Rhododendron eli alppiruusut ♥

Me olemme useana vuotena käyneet Helsingissä Haagassa Alppiruuuspuistossa. Kuulostaa ehkä hieman tylsältä mutta lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon ettei ole. Nämä meille poikkeuksellisen näköiset kasvit nimittäin kukoistavat puupuistossa ja kesäkuussa kukkia on mäntymetsäisessä puistossa silman kantamattomiin. Osa pensaista on niin korkeita että niiden alta voi kävellä ja polut muodostavat lapsillekin mielekkäitä reittejä. Puistossa on myös erilaisia Atsaleoja ja onpa siellä kerran nähty city-kettukin. Kuvia löytyy blogista kesäkuun kohdalta usemman vuoden kohdalta, vaikka täältä, täältä ja täältä  ja täällä. Enpä silloin arvannut että joskus nämä kaunolaiset kasvavat omalla pihalla!

Rhodot kukkivat kesäkuussa tai jopa toukokuun lopussa kuten näistä kuvista näkee. Nämä on otettu meidän pihalta jossa aikaisin lajike eli Cunningham's White on kukkinut jo jonkun aikaa. Tätä lajiketta seuraa Catawbiense Grandiflorum eli puistoalppiruusu pinkeillä, jopa lilahtavilla kukillaan. Siksi ehkä lykkäisinkin Haagaan lähtöä vielä parilla viikolla että nekin ovat täydessä kukassa, pensaat sekä niiden kukat ovat valtavia. Meidänkin pihasta puistoalppiruusuja löytyy mutta ne ovat vielä tiukasti nupulla.

Cunningham's Whiten nuput ovat vaaleanpunaiset mutta kukat muuttuvat puhtaanvalkoisiiksi.

Olen aivan haltioissani kun viime kesänä tehty työ elvyttää pihassa olleet rodot on tuottanut tulosta. Neljä tainta oli istutettu aika sopimattomille paikoilla mutta koska viime vuonnakin muutamia kukkia oli, päätin jättää pensaat samaan paikkaan mutta teimme alustan kokonaan uusiksi. Reippaasti rhodomultaa sekä kalkitsematonta turvetta, kunnolla katetta juuriston ympärille ja sopiva säännöllinen lannoitus palkitaan nyt kukkamerellä. Rhodojen juuripaakku on aika pieni joten pensaita on helppo siirtää tai tällä tavalla kasvualustaa petrata. Maan muokaamisen ajaksi kannataa koko juuripaakku upottaa vesiämpäriin.

Rhodot pitävät paikasta jossa ei tuule ja joka on puolivarjoisaa. Niiden suuret lehdet haihduttavat paljon vettä ja edellisten lisäksi läpäisevä maa sekä maan kosteudenpitokyky on tärkeää ja siksi katetta tai maanpeittokasvi juuriston suojaksi on syytä olla. Aurinkoisella paikalla kastelusta pitää pitää hyvin huolta, varjoisammassa paikassa vähemmän. Kun kasvi alkaa riiputtaa lehtiään on kannullinen paikallaan. Itse haravoin keväällä kaikki neulaset nurmikolta ja kierrätin ne rhodojen alle katteeksi. Lannoitteena olen käyttäny nestemmäistä rhodolannoitetta mutta tänä vuonna ostin pitkävaikutteisempaa raetta -jotenkin se nestemäinen kuitenkin tuntui helpommalta. Kukkineet kukat voi nyppästä pois jolloin seuraavana kesänä kukinta ainakin meidän pensailla on runsaampaa. Alppiruusut tekevät tulevan kesän nuput edellisenä kesänä joten mikäli kukkia haluaa ihailla tulevana kesänä niin keväällä aloitettu hoivaaminen on myöhäistä. Nupuista tunnistaa muuten kukkanuput ja lehtinuput jo aikaisin, kukkanuput ovat pulleampia ja isompia. Keväällä pensaat pitää muistaa suojata varjostavalla kankaalla sillä kevätaurinko haihduttaa lehtien kautta nestettä mutta maan ollessa roudassa ei nestehuolto vielä pelaa. Kangas kannattaa olla tiivistä ettei nuput jää siihen kiinni ja irtoa, nimimerkillä kokemusta on.

Pidän alppiruusujen muotokielestä valtavasti ja kukat ovat todella kauniita. Ikivihreät pensaat näyttävät kivalta talvellakin ja oikeassa paikassa ollessaan ovat sangen helppohoitoisia. Saimme monta tainta tuparilahjaksi ja nyt ensimmäisen talven jälkeen on käynyt selväksi että ehdottomasti kannattaa suosia kotimaisia lajikkeita. Pihassa oli tosiaan kaksi Cunningham's White pensasta sekä kaksi puistoalppiruusua. Lisäksi saimme yhden CW:n sekä kolme puistoalppiruusua lisää. Nämä pärjäsivät hyvin talven mutta kolme ulkomaalaista tainta näyttävät voivan kehnommin. Kannattaa siis taimikaupassa ehdottomasti investoida se noin kymppi tai kaksi enemmän ja ostaa kotimainen lajike niin ilo ei jää yhteen kesään. Alppiruusut ovat happaan maan kasveja joten kalkittu puutarhamulta on nounou eli havumultapussi kannattaa samalla ostaa ellei tulevassa istutuspaikassa jo sellaista ole.