Tää on just niin tätä. En todellakaan ole mikään
kesäkukkaihminen mutta olen aina ajatellut, että ihan niin kuin muunkin
kodin, myös julkisivun pitää olla nättinä kesäisin. Se tarkoittaa
kerrostalossa yhtenäisiä parvekelaatikoita missä
on kivat kukat ja omakotitalossa sitä siistiä pihaa, jota tässä onkin jo
reilu kesä pakerrettu. Kun muutimme omakotitaloon, oli aluksi
päivänselvää etten halua tehdä pihahommia kunnes heti perään vuoden
päästä totesin, että niitä on pakko tehdä ja sen siitä
vuosi eteenpäin kesä menikin pihalla lapion varressa. Siinä varressa
roikkuessa minulle oli kirkasta kun aurinko pilvettömällä taivaalla,
ettei mitään vuosittaista kesäkukkasirkusta ole tulossa. Suurin syy
siihen on, että ne pirun horsmat aina kuolee mun käsissä
ja ne maksaa aivan mielettömästi. Sen verran olen äidin mukana juossut
pienestä pitäen kukkakaupoilla, että tiedän ettei ne vakkari-pelargoniat
ihan muutamalla kympilläkään irronneet, saatikka väliin laitettavat
lobeliat sun muut. Ja eikä
ne kukkaset edes riitä, pitää olla multaa ja kanankakkaakin.
Viime
vuonna ostettiin meidän pihalle yksi miljoonakello ja kasa orvokkeja,
koska niille oli sellaiset paikat johon on kerta kaikkiaan pakko laittaa
jotain, ettei piha näytä ihan roihalalta ja kyllä
se rahanmeno hieman hirvitti. Lisäksi innostuin vielä pariin laventeliin,
petunia-amppeliin ja muutamaan bambuun ja ”tsingtsing”: satasia menee ja seuraavana jännitetään elääkö hankinnat vai heittävätkö henkensä heti alkuunsa.
Päätin, että jatkossa yritän kasvattaa maassa sellaisia kukkia sekä
pensaita, ettei juuri muuta tarvitse. Terassille hankitaan
vuosittain yksi amppeli ja isoon ruukkuun miljoonakello ja that´s it
folks!
Hah, joopa joo. Instaa seuraavat ovat
todennäköisesti huomanneet, että siellä se rouva taas menee ja lisää
puutarhajuttuja kannetaan kotiin koko ajan. Ja ei siinä mitään, tiesin
jo syksyllä, että keväällä kasvatan jotain pientä koska se
o kivaa. No jotain pientä lähti akilleijoista, siirtyi ketoneilikan ja
hopeahärkin kautta TOMAATTEIHIN ja voi ei, nyt niitäkin on jo kahta
lajia ja sininatan mokomatkin tulossa. Mitään valmistahan ei vielä ole,
eli parin kuukauden päästä saatan hyvinkin olla
alkuperäisessä tavoitetilassa jossa minulla ei ole mitään ruukkuihin
istutettavaa. Tai sitten ei, ja hukun taimiin.
Siemenistutuksethan eivät kalliita ole, etenkin jos käyttää
kekseliäisyyttä. Itse istutin siemenet suurimmaksi osaksi
miniluumutomaatti-laatikkoihin
sekä vanhoihin taimiruukkuihin. Koska halusin kokeilla turvebrikettejä,
ostin K Raudasta kolme Nelsonin turvebriketillistä laatikkoa alesta,
jäivät maksamaan alle 15 euroa yhteensä. Siemenpussit maksavat
muutamasta eurosta ylöspäin ja näihin nyt on riittänyt
yksi pussi multaakin eli suhteellisen edullisesta harrastuksesta on
kyse. Ainakin jos vertaa niihin kesäkuussa ostettaviin kesäkukkiin.
Mutta annas olla, mitä huomasin joskus kuukausi
sitten Plantagenissa, pistokashyllyt! Pistokas sanana on etäisesti tuttu
ja päätin ilahduttaa äitiäni muutamalla mummokukalla eli pelargonialla.
Ostin pari pistokasta ja laitoin saviruukkuun
kasvamaan ja nehän kasvoi. Seuraavalla kerralla, en edes tiedä miksi
oltiin taas plantsussa, bellakin haluisi oman pistokkaat ja onneksi
Ikean kasvariin mahtuu kolme saviruukkua mainiosti. Plantsussa on
sellainen kuponkisysteemi, että ne kavalat lykkää maksun
yhteydessä alekupongin johonkin tuotteeseen seuraavalle kuukaudelle…
joka muuten selittää miksi oltiin taas siellä viidakossa, sillä sinne on
oikeastaan pakko mennä uudestaan, onhan mahdollisuus säästää. Niinpä
menin taas viikolla alekupongilla etsimään
sopivaa ruukkua niille tomaateille ja eikös ne pistokkaat olleet alessa
viisi kappaletta vitosella! Olisi ollut typerää olla ottamatta niitä
ainakin kaksi satsia, eikö? No nyt on kymmenen pistokasta lisää, joissa
rautayrttiä eli Verbenaa, yksi mummokukkakin lisää ja
loput kerrattua valkosta ja pinkkiä petuniaa –jos nämä ei kuole ennen kesää, on
meille tulossa aika mahtava terassi!
Pistokkaat maksoivat alun perin muistaakseni 1,80
euroa kappale. Sittemmin niitä on halvennettu useampaan otteeseen ja
Porvoon plantsussa tosiaan saa viisi kappaletta vitosella ja siellä on
niitä iso pöydällinen jäljellä. Valinnanvaraa
on, niin lajeissa kuin väreissäkin. Jos perus parvekelaatikkoon menee
noin 4-5 kukkaa niin tässä säästää ihan hillittömästi, verrattuna niihin
kesäkuussa ostettaviin kukkasiin. Eli jos saan taimista kasvatettua
kukkasia, voitte olla varmoja, että kyllästän samalla
kaavalla meidän pihan joka kesä… koska kukapa ei haluaisi viettää
kesäänsä kukkameressä ja se kasvun seuraaminen ja siinä onnistuminen on
ihan mieletön fiilis!
Pistokassirkus lyhyesti:
Tarvitset taimimultaa (jotkut laittaa kesäkukkamultaankin) ja isompia ruukkuja. Itse ostan 11 senttisiä saviruukkuja aluslautasineen, sillä näyttävät mukavalta sisustuksessakin. Halvimmat ruukut on muuten Tokmannilla, hintaeroa taitaa olla jopa yli 50 snt kappale, josta muodostuu selkeä säästö kun ruukkuja ostaa 10-20 kappaletta. Saviruukut kannattaa ennen istutustapuuhia upottaa veteen joksikin aikaan, muuten imevät mullasta kosteuden. Mullat ruukkuun ja pistokas perään ja kunnon kastelu. Minä lykkään kasvit kasvamaan Ikean Socker kasvareihin, ainakin ne lajit mitä kissat meinaavat mutustaa. Muutamassa viikossa pistokkaat ovat jo tuplannet kokonsa (tsekkaa vielä ensimmäinen kuva). Siinäpä se, kesää odotellessa. Kesällä isoksi toivottavasti kasvaneet kukkaset istutetaan ulos niille varattuihin paikkoihin käyttäen kesäkukkamultaa ja meillä on tapana laittaa kanankakkaa alle (multaa väliin ennen juuria) ja kukat ovat kukkineet nätisti koko kesän ilman lisälannoitusta.