15 minuuttia huippumallina

Minulla on ikävä valokuvausta.

Sitä että ajan kanssa voi ottaa kuvia, selata ja valita parhaat.

Sitä että selkärangasta löytyy oikeat säädät ja tilanteista saa vangittua sen oleellisimman.

Nyt on vain kuvattu kuvaamisen takia, läpi pleksien

ja läpihuutaen.

Ennen Rukan reussua,

bellan joukkueella oli joukkuekuvaus.

Ihan huippumallifiilis tuli.

Koko tällinki päälle, muutama kuva ja kotiin,

Vähän meitä nauratti.

IHANAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE !

Miniloma lähes Lapissa - R U K A

Kuukausia sitten M. sai puhelun jossa kerrottiin kilpailussa voitetusta kylpylälomasta. Hän oli hieman ihmeissään kunnes selvisi, että J oli osallistunut kilpailuun ja voittanut neljän hengen kahden vuorokauden kylpyläloman omavalintaisessa (lue: äidin valitsemassa) Holiday Club –kylpylässä. Päivää myöhemmin sain loistavan idean, käytämme voiton Kuusamon Tropiikissa loppuvuodesta koska R U K A. En itse käy kylpylöissä mutta lapsetkin lumilautailee, joten näin saimme tekemistä koko perheelle. Lopulta paketoimme yhteen kaksi päivää voittolomaa, yhden miehen työpäivän pohjosessa sekä muutaman yön omakustanteisesti ja viiden päivän reissu oli valmiina. Lähdimme viime torstaina ajamaan kohti Kuusamoa ja kahden pysähdyksen taktiikalla ajamiseen meni 8 tuntia ja pysähdyksiin tunti.

Illan tuntumassa saavuimme Kuusamon Sokos hotelliin ja rymistelimme tavaroinemme C rakennuksen kolmannen kerron huoneeseen. Huone oli mukavan tilava ja molemmille lapsille oli omat pedit. Kylppäri ja vessa olivat erikseen, miksei muuten näin ole aina!, ja kylpyhuoneesta löytyi saunakin. Jääkaappiin laitettiin omia eväitä illalle ja menimme syömään hotellin ravintolaan. Hieman yllättävää oli, ettei ravintolalaskua voinut laittaa huonenumerolle ja lisäksi perheen miehet olivat sitä mieltä, ettei ruoassa (possu/kana) ollut yhtään mausteita. Allekirjoittanut söi kalaa ja annos oli reilunkokoinen ja iha ok. Koska mies lähti seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan töihin, selvittelimme illalla vielä bussikuljetusta Rukalle ja niinpä seisoimme torstaiaamuna lasten kanssa hotellin edessä odottelemassa aamu yhdeksältä Linja 3:sta. SkiBussilla pääsee kätevästi Kuusamosta Rukalle; hinta aikuisille 7 euroa ja lapset muistaakseni 3,50 ja matka taisi kestää puolisen tuntia.

 

Rukankeskuksessa kipaisimme hakemassa vuokraamosta hiihtoliput kaikille. Rukalla nuoriso laskee vähän halvemmalla kuin aikuiset ja skidit vielä sitäkin halvemmalla. Maksoin oman, 109 euron kolmen päivän lippuni e-passilla ja lasten liput maksoivat yhtensä 150 euroa. SkiCardeja ei tarvinnut tällä kertaa ostaa.

Rakas nuorimmaisenihan on ilmoittanut, ettei halua mennä ankkurihissillä ja sittemmin halukkuus sompahissiinkin on kadonnut. Koska omakin jalka tulee ankkureissa kipeäksi, enkä jaksa raahata vastentahtoista tyttöä vastenmielisiin hisseihin, olin jo etukäteen tsiigannut tuolihissit Rukatunturilla. Tuolihisseissä riittääkin hyvin vaihtoehtoja ja jo pelkästään eturinteeltä lähtee tuolihissit eturinteen lisäksi Saaruaan ja Vuosseliin, joten valinnan varaa riittää. Olen vahvasti sitä mieltä että tyttö lähtee taas ankkureihin kun on valmis… tai ollaan keskuksessa missä valinnanvaraa ei vaan ole.

Ajatuksena oli mennä Vuosseliin verestämään taitoja mutta huipulla kävi ilmi, että sillä puolella tunturia on todella kova tuuli ja lumetuksesta johtuva ”pyry”. Niinpä jäimme laskemaan eturinnetta joka taittui vaativuudestaan huolimatta tytöltäkin oikein hyvin. Laskimme eturinnettä jonkun aikaa kunnes kaakao ja munkki kutsuivat ja siirryimme Pisteen kautta toiselle eturinteeltä lähtevälle tuolihissille, kohti Saaruaa. Saarua osoittautui lasten lemppariksi; sieltä löytyi metsäreittejä ja hyndiä Jiille ja tytölle tarpeeksi loivaa ja jyrkkää. Tuolihissi vei nopeasti takaisin ylös ja jonoja ei ollut. Saaruasta voi laskea Vuosseliin, ilman että lumilaudallakaan joutuu kävelemään ja Vuosselin alta löytyy Vuosselin Pirtti. Tykkäsin tosi paljon tästä sympaattisesta kahvilasta, josta sai juurikin ne toiseksi tärkeimmät, eli kaakota ja makkaraperunat. Täältä mies tuli hakemaan meidät kahtena päivänä, jonka mahdollisti vieressä oleva reilun kokoinen parkkis.

Kahden Sokos hotellissa vietetyn yön jälkeen siirryimme majoittumaan Kuusamon Tropiikkiin. En ole aiemmin ollut kylpylähotelleissa ja koin kyllä aikamoisen pettymyksen tällä ensimmäisellä kerralla. Huone oli huomattavasti pienempi kuin Sokos hotellissa eikä huoneessa ollut jääkaappia eikä saunaa. Lapsille oli laitettu niin paska huono vuodesohva, että jos minun olisi pitänyt siinä nukkua, olisin nukkunut mieluummin lattialla. En tiedä onko pieni kahden hengen sohva tarkoitettu kahdelle nukkujalle, mutta 140 cm ja 175 cm sisarukset eivät siihen ainakaan mahtuneet, niinpä toinen nukkui meidän aikuisten välissä aamyön. Aamiainen hotellissa oli ihan ok mutta lasten mielipide kylpylästä ei ollut kovin kummoinen. Kuulemma Siilinjärjen Fontanella, Turun Caribia ja jopa meidän Porvoon uimahalli pesee Kuusamon Tropiikin. Angry Birds puisto oli kuulemma mieleinen, vaikka äidin silmäyksellä se vaikutti hienosti tehdyltä mutta aika vähäeleiseltä. Lapset kuitenkin löysivät tekemistä useammalle käynnille puistossa. En tiedä kuuluuko nämä aktiviteetit aina huoneen hintaan, ainakin palkintomatkaan kuului rajaton käyttö.

Sattumalta samalle viikonlopulle osui FIS Freestyle Ski Worls Cup osakilpailu ja kävimme katsomassa myös tätä. Kahdelle lumilautailijalle suksilla kumpareikon laskeminen on vieraampaa, joten oli varmasti mielenkiintoista katsoa kisoja ja onhan ne hypyt näyttäviä. Luulin että keskus olisi aivan tukossa tapahtuman takia mutta näin ei ollut, auton sai helposti parkkiin ja pääsimme katsomaan kisoja hyvältä paikalta. Tapahtuma on maksuton.

Kolmena päivänä siis lumilautailtiin, uitiin ja ankkäripuistoiltiin ja eipä siinä muuta tarvitse. Ajankohta oli täydellinen; pakkasta oli kahtena ensimmäisenä päivänä noin viisi astetta ja kolmantena päivänä pakkanen kiristyi 11 asteeseen mutta saimme nauttia auringosta rinteissä. Ajankohdan takia missään ei tarvinnut jonottaa, ei hisseissä eikä kahviloissa. Kaikki rinteet eivät olleet auki, esimerkiksi lapsuuden lempparirinne Kelo oli lumetettavana. Tämä ei kuitenkaan haitannut koska niin paljon rinteitä oli auki ja loistavassa kunnossa. Ruka oli muuttunut valtavasti 25 vuodessa, olenhan lapsena laskenut Rukalla kaikki lomat ja viikonloput ja nyt niin tuttu mutta uusi keskus valloitti sydämeni uudestaan. Luulen että tehdään tästä minilomasta joulukuinen traditio. Takaisin kotiin ajettiin maanantaina; lähdimme yhdentoista aikaa ja pysähdyimme Sonkajärven symppis Nesteellä lounaalla, josta ajoimme yhtä soittoa kotiin asti. Samat 8 tuntia kului aikaa ajamiseen.

 

 

Kaikki laskukuvat on valitettavasti iPhone4 "laatua" ja muut napattu auton ikkunasta Canonilla. Jos harrastaisin uuden vuoden lupauksia, niin voisi todeta jotain vuodesta 2016 ja valokuvausharrastuksen elvyttämisestä. No niin, stressitöntä joulun odotusta kaikille!

Muokka, kahdeksanvuotiaan näkökulmasta.

Edellisessä kerroin omia fiiliksiä syksystä, jonka on täyttänyt muiden asioiden lisäksi muodostelmaluistelu. Halusin tuoda myös luistelijan näkökannan esiin ja alla sensuroimattomia ajatuksia kahdeksanvuotiaalta, joka ei voinut lakata hihittämästä haastattelun aikana.

Nimi, ikä ja millä luokalla olet?
bella, 8-vuotta ja toisella luokalla.

Mitä harrastat?
Luistelua, voimistelua, pianoa ja tennistä.

Mistä niistä pidät eniten ja miksi?
Luistelusta, koska se on kivaa.

Miksi haluat harrastaa?
Haluan että on harrastuksia, koska muuten ei olisi tekemistä.

Näetkö tarpeeksi kavereitasi?
Joo

Onko ikinä tylsää?
On!

Mikä luistelussa on kivointa?
Mistä sä tiesit, että se on luistelu?!
Kun siellä luistellaan. 

Mikä luistelussa on kurjinta?
Kun on varaluistelija.

Onko harrastuskertoja liikaa tai liian vähän?
Liian vähän.

Haluaisitko että harrastuskertoja olisi enemmän?
Joo

Mitä muuta harjoittelette kuin luistelua?
Jäällä potkuja, sirklausta, saseeta ja ohjelmaa. Maalla leikitään ja tanssitaan.

Mikä luistelussa on mukavinta?
Vapaaluistelu.

Mikä on tyhmintä?
Kun (itse) kaatuu.

Jos et jaksaisi mennä harrastukseen, uskaltaisitko sanoa sen äidille?
Joo

Jos harrastuksessa joku kiusaa, niin mitä pitää tehdä?
Kertoa valmentajalle.

Uskaltaisitko kertoa?
Joo, äidille.

Onko kivempaa harrastaa yksilönä vai joukkueena?
Joukkueena.

Miksi haluat kilpailuihin?
Hyvä kysymys!
Koska siellä on kivaa ja voi voittaa mitallin.

Miltä tuntuu jos ette voita?
Ei miltään.

Mikä on mukavinta joukkuekavereissa?
Että ne leikkii mun kanssa ja ottaa mut mukaan.

Oliko helppoa aloittaa uusien joukkuekavereiden kanssa?
Ei. Koska en tuntenut niitä aikaisemmin.

Miltä se tuntuu, kun osa joukkuekavereista on ekalla luokalla ja osa jo viidennellä luokalla?
Hyvältä.

Mikä on hauskinta mitä treeneissä on tapahtunut?
Ohjelman tekeminen.

Monta valmentajaa teillä on ja muistatko kaikkien nimet?
Jäällä kolme ja muistan.

Minkalaisia valmentajat ovat?
Kivoja.

Mitä mieltä olet joukkuekavereiden vanhemmista?
Ihan kivoja.

Mitä olet oppinut luistelun myötä?
Ottamaan kaikki mukaan leikkeihin.

Muodostelmaluistelu - äidin näkökulma

Ainakin tulee untsikoille paljon käyttöä, eikä tarvitse manata että kalliit takit on suurimman osan vuodesta kaapissa. Sitä me muutamat vanhemmat pohdittiin viime viikonloppuna, kun istuimme kisakatsomossa muumilimut ja makkarat kädessä. Päivää oli edeltänyt noin neljän kuukauden valmistautuminen asiaan, joka suurimmalle osalle meistä oli aivan uutta. Harvempi vanhempi miettii kiekko-tai luistelukoulun ilmoittautumislomaketta täyttäessään, että parin vuoden päästä kuskataan jälkikasvua treeneihin kolmena päivänä viikossa, ommellaan iltaisin kisalakanoita ja mietitään mitä myydään seuraavassa kuussa, jotta harrastuskulut saadaan pidettyä aisoissa. Uskon että suurimmalle osalle lapsen kilpaharrastus on tullut elämän mukana, eikä kyseessä ole enää ysärin lempiteema, eli omien harrastushaaveiden eläminen lasten kautta. Niin ikään iänikuinen pohtiminen kilpaharrastuksen tarpeellisuudesta lapselle, on aivan samaa tasoa kun sitteri–keskustelu vauvapalstalla. Eihän se pakollista ole, mutta jos lapsi siitä tykkää, niin miksi ei.

Sikäli jos mielessä kävi, että muodostelmaluistelu on aika kokonaisvaltainen laji, olette aivan oikeassa. Jos alun perin ajattelinkin että lapsi kilpailee ja minä maksan, niin se ajatus on karissut viimeisen neljän kuukauden aikana täysin. Tässä kohtaa on ehkä hyvä hetki tunnustaa, että tällaiselle sosiaaliselle erakolle joukkuelajin harrastaminen on lähes yhtä luotantyöntävää kun joukkuelajia harrastavan huoltajana ja vanhempana toimiminen, mutta kyllä se vanhakin koira näköjään uusia temppuja oppii. Sain hädin tuskin suuni auki, kun ensimmäisessä kokouksessa kyseltiin vapaaehtoisia, mutta ehkä äitiäni kiittäminen, minua vaivaa sellainen velvollisuuden tunne joka estää olla osallistumatta yhteiseen hyvään. En luoja paratkoon lupautunut ruokajoukkoihin, vaan vältin sen katastrofin käsityöavuillani. Alun perin lupasin auttaa kisahuivien ompelussa ja sittemmin olen ommellut huiveja, donitseja, kisalakanan ja useampi ilta ollaan nyt korjailtu kisapukuja. Jos ennen oli tiivistä aikataulullisesti, niin nyt vielä tiivistetään, mutta kuten alussa jo vihjasin, tästä kyllä palkitaan vanhemmat parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Joukkuelajien puolesta puhuu se, että lapset oppivat pelaamaan yhteen, joustamaan tarvittaessa ja ryhmätaidot kehittyvät huimaa vauhtia. Samaa voi sanoa meistä vanhemmista. Mekin toimimme aivan samalla tavalla, puhallamme yhteen hiileen jotta lapsilla olisi kiva harrastus ja parhaat mahdolliset edellytykset siinä kehittyä ja onnistua. Opettelua tämä on aivan samalla tavalla aikuisen näkökulmasta kuin lastenkin. Jokaisiin kisoihin mennään isommalla varmuudella ja alun kysymysmerkit ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Kaikki on hieman helpompaa pikkuhiljaa.

Ensimmäisen neljän kuukauden aikana kisalakana, nakit, nelkkuläppäri ja kannustushuuto ovat vakiintuneet sanastoomme ja suoraan sanottuna, mä pidän tästä! Aiemmissa kirjoituksissani hehkuttamani yhteisöllisyys on läsnä tässäkin ja ajatus lapsen kuulumisesta kivaan kaverijoukkoon, jolla on upeat vanhemmat taustajoukoissa, on vähintään mieltä lämmittävä. Vaikka meille ei jäisi mitalleja kaappiin, niin ne muistot ja asiat mitä tällä polulla kerätään, ovat varmasti läsnä läpi elämän.

Nyt on ensimmäiset kisat takana ja lasten kisaohjelman näkeminen valmiina, oli hyvä muistutus siitä miksi me vanhemmat tätä tehdään. Miksi me kerätään rahaa, kuljetetaan ja tehdään kulisseissa kaikki muut järjestelyt. Rohkeus, jolla nuorimmillaan 7-vuotiaat luistelevat yleisön eteen; muistavat ulkoa vain neljä kuukautta harjoitellun ohjelman ja luistelevat yhteen, on vähintäänkin liikuttavaa. Jokainen heistä luistelee yksilönä mutta yhdessä heistä tulee yksi joukkue, joka ottaa vastaan yhdessä niin ilot kuin pettymyksetkin. Leuka pystyssä hymyilevän joukkueen esiintymisen jälkeen, jännitin kasvoja palkintojen jaossa mutta ihan suotta pelkäsin, yhtään surullista kasvoa ei näkynyt, vaikka tällä kertaa mitalit menivät toisten joukkueiden kaulaan. Hiljainen tunnelma kisabussissa ei kerro pettymyksestä vaan hartaasti odotetun päivän iloista ja onnistumisista

Kirjoittaja on ensimmäistä kautta kisajoukkueessa luistelevan 8-vuotiaan tytön äiti

Design huonekalut ja kissat

Kynsin ja hampain, niin paljon Diego tykkää  m i n u n K tuolista. Kerroin joskus, että tuoli on täydellinen yhdistelmä miesten rakastamaa mekanismia ja naisten rakastamaa muotoilua mutta mites ne kissat. No kerrassaan erinomaisesti, kiitos kysymästä! Paperinaruverhoilukangas on ainakin tähän mennessä ylittänyt odotukset sillä tuoli on edelleen varsin eheä. Tuollainen viisikiloa täynnä sohvalihasta saa aikamoisen vauhdin noin seisemän metrin kiitoradalla. Parivaljakon kääntöpaikka asettuu juurikin tuohon K tuolille ja rahille missä epämääräinen karvakasa ottaa kiinni verhoilusta ja kääntyy takaisin tulosuuntansa. Silti, ehjä on. Edellä mainitun lisäksi etenkin Diego on ottanut tuolin niin nukkumispaikakseen kuin leikkipaikakseenkin, kukapa nyt mitään kiipeilytelineitä kaipaakaan kun on tälläinen herkku missä voimistella.

Taloudesta löytyy lisäksi lepakkotuoli joka on yksinomaa kissojen käytössä ja kangas tuolissa on moitteeton. Adean Band sohva on ottanut vähän osumaa, ehkä enemmän kuin ajattelin ja sydämeni vuotaa vähän verta joka kerta kun kuulen sen, te kissanomistajat kyllä tiedätte, äänen esimerkiksi yläkertaan. Olen itseasiassa tullut tulokseen, että olisi pitänyt nimetä kissat samalla nimellä jolloin joka tapauksessa toru menee oikeaan osoitteeseen, oli kynsimässä kumpi tahansa. Linosa kankaalla verhoillun Bandin puolustukseksi kerrottakoon että vilpolassa oleva Ikean sohva ehti olla alakerrassa viikon ja näytti osittain huomattavasti pahemmalta, eli kyllä sillä kankaalla on merkitystä. Olohuoneessa on myös noin 30 vuotta vanha Yrjö Kukkapuron Ateljee tuoli, joka on koko olemassa olonsa ollut useiden kissojen  paras kaveri. Molemmat käsinojantyynyt on täysin kunsitty tuolin takaa mutta erikoista silti, kangas on ehjä. Tuolissa on joku äitini aina kehuma superkallis megahekosupersamettiverhoilu.

Kuvissa seikkailee Diego, jos nyt joku ei tunnistanut sillä ovathan pojat nyt aivan eri näkösiä! Totta puhuen en itsekään erota kisuja toisistaan jos ei näy naama tai tassut, mokomat kopiokatit. Diego on Ragdoll sinitabbynaamio ja täyttää ensi kuussa kokonaiset yksi vuotta. Diego on aika tuuhea ja ei se kaikki ole edes karvaa sillä poju painaa lähes viisi kiloa. Ragdolit kasvavat hitaasti ja aikuisia ne ovat vasta noin kolmevuotiaana. Diego on maailman lutusin kissa, sopivasti pihalla mutta niin hellyydenkipee ja puristeltava. Miehen mielestä kissalla tuuttaa aina varattua, eikä ole kuulema yhtään kissamaista rellottaa jalat levällään selällään keskellä lattiaa. Minun mielestäni on mahtavaa että meillä on kaksi aivan samanlaista erilaista kissaa. Jos olet ikinä miettinyt että haluat interaktiivisen pehmolelun, on räggis kyllä passeli valinta.

Kympin kissa ja kympin tuoli.

Tuut tuut tuut tuut...

Roosan softis [ohje]

Maanantaina tajusin että kääk! meillähän on ristiäiset lauantaina. Tai no ei meillä kuin vieraiden ominaisuudessa mutta ei sekään ihan valmistautumatta onnistu. Olin jo aiemmin pyöritellyt ideoita mielessä ja maanantai-iltasella pienen laskutoimituksen jälkeen loin 80 silmukkaa kasin puikoille ja annoin palaa. Ensimmäinen ilta menikin vielä rattoisasti The Walking Deadia katsoessa, mutta kuten hieman aiaemmin viikolla kirjoitin, alkoi väsy painaa jo tiistaina. Keskiviikkona olin skeptinen ja torstaina jo epätoivoinen etten saa mitenkään lahjaa valmiiksi lauantaiksi.

Enkä saanut. Koska lahja tuli pienelle vauvalle, halusin ehdottomasti pestä sen etukäteen. Niinpä lauantaina kello kuusi me olimme kahvipöydässä ja peitto kotona kuivumassa. Kun muuten näin minkä väristä vettä "puhtaista" langoista tuli, en katunut ollenkaan että veimme lahjan hieman myöhässä vasta sunnuntaina saajalle.

Eli jouluksi ehtii hyvin pukinkonttiin vaikka nyt vasta aloittaa ja ehtii kyllä isompikin. Tämän peiton koko on noin 70*125 cm ja lankaa kului yhteensä 631 grammaa, joista tuo noin 30 grammaa on tupsuja ja tikkausta. bella tilasi itselleen samanlaisen ja nyt arvon teenkö sen jemmassa olevista vaaleanpunaisista Mamboista vai etsinkö sopivaa lankaa tytön toivomassa valkoisessa värissä. Ilmeisesti Kelo, josta tämä peitto on tehty, ei ole enää Novitan valikoimassa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Softis -peitto [ohje] koko noin 70*125 cm

Tarvikkeet:
600 grammaa valkoista. paksua ja pyöreää mutta kevyttä lankaa
jonka tiheys on noin 11s = 10 cm.
Tässä käytetty Novitan Kelo lankaa
Tupsujen ja tikkauksen verran samanlaista lankaa mutta eri värissä.
Puikot nro. 8
Tupsukoneen tai pahvia tupsujen tekoa varten
Paksun neulan

Ja sit lähtee:
Luo 80 silmukkaa.
Nosta ensimmäinen silmukka nurin ja neulo loput silmukat oikein.
Neulo näin kunnes lanka lähes loppuu tai peitto on sen pituinen kun toivot,
päättele tavallisesti.

Huom! Kun vaihdat kerää, voit tehdä sen siinä kohdassa missä lanka on loppumassa, vaikka kohta olisi keskellä työtä. Neulo uudella ja päättyvällä langalla noin 10 silmukkaa yhtäaikaa ja huolehdi että molempia lankoja jää noin 20 sentin päättyät pätkät jotka vielä päättelet aina samalle puolelle peittoa.

Tee neljä tupsua toisella värillä, mutta sido ne samalla värillä kun peitto on ja jätä reippaat pätkät lankaa kiinnitystä varten.

Ota reilu neljä metriä tupsujen väristä lankaa (tai niin paljon että riittää puolitoista kertaa peiton ympäri. Tikkaa peitto ympäri langalla. Käytä hyväksi pitkillä sivuilla olevia "reikiä" ja päissä huolehdi että tikkien "pituudet" ovat vastaavia. Tee jokaisessa kulmassa pieni solmu joka solmii tikkaulangan peittoon kiinni, jotta se ei liiku koko peiton matkalta jos "tikki" vaikka tarttuisikin johonkin kiinni.

Kiinnitä tupsut kulmiin ja päättele kaikki langat mahdollisimman huomaamattomasti nurjalle puolelle.

Ihanan pehmee!

Kenkä- ja toppiasiaa tytöille.

Olen tällä viikolla ostanut hiuslakkaa, muotoiluvaahtoa, puuteria, ripsiväriä ja hiusverkkoja. Olen myös opetellut tekemään hiuksista kissan korvia ja kuunnellut meikkausohjeita. Kaikki liittyy tuleviin muodostelmaluistelukisoihin, joista ensimmäisiin ei enää pitkä aika olekaan. En tiedä onko tässä sukupuolien ero vai  onko ero yksinkertaisesti yksilöllisyydestä johtuva , mutta J ja bella on valovuosien päässä toisistaan kehityksessä tässä iässä. Jo pidemmän aikaa on tuntunut että bella kehittyy hurjaa vauhtia ja ainakin osittain se varmasti johtuu luisteluharrastuksesta. Suurin osa joukkuekavereista on vanhempia ja ehkä astetta vakavamman harrastuksen rutiinit tekevät sen, että lapselle tulee kypsyyttä aiemmin.

Siinä missä vielä neljännellä luokalla etsittiin koon 38 tarrallisia talvikenkiä  Jiille, on nyt ihan eri meinigit näissä kenkäasioissakin. Ei siinä että tarroissa mitään vikaa olisi, mutta korkokenkiä on toivottu jo jonkin aikaa ja ylipäätään toivevaatteet sekä -kengät ovat selkeästi tyttömäisempiä ja nimen omaan isompien tyttöjen näköisiä. Olen monissa asioissa aika "suppea" ja niinpä korkokenkiä ei kaapissa ole vieläkään vaikka ripsaria harjoteltiin eilen ensimmäistä kertaa laittamaan. Onneksi Kappa Ahlista löytyneet kimaltavat balleriinat ovat yhtä mieluisat tytölle.

Talvikengiksi tyttö bongasi itse Stockmannilta Skandia merkkiset kengät ja oli kovin päättävinen tässä toiveessaan. Minulla ei ole mitään kokemusta merkin kengistä mutta pikainen katsaus netissä koon 37 kenkävalikoimaan sai vakuuttuneeksi ettei kivemmän näköisiä talvipopoja todennäköisesti helposti löydy. bellalla on myös Viikkarin varrelliset talvilenkkarit gore-keleihin mutta pakkaskengät tulivat tarpeeseen. Kengissä on kosteutta hylkivä pinnoite mutta ostin vielä lisäksi sprayn joka tekee kalvoin kenkien pinnalle. Talven jälkeen ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.

Toinen asia joka äidin on yllättänyt täysin, on joskus keväällä ilmennyt toppi-toive. Huomasin kyllä jo aiemmin, että tyttö kävi hieman pidättyväiseksi vaatteiden vaihto tilanteissa ja etenkin toivoi, ettei luistelutreeneissä tyttöjen pukukopissa olisi miehiä paikalla. Kun joukkuekausi alkoi, ilmoitti myös valmennusjohto ettei pukkariin enää sovi vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden tulla. Tein itse huomion samoihin aikoihin, että niin tenniksessä kuin luistelussakin, monilla tytöillä oli toppeja paitojen alla ja tästä ei tosiaan pitkään mennyt, kun Kapp Ahlin kassalla ensimmäistä toppihankintaa maksettiin. 

Toppeja näyttää tyttöjen osastolla olevan vaikka minkalaisia. Myös rintaliivejä löytyy niin pienessä koossa ettei auta kun pyöritellä silmiä joten alusta asti bellan kanssa sovittiin että nyt etsitään nimenomaan toppeja. Löysin Kapp Ahlista saumatttomia ohuita toppea joissa on ikään kuin painijanselkä. Kangas on sellaista mikrokankaan tuntuista, pehmeää ja ohutta. Nämä vaikuttivat hyvin miellyttäviltä ihoa vasten ja kokonaisvaikutelma on enemmän sporttinen kuin alusvaatemainen. Ostimme muutaman kappaleen alesta testiin ja käytössä osottautuivat todella hyviksi. Kävinkin nyt viikolla ostamassa kasan lisää ja olisin vielä muutaman ottanut mutta kokoja oli vähän jäljellä, ovat ilmeisesti aika suosittuja. Tilalle tuli pari pitkää puuvillaista aluspaitaa, tytön itsensä valitsemana nämäkin. Kappa Ahlin nettisivuilla on tuo fuchsian värinen ja sen värisiä aiemmin ostimme, nyt kaupassa pinkit ovat kuitenkin neonpinkkejä. Valkoiset topit ovat hivenen paksunmpia ja pidempiä mutta ilmeisesti "samaa sarjaa" kuitenkin.

Kaikkien näiden isojen tyttöjen asioiden keskellä on ihana huomata, että on se bella kuitenkin vielä leikki-iässä. Mukavalta tuntuu ettei luoväri ja Sylvanien Families suklaapupuperhe sulje toisiaan pois, vaan tyttöjen kasvuun mahtuu joka vaiheessa elementtejä sieltä täältä. bella on todella reipas niin arjessa kuin harrastuksissaankin ja välillä pitää tosiaan tsempata ettei niputa tyttöä 14-vuotiaan veljensä kanssa, vaan muistaa että 8-vuotias on vielä ihanan pieni ja kuuluu leikinmaailmaan. bella onkin ahkera leikkijä ja meillä on makkarissa kauppaleikkiä, olkkarissa örkkileikkiä ja lastenhuone suloisen sekaisin leluista lähes joka päivä.

Rakkaudesta lajiin. Jos olet ikinä ajatellut että ehkä neuloisit...

[Ja sitten tähän sananen villasta ja puuvillasta, isoita puikoista ja pienistä puikoista.

Olisiko myös aiheellista kommentoidan kahden sukan tekniikkaa.]

Muistan kun koulussa opettelimme neulomaan muistaakseni kolmannella luokalla ja langaksi annettiin ehkä noin sportin paksuista keinokuitulankaa kahdessa värissä ja sai itse päättää mitä neuloo. Minä halusin tehdä pipon missä on kaksi lettiä tupsun tilalla sillä siihen aikaan vastaavat Huskyn pipot oli kuuminta hottia. Olin ajatuksissani päättäväinen, mutta kun ajatus oli vielä aivan lapsen tasolla, niin käytännöllisyyden huomioinen uupui täysin. Jostain syystä suunnitelma meni läpi sellaisenaan ja pipon valmistuttua ei siinä teknisesti ollut moitteen sanaa mutta olihan se varsin epäkäytännöllinen. Piposta tuuli läpi humisten ja alareuna kiertyi sillä reunassa ei ollut resoria ja neuleena sileä neule. Samasta syystä pipo oli myös varsin lörppä. Värinä ensimmäisessä neuletyön näytteessä oli taivaan sininen ja imelän keltainen, mitä ihmettä sä olet nainen miettinyt. Puolustukseksi kerrottakoon että oli noin vuosi 1986.

Minulle ei siis ole jäänyt traumaa niistä koulun sukista tai mistään muustakaan neulontaan liittyvästä ja ehkä siksi innostuin neulomaan uudestaan jo noin 13-vuotiaana kun pikkusiskoni syntyi. Tein puuvillaneuletakkeja vauvalle ja mallit keksin omasta päästä. Kun vauva kasvoi isommaksi, jäi neulominen taas tauolle. Sittemmin aloitin uudestaan bellan ollessa noin vuoden ikäinen ja manasin kyllä hiljaa mielessäni, että miksi en ollut neulonut molempien raskauksien aikana vauvojen kaappeja täyteen neuleihanuuksia. Se alkusysäys aloittaa jotain uutta tulee aina jostain ja minulle se tuli Elohiiri-blogin puuvillasekoite Samos pipoista. Sellaisia tein muutamat ja samasta langasta perään neuletakin. Ajattelin että neulon vain puuvillalla, aina. Sittemmin pipoja, paitoja ja villahousuja valmistui pikkuhiljaa ja kaikkia yhdisti paksuhko lanka sekä puikot, vaikkakin neuloin myös villalla nyt. En ajatellut että voisin ikinä neuloa pienemmillä puikoilla kuin nelosilla saatika että neuloisin sukkia.

On helppo ajatella että paksummalla langalla tulee nopeasti ja vähemmällä vaivalla valmista. Marketista löytää helposti paksuhkoja lankoja kuten aikoinaan Novitan Mambo ja sittemmin vaikka Novitan Kelo, Tempo, Hile tai Isoveli. Olen neulonut kaikista edellä mainituista ja kyllähän niistä neuloo mutta kaiken rehellisyyden nimissä, neulovat minun sormeni yhtä mukavasti ja nopeasti ohuemmallakin mutta etenkin pehmeämmällä langalla. Suurin järkytys oli huomata että nykyinen 7 Veljestä lanka on jotain aivan muuta kun se oli silloin, kun olin pieni. Kaikki jotka aloittavat neulomisen sukkaparilla ja seiskaveikka kerällä ja inhoavat sen jälkeen neulomista, ovat aivan oikeassa. Vika ei ole teissä eikä neulomisessa vaan välineissä. Lanka on niin karkeaa että jopa tällaisen paljon neulovan sormi menee vereslihalla ja työ on hidasta ja epämiellyttävää koska lanka on kuin piikkilankaa. Takertuvan langan neulominen on kivuliasta sekä hidasta ja valmis tuote lähes poikkeuksetta kutittaa. Villasukka on parhaimmillaan paljaassa jalassa mutta jos jalkaan on aina kiskonut vain karkeasta villalangasta tehtyjä sukkia, en ihmettele että ajatus työntää puuvillasukka alle on vakio.  Jos lanka ei luista hyvin, tulee neulejäljestä helposti epätasaista joka varmasti ainakin aloittelevaa neulojaa harmittaa.

Etenkin, koska kyse on lähestulkoon suomen kansallislangasta, peräänkuuluttaisin tässä Novitan vastuuta ja etenkin laatustandardien tarkistamista. Minulla on jäljellä 30 vuotta vanhoja seiskaveikka sukkia joissa ei ole nyppyjä ja jotka on pehmeitä ja aivan eri maailmasta kuin nykyiset. Kotimaiselta toimijalta odottaisin enemmän; vaikka niitä lankoja varmasti menee tallaisenakin kun kauppareissulla ne on niin helppo ruokaostoksien mukaan napata ja paremmasta ei ehkä tiedetä. Neulojana tämä horjuttaa aika vahvasti luottamustani koko Novitan valikoimaan ja kynnys lähteä ostamaan ja kokeilemaan mitään merkin lankoja on iso. Ja pakkohan ei ole, Suomesta löytyy lukuisia lankamyymälöitä joissa myydään erimerkkisiä sekä erihintaisia lankoja. Lähtökohtaisesti ottaisin myös vahvasti huomioon sen, että jos johonkin laittaa niin paljon aikaa ja vaivannäköä kun käsitöihin laitetaan, niin tehdään ne sitten ainakin mahdollisimman laadukkailla ja sopivilla materiaaleilla.

Neulomiseen vaikutta toki langan lisäksi puikot ja vain kokeilemalla löytää itselle ne oikeat. Omaa mieltäni olen muuttanut jo monesti; ensin hylkäsin Prymmin puikot, sitten Novitat, jonka jälkeen neuloin vain bambupuikoilla joita ei tässä vaiheessa kahdelta ensin mainitulta merkiltä ollut saatavillakaan, joista siirryin muihin puupuikkoihin ja nyt neulon eniten teräs –tai hiilkuitupuikoilla. On tärkeää, että puikot kestävät ja lanka liukuu hyvin. Lähes kaikki langat liukuvat hyvin teräs/hiilikuitu puikoilla, jotka myös kestävät parhaiten esim. ohuella langalla neulottavia sukkia napsumatta poikki. Mutta laadukkaat langat liukuvat yhtä hyvin myös laadukkailla puu tai bambupuikoilla. Käytän nykyään lähes yksinomaan pyöröpuikkoja joissa on irrotettava kaapeli ja merkkinä on KnitPro, joka mahdollistaa kaikkien yhdistelmien (eripituiset kaapelit ja eripaksuiset puikot) yhteensopivuuden. Jos puikkoja puuttuu tai katkea, haen lisää samaa sarjaa. Jos neulejälki ei ole tasaista, suosittelen kokeilemaan KnitPron Cubics puikkoja sillä väittävät, että neliöillä puikoilla tulee helpommin tasaista jälkeä. Neliöt puikot ovat hivenen pienemmät kuin pyöreät kokomerkinnästä huolimatta eli esimerkiksi neloset vastaavat noin 3,75 kokoa. Tämä koko sopiikin erinomaisesti mm. Lang Touring sukkiin.

Ja ne sukat. Voin 99% varmuudella sanoa etten neuloisi ainoitakaan sukkia jos ne pitäisi tehdä yksi kerrallaan. Lyhykäisyydessään syy on, ettei riitä kärsivällisyys eikä aika. Sukka kerrallaan neulottaessa pitää lukea ohjetta tai laskea silmukoita/kerroksia jotta sukista tulee samanlaiset ja väitän, että sukkaparin neulominen on erikseen kun hitaampaa kuin sukkaparin neulominen samaan aikaan. Aivan yhtä helppoa tai vaikeaa sukkien neulominen on molemmilla tekniikoilla. Kun sukat neulotaan sukkapuikoilla, voi joutua hieman enemmän säätämään ettei puikot tipu tai että niiden välit tule nätisti. Pyöröpuikoilla isoin askel on uskaltaa opetella tekniikka koska ensisilmäyksellä se voi vaikuttaa todella hankalalta, jota se ei ole. Missään nimessä vaikeampaa pyöröpuikolla sukkien neulominen ei ole, vaikka perinteinen tapa onkin… perinteisempi. On sitten itsestä kiinni kumman tavan kokee miellyttävämmäksi, mutta itse ainakin kokeilisin molempia ennen lopullista valintaa.

Minä teen kaikki sukat, joulusukkia lukuun ottamatta, kärjestä varteen kaksi kerralla ja tapa vakiintui kun olin ehkä kaksi paria näin tehnyt. Olen neulonut joulusukkien lisäksi jonkun parin jalkaankin perinteisellä tekniikalla, joten sekin on tuttu vaikka lobbaankin aina toista tapaa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että jos sukissa on useita eri lankoja/kuvioita, niin onhan se lankaviidakko aikamoinen kun tekee kaksi sukkaa kerralla mutta pienellä järjestelmällisyydellä siitä selviää. Eli laittaa saman sukan langat vaikka samaan pakastepussiin mistä ne kulkevat työlle ja tarvittaessa pyörittää auki keristä saman sukan lankoja.

Jos siis koulusukista on jäänyt neulomistraumat tai harhaluulo ettei osaa, suosittelen ostamaan vaikka Gjestalin Jannea tai Langin Touringia pari kerää ja 80 senttiset pyöröpuikot koossa 4 ja kokeilemaan jotain ihan uutta. Täältä löydät kuvitetun ohjeen joka käy suoraan hieman ohuemmalle sport paksuiselle langalle. Jos 39 koon sukat tekee nelosilla ja niihin sopivalla langalla, kuten Touring tai Janne, on sopiva silmukkamäärä ainakin minulla 48 silmukkaa. Kun sukkia tekee enemmän, kannattaa ohjetta muokata omaan tai saajan jalkaan sopivaksi. Taidan nykyisin tehdä monesti puolet varpaiden lisäyksistä joka kierros ja puolet joka toinen kerros ja kiilakavennukset jalan päällä hieman saajan jalan mukaan. Tämä neulominen ei ole niin kiveenhakattua kuin ohjeista voisikuvitella.

Nythän on käynyt niin, että tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä että lempilankani on Malabrigon sock, eli se niistä puuvillalangoista. Tätä, näissäkin kuvissa useassa värissä näkyvää lankaa työstetään 2-3 puikoilla joten varsin ohuestakin langasta on kyse. Lanka on tiukkakierteinen eli sitä on helppo ja nopea neuloa ja se on pehmeää. Se ei kutita jalassa eikä otsalla. Koska se on käsinvärjättyä merinovillaa, on se myös huomattavasti hinnakkaampaa kuin perus markettilanka. Mutta tiedättekö että sinä 100 gramman vyyhdissä on 400 metriä lankaa ja sillä neuloo jo aika paljon. Tällä hetkellä yritän aktiivisesti neuloa lankavarastoa pois ja toivon mukaan tulevaisuudessa tehdä lankahankintojani hieman isommalla tietoisuudella ja ainakin mahdollisuuksia on paljon enemmän. Toisin sanoen olen joutunut syömään kaikki sanani ohuista puikoista, liian pitkistä sormista, ohuista langoista ja paksuista puikoista

Summa summarum, eri töihin käy eri välineet ja tekniikat ja pitäisi ennakkoluulottomasti kokeilla uutta. Ja heti tämän jälkeen totean että kyllä se kynnys on aikamoinen ainakin ostaa uusia lankoja mutta ei mahdoton. Olenhan juuri tilannut TitiTyystä aivan summamutikassa 1,1 kiloa Rowanin Pure Wool Worsted:ia. Päädyin lankaan siksi, että haluan tehdä itselleni pihavillatakin ja on aika vaikea löytää paksuhkoa konepestävää villalankaa 100 g kerissä ja vieläpä hyvällä värikartalla. Tässä langassa mätsää kaikki paitsi ettei minulla ole mitään käsitystä millaista sitä on neuloa, mutta nyt kokeillaan!

... Ja se hyvä sukkalanka? Itse neulon 99% sukista Langin Touring lankasta. Se on hieman kalliimpaa kuin seiskaveikka mutta laatueron huomaa jo neuloessa. Gjestalin Janne on toinen sukkalanka jota käytän tästä paksuudesta ja siinäkin on laaja värikartta. Lanka on myös edullista ja usein mm. Lankamaailmassa tarjouksessa. Se on hivenen karkeampaa kuin Touring mutta itse monesti käytän Touringia perusvärinä ja Jannea raidoittamiseen/kuviointiin. Jos haluaa vähän spessummat sukat, niin suosittelen ehdottomasti Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport - lankaa. Valitsemalla Suomessa käsin värjättyä lankaa saat yksilölliset sukat ja tuet samalla suomalaista käsityöläisyyttä.