Palmikkopipo [ohje]

 
Just se ihan perus jossa pitää enemmän kuin mitään muuta, miettiä mikä on oikea silmukkamäärä milläkin langalla. Tämä pipo mahtuu minunkin päähän mutta on passeli etenkin ala-asteikäisen päähän.

Palmikkopipo ananan malliin

Tarvitset:
2 kerää Novita Isoveli lankaa
4,5 + 5,0 puikot sellaisena mitä ikinä käytätkin kun neulot pipoa 
[Itse käytän 40cm pyöröä ja/tai 80cm+ pyöröä]
apupuikon ja neulan päättelyä varten

Aloita tästä:
Luo 84 silmukkaa puikoilla 4,5
Yhdistä neule pyöröksi ja laita kierroksen aloituskohtaan silmukkamekki.
Aloita 2o2n joustinneule jota neulot noin 30 kierrosta
Vaihda puikot nro. 5,0
Aloita 6o2n neule ja lisää tasaisesti ensimmäisellä kierroksella 4 silmukkaa,
neulomalla silmukka ensin takakautta ja sitten etukautta.
Tee palmikonkierrot joka 9:llä kierroksella

[PALMIKONKIERTO: Nosta 3 oikein silmukkaa apupuikolle työn eteen, neulo kolme seuraavaa silmukkaa oikein, neulo nostetut silmukat oikein]

Kun olet tehnyt neljä kertaa palmikonkierron neulo seuraava kierros 6o2n.
Neulo seuraavalla kierroksella aina nurjien kohdalla kaksi nurjaa nurin yhteen.
Neulo seuraavalla kierroksella aina 6. ja 7. silmukka yhteen oikein.
Neulo seuraavalla kierroksella aina 5. ja 6. silmukka yhteen oikein.
Jatka kavennuskierroksia kuten edellä eli seuraavana 4. ja 5. yhteen jne. kunnes  olet kaventanut 2. ja 3. silmukan yhteen.
Neulo nyt aina kaksi yhteen kunnes silmukoita on jäljellä (noin) 11,
vedä lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele langanpätkät.

Tee tupsu, kuvien pipon tupsun halkasia on 9cm.

Jk. voit myös aloittaa pipon suoraan 88 silmukalla mutta resorista tulee silloin hieman lörpömpi.

Muistathan mainita ohjeen lähteen jos julkaiset tekemäsi pipon, kiitos!

Onks lunta näkyny?

Mitäs ne 7-vuotiaat tytöt pitää rinteessä päällä? Jotain lämmintä mutta ei hiostavaa, vedenpitävää mutta hengittävää ja tietenkin näkyvää! Konservatiivisesta maustani huolimatta on poikkeuksia ja tilanteita missä halajan ja lähes vaadin vaatteelta luonnetta. Yksi paikka on uimaranta ja toinen laskettelurinne. Voi ja saa olla jotain ihan muuta kuin yleensä –vaikkakin etenkin skimbarinteeseen saattaa olla aika vaikea löytää mitään poikkeavaa kun skimbakuosit on jotenkin kaikki niin nähty ja edelleen samankaltaisia. Toisaalta minun mielestäni esimerkiksi koko musta on myös erottuva, juurikin siksi ettei se ole sitä perus lasketteluvaateleikkausta kolmella eri värillä. Ja koska, musta.

Silti yllätin melkein itsenikin kun ihastuin Molon Zebra kuosiin ja päätin tilata bellalle takin. Minulle tästä Molon kuosista tulee enemmän mieleen koivu jonka takia pidän takista enemmän kuin siitä Ticketin seeprakuosista joka sopii minun mielestäni täydellisesti kesävaatteisiin sekä välikausivaatteisiin, sillä muistuttaa todella paljon seepran sekä savannihiekan yhdistelmää.

Onnenkantamoisen kautta sain takin -20% alennuksesta kun Saga myi varaston tyhjäksi ja takin saapuessa sai takki myös tytön hyväksynnän. Sitten me vähän keskusteltiin uuden kypärän väristä ja minun mielestäni musta olisi passeli kun sopii sitten kaiken kanssa ja tytön mielestä pinkki tai ehkä valkoinen. Nyt pitää katsoa missä värissä löydämme kypärän joten jääköön se nähtäväksi myöhemmin. Zebra takin kanssa on viime vuoden alesta napatut Peakin mustat lasketteluhousut (poikien malli) ja kaapista löytyi Hestran hanskatkin. Pipon neuloin Novitan Isoveli langasta jonka kevään värikartan neonpinkki väri on kuin tehty Zebra-takkiin.

Takista löytyy kaikki mitä laskettelurinteessä tarvitsee. Korkea kaulus, huppu, lumilukko vyötäröllä sekä hihoissa sekä laskettelulipputasku. Bonuksena takissa on heijastin joka ei lakettelurinteessä ole tarpeen mutta muualla kyllä. Materiaali on taipuisaa ja takki on sopivan painoinen. Leikkaus on tytölle hyvä, ei liian slimmi mutta ei ihan säkkikään. Takin koko on 146 cm (todella!) ja tytön pituus noin 133cm, takin on tarkoitus mahtua tämä talvi ja ainakin osa seuraavastakin.

Housut on klassista Peakia eli kevyet ja taipuisat mutta edelleen marisen puuttuvia avattavia lahkeita ja lumilukkoja. Slimmimmän takin kanssa sopii kivasta hieman baggiet housut ja koko housuissa on 140.

Hestran hanskat on ihan perus ja 7-vuotiaalla tytöllä koko 6.

Tilasin takkiin myös toiset housut, Molon Hover Color Patchit, jotka saapuesaan osoittautuivat täysin eri housuiksi kuin Molon omilla sivuilla ja jälleenmyyjän sivuilla oli. Sovittiin jo liikkeen kanssa palautuksesta mutta kysyinpä toiseltakin jälleenmyyjältä meilitse että onko heidän myymät housut myyntikuvasa olevat vai toisenlaiset. Vastaus oli että toisenlaiset. Laitoin Mololle meiliä jossa kysyin onko niitä kuvien mukaisia housuja edes olemassa ja sain kieltävän vastauksen, kaikissa heidän markkinointimateriaaleissa on väärien housujen kuva. Molon sivulta Hover housut ovatkin näköjään nyt kadonneet (ainakin se väärä kuva) mutta ainakin toisen somalaisen nettikaupan myyntikuvissa on edelleen väärät housut... aikamoista.

Ollaan jo ihan valmiina, milloin se ensilumi oikein tulee?

 

 

Remontoidaan vilpola osa 1 : Katon maalaus

Joko teiltä tulee remppajutut korvista ulos? Meillä ilmeisesti ei kun taas on uusi kierros käynnissä. Äitini on asunut kuukauden vierashuoneessa joten sen laitto on pysähtynyt ja tässä odotellessa päätin aloittaa vilpolan remontin. Vilpola on ikäänkuin lasiterassi, siellä on ihan kunnon seinät joitka on lähes kokonaan ikkunapintaa mutta tilassa ei ole lämmitystä. Vilpolaan on käynti saunasta sekä kodinhoitohuoneesta ja sieltä pääsee ulos terassille ja pihalle omasta ulko-ovesta. Vilpola on toiminut vuoden varastona ja nyt siitä on tarkoitus tehdä saunan taukotila ja toinen puoli tulee puutarhajatkumoksi sekä tiettyjen ulkoleikkitavaroiden säilytyspaikaksi. Koska seinät on ikkunaa ja huoneessa on kolme ovea, ovat säilytysratkaisut aiheuttaneet hieman päänvaivaa, vinkkejä otetaan vastaan!

Kun myimme vanhan nahkasohvamme Torissa, tajusin että minähän saan varmasti samasta paikasta sohvan vilpolaan. Olin jo aiemmin bongannut Ikean Friheten sohvan joka malliltaan on tilaan täydellinen joten sitä lähdin tavoittelemaan. Koska sohva löytyikin ennätysvauhtia, pakotti oikeastaan se meidät aloittamaan remontin heti koska tällä hetkellä sohva on keskellä eteishallia. Sittemmin vilpola on tyhjennetty eteiseen, saunatiloihin ja kodinhoitohuoneeseen eli nyt rempan pitää edetä ennätysvauhtia.

Vilpolan lattia on korkkia josta pidän materiaalina vaikka väri ei ihan lemppari olekaan. Yksi seinä on talon ulkoseinää eli keltainen ja muut seinät on maalattu samalla keltaisella. Kaikki ikkunat, nurkat, kulmat ja ovet on reunustettu puun värisillä listoilla jotka sopivat ihan yksyhteen puun värisen panelikaton kanssa. Tilassa on kolme leveää puunväristä ikkunalautaa. Meitä siis kutsui maalikauppa. Pienen suostuttelun jälkeen mieskin oli sitä mieltä että kyllä se kattokin maalataan ja lähti maalikauppa kierrokselle kysymään neuvoja. On todella mielenkiintoista että kun kysyy kolmelta eri asiantuntijalta miten sama juttu pitäisi maalata, saa kolme aivan erilaista vastausta. Lopulta mies päätyi maalaamaan seinät sekä katon (ei talon ulkoseinää) Tikkurilan puolikiiltävällä Luja sisämaalilla. Koska lämpötilan sekä kosteuden vaihtelu tilassa on suuri, pitää maalinkin olla vaativiin paikkoihin sopiva. Puolikiiltävä on anteeksiantavampi kuin himmeä maali, johon jää aina jälki jos sitä kostealla pyyhkii. Yllätyksekseni mies ei soittanut maalikaupasta mitä väriä otetaan vaan oli suoraan ostanyt paperi-sävyksi sävytettyä maalia!

Alunperin meidän piti irroittaa kaikki listat ja maalata myös ne, mutta se suunnitelma muuttui lennossa. Kun mies irroitti listat ja koko tilan tunnelma muuttui kun salamaniskusta, sanoin että niitä ei sitten takaisin laiteta. Miehet ei tunnetusti tälläisiä purematta niele joten samantien etsin netistä ohutta muovia olevat kulmalistat joilla paksut puiset patukat voidaan korvata. Tällä hetkellä katto on maalattu kerran ja auton takakontissa odottaa uusi purkki maalia... ehkäpä tänään ainakin katto on maalattu valmiiksi asti. "Mä kans!" haluaisi myös kovasti osallistua remonttiin.

Jatkuu...

Kissan ruokinta eli pohdintaa hiiren koostumuksesta teollisen käsittelyn jälkeen

Kun hankkii eläimen, pitäisi sitä ruokkia lajinmukaisella ravinnolla. Silloin ainakin lähtökohtaisesti eläin pysyy terveenä ja yhteinen taival on mahdollisimman pitkä.  Lapsena tällaisten asioiden tiedostaminen on aika vähäistä joten vasta nyt aikuisiällä olen yrittänyt perehtyä aiheeseen syvemmin, vaikka nyt ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun meillä on kissa. Olin ehkä hivenen hämmentynyt kun selvisi ettei se kaupassa myytävä kissanruoka olekaan usein kissoille sopivaa. Että useat purkit kissanruokahyllyssä onkin jopa suurimmaksi osaksi täynnä aineita mitä ei edes näille nautiskeleville karvapalloille pitäisi antaa kuten viljaa ja sokeria. Vaikka olen yrittänyt aiheeseen perehtyä, tuntuu että tämä on aivan loputon aihe ja yksiselitteisesti oikeita vastauksia on vähän, oikeita ajatuksia enemmän ja kun soppaan lisää eläimen joka ei välttämättä toimi niin kuin minä haluan, on koko aihe kuin väistelisi lätäköitä suolla. En todellakaan ole aiheen asiantuntija vaan maallikko, joka haluaisi oikotien onneen, eli valmiina oikeat vastaukset ja neuvot. EI haittaa yhtään jos samalla saa Appin millä kissan saa noudattamaan nikottelematta valittua ruokavaliota.

Meillä on sisäkissa joka ei syö hiiriä, eikä muitakaan pihan pieneläimiä. Sen kerran kun Nietos sai linnunpoikasen terassilta kiinni, ne istu kahdestaan sohvan takana varmaan yhtä hölmistyneinä tilanteesta kunnes vein tipin ulos ja se ilmeisesti kerrasta viisastuneena pysyi kauempana terassista. Vaikka tipu olisi kissalle maistunutkin ei se olisi muuttanut mitään, Nietos on sisäkissa jonka ravinto on riippuvainen minusta. Olenkin viimeisen vuoden yrittänyt etsiä tietoa näennäisesti laadukkaiden teollisten kissanruokien laadukkuudesta. Niin paljon on tiedonjyväsiä siellä täällä mutta on vaikea löytää vankkumatonta faktaa, haluan että joku sanoo mulle että näitä merkkejä voit syöttää ja lista alle, kiitos. Eniten nyppii olemassa oleva mahdollisuus että maksan laadusta ja saan ”laatua”. Olin onnellisen tietämätön tästä mahdollisuudesta kunnes.

Olen tilannut Zooplussalta ja ostanut Mustista ja Mirristä aika paljon Royal Caninin tuotteita (M&M:ssähän on usein tosi hyvässä tarjouksesa mm. RC:n Gravy/Jelly pussit) ja homma alkoi epäilyttää vasta kun yksi kasvattaja sanoi että on itse lopettanut RC:n käyttämisen laadullisista syistä.

RC ilmeisesti sponssaa aika vahvasti ainakin kissakasvattajia sekä mm. eläinlääkäreitä, josta johtuen se on vähän eri asemassa uskottavuudessa kuin muut muut merkit, ainakin tällaiselle maallikolle. Esimerkiksi Nietoksen pentupaketin mukana tuli Royal Canin -tuotteita kasa, reppua ja ruokakuppia myöten. Joten jo lähtökohtaisesti  rekisteröidyn rotukissapennun hankkineena minutkin saatiin samantien ajattelemaan että RC on hyväksi minun kissalle, ei kai sellaista pakettia muutoin kasvattajalta tulisi? Merkki tekee myös erikoisruokia sekä rotukohtaisia ruokia eli väkisinkin kuluttajalle tulee vaikutelma tutkitusta ja laadukkaasti kehitellystä ruoasta vaikka rotukissaa ei olisikaan.

