12.9.2015

Tärähtäneitä kuvia puolikkaista lapsista | Blogin tarina


Sain pizzicato blogista sellaisen haasteen että huh huh! Hän on kirjoittanut aivan mielettömän tarinan blogin aloittamisesta sekä historiasta ja tajusin sitä lukiessa, etten pystyisi samaan, edes lähelle. Koko anana blogin historia on aivan sumussa koska olen jotenkin elänyt niin hetkessä että kun ne asiat ja tapahtumat ovat tallentuneet blogiin ”Julkaise”-nappulaa painamalla, olen siirtynyt jo seuraavaan hetkeen. Oli niin mielenkiintoista lukea tarinaa blogin takaa, että tartuin kuitenkin haasteeseen ja seuraavassa yritän tiivistää kuuden vuoden blogitarinan fiiliksiä ja taustojakin teille luettavaksi.

syyskuu 2009

The internet oli minulle pitkään hieman negatiivissävytteinen paikka. Täytyy muistaa etten ole ihan junnu enää vaan jo 38-vuotias (edit. olen kuulema 38) ja Internet tuli tutuksi vasta lukiossa. Joku aika ennen blogin aloittamista elin vielä aikaa, kun vasta vähän aiemmin netissä oli mielestäni lähinnä kaikki oudot tai yhteiskuntahaasteelliset ja ne oikeat ihmiset ja järkevä elämä tapahtui vain in real life, juu nou. Netti oli siis tullut jo pysyväksi osaksi arkea mutta että että jotain blogeja… ei yhtään mun juttu.

syyskuu 2010

Jotenkin sittemmin eksyin Elohiiri-blogiin ehkä vuonna 2008 ja se avasi silmäni jollekin uudelle. Siellä kahden pienen lapsen äiti eli kotiäidinarkea ja otti kuvia ihan yksinkertaisimmista asioista: pyykkikasoista, lastenvaatteista, uusista löydöistä, liikkuvista lapsista. Olimme muuttaneet hieman aiemmin vanhaan lapsuuden kotiini Tapiolaan ja edessä oli kolme vuotta kotiäitinä. Siinä kohtaa visualisti heräsi ja ilmoitin miehelle että haluan opetella valokuvaamaan ja ostaa kameran. Alun perin kuvia laitettiin kuvapalveluun läheisten katseltavaksi mutta huomasin pian haluavani joskus kuvan lisäksi sanoa jotain… olinko siis sittenkin aloittamassa blogia?

2009 blogeja todella vähän ja seurasin itse sitä yhtä, ehkä kolmea. Silti halusin pitää anonymiteetin ja blogata pinnallisemmin. Jiitä oli kutsuttu pompuksi kuusikuukautisesta ja bella näytti ihan Padmelta (Star Wars) kun saparot otettiin pois, joten nuo tuntuivat luontevilta kutsumanimiltä lapsille myös blogissa. Blogista ei tullut nana koska lempinimeni oli jo varattu joten laitoin nimen eteen a:n ja kukapa olisi arvannut että muutaman vuoden jälkeen sinne sun tänne mennessä saan kuulla ”Siis sähän olet SE anana!”. Niin, kukapa olisi arvannut että bloggaus vie mennessään ja osoittautuu täydelliseksi harrastukseksi visualisti-kotiäidin arkeen. Ja minähän elin arkea ja otin kuvia. Kuvia pyykkipojista, kuvia arjesta, kuvia ihanista vaatelöydöistä ja vaatekaapeista, tärähtäneitä kuvia puolikkaista lapsista. Ei kauaa myöhemmin sain huomata että käsitykseni netissä pyörivistä ihmisistä ei ollut täysin tuulesta temmattu kun myös minun blogini, minut sekä lapseni revittiin kappeleiksi keskustelupalstoilla. Sain kuulla ketjusta lukijalta, niin kuin niistä muistakin monesti vielä sen jälkeenkin.

