini. Mikäli lankaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt huivista vielä isomman, mutta kenties seuraavalla kerralla. Jos harkitset sukeltamista huivien ja pitsien maailmaan, on Taina ehdottomasti helppo huivi aloittaa.

Kiitos vielä bellalle, joka pyydettäessä tai lahjottaessa toimii mahtavana ♥ neulemallina.

Terassin verkko-ovet

Muutamat kesät ovat jo menneet harmitellessa, kun terassin ovia ei pysty pitämään auki. Ongelma ei ole niinkään lentävät pörriäisit kuin karkaavat kissat. Tai pystyyhän niitä ovia pitämään auki, jos kissat lukitsee makkariin ja omalle terassille. On kuitenkin varma, että jossain vaiheessa kaksi karvaturria yrittää rytmikkäästi murtautua makkarin oven läpi vapauteen. Aluksi ajattelimme tehdä ovet itse mutta sitten kuulimme, että Lidl myy ovia varsin sopivaan hintaan, ilmeisesti joka kesä. Niinpä jäimme odottamaan seuraavaa kesää ja toivoimme ovien tulevan taas valikoimiin.

Koska terassille johtaa pariovet, oli verkko-oviakin ostettava kaksi. Ensimmäinen kesä meni niin siivillä, ettei ovia edes ehditty asentaa mutta tänä kesänä olin ajoissa nalkuttamassa mainitsemassa. En aio sanoa, että ovien kasaus on ihan helppo tai nopea juttu, sillä kyllähän siinä hetki vierähti. Oman haasteen toi tuplaovien sovittaminen suoraan, kun mikään muu kohta ei tunnukaan olevan suoraan. Lopulta tuli kuitenkin valmista ja wau - hyvät tuli! Koska ovien tarkoitus on pitää kissat sisällä, haimme vielä Clasulta kaksi voimakasta keittiökaapin magneettiä, jotta ovat pysyvät tiukasti kiinni.

Tänä kesänä onkin ollut mahtava istua sisällä iltaa ja samalla kuunnella ulkoa lintujen laulua tai sateen ropinaa. Avoimet ovet on kesällä kyllä samanlainen tunnelman tuoja kuin takka talvella.

Alati raitaa

No tässäpä postaus jota on saatu odottaa. Viimein illat pimenevät ja olohuoneessa voi istua koneella näpyttämäsä blogia. Kesä tuntui menevän siinä sivussa ja ollaan tehty mitään ja kaikkea. Jotenkin kaipaan jo syksyä. Sen värejä, kipakkaa ilmaa ja seesteisiä takkailtoja.

Kun kirjat oli luettu keväisellä Floridan reissulla, aloitin uuden huivin. Olen eniten ihastunut epäsymmetriseen kolmioon huiveissa, niinpä malli tuli jälleen Heidi Alanderin Nurmilintu -huivista, tietty ilman pitsejä koska olen varsin raitaorientoitunut. Rakastan raitoja. Raitoja huiveissa ja raitoja varjoissa, vaatteissa ja sisustuksessa. Niinpä neulon raitaa aina kun mahdollista. Langat olivat odottaneet jo pitkään ja alunperin olivat sukkiin. Mieheni kävi taannoin duunireissulla TitiTyysstä Jyväskylässä ja olin pyytänyt ainoastaan The Uncommon Threadin Tough Sockia, hän sai itse päättää värit. Enpä olisi uskonut, että kotiin tulee niin täydelliset värit, en olisi onnistunut itse paremin.

Nurmilintu -ohje on ilmainen ja sen voi ladata ainakin Ravelrystä. Huivin raidoitus on seuraava:
Aloita harmaalla ja neulo 16 kerrosta per väri niin, että raitoja on yhteensä 14 ja jatka
4 krs harmaalla ja 16 turkoosilla - toista 6 kertaa
16 krs turkoosilla
16 krs harmaalla
2 krs turkoosilla
16 krs harmaalla
2 krs turkoosilla
16 krs tai loput harmaalla... siihen loppui lanka.
Kannattaa muistaa varata päättelyyn tarpeeksi lankaa, nimimerkillä meni yksi kerros purkuun.

Salaisuus

Minulla on ollut kolme vuotta salaisuus. Asia ei ole ainoastaan harmittanut minua vaan sen lisäksi olen varsin taidokkaasti rajannut ja häivyttänyt sen pois blogista. Mistään ihan pienestä salaisuudesta ei ole kyse, vaan se on läsnä aina kotona ollessa ja käsittää yhteensä yli 40 neliötä.

Meidän eteisen sekä keittiön lattia on aivan hirveä. Ongelma ei ole ainoastaan lattian ja sauman epämiellyttävä keltainen väri tai laattatyyppi joista en pidä ollenkaan. Koska keltainen väri on niin voimakas ja alakerrassa ei ole luonnonvaloa, on koko huone ollut keinovalossa aivan pissan värinen, vaikka spotit on vaihdettu jo kerran valkoisempaa valoa tuottaviin lamppuihin. Mitä voin sanoa, visuaalisesti vaativaa nyppii pienetkin asiat. Ja etenkin koska koti on laitettu oman maun mukaiseksi, on harmittanut kyllä suuresti, että etenkin tila mikä joka ensimäisenä toivottaa vieraat tervetulleeksi on itselle epämiellyttävä.

Aikoinaan kyselin mikrosementtipäällysteen hintaa mutta hinta-arvio oli niin korkea, että hylkäsin ajatuksen välittömästi. Koska pelkästään alakerran lattiaremontti johtaisi automaattisesti keittiöremonttiin ja kustannukset nousevat useampiin kymmeniin tuhansiin, päätin kituutella ja pitää eteisestä sekä keittiöstä valoja pois aina kun mahdollista. Näin toimii pikkuhiljaa käytännönläheisyydestä pois ajatutuva visualisti.

Alla muutama kuva: alakertamme värissä "keltainen lumi".

Kuvia ei ole käsitelty joten vastaavat varsin hyvin todellisuutta.

Kunnes.

Kunnes eräs yö satunnaisguuglailulla törmäsin laattalattiamaaliin. Kierrokset nousivat välittömästi ja hetkeä myöhemmin olin kääntänyt internetin ympäri ja ilmoittanut matkoilla olevalle miehelle, että me kuules maalataan meidän eteiseen lattia. Samana viikonloppuna alakerran lattia oli maalattu ja voi että, miten tyytyväinen olin. Olen hyppinyt ilosta jo pari viikkoa, ihan oikeasti.

Maalattu laattalattia ja miten se tehdään?

K-rauta myy erillaisiin tarkoituksiin sopivaa V33 nimistä maalia. Maali on vesiohenteista eikä se tarvitse alleen erillistä pohjamaalia. Haju on erottuva mutta siedettävä. Maaleja ei myöskään sävytetä vaan niitä on valmis värivalikoima maalauskohteiden mukaan. Valitsin alakertaamme laattalattiamaaleista vaaleimman harmaan sillä tilassa ei ole yhtään ikkunaa, se on aika matala ja halusin vaalealla lattialla avartaa sekä selkeyttää tilaa jossa on kuusi ovea ja portaat. Mallitaulussa vaalean harmaa näytti varsin harmaalta mutta kuten toivoinkin, on se lattiassa mallia huomattavasti vaaleampi. (Siis huomattavasti, mieti tarkkaan haluatko fosforinvalkoista lattiaa vai olisiko tämä vaalean harmaa sittenkin parempi vaihtoehto).

Aluksi poistin tilasta kaikki huonekalut, joita ei juurikaan ollut sillä mikään huonekalumme ei sovi "keltainen lumi -sävyyn" ja irrotin lattialistat. Lattialistat olivat kiinni pikakiinnikkeillä joten ne oli varsin helppo irroittaa ja samalla hylkäsin ajatuksen vaihtaa lattialistat korkeampiin. Muutaman kynnyksen edestä poistin silikonit mattoveitsellä. Tämän jälkeen pesin lattian huolellisesti jynssäri-saumaharjalla sekä juuriharjalla. Pesun jälkeen lattia pestiin maalipesulla ja huuhdeltiin. Reilu 24 tuntia ennen maalaamista, lattia pestiin vielä harjalla ja V33 esikäsittelyaineella, huuhdeltiin hyvin ja jätettiin kuivumaan 24 tunniksi ilman jalkoja ja tassuja. Koska lattialistat oli irrotettu, teippasin vain oviaukkojen pokat sekä vedin yhden teipin varmuuden vuoksi huoneen ympäri ikään kuin jalkalistan yläpuolelle.

Seuraavana päivänä maalasimme miehen kanssa lattian. Minulla oli pikkuinen pensseli jolla maalasin ihan pienimmät kulmat sekä pieni tela jolla telasin seinänvierustat. (Kuva IG:ssä) Mies tuli perässä isolla telalla ja maalasi lattian niin lähelle seiniä kun sillä pääsi. Riippuen saumojen syvyydestä, joutuu telalla välillä hieman reippaammin painamaan saumoihin maalia. Telalla pitää tehdä ristikkäisiä vetoja. Kun ensimmäinen kerros oli kuivunut kolme tuntia, maalasimme lattian uudestaan. Toisella kierroksella emme enää erikseen maalanneet saumoja vaan lattia telattiin tasaisesti. 12 tuntua myöhemmin lattia oli kävelykuiva mutta varmuuden vuoksi kalustimme tilan vasta kaksi viikkoa myöhemmin, ettei huonekaluista tule jälkiä lattiaan. Ennen kalustusta jalkalistoja asentaessani tiputin vasaran lattialle ja toisella kerralla löin listasta huti lattiaan mutta kummastakaan kopauksesta ei uuteen lattiaan jälkeä tullut .

Tila on edelleen kellertävämpi kuin yläkertamme koska kuten todettu tilaan ei tule juurikaan luonnonvaloa. Lattialistat sekä ovet ovat nyt kellertävämmät mutta niinhän aina, jos kyseessä on standardit valmiiksi maalatut listat ja 10 vuotta vanhat ovet. Tuulikaappiin on asennettu sävyltään todella "kylmä" valo, joka osoittaa hyvin, mikä vaikutus valojen "väri lämpötilalla" on. Mielestäni muutos on kuitenkin todella onnistunut ja sain lattian maalauksella lopulta siirrettyä useamman kymmentuhannen remonttia vuosiksi eteenpäin. Koska ostimme uudet sileämmät telat, nousi kustannukset muutamalla kympillä alkuperäisesti arviosta mutta jäivät silti alle kahteen sataan euroon. Bonuksena päälle, ei remontti jäänyt pelkästään tähän huoneeseen sillä maalia jäi yli.

Kustannukset: V33 laattalattiamaali 4l (josta kului vajaa 3) 139,80 €, V33 esikäsittelyaine 19,90, telat: noin 20 euroa.

Jahas, kynnyksen pikkulista vielä asentamatta. Kukas nämä listat oikein laittoikaan kiinni.

Lattia on todella hyvä, siis todella, ihan super. Pelkäsin alun perin, että lattia näyttäisi samalta kuin kaakelimaalilla maalatut kaakelit mutta ei onneksi. Maali on tarpeeksi mattaa, ettei lattia ei näytä varsinaisesti maalatulta lattialta vaikka maalattu onkin. Pinta on samanlainen kun ennen maalausta, ehkä ihan hivenen liukkaampi mutta ei missään tapauksessa "vaarallisen" tuntuinen.

Tähän asti, ei eteistämme ole koskaan oikeastaan sisustettu. Tila on niin vaikea kaikkine ovineen ja kamala lattia on pitänyt huolen siitä, ettei mikään oikein sovi tai miellytä kuitenkaan, joten en ole jaksanut nähdä vaivaa. Aikaisemmin eteisessä on ollut kissankiipeilyteline sekä Ikean Bestå kaapisto ja that´s it. Nyt lattian maalauksen jälkeen sormeni syyhysivät päästä sisustamaan ja lopputuloksen näette vähän myöhemmin.

Mitä mieltä?

Lähtikö projektilistalle?