ylös

Päätin että vuonna 2012 tiedän kuinka paljon olen neulonut.

Meille ja muille.

Kirjaan ylös, joka gramman.

Meillä ei ole vaakaa, joten päätin lainata sellaista,

Lauttasaaren FilmTownissa.

Kävin kysymässä, saanko punnita,

myyjätär oli hetken hämmentynyt mutta antoi luvan.

Laskin pipopussin irtokarkkivaa'alle,

4 3 6  grammaa,

hyvä alku.

Meidän "hiihtohissikin" oli matkoilla,

ja viime viikko oli jotain aivan mieletöntä.

Tai on ollut jo pari viikkoa,

töissä kiire, kotona kaaos, aivan liikaa tapahtumia, tekemistä,

ja viime viikko vain oli sellainen, no piste i:n päälle.

Huh huh, sellainen fiilis että tästä ei ole kuin suunta ylöspäin,

tästä tämä kevenee, toivon.

***

ihana talvi

ihanasti lunta

ihanan valoisaa

ihan just sopivasti pakkasta

ihanan valkoista

ihana olla ulkona

laskemassa

lautailemassa

ihanaa!

ihan hitusen tässä mukana äidin ylpeyttä

ihan mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille !

Tunnustuksia & Paljastuksia

Eppusen kaapista löytyi tunnustushaaste.
Hieman kesti mutta jälleen lempisanontaani lainaten:
parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Kiitän ♥ ja annan samalla tunnusten eteenpäin seuraaviin blogeihin:
[noukkikaa, olkaat hyvät]

Inkas

Rilla

Living with Lilla

La Petite Princesse

Lilianna

Hetki Elämästä
Arjen Iloja ja Ihmeitä

Ärrän kierrän ympäri

Ja sitten ne muutama juttu minusta.

1. Halusin pienenä olla poika.

Lempivaatteeni olivat kuluneet Lee-farkut Mikkipaikka polvessa ja raidallinen Leviksen pikee-paita.
9-vuotiaana leikkasin itse hiukset lyhyeksi kun äiti ei suostunut niitä leikkamaan. Kun äiti tuli töistä, vei hän minut alkujärkytyksestä toivuttuaan kampaajalle ja ainoa vaihtoehto enää oli leikata aivan lyhyt pystytukka -olin onneni kukkuloilla ja uuden sinisen geelipurkin omistaja.

 

2. Meillä on kaapissa [tribute2eppusen kaapilla]
- jauhemainen Omo-color (sensitive)
- jauhemainen Omo-white (sensitive)
- nestemäinen Omo-olor (sensitive)
- nestemäinen Omo-white (sensitive)
- Vanish pinkki
- Vanish white
- Sappisaippua
- Perlana hienopesuaine
- Fairy ja kynsiharja
Sama pätee pyykin lajitteluun. Wanna use the "N" -word?

3. Isäni on ruotsinkielinen.
Perheessämme puhutaan neljää eri kieltä
ja meitä on useampaa eri kansalaisuutta.

4. En juo alkoholia enkä tupakoi, vaikka molempia olen joskus tehnyt.
Ilman kahvia ja Coca-Colaa en suostu olemaan.
Ravintolassa juon yleensä Ginger Alea, jäillä, limellä ja pillillä. Join aikoinaan siideriä ihan samalla tavalla..

5. Rakkauteni villasukkiin on alkanut jo lapsena.
Minä olin se joka rakasti niitä mummolta saatuja pehmeitä paketteja joissa oli kahdet seiskaveikka villasukat, täydellisellä istuvuudella.
En kuitenkaan neulo itse sukkia ja sukkavarastoni alkaa huolestuttavaa vauhtia hupenemaan.
Talvisin käytän pelkkiä villasukkia kengissä, mikäli mahdollista -myös kotona vaikka meillä on ainakin 24 astetta huonelämpötila.

6. Kypsennetyt vihannekset -en käytä. Samaisessa kategoriassa miten tahansa lämmitetyt hedelmät.
Poikkeus joka vahvistaa säännön on kukkakaali.

7. Minua luullaan monesti myyjäksi vaatekaupassa. Ehkä se johtuu siitä että viikkaan vaatteet takaisin hyllyyn kun olen niitä katsonut -ja kuulemani mukaan viikkaan varsin näppärästi.

8. Olemme tavanneet mieheni kanssa (joka ei muuten lain mukaan ole mieheni) vuonna 1997 Helsingissä.
Hän oli täydellisesti sellainen jollainen olin aina ajatellut sen täydellisen miehen olevan (ja aina ajatellut ettei sellaista voi oikeasti tietenkään löytää). Kävi mieletön mäihä että tapasimme ja tunne oli molemminpuolinen. En lakkaa sitäkään hämmästelemästä...

Yritin kovasti etsiä jotain kuvaa minusta, mutta sellaisia ei oikein ole. Minulla kun on perheen ainoa kamera ja bonuspaljastuksena kerron että inhoan olla kameran edessä, olen aina inhonnut. Tässä todella mahtava kuva hyvän ystäväni ottamana vähän aikaa sitten, minähän siinä.

Mukavaa viikkoa kaikille !

Boden - kesää kohti.

Boden on mallistoilleen uskollinen ja yleensä merkillä vaihtuukin vain kuosit ja värit. Samat tutut ylä- ja alaosat löytyy yleensä niin keväällä kuin syksylläkin mallistosta. Se merkistä tekeekin helpon, kun tietää mitä odottaa ja tilaa -sikäli kun tarvetta on. Tyttöjen ja poikien osasto on laajalla kokoskaalalla, lisäksi kannattaa tsekata Teen Boys/Girls mikäli kotona asustaa jo likiteini sekä tietysti mahtavia löytöjä voi tehdä Clearance-osastolla. Bodenin postit on 6 puntaa/tilaus ja lupaavat toimittaa muistaakseni 10 päivässä, viimeisin tilaus tuli 3 tai 4 päivässä.

Minä olen toistaiseksi tilannut vain lapsille mutta Katri osannee antaa vinkkejä myös aikuisten mallistoista. Meiltä löytyy lastenkaapeista farkkuja, cargoja, shortseja, paitoja, huppareita ja kenkiä. Minun mielestäni merkin mitoitus on normaali-tavallinen-perus ja vastaa suomalaista ikä/senttikoko-mitoitusta. Sivuilla koot ovat ikämerkintänä mutta klikkaamalla Sizing guide, saa esille taulukon missä näkyy myös ikäkokoa vastaava senttipituus. Ts. mikäli lapsi on 4 -vuotias, käyttää kokoa 104 cm, on Bodenin koko 4/104 cm oikea koko lapselle. Meidän 4-vuotias on 114,5 cm ja painaa noin 20 kiloa ja hän käyttää Bodenin kokoa 5-6. Poika on 10-vuotias, pituutta lienee noin 150 cm ja painoa 30 kiloa, hän käyttä Bodenin kokoa 11-12. Eli koko valitaan pituuden mukaan taulukosta.

Vaatteet eivät ole samalla tavalla kapeita kuin esim. H&M tai Lindex vaan sellaisia jotka mahtuvat hyvin lapselle kuin lapselle päälle. Eivät ole yhtään kittanoita. Ilmeisesti kaikissa housuissa on piilokiristyskumppari, ainakaan meille ei ole sellaisia housuja tullut missä ei olisi (pois lukien housut missä on itse vyötärökaistaleesa kumppari/narut). Poikien sailing- sekä cargos (lined) housuissa on mielestäni kapea vyötärö, joten ne ovat hoikkikselle varsin mahtavat. Sen sijaan yläosat on l e v e i t ä molempien mallistoissa. Ne ovat kuin eri merkiltä, kun miettii miten hyvin kuitenkin housut istuvat myös hoikalle lapselle. Paidat on mielestäni ihan samalla tavalla kokoaan vastaavia, mutta siis leveitä.

Kenkien koot vastaavat niin hyvin kuin kenkien koot ikinä vastaavat. Tytöllä oli viime kesänä canvastenskut kokoa 30 ja pojalla on parit nahkaiset tennarit koosa 37 ja 38, samat koot muutenkin käytössä. Kengät ovat laadukkaita, ihan eri maata kun esimerkiksi H&M:n "kengät".

♥-taskushortsit koossa 5 ja 7.

Alla Bodenin Everyday T't koossa 6, päällä H&M rusetti T koko 110/116 cm

Mielestäni sivuilla oli ennen hyvinkin tarkka mittataulukko, josta löytyi vyötärän leveydesta lahkeen pituuteen kaikki mitat. En sellaista enää löytäny joten ajatukseni vertailla mittoja, meni vähän mönkään. Mittasin kuitenkin tästä uusimmasta mallistosta tilattuja vaatteita sekä vertasin niitä muutamaan muuhun merkkiin. Huomasin että poikien housuissa vaihteli suuresti vyötärön leveys eri housumallien välillä. Muuten koot tuntuivat kuitenkin menevän loogisesti eli yhden koon välillä oli aina se muutaman sentin koko ero vaatteen pituudessa sekä leveydessä.

EDIT! Lukija löysi nuo yksityiskohtaiset mitat, kiitos. Löytyvät tuotteen kohdalta, tuoteinfo-välilehdeltä Measurements.

Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi.

En voisi olla suosittelematta Bodenia kenellekään sillä vaatteet ovat laadukkaita ja niiden tuntu yllättää minut joka kerta kun varaston täydennyksiä tehdään. Housut ja shortit ovat tuhtia kangasta ja trikoo on jämäkkää eikä paista päivä läpi. Meidän lapset ovat mitoiltaan ääripäitä ja silti molemmille löytyy merkiltä todella hyviä vaatteita. Hoikalle lapselle en suosittelisi yläosia mikäli haluaa istuvia vaatteita, toisaalta taitaa ainakin koululaiset nykyään tykätä sellaisiata vähän baggie-mallisista vaatteista ;)

Alla Boden 12, keskellä Next 12, päällä Dpam 12.

Haluan nostaa esille erityisesti poikien Lined Cargos -housut, jotka ovat siis vuoritetut reisitaskuhousut (nyt clearance-osastolla). Tämä on ensimmäinen talvi kun 4. luokkalainen ei ole käyttänyt koulussa toppahousuja vaan em. cargoja, alla villakalsongit. Ei ole kuulema ollut kylmä nyt ainakaan pikkupakkasilla. Näissä housuissa kulkee myös syksyllä hyvin rahat ja puhelin mukana mikäli ei takkia ole. Hyvin samanmalliset on kesämalliston Zip-Off Cargot joista saa lahkeet irroittamalla shortsit.

Tytölle sydäntaskushortsit on jokakesäinen must-ostos -niitä onkin ollut jo nyt kolmessa eri koossa. Nuo cropatut collegoshortsit on myös kivoja, niitäkin testattu jo useammassa koossa. Uikkaripuolelta ei minulla ole juurikaan kokemusta, paitsi että tilasin viime kesäksi pojalle uimashortsit jotka ei pysy jalassa -ja niissä ei piilokiristysmahdollisuutta ole.

Kaikki kuvat isonevat klikkaamalla ja suurin osa näkyvistä vaatteista on nyt uusimmasta mallistosta. Raidallisista Boatneck-paidoista on lähikuva, sillä tuo liila on sama paita joka Bodenin sivuilla näkyy baby-pink -värisenä. Yleensä Boden kuvat ovat erinomaisia eikä suurempia yllätyksiä ole tullut, nyt kuitenkin tuo paita  on mielestäni selkeästi eri värinen (vaikkakin vastaa värinsä nimeä Lilac), myös tytölle tilatut cargot ovat tummemmat kuin Bodenin kuvissa.

Toivottavasti tästä sai vinkkejä ja apua mikäli kokoja olet tämön firman osalta pähkäillyt.

mäjessä

Olin jo likimain varma ettei tänä talvena pulkkailla Kaivarissa.
Sieltä kun löytyy nyppylää vaikka minkalaista lapsille
ja äiti voi tuijottaa merta ♥
Pakattiin kaakaot ja keksit reppuun,
soitettiin kaverille ja lähdettiin.

Heti tanssin, uimiksen ja Bodenin vaatteiden
kuvaamisen jälkeen, ja ehdittiin vielä valosalla.
Päivät senkun pitenevät.

Huomenna mennään aamupäivällä toiseen mäkeen
ja sitten otetaan mittanauha käteen ja postataan niistä mitoista.
Ihanaa kun on lunta,
Rattoisaa sunnuntaita kaikille !

Ve-ve-ve-venytään

ja vanutaan.
Vähän joka suuntaan.
On tehty vähän sitä sun tätä
siellä sun täällä.
Koko ajan menossa jonnekin.
Nyt,
ainakin,
tuntuu vähän siltä.

Lapset harrastavat näiden vapaa-ajan toimintojen lisäksi muutakin. Poika pelaa tennistä ja nyt yritetään löytää sählyjoukkue hänelle. J. käy myös ahkerasti nuokkarilla, mm. perjantaina siellä leivotaan ja laitetaan ruokaa. Tyttö on jo monta kautta käynyt tanssitunneilla ja nyt aloitti voimistelun. Kevät käydään uimakoulua, toiveena saavuttaa jonkun asteinen uimataito kesään mennessä. Lisäksi juttelimme kummitädin kanssa alustavasti että missä vaiheessa voisi opetella pianon soittoa, mikäli se tyttöä kiinnostaa. Ja tuotahan kiinnostaa melkein mikä vaan, hän kun rakastaa omia juttujaan. Tyttö odottaa todella paljon aina seuraavaa kertaa, jota joka harrastuksessa pitää odottaa se kokonainen v i i k k o. Äiti kun on niin niuho ettei anna ottaa harrastusta joka päivälle, jännä juttu. Ajoittaisesta kiireestä huolimatta  olen tietysti onnellinen että lapsille on löytynyt heille mieleisiä harrastuksia ja toivon että myös pysyvät motivoituneina, jolloin kiva harrastus voi seurata läpi elämän. Meidän rytmiin sopii tämä noin 2 harrastuskertaa viikossa, luulen että juurikaan enempään ei rahkeet riitä, ainakaan niin kauan kun harrastaja tarvitsee vanhemman mukaan.

Olen edelleen hieman pökerryksissä siitä, miten vaikea harrastusrumbaan on päästä. Luulen että tämä tulee yllätyksenä monelle, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla asuvalle. En osaa tietää miten muualla maassa harrastusmahdollisuuksia on järjestetty ja miten kova tunku niihin on, ehkäpä lukijat voisivat vinkata. Keskustelimme muutaman muun äidin kanssa lasten voimistelessa siitä että harrastusten suorituskeskeisyys on lisääntynyt valtavasti ja se kilpajuoksu alkaa jo ilmoittautumisesta. Pääsääntönä voi pitää sitä että mikäli haluaa johonkin tiettyyn harrastukseen ja ryhmään, pitää olla ilmoittautumassa juuri sillä hetkellä kun ilmoittautuminen alkaa. Yleensä tämä käy netissä mutta ilmeisesti on vielä sellaisiakin harastuksia tai "kouluja", johon jonotetaan jopa tuntikausia ulkona jonossa. Espoossa meni lähes kaikki uimakoulupaikat 10 minuutissa. Kyllä. Edellisenä vuonna itsekin missasin koko homman, nyt osasin olla selaimella painamassa sitä refresh-nappia jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Liikuntaharrasteissa kun kerran pääsee siihen "putkeen", on onneksi seuraavalla kaudella ensisijaisella paikalla ja ennakkoilmoittautuminen on mahdollista.

Seuraava haaste onkin että miten pidetään se harrastus harrastuksena. Me toivomme että meidän lapsilla on kiva harrastus jota voi sitten lapsen kasvaessa, lapsen toiveesta, kehittää siihen suuntaan mihin lapsi haluaa. Mielestäni ala-aste ikäinen, ainakin alaluokilla oleva, on liian nuori vakavamieliseen kilpaurheiluun, joka kuitenkin tuntuu olevan se trendi nykyään. Ymmärrän senkin että osa vanhemmista kannattaa sitä ja että mikäli haluaa päästä maailman huipulle lajissa, täytyy se treenaus aloittaa mahdollismman aikaisin. Olisi kuitenkin kiva jos myös heille, jotka eivät ole niin tosissaan liikkeellä, löysyisi mieleiset harrastukset. Lätkässä tämä ei ilmeisesti onnistu ainakaan Espoossa. Poika lopetti mieleisen jääkiekon reilu vuosi kiekkokoulun jälkeen, sillä treenejä olisi ollut 4 x viikossa ja lisäksi molemmat viikonloppupäivät olisi ollut matsipäiviä, poika taisi olla silloin 8-vuotias. Tämän jälkeen mies ei ole valitettavasti onnistunut löytämään sellaista joukkuetta jossa voisi käydä viikoittain pelaamassa, mutta "rennosti kavereiden kanssa". (saa vinkata jos tiettää) Onneksi meillä on lähellä jää, silloin kun on pakkasta -ja mahdollisuuksien mukaan mies vie lapsia tekojääradalle kauemmaksi.

Nämä ajatukset pyörivät mielessäni, kun tytön voimistelun jälkeen olimme katsomassa vielä isojen tyttöjen treenejä. Padmé haluaa joka kerta käydä katsomassa ja kyselee milloin hän mahtaa oppia flikit, voltit ja ne kaikki muut isojen tyttöjen jutut. Halusinkin kirjoittaa tästä aiheesta ihan vain siksi että ne vanhemmat, joiden lapset aivät vielä ole "putkessa" mutta ehkä ovat menossa, osaavat hieman odottaa tai valmistautua siihen mitä on ehkä tulossa. Tämä tilannekin varmasti vaihtelee paikkakunnittain sekä harrastuksesta riippuen, mutta tässä on meidän kokemuksia aiheesta, meidän harrastusten osalta. Tiivistettynä: nopeat syö hitaat...

Mutta mahtuuhan meidän elämään muutakin kuin harrastukset! Pelkästään blogiin oli se sinertävä juttu tulossa ja sitten yksi toinen, mihin nämä kuvatkin liittyvät. Lisäksi kysyn nyt, että onko kiinnostusta Boden-postaukselle? Eli jos viikonloppuna otan mittoja ja suoritan pieniä kokovertailuja merkin osalta. Tämä koskee noin kokoja 5-7 ja 10-13. Nythän sinne on alennuskoodi joka löytyy Katrin blogin kommenttiboksista. Mutta löytyykö kiinnostuneita?

****

Huoltojoukoissa

Muistattehan minut vielä? Olen se kroonisesta ajanpuutteesta kärsivä bloggaaja joka osti pojalleen talvitakin Lauretten alesta. Ja heti perään omi sen itselleen! Jep. Se on aivan ihana takki. Todella kevyt ja lämmin ja tuntuu tositosi hyvältä päällä. Vaikka eteisessä on peakin untsikka, pari kelsiturkkia ja ties mitä, valikoituu tämä takki päälleni päivittäin. Harvemminhan sitä pääsee testaamaan millaisia lasten vaatteet ovat päällä ja käytössä, miltä ne tuntuu. Nyt kun olen testannut tämän Ver de Terren toppiksen niin en voi kuin suositella. Tämä kyseinen on Laurette :sta mutta samoja takkeja on myynyt myös Keinuhevonen sekä Punavuoren peikko. Vihdoin sain itsellenikin tehtyä muuten pipon, huomioitavan arvoista on poikkeuksellisen sininen väri. Siihen siniseen ja viimeaikaisiin kiireisiin palaan uusisa bloggauksissa toivottavasti mahdollisimman pian.

Mutta nyt eiliseen, eli sunnutaihin keskellä tammikuuta.

Huoltojoukot, tuo vanhempien vaihe ennen siirtymistä "vain" kuljettajan ominaisuuteen. Olemme nyt siinä. Ei tarvitse enää aina vahtia ja sillätavalla hoitaa, vaan monesti lähinnä huoltaa. Sunnuntaina huollettiin poika rinteeseen harjoittelemaan lautailua, sidottiin nauhoja, opastettiin, ostettiin lippu ja sinne meni. Tyttö saatettiin hiihto-opettajan huomaan ja sitten, niin sitten kai me olisimme voineet mennä vaikka kahville, tai jotain. No en tietysti ole aivan siinä vaiheesa vielä, minun pitää seurata sivusta, huolehtia että murusilla menee hyvin ja ovat hyvällä mielellä. Mahdollisimman sivussa, etten häiritse, ihana tarkkailla sivussa lasten oppimista, onneksi on kamerassa pitkä putki!

Totesin että mikäli haluan molemmat lapset rinteeseen kanssani
mahdollisimman nopeasti,

on lienee järkevin laittaa tyttö asiantuntevaan opetukseen.

Itse kun en pysty laudalla opettamaan

ja se minun suksilla meno on varsin heikkoa näin 2000-luvulla,
eli pysyn kyllä suosiolla lumilautailussa.
Kunhan tyttö oppii hiljentämisen, väistämisen ja pysähtymään,
päästään yhdessä mäkeen turvallisesti.

J vaihtoikin nyt lautaan
ja en voi kuin suositella Lahdessa olevaa Sinne -liikettä.

Kymmmen pistettä ja papukaija merkki.
Mieletön asiakaspalvelu, asiantuntijuus sekä palvelun nopeus.

He ovat keskittyneet junior-lautailuun: vaatteisiin sekä varusteisiin.

Kuvitelkaa, tästä liikkeestä soitettiin minulle päin.

Ihan pyytämättä, jotta saadaan selvitettyä mikä setti on paras tälle laskijalle.
Todella hyvä ostokokemuskin saatiin siis viime viikolle ja
kotiin tupsahti ennatysvauhtia Burtonin jr.lauta aikuisten freestyle siteillä.

[Kyseessä Limited Edition Star Wars]
150 senttiselle pojalla 130 senttinen lauta ja alin painoluokka.
Kengät on minun vanhat, kätevää.

 

Kävi myös mielessä että joku on käynyt vaihtamassa minun lapset. Vaikka elo yleensä on kai suhtkoht normaalin rajoissa, ei liene salaisuus että tytöllä on se tahto ja poika on jonkun asteisessa esiteini-iässä.  Kärsivällisyys ja pomppu ei ole aiemmin viihtynyt samassa lauseessa mutta tämä into, jolla kundi jaksaa tahkota rinnettä laudalla, on jotain mieletöntä. Samoin rakas tyttäremme, joka ei ole mikään "people person", hän joka hivenen ahdistuu hississä jos siellä on tuntemattomia ihmisiä, on hiihto-opettajan kansa ihan parasta pataa. Ehei, en valita en. Tunnen sanoinkuvaamatonta äidinylpeyttä, siis ihan mieletöntä. Tuntuu että pystytään ihan mihin vain tällä konseptilla.

Laittohan se känkkäränkkä itkuksi tunnin jälkeen kahvilassa. Ei kuulema ollut nälkä, kun piti päästä pulkkamäkeen, hetitäsänyt. VääÄäääÄääää, ei ole nälkä, ei oleeee, ei. Loppujen lopuksi kun saatiin vähän murua rinnan alle, yllätti likka täysin. "Haluan mennä vielä harjottelemaa", Anteeksi mitä? -Siis haluat mennä vielä harjottelemaan laskettelua? "Joo". Autosta välineet takaisin ja isi "the hiihtohissin" kanssa vielä harjoittelemaan. J:hän harjotteli koko ajan ahkerasti. Seurailin ikkunasta kahvilasta kun ei se hissillä meno vielä ihan tokallakaan kerralla onnistunut mutta ei lannistunut ei. E n n e n n ä k e m ä  t ö n t ä.

Ihan selkeästi vuoden 2011-2012 talvi on herkkyyskausi tytön talviurheilu lajeille. En edes ääneen uskalla ääneen sanoa miten hienosti sujuu. Veikkaan että osasyynä on kommunikonnin parantuminen, sillä tytön puhe on parantunut todella paljon. Ihan sama kuin luistelussa, joka kerta kun tyttö muksahtaa nurin, hän vain nauraa. Hekotus kuuluu pitkälle ja jostain sieltä naurun seasta paistaa käsin kosketeltava ilo ja innostus että melkein pistää herkistämään äidinkin. Oli miten oli, homma toimii ja en melkein malta odottaa tulevaa Tahkon reissua!

Mainitsenpa vielä että J:llä on Peakin housut ja takki Lilliksestä. Lumilukollisen takin saa housuihin neppareilla kiinni, ihan loistava. Housujen lahkeisiin olisin kaivannut samanlaisia sivuvetoketjuja/tarroja kuin tytön T2H :n housuissa -jotka ovat erinomaiset rinteessä ja muutenkin. VdT:n viimevuotinen toppis toimii edelleen niin kaupassa, kylässä kuin rinteessäkin -suosittelen ;)

Nyt meillä on talvi täällä etelässäkin.

Raikkaita, aurinkoisia ja ennenkaikkea lumisia

talvipäiviä kaikille !

Kahvi maidolla

ja sokerilla.
Joka aamu,
yksi mukista ja toinen
termosmukista.
Paljon maitoa,
mustasta ja valkoisesta vaaleanruskeaa,
maitokahvia.

Jos mustaa ja valkoista ei lasketa,
on lempivärini grafiitinharmaa.
Pukeudun yleensä kesällä valkoiseen, talvella harmaaseen
ja sen puutteessa mustaan -noin pääpiirteittain, sillätavallaperusjuttuna.

Muutenkin kuin pukeutumisessa,
jos ei ole valkoista, on seuraavana musta tai harmaa.
Tänä vuonna kalenteri on musta, niinkuinyleensäaina,
koska valkoisia kalentereita ei ole, ainakaan siellä missä minä olen.
Kynän löysin jostain, tykkään kirjoittaa ohuilla tusseilla, likimain inhoan kirjoittaa kuulakärkikynällä.
Ja puhelin on valkoinen.
Tunnustan täysin pinnallisuuteni tässä(kin) kohtaa, minulle on aika yhdentekevää mikä puhelin on, kunhan
sillä voi soittaa, lähettää tekstareita, siinä on muistutustoiminto ja netti.
Ja nykyisin, kunhan siihen saa WhatsApp :in!
Eli tässä kohtaa voin aika pitkälle hankkia puhelimen ulkonäön perusteella,
ja jos saa valkoisen niin se on sitten se.
Käytän puhelinta aina puhelimen "loppuun" ja ostan uuden vasta kun on pakko.
Nämä kulkee joka päivä siellä missä minäkin,
joten pitää olla just eikä melkein, sellaisetkuinminätykkään.

Kesällä ne kulki siinä valkoisessa mopin laukussa. Ja vielä syksylläkin.
Joululahjaksi sain mieheltäni uuden laukun, ihansamanlaisenkuinsevalkoinen,
mutta mustan.
Nyt on kaksoset, musta ja valkoinen,
valkoinen kesäksi, musta talveksi,
tykkään ♥

Pidän rutiineista, pidän tavaroista joilla on historia, pidän kuluneisuudesta
ja tutuista asioista. Pidän siitä tunteesta
joka tulee kun ottaa tutun tavaran, joka on tuttu jo vuosian takaa,
ja käyttää sitä edelleen.
Saa olla vähän rispaantunut.

Tässä laukkuasiassakin.
Koska tämä on tosiaan asia, sillä minä en ole käyttänyt käsilaukkuja kun vasta yli 3-kymppisenä.
Ensimmäiset vuodet siitäkin meni hoitolaukun varjolla, josta se tapa jäi.
Ja olen tavattoman nirso.
Huomasin aika pian, ettei tuo musta käy yhtään lempivyöni kanssa.
Olen ostanut vyön joskus, ehkä 15 vuotta sitten, ja se on täydellinen.
Se on minun farkuissa lähes poikkeuksetta aina,
ja käytän farkkuja päivittäin.
Tässä kohtaa tajusin samalla että vaikka olen aina ajatellut etten pidä ruskeista laukuista,
taidan sittenkin tarvita sellaisen. Sellaisen joka on täydellinen
ruskean vyön, farkkujen ja valkoisen paidan kanssa.

Näin sellaisen tosi kivan kuukausia sitten, jaotinsiitätiettykuvan,
mietin taas asiaa useamman kuukauden, taas.
Lopulta päätin että tämä se on, koska se pyöri mielessä, ei jättänyt rauhaan.
Menin takaisin stockalle ja huomasin ettei laukkua enää ole.
Ostot lupasivat selvittää mikä laukku on kyseessä
ja kävin Marc O'Polo n Kampin liikkeessä myös selailemassa katalogia.
Lopulta sovittiin että Stockmann tilaa laukun minulle Saksasta.

Meni viikko ja toinenkin, kolmas, neljäs, janiinedelleen.
Lopulta meilasin yhteyshenkilölle ja sain kuulla että laukku oli jostain syystä edelleen tilaamatta
mutta laittoivat nyt viipymättä tilaukseen ja saan laukulle hyvityksenä alekupongin.
Loistavaa, voiskohan mennä enempää putkeen!

Tällä viikolla se tuli,

ruskea laukku, i h a n a.
Maltan tuskin odottaa sitä kuluneisuutta, pehmeyttä, rispaantuneisuutta.
Maltan tuskin odottaa kesää, Sanükin lipilapeja, farkkuja ruskealla vyöllä, valkoista paitaa ja maitokahvia,
kesäterassilla.

Nyt tietenkin puuttuu se täydellinen musta vyo seuraaviksi vuosikymmeniksi,
mustan laukun kaveriksi.
Mutta se tulee vastaan, ajallaan, olen varma siitä, ainahan ne.
Näillä mennään nyt,
mustalla, valkoisella ja maitokahvilla.

Nämä kuvat on muuten otettu sillä minun,
nyt aivan liian vähällä käytöllä olleella,
Canonin 50 mm:llä.
Tässä on se kuluneempi ja tutumpi putki,
vähän rispaantunutkin.

 Hyvää Viikonloppua kaikille !