15 minuuttia huippumallina

Minulla on ikävä valokuvausta.

Sitä että ajan kanssa voi ottaa kuvia, selata ja valita parhaat.

Sitä että selkärangasta löytyy oikeat säädät ja tilanteista saa vangittua sen oleellisimman.

Nyt on vain kuvattu kuvaamisen takia, läpi pleksien

ja läpihuutaen.

Ennen Rukan reussua,

bellan joukkueella oli joukkuekuvaus.

Ihan huippumallifiilis tuli.

Koko tällinki päälle, muutama kuva ja kotiin,

Vähän meitä nauratti.

IHANAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE !

Miniloma lähes Lapissa - R U K A

Kuukausia sitten M. sai puhelun jossa kerrottiin kilpailussa voitetusta kylpylälomasta. Hän oli hieman ihmeissään kunnes selvisi, että J oli osallistunut kilpailuun ja voittanut neljän hengen kahden vuorokauden kylpyläloman omavalintaisessa (lue: äidin valitsemassa) Holiday Club –kylpylässä. Päivää myöhemmin sain loistavan idean, käytämme voiton Kuusamon Tropiikissa loppuvuodesta koska R U K A. En itse käy kylpylöissä mutta lapsetkin lumilautailee, joten näin saimme tekemistä koko perheelle. Lopulta paketoimme yhteen kaksi päivää voittolomaa, yhden miehen työpäivän pohjosessa sekä muutaman yön omakustanteisesti ja viiden päivän reissu oli valmiina. Lähdimme viime torstaina ajamaan kohti Kuusamoa ja kahden pysähdyksen taktiikalla ajamiseen meni 8 tuntia ja pysähdyksiin tunti.

Illan tuntumassa saavuimme Kuusamon Sokos hotelliin ja rymistelimme tavaroinemme C rakennuksen kolmannen kerron huoneeseen. Huone oli mukavan tilava ja molemmille lapsille oli omat pedit. Kylppäri ja vessa olivat erikseen, miksei muuten näin ole aina!, ja kylpyhuoneesta löytyi saunakin. Jääkaappiin laitettiin omia eväitä illalle ja menimme syömään hotellin ravintolaan. Hieman yllättävää oli, ettei ravintolalaskua voinut laittaa huonenumerolle ja lisäksi perheen miehet olivat sitä mieltä, ettei ruoassa (possu/kana) ollut yhtään mausteita. Allekirjoittanut söi kalaa ja annos oli reilunkokoinen ja iha ok. Koska mies lähti seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan töihin, selvittelimme illalla vielä bussikuljetusta Rukalle ja niinpä seisoimme torstaiaamuna lasten kanssa hotellin edessä odottelemassa aamu yhdeksältä Linja 3:sta. SkiBussilla pääsee kätevästi Kuusamosta Rukalle; hinta aikuisille 7 euroa ja lapset muistaakseni 3,50 ja matka taisi kestää puolisen tuntia.

 

Rukankeskuksessa kipaisimme hakemassa vuokraamosta hiihtoliput kaikille. Rukalla nuoriso laskee vähän halvemmalla kuin aikuiset ja skidit vielä sitäkin halvemmalla. Maksoin oman, 109 euron kolmen päivän lippuni e-passilla ja lasten liput maksoivat yhtensä 150 euroa. SkiCardeja ei tarvinnut tällä kertaa ostaa.

Rakas nuorimmaisenihan on ilmoittanut, ettei halua mennä ankkurihissillä ja sittemmin halukkuus sompahissiinkin on kadonnut. Koska omakin jalka tulee ankkureissa kipeäksi, enkä jaksa raahata vastentahtoista tyttöä vastenmielisiin hisseihin, olin jo etukäteen tsiigannut tuolihissit Rukatunturilla. Tuolihisseissä riittääkin hyvin vaihtoehtoja ja jo pelkästään eturinteeltä lähtee tuolihissit eturinteen lisäksi Saaruaan ja Vuosseliin, joten valinnan varaa riittää. Olen vahvasti sitä mieltä että tyttö lähtee taas ankkureihin kun on valmis… tai ollaan keskuksessa missä valinnanvaraa ei vaan ole.

Ajatuksena oli mennä Vuosseliin verestämään taitoja mutta huipulla kävi ilmi, että sillä puolella tunturia on todella kova tuuli ja lumetuksesta johtuva ”pyry”. Niinpä jäimme laskemaan eturinnetta joka taittui vaativuudestaan huolimatta tytöltäkin oikein hyvin. Laskimme eturinnettä jonkun aikaa kunnes kaakao ja munkki kutsuivat ja siirryimme Pisteen kautta toiselle eturinteeltä lähtevälle tuolihissille, kohti Saaruaa. Saarua osoittautui lasten lemppariksi; sieltä löytyi metsäreittejä ja hyndiä Jiille ja tytölle tarpeeksi loivaa ja jyrkkää. Tuolihissi vei nopeasti takaisin ylös ja jonoja ei ollut. Saaruasta voi laskea Vuosseliin, ilman että lumilaudallakaan joutuu kävelemään ja Vuosselin alta löytyy Vuosselin Pirtti. Tykkäsin tosi paljon tästä sympaattisesta kahvilasta, josta sai juurikin ne toiseksi tärkeimmät, eli kaakota ja makkaraperunat. Täältä mies tuli hakemaan meidät kahtena päivänä, jonka mahdollisti vieressä oleva reilun kokoinen parkkis.

Kahden Sokos hotellissa vietetyn yön jälkeen siirryimme majoittumaan Kuusamon Tropiikkiin. En ole aiemmin ollut kylpylähotelleissa ja koin kyllä aikamoisen pettymyksen tällä ensimmäisellä kerralla. Huone oli huomattavasti pienempi kuin Sokos hotellissa eikä huoneessa ollut jääkaappia eikä saunaa. Lapsille oli laitettu niin paska huono vuodesohva, että jos minun olisi pitänyt siinä nukkua, olisin nukkunut mieluummin lattialla. En tiedä onko pieni kahden hengen sohva tarkoitettu kahdelle nukkujalle, mutta 140 cm ja 175 cm sisarukset eivät siihen ainakaan mahtuneet, niinpä toinen nukkui meidän aikuisten välissä aamyön. Aamiainen hotellissa oli ihan ok mutta lasten mielipide kylpylästä ei ollut kovin kummoinen. Kuulemma Siilinjärjen Fontanella, Turun Caribia ja jopa meidän Porvoon uimahalli pesee Kuusamon Tropiikin. Angry Birds puisto oli kuulemma mieleinen, vaikka äidin silmäyksellä se vaikutti hienosti tehdyltä mutta aika vähäeleiseltä. Lapset kuitenkin löysivät tekemistä useammalle käynnille puistossa. En tiedä kuuluuko nämä aktiviteetit aina huoneen hintaan, ainakin palkintomatkaan kuului rajaton käyttö.

Sattumalta samalle viikonlopulle osui FIS Freestyle Ski Worls Cup osakilpailu ja kävimme katsomassa myös tätä. Kahdelle lumilautailijalle suksilla kumpareikon laskeminen on vieraampaa, joten oli varmasti mielenkiintoista katsoa kisoja ja onhan ne hypyt näyttäviä. Luulin että keskus olisi aivan tukossa tapahtuman takia mutta näin ei ollut, auton sai helposti parkkiin ja pääsimme katsomaan kisoja hyvältä paikalta. Tapahtuma on maksuton.

Kolmena päivänä siis lumilautailtiin, uitiin ja ankkäripuistoiltiin ja eipä siinä muuta tarvitse. Ajankohta oli täydellinen; pakkasta oli kahtena ensimmäisenä päivänä noin viisi astetta ja kolmantena päivänä pakkanen kiristyi 11 asteeseen mutta saimme nauttia auringosta rinteissä. Ajankohdan takia missään ei tarvinnut jonottaa, ei hisseissä eikä kahviloissa. Kaikki rinteet eivät olleet auki, esimerkiksi lapsuuden lempparirinne Kelo oli lumetettavana. Tämä ei kuitenkaan haitannut koska niin paljon rinteitä oli auki ja loistavassa kunnossa. Ruka oli muuttunut valtavasti 25 vuodessa, olenhan lapsena laskenut Rukalla kaikki lomat ja viikonloput ja nyt niin tuttu mutta uusi keskus valloitti sydämeni uudestaan. Luulen että tehdään tästä minilomasta joulukuinen traditio. Takaisin kotiin ajettiin maanantaina; lähdimme yhdentoista aikaa ja pysähdyimme Sonkajärven symppis Nesteellä lounaalla, josta ajoimme yhtä soittoa kotiin asti. Samat 8 tuntia kului aikaa ajamiseen.

 

 

Kaikki laskukuvat on valitettavasti iPhone4 "laatua" ja muut napattu auton ikkunasta Canonilla. Jos harrastaisin uuden vuoden lupauksia, niin voisi todeta jotain vuodesta 2016 ja valokuvausharrastuksen elvyttämisestä. No niin, stressitöntä joulun odotusta kaikille!

Muokka, kahdeksanvuotiaan näkökulmasta.

Edellisessä kerroin omia fiiliksiä syksystä, jonka on täyttänyt muiden asioiden lisäksi muodostelmaluistelu. Halusin tuoda myös luistelijan näkökannan esiin ja alla sensuroimattomia ajatuksia kahdeksanvuotiaalta, joka ei voinut lakata hihittämästä haastattelun aikana.

Nimi, ikä ja millä luokalla olet?
bella, 8-vuotta ja toisella luokalla.

Mitä harrastat?
Luistelua, voimistelua, pianoa ja tennistä.

Mistä niistä pidät eniten ja miksi?
Luistelusta, koska se on kivaa.

Miksi haluat harrastaa?
Haluan että on harrastuksia, koska muuten ei olisi tekemistä.

Näetkö tarpeeksi kavereitasi?
Joo

Onko ikinä tylsää?
On!

Mikä luistelussa on kivointa?
Mistä sä tiesit, että se on luistelu?!
Kun siellä luistellaan. 

Mikä luistelussa on kurjinta?
Kun on varaluistelija.

Onko harrastuskertoja liikaa tai liian vähän?
Liian vähän.

Haluaisitko että harrastuskertoja olisi enemmän?
Joo

Mitä muuta harjoittelette kuin luistelua?
Jäällä potkuja, sirklausta, saseeta ja ohjelmaa. Maalla leikitään ja tanssitaan.

Mikä luistelussa on mukavinta?
Vapaaluistelu.

Mikä on tyhmintä?
Kun (itse) kaatuu.

Jos et jaksaisi mennä harrastukseen, uskaltaisitko sanoa sen äidille?
Joo

Jos harrastuksessa joku kiusaa, niin mitä pitää tehdä?
Kertoa valmentajalle.

Uskaltaisitko kertoa?
Joo, äidille.

Onko kivempaa harrastaa yksilönä vai joukkueena?
Joukkueena.

Miksi haluat kilpailuihin?
Hyvä kysymys!
Koska siellä on kivaa ja voi voittaa mitallin.

Miltä tuntuu jos ette voita?
Ei miltään.

Mikä on mukavinta joukkuekavereissa?
Että ne leikkii mun kanssa ja ottaa mut mukaan.

Oliko helppoa aloittaa uusien joukkuekavereiden kanssa?
Ei. Koska en tuntenut niitä aikaisemmin.

Miltä se tuntuu, kun osa joukkuekavereista on ekalla luokalla ja osa jo viidennellä luokalla?
Hyvältä.

Mikä on hauskinta mitä treeneissä on tapahtunut?
Ohjelman tekeminen.

Monta valmentajaa teillä on ja muistatko kaikkien nimet?
Jäällä kolme ja muistan.

Minkalaisia valmentajat ovat?
Kivoja.

Mitä mieltä olet joukkuekavereiden vanhemmista?
Ihan kivoja.

Mitä olet oppinut luistelun myötä?
Ottamaan kaikki mukaan leikkeihin.

Muodostelmaluistelu - äidin näkökulma

Ainakin tulee untsikoille paljon käyttöä, eikä tarvitse manata että kalliit takit on suurimman osan vuodesta kaapissa. Sitä me muutamat vanhemmat pohdittiin viime viikonloppuna, kun istuimme kisakatsomossa muumilimut ja makkarat kädessä. Päivää oli edeltänyt noin neljän kuukauden valmistautuminen asiaan, joka suurimmalle osalle meistä oli aivan uutta. Harvempi vanhempi miettii kiekko-tai luistelukoulun ilmoittautumislomaketta täyttäessään, että parin vuoden päästä kuskataan jälkikasvua treeneihin kolmena päivänä viikossa, ommellaan iltaisin kisalakanoita ja mietitään mitä myydään seuraavassa kuussa, jotta harrastuskulut saadaan pidettyä aisoissa. Uskon että suurimmalle osalle lapsen kilpaharrastus on tullut elämän mukana, eikä kyseessä ole enää ysärin lempiteema, eli omien harrastushaaveiden eläminen lasten kautta. Niin ikään iänikuinen pohtiminen kilpaharrastuksen tarpeellisuudesta lapselle, on aivan samaa tasoa kun sitteri–keskustelu vauvapalstalla. Eihän se pakollista ole, mutta jos lapsi siitä tykkää, niin miksi ei.

Sikäli jos mielessä kävi, että muodostelmaluistelu on aika kokonaisvaltainen laji, olette aivan oikeassa. Jos alun perin ajattelinkin että lapsi kilpailee ja minä maksan, niin se ajatus on karissut viimeisen neljän kuukauden aikana täysin. Tässä kohtaa on ehkä hyvä hetki tunnustaa, että tällaiselle sosiaaliselle erakolle joukkuelajin harrastaminen on lähes yhtä luotantyöntävää kun joukkuelajia harrastavan huoltajana ja vanhempana toimiminen, mutta kyllä se vanhakin koira näköjään uusia temppuja oppii. Sain hädin tuskin suuni auki, kun ensimmäisessä kokouksessa kyseltiin vapaaehtoisia, mutta ehkä äitiäni kiittäminen, minua vaivaa sellainen velvollisuuden tunne joka estää olla osallistumatta yhteiseen hyvään. En luoja paratkoon lupautunut ruokajoukkoihin, vaan vältin sen katastrofin käsityöavuillani. Alun perin lupasin auttaa kisahuivien ompelussa ja sittemmin olen ommellut huiveja, donitseja, kisalakanan ja useampi ilta ollaan nyt korjailtu kisapukuja. Jos ennen oli tiivistä aikataulullisesti, niin nyt vielä tiivistetään, mutta kuten alussa jo vihjasin, tästä kyllä palkitaan vanhemmat parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Joukkuelajien puolesta puhuu se, että lapset oppivat pelaamaan yhteen, joustamaan tarvittaessa ja ryhmätaidot kehittyvät huimaa vauhtia. Samaa voi sanoa meistä vanhemmista. Mekin toimimme aivan samalla tavalla, puhallamme yhteen hiileen jotta lapsilla olisi kiva harrastus ja parhaat mahdolliset edellytykset siinä kehittyä ja onnistua. Opettelua tämä on aivan samalla tavalla aikuisen näkökulmasta kuin lastenkin. Jokaisiin kisoihin mennään isommalla varmuudella ja alun kysymysmerkit ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Kaikki on hieman helpompaa pikkuhiljaa.

Ensimmäisen neljän kuukauden aikana kisalakana, nakit, nelkkuläppäri ja kannustushuuto ovat vakiintuneet sanastoomme ja suoraan sanottuna, mä pidän tästä! Aiemmissa kirjoituksissani hehkuttamani yhteisöllisyys on läsnä tässäkin ja ajatus lapsen kuulumisesta kivaan kaverijoukkoon, jolla on upeat vanhemmat taustajoukoissa, on vähintään mieltä lämmittävä. Vaikka meille ei jäisi mitalleja kaappiin, niin ne muistot ja asiat mitä tällä polulla kerätään, ovat varmasti läsnä läpi elämän.

Nyt on ensimmäiset kisat takana ja lasten kisaohjelman näkeminen valmiina, oli hyvä muistutus siitä miksi me vanhemmat tätä tehdään. Miksi me kerätään rahaa, kuljetetaan ja tehdään kulisseissa kaikki muut järjestelyt. Rohkeus, jolla nuorimmillaan 7-vuotiaat luistelevat yleisön eteen; muistavat ulkoa vain neljä kuukautta harjoitellun ohjelman ja luistelevat yhteen, on vähintäänkin liikuttavaa. Jokainen heistä luistelee yksilönä mutta yhdessä heistä tulee yksi joukkue, joka ottaa vastaan yhdessä niin ilot kuin pettymyksetkin. Leuka pystyssä hymyilevän joukkueen esiintymisen jälkeen, jännitin kasvoja palkintojen jaossa mutta ihan suotta pelkäsin, yhtään surullista kasvoa ei näkynyt, vaikka tällä kertaa mitalit menivät toisten joukkueiden kaulaan. Hiljainen tunnelma kisabussissa ei kerro pettymyksestä vaan hartaasti odotetun päivän iloista ja onnistumisista

Kirjoittaja on ensimmäistä kautta kisajoukkueessa luistelevan 8-vuotiaan tytön äiti

Design huonekalut ja kissat

Kynsin ja hampain, niin paljon Diego tykkää  m i n u n K tuolista. Kerroin joskus, että tuoli on täydellinen yhdistelmä miesten rakastamaa mekanismia ja naisten rakastamaa muotoilua mutta mites ne kissat. No kerrassaan erinomaisesti, kiitos kysymästä! Paperinaruverhoilukangas on ainakin tähän mennessä ylittänyt odotukset sillä tuoli on edelleen varsin eheä. Tuollainen viisikiloa täynnä sohvalihasta saa aikamoisen vauhdin noin seisemän metrin kiitoradalla. Parivaljakon kääntöpaikka asettuu juurikin tuohon K tuolille ja rahille missä epämääräinen karvakasa ottaa kiinni verhoilusta ja kääntyy takaisin tulosuuntansa. Silti, ehjä on. Edellä mainitun lisäksi etenkin Diego on ottanut tuolin niin nukkumispaikakseen kuin leikkipaikakseenkin, kukapa nyt mitään kiipeilytelineitä kaipaakaan kun on tälläinen herkku missä voimistella.

Taloudesta löytyy lisäksi lepakkotuoli joka on yksinomaa kissojen käytössä ja kangas tuolissa on moitteeton. Adean Band sohva on ottanut vähän osumaa, ehkä enemmän kuin ajattelin ja sydämeni vuotaa vähän verta joka kerta kun kuulen sen, te kissanomistajat kyllä tiedätte, äänen esimerkiksi yläkertaan. Olen itseasiassa tullut tulokseen, että olisi pitänyt nimetä kissat samalla nimellä jolloin joka tapauksessa toru menee oikeaan osoitteeseen, oli kynsimässä kumpi tahansa. Linosa kankaalla verhoillun Bandin puolustukseksi kerrottakoon että vilpolassa oleva Ikean sohva ehti olla alakerrassa viikon ja näytti osittain huomattavasti pahemmalta, eli kyllä sillä kankaalla on merkitystä. Olohuoneessa on myös noin 30 vuotta vanha Yrjö Kukkapuron Ateljee tuoli, joka on koko olemassa olonsa ollut useiden kissojen  paras kaveri. Molemmat käsinojantyynyt on täysin kunsitty tuolin takaa mutta erikoista silti, kangas on ehjä. Tuolissa on joku äitini aina kehuma superkallis megahekosupersamettiverhoilu.

Kuvissa seikkailee Diego, jos nyt joku ei tunnistanut sillä ovathan pojat nyt aivan eri näkösiä! Totta puhuen en itsekään erota kisuja toisistaan jos ei näy naama tai tassut, mokomat kopiokatit. Diego on Ragdoll sinitabbynaamio ja täyttää ensi kuussa kokonaiset yksi vuotta. Diego on aika tuuhea ja ei se kaikki ole edes karvaa sillä poju painaa lähes viisi kiloa. Ragdolit kasvavat hitaasti ja aikuisia ne ovat vasta noin kolmevuotiaana. Diego on maailman lutusin kissa, sopivasti pihalla mutta niin hellyydenkipee ja puristeltava. Miehen mielestä kissalla tuuttaa aina varattua, eikä ole kuulema yhtään kissamaista rellottaa jalat levällään selällään keskellä lattiaa. Minun mielestäni on mahtavaa että meillä on kaksi aivan samanlaista erilaista kissaa. Jos olet ikinä miettinyt että haluat interaktiivisen pehmolelun, on räggis kyllä passeli valinta.

Kympin kissa ja kympin tuoli.

Tuut tuut tuut tuut...

Roosan softis [ohje]

Maanantaina tajusin että kääk! meillähän on ristiäiset lauantaina. Tai no ei meillä kuin vieraiden ominaisuudessa mutta ei sekään ihan valmistautumatta onnistu. Olin jo aiemmin pyöritellyt ideoita mielessä ja maanantai-iltasella pienen laskutoimituksen jälkeen loin 80 silmukkaa kasin puikoille ja annoin palaa. Ensimmäinen ilta menikin vielä rattoisasti The Walking Deadia katsoessa, mutta kuten hieman aiaemmin viikolla kirjoitin, alkoi väsy painaa jo tiistaina. Keskiviikkona olin skeptinen ja torstaina jo epätoivoinen etten saa mitenkään lahjaa valmiiksi lauantaiksi.

Enkä saanut. Koska lahja tuli pienelle vauvalle, halusin ehdottomasti pestä sen etukäteen. Niinpä lauantaina kello kuusi me olimme kahvipöydässä ja peitto kotona kuivumassa. Kun muuten näin minkä väristä vettä "puhtaista" langoista tuli, en katunut ollenkaan että veimme lahjan hieman myöhässä vasta sunnuntaina saajalle.

Eli jouluksi ehtii hyvin pukinkonttiin vaikka nyt vasta aloittaa ja ehtii kyllä isompikin. Tämän peiton koko on noin 70*125 cm ja lankaa kului yhteensä 631 grammaa, joista tuo noin 30 grammaa on tupsuja ja tikkausta. bella tilasi itselleen samanlaisen ja nyt arvon teenkö sen jemmassa olevista vaaleanpunaisista Mamboista vai etsinkö sopivaa lankaa tytön toivomassa valkoisessa värissä. Ilmeisesti Kelo, josta tämä peitto on tehty, ei ole enää Novitan valikoimassa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Softis -peitto [ohje] koko noin 70*125 cm

Tarvikkeet:
600 grammaa valkoista. paksua ja pyöreää mutta kevyttä lankaa
jonka tiheys on noin 11s = 10 cm.
Tässä käytetty Novitan Kelo lankaa
Tupsujen ja tikkauksen verran samanlaista lankaa mutta eri värissä.
Puikot nro. 8
Tupsukoneen tai pahvia tupsujen tekoa varten
Paksun neulan

Ja sit lähtee:
Luo 80 silmukkaa.
Nosta ensimmäinen silmukka nurin ja neulo loput silmukat oikein.
Neulo näin kunnes lanka lähes loppuu tai peitto on sen pituinen kun toivot,
päättele tavallisesti.

Huom! Kun vaihdat kerää, voit tehdä sen siinä kohdassa missä lanka on loppumassa, vaikka kohta olisi keskellä työtä. Neulo uudella ja päättyvällä langalla noin 10 silmukkaa yhtäaikaa ja huolehdi että molempia lankoja jää noin 20 sentin päättyät pätkät jotka vielä päättelet aina samalle puolelle peittoa.

Tee neljä tupsua toisella värillä, mutta sido ne samalla värillä kun peitto on ja jätä reippaat pätkät lankaa kiinnitystä varten.

Ota reilu neljä metriä tupsujen väristä lankaa (tai niin paljon että riittää puolitoista kertaa peiton ympäri. Tikkaa peitto ympäri langalla. Käytä hyväksi pitkillä sivuilla olevia "reikiä" ja päissä huolehdi että tikkien "pituudet" ovat vastaavia. Tee jokaisessa kulmassa pieni solmu joka solmii tikkaulangan peittoon kiinni, jotta se ei liiku koko peiton matkalta jos "tikki" vaikka tarttuisikin johonkin kiinni.

Kiinnitä tupsut kulmiin ja päättele kaikki langat mahdollisimman huomaamattomasti nurjalle puolelle.

Ihanan pehmee!

Kenkä- ja toppiasiaa tytöille.

Olen tällä viikolla ostanut hiuslakkaa, muotoiluvaahtoa, puuteria, ripsiväriä ja hiusverkkoja. Olen myös opetellut tekemään hiuksista kissan korvia ja kuunnellut meikkausohjeita. Kaikki liittyy tuleviin muodostelmaluistelukisoihin, joista ensimmäisiin ei enää pitkä aika olekaan. En tiedä onko tässä sukupuolien ero vai  onko ero yksinkertaisesti yksilöllisyydestä johtuva , mutta J ja bella on valovuosien päässä toisistaan kehityksessä tässä iässä. Jo pidemmän aikaa on tuntunut että bella kehittyy hurjaa vauhtia ja ainakin osittain se varmasti johtuu luisteluharrastuksesta. Suurin osa joukkuekavereista on vanhempia ja ehkä astetta vakavamman harrastuksen rutiinit tekevät sen, että lapselle tulee kypsyyttä aiemmin.

Siinä missä vielä neljännellä luokalla etsittiin koon 38 tarrallisia talvikenkiä  Jiille, on nyt ihan eri meinigit näissä kenkäasioissakin. Ei siinä että tarroissa mitään vikaa olisi, mutta korkokenkiä on toivottu jo jonkin aikaa ja ylipäätään toivevaatteet sekä -kengät ovat selkeästi tyttömäisempiä ja nimen omaan isompien tyttöjen näköisiä. Olen monissa asioissa aika "suppea" ja niinpä korkokenkiä ei kaapissa ole vieläkään vaikka ripsaria harjoteltiin eilen ensimmäistä kertaa laittamaan. Onneksi Kappa Ahlista löytyneet kimaltavat balleriinat ovat yhtä mieluisat tytölle.

Talvikengiksi tyttö bongasi itse Stockmannilta Skandia merkkiset kengät ja oli kovin päättävinen tässä toiveessaan. Minulla ei ole mitään kokemusta merkin kengistä mutta pikainen katsaus netissä koon 37 kenkävalikoimaan sai vakuuttuneeksi ettei kivemmän näköisiä talvipopoja todennäköisesti helposti löydy. bellalla on myös Viikkarin varrelliset talvilenkkarit gore-keleihin mutta pakkaskengät tulivat tarpeeseen. Kengissä on kosteutta hylkivä pinnoite mutta ostin vielä lisäksi sprayn joka tekee kalvoin kenkien pinnalle. Talven jälkeen ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.

Toinen asia joka äidin on yllättänyt täysin, on joskus keväällä ilmennyt toppi-toive. Huomasin kyllä jo aiemmin, että tyttö kävi hieman pidättyväiseksi vaatteiden vaihto tilanteissa ja etenkin toivoi, ettei luistelutreeneissä tyttöjen pukukopissa olisi miehiä paikalla. Kun joukkuekausi alkoi, ilmoitti myös valmennusjohto ettei pukkariin enää sovi vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden tulla. Tein itse huomion samoihin aikoihin, että niin tenniksessä kuin luistelussakin, monilla tytöillä oli toppeja paitojen alla ja tästä ei tosiaan pitkään mennyt, kun Kapp Ahlin kassalla ensimmäistä toppihankintaa maksettiin. 

Toppeja näyttää tyttöjen osastolla olevan vaikka minkalaisia. Myös rintaliivejä löytyy niin pienessä koossa ettei auta kun pyöritellä silmiä joten alusta asti bellan kanssa sovittiin että nyt etsitään nimenomaan toppeja. Löysin Kapp Ahlista saumatttomia ohuita toppea joissa on ikään kuin painijanselkä. Kangas on sellaista mikrokankaan tuntuista, pehmeää ja ohutta. Nämä vaikuttivat hyvin miellyttäviltä ihoa vasten ja kokonaisvaikutelma on enemmän sporttinen kuin alusvaatemainen. Ostimme muutaman kappaleen alesta testiin ja käytössä osottautuivat todella hyviksi. Kävinkin nyt viikolla ostamassa kasan lisää ja olisin vielä muutaman ottanut mutta kokoja oli vähän jäljellä, ovat ilmeisesti aika suosittuja. Tilalle tuli pari pitkää puuvillaista aluspaitaa, tytön itsensä valitsemana nämäkin. Kappa Ahlin nettisivuilla on tuo fuchsian värinen ja sen värisiä aiemmin ostimme, nyt kaupassa pinkit ovat kuitenkin neonpinkkejä. Valkoiset topit ovat hivenen paksunmpia ja pidempiä mutta ilmeisesti "samaa sarjaa" kuitenkin.

Kaikkien näiden isojen tyttöjen asioiden keskellä on ihana huomata, että on se bella kuitenkin vielä leikki-iässä. Mukavalta tuntuu ettei luoväri ja Sylvanien Families suklaapupuperhe sulje toisiaan pois, vaan tyttöjen kasvuun mahtuu joka vaiheessa elementtejä sieltä täältä. bella on todella reipas niin arjessa kuin harrastuksissaankin ja välillä pitää tosiaan tsempata ettei niputa tyttöä 14-vuotiaan veljensä kanssa, vaan muistaa että 8-vuotias on vielä ihanan pieni ja kuuluu leikinmaailmaan. bella onkin ahkera leikkijä ja meillä on makkarissa kauppaleikkiä, olkkarissa örkkileikkiä ja lastenhuone suloisen sekaisin leluista lähes joka päivä.

Rakkaudesta lajiin. Jos olet ikinä ajatellut että ehkä neuloisit...

[Ja sitten tähän sananen villasta ja puuvillasta, isoita puikoista ja pienistä puikoista.

Olisiko myös aiheellista kommentoidan kahden sukan tekniikkaa.]

Muistan kun koulussa opettelimme neulomaan muistaakseni kolmannella luokalla ja langaksi annettiin ehkä noin sportin paksuista keinokuitulankaa kahdessa värissä ja sai itse päättää mitä neuloo. Minä halusin tehdä pipon missä on kaksi lettiä tupsun tilalla sillä siihen aikaan vastaavat Huskyn pipot oli kuuminta hottia. Olin ajatuksissani päättäväinen, mutta kun ajatus oli vielä aivan lapsen tasolla, niin käytännöllisyyden huomioinen uupui täysin. Jostain syystä suunnitelma meni läpi sellaisenaan ja pipon valmistuttua ei siinä teknisesti ollut moitteen sanaa mutta olihan se varsin epäkäytännöllinen. Piposta tuuli läpi humisten ja alareuna kiertyi sillä reunassa ei ollut resoria ja neuleena sileä neule. Samasta syystä pipo oli myös varsin lörppä. Värinä ensimmäisessä neuletyön näytteessä oli taivaan sininen ja imelän keltainen, mitä ihmettä sä olet nainen miettinyt. Puolustukseksi kerrottakoon että oli noin vuosi 1986.

Minulle ei siis ole jäänyt traumaa niistä koulun sukista tai mistään muustakaan neulontaan liittyvästä ja ehkä siksi innostuin neulomaan uudestaan jo noin 13-vuotiaana kun pikkusiskoni syntyi. Tein puuvillaneuletakkeja vauvalle ja mallit keksin omasta päästä. Kun vauva kasvoi isommaksi, jäi neulominen taas tauolle. Sittemmin aloitin uudestaan bellan ollessa noin vuoden ikäinen ja manasin kyllä hiljaa mielessäni, että miksi en ollut neulonut molempien raskauksien aikana vauvojen kaappeja täyteen neuleihanuuksia. Se alkusysäys aloittaa jotain uutta tulee aina jostain ja minulle se tuli Elohiiri-blogin puuvillasekoite Samos pipoista. Sellaisia tein muutamat ja samasta langasta perään neuletakin. Ajattelin että neulon vain puuvillalla, aina. Sittemmin pipoja, paitoja ja villahousuja valmistui pikkuhiljaa ja kaikkia yhdisti paksuhko lanka sekä puikot, vaikkakin neuloin myös villalla nyt. En ajatellut että voisin ikinä neuloa pienemmillä puikoilla kuin nelosilla saatika että neuloisin sukkia.

On helppo ajatella että paksummalla langalla tulee nopeasti ja vähemmällä vaivalla valmista. Marketista löytää helposti paksuhkoja lankoja kuten aikoinaan Novitan Mambo ja sittemmin vaikka Novitan Kelo, Tempo, Hile tai Isoveli. Olen neulonut kaikista edellä mainituista ja kyllähän niistä neuloo mutta kaiken rehellisyyden nimissä, neulovat minun sormeni yhtä mukavasti ja nopeasti ohuemmallakin mutta etenkin pehmeämmällä langalla. Suurin järkytys oli huomata että nykyinen 7 Veljestä lanka on jotain aivan muuta kun se oli silloin, kun olin pieni. Kaikki jotka aloittavat neulomisen sukkaparilla ja seiskaveikka kerällä ja inhoavat sen jälkeen neulomista, ovat aivan oikeassa. Vika ei ole teissä eikä neulomisessa vaan välineissä. Lanka on niin karkeaa että jopa tällaisen paljon neulovan sormi menee vereslihalla ja työ on hidasta ja epämiellyttävää koska lanka on kuin piikkilankaa. Takertuvan langan neulominen on kivuliasta sekä hidasta ja valmis tuote lähes poikkeuksetta kutittaa. Villasukka on parhaimmillaan paljaassa jalassa mutta jos jalkaan on aina kiskonut vain karkeasta villalangasta tehtyjä sukkia, en ihmettele että ajatus työntää puuvillasukka alle on vakio.  Jos lanka ei luista hyvin, tulee neulejäljestä helposti epätasaista joka varmasti ainakin aloittelevaa neulojaa harmittaa.

Etenkin, koska kyse on lähestulkoon suomen kansallislangasta, peräänkuuluttaisin tässä Novitan vastuuta ja etenkin laatustandardien tarkistamista. Minulla on jäljellä 30 vuotta vanhoja seiskaveikka sukkia joissa ei ole nyppyjä ja jotka on pehmeitä ja aivan eri maailmasta kuin nykyiset. Kotimaiselta toimijalta odottaisin enemmän; vaikka niitä lankoja varmasti menee tallaisenakin kun kauppareissulla ne on niin helppo ruokaostoksien mukaan napata ja paremmasta ei ehkä tiedetä. Neulojana tämä horjuttaa aika vahvasti luottamustani koko Novitan valikoimaan ja kynnys lähteä ostamaan ja kokeilemaan mitään merkin lankoja on iso. Ja pakkohan ei ole, Suomesta löytyy lukuisia lankamyymälöitä joissa myydään erimerkkisiä sekä erihintaisia lankoja. Lähtökohtaisesti ottaisin myös vahvasti huomioon sen, että jos johonkin laittaa niin paljon aikaa ja vaivannäköä kun käsitöihin laitetaan, niin tehdään ne sitten ainakin mahdollisimman laadukkailla ja sopivilla materiaaleilla.

Neulomiseen vaikutta toki langan lisäksi puikot ja vain kokeilemalla löytää itselle ne oikeat. Omaa mieltäni olen muuttanut jo monesti; ensin hylkäsin Prymmin puikot, sitten Novitat, jonka jälkeen neuloin vain bambupuikoilla joita ei tässä vaiheessa kahdelta ensin mainitulta merkiltä ollut saatavillakaan, joista siirryin muihin puupuikkoihin ja nyt neulon eniten teräs –tai hiilkuitupuikoilla. On tärkeää, että puikot kestävät ja lanka liukuu hyvin. Lähes kaikki langat liukuvat hyvin teräs/hiilikuitu puikoilla, jotka myös kestävät parhaiten esim. ohuella langalla neulottavia sukkia napsumatta poikki. Mutta laadukkaat langat liukuvat yhtä hyvin myös laadukkailla puu tai bambupuikoilla. Käytän nykyään lähes yksinomaan pyöröpuikkoja joissa on irrotettava kaapeli ja merkkinä on KnitPro, joka mahdollistaa kaikkien yhdistelmien (eripituiset kaapelit ja eripaksuiset puikot) yhteensopivuuden. Jos puikkoja puuttuu tai katkea, haen lisää samaa sarjaa. Jos neulejälki ei ole tasaista, suosittelen kokeilemaan KnitPron Cubics puikkoja sillä väittävät, että neliöillä puikoilla tulee helpommin tasaista jälkeä. Neliöt puikot ovat hivenen pienemmät kuin pyöreät kokomerkinnästä huolimatta eli esimerkiksi neloset vastaavat noin 3,75 kokoa. Tämä koko sopiikin erinomaisesti mm. Lang Touring sukkiin.

Ja ne sukat. Voin 99% varmuudella sanoa etten neuloisi ainoitakaan sukkia jos ne pitäisi tehdä yksi kerrallaan. Lyhykäisyydessään syy on, ettei riitä kärsivällisyys eikä aika. Sukka kerrallaan neulottaessa pitää lukea ohjetta tai laskea silmukoita/kerroksia jotta sukista tulee samanlaiset ja väitän, että sukkaparin neulominen on erikseen kun hitaampaa kuin sukkaparin neulominen samaan aikaan. Aivan yhtä helppoa tai vaikeaa sukkien neulominen on molemmilla tekniikoilla. Kun sukat neulotaan sukkapuikoilla, voi joutua hieman enemmän säätämään ettei puikot tipu tai että niiden välit tule nätisti. Pyöröpuikoilla isoin askel on uskaltaa opetella tekniikka koska ensisilmäyksellä se voi vaikuttaa todella hankalalta, jota se ei ole. Missään nimessä vaikeampaa pyöröpuikolla sukkien neulominen ei ole, vaikka perinteinen tapa onkin… perinteisempi. On sitten itsestä kiinni kumman tavan kokee miellyttävämmäksi, mutta itse ainakin kokeilisin molempia ennen lopullista valintaa.

Minä teen kaikki sukat, joulusukkia lukuun ottamatta, kärjestä varteen kaksi kerralla ja tapa vakiintui kun olin ehkä kaksi paria näin tehnyt. Olen neulonut joulusukkien lisäksi jonkun parin jalkaankin perinteisellä tekniikalla, joten sekin on tuttu vaikka lobbaankin aina toista tapaa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että jos sukissa on useita eri lankoja/kuvioita, niin onhan se lankaviidakko aikamoinen kun tekee kaksi sukkaa kerralla mutta pienellä järjestelmällisyydellä siitä selviää. Eli laittaa saman sukan langat vaikka samaan pakastepussiin mistä ne kulkevat työlle ja tarvittaessa pyörittää auki keristä saman sukan lankoja.

Jos siis koulusukista on jäänyt neulomistraumat tai harhaluulo ettei osaa, suosittelen ostamaan vaikka Gjestalin Jannea tai Langin Touringia pari kerää ja 80 senttiset pyöröpuikot koossa 4 ja kokeilemaan jotain ihan uutta. Täältä löydät kuvitetun ohjeen joka käy suoraan hieman ohuemmalle sport paksuiselle langalle. Jos 39 koon sukat tekee nelosilla ja niihin sopivalla langalla, kuten Touring tai Janne, on sopiva silmukkamäärä ainakin minulla 48 silmukkaa. Kun sukkia tekee enemmän, kannattaa ohjetta muokata omaan tai saajan jalkaan sopivaksi. Taidan nykyisin tehdä monesti puolet varpaiden lisäyksistä joka kierros ja puolet joka toinen kerros ja kiilakavennukset jalan päällä hieman saajan jalan mukaan. Tämä neulominen ei ole niin kiveenhakattua kuin ohjeista voisikuvitella.

Nythän on käynyt niin, että tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä että lempilankani on Malabrigon sock, eli se niistä puuvillalangoista. Tätä, näissäkin kuvissa useassa värissä näkyvää lankaa työstetään 2-3 puikoilla joten varsin ohuestakin langasta on kyse. Lanka on tiukkakierteinen eli sitä on helppo ja nopea neuloa ja se on pehmeää. Se ei kutita jalassa eikä otsalla. Koska se on käsinvärjättyä merinovillaa, on se myös huomattavasti hinnakkaampaa kuin perus markettilanka. Mutta tiedättekö että sinä 100 gramman vyyhdissä on 400 metriä lankaa ja sillä neuloo jo aika paljon. Tällä hetkellä yritän aktiivisesti neuloa lankavarastoa pois ja toivon mukaan tulevaisuudessa tehdä lankahankintojani hieman isommalla tietoisuudella ja ainakin mahdollisuuksia on paljon enemmän. Toisin sanoen olen joutunut syömään kaikki sanani ohuista puikoista, liian pitkistä sormista, ohuista langoista ja paksuista puikoista

Summa summarum, eri töihin käy eri välineet ja tekniikat ja pitäisi ennakkoluulottomasti kokeilla uutta. Ja heti tämän jälkeen totean että kyllä se kynnys on aikamoinen ainakin ostaa uusia lankoja mutta ei mahdoton. Olenhan juuri tilannut TitiTyystä aivan summamutikassa 1,1 kiloa Rowanin Pure Wool Worsted:ia. Päädyin lankaan siksi, että haluan tehdä itselleni pihavillatakin ja on aika vaikea löytää paksuhkoa konepestävää villalankaa 100 g kerissä ja vieläpä hyvällä värikartalla. Tässä langassa mätsää kaikki paitsi ettei minulla ole mitään käsitystä millaista sitä on neuloa, mutta nyt kokeillaan!

... Ja se hyvä sukkalanka? Itse neulon 99% sukista Langin Touring lankasta. Se on hieman kalliimpaa kuin seiskaveikka mutta laatueron huomaa jo neuloessa. Gjestalin Janne on toinen sukkalanka jota käytän tästä paksuudesta ja siinäkin on laaja värikartta. Lanka on myös edullista ja usein mm. Lankamaailmassa tarjouksessa. Se on hivenen karkeampaa kuin Touring mutta itse monesti käytän Touringia perusvärinä ja Jannea raidoittamiseen/kuviointiin. Jos haluaa vähän spessummat sukat, niin suosittelen ehdottomasti Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport - lankaa. Valitsemalla Suomessa käsin värjättyä lankaa saat yksilölliset sukat ja tuet samalla suomalaista käsityöläisyyttä.

28.10.2015 Rakas päiväkirja,

kirjottelin muutama päivä sitten hieman henkevämpää asiaa ja kuten aina, siirsin sen arkistoon. Tunnun ajattelevan kirjoittamani itsestään selvyyksiä tai asioita joilla onnistun loukkaamaan muita, vaikka en niin ajattelekaan. Lopulta kyse lienee vain siitä, etten osaa kirjoittaa ajatuksiani niin tyhjentävästi, ettei väärinymmärrykselle ole sijaa. Niinpä tänä aamuna mieleni pyöri jo muissa asioissa, nimittäin nukkumisessa.

Nukkuminen, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään niistä kymmenestä asiasta jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen. Ihan ensinnäkin, menin nukkumaan eilen kello 21:00. Luin tosin kirjaa vielä puolisen tuntia kunnes oli pakko luovuttaa. Aamulla väkisinkin tuli mieleen kaikki ne asiat mitkä jäi tekemättä. Siivoaminen, en ole imuroinut kahteen viikkoon ja koska luonamme asuu kaksi puolipitkäkarvaista kattia, niin voinette kuvitella miltä koti näyttää. Ruoka, siellä se jääkaapissa odottaa valmistusta sillä eilen Jii söi kympin matikankokeen palkintopizzaa ja bella edellispäivästä pastakastiketta, makaronit sentäs keittyivät liedellä lähes itsestään. Ja ne pyykit, sukkia on jäljellä kai nolla paria ja kokonaisuutena tilanne alkaa olla aika hälyttävä. Ristiäislahja jota nippanappa jaksoin neuloa pari kerrosta pitäisi olla valmis lauantaina ja aikataulu näyttää lähestulkoon mahdottomalta. Bonuksena alakerran suihkutilassa on toista öljykerrosta odottava kukkalaatikko ja vierashuone on edelleen täynnä kirpputorivaatteita. Onneksi käyn yläkerrassa suihkussa ja vierashuoneessa on ovi. Vilpolassa en ole uskaltanut käydä muutamaan viikkoon ja lastenhuoneiden ovia avata useampaan päivään. Koska väsyttää. Eilen väsytti niin paljon että kun saavuimme kotiin puoli kahdeksan aikoihin, jaksoin tehdä en mitään siihen asti kunnes menin nukkumaan.

Moni varmasti ajattelee, että no ihan perussettiä. Niin onkin, mutta joskus täällä blogistanian kiiltokuvakuvien keskellä se unohtuu tai ainakin jää taka-alalle. Ja onhan ihan oikeasti niitäkin koteja, joissa on AINA siistiä, tiedän koska olen kokenut ja varmaan osaltani siksi tunnen myös tarvetta pyrkiä sellaiseen.  Eikä kyse ole vaan siisteydestä vaan kokonaisvaltaisemmasta elämän hallinnasta. Välillä onnistuu ja välillä ei enkä ota suurta stressiä asiasta, ainakaan kovin usein. Kaikilla on ne omat syyt mitkä johtaa erilaisiin seurauksiin. Meillä tilanne on se että mies on ties kuinka monennetta viikkoa putkeen reissussa ja kotona vain kolmen päivän jaksoja siinä välissä, joten vetovastuu on minulla. Nyt jos alan edellä mainituista tekemään kynnyskysymyksiä, niin katoaa kyllä pohja aika nopeasti koko touhulta. Pitää vaan osata sivuuttaa karvapallot ja tehdä parhaansa.

Vetovastuu käsittää normaalisti minimissään 8-16 työt ja sen päälle jälkukasvun harrastukset jotka käytännössä joka arkipäivä alkavat 14-16 ja kestävät 18-20:een sekä päälle viikonloput. Kuskaan myös tarvittaessa äitini kauppareissut ja muut. Jos valittaisin aiheesta, niin ottaisin ansaitusti vastaan kommentit ”itepä valitsit” mutta en valita. En todellakaan. Olen iloinen että lapset harrastavat ja tuen sitä kaikin tavoin. Äidin auttamista ei liene tarvitse edes perustella. Mielelläni kuitenkin kuulisin miten muissa vastaavissa perheissä aikatauluja tai ratkaisuja tehdään sillä voihan olla etten näe joitain mahdollisuuksia joilla helpottaa arkea.

Teemme viikonloppuisin yleensä enemmän ruokaa viikolle ja muistamme jopa ostaa eväät harrastuksiin, ainakin melkein aina. Eväissä olen aika huono eli jos jollain on vinkkejä päivän LÄMPIMÄSSÄ säilyviin eväisiin niin iso kiitos. Olen myös hankkimassa pakastettavia eväsrasioita mutta eipä niihinkään kummempia mahdu. Eväiden kuitenkin pitäisi olla niin tuhdit että jaksaa harrastaa pari tuntia ja syödä illallisen vasta kahdeksan aikaan.

Joskus käy niin että kaikista kalentereista ja muistutuksista huolimatta me vanhemmat unohdamme jotain. Niin kuin vaikka ladata bellan bussikortin ja ystävällinen bussikuski pelastaa päivän ja ottaa tytön maksutta kyytiin Porvooseen. Harrastusvarustelogistiikan olenkin jo esitellyt täällä blogissa ja en nyt sitten tiedä mikä muu tähän voisi vaikuttaa.

Miten teillä muilla lapset osallistuvat esimerkiksi kodin siivoamiseen? Meidän lasten ei ole ikinä tarvinnut juuri osallistua kotitöihin ja nyt kun painostan omien huoneiden siivoamiseen, niin aika takkuistahan se on. Vastuun tiskikoneesta olen myös siirtänyt lapsille mutta onko siinä edes mahdollista päästä tilanteeseen, ettei siitä tarvitse joka päivä mainita, useasti? Minulle iso apu olisi jos asunto pysyisi itsestään suunnilleen siistinä mutta onko toive millään tavalla realistinen? Pelkkään imuroimiseen ei mene kuin ehkä puolituntia mutta jos sitä ennen jokainen huone pitää siivota, puhutaan jo koko päivän kestävästä maratonista ja siihen ei yksinkertaisesti ole tällä mammalla aikaa.

Ja miten te itse jaksatte? Vaikka vuorokausi saadaan aikataulutettua niin, että 06-21/22 on täynnä tekemistä niin riittääkö levoksi se unijakso mikä jää siihen väliin? Olen huomannut, että vaikka kuinka jää univelkaa viikolla niin en silti viikonloppuisin pysty nukkumaan aamulla pidempään, vaikka siihen välillä olisi mahdollisuus. Olen aina ollut yö ihminen joten helposti käy niin, että viikonloppuisin valvon (lue: neulon) todella myöhään ja silti herään aamulla seiskan-kasin aikaan, ei kovin hyvä lähtökohta vetovastuu-viikoille. Kirkasvalolamppu, onko mitään hyötyä? D-vitskua meillä meneekin 20-60 mikrogrammaa päivässä ja mielestäni sillä on kyllä merkittävästi eroa vireystasoon talviaikaan.

Muistan aiemmista kommenteista että lukijoissa on muitakin vastaavissa tilanteessa ahertavia joten vinkit jakoon J

Ps. Marks&Spencerillä (/Sokos) on myynnissä Baby Lips joulukalenterita joissa on 10 huulirasvaa ja 14 muuta yllätystä. bella flippas ihan täysin kun näki nämä ja eilen totesi kotona juuri saatua kalenteria tuijottaessa "Mihin mä laittaisin tämän ettei se houkuttele niin paljon ennen joulukuuta". Ja jos joku etsii baltsuja joulujuhliin niin Kapp Ahlissa on mustia ja kultaisia hintaan 17,95€ ja lastenvaatteista -25%. Kokoja oli ainakin 38:een asti.

Kotikuvia

Samalla kun otin uusista valokuvatauluista kuvat, niin nappasin muutaman kuvan ympäriinsä. Onnistun kyllä sössimään valotuksen kanssa aina mutta näillä mennään kun enempään säätämiseen ei tunnu aikaa liikenevän. Kuvista päätellen on kahvi ja Grand Designs nytkin kesken.

bella sai joku hetki sitten päähänsä että haluaa ison tytön huoneen eli suomeksi ”kaikki tavarat pois huoneesta”. Ilmeisesti askeettisuus on aikuista, enkä ota kantaa mistä tällainen ajatus on tytölle tullut. No eipä huoneessa paljoa riisumista ole mutta heitettiin nyt kirjahylly sekä nojatuoli ulos.

Samalla käytiin läpi kaikki tavarat hyllyissä ja laatikoissa ja jäljelle jäävät kirjat tyttö halusi sängynaluslaatikkoon. Muut lelut ovat kirjoituspöydän laatikoissa sekä vaatekaapin leluhyllyillä. Levensin kirjoituspöytää niin paljon kun mahdollista jotta sen ääreen mahtuu 2-3 tyttöä kerralla työskentelemään. Sähköurkujen tilalle pukki tuo toivottavasti oikean elektronisen pianon, ilmeisesti pikkuhiljaa pitäisi äidin aktivoitua tässäkin asiassa. bellan toive on että piano on valkoinen ja että se on omassa huoneessa ja toivon mukaan piano huoneeseen mahtuu. En tiedä aiheesta yhtään mitään joten toivottavasti ne siellä kaupassa ovat vilpittömiä.

No se nojatuoli majaili meidän makuuhuoneessa jonkun aikaa ja siinä kävi just niin kuin ajattelin. Syy miksi vastustan kaikki nojatuolia lastenhuoneessa ja makuuhuoneissa on, että niihin kertyy aina se vaatekasa. Meidän makkari ei ollut poikkeus mutta meillä ei ole mitään muuta paikkaa tuolille. Nyt keksin että otan Jiin huoneesta työpöydän pois ja samalla sain yhden nepparimodulin muualle tarpeeseen. Työpöydän tilalle tuli nojatuoli ja J tykkää, joten olkoon nyt näin. J ei ikinä tee läksyjä oman pöydän ääressä joten siihen yleensä vain kerääntyy kaiken maailman papereita ja tuolille vaatteita. Olen aika vakuuttunut että sama kasa kerääntyy nyt nojatuolille mutta sellasta se on.

Olkkarissakin on seilannut pari huonekalua ihan käytännöllisyyden takia. Joskus keväällä siirsin telkkarin pois ikkunaseinältä ja laitoin tilalle K tuolin. Tässä olikin todella hyvä neuloa läpi kesän mutta nyt syksyn edetessä loppui valo. Kulmassa ollut pöytälamppu ei valaissut kun valo jäi K tuolin selkänojan taakse joten siirsin Kukkapuron jalkalampun tilalle. Jonka takia kulmassa ollut Ferm Livingin pöytä ja pöytälamppu piti siirtää toiselle puollelle sohvaa. Jonka jälkeen kävi ilmi että pöytä on liian matala ja lamppu jää hassun alas, joten roudasin yöpöytänäni olevan marmoripöydän alas ja sen Ferm Livingin koripöydän ylös. Ja ihan sama miltä näyttää kunhan näkee neuloa!

Oikeasti haluaisin jonkun kivan neliön pöydän Kukkapuron nojatuolin ja sohvan väliin kulmaan ja lasisen sohvapöydän tilalle… jotain muuta. Mutta ehkäpä ne eteen tulevat jossain vaiheessa.