Inspistä ja rohkeutta. Olen varma että monen innostus neulomiseen on kadonnut jo peruskoulussa. Aloittelijalle on annettu jotain ohutta luirulankaa ja pitkät puikot tai sukkapuikot -vaikka kuinka väkertää, tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi, työt jää kesken eikä pääse kokemaan sitä iloa mikä seuraa valmistuneen työn ihastelusta. Ja se, kun laitetaan neulomaan sukat tai lapaset... neuloa voi helpommallakin ja nopeammin. Ilman kymmeniä eri kavennuksia ja lisäyksiä, ilman kymmeniä pääteltäviä langanpäitä. Puikkoja on eri materiaaleista, puikkoja on erilaisia -pitää vain löytää ne itselle sopivimmat. Ihan samalla tavalla kun ulkona viihtyy säähän sopivissa varusteissa, viihtyy neulomisessa paljon paremmin kun perusjutut on kondiksessa.
Monen pipon voi tehdä yhdestä lankakerästä, riippuen toki pipon mallista ja langasta. Kun muistaa perusjutut, on sen jälkeen kaikki sovellettavissa. Nykyään myös apu on lähellä, internetistä löytyy oikeasti ihan kaikki, video-esimerkkejä myöten. Eli ei kun neulomaan, jos yhtään inspaa!
Piposta on mielestäni helpoin aloittaa. Siinä ei tarvitse muistaa kun, että toisessa päässä pitää olla reikä ja toinen pää kiinni, tavalla tai toisella. Mikäli pelottaa aloittaa työ missä pitää kaventaa, voi aina tehdä neliöpipon. Mikäli peloittaa että piposta tulee väärän kokoinen, voi sen aina tehdä helmineuloksella -se joustaa aika paljon joka suuntaan. Lähes kaikki pipot voi 2-vuotiaan koosta ylöspäin tehdä 40 cm pyöräpuikolla. Mikäli pipon kaventaa toisesta päästä, siihen avuksia sitten sukkapuikot. Itse tykkään neuloa pyöröillä, ei tarvitse säätää eikä hidastella, senkun naprää menemään.
Rosa neliöpipo on tehty huopuvasta villalangasta jolle suositellaan puikkoja nro 10. Minulla ei sellaisia ole, joten neuloin seiskoilla tai kutosilla. Piposta saa tiiviimmän kun neuloo pienemmillä puikoilla, toki riippuu käsialastakin. Tiettyjä erityislankoja on pakko neuloa sillä suosituspuikko koolla, mutta aika hyvin tässä on liikkumavaraa. Rosassa pipossa on 51 silmukkaa ja se on neulottu
helmineuloksella pyöröillä alusta loppuun. Kun korkeutta oli tarpeeksi, käänsin pipon ympäri ja päättelin
kolmen puikon päättelyllä. Lopussa tietty langan päättelin neuloksen sekaan kuten tupsujenkin langat, muuten tälläisessä ei tarvitse erikseen mitään ommella. Tarvikkeeksi riittää siis lankakerä, 40 cm pyöröpuikot ja neula.
Ja se ylimäärinen puikko päättelyyn.
Tupsut on koulussa opittu tekemään kahdella pyöreällä ja reijällisellä pahvinpalalla. Itse ostin jo muutamia vuosia sitten "tupsukoneen" jolla tupsut syntyvät kädenkäänteessä, toki tupsu pitää tasoittaa vielä saksin.
Pipoihin kannattaa yleensä valita sellainen lanka joka ei kutita. Itse suosin villalankoja tai puuvillalankoja, keinokuiduista en ole mitään ikinä neulonut (jos ei koulun kässäntunteja lasketa). Monessa langassa toki mukana voi vähän keinokuitua ominaisuukien takia. Pipoon voi tehdä vuoren mutta meidän likalla on yleensä alla Buff tai kypärämyssy joka ajaa saman asian.
Hiippapipo on melkein yhtä iisi kun neliöpipo. Tähän tarvitaan enemmän lankaa ja joku
kavennustyyli on opeteltava. Aluksi luodaan silmukat, sitten fiiliksen mukaan kevennetaan. Silmällä näkee hyvin että kapeneeko pipo tarpeeksi, eli kannattaa aloittaa harvemmalla välillä kaventamaan. Jos tekee raidallisen eri langoista, kannattaa miettiä haluaako päätellä 30 langanpätkää vai tehdä niin kapeat raidat ettei lankaa tarvitse välissä katkasta. On joku tapa kuljettaa sitä lankaa neuloksen mukanakin, mutta en ole ehtinyt perehtyä.
Sateenkaari pipo on tehty seiskaveikasta joka on aika ohut lanka ja kaventaminen onnistui niin että kavensin keskeltä kavennuskierroksella aina 2 silmukkaa kerralla. Paksummassa langassa se ei näytä hyvältä joten leveämpiraitainen hiippa on kavennettu niin että olen laittanut keskelle neuletta puikkoon merkin (ja kun ei niitä oikeita ole, pujotin puikkoon sähköhammasharjan väririnkulan) ja kavensin vuorotellen merkin molemmin puolin vain yhden silmukan. Ei mielestäni yhtä siisti, muttei "sauma" sieltä juuri näy.
Raitahiippa on tehty
Topp t'Tå langasta ja silmukoita on 70. Puikkona nro. 6 /40 cm pyöröpuikko joka vaihtui saman koon sukkapuikkoihun (yök) kun olin reippaasti jo silmukoita kaventanut pois. Tätä lähdin kaventamaan 5 kierroksen välein
(ensimmäien sileän harmaan raidan kohdalta), sitten 3 kierroksen välein, sitten kahen ja lopulta joka kierros - 2 silmukkaa yhteen vuorotellen merkin molemmmin puolin. Silmukoita ollessa 20, kavensin kaksi kierrosta aina kaksi silmukkaa yhteen ja loput kiristin langalla ja päättelin. Ja koska tein leveää raitaa, tämän jälkeen päättelin ison kasan langanpätkiä ja ilmoitin ystävälleni että pipon saajan isoveli ei saa raitapipoa ;)
Olen pahoillani etten pysty tämän parempaan neuvontaan. Jos joku tästä niin paljon ymmärsi että sai inspiksen, neuvon mielelläni yksityiskohtaisemmin vaikka kommenttiboksissa :) Uskon että monella se kynnys aloittaa on vain iso, eikä ole kyse niinkään taitojen puutteesta. Mukavaahan tämä on eikä tarvitse kaupoillla etsimässä pipoja, tai mitään muutakaan minkä voi ja osaa tehdä itse kotona. Enkä todellakaan ole mikään virtuoosineuloja joten ehdottomasti saa korjata jos tässä tekstissä virheitä oli. En osaa lukea ohjeita enkä siksi tunne oikeaa termistöä. Mutta näillä mennään!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Ja ihan pakko vielä lisätä,
kommenttini muiden blogeihin katoavat bittiavaruuteen ja
blogger soseuttaa kuvia. Sanokaa että muillakin tapahtuu tätä? Vai enkö vain osaa....
