29.1.2017

Ja se viimeinenkin...

...lumi on kohta lähtenyt. Ihan oikeasti, hivenen masentavaa, ettei tammikuun lopullakaan ole lunta. Onhan sitä tässä ollut aina pari päivää, sitten taas viikko +3 astetta ja liukastellaan jäillä. Yritin aloitella kävelyharrastusta viime viikolla mutta vaikka kävin ostamassa kenkiin liukuesteet ja heijastin-henkselit, niin eihän tuonne uskalla lähteä! Naureskeltiin siinä miehen kanssa Tokmannin pihassa samalla, että hivenen on ostosten profiili muuttunut tässä viimeisen kolmen vuoden aikana, muuton jälkeen. Mutta niinhän se on, aikansa kaikkea- tämä on hyvä just nyt.

Kun en ole kävellyt, niin olen neulonut muutamat sukat sekä villapaidan ja kaiken kaikkiaaan lankavaraston karsimisen kannalta, on vuosi 2017 lähtenyt oikein vauhdikkaasti liikkeelle. Vaikka sain joululahjaksi lankalahjakortin, olen päättänyt ettei uutta lankaa osteta, ennen kun vanhoista on päästy merkittävästi eroon. Pelkkää seiskaveikan paksuista sukkalankaa on yksi iso muovipussi eikä muutkaan vahvuudet siitä juuri jälkeen jää. Tästä syystä, tein jo viime vuoden puolella päätöksen, että nyt neulotaan lankoja pois, eikä ne langat sillä välin kaupoista lopu, vaikkei jokaista ihanuutta sillä välin kaappiin ostakaan.


Viime vuoden viimeinen neule oli Bellan neuletakki. Takki on neulottu ylhäältä alas raglanina ja kaikki langat kaivettu jemmoista. Malli on aika lailla sama kun oma neuletakkini ja niin on langan paksuuskin. Harmaa on Rico Yarnsin en-nyt-muista-mitä ja vaaleanpunainen saman paksuista Cascade 220:stä. Sitä on edelleen 100g ja jämät jäljellä, sillä tilasin täydellistä baby pink:iä kilon, aikoinaan kun Villavyyhti avattiin Stadissa. Villatakissa on taskut, tupsullinen huppu sekä kolme todella kaunista hakasta jotka ostin Porvoon Nappiaitasta, eli tosi perus. Mahtunee bellalle tämän "talven" ja kevään.


491 grammaa

Bellan neuletakki on siis valmistunut jo viime vuonna, mutta Emman villapaita taisi olla tämän vuoden ensimmäinen työ. Lisäksi tuossa on kahdet sukat odottamassa lankojen päättelyä ja nyt on lattiatyyny puikoilla, jotta pääsen todella paljon tilaa vievistä tuubilangoista eroon. Emman villapaita on myös tehty Cascadesta ja olen ymmärtänyt, että Emma tykkää pinkistä ja äiti Popin raidoista, joten laitettiin pinkkiin raitaa sinisellä. Ihan perus raglan tämäkin.

265 grammaa


15.1.2017

Toiseksi viimeinen neule vuodelle 2016


Pitäisi laittaa taas Ravelryyn neuleita, niin pysyisi vähän kärryllä mitä on neulonut ja kuinka paljon lankaa on kulunut. Olen todella huono käyttämään Ravelryä mutta itselleni se on ikään kuin arkisto tehdyistä töistä, ainakin suurimmaksi osaksi ja toisaalta, onhan sieltä todella kätevä etsiä eri lankojen värisävyjä tai vaikka puikkokokoja.


Tweed-langat iski myöhässä mutta kovaa. Tilasin Kässäkerho Pom Pomista Tweed Donegalia väreissä: pinkki, harmaa ja sininen. Pinkki ei ole minusta livenä kovin pinkki, enemmän ehkä persikkaan taittava fuchsia ja sininen on vihrein sininen mitä olen ikinä nähnyt. Joka tapauksessa langat ovat kauniit ja mukavat neuloakin. Neuloin langoista epäsymmetrisen huivin omasta päästä ja halusin nimenomaan kokeilla sileää neulosta huivissa. Ainainen ongelmahan tuossa on se reunojen kieppaus mutta nyt reunoissa on 6 silmukan reunus neuletakeissakin käyttämääni tekniikkaa, joka estää aika hyvin kiertymisen. Huivissa on pinkin ja sinisen lisäksi Cascade Heritage Silk:iä värissä limestone, Ehdottomasti teen jäljellä olevasta harmaasta ja muutamasta muusta langasta vielä isomman huivin vastaavasti, sillä minusta tweed toimii parhaiten  juuri sileässä neuloksessa.





14.1.2017

Ihan täydellinen perusvillapaita.

Olenhan kertonut, ettei neuleohjeet ole oikein se minun juttu. Joskus silloin tällöin, hyvin harvoin, ihastun kuitenkin johonkin ohjeeseen niin, että se on pakko ottaa puikoille. Näin kävi myös Kerälle-kirjan villapaidassa (peruspaita jokaiselle). Paitahan oli varsin tuttu raglan ylhäältä alas, mutta etenkin kaula-aukko ja paidan huoleton olemus vangitsi minut täysin. Niinpä, ehkä kahden vuoden jahkailun jälkeen, tein viimein eräs alkuyö tilauksen Tampereen Lankaideaan ja jokin aika myöhemmin, paita olikin jo valmis.

Paita on aloitettu ohjeen mukaisesti mutta helma sekä hihansuut on tehty oman mielen mukaan. Molempiin olen tehnyt nirkkoreunuksen ja helmassa nurjalla puolella on käytetty tehosteväriä joka mielestäni tuo paitaan "sen jutun". Vaikka rakastan isoja kauluksia, oli tässä paidassa kaulus niin venyvä, ettei se käytössä olisi pysynyt olenkaan olkapäillä, niinpä virkkasin paidan niskapuolelle etupuolella oleviin olkasaumoihin asti ketjusilmukkarivin joka pitää kaulusta hieman ryhdissä.

Paita on täydellinen.




Niin täydellinen, että meinaan tehdä toisen -varsinkin kun paidassa käytetty Rowan Hemp Tweed on jälleen alennuksessa. Lankaa paitaan kului kaikki tilatut 9 kerää ja tuo tehostereuna on tehty Rowan Superwashista, joka jäi yli villatakista.

12.1.2017

neu l/r oosi ja Lazy Sundays

Valikoituukohan neulojiksi poikkeuksellisen paljon epätasaisia ihmisiä. Vai onkohan niin, että teki mitä tahansa, niin välillä huvittaa ja välillä ei. Neulojat ainakin tietävät, että välillä neulotuttaa niin hiivatisti. Ja taas välillä, voi kulua kuukausia, jotka ajavat lähes epätoivon partaalle, kun ei vaan lähe. Vuoden ajan, olen ehkä tavallista enemmän kiinnittänyt huomiota siihen, miten neulon ja miten päädyn niihin blokkeihin. Jos neulon kaksi samaa asiaa peräkkäin, on ihan varma, että viimeistään puolivälissä sitä toista, iskee totaalinen stoppi. Esimerkkinä villatakki, jonka tein itselleni kahdessa viikossa ja samantapaisen mutta paljon pienemmän ja ilman kirjoneuleita, bellalle ainakin tupla-ajassa. Tästä oppineena päätin, etten enää neulo kahta isoa samanlaista työtä peräkkäin, vaikka se tuntuisi miten hyvältä ajatukselta heti sen ensimmäisen jälkeen.

Tilaisin joskus nappi ja kivi TitiTyystä ison kasan Rowanin Superwashia. Eniten ilahdutti langassa sen maanläheiset sävyt, valtava värikartta sekä 100 gramman kerät. Minua todella kismittää, neuloa isoja töitä 50 gramman keristä, kun saa koko ajan olla vaihtamassa kerää ja pääteltäviä päitäkin on sata. Satasen kerillä tuntuu, että voi vain neuloa menemään.


Olin siis saanut hyvän ajatuksen kotivillatakkiin jo ammoisina aikoina, mutta valitettavasti ei huvittanut, noin vuoteen. Ajatuksena oli takki, jolla voin viileinä kesäiltoina haahuilla pitkin pihaa ja jossa on taskut, ei vain käsiä, vaan myös kännykkää ja avaimia varten. Viimein, noin vuotta myöhemmin, päätin tarttua toimeen, laske kaulan silmukat ja posotella menemään ylhäältä alas raglanina. Suunnitelma hahmottui ja tarkentui neuloessa ja kerien vähetessä. Taskujen kohdalla aloin suunnitella mielessä kirjoneuleita ja täytyy sanoa, että lopputulos on enemmän kuin mieleinen. Hieman leveämpi takki olisi voinut olla pepun kohdalta mutta toinen vaihtoehto, eli herkkujen vähentäminen, ei ole huono vaihtoehto sekään.


Lazy Sundays by anana
Rowan Superwash
Puikot 5,5
Lankaa män vaik kuinka.
Ja ihan omasta päästä.

Ps.
Instagramissa on lisää kuvia takista.

10.1.2017

Hölmöimmät ideat 1/2017


Bellan uusi lempiväri on tummansininen. Sitä ei tietenkään pystyisi päättelemään hänen huoneestaan mutta vaatekaapista, pikkuhiljaa kyllä. Joululahjaksi bella toivoi sinisiä lakanoita ja koska minulla on aika suppea ajatusmaailma kodin tekstiileihin liittyen, oli meillä pukin kanssa tiukat neuvottelut asiasta etukäteen. 

Jouluaattona paketista paljastuikin tummansiniset yksiväriset pellavalakanat kaksin kappalein. Syy miksi lakanoita on kaksi, on yksinkertainen. Päätin reilu kolme vuotta sitten luopua päiväpeitoista, sillä yrityksestä huolimatta, niitä ei tullut ikinä käytettyä ja lojuivat milloin missäkin pölyttymässä. Ostin neljä settiä pellavalakanoita väreissä: valkoinen, beige, vaaleanharmaa ja tummanharmaa, olemassa olevien vaaleanpunaisten lisäksi. Jokaista väriä on siis kaksi kappaletta ja ne ovat ainoat petivaatteet joita käytämme. Näin sänky on siistin näköinen vaikka petaus on tehty vain huolimattomasti peitolla. Nyt halusin jatkaa teemaa nimenomaan tummansinisillä pellavalakanoilla ja pukki olikin löytänyt juuri passelit Finlaysonilta.


Noin 20 sekuntia sen jälkeen, kun olin pedannut uudet lakanat meidän sänkyyn tajusin, miten järjettömän huono ajatus tämä oli. Rakkaat Nietos ja Diego kun ovat molemmat puolipitkäkarvaisia kissoja, varsin vaaleita ja nukkuvat myös meidän sängyssä. Ja vaikka eivät nukkuisikaan, niin onhan niitä karvoja nyt joka paikassa vaikkei se aina kuvissa välittyisikään. Ja nyt tummat lakanat, herää nainen!

No oli mitä oli, nyt on poikkeuksellisesti tummatkin lakanat mutta en ole vieläkään aivan varma, tykkäänkä vai en. Jotenkin vieraalta tuntuu, en osaa sitä muutoin kuvailla sanoiksi. Vaikka entinen lempivärini on noin kymmenen vuoden tauon jälkeen hiipinyt taas takasin lemppareihini, niin en ole ikinä osannut nukkua tummassa sängyssä. Onneksi lakanoita käyttävät myös J ja bella eli hukkaan nämä ei mene, ja olivathan alunperin kuitenkin ensisijaisesti bellalle ajateltu.




Koska meikkipöytä siirtyi makuuhuoneesta bellan huoneeseen, piti tehdä pikareissu Ikeaan. Ostin tilalle Kullen-lipaston, joka on aika paljon Malm-lipaston oloinen mutta pienempi. Olen kolmen vuoden ajan arponut, minkälainen lipasto olisi tähän se täydellinen ja nyt ainakin varmistui, ettei missään nimessä korkeampi -mitä olin itseasiassa alunperin ajatellut. Tämä on nyt hyvä, ainakin toistaiseksi. Lipaston päällä on sekalainen seurakunta niitä harvoja koriste-esineitä, joita meillä ei juuri ole. Tosin nämäkin funktionaalisia sellaisia, eli säilytyslaatikoita mm. koruille, kelloille ja kynsilakoille.

