[Ja sitten tähän sananen villasta ja puuvillasta, isoita puikoista ja pienistä puikoista.
Olisiko myös aiheellista kommentoidan kahden sukan tekniikkaa.]
Muistan kun koulussa opettelimme neulomaan muistaakseni
kolmannella luokalla ja langaksi annettiin ehkä noin sportin paksuista
keinokuitulankaa kahdessa värissä ja sai itse päättää mitä neuloo. Minä halusin
tehdä pipon missä on kaksi lettiä tupsun tilalla sillä siihen aikaan vastaavat
Huskyn pipot oli kuuminta hottia. Olin ajatuksissani päättäväinen, mutta kun
ajatus oli vielä aivan lapsen tasolla, niin käytännöllisyyden huomioinen uupui
täysin. Jostain syystä suunnitelma meni läpi sellaisenaan ja pipon valmistuttua
ei siinä teknisesti ollut moitteen sanaa mutta olihan se varsin
epäkäytännöllinen. Piposta tuuli läpi humisten ja alareuna kiertyi sillä
reunassa ei ollut resoria ja neuleena sileä neule. Samasta syystä pipo oli myös
varsin lörppä. Värinä ensimmäisessä neuletyön näytteessä oli taivaan sininen ja
imelän keltainen, mitä ihmettä sä olet nainen miettinyt. Puolustukseksi
kerrottakoon että oli noin vuosi 1986.
Minulle ei siis ole jäänyt traumaa niistä koulun sukista tai
mistään muustakaan neulontaan liittyvästä ja ehkä siksi innostuin neulomaan
uudestaan jo noin 13-vuotiaana kun pikkusiskoni syntyi. Tein
puuvillaneuletakkeja vauvalle ja mallit keksin omasta päästä. Kun vauva kasvoi
isommaksi, jäi neulominen taas tauolle. Sittemmin aloitin uudestaan bellan
ollessa noin vuoden ikäinen ja manasin kyllä hiljaa mielessäni, että miksi en
ollut neulonut molempien raskauksien aikana vauvojen kaappeja täyteen neuleihanuuksia.
Se alkusysäys aloittaa jotain uutta tulee aina jostain ja minulle se tuli
Elohiiri-blogin puuvillasekoite Samos pipoista. Sellaisia tein muutamat ja samasta
langasta perään neuletakin. Ajattelin että neulon vain puuvillalla, aina. Sittemmin pipoja, paitoja ja villahousuja valmistui
pikkuhiljaa ja kaikkia yhdisti paksuhko lanka sekä puikot, vaikkakin neuloin myös villalla nyt. En ajatellut että
voisin ikinä neuloa pienemmillä puikoilla kuin nelosilla saatika että neuloisin
sukkia.
On helppo ajatella että paksummalla langalla tulee nopeasti ja
vähemmällä vaivalla valmista. Marketista löytää helposti paksuhkoja lankoja
kuten aikoinaan Novitan Mambo ja sittemmin vaikka Novitan Kelo, Tempo, Hile tai
Isoveli. Olen neulonut kaikista edellä mainituista ja kyllähän niistä neuloo
mutta kaiken rehellisyyden nimissä, neulovat minun sormeni yhtä mukavasti ja
nopeasti ohuemmallakin mutta etenkin pehmeämmällä langalla. Suurin järkytys oli
huomata että nykyinen 7 Veljestä lanka on jotain aivan muuta kun se oli
silloin, kun olin pieni. Kaikki jotka aloittavat neulomisen sukkaparilla ja
seiskaveikka kerällä ja inhoavat sen jälkeen neulomista, ovat aivan oikeassa.
Vika ei ole teissä eikä neulomisessa vaan välineissä. Lanka on niin karkeaa
että jopa tällaisen paljon neulovan sormi menee vereslihalla ja työ on hidasta
ja epämiellyttävää koska lanka on kuin piikkilankaa. Takertuvan langan
neulominen on kivuliasta sekä hidasta ja valmis tuote lähes poikkeuksetta
kutittaa. Villasukka on parhaimmillaan paljaassa jalassa mutta jos jalkaan on
aina kiskonut vain karkeasta villalangasta tehtyjä sukkia, en ihmettele että
ajatus työntää puuvillasukka alle on vakio. Jos lanka ei luista hyvin, tulee neulejäljestä
helposti epätasaista joka varmasti ainakin aloittelevaa neulojaa harmittaa.
Etenkin, koska kyse on lähestulkoon suomen kansallislangasta,
peräänkuuluttaisin tässä Novitan vastuuta ja etenkin laatustandardien
tarkistamista. Minulla on jäljellä 30 vuotta vanhoja seiskaveikka sukkia joissa
ei ole nyppyjä ja jotka on pehmeitä ja aivan eri maailmasta kuin nykyiset.
Kotimaiselta toimijalta odottaisin enemmän; vaikka niitä lankoja varmasti menee
tallaisenakin kun kauppareissulla ne on niin helppo ruokaostoksien mukaan
napata ja paremmasta ei ehkä tiedetä. Neulojana tämä horjuttaa aika vahvasti
luottamustani koko Novitan valikoimaan ja kynnys lähteä ostamaan ja kokeilemaan
mitään merkin lankoja on iso. Ja pakkohan ei ole, Suomesta löytyy lukuisia
lankamyymälöitä joissa myydään erimerkkisiä sekä erihintaisia lankoja. Lähtökohtaisesti
ottaisin myös vahvasti huomioon sen, että jos johonkin laittaa niin paljon
aikaa ja vaivannäköä kun käsitöihin laitetaan, niin tehdään ne sitten ainakin
mahdollisimman laadukkailla ja sopivilla materiaaleilla.
Neulomiseen vaikutta toki langan lisäksi puikot ja vain
kokeilemalla löytää itselle ne oikeat. Omaa mieltäni olen muuttanut jo monesti;
ensin hylkäsin Prymmin puikot, sitten Novitat, jonka jälkeen neuloin vain
bambupuikoilla joita ei tässä vaiheessa kahdelta ensin mainitulta merkiltä
ollut saatavillakaan, joista siirryin muihin puupuikkoihin ja nyt neulon eniten
teräs –tai hiilkuitupuikoilla. On tärkeää, että puikot kestävät ja lanka liukuu
hyvin. Lähes kaikki langat liukuvat hyvin teräs/hiilikuitu puikoilla, jotka
myös kestävät parhaiten esim. ohuella langalla neulottavia sukkia napsumatta
poikki. Mutta laadukkaat langat liukuvat yhtä hyvin myös laadukkailla puu tai
bambupuikoilla. Käytän nykyään lähes yksinomaan pyöröpuikkoja joissa on irrotettava
kaapeli ja merkkinä on KnitPro, joka mahdollistaa kaikkien yhdistelmien (eripituiset
kaapelit ja eripaksuiset puikot) yhteensopivuuden. Jos puikkoja puuttuu tai
katkea, haen lisää samaa sarjaa. Jos neulejälki ei ole tasaista, suosittelen
kokeilemaan KnitPron Cubics puikkoja sillä väittävät, että neliöillä puikoilla tulee
helpommin tasaista jälkeä. Neliöt puikot ovat hivenen pienemmät kuin pyöreät
kokomerkinnästä huolimatta eli esimerkiksi neloset vastaavat noin 3,75 kokoa. Tämä
koko sopiikin erinomaisesti mm. Lang Touring sukkiin.
Ja ne sukat. Voin 99% varmuudella sanoa etten neuloisi
ainoitakaan sukkia jos ne pitäisi tehdä yksi kerrallaan. Lyhykäisyydessään syy
on, ettei riitä kärsivällisyys eikä aika. Sukka kerrallaan neulottaessa pitää
lukea ohjetta tai laskea silmukoita/kerroksia jotta sukista tulee samanlaiset
ja väitän, että sukkaparin neulominen on erikseen kun hitaampaa kuin sukkaparin
neulominen samaan aikaan. Aivan yhtä helppoa tai vaikeaa sukkien neulominen on
molemmilla tekniikoilla. Kun sukat neulotaan sukkapuikoilla, voi joutua hieman
enemmän säätämään ettei puikot tipu tai että niiden välit tule nätisti. Pyöröpuikoilla
isoin askel on uskaltaa opetella tekniikka koska ensisilmäyksellä se voi
vaikuttaa todella hankalalta, jota se ei ole. Missään nimessä vaikeampaa
pyöröpuikolla sukkien neulominen ei ole, vaikka perinteinen tapa onkin…
perinteisempi. On sitten itsestä kiinni kumman tavan kokee miellyttävämmäksi,
mutta itse ainakin kokeilisin molempia ennen lopullista valintaa.
Minä teen kaikki sukat,
joulusukkia lukuun ottamatta, kärjestä varteen kaksi
kerralla ja tapa vakiintui kun olin ehkä kaksi paria näin tehnyt. Olen neulonut
joulusukkien lisäksi jonkun parin jalkaankin perinteisellä tekniikalla, joten
sekin on tuttu vaikka lobbaankin aina toista tapaa.
Sanottakoon nyt kuitenkin, että jos sukissa on
useita eri lankoja/kuvioita, niin onhan se lankaviidakko aikamoinen kun tekee
kaksi sukkaa kerralla mutta pienellä järjestelmällisyydellä siitä selviää. Eli
laittaa saman sukan langat vaikka samaan pakastepussiin mistä ne kulkevat
työlle ja tarvittaessa pyörittää auki keristä saman sukan lankoja.
Jos siis koulusukista on jäänyt neulomistraumat tai
harhaluulo ettei osaa, suosittelen ostamaan vaikka Gjestalin Jannea tai Langin
Touringia pari kerää ja 80 senttiset pyöröpuikot koossa 4 ja kokeilemaan jotain
ihan uutta.
Täältä löydät kuvitetun ohjeen joka käy suoraan
hieman ohuemmalle sport paksuiselle langalle. Jos 39 koon sukat tekee nelosilla
ja niihin sopivalla langalla, kuten Touring tai Janne, on sopiva silmukkamäärä
ainakin minulla 48 silmukkaa. Kun sukkia tekee enemmän, kannattaa ohjetta
muokata omaan tai saajan jalkaan sopivaksi. Taidan nykyisin tehdä monesti
puolet varpaiden lisäyksistä joka kierros ja puolet joka toinen kerros ja
kiilakavennukset jalan päällä hieman saajan jalan mukaan. Tämä neulominen ei ole niin kiveenhakattua kuin ohjeista voisikuvitella.
Nythän on käynyt niin, että tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti
siltä että lempilankani on Malabrigon sock, eli se niistä puuvillalangoista. Tätä, näissäkin kuvissa useassa värissä näkyvää lankaa työstetään 2-3 puikoilla joten
varsin ohuestakin langasta on kyse. Lanka on tiukkakierteinen eli sitä on helppo
ja nopea neuloa ja se on pehmeää. Se ei kutita jalassa eikä otsalla. Koska se
on käsinvärjättyä merinovillaa, on se myös huomattavasti hinnakkaampaa kuin
perus markettilanka. Mutta tiedättekö että sinä 100 gramman vyyhdissä on 400
metriä lankaa ja sillä neuloo jo aika paljon. Tällä hetkellä yritän
aktiivisesti neuloa lankavarastoa pois ja toivon mukaan tulevaisuudessa tehdä
lankahankintojani hieman isommalla tietoisuudella ja ainakin mahdollisuuksia on
paljon enemmän. Toisin sanoen olen joutunut syömään kaikki sanani ohuista puikoista,
liian pitkistä sormista, ohuista langoista ja paksuista puikoista
Summa summarum,
eri töihin käy eri välineet ja tekniikat ja pitäisi ennakkoluulottomasti
kokeilla uutta. Ja heti tämän jälkeen totean että kyllä se kynnys on aikamoinen
ainakin ostaa uusia lankoja mutta ei mahdoton. Olenhan juuri tilannut
TitiTyystä aivan summamutikassa 1,1 kiloa
Rowanin Pure Wool Worsted:ia. Päädyin lankaan siksi, että haluan tehdä itselleni pihavillatakin ja on aika
vaikea löytää paksuhkoa konepestävää villalankaa 100 g kerissä ja vieläpä
hyvällä värikartalla. Tässä langassa mätsää kaikki paitsi ettei minulla ole
mitään käsitystä millaista sitä on neuloa, mutta nyt kokeillaan!
... Ja se hyvä sukkalanka? Itse neulon 99% sukista Langin
Touring lankasta. Se on hieman kalliimpaa kuin seiskaveikka mutta laatueron
huomaa jo neuloessa. Gjestalin Janne on toinen sukkalanka jota käytän tästä
paksuudesta ja siinäkin on laaja värikartta. Lanka on myös edullista ja usein
mm. Lankamaailmassa tarjouksessa. Se on hivenen karkeampaa kuin Touring mutta
itse monesti käytän Touringia perusvärinä ja Jannea
raidoittamiseen/kuviointiin. Jos haluaa vähän spessummat sukat, niin
suosittelen ehdottomasti Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport - lankaa. Valitsemalla
Suomessa käsin värjättyä lankaa saat yksilölliset sukat ja tuet samalla
suomalaista käsityöläisyyttä.