Ihan pihalla...

Nietos on nyt päässyt muutamana päivänä ulos ja on tietysti aivan pähkinöinä. Ekalla ulkoilukerralla katti veti matalana maha tontissa ja aistit viritettynä huippuunsa mutta tänään meno oli jo varmempaa ja nythän tuo ei enää halusisi sisällä ollakaan. Lapsiakaan ei ole juuri näkynyt, ulkoleikit aurinkoisena säänä hakkaa sisällä kököttämisen mennen tullen ja yksi pyöräkin on saatu kaivettua varastosta miehen poisaolosta huolimatta.

Minä olen miettinyt pihajuttuja. Meidän muuttovalmis koti on kevytremontoitu ja projekteja riittää varmasti tästä ikuisuuteen. "Joo ei pihalle tarvitse mitään tehdä kun se on jo tehty pihasuunnittelijan toimesta" -lausahtus kaikuu vain enää muistoissa ja nyt tehdään jo pihaakin. En todellakaan ole mikään multasormi, tapan kaikki kukat kotonakin ja minulta puuttuu mielenkiinnon lisäksi aikaa sekä sitä tieto-taitoa jota kukkapuutarhan ylläpitäminen vaatii. Ja meidän pihalla on niiden vajaan viidenkymmenen Tuijan lisäksi vaikka mitä, toistaiseksi. Piirsin koko pihasta pohjakuvan ja nyt yhdessä kappaleessa lukee mitä kaikkea poistetaan, seuraavassa mitä siirretään ja kolmannessa mitä uutta laitetaan.

Tarkoituksena on tehdä pihasta Rodopuutarha koska maasto luontaisesti tukee Rodojen sukuun kuuluvien kasvien kasvua. Tämä sopii minulle mainiosti koska rakastan Alppiruusuja, joten mielelläni niitä omalla pihalla katselen. Puolet pihasta on luonnontilassa ja Alppiruusut sekä Atsaleat sopivat hyvin mäntymetsäiseen maisemaan eikä kontrasti luonnontilassa olevan osan ja varsinaisen pihapiirin välillä tule liian voimakkaaksi. Jo olemassa olevat Rodot kaipaavat lisää multaa joten kunnostetaan (mikäs puutarhatermi se sitten on?) ne ja siirretään jo olemassa olevia muita kasveja hieman eri paikkoihin. Muutama puukin kaadetaan ja sitten pikkuhiljaa kasvatellaan meidän näköistä pihaa. Pidän myös Pioneista, ruusuista sekä Hortensioista, joten äitini (joka on velho kasvienkin suhteen) kanssa selvittelemme myös niiden mahdollista sijoitusta pihalle. Tarvoitteena olisi saada piha johon ei tarvitse ostaa joka kevät kukkia, vaan joka kukkii itekseen keväästä syksyyn.

Meidän lapset rakastavat kaiken maailman horsmien kasvatusjuttuja ja he valitsivat mm. mansikoita sekä ruohosipulia kevätkylvöihin. Itse nappasin vielä auringonkukkia (siis niitäkin on vaikka kuinka paljon erilaisia!) sekä tilliä ja tänään laiteltiin niitä tulemaan. Saa nähdä tuleeko niistä mitään, vai onnistuinko tappamaan ne jo kylvövaiheessa...

Ei muuta kun puutarhavinkit jakoon ja aurinkoa ensi viikkoon!

Sydämellinen kevätmösä [ohje]

Ehkä muistanette että sain mahtavan yhteistyötarjouksen Tititystä reilu kuukausi sitten ja paketti Semilla luomuvillalankaa kolahti postiluukusta työstettäväksi. Täällä on puikot suihkineet minkä ehtivät ja Semillan lisäksi on tullut neulottua muutama tyynyliina Novita Tuubistakin. Varsinaiset yhteistyöneuleet ja niiden ohjeet ovat tulossa mahdollisimman pian ja niitä odotellessa voi tehdä vaikka pipon. Innostuin langasta niin paljon että päätin hankkia lankaa muutaman kerän lisää ja neuloa pitkästä aikaa kirjoneulepipon. Pidän paljon kirjoneuleista mutta niiden suunnitteleminen on sen verran työläänpää että helpommin tulee tehtyä jotain suoraviivaisempaa: palmikkoa tai eri neuloksia. Sydänkuviointi tuntuu olevan kovin pinnalla nyt joten päätin käyttää kuvioista klassisinta ja tehdä sydänpipon. Alussa oli vain ajatus ja pikkuhiljaa se siitä muodostui oman näköisekseen ja kavennuksetkin asettuivat kivasti omille paikoille. Semilla lankana on aika ohutta (ja ihan superkiva neuloa) mutta pipo on ikään kuin kaksinkertainen langanjuoksujen takia, joten kyllä tällä pikkupakkasillakin pärjää. Tyttö tykkää piposta eli tärkein saavutettu.

Jos et ole tehnyt kirjoneuletta aikaisemmin niin muistathan jättää langanjuoksut tarpeeksi löyhäksi ja tarkkailla ettei langat mene aivan solmuun. Kaikki muut langanjuoksut voi tehdä tavallisesti mutta viimeisin sydänkerroksen kohdalla kannattaa se pisin väli heittää muutaman kierroksen ajan pohjalangan kautta, ettei juoksusta tule liian pitkä. Linkki Käspaikan kirjoneule -osioon.

Luomu sydänmösä Hertta

Koko noin 6-12 vuotta 

Lanka: Semilla

1 kerä pohjaväriä + valinnaiset värit sydämiin

Puikot nro. 4

40 cm pyörö ja/tai 4.0 sukkapuikot

Neula päättelyitä varten

Luethan ohjeen ensin kerran kokonaan läpi.

Kaavio

Luo löyhästi pohjavärillä 120 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi.

Aloita 1o1n joustin, neulo oikein silmukat kiertäen

Neulo joustinta noin 10 kierrosta.

Vaihda aina oikein neuleeseen ja aloita kaavio.

(Itse neuloin ensimmäisen sileän kierroksen kaikki silmukat kiertäen mutta voi neuloa tavallisestikin)

Toista kaaviota kunnes olet tehnyt sen kaksi kertaa ja sydämiä on neljä kerrosta.

Jatketaan kaaviota vielä yhden sydänkerroksen verran mutta aloitetaan kavennukset nyt kaavion toisella (2) kierroksella. Joka toinen sydän jää pois tällä viimeisellä sydänkerroksella koska siihen kohtaan tulee kavennus. Kavennetaan jokaisella kierroksella neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen, niin että kavennuskohta liikkuu koko ajan oikealle. Kavennuskohtia tulee kuusi.

Ensimmäisellä kavennuskierroksella kavennetaan aina 19. ja 20. silmukka ja ensimmäinen kavennettava silmukkapari on 15. ja 16. silmukka kierroksen alusta laskettuna.

Seuraavalla kierroksella kavennetaan 18. ja 19. ja ensimmäinen pari silloin on 14. ja 15. silmukka… jatka kavennuksia näin että silmukkapari muuttuu aina yhtä pienemmäksi.

Toista kavennuksia kunnes jäljellä on 6 silmukkaa, vedä lanka läpi ja päättele langanpätkät.

Suosittelen höyryttämään pipon niin neulejälki tasoittuu.

Ps. Itse mogasin ja kun aloitin kavennukset sekä viimeisen sydänkerroksen ja aloin tekemään ensimmäistä sydäntä väärään kohtaan. Tuossa kannattaakin olla tarkkana ja ehkä laittaa silmukkamerkit kavennuksiin niin voi keskittyä laskemisen sijaan siihen että sydämet tulevat oikeisiin kohtiin ;)

Jos teet, niin vinkkaathan mahdollisista virheistä. Jos teet ja julkaiset somessa tms. niin muistathan mainita ohjeen lähteen.

 

Ihan törkeen hyvä!

Monissa perheissä ja suvuissa varmasti kulkee tietyt niksit ja omat tavat tehdä asioita. Meilläkin on monta "meidän tapaa" ja miehen puolella vähintään yhtä monta "heidän tapaa". Tässä me sitten luovitaan ja tehdään asioita välillä miehen "väärällä tavalla" ja välillä meidän "oikealla tavalla"... onneksi aika lailla yksiin meillä menee jutut ja jos ei mene niin se joka tekee niin päättää tavan.

Meillä mm. ikkunoiden pesu on mun juttu, paitsi jos tarvitsen vertikaalista apua. Minä olen tottunut että ikkunat pestään esim. Fairyllä ja ensin pestään ikkuna esim. harsolla (jotka on ihan superliinoja siivoukseen) ja sitten lastalla kuivataan vaakasuuntaan ja ehdottoman raidattomaksi. Lopuksi homma viimeistellään pyyhkimällä pokat myös puhtaaksi. Minäpä tietysti luulin aikoinaan että kaikki pesee ikkunat samalla tavalla mutta eihän se niin ole. Jotkut laittaa esimerkiksi etikkaa pesuveteen ja osa pesee sienellä ja todentotta, jotkut lastaavat pystysuuntaan joka minusta on kuulostanut ihan takuuvarmalta tavalta jättää lasit raidallisiksi. Olen myös tuhahdellut keikille "apuvälineille ja laitteille", turhia kotkotuksia moiset, kyllä se vanha tapa on parempi.

Ja sitten päästäänkin asiaan, Kärcher, missä oot ollu koko mun elämäni! Sain lahjaksi jo syksyllä Kärcherin ikkunanpesumasiinan ylistävin saatesanoin (Thanks B. ♥). Olin juuri pessyt kaikki ikkunamme, joita pelkästään keskikerroksessa sisäpuolella on himpun vajaa 50 m². Tähän päälle kun lyödään kaikki kaiteiden lasit ja sen saman noin 50 neliön pesu ulkopuolelta + muut kerrokset niin alkaa välineillä olla vähän väliä. Laitoin sillon vehkeen kaappiin odottamaan kevättä ja nythän tässä ollaan ihan nurkilla joten päätin testata masiinaa.

Paketissa oli mukana pieni pesuainenäyte ja laitteen valmiiksi laitto oli kohtuullisen simppeliä. Kulmakarvani nousivat kun näin että laitteella pitää lastata ylhäältä alas... hmph.  Rohkeasti lähdin kokeilemaan ja nyt meillä on elinikänen liitto, en enää todellakaan halua pestä ikkunoita ilman tätä. Ihan törkeen hyvä, nopee ja ei jätä raitoja. Lisäksi pesuaine tosiaan teki laseista kiiltävät ja tuoksui todella hyvältä, eli sitä pitää hakea lisää. Eikä tarvitse läträtä! Ensin suihkuttelee aineet lasiin pumppupullosta, sitten pyyhkii pumppupullossa kiinni olevalla tupsukalla (tällä oli varmasti joku asiallisempi nimi käyttöohjeessa) lasit, vaihtaa masiinaan ja vetää lastalla ylhäältä alas samalla kun imuri imee vedet säiliöön -ihan mieletön! Yhdellä latauksella kone toimii noin 20 minuuttia mutta minulla ei mennyt kuin muutama minuutti noin 25 neliöön.

Me ollaan tästä jo Instagrammin puolellakin oltu aika yksimielisiä, kaikki joilla on tämä laite on todella tyytyväinen käyttäjä. Ja nyt jos joku Kärcher firmassa töissä oleva tyyppi lukee tätä niin voisitteko lähettää mulle sitä pesunainetta ja alkaa suunnittelemaan jatkovartta laitteeseen, se on ainoa asia mikä tästä puuttuu.

Kesä tulossa ja fiilikset katossa, minne ei yllä mieskään. Millä himputilla me nuo lamput asennetaan takasin...

Aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille!

Ja pakko vielä mainita että sain siis laitteen perheenjäseneltä lahjaksi, en Kärcheriltä ;)

Äiti on vähän väsynyt

Äitinä pitää olla aina hollilla, vähän niinkuin tartuntaetäisyydellä. Sen lisäksi pitää tehdä paljon muutakin: töitä, pihatöitä, kotitöitä ja olla siinä hollilla vastausetäisyydellä valmiudessa. Kun vaippaikä on ohitettu ja viimesistä yösyötöistä aikaa kuusi kuukautta, ei voi enää sanoa että mua väsyttää. Superäitinä sukkelaan vaan pitää hoitaa itsensä, koti ja lapset ja ei saa väsyttää. Eikä saa hermostua, tai ainakaan myöntää sitä. Mikäs siinä nyt väsyttääkään jos yöt saa nukkua ja liki kouluikäiset lapset osaavat pukea ja syödä itse sekä tehdä kevyitä kotihommiakin. No en tiedä mutta mua ainakin väsyttää välillä. Ja kun mua väsyttää niin muuten pitkä pinnani on astetta lyhyempi ja sen välillä kuulee. Kivittäkää tai tai tukekaa mutta mua välillä väsyttää niin että pitää toisella kädellä pitää silmää auki kun ajaa töistä kotiin. Äitiyden lisäksi nautin ihmisen statuksesta. Tänään annoin periksi. Lähdin töistä, hain lapsen nro. 2, ajoin kotiin, laitoin ruoan hänelle ja ilmoitin että äiti menee nyt nukkumaan. Samaan aikaan itseohjautuva lapsi nro. 1 tuli ovesta sisään, kertasin vielä: Äiti menee nyt nukkumaan, täällä pitää olla hiiren hiljaista ja kun äiti herää niin lähdetään uimikseen. Nukuin 30 sekuntia pään tyynyyn laskemisesta kellon soittoon, tasan 35 minuuttia, jumatsuga IHANAA. Koko uimiksen jaksoin nauttia oudosta pirteyden tunteesta ja keskutella toisen vanhemman kanssa niin etten tuntenut itseäni aivan sekavaksi. Automatkalla takaisin keskustelin kärsivällisesti sekä perusteellisesti lapsen kanssa eri ammateista ja niihin vaadittavista koulutuksista, niin että ajatus kulki koko ajan. Ihan pirteänä kun peipponen ja muistan vieläkin mitä me juteltiin. Äitiys on vielä ihanampaa kun ei väsytä.

Parhaiten käytetyt 35 minuuttia tällä viikolla.

Taas Tahkolla !

"Lapset on tosi vaikuttavia kun ne osaa lasketella."…totesi bella 4-vuotiaana

Tämän talven odotetuin harrastus eli lumilautailu on jäänyt valitettavan vähiin harrastekertoihin. En voi pelkästään syyttää lumenpuutetta, sillä kyllähän Etelä-Suomen rinteitä on lumetettu ja ylläpidetty joten osa syystä ehdottomasti lankeaakin harrastusvastaavalle itselleen. Olen kerta kaikkiaan tuntenut vastenmielisyyttä lähteä rinteeseen pimeässä ja jopa vesisateisessa ilmassa. Perheen esikoinen on käynyt ahkerammin kavereiden kanssa rinteessä ja lähirinteistä Porvoon Kokonniemi onkin tullut tutuksi ja myös Talmassa ovat muutaman kerran käyneet hiomassa tempputaitojaan. Jii on nyt vallan innostunut reileistä ja hyppyreistä vaikka muutama vuosi sitten vielä vannoi laskevansa vain silkkaa tasarinnettä. Nyt kun kausi näytti jo menneen ohi, pyysin viime tiistai—iltana lapsia pakkaamaan reput.

”Ai mitä sinne pakataan?”

”No sellaisia tavaroita mitä haluatte mukaan”

”Minne mukaan” Ollaanko me menossa johonkin”

”Joo, Tahkolle”

”MITÄÄÄÄH?!? Mennääks me MUKA Tahkolle? Milloin muka?”

”Huomenna”

”HäH! Äiti mä vihaan ja rakastan sua samaan aikaan!”

*Väistelee lentäviä tyynyjä*

Ostin jo alkutalvesta bellalle uudet lautakengät kun edelliset olivat jääneet auttamattoman pieneksi. Vähänpä silloin osasin odottaa tällaista ”talvea” ja nyt en voi kun toivoa että kengät tekevät minkä lupaavat ja mahtuvat myös ensitalven. Burtonin junnukengissähän on leikattava pohjallinen jolla saa noin sentin lisää pituutta ja näin ollen, ainakin teoriassa, kenkien pitäisi mahtua pari kautta, ellei jalka spurttaa useampaa kokoa vuodessa. Aivan sattumalta tämän vuoden Burton Grom kenkien väritys oli täydellisen sävy sävyyn tytön rinnevaatteiden kanssa ja voi kunpa koko setti mahtuisi vielä ensi talvena, niin vähän käyttöä tälle mitä mageimmalle setille on tullut.

Tytön takki ja housuthan me saatiin Reimalta. En voi valitettavasti juurikaan kertoa kestävyydestä koska kuten todettu, käyttökertoja on ollut vähän. Housut ovat olleet kerran päällä Talmassa ja nyt pari päivää Tahkolla. Tyttö muksahtelee vielä laudalla ja muutenkin lautailijoille tyypillisellä tavalla, konttaa laudan kanssa ja hengailee ylipäätään paljon polvillaan. Tässä kohtaa housuilla pitää todellakin olla kulutuksenkesto kunnossa ja ne pitää olla ehdottomasti vedenpitävät. Olin hieman yllättynyt että kolmen päivän käytön jälkeen polvissa näkyi käyttö. Ei nyt mitään vakavaa mutta jos mietin housuja muualle kuin rinteeseen, esimerkiksi pari vuotta nuoremmalle lapselle päiväkodin pihalle jolla voi olla hiekkaa ja kalliota… niin saattaa hiipiä mieleen että miten kangas kestää koko kauden. Rinteeseenhän nämä on ensisijaisesti suunniteltu ja uskon että siellä myös kestävät odotuksien mukaisesti. Vedenpito on täysi kymppi. Tahkolla oli todella kosteaa koska lämpötila oli plussan puolella molempina laskupäivinä ja taisi olla yölläkin. Vaikka tyttö on todella paljon pepullaan ja polvillaan, oli hän 7 tunnin laskupäivän jälkeen aivan kuiva, lukuun ottamatta käsiä joiden kohdalla ensimmäisenä päivänä petti Molo Kidsin rukkaset ja toisena päivä Lennet. 

Reima on ehdottomasti rinneuskottava sekä toimiva ja todellinen vaihtoehto rinteeseen, jos mallistosta vain se kiva malli löytyy. Tässä takissa suunnittelu osui ja upposi ja takin ainoa moite koskee lipputaskua joka on mielestäni hihassa väärinpäin ja hieman liian pieni. Pinkin sävy setissä on täydellinen ja toivottavasti Reima pitää tämän sävyn jatkossakin mallistossa. Housut istuvat myös hyvin ja irrotettavat henkselit on ehdottomasti iso plussa. Lahkeen pieni tasku on täysin tarpeeton, mutta juuri se juttu joka tuo ulkonäköön sen tarvittavan lisän.

Sitten siihen laskemiseen. Viime talvena tyttö pysyi jo pystyssä ja kääntyminen onnistui sille helpommalle puolelle, eli regulle laskijalle (vasen jalka edessä) vasemmalle siis takakantille. Hän meni sompahissillä ja mattohissillä ylös ja ajatuksena oli tänä talvena treenata ankkuri- sekä tuolihissillä nousua.  Varasin etukäteen Tahkolta yksityistunnin tytölle torstai-aamuksi ja Allun kanssa kello 10:30 tyttö lähti treenaamaan tekniikkaa ja hissejä. Koska tällä kaudella tyttö oli laskenut vain muutaman tunnin Talmassa, niin odotettavissa oli  ettei lasku välttämättä suju ihan edellisvuoden malliin. bella oli kuitenkin nopeasti taas saanut juonesta kiinni ja tunnin jälkeen sompahissillä nousu sujui hienosti ja olivat opettajan kanssa käyneet kokeilemassa ankkurihissiäkin. Seuraavana päivä tyttö sai jo käännettyä lautaa sille vaikeammallekin puolelle ja käytännössä hänet voi viedä rinteeseen kuin rinteeseen, toki sinisissä ja punaisissa hän pääsee jouheavammin alas. Ankkurihissilläkin mentiin yhdessä mutta se on hieman raskaampaa joten tyttö mieluummin laski sitä rinnettä missä sompahissi ja ne hyppyrit on! Tosiaan, toisena laskupäivänä likka päätti että ei jää veljestään jälkeen ja alkoi laskea hyppyristä sekä reileistä. Sinnikkyys ja päättäväisyys on uskomattomalla tasolla sillä vaikka välillä on pepullaan ja turvallaan niin meno ei juurikaan edes hidastu. Jiille ostettiin tänä vuonna selkäpanssari koska alkoi viihtyä enemmän parkissa ja nyt näyttää siltä että pikkusiskolle pitää mennä etsimään tarpeeksi pieni panssari myös, ehdoton turvaväline kun lauta irtoaa rinteestä yli 30 senttiä.

Olen niin fiiliksissä tästä laskuhommasta. Vaikka välillä tuntuu raskaalta, esimerkiksi kun kiipesin sohjossa Lumilaakson rinteen ylös lumilautakengillä kantaen kahta lumilautaa, niin lasten vilpitön ilo ja innostuneisuus kyllä palkitsee. Nyt kun molemmat ovat aikalailla itseohjautuvia niin lumilautailu tuntuu todellakin yhdessä ololta, eikä kaitsemiselta. Seuraavan kerran rinteeseen päästään todennäköisestri vasta loppuvuonna mutta sitä odotellessa!

Tahko 15.3.2014

Lisää lunta, hmph.

Nietos, Pyhä Birma, linssilude, kohta yksi vuotta.

En tykkää yhtään turkoosista..

...sit mä en tykkää "lohen" väristä, sit mä en tykkää elukkakuosista, sit mä en tykkää yhtään sohvatyynyista. Eiku, tykkäänhän mä! En tiedä edes mistä lähtien mutta kesäksi on tulossa sohvalle väriä, elukkaa ja monen monta tyynyä. Mutta kuinka monta niitä voi olla? Onko sille joku sääntö? Ja voiko ne kaikki olla erilaisia? Jos kuitekin väreinä toistuu ne kodin muut värit ja sitten lisänä on nyt tässä tapauksessa turkoosi, tai mikä lie vedenvihreä ja aikalailla lohenpunainen. Joka kerta kun kirjotan tuon jälkimmäisewn niin tulee sellanen että mitä ihmettä... mutta sopii se tänne! Jos käytän siitä nimeä koralli niin ehkä se kuulostaa järkevämmältä tuon vedenvihreän kanssa.

Toinen neuletyyny valmistuu pikkuhiljaa ja H&M:stä löytyi kivoja yksivärisiä tyynyliinoja kavereiksi. Kävin Kuopion Matkuksen Henkkamaukan Home myymälässä sillä se on ihanan väljä ja viileä. Helsingin keskustan Home myymälä on ahdas ja siellä on noin 40 astetta lämmintä joka tekee kodin väripilkkujen shoppailemisesta kaikkea muuta kuin mukavaa. Tänään kun kipasin sieltä vielä puuttuvat sisätyynyt, niin kuulin että jossain vaiheessa myös Itikseen avataa Home myymälä, sitä odotellessa.

Meillä pitäisi sohvatyynyjä olla ainakin kuusi koska ilmeisesti niitä tarvitaan kaksi per lattialla lojuva henkilö ja lattialla lojuu lapset sekä mies. Meillä ei ole ikinä ennen ollut näin paljon sohvatyynyjä eikä todellakaan näin monessa värissä ja kuosissa... mutta ihan piristävää, mennään tositaiseksi näillä. Elukat on muuten Stockalta ja olivat menossa tytön huoneeseen, ehkä ne sinne vielä karkaavat.

Palaan harrastuspostaukseen vielä myöhemmin kommentein,

siinä välissä oikein mukavaa viikon alkua kaikille!

Hetkinen...

Tahko 14.3.2014

Harrastuksena lasten harrastukset?

Minulta on sillon tällöin kyselty lasten harrastuksista ja tottahan se on, ne tuntuvat puhuttavan paljon. Aloin kirjoittaa tätä postausta varmaan jo kuusi kuukautta sitten ja se onkin elänyt tässä matkan varrella. Itse tykkään lukea muiden kokemuksia harrastuksista, saa vähän vinkkejä omillekin lapsille. Olisin mielelläni lukenut jostain Porvoon seudun harrastusmahdollisuukista muuton tienoilla mutta luen toki vielläkin jos joku osaa vinkata! Seuraavassa kerrontaa meidän lasten ohjatuista harrastuksista ennen ja jälkeen paikkakunnan vaihdon.

Kaikkihan eivät harrasta ja monet eivät edes halua harrastaa. Itse kuulun siihen ryhmään, joka on itse nuorempana harrastanut useampaakin urheilulajia ja olettaa myös omien lastensa harrastavan säännöllisesti ohjatussa harrastuksessa. Paljon puhetta on tällaisten harrastusten puolesta sekä vastaan ja vähintään yhtä monta mielipidettä on myös sopivasta harrastuksen aloitus iästä sekä viikoittaisista harrastuskertojen määristä. Itse koen, että nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, ette sen suurempia linjavetoja ei kannata vetää, edes omien kokemusten pohjalta. Meilläkin asuu kaksi lasta jotka ovat aivan erilaisia asian suhteen.

Minä näen harrastusten hyvänä puolena muun muassa sen että lapselle tulee ”oma sosiaalinen ympyrä”, hän oppii sitoutuneisuutta sekä toimimaan muiden aikuisten ohjauksessa. Näitäkin taitoja oppii varmasti ilman harrastusta mutta jos niitä voi harjoittaa samalla kun tekee jostain mitä tykkää, niin sen parempi. Harrastavan lapsen vanhempana koen vastuuta tietenkin harrastusmahdollisuuden jatkuvuudesta, mutta myös sitä että jos lapselle tule hetkiä että hän haluaa harrastuksen lopettaa, tuen häntä jatkamaan harrastusta kunnes lopettamispäätös on kypsä, eikä hetken mieliteko. Meidän lapset ovat itse saaneet valita harrastukset sekä sen miten intensiivisesti haluavat niitä harjoittaa. Tärkeintä on että harrastus tuo lapselle harrastamisen iloa.

Meidän harrastuspaletti heitti ihan kuperkeikkaa muuton myötä. Aiemmin kun asuimme Tapiolassa, olivat harrastukset kävelymatkan päässä -Tapiola on helppo paikka harrastaa. Jii aloitti tenniksen 6-vuotiaana Tennispuistossa ja hieman vanhempana kävi itse kävelymatkan päässä kerran viikossa pelaamassa. bellankin harrastukset löytyivät ihan nurkilta, hän aloitti uinnin sekä voimistelun kolmen-neljän vuoden iässä. Jii kävi nuorempana mm. koriskerhossa sekä MLL:n kuviskerhossa (Lauttasaari/Leppävaara) ja bella taaperojumpassa ja DCA:n tanssitunneilla. Jiin lätkäharrastus loppui ensimmäisen joukkuekauden jälkeen (ennen joukkuetta pelataan kiekkokoulussa) koska touhu meni liian tosikkomaiseksi Jiin makuun. Poika olisi halunnut vain harrastaa eikä treenata uraa varten. Harrastelätkään Espoossa ei ollut mahdollisuutta joten poika kävi vapaa-aikana itse pelailemassa kavereiden tai isin kanssa. bella haluisi päästä tennikseen mutta mielestäni kaksi harrastusta riitti tässä vaiheessa.

Kun muutimme Söderkullaan viime syksynä, halusi Jii pitää välivuoden tenniksestä. Arvelin että on aika paljon muutosta ja tutustumista muutenkin, että antaa pojan pitää, eiköhän se into taas sieltä löydy kun ollaan kotiuduttu. Bella sen sijaan halusi harrastaa K A I K K E A: voimistelua, uintia, tennistä, luistelua, pianonsoittoa, sählyä -ihan mitä vaan ja mielellään koko aika ja joka päivä. Rauhallisesta palapelien tekijästä oli kuoriutunut aktiiviharrastaja.

Muuton jälkeen syksyllä 2013 bella jatkoi voimistelua Espoossa ja saimme tämän hyvin sopimaan kalenteriin sillä tyttö on pronssiryhmässä ja harrastaa harrastuksenomaisesti kerran viikossa. Hän halusi myös jatkaa uintia ja suorittaa kaikki Vesirallimerkit ja uintiakin päätettiin jatkaa tutussa paikassa Tapiolassa. Meiltä ajaa Tapiolaan noin 30 minuuttia eli tämä onnistuu ihan hyvin, samalla voidaan moikata mammua ja hoitaa muita asioita. bella halusi myös aloittaa luistelun ja koska viikonloppuaamu on aikatauluun passeli aika, aloitti tyttö Porvoon Taitoluistelijoiden tenavaryhmässä. Tämän ilmoituksen bongasin aivan sattumalta paikallislehdestä. Syksy meni aika kivasti, pari kertaa viikossa ajettiin Tapiolaan harrastamaan ja mukavasti lähti lauantaikin käyntiin jäähallilla Porvoossa. Kun mies oli matkoilla, oli minulla tietty hieman aikataulua viilettää töiden jälkeen Södiksen kautta uimahallille mutta kertaakaan ei myöhästytty! Bella ehti nukkumaan siinä matkalla päikkärit joten uinnissakin oli vireystaso aivan eri kun puoli vuotta aikaisemmin kun uimakoulu oli vieressä mutta alkoi illalla viittä yli kahdeksan (järjetön aika pienten uimahrrastukselle IMHO).

Nyt keväällä hieman tahti muuttui. Jii päätti kerätä itsensä ja aloittaa tenniksen uudestaan ja onneksemme löysimme aivan mahtavan opettajan Porvoosta. Bellan harrastukset pysyivät ennallaan mutta pitkän väsytystaistelun jälkeen tyttö sai tahtonsa läpi ja pelaa nyt, saman opettajan johdolla kuin veljensä, kerran viikossa tennistä. Lopputulos on 5 harrastuskertaa viikossa ja kahdessa eri kaupungissa. Aikataulua helpottaa se että vain kaksi harrastuksista on viikolla, joten vaikka mies olisi poissa, en ole ihan helisemässä joka päivä kuskauksien kanssa. Tottakai joudumme nyt ja jatkossa viemään molemmat lapset harrastuksiin kun ne paikat ei enää kävelymatkan päässä ole, mutta väimatkat ovat mielestäni kohtuulliset. Koulun alkaminen näyttää, pitääkö bellan harrastuksia vähentää meidän vanhempien toimesta. Tiedän että tyttö ei todennäköisesti halua luopua yhdestäkään mutta tässä kohtaa on meidän tehtävä vanhempina arvioida jaksamista sekä prioriteetteja, silläkin kustannuksella että saan tittelin ”tyhmä äiti”.

 

Harrastusten kustannuksista on myös usein keskustelua ja ilmeisesti jopa pääkaupunkiseudulla on isoa hajontaa euroissa. Taannoin uimakoulussa mietin että tämä kyllä tulee edukkaaksi kun tyttö ui jo toista vuotta samalla uimapuvulla ja laseilla eli käytännössä harrastuksen ainoa kustannus on itse kurssi ja matkat. Uinti maksaa Cetuksen vesiralleissa 180 - 210 euroa kaudessa.

Voimistelun varustelu on myös harrastajatasolla hyvinkin kepeää lompakolle. Periaatteessa alkeisryhmissä riittää liikuntaan sopiva vaatetus ja halutessaan voi ostaa voimistelupuvun ja pöksyt. Puku maksaa halvimmillaan noin 30 euroa esimerkiksi Gymnasticassa ja pöksyt hieman vähemmän. Nämä kasvusta riippuen mahtuvat noin vuoden. Voimistelupuvut maksavat huomattavasti enemmän kilpatasolla ja silloin niiden hankkimista myös edellytetään. Tällä hetkellä bellan toiveena on saada kuviollinen puku joiden hinnat kieppuvat siinä 60 euron paikkeilla. Ainoa toinen pakollinen kustannus telinevoimistelun harrastetasolla on itse kurssi, jonka lukukausimaksu pyörii siinä 160-200 euron välissä, sisältäen jäsenmaksun (EsTT).

Luisteluunkin riittää kotoota löytyvien varusteiden lisäksi luistimet, jos sellaisia ei vielä kaapista löydy. Harrastetasolla käy kaunoluistimet ja mikäli haluaa hankkia taitoluistimet, löytyy niitä (kuulemma) helpohkosti käytettynä. Bellan kaunarit on perus CCM:t hinnaltaan noin 60 euroa. Vastaavia saa halvemmalla sekä kalliimmalla ja me ostimme CCM:t leveän lestin takia. Bella luistelee tällä hetkellä Reiman tregginsseissä (Jotka on ihan super tätä tarkoitusta varten) ja fleecehupparissa, lisäksi päässä on kypärä edellisvuosilta. Taitoluistelussahan ei kypärää vaadita ja sen käyttö yleensä kai jääkin pois jossain vaiheessa. Luistelu maksaa muistaakseni noin 160 euroa/kausi, sisältäen jäsenmaksun (Porvoon Taitoluistelijat).

Tennis taitaa tästä paletista olla kallein harrastus jo itse lukukausimaksultaan. Nyt täytyy tunnustaa etten ole edes kysynyt tämänhetkistä hintaa seuralta, mutta katsoin edellisen seuran hinnastosta että Minitennis (alle 8v.) maksaa noin 380-460 euroa per lukukausi ja junioreilla (yli 8 v.) hinta vaihtelee 540-660 euron välillä (Tennisvalmennus Mark Östman). Iso hintaero lukukausien välillä selittyy kertojen määrän vaihtelusta. Kurssimaksun lisäksi pakollisia hankintoja on maila sekä kengät. Mailojen hinnat alkavat 40 eurosta jolla saa perusmailan minitennispelaajalle ja junior tason perusmaila maksaa noin 180 eurosta ylöspäin. Maila pitää välillä huoltaa, mikäli isommalle mailalle ei ole tarvetta useampaan vuoteen ja huollon hinta on muutamia kymppejä. Tenniskengät maksavat alessa noin 30 euroa mutta ilman alea ehkäpä kuutisenkymppiä ja kenkiä on välillä aika vaikea löytää junnuille. Asuksi käy shortsit/kollarit ja T-paita. Junnuillekin on tarjolla myös varsinaisia tennisvaatteitakin mutta Suomessa valitettavan huonosti.

Harrastus vs. kilpa = Ikuisuuskysymys. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan mutta lyhyestä virsi kaunis. Mielestäni on hyvä että monissa lajeissa halutessa alkaa kilpatreenaus jo nuorena. Jokaisen vanhemman arvioitavaksi jää, onko kilpailu se oikea valinta lapselle ja osana seurankin tehtävää on arvioida onko lapsella ylipäätään edellytyksiä kilpailla menestyksekkäästi. Tahto kilpailla pitäisi tietenkin aina lähteä lapsesta ja kokemukseni mukaan se voi lähteä jo hyvinkin nuoresta lapsesta. Uskon että edelleen on myös vanhempia jotka tekevät nämä päätökset lasten puolesta ja elävät harrastuksissa enemmän mukana kuin jopa ne lapset… eihän sen niin pitäisi mennä mutta minkäs teet. Valitettavan monissa joukkuelajeissa on menty siihen että lajia on hyvin vaikea harrastaa jos ei halua kilpailla. Jyvät poimitaan akanoista jo varhain ja treenitahti kiristyy niin paljon, ettei monella perheellä riitä resurssit pelkkään harrastamiseen, kilpamenestykseen pyrkivässä seurassa. Puhuttamataan niistä lapsista jotka aivät halua treenata samalla intensiteetillä kuin kilpailemaan tähtäävät. Moni kiva harrastus jää monelta kokematta juuri tämän takia ja kaikilla ei ole mahdollisuuksia mennä esimerkiksi pelaamaan lätkää tarpeeksi ison kaveriporukan kanssa kotijäälle. Mielestäni olisi tarpeen että myös joukkuelajeille löytyisi enemmän harrastepohjaisia seuroja, tai ehkä niitä on mutta meille sopimattomissa paikoissa. En tiedä yhtään kuinka paljon valtio tai kunta tukee lasten ja nuorten liikunnallisia harrastustoimintoja massaamme, mutta nyisellä puheenmäärällä ihmisten ylipainosta ja syrjäytymisestä päätellen, ei tarpeeksi.

Meillä kilpatoiveet otetaan huomioon ja kuopuksella sellaista kilpailuviettiä onkin. Kuitenkin nyt punnitsimme lähteekö hän Muodostelmaluistelun valmennusryhmään vai ei, ja päätimme että emme ota kolmea luistelun lisätreeniä viikkoon vaan bella valitsi tenniksen. Jos hän haluaa ja edellytyksiä jossain lajissa on kilpauraan, tuemme ilmanmuuta häntä 100%:sti. Mielestäni on kiva että lapset myös kokeilevat useita lajeja ja toivon että joku niistä seuraa aikuisiälle asti. Ja tunnustan että nautin myös (tällä hetkellä ainakin) siitä että kaikki vapaa-aika ei mene lasten kuskaukseen, vaan ehdimme harrastaa muutakin -myös me vanhemmat.

Liikunnallisten harrastusten lisäksi maailma on täynnä muita mahtavia harrastuksia. Meillä mies ja lapset mm. rakentavat pienoismalleja ja bella haluaisi jatkaa myös musiikin saralla, oltuaan aiemmin musiikkipainotteisessa päiväkodissa. Meillä ohjatut harrastukset ovat suuntautuneet toistaiseksi liikuntaan mutta näyttääpä tuo käsitöiden lumo yltävän seuraavaankin sukupolveen ;)

Neulotaan helppo tyyny!

Joku saattoi Instagrammissa huomata, että pähkäilin olkkariin uusia tyynyjä kesäksi. Lopulta lapsille ostetut Ikean Bråkig laatikot inspasivat hankkimaan jotain vihertävää ja punertavaa. En kuitenkaan ehtinyt löytää tyynyliinoja kun Prismassa jo törmäsin Novitan Tuubi -lankaan vastaavissa väreissä. Suunnitelma oli heti selvä, minähän neulon ne tyynyt!

Koska en vieläkään pidä kappaleiden yhteen ompelemisesta, päätin toteuttaa tyynyt "ilman saumoja". Alkuun lähdin Magic Cast On -tekniikalla ja päätin että mietin päättelemistä sitten kun sen aika on. Loin 2*37 silmukkaa ja nämähän valmistuisivat vaikka illassa jos tuubi ei olisi niin raskasta neulottavaa. Eilen illalla hain H&M Homesta kaksi edukasta tyynyliinaa kun huomasin että valkoinen sisätyyny paistaa hieman neuleesta läpi ja päätin että tänään viimeistellään. Tenkka poo meinasi tulla kun lähdin yrittämään silmukoimista (taas!) ja eihän siitä mitään tullut. Hetken mietin vaihtoehtoja... joita ei ollut ja sitten päätin että pakkohan nyt on löytyä sellainen ohje silmukoimiseen että minäkin onnistun.

Ja lopulta löytyi; nurin, tiputa, oikein, jätä, oikein, jätä, nurin, tiputa... Mieletöntä! Nyt viimein opin tavan silmukoida ja näin se menee:

NEULOEN SILMUKOINTI (alkuperänen lähde Knitting Daily ja Stitsailuja blogi)

Jaa silmukat kahdelle puikolle ja ota kolmas puikko päättelemistä varten.
Pidä puikot vasemmassa kädessä rinnakkain ja niin että lanka tulee taaimmaiselta puikon oikeasta reunasta. Katkaise lanka niin että pätkä varmasti riittää päättelyyn

1. Neulo etupuikon ensimmäinen silmukka nurin, pudota se puikolta ja vedä lanka sen läpi.
2. Neulo etupuikon seuraava silmukka oikein, jätä se puikolle ja vedeä lanka sen läpi.
3. Neulo takapuikon ensimmäinen silmukka oikein, pudota se puikolta ja vedä lanka sen läpi.
4. Neulo takapuikon seuraava silmukka nurin, jätä se puikolle ja vedä lanka sen läpi.

Toista vaiheita 1-4 kunnes on kaksi silmukkaa jäljellä, neulo ne yhteen, vedä lanka läpi ja päättele.


ROUHEA TYYNY by anana

Tarvikkeet:
Novita Tuubi (hieman yli yksi kerä, eli kaksi)
Puikot nro. 10 (80cm tai 100cm pyöröt) + yksi puikko päättelyyn
50cm*50cm sisätyyny
Tuubilangan väriä lähellä oleva tyynyliina (ei pakollinen)

Luo Magic Cast On -tekniikalla 72 silmukkaa (37+37)
Jatka neulomista aina oikein kunnes kappaleen korkeus on 1-2 cm enemmän kun sen leveys.
Tunge sisätyyny tyynyliinan sisään.
Päättele neuloen silmukoiden (ohje yläpuolella)

Tyyny ei ole jäämässä makkariin mutta olisi näyttänyt vielä hieman orvolta sohvalla.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

Pienet synttäri aplodit!

Yksi lapsi
yksivuotias
ja ympärillä
niin monta
jotka rakastaa,
se on suurin onni ♥

Pyhä Birma ja vähän Semillaa

Neuleblokki. Se on sellainen

joka syntyy, kun eteen tulee kohta

joka ei ole itsestäänselvä.

On helpompi laittaa neule sivuun,

ihan kuin se muka ratkaisisi ongelman.

Ei se tietenkään ratkea niin.

Ihan niinkun joka kerta,

pitää ottaa mitta käteen,

mitata,

laskea

ja

jatkaa.

Tiedän.

Nuo vähän eeppisetkin kevätvaatteet...

Pari vuotta sitten olin ihan kartalla mitä on lasten kevät- ja syyvaatemallistoissa, milloin tuotteet tulevat kauppaan ja mitä haetaan ja mistä. Ja monesti seuraavan kauden vaatteet kenkineen, olivat jo valmiina kaapissa odottamassa, sen kun otti ylähyllyltä käyttöön. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kun olen tietoisesti vähentänyt koko ajan jemmoja ja pyrin ostamaan täsmällisemmin ja vähemmän, on lopputuloksena se, että juoksen joku sunnuntai lapsen ollessa voimistelussa, kauppakeskuksen kaikki kenkäkaupat läpi etsimässä kenkiä kevääksi. Kävimme jo edellisenä päivänä Stockalla toteamassa että valikoima on ohut ja äidin ja lapsen näkemykset eivät ihan kohtaa. Tällä hetkellä otan erityisesti lapsen mielipiteen huomioon, koska kouluun siirtyessä lapsen focus tuntuu olevan entistä enemmän ulkönäössä. Ja se on ihan okei, ymmärrän että 6-vuotiasta pelottaa silmätikuksi joutuminen ensimmäisellä luokalla, onhan sitä eka- ja tokaluokkalaisten touhua katsottu jo kohta vuosi samalta pihalta eskarin näkökulmasta. Ja ne koululaiset on niiiiin viileitä. Ekaluokkalaiset eivät kuulemma käytä välikausihousuja mutta toppahousuja kyllä koska ”muutenhan talvella tulisi kylmä”. Ulkona ollaan kuulemma lämpimämmällä kelillä farkuilla ja ainoastaan sateella jalkaan sujahtaa vedenpitävät housut. ”Ja äiti kyllä mä tiedän että ulos on sitten eri farkut kun sisällä ollessa”.

Meillä molemmat lapset ovat kasvaneet säänmukaiseen vaatetukseen ja tietävät että se on asia mistä äiti ei tingi. Muistan hyvin Jiin kanssa käydyt keskustelut välikausihousuista koulussa ja edelleen käymme välillä keskusteluja mm. kengistä ja takittomuudesta. Vaikka 13-vuotias poika ei tarvitse enää samanlaista vaatetusta kun alaluokkalainen, on takit säänkestäviä ja vaatehuoneesta löytyy myös vedenpitävät ulkohousut. Välikausille on hankittu mahdollisimman ”viileet” Gore-Tex kengät.

Ekaluokkalaisella katson ehdottoman tarpeelliseksi niin vedenpitävän takin, housut kuin kengätkin. Tällä hetkellä meillä on vähän vaiheessa hankinnat mutta totta puhuen niin on tuo kelikin vähän vaiheessa, olut jo kuutisen kuukautta. Mikäli kevät on todella kuiva, saatan hyvinkin lykätä hankintoja pidemmälle sillä sen verran harmittaa lähes käyttämättä jääneet talvivaatteet. Tällä hetkellä kevääksi on viime keväältä Reiman Angry Birds softshell takki jossa vesipilari arvo on 3000 ja mahdollisesti mahtuvat Po.p :in housut. Tyttö toivoi suoralahkeisia housuja ja syksyksi koulupolulle hankitaankin sellaiset, todennäköisesti Reiman kevään mallistosta. Olen miettinyt uutta sadepukua pieneksi käyneen VdT:n tilalle, mutta tästä keskustelen vielä uudemman kerran tytön kanssa -on turha hankkia vaatteita joille ei ole todellista tarvetta. Mutta ne kengät!

Mikäs siinä, käy vaan hakemassa kaupasta – ja joopa joo. Lapsen toiveet: lila käy, matalat, kevyet, nauhalliset. Minun toiveet: ei lilat, korkeavartiset, mielellään alle 70 euroa, hyvät ja kevyet jalassa. Ei käy ihan yksiin meidän kahdenkaan toiveet ja lisäksi valmistajilla tuntuu olevan vielä kolmas näkemys.

Jostain syystä 8/10 lasten vedenpitävistä kengistä on matalavartisia. Korkeampi varsi löytyy monesti vain pienistä ko’oista ja heti perään aikuisten osastolta. Kokoa 35 (johon esim. Viikkarin lastenmallistoista osa loppuu), tulee yleensä vain 1-2 paria per kauppa. Viime vuosina valmistajat ovat suosineet paljon lilaa joka näkyy niin alemallistoissa kuin kevään uutuuksissakin, hmph. Pienissä määrin väri vielä menisi mutta periaatteestakaan en suostu maksamaan, kuin pakon edessä, lähes sataa euroa kengistä jotka ovat mielestäni tosi rumat, olkoon miten käytännölliset hyvänsä. Ja hinnat tosiaan hieman yllättivät. Viimeksi olen maksanut Merrelin korkeavartisista vedenpitävistä kengistä 29-35 euroa/pari. Mielikuvissa Viikkareidenkin hinnat pyörivät 55-65 euron välillä viimeksi ostettaessa. Mutta nopea kierros jo ensimmäisten Sellon kenkäkauppojen hyllyillä paljasti välikausikenkien maksavan nykyisin 79-99 euroa, hupsista. Ymmärrän hyvin että monessa perheessä, varsinkin useampaa lasta vaatettaessa tulee alet ja kupongit käytettyä hyvin tarkkaan. Vielä nyt kouluikäisenäkin kun vaatteiden käyttökausi tuntuu olevan vain yksi vuosia ja sitten pitää jo taas seuraavaa kokoa ostaa, vaikka vaate vielä ehjä olisikin.

Lopulta löysin Prismasta kivan väriset, korkealla varrella olevat Vikingin pestävät Gore-Texit ja ihmeen kaupalla se koko 35 koreili vielä hyllyssä. Malli on tosi kevyt, pohja taipuisa ja Viikkarit on kun tehty vähän leveämpi lestiseen jalkaan. Hinta tuli yllätyksenä, nämä maksoivat VAIN 59,90, ovh. Tyttö sovitti ihan vastaavaa mallia Stockmannilla jossa oli kuitenkin lyhyt varsi ja niiden hinta oli muistaakseni 79,90. Molemmissa malleissa on ylempi tarra todella lyhyellä tarrapinta-alalla joka etenkin lyhytvartisessa kengässä oli mielestäni huono. Tarraa ei saanut kunnolla kiinni ja kiinnittyvää tarrapintaa jäi vain 1-1,5 senttiä. Voisin kuvitella että kun tarrat likaantuvat pihalla, ei tuo tarra tule pysymään lopulta ollenkaan kiinni. Näissä korkeavartisissa on samanlainen tarra mutta koska tulee ylemmäksi nilkan alueelle, ei mielestäni ole niin ”kriittinen”. Pääasia että lopulta löytyi hyvät kevätpopot mutta mitenhän saisi valmistajille viestiä että joka-sään-ulkoilu-kengät toimivat paremmin hieman korkeammalla varrella.