Ostin myös hiljattain uuden Artekin valaisimen minun puolelle sänkyä, mutta meritaulun kanssa se ei vaan toiminut. Verhotangossa roikkuva lamppu oli alunperin väliaikainen ratkaisu mutta olen tykästynyt siihen nyt niin paljon, että ostin jo ennen joulua toisenlaisen kuvun Clasulta. Sepä ei nyt käynytkään nykyiseen johtoon, eli kun saan aikaiseksi hakea uuden johdonkin, niin saadaan taas vähän uutta ilmettä.

Alevinkkinä, yöpöydällä näkyvä hexagon-maljakko. Stockalla kahdessa koossa ja isompi hintaan 49,90 -40%  (pienemmän koon hintaa en tullut katsoneeksi) ja ainakin Porttipuiston Askossa löytyi sama maljakko hintaan 10 euroa!

Muuten vain vinkkinä, Ikeassa on tosi kivoja lasisia laatikoita joissa mustat metallireunukset. Laatikon kansi on saranoilla ja pysyy magneetilla kiinni. Hinta oli ehkä 6,90 tai jonkun euron enemmän. Nämä oli hieman jemmassa kukka/maljakko-osastolla (Porttipuiston Ikeassa).


Mitä mieltä, harmaa-sini-valkoinen ripauksella mustaa, toimiiko?

9.1.2017

Muutoksen tuulia 2017

Onpa mukava palata tänne Instagrammin positiivisen viban aalloilla -kiitos!! Ja tässähän tuli melkein valinnan vaikeuskin, että millä aiheella lähteä uuteen vuoteen. Kamerassa oli poikkeuksellisen paljon kuvia ja olivatpa nuo myös poikkeuksellisen huonolaatuisia, mutta mitä voi odottaa kun menee siitä, mistä aita on matalin. Hieman takaraivossa kaikuu äitini ääni, jos teet jotain, tee se kunnolla -mutta jos sitten seuraavalla kerralla, äiti. Onhan tässä blogin lopettamisetkin käynyt mielessä monet kerrat mutta vielä jaksaa. Innostuksen puutteesta tai jaksamisesta ei bloggaaminen ole ikinä ollut kiinni vaan yksinkertaisesti ajasta. Ja olisihan se mukavaa kun ehtisi säännöllisesti bloggaamaan jostain tuoreesta ja mielenkiintoisesta, sikäli kun tällainen lähes 4-kymppinen nyt voi millään muotoa olla tuore. Nämä pitkät välit ainakin vieraannuttavat minut lukijoista ja se varsinainen hedelmä eli kommunikointi kommenttiboksissa jää saavuttamatta, mutta näillä mennään. Eli tervetuloa vuodelle 2017!

Ensimmäinen uusi asia tälle vuodelle on, että meillä asuu nyt kaksi isoa lasta –tai ainakin yksi iso tyttö ja yksi teini. Iso tyttö on, jo jonkin aikaa puhut isojen tyttöjen huoneesta ja nyt vuodenvaihteessa otettiin pieni ajatustenvaihto asian tiimoilta. Hänen toiveet olivat: ei tavaraa ja kaikki pitää olla valkoista ja minun haaveena oli: ei uusia hankintoja ja mitään ei maalata.

bella on todella kiinnostunut meikkaamisesta sekä maskeerauksesta ja tässä kohtaa täytyy myöntää, ettei omena ei ole ainoastaan tippunut kauas, vaan lentänyt suoraan naapuripitäjään. Siinä missä minut tunnetaan vähintäänkin rennosta pukeutumistyylistä ja harvemmin meikatuista kasvoista, on mini-me aivan toista maata. Niinpä hänen ykköstoiveenaan uuteen huoneeseen, oli mikäs muu kuin meikkipöytä. Olen noin kolme vuota halunnut eroon meidän makkarissa olevasta Ikean pöydästä, joten pienten mittaussessioiden jälkeen, ilmoitin miehelle, että bellan vaatekaapista pitää vaihtaa ovet toisin päin, kaappi pitää siirtää pari metriä toiseen suuntaan ja mini-me tarvitsee uuden sängyn.