syyskuu 2011

Kun kävin katsomassa sen ketjun, olin aivan sanaton ja elin hetken varpaillani. Pelkäsin että joku hyppää kesken ulkoilun puskasta haukkumaan lapsiani ja jouduin miettimään miten suhtaudun koko asiaan. Lopulta tein päätöksen jota en ole katunut, jatkan bloggaamista ja pysyn pois palstoilta, vaikka nyt tiedostinkin sellaisten olemassa olon. Minulta on kysytty monesti miten voin olla välittämättä kirjoittelusta ja se onnistuu kun sisäistää sen, että itse ja omat läheiset tietävät asioiden oikean laidan ja kaikki muu on vain arvailua ja väritystä. Se että olen blogannut kuusi vuotta ja en ole ottanut kantaa palstakirjoitteluun on todennäköisesti antanut minusta vähintään ylimielisen vaikutelman mutta jokaisen omassa harkinnassa on millaisia mielikuvia luo omassa mielessä tuntemattomista ihmisistä. Samalla kuitenkin vahvistui päätös siitä että haluan pitää blogin kevyenä ja pinnallisena, rakkaudesta elämään ja valokuvaamiseen –niihin hetkiin kun näkee pilven joka näyttää ihan juovalta elefantilta. En myöskään olen lopettanut blogia tällä välin, enkä edes ”uhkaillut sillä”, ehkä sekin on vähän poikkeuksellista tämän ikäiselle blogille.

Olin kotona siihen asti kun tyttö täytti kolme ja bloggasin ahkerasti. Töihin palaamisen jälkeen tahti on hiipunut tasaisesti. Ensin oli vain työt ja päiväkoti mutta pikkuhiljaa arkea alkoi täyttää myös lasten harrastukset. Vaikka blogi on pääasiassa koostunut niistä pienistä yksityiskohdista jotka jäävät helposti huomaamatta kaiken kiireen keskellä, on joskus on menty hieman pintaa syvemmällekin. Olemmehan me kaikkien kohdallemme sattuneiden tapahtumien summa ja en voi vähätellä sitä miten jotkut asiat vaikuttavat edelleen arkeemme. Vuonna 2010 kerroin esikoispoikamme kuolemasta täällä ja välillä, kun blogi on mennyt vallan harttaraksi, olen yrittänyt rivien välistä kertoa että asioissa on aina enemmän kuin se yksi puoli ja se mitä näkyy ulospäin.

syyskuu 2012

Blogissa on retkeilty, ulkoiltu, tehty käsitöitä ja kutsukortteja, aloitettu uusia harrastuksia, löydetty sopivia vaatteita, opeteltu pukeutumaan oikein, annettu vinkkejä paikoista, merkeistä, tekemisestä ja toivon mukaan oltu myös vertaistukena tai kahviseurana. Jossain välissä koko blogiskene karkasi käsistä ja mukaan tuli kaupallisuus. Se alkoi varkain, sain itse valtavan laatikollisen vaatteita Nova Starilta enkä edes tiennyt kuka ne lähetti mitä tehdä niillä, joten arvoin ne lukijoille ja postittelin omalla kustannuksella. Päätin silloin että markkinameininki ei ole minun juttu, tämä blogi pysyy minun omana ja alekoodittomana. Olen käyttäytynyt huonosti ja myönnän että olen saanut lukemattomia tee-näin-ja-noin ja saat-sitä-ja-tätä ja laita-vielä-tämmönen-ja-tollanen –viestejä mihin en ole vastannut mitään. Yhtä paljon on tullut niitä viestejä joihin olen vastannut ”ei kiitos”. Ja muutama sellainen viesti mihin olen vastannut: Kuulostaa mielenkiintoiselta, millaista yhteistyötä olitte ajatelleet?  Olen tehnyt yhteistyötä mm. crocsin, Reiman, TitTyyn ja Plastexin kanssa ja joka kerta miettinyt asian juurta jaksain. Lähtökohtana on ollut se että lukijat saavat pyyteettömästi jotain ekstraa arkeensa, jotain mikä saa hymyn huulille. Kun blogiportaalien maihinnousu alkoi, sain kutsuin Indiedays Inspirationiin ja minulla liittymisen ehtona oli mainoksettomuus, onneksi sellainenkin vaihtoehto oli. En ole halunnut unohtaa miksi aloitin.

Vaikka bloggaustahti on harventunut arjen kiireistä johtuen, on bloggaaminen minulle edelleen rakas harrastus. Se on hetki kun voin uppoutua kuviin ja tehdä jotain uutta ja ihan omaa, antaa muille jotain pyytämättä mitään. Olen itse lopettanut monien blogien lukemisen koska valitettavan moni blogi on täyttynyt yritysten yhteistyömainoksista mutta onneksi joukosta löytyy vielä niitä joissa fiilis on kuin 2009, suorastaan nostalginen. Olen vanha ja pidän yksinkertaisista asioista. Näissä  blogeissa yritän vierailla aina kuin mahdollista ja ehtiä jättämään sanasen, vaikka aivