Talvella Stadissa Kaupoilla...

No niin siinä kävi, eilen sekä tänään.
Menimme kurjaan, harmaaseen, märkään ja luotaantyöntävään stadiin
-kaupoille.

Sinooperista piti hakea kankaita,
kuopuksen synttärivalmistelut ovat jo alkaneet.

Toki samalla jotain muutakin.

...

Tunikahupparicollegemikälietakki ja teeppari, Zara.

Tilda-kankaat Kluuvin Sinooperista.

Sadetakki Padmélle Zarasta.

...

Ja hehkutan vielä; viimein meillä on lukot kuopuksen vetolaatikoissa.
Ylläpito toivoo että vaatteet pysyisivät koreissa tästä eteenpäin.

PS Argoshallissa on leikkiä ;)

Helsinki - Stadi - Hesa.

Minulle se on Stadi, monelle ulkopaikkakuntalaiselle ystävälleni se on Hesa ja Helsingistä puhutaan silloin tällöin, etenkin ulkomaalaisilla.

Olen asunut aina pääkaupunkiseudulla, Stadissa reilu 15 vuotta. Lauttasaaressa asuessani koin itseni stadilaiseksi mutta sopivasti samalla maalaiseksi. Kiskalle mentiin muoviläpyköissä ja lapsikin oli puettu vähän sinne päin -mehän ollaan saaressa :) Helsinki itsessään ei tuntunut kummoselta; Kaivarit, Espat ja Hietsut oli moneen kertaan kävelty -se oli vain kaupunki jossain asuin ja liikuin.

Kuopuksen syntymän myötä palasin Espooseen. Olen aina ajatellut että täällä mielummin kasvatan lapseni, puiden keskellä, palvelujen äärellä -täällä itsekin kasvoin onnellisena.

Tänään mietin että mitä paljon parjattu stadi minulle nykyään merkitsee. Miksi puolustan sitä aina keskusteluissa ja miksi toisaalta en ymmärrä sen ihannointia tai näennäistä erikoisasemaa.

Pohdinnoissani päädyin tulokseen että talvella stadi ei anna minulle mitään, ainoastaan tarpeen vaatiessa menen kaupunkiin. Yleensä kyseessä on hankinta liikkeestä jota "omalla kylällä" ei ole, toisinaan kyseessä on joku tapahtuma tai muu paikka. Yleensä kuitenkin matka johtaa kaupoille.

Kesällä on ihan eri juttu. Rakasta kesäistä Stadia! Kapeat kadut, vilinä, kiire ja kirkas auringonpaiste on mahtavaa ajanvietettä -stadi on kuin puuhamaa kesällä. Sade tuoksuu kesästadissa ihan omalle, se syö pölyn ja tuntuu raikkaalta. Ja se meri -tarviitseeko sitä edes meinita... Viime kesänä menimme monesti lasten kanssa bussilla stadiin, kävelimme (ehkä muutaman putiikin kautta) Kaivariin ja välissä pysähdyimme jokaiseen puistoon leikkimään. Rattaat oli lastattu eväillä ja juomalla. Isi haki konkkaronkan töitten jälkeen.

Voi jummi että odotan kesää!


Kuvia Stadista kesältä 2008...

AccessoriZe

So do I !

...ihana liike.

Fatal Error.

Jostain syystä kommentit eivät ole tulleet läpi, tutkimme asiaa Mario Veljesten kanssa.
Tavoitteenamme on saada kommentointi onnistumaan myös rekisteröimättömiltä lukijoilta.



Olemme korjanneet ongelman -tervetuloa kommentoimaan :)

Oh happy day.

Listen

Hyvää palvelua -myös lapsille, kiitos.

Käymme sillon tällöin syömässä lasten kanssa ravintolassa, kokoonpano riippuu ihan tilanteesta.

Usein mietin jo etukäteen mikä paikka olisi hyvä niin lasten kun aikuistenkin viihtyvyyden kannalta, toki myös muiden asiakkaiden. Asioita joita tarvitsemme on hyvä aikuisten ruokalista, hyvä lastenlista, vauvanhoitohuone ja mielellään leikkinurkka. Joka kerta toivomme myös hyvää palvelua. Koska ravintolareissut usein ajottuvat tilanteeseen että olemme jo jossain tietyssä paikassa, pitää ruokapaikka monesti siitä ympäristöstä löytää.
Lapsemme ovat tottuneet istumaan ravintolassakin ja pyrimme pitämään heidän tarpeistaan huolta niin ettei heidän tarvitse huutaa, karjua ja kiukutella syöttötuolissa tai ravata ympäri ravintolaa tarjoilijoiden riesana -emmehän me aikuisetkaan tee niin ;)

Seuraavana muutama kokemus:
Chico's-ravintoloihin emme enää mene. Kokemuksen perusteella lastenannokset ovat niin pieniä ettei 7-vuotiaan vatsa niistä täyty edes puoliksi palvelu on tyypillisen kiireistä mutta semiystävällistä. Ystävältäni kuulin että koko lista on muuttunut noin viikko sitten ja sellaiseen suuntaan että negatiivistin palautteiden määrä on murskaava. Ei siis kauppakeskus S-ketjua meille.

Pohjois-Tapiolan Toro. Ihana pieni pihviravintola, valtavat annokset sopihintaan. Huoleton ilmapiiri luo tunteen ettei haittaa vaikka lapsikin hieman riemusta kiljahtelee. Tätä suosittelen, ainoana miinuksena että välillä paikka on niin täynnä että pelkästään pöytää joutuu odottamaan puolituntia, keittiössä tietysti vastaava jono. Bonuksena jokaiseen ruokaan kuuluu jälkkäriksi Ville Vallaton-jäätelö :)

Pietarinkadun Central. Täällä en ole käynyt vuosiin mutta joka kuukaisi ainakin kerran tulee mieleen että pitäisi mennä. Loistava liha, hyvät kalaruoat ja lasten leikkipaikka. Aina kun olemme täällä olleet, on palvelu ollut hyvää.

Presidenttihotellin Sevilla keskustassa tuotti pettymyksen. Täällä vierailimme noin viikko sitten. Kokoonpanona oli 3 aikuista ja neljä lasta, en tiedä toiko se ennakko-odotuksia tarjoilijalle vai mistä syystä palvelu oli huomiotaherättävän nuivaa alusta asti ravintolan puolella.
Ruoka oli hyvää ja sopihintaista, lastenannos ylitti odotukset -täydellinen hinta-laatusuhde, tämä on parhaita lastenruokalistoja mitä tiedän! Vaikka ruoka täytti odotukset ja sehän ravintolakäynnissä näissä tilanteissa on päätarkoitus, jäi olo ettemme tähä Sevillaan enää mene.. Ei ole miellyttävä syödä kun koko ajan takaraivossa on "paine" töykeästä tarjoilijasta joka tuntuu toivottavan meidät sinne missä pippuri kasvaa.

Sokerina pohjalla -Tapiola Garden-hotellin Sevilla. Tätä suosittelen!
Koko hotelli on remontoitu ja avattu uudelleen nyt syksyllä.
Täällä olemme vierailleet jo 2 kertaa lyhyen ajan sisällä erilaisella kokoonpanolla. Paikassa on kiva lastenleikkinurkkaus, sisustus on selkeä, rauhallinen ja ilmava, vauvanhoitopaikka löytyy, ruokalistat ovat mainiot ja mikä tärkeintä - palvelu on ollut kertakaikkiaan loistavaa -lapset huimioidaan aivan niinkun aikuisetkin, 10 pistettä ja papukaijamerkki tälle!

Tapiolan Keskusallas näkyy vielä remontissa olevan ravintolan ikkunasenältä.

Tunnelmallisuus kutsuu sisään iltasellakin.

Haastan kaikki lukijat bloggaamaan hyvistä ja huonoista kokemuksista lasten kanssa ravintolamaailmassa -kaikki keskustelu ja vinkit ovat tervetulleita!

Ihanimmat ihanista.

Yritän ostaa vain vaatteita jotka on just...
eikä melkein.
Mielummin käytän samoja vaatteita useammin.
kun hankin ja pidän kaapissa vaatteita joita ei tule käytettyä.

Silti joistain vaatteita tulee niitä lemppareita.
Niitä pidetään uudelleen ja uudelleen.
Vihdoin kun jäävät pieneksi, harmittaa.

Olen varma että näistä housuista tulee juurikin sellaiset.

Housut on Mayoral Chic, Bobosta.

Isän rooli.

Eri perheissä varmasti isän rooli vaihtelee. Monesti ehkä isi on sellainne kun oma isi on ollut... Itsestäni ainakin huomaan että selkärangasta tulee asioita jotka omassa äidissäkin on.

Omaa suhdetta isääni kuvailisin ehkä sanoilla auktoriteetti, kunnioitus ja ihailu. Olen aina ihaillut omaa isääni ja hänen saavutuksiaan valtavasti sekä kunnioittanut ja totellut. Isäni ei ole asunut luonani vaan lähinnä kesät olemme viettäneet yhdessä, ehkä se luo hieman etäisyyttäkin suhteeseemme. En muista että olisimme ikinä leikkineet yhdessä, lähinnä viettäneet aikaa ja samalla tehneet "töitä" kesäasunnolla. Jokainen päivä isäni kanssa on ollut arvokas ja minun isäni on ollut minulle maailman paras pappa.

Minulle tärkeintä on että omat lapseni saavat kasvaa molempien vanhempien kanssa, ainahan sitä haluaa antaa lapsilleen sen mistä itse on jäänyt paitsi. Meillä isi on leikkivä, pelleilevä ja osallistuva. Isi kutittaa, hippaa, pelaa ja auttaa rakennussarjoissa. Isi auttaa kotitöissä ja lapsenhoidossa, kaikki tehdään puoliksi. Mitä meidän isiltä puuttuu? Ehkä se on se auktoriteetti. Se mitä reilu 50-vuotta sitten taidettiin pitää lapsi-isäsuhteen lähtökohtana. Joskus kun lapset ovat levottomia ja riehakkaita sitä saattaa toivoa että isän tullessa ne järjestyvät oven eteen käsilipassa ja nöyränä. Mutta ei meillä - meillä juostaan kiljuen ovelle, hypätään syliin, kaikki puhuvat, vaativat ja huutavat yhtäaikaa. Se on meidän arkea, me rakastamme meidän isiä juuri tuollaisena.

Meilläkin on asioita joihin isi ei niinkään osallistu, ehkä selkein niistä on lastenvaatteet, etenkin tytönvaatteet. Ehkä itse osallistun niin antaumuksella ettei hän tunne tarvetta tai sitten miehet ja tytönvaatteet eivät vaan ole harmoniassa -en tiedä. Joskus isi kuitenkin innostuu ja sillon äiti ilahtuu. Tulee olo että teemme jotain yhdessä, häntä kiinnostaa ne minulle tärkeät asiat.

***
Isi osti Padmélle mekon

Mekko on Me Too ja ostettu Kuperkeikasta.

Samalla reissulla ostettu T2H:n välikausihaalari.

Parvella.

Meillä on kotona parvi esikoisella.
En pidä siitä yhtään.
Sitä ei saa kauniiksi, se ei sovi sisustukseen.
...

Tänään olimme Luonnontieteellisessä Museossa Helsingissä.
Sielläkin oli parvi.
Se on kaunis!

Mitta, lankaa ja puolikas visio.

Tästä se lähtee.

Lempinimet...

Olin pienenä kateellinen kun muilla kavereilla oli hienoja lempinimiä.
Sellaistahan ei voi itse keksiä tai päättää,
sen pitää syntyä jostain.

Esikoispojan kohdalla mietin että olisi hienoa jos hänelläkin olisi joku "magee" nimi jolla hänet tunnettaisiin.

Puolivuotiaana, 7 vuotta sitten, sellainen tuli.
Ei keksittynä, ei päätettynä.
Se vaan syntyi.

Tässä on Pomppu.

Tyttärellä tuntui olevan syntymästään asti monia lempinimiä.
Ehkä niitä tulee helpommin tytölle...
Mummu kutsuu Nupuksi tai tillukaksi, äidillä on kymmeniä lemppareita,
tilanteesta riippuen.

Eilen kauppareissulla kohta 2-vuotias "itse" repi saparopampulat pois ja isi sanoi:


Padmé

...Star Wars Kuningatar Amidalan mukaan.

Tyttö ei vielä puhu mutta on oppinut isoveljensä pelistä Star Wars-tunnarin, jota hyräilee päivittäin.
Lempinimi on siis kaikintavoin mitä täydellisin.

Mekin valmistaudumme kevääseen.

Elohiiren blogin kommenteissa oli keskustelua välikaudesta ja sen puuttumisesta omassa lapsuudessa. Aloin miettiä asiaa; oliko minulla pienenä välikausivaatteita?

Tuumailujen jälkeen tulin tulokseen että välikausi tunnettiin aikasemmin termeinä "kevät" ja "syksy". Ne meillä oli! Keväällä ihmeteltiin maasta nousevia kukkia sekä jäiden lomassa solisevia puroja ja syksyllä riemuttiin mutaleikeissä ja kerättiin mitä värikkäämpiä lehtiä.

Tuolloin ei kuitenkaan ollut kosteussuojattuja vaatteita (kyllä, olen syntynyt sota-aikaan ;) ) ja välikausiasun virkaa taisi tehdä Rukkan sadevaatteet. Alla oli sitten ilmasta riippuen talvitoppaa tai kesävaatetta.

Onneksi meille kaikille vanhemmille, nykyään on mitä erinomaisempia välikausivaatteita! Meillä on kevääksi kuopukselle viime vuonna ostettu Ticket2Heavenin Rainset ja ystävän lapsella on samalla reissulla ostettu samainen puku mutta turkoosina.

Elohiiren innoittamana ja oikeiden värien löydyttyä tein lapsosille kevätmyssyt em. asuihin. Malli ei ole kuitenkaan Elohiiren esittelemä vaan peruspipo pyörökavennuksella. Pojan pipossa on 84 silmukkaa ja resori on tehty poikamaisemman leveäksi 4o/2n. Tytön pipossa on 88 silmukkaa, resori 2o/2n. Molemmat pipot on neulottu Novitan Samos-langasta puikoilla nro. 4.
Mallina kuvissa toimii meidän nuppu.
(Antakaa anteeksi termivirheet, osaan vain neuloa -en tunne termistöä enkä osaa lukea ohjeita)

Odotamme ja puuhastelemme.

Kuten Nunniannin blogiin totesinkin... me odotamme kevättä.
Kaipaamme valoa ja lämpöä
auringon säteitä.

Sitä odotellessa me
...

Katsomme jos se näkyisi jo ikkunasta...

Neulomme kevätpipoja
meille ja ystäville.

Kuivatamme pyykkejä auringossa,
valitettavasti sisällä :)

Ja harjoittelemme ja harjoittelemme.
Jospa kesällä osaisin jo ihan itse.

Illalla kävimme pitkällä kävelyllä
koko perhe!
Siitä ehkä kuvia myöhemmin...

Jotain vanhaa...

En voi sanoa olevani kirppareiden kiertäjä ja kierrättäjä.
Nuorempana kävin kyllä paljon kirppareilla,
Hietsussa ja Makasiineilla eniten.

Vuosien varrella meillekin on kertynyt uskomaton määrä
tavaraa, tilpehööriä, vaatteita ja tekstiilejä.
Meillä onkin ollut jo pidemmän aikaan oma pöytä
Olarin kirpputorilla.

Aina kun viemme tavaraa, katson muiden pöydät läpi
josko sieltä tekisi löytöjä.

Eilen taas onnisti!

Fisher Price klassikkopuhelin 3,50 €

Ihania vaatteita.

Pidän kauniista esineistä, kuvista ja vaatteista.
Kauniita asioita on kiva katsella ja kiva käyttää.
Olisi ihana täyttää elämä niillä jotta kun ei kaikki sujukaan,
voi itkeä kauniissa paikassa.

Kuopustytön syntymän myötä avautui aivan uusi maailma.
Tyttöjen vaatteet.
Rinsessavaatteet, ulkovaatteet, poikatyttövaatteet, hassutteluvaatteet.
Wautsi!
Tästähän voi ammentaa vähän joka päivälle.

Lapsia on kaksi, minä olen kotona eli resurssit ovat rajalliset :)
Siksi ostankin alesta koska en voi väitää ostavani vain ne tarpeelliset.
Meillä on paljon, molemmilla, ehkä liikaa?
Sillon kun jää pyykit pesemättä, tuntuu että on juuri sopivasti.

Joskus on päättänyt pitää taukoa katselemisessa ja ostamisessa...
Ja tuleekin vastaan LÖYTÖ. Niistä minä pidän sillä ne piristävät!

Ihanan pehmeä karvapipo korvilla ja rusetilla, H&M 2 €

Isoksi yhdessä illassa.

Lapsi kasvaa.
Se pienikin.
Huone siivottiin,
pinnasänky pois ja lastensänky tilalle.
Hoitopöytä vaihtui vaippakassiin.

Kylässä.

Olimme eilen kylässä.
Olisi ihanaa olla kylässä jokapäivä,
nähdä ystäviä ja antaa lasten leikkiä.
Miksi tuntuu ettei tunnit riitä.
viikossa ei päivät.
Aina on kiire.
Milloin se alkaa?