Kuitenkin siinä vaiheessa kun joku kasvattaja sanoo lopettaneensa jonkun ruokamerkin käytön, on minusta oikein ja  tutkimisen arvosta kyseenalaistaa merkki ja etsiä vastauksia että miksi näin on. Ja ehkä väläyttää vaihtoehtoa sille, että voi olla muitakin merkkejä joista on luotu aivan väärä mielikuva. Jos nyt mitään väärää mielikuvaa on edes luotu

Purkkien ja pussien kylkien lukeminen on välillä hieman turhauttavaa kun yhdessä tiedot tuntuu olevan kovinkin selkeästi ja toisessa ei.   Tiedän että ruoassa pitää olla lihaa eikä siinä saa olla viljaa mutta c'moon -tarvitsen enigman että nämä aukee aukottomasti. 

maissi, siipikarjaproteiini (kuivattu), riisi, kasviproteiini*, eläinrasva, maissigluteeni, eläinproteiini (hydrolysoitu), kasvikuidut, kivennäisaineet, juurikasmassa, hiivat, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, paprikauute, purasruohoöljy.
*L.I.P.: korkean sulavuutensa perusteella valittuja proteiineja. (RC/Exigent 35/30 Savour)

kuivattu kana (vähintään 59%), kuivattu peruna (vähintään 4%), kananjauheliha (vähintään 9%), siipikarjanrasva (vähintään 9%, omega-6-rasvahapon lähde), siipikarjakastike (vähintään 3%), sokerijuurikasmassa (vähintään 3%), kuivattu kananmuna (vähintään 3%), kuivahiiva, lohiöljy (omega-3-rasvahapon lähde), kivennäisaineet, kasvikuituselluloosa (vähintään 0,4%), ruokasuola, kalsiumkarbonaatti, merilevä, karpalo, DL-metioniini, kaliumkloridi, Yucca-uute, sitrusuute, rosmariiniuute. (Applaws Chicken)

Meillä on ollut ainakin seitsemän kissaa vakituisesti asumassa tai väliaikaisesti odottamassa kotia ja tähän asti aina on syötetty kissoille sitä kaupan markettiruokaa, merkkeinä pääsääntöisesti MJAU, Whiskas, Friskies ja Latz. Yhdellä kissalla oli selkeästi paino-ongelma, yksi kissa kuoli aivan ennenaikaisesti eläinlääkärin pöydälle selvittämättömästi syystä mutta muuten kissat on eläneet terveinä ja ainakin näennäisesti hyväkuntoisina. Kolme kissoista on ollut maatiaiskissoja, kaksi siamilaista, yksi Norjalainen metsäkissa ja mahtuupa joukkoon yksi norskin ja Koratin sekoituskin. Kaikki kissat ovat olleet yhtä rakastettuja ja hyvin hoidettuja sisäkissoja, eikä kissoilla ei ole ollut esimerkiksi mitään pissa tms. ongelmia. Maatiaiskissa-Nasun hampaat oli kyllä karussa kunnossa kun kissan ikä ylitti 15 vuotta mutta Nasu eli silti yli 21 –vuotiaaksi erittäin virkeänä ja hyväkuntoisena.

Koska olen sittemmin tullut enemmän tietoiseksi ruoan laadun vaikutuksesta kissan terveyteen ja lukenut kuinka monet ”luonneviat” voivat olla seurausta vääränlaisesta ravinnosta johtuvista sairauksista, olen päättänyt että Nietos ruokitaan paremmin tiedostaen. Tavoitteena on tietenkin taata kissan hyvinvointi sekä terveys, mutta myös ehkäistä mahdollisia epätoivottuja lieveilmiöitä jotka saattavat johtua vääränlaisesta ruoasta. Toisin sanoen lihansyöjälle pyritään syöttämään lihaa eikä esimerkiksi koirille sopivaa sekaruokaa ja muutenkin kissankuppiin yritetään valita ravintoa jonka proteiini ja lihaprosentit ovat lajille sopivan ruokavalion mukaisia. Nietoksen tapauksessa hommasta tekee haasteellista se että katti johdonmukaisesti kieltäytyy syömästä lajinmukaista ravintoa eli raakaruokaa: lihaa ja kalaa. Tilanne on mennyt sille tasolle että kyyhötän itse ruokakupin edessä esittämässä että syön lihaa ja kalaa ja kissa tajuaisi ottaa esimerkkiä, naurakaa vain –miehenikin nauroi. Olemme sittemmin hyväksyneet tosiasian että Nietos syö valikoitua teollista kissanruokaa.

Koska Nietos ei myöskään pidä järjettömästi mistään täydennysravinnosta (mikä siinä on ettei se tajua omaa parastaan vaikka toistuvasti käydään sen kanssa näitä keskusteluaja keittiössä) olen päätynyt ruokavalioon missä Nietos syö täysravintoa märkä- ja kuivaruoan muodossa, muutamana kertana viikossa myös täydennysravintoa ja aina kun meillä on jotain sopivaa tarjottavaa omassa ruokavaliossa, yritetään tarjota sitäkin (josta kissa johdonmukaisesti kieltäytyy mutta ehkä seuraavalla kerralla…).

Koska kissan kuuluisi saada lähes kaikki tarvittava neste ruoasta, on minusta ensiarvoisen tärkeää että tarjottu kuivaruoka on koostumukseltaan mahdollisimman laadukasta. Kuivaruokien valinta onkin helppoa; ostan nappuloita joista jo tunnusta ja äänestä huomaa isomman kosteusprosentin ja pussin kyljestä näkee ettei ruoassa ole esimerkiksi viljaa. Pääsääntöisesti käytössä on Applaws –merkin raksut  ja sitten muutama vierailevia merkki rikastuttamassa makuvalikoimaa.

Nietoksen ollessa pentu, upposi mikä tahansa ruoka ja tilasinkin aina mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa. Vähän niin kuin lapsilla, ajattelin että tämä estää nirsoilun isompana. Väärin meni. Sittemmin on käynyt selväksi ettei Nietos suostu enää syömään mm. patee-tyyppistä ruokaa (joka ilmeisesti olisi paras vaihtoehto), eikä esimerkiksi Animondon Rafine-ruokia… Nietoksella on tapa että ensin lipitetään nesteet ja palasiin palataan myöhemmin. Eli pikkuhiljaa olen lopettanut patee-muotoisen ruoan tilaamisen ja yritän navigoida jollain tavalla realistisen hintaisen ja laatuisen kissaruokaviidakon syövereissä. Nietoksen tahtotila on tullut selkeäksi, mitä vähemmän lihaa ja mitä enemmän säilöntä, maku –ja väriaineita, sen mieleisempi ruoka –argh.

Eli nyt Nietos syö Applawssin, Britt:n, Almon, Cosman sekä Pirkan täydennysravintoa hieman ronkeloiden ja päivittäinen ruoka koostuu raksujen lisäksi Miamorin sekä Bozitan täysravinnosta  ja niiden väliin olen ostanut mm. Iamssin  ja RC:n täysravintoa. Nietos saa märkäruokaa aamulla sekä illalla ja esillä on aina kuivaruokaa sekä vettä. Enkä nyt todellakaan tiedä, olisiko tällaisella sortimentilla sitten ihan sama vaikka ostaisin sitä halvinta markettiruokaa missä on 4% nokkia ja keuhkoja ja ilmeisesti 96% kaikkea väärää mutta ainakin yritän, minulla olevan tiedon pohjalta, mahdollisimman parhaaseen lopputulokseen.

Edelleen minulle on mysteeri, mitä RC:n ruoat sisältää ja pitäisikö ne tiputtaa listalta pois niin märkäruoan kuin nappuloiden osalta, anyone? Kaikki muukin tieto sekä vinkit ovat vähintäänkin tervetulleita.

Se hiiri muuten sisältää  vettä n. 70 %, proteiineja 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1-2 % ja kuitua alle 1 %. Tiedän tämän koska ennen Nietoksen tuloa, olin tutustunut lajinmukaiseen ruokintaan sekä BARFfaukseen, vakaana aikeena syöttää kissalle raakaruokaa. Toisin kuitenkin kävi koska ilmeisesti kissa oli eri mieltä.

Thermo jeggings @ name It

Näiden nimi ei taatusti ole thermo jeggings enkä voi ottaa kunniaa tästä löydöstä itselleni. Jos blogimaailman raadollisuus välillä onkin ollut käsinkosketeltavaa niin yksi hienommista asioista mitä bloggaamisesta on seurannut, on kasa uusia ystäviä. Niinpä eräs päivä kuulin että name It:iin on tulossa vuorillisia jegginssejä ja sovittiin että se infoo joka ensin näkee... ja tänään WhatsAppissa kaikui saapumisilmoitus, ei liikkeestä vaan kaverilta. Nämä toimitettiin todellakin kuin Manulle illallinen, menin vain liikkeeseen hakemaan housut varauksesta ja maksamassa, my kind of shopping!

"BINA BLUE KIDS DNM LEGGING 514" on koodisana jolla näitä kannattaa metsästää ja hintaa farkun kaltaisille housuille fleece vuorilla tulee 29,95 euroa eli ei ihan mahoton. Pinta on farkkumaista joustavaa kangasta, kokonaistuntu fleecen kanssa ehkä hieman sukelluspukumainen mutta oletettavasti nämä hieman vetristyvät käytössä. Vuori ei ole irtonainen vaan päällikankaan nurja puoli. Muuten slim-farkkumainen luukki mutta sisäreisissä ratsastushousumaiset kanttaukset. Ja se mitoitus... bella on reilu 130 ja housut 134cm, ei ainakaan pienet ehkä aikalailla kokomerkintäänsä mukailevat ja pitkä mitoitus (tytöllä käytössä myös koon 140 housuja jotka ei ole isoja). Käyttäjä kommentit: ihan ok, pehmeet ja hyvä väri.

Tälläisiä housuja myydään aivan liian vähän, niitä saa joka vosi etsiä kissojen ja koirien kanssa tai olla ilman. Ymmärrän että meidän sääolosuhteet ovat aika marginaaliset, mutta voisi kuvitella että muutama ennen kaikkea Pohjoismaihin lastenvaatteita valmistava yritys voisi ottaa perusmallistoonsa fleece- tai villavuorillisia housuja. Ihan tosi, olis kuulkaas tosi kätsyt!

Ps. name it:llä oli mukavan näköiset topat, kannattaa tsekata jo tarvetta on.

Viikon varrelta: pintaa syvemmältä.

Aika moni äiti ihminen on varmasti oppinut joustamaan. Itse ensin joustin unen tarpeessa, eihän se uni nyt niin tarpeellista oikeastaan ole ja voihan sitä aina nukkua seisaaltaan rattaita vatkaten. Seuraavaksi luovuin leivän voitelemisen tärkeydestä. Tämä oli aika kova juttu sillä olin lähes neuroottinen sen suhteen että leivät on voideltu aukottomasti. Kuitenkin esikoisen ollessa pieni ja roikkuessa rinnassa 24/7, huomasin että kyllä se käntty solahtaa alas ilman sitä täydellistä levitekerrostakin. Ja sitten seesteisyys ja oma aika, anteeksi mikä –en nyt kuule kun on taas kotona niin kauhee show päällä?!? Niin. Elämä muuttuu ja me sen mukana. Pidän itsenäni todella lapsilähtöisenä vaikka 20 vuotta sitten tuskin kukaan ystävistäni näki minua sellaisena äiti-ihmisen stereotypiana. Se että tulin raskaaksi jo nuorena ja ”ensimmäisenä” oli varmasti kummastuksen aihe ja loi epäilemättä epäuskoa äidillisistä vaistoistani. Todennäköisesti esikoisemme kuolema teki sen että Jiin syntyessä oli marssijärjestys kristallinkirkas, laps ensin ja sitten muut. Nyt taitaa kissakin mennä edelle koska teen elikoidenkin suhteen nykyisin asioita mitä ennen ehkä en. Olen jotenkin huomannut että elämä on helpompaa kun tsiigaan että muut hommat on kondiksessa ja joustan, kun että yrittäisin asettaa elämämme omien tarpeideni mukaan.

Kalenteri/ Granit 6,90€ ja kehys/ Ikea 5,99€

  

Tämä ei sovi kaikille mutta se sopii minulle. Minä pärjään (näköjään) hyvin ilman sen kummempia omia menoja ja harrastuksia, unta, täydellistä leipää tai viimeisteltyjä kynsiä (uskokaa pois, nekin olivat tavaramerkkini joskus). Tällä hetkellä meidän arki on sellainen että jos minä ottaisin kaikki omat juttuni viikolle, ei lapset kävisi harrastuksissa, jäisi kouluhommat puolitiehen ja en ole varma olisiko meillä ruokaakaan kaapissa. Kun ei ehdi niin pitää karsia ja priorisoida. Meidän lapsien lapsuus on nyt ja he voivat sitten aikuisena karsia valintojensa mukaan, mutta he eivät voi enää silloin elää lapsuuttaan. Heillä on oikeus olla lapsia nyt.

On toki juttuja mistä en karsi. Minäkin sanon ja nalkutan koska olen vakaasti sitä mieltä, että tässä varsin luterilaistyyppisessä itseydessäni minulla on oikeus 30 minuutin hiljaisuuteen työpäivän jälkeen (joka  muute ei ikinä toteudu mutta yritänpä edes) sekä minimissään kahteen kuppiin hyvää kahvia vuorokaudessa. Joskus ärähdän HILJAA, kun lasken silmukoita muulloin kuin keskellä yötä, varsin harvinaista. En todellakaan ole sellainen pullantuoksuinen ja pehmeä ääninen äiti joka nauraen kantaa pyykkikoria alakerrasta yläkertaan ja välissä heittää palloa kissalle… sorry. Olen paljon arkisempi, välillä naurava, välillä suorastaan riehakas, välillä vakava ja välillä kiukkuinenkin, ihan perus äiti ...vähän epäperus arjessa.

Nyt on taas käynyt niin että jää jotain väliin. Olen tietysti jo vuosi sitten sopinut hyvän ystäväni kanssa että nähdään Habitaressa keskiviikkona. Käyn messuilla lähes poikkeuksetta ammattilaispäivänä ja ainoastaan pakon sanelemana muuten. No keskiviikko meni töissä ja alun perin suunniteltu torstai iltapäivä peruuntuu koska ensinnäkin bella menee kaverisynttäreille ja ei pääse sinne ilman minua ja ilman sitäkin, luulen että olisin ollut liian poikki ollakseni hyvää seuraa. Toki pitää myös käydä kaupassa ja käyttää äitiäni asioilla –jep ei olisi onnistunut messut mitenkään tänään. Ja kaikenlisäksi luulin että on keskiviikko vaikka voisi kuvitella että näillä aikatauluilla pysyisi tiukasti kiinni päivissä. Hieman leikittelen ajatuksella että voisin piipahtaa messuilla viikonloppuna, ihan vähän mutta en pidättäisi hengitystä. Mutta tuleehan ne messut ensi vuonnakin ja onneksi on 1001 blogia mistä voin katsoa kuvat ja kuulla messukuulumiset.

Ja jos joku haluaa lukea meidän arjesta kun mies on poissa, niin alla on raato-keskiviikko (jota muuten edeltää leikittely-tiistai ja seuraa turha-kuvitella-että-helpottaa-torstai):

 

Lähdin kello 7 viemään bellaa kouluun aamukerhoon (tästä oli juttua Ylellä http://areena.yle.fi/tv/2370029 pari viikkoa sitten, koska meillä on niin hyvä sellainen –arjen pelastaja! ) josta solahdin töihin Vantaalle hieman vajaa kahdeksaksi. Kolmelta singahdin jo noutamaan molempia lapsia bellan koululta ja S-marketin pakettiautomaatin (Onpa kätevä!) kautta huristelimme Porvooseen luisteluharkkoihin. bellan olessa luistelussa kävelimme Jiin kanssa kauppaan ostamaan evästä ja tämän päivän ruoat ja ehdimme juuri takaisin hallille kun jääharkat loppuivat. bella joutuu jättämään oheiset (eli jumppaharkat luistelun jälkeen) väliin joka viikko koska hän suorittaa Vesirallin kolmatta merkkiä uinnissa. Eli lapset autoon, menoksi ja sopivien päikkäreiden jälkeen he heräsivät Tapiolassa uimahallilla. Kävimme Tapiolassa ostamassa bellan ystävälle synttärilahjan ja bellalle leggarit Seppälästä ja sitten uimahallille syömään välipalaa ja tekemään läksyt. Puolet läksyistä ehdittiin tehdä kun alkoi uinti ja onnekseni bellan uintiryhmässä ui eräs J jonka äiti on mitä mainiointa aikuisseuraa hallilla, kiitos K. kaikista mukavista juttuhetkistä! Uinnin jälkeen äkkiä kotiin, loput läksyt ja nukkumaan. Kotona olimme noin puoli yhdeksän illalla ja kilometrejä kertyi reilu 170.

Olen vallan ylpeä siitä että lapsilla on aina aika hyvin hommat hanskassa lähtöjen suhteen ja esimerkiksi bellan koulun erinomainen aamu-ja iltapäivähoito mahdollistaa meille monia asioita arjen helpottamiseksi. Yritän itse organisoida juttuja mahdollisimman hyvin; esimerkiksi funktionaaliset vaatteet tilanteiden mukaan ja keskiviikkoisin meillä on asioiden nopeuttamiseksi kolme eri laukkua: koulureppu, luistelukassi ja uimalaukku. Meidän lapset ovat myös oppineet syömään tilanteiden mukaan eli välillä syödään yhdessä pöydän ääressä ja välillä ei. Kiire ei näy juurikaan lapsille, koska hehän vain hyppäävät kyytiin ja tekevät sitä mistä tykkäävät mutta vanhemmalle perspektiivi on toinen. Onnekseni lasten harrastukset ovat minulle ilon  ja mielenkiinnon aihe, muuten voisi tuntua aikamoiselta pakkopullalta.

Perheissä jossa toinen vanhempi matkustaa paljon, on varmasti arki hyvin erilaista kuin yksinhuoltajaperheissä tai perheissä missä vanhemmat ovat läsnä. Matkustus ei aina ole valinta ja monesti on tullut esiin että tavallaan yksinhuoltajana se arki on ennakoitavampaa niin aikuisille kuin lapsillekin, kun yksi vanhempi ja arki on vakio. Itse olen yksinhuoltajan lapsi ja kunnioitan äitiäni valtavasti hänen äitiydestään vaativassa arjessa ja tiedän myös miten meidän arki eroaa siitä. Me osa-aikayksihuoltajat rakennamme tavallaan jokaisen viikon kerrallaan, niillä palikoilla mitä on käytettävissä ja mikään ei ole vakio paitsi muutos. Me emme myöskään saa niitä etuja joita mahdollisesti osa yksinhuoltajista saa ja jostain syystä yhteiskunnalla on hieman tapana vähätellä meidänlaisia perheitä …”sun kumppanishan on vaan matkoilla nyt”, ajattelematta sen enempää miten se muuttaa koko perheen dynamiikkaa kun välillä on ja välillä ei. Nyt kuin mieheni on matkoilla kolme viikkoa (arkipäivät), asiat menevät tavallaan helpommin. Arki on kuin höyryjuna joka menee eteenpäin, hidastamatta ja kun isi tulee kotiin, menee pakka aivan sekaisin. Ihan sama juttu toisinpäin. Tiedän että jokainen samassa tilanteessa tajuaa tämän, muista en ole varma…

Jokainen joka luki meidän keskiviikosta, ehkä huomasi ettei sinne mahdu äiti väliin kuin suorittamaan ja vielä tarkemmat lukijat huomasivat että olen saanut kuin saanutkin ujutettua sinne liikuntaa. Tämä onkin tämän syksyn tavoitteeni, ujuttaa jokaiseen mahdolliseen väliin liikuntaa ja vielä kun keksin miten saan kuunneltua musiikkia samalla niin avot! Näin sitä venytään ja innovoidaan elämän mukana.

Jk. Olen onnellinen. Minusta miellä on asiat hyvin ja en voisi toivoa enempää. Minusta nytkin on annettu jo niin paljon että pelkään välillä että se otetaan pois. En kehtaisi marista tai valittaa. Olemme tässä, olemme terveitä. En uskaltaisi pyytää lisää, meillä on jo enemmän kuin tarvitsemme. En muuttaisi mitään koska tämä on meidän elämää ja se on nyt. Vaikka välillä on ikävä niin siitä tietää että vielä rakastaa ja vaikka välillä väsyttää niin siitä, kun ehtii kaikesta huolimatta jutella WhatsAppissa pyyhkeistä rivitolkulla ystävien kanssa, tietää että vielä on virtaa jäljellä. Kiitos myös teille –arkeni naurattajille!

Tsemppiä kaikille arjen höyryvetureille!

Jjk. Koko stoori on kirjoitettu torstaina ja pääsin kuin pääsinkin messuille piipahtamaan lauantaina, kiitos Johanna ♥

Thermo Leggings @ Seppälä

Ilmeisesti ainoa kauppa joka myy lapsille thermo legginsgsejä, on Seppälä. Ja nämä ei suinkaan ole sellaiset lämpöaluskalsarit, vaan hieman kiiltävää materiaalia olevat leggarit, joiden sisäpuolella on lämmin vuori. Löysin ihan sattumalta joku vuosi sitten alekorista yhdet, ostin kokeeksi ja sittemmin nämä ovat kuuluneet vakiovarustukseen. Tällä hetkellä tyttö käyttää näitä luistelussa sekä tietysti esimerkiksi mekkojen ja hameiden kanssa kylmempinä kuukausina. Mitoitus on mielestäni kokomerkintää vastaavaa; tällä hetkellä bella käyttää kokoa 128/134 ja on ehkäpä 132 cm pitkä. Koska sain nyt vähän etsiä ennen kuin löysin Seppälän missä näitä oli, otin varmuuden vuoksi seuraavankin koon jemmaan. Leggarit maksavat 7,95 €/kpl ja ilmeisesti joku kampanja oli päällä koska sain kolmannet kaupanpäälle. Suosittelen.

Hassuja kissakuvia

Viikonloppua kohti ! 

2nd hand design ja ekologisuuden hintalappu

Minua ei voi hyvällä tahdonvoimallakaan kutsua ituhipiksi. Meillä on kaksi autoa, olemme töissä autoalalla, ajamme useamman sata kilometriä viikossa lasten harrastusten sekä työmatkojen takia, eivätkä kulutustottumukseni mukaile ekologisimpaa tapaa kuluttaa. Kuitenkin yritän useissa asioissa löytää sen hieman vihreämmän tien ja saada kestävän kehityksen ja ekologisuuden myös meidän arkeen. Yritämme tehdä ostokset lähellä, ostaa lähiruokaa ja kertakäyttöajattelu esimerkiksi vaatteissa sekä huonekaluissa tuntuu minulle vieraalta. Vaikka perheemme hiilijalanjälki on varmasti isompi kuin mieheni neljäseiska, on mielestäni pienilläkin asioilla merkitystä kun kasvattaa kahta tulevaa kuluttajaa tähän kertakäyttöisyyden yhteiskuntaan. Haluan että lapseni oppisivat näkemään asiat niin että aina on mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ja vaikka joissain asioissa valitsee toisen tien, ei se sulje ovia muualta.

Kun olemme tässä mieheni kanssa nyt reilu vuoden istuneet ja katsoneet ja todenneet että meillä on täysin eri toiveet ruokahuoneen tuoleilta, löysin ehkä kompromissin. Jo lapsuudessa muistan ihailleeni Artekin 611 tuoleja serkuilla, ne oli mielestäni aivan törkeen mageet ja ainoa asia mikä niissä on ”haitannut” viime vuosina on se koivu. Koivukauteni meni ohi 2000-luvun alussa ja tilalle tuli tumma puu ja sattuman kaupalla myös nykyisessä kodissamme on tumma puulattia ja mukanamme tullut pähkinäpuinen ruokapöytä. Niinpä mieheni mielestä tällä hetkellä ruokapöydän ääressä väliaikaisesti olevat Artekin 69:it ei sovi siihen yhtään ja olen aina ollut samaa mieltä -paitsi nyt. En tiedä miksi, mutta jostain syystä kaksi eri väristä puuta rinnakkain ei tässä kohtaa haittaa minua. Ehkä se johtuu siitä että ruokatilan seinät ovat lasia ja siinä ulkopuolella on puuta lisää siis paljon lisää, merkkiin ja malliin katsomatta. Jostain syystä auringon säteet, valkoinen, musta ja nuo kaksi eri väristä puuta on kivannäköiset ja sitä paitsi, en usko että kun joskus uusimme lattian, tulee se olemaan tummaa puuta. Ja olkaa vapaasti eri mieltä koska konsepti kuulostaa minustakin vähintäänkin oudolta. Mutta niinpä raahasin mieheni Vepsäläiselle sovittamaan 611:ia.

Kun joku aika sitten tein loistavaa kauppaa Torissa sohvista, pälkähti mieleeni ajatus että minäpä hankin pari Artekin 611 tuola ja kunnos(tu)tan ne ruokatilaan. Ikään kuin testataan pikkuhinnalla miltä ne tuntuu käytännössä ja mietitään olisiko tässä se molemmille sopiva tuoli. Mikäli tuolit on hyvät, ostamme tuoleja 4-6 lisää ja kunnos(tu)tamme ne. Koska kyseessä on puutuolit, klassinen muotoilu ja Artek edelleen tuottaa vastaavia satulavyö-tuotteita, tiesin että tuolit on kunnostettavissa priimaksi vielä näin second handinakin joka ajatuksena tuntui minulle mielekkäältä.  Onnittelin itseäni loistavasta ajatuksesta ja jonkun aikaa hintojani seurattuani ostin Tampereelta kaksi tuolia jotka mieheni haki näppärästi työmatkallaan. Aikomuksena oli että tuoleista vaihdetaan tietysti satulavyöt sekä puuosat kunnostetaan ja arvioin että noin 200 eurolla per tuoli hommasta tulisi selvitä. Kun tuolien kauppa oli selvä, aloin selvittämään kunnostuspaikkoja sekä hintoja.

ARGH! Hyvin pian kävi selväksi että näitäpä ei ihan pikkurahalla kunnosteta ja vaikka homman tekisi itse, on se todella työläs, sitä varten tarvitaan erikoistyökaluja ja lopputuloksesta ei ole takuuta. Satulavyötä tarvitaan yhteen tuoliin 14 metriä ja Artekin hinta alkuperäistuotteelle on 13 €/m. Artek ei itse tee puuosien kunnostusta mutta heiltä saa yhteystiedot sellaiseenkin. Otin samalla tarjouksia muistakin alan yrityksistä akselilla pääkaupunkiseutu–Porvoo sekä selvitinpä myös paikan mistä saa satulavyötä huomattavasti edullisemmin kuin Artekilta. Summa summarum. Mikäli tuolit kunnostetaan täysin, tulee hinnaksi laskentavasta riippuen arviolta 365 – 450 euroa josta Artekin suosittelema paikka on edullisin. Käytetyn 611 tuolin voi löytyy Torista noin hintaan 50-200 euroa, kunnosta riippuen (viidellä kympillä olen nähnyt muuten tasan yhden). Kunnostuksen jälkeenkin syvimmät jäljet puuosissa tulevat näkymään kunnostuksesta huolimatta. Uusi Artek 611 tuoli maksaa 450 euroa, jopa vähemmän kuin hyvän aikeen hintalappu.

Tässä tulee hintaraja vastaan minun ekologisuudelle sekä kierrätykselle. Niin vihreä en ole, että maksan käytetystä tuotteesta saman hinnan kuin uudesta mutta saan tilalle käytetyn ja kolhuisen tuotteen. Tiedän että käsityö maksaa ja laatu maksaa, mutta silti minun logiikallani tässä kohtaa kävelen kauppaan ostamaan uuden tuolin. Mikäli meillä olisi valmiina täysi kalusto tuoleja, voisin ehkä kunnostuttaa ne, jolloin 8 hengen ruokahuoneen käytetyt tuolit jäisivät maksamaan "toisella kierroksella" noin 2920 euroa. Mutta että hankkisin tuolit jostain muualta ja toimisin näin, tuntuu aika hassulta ajatukselta.

Tulin johtopäätökseen ettemme kunnosta ostamiemme tuolien puuosia, vaan uusimme niistä ainoastaan satulavyöt jonka yhteydessä puuosat putsataan. Mikäli päädymme hankkimaan tuoleja lisää, on hyvin todennäköistä että ostamme ne uusina ja toivon mukaan maksamme silloin myös laadusta ja tuolit jäävät hyväkuntoisina jälkipolville käyttöön.

Tämä käy näinkin, mutta minua aidosti harmittaa että Suomi on pullollaan esteettistä sekä laadukasta käytettyä tavaraa, joka on hintalapultaan järkevämpää heittää roskiin kuin ottaa käyttöön.

Ötökän elämää [ Minuscule]

Mitä ihmettä me tehdään koko talvi kun ei ole öttispöttiäisiä! Pari muutakin juttua mitä ei voida tehdä talvella: tekemättömät pihahommat, siirtämättömät kasvit, purkamattomat kiipeilytelineet, keskeneräset vilpolat, nuohoojan tikkaat, kaatamattomaat p... eiku ne puuthan me voidaan kaataa tai kaadattaa. Viesti on selkeä, omakotitalo on ja hommaa on. Ihan jokaiselle hetkellä ja kirsikkana kakussa kuulin tänään että mies on vielä kolmannenkin viikon poissa. Ajateltiin ystävän kanssa kytätä halvat lennot Köpikseen tai Lontooseen ja tänään mies lupasi maksaa majoituksen sillä saatoin vähän vihjata -ok, sanoin ihan suoraan etttä sää maksat ja mää meen. No katsotaan nyt tuleeko hetkeä tai löytyykö lentoja. Tuun sitten teiltä kysymään taas parhaat matkavinkit! Terveisin, raato

Paljon on liikaa? [Superdry, Ver de Terre, Sofie Schnoor]

Aika jännä juttu että kun muutimme isompaan asuntoon, olen enenevissä määrin yrittänyt karsia tavaraa. Tämä liittyy tietysti tavaramäärän hallintaan mutta myös pyrkimykseeni tehdä mahdollisuuksien mukaan ekologisempia valintoja sekä pyrkimykseen välttää  jatkuvaa ostamista ilman todellita tarvetta. Huonekalujen määrä on tietysti lisääntynyt kun kalustettavia tiloja on enemmän, mutta kaappien täytettä pyrin vähentämään järjestelmällisesti. Tietysti lasten tarpeet määrittelevät aika pitkälle mitä pitää olla mutta kuten olen aina todennut, on meillä sen verrran kampetta ollut että vähemmälläkin olisi selvitty. Vaikka lapsilla ei esimerkiksi talvivaatteita ole ollut läheskään niin paljon kuin monella muulla, on lähes vuosittain jäänyt jotain aina selkeästi vähemmälle käytölle. Nyt alamme olemaan siinä rajoilla, en usko että vähempää voisi olla ja mietin että tarvitsemmekohan silti jotain lisää. Paljon on tarpeeksi talvivaatetta lapselle?

Jiillä toppavaatteiden määrä on ollut aika vakio jo useamman vuoden. Hän ei koulussa toppahousuja käytä eli siellä on käytössä Ver de Terren parka. Lumilautaillessa riittää yksi toppatakki ja kahdet housut. Tulevalle kaudelle on valmiina yhdet housut ja kausi todennäköisesti ainakin aloitellaan minun vanhalla laskutakilla ja Jii väitti vielä mahtuvansa myös viime vuotisiin Haltin housuihin. Ostoslistalla on siis jossain vaiheessa talvea yhdet laskuhousut lisää sekä laskettelutakki. Olen tykännyt että lapsilla on myös villakangastakit mutta ainakin Jiin tapauksessa sillä on aika vähään käyttöä eli saattaapi jäädä hankkimatta. Syyskauden ja pakkaskauden väliin poika valitsi Helsingin Superdry :lta fleecevuorisen takin. En onnistunut löytämään Hollisterilta sopivaa väritystä ja vaikka en niin innoissani ole mustan ja punaisenkaan yhdistelmästä, niin poika on kuitenkin se joka takkia käyttää, en minä, minä käytän pankkikorttia. Superdry kuuluu yhteen lempparimerkeistäni, t-paidat sekä hupparit ovat laadukkaita ja kivannäköisiä.

bellalla vaatteita on hieman enemmän, johtuen osittain myös nuoremmasta iästä. Viime vuodelta kaapista löytyy Reiman 134 senttinen lumilautailusetti jonka oletan mahtuvan ainakin alkutalven. Niin ikään kaapissa on yksi Chill Norwayn villakangastakki joka toivottavasti mahtuisi vielä (epätodennäköistä mutta toivottavaa) sekä viime vuoren Reiman haalari joka menisi kivasti vielä pihalla jos menee. Viime vuotisen leudon talven vuoksi lähes käyttämättä jäänyt Ver de Terren lyhyt karvahupputakki sekä fleece koossa 8 tulee varmasti vielä käyttöön tulevana talvena.

Koska Reiman laskettelusetti ei tule mahtumaan koko kautta, olin ostanut alesta yhdet Peakin mustat housut ja nyt sattuman kautta sain settiin takinkin tämän vuoden mallistosta alella koska Lastenpuoti Saga lopettaa ja myy mm. Molon uutuudet pois -20%. Samasta syystä olin myös ennakkotilannut Ver de Terren takille seuraajan mutta tällä kertaa parka mallisena. Tytön kasvaessa hän liikkuu koko ajan enemmän ilman toppahousuja ja tästä syystä näin pidemmän takin hieman käytännöllisempänä.

Eli kun viime vuotiset pienet ei enää mahdu jää jäljelle laskettelutakki + housut sekä yksi parka ...kyllä tuohon varmasti ainakin vielä toiset toppahousut tarvitaan! Olen myös sitä mieltä ettei laskettelurinteeseen kuulu kuraiset vaatteet eli mielelläni toivoisin lasten käyttävän jotain muita vaatteita jos ainoa lumi talvella on laskettelurinteen tykkilumi. Käytännössä se tarkoittaa toisien housujen hankkimisen lisäksi toisen takin hankintaa, mutta on ajankohtaista vasta kun nähdään millainen talvi on tulossa. Samoin kuin Jiillä, myös bellalla on fleecevuorinen Abercrombien takki syksyn ja pakkaskelien välille.

Ver de Terre 434

Ver de Terren ulkovaatteet on mielestäni loistavia. Olen itse käyttänyt vuoden Jiin parkaa (10 kiloa sitten) ja valitsin sen aina päälle vaikka naulakossa roikkui myös oma Peak Performancen untsikka. Ver de Terren vaatteet ovat laadukkaita, viimeisteltyjä, hyvin istuvia ja ne näyttää hyvältä. Tältä merkiltä et löydä räväköitä kuoseja tai mojovia uutuuksia mutta kun kaikki on riisuttu, on jäänyt jäljelle tärkein eli klassinen ulkonäkö ja funktionaalisuus. Vaatteet ovat kevyitä mutta lämpimiä ja ainakin kaikki meillä olleet mallit ovat vedenpitäviä. Vaatteiden ainoa miinuspuoli tulee niiden vaikeahkosta saatavuudesta sekä hinnasta. Tosin saatavuuden saa selätettyä ennakkotilaamaalla jälleenmyyjältä (itse tilasin takin Little Copenhagenin kautta) ja hinta puolittuu kun vaate menee ainakin kaksi kautta ja säilyttää myös hyvän jälleenmyyntiarvon -tässä kohtaa myös vaatteen ekologisuuskerroin kasvaa. Mielummin myyn käytetyn vaatteen hyväkuntoisena eteenpäin kuin heitän sen roskiin ja ehdottomasti naulakkoon yksi hyvä takki kuin 2 sinnepäin. Tulevan kauden hinnat ovat nousseet entisestään koka VdT vaihtoi karvatoimittajaa ja aloitti yhteistyön Saga Furs :in kanssa. 

Aitojen karvojen käyttö jakaa varmasti mielipiteitä mutta Ver de Terren mallit on tilattavissa myös ilman karvaa (tosin on siellä sisällä silti eläintä jos on untsikasta kyse). Itse olen aitojen karvojen suosija koska meidän keliolosuhteissa hupun karva on perusteltu käytännössä, enkä näe tekoturkiksia ainakaan yhtään ekologisempana vaihtoehtona ja eettisyydestä voidaan varmasti olla mieltä suuntaan ja toiseen. En itse ollut tajunnut miten hyvin aito karva hupun ympärillä pitää kasvot ja koko pään lämpimänä, kunnes käytin Jiin parkaa sen yhden talven. Pulkkamäessä olo tai laskettelurinteen alla seisoskelu on paljon mukavampaa tuiskussakin kun hiutaleet jää hupun karvaan eikä sula jäätyvään naamaan.

bellalta puuttuu myös kaikki talvikengät ja tarpeiksi olen määritellyt nahkakengät, Gore-tex kengät sekä pakkaskengät. Ensimmäiset listalta on nyt hankittu, luottomerkki Petit by Sofie Schnoorin kengät haimme eilen Jorvaksesta Pikkujalat liikkeestä. Kun elää kahden harrastavan lapsen kanssa arkea niin että mies on lähes aina matkoilla, arvostaa suunnattomati nettikauppiaita jotka lähetävät varastolleen lauantaina jotta lapsi pääsee sovittamaan kenkiä., kiitos Tarja!

bellalla on ollut jo monta vuotta Sofien kengät johtuen niiden erinomaisesta sopivuudesta. Leveälestiseen tytön jalkaan on aika vaikea löytää sopivia nahkakenkiä joten ilahduin kun täksikin vuodeksi sopivat kengät löytyivät vaikka sitä meidän lempparimallia ei enää valmisteta. Pitkä vetoketju tekee kenkien laittamisesta helppoa ja korkeutta jalkapöydällekin on tarpeeksi. Ekaluokkalaisen mielestä niittejä ei voi olla liikaa joten lisäpisteet tähdistä. Ensi vuodelle kyselinkin jo ennakkotilaus mahdollisuuksia sillä kokoa 36+ on vielä vaikeampi löytää kuin 35:sta.

Me ollaan valmiina talveen mutta ei ensi viikkoon eli painunpa tästä imuroimaan ja pesemään pyykkiä, aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Habitare lippujen voittajat!

Kun liputtomia olikin yllättävän monta, päätin että laitetaan yksi tuplasetti ja kaksi yksittäislippua, iloa mahdollisimman monelle siis. Liput arvoontuivat seuraaville osallistujille:

2 lippua
Anonyymi1. syyskuuta 2014 22.10
Olisi ihan mahtia saada pari lippua! Sormet ja varpaat ristiin.. :)
johannakemppainen()wippies.com

1 lippu
Anonyymi2. syyskuuta 2014 7.43
Yksikin lippu ilahduttaisi kummasti!
Ripi
ripi@hotmail.fi

1 lippu
Mire1. syyskuuta 2014 20.55
Minä haluaisin kaksi lippua (kivempi mennä ystävän kanssa), mutta yhdestäkin olisin ikionnellinen! :)
mirvariina@gmail.com

Onnea voittajille! Laittakaahan sähköpostilla [niamagia ät gmail.com] osoitteenne pikapikaa niin saan liput postiin. Ja en ota vastuuta Ite.. ei kun Postista, huomenna kuitenkin laitan eteenpäin :)

H A B I T A R E 2014 - haluatko liput?

Minulla on neljä ylimääräistä kutsuvieraslippua lipua Habitareen. Koska messut alkaa jo ensi viikon keskiviikkona, tehdään sellainen pikajako/arvonta jotta saan liput postiin torstaina! Yksi henkilö ei näitä kaikkia nappaa vaan voit kerro tarvitsetko yhden vai kaksi lippua. Jos vain muutama tarvitsee liput niin laitan järjestyksessä, jos haluajia on enemmän, arvon liput.

Ilmoittaudu kommenttiboksissa ja jos et jätä meiliosoitetta, niin ilmoittaudu heti kun julkistan voittajan. Tarvitsen osoitteet asap jotta saadaan liput ajoissa eteenpäin. Torstaina arvotaan jo uusi voittaja jos en saa osoitteita keskiviikkona :)

Olen itsekin menossa messuille, ainakin vakaa aikomus on. Ei kiinnosta nyt mikään tietty, mielelläni näkisin suomalaisia, miksi ei muitakin pohjoismaalaisia, suunnittelijoita ja jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Meillä kotonakin tapahtuu jotain uutta; eilen nimittäin alkoi tippua lattialistojen palasia olohuoneeseen. Näyttää siltä että jouluun mennessä puuttuvat listat eivät enää puutu ja ehkäpä nämä on viimeiset listattomat kuvat meiltä. Takattoman takkahuoneen remppa seisahtui toistaiseksi, halli on täynnä erilaisia uusiavanhoja huonekaluja ja nyppii... nyt tarvitaan pari pitkää viikonloppua, kiitos.