Joku aamupäivä tässä sitten oltiin; bella lajitteli tavaroitaan meidän makkarissa, mies teki pientä pintaremonttia, kuten kaappien siirtelyä ja lattialistojen pätkimistä, tulevassa ison tytön huoneessa ja minä sinkoilin rätin ja mitan kanssa edes takaisin. Muutaman päivän päästä kaikki oli valmista ja kas kas, bella on pitänyt jo päälle viikon huoneen siistinä ja pedannut sänkyssakin joka päivä sillä uusi huone on kuulemma i h a n a!


Eli, kaappi siirrettiin seinän viereen ja seinän viereinen ovi asetettiin taaemmaksi oveksi, ettei se ole ikkunan edessä. Samalla piti pätkäistä lattialistaa, jotta kaappi saatiin seinään kiinni. Kaapin vieressä on uusi meikkipöytä, jossa on tytön meikit sekä hius-ja korutarvikkeet. Koska Ikean meikkipöytä on aika korkea, asetettiin Kartellin tuoli siihen ja työpöydän istuimeksi jäi jumppapallo. Työpöytä on edelleen sama vanha Muurame ja onhan tuo Anttilan konkurssimyynnistä ostettu leppakkotuolikin jo tuossa ollut. Äitini teki siihen Ikean kankaasta istuinosan ja pakko sanoa, että Ikean ja HM:n kankaissa on kyllä jotain outoa sillä ovat aivan järkyttäviä pöly- ja kissankarva magneetteja. Uusi sänky haettiin Ikeasta ja se on 90cm leveä. Jalat sänkyyn löytyivät vintiltä ja niin ikään vanha 80cm petari palvelee hyvin, sillä unikaverit saa nyt petarin ja seinän väliin. Sänky on 10 cm lyhempi kuin edellinen Muuramen Jungmanni ja siksi sänky mahtuu nyt olemaan kaapin edessä poikittain. Tytön toiveen mukaan väriä on lähdetty hakemaan yksityiskohdilla (mistä ne näitä oikein keksii ?!) ja pukin tuomat valopallot sopi paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. Manteli-keppihevoselle saatiin talli vintillä lojuneesta lasimaljakosta ja pinkit ledivalot piristävät sitäkin mukavasti. Sateenkaarinaruverhot vaihtuivat samanlaisiin mutta valkoisiin, jotka tämä mamma on ennakoidusti hamsteroinut jostain joku vuosi aiemmin, Myös äidin ehdottama taulurivi-ehdotus otettiin hyvin vastaan ja se kuulemma ”viimeisteli huoneen valmiiksi”(oikeesti, lukeekohan bella jotain sisustuslehtiä salaa). Huoneen muutoksen hinnaksi jäi uuden sängyn sekä meikkipeilin hankinta, eli noin 135 e. Ja saanen muistuttaa, huone on kuulemma i h a n a !



Vähän jäin vielä pohtimaan, hankitaanko sänkyyn helmalakana tai maalaanko sängynjalat kesällä...

Ja nyt, se ajankohtainen osuus! Bongasin Stockan alesta Umbran valkoisen kulmaan sopivan roskiksen. Lastenhuoneissa oli aiemmin Ikean muoviroskikset, jotka oli aika isot sekä epäsiistin näköiset. Nyt näillä Umbran roskiksilla, joita siis "köh köh jemmasin neljä kappaletta", huoneiden ilme siistiytyi huomattavasti. Roskis on kuitenkin hyvän kokoinen 10 litrainen ja sisällä on panta mihin saa roskapussinkin kiinni. Hintaa roskikselle jäi 8 euroa ja ainakin Itiksen Stockalla näitä vielä eilen oli.

Laittakaahan nyt kommenttilootaan toiveita tai ideoita postauksiin, siis ihan mitä vain. Hieman tuntuu olevan suppea tämä meikäläisen elämä, joten mielelläni haastaisin tai annan teidän haastaa itseäni, ainakin tääällä blogin puolella.

Jk. Se, että bella on kiinnostunut meikeistä, ei tarkoita, että meidän 9-vuotias kulkee kylillä sotamaalauksessa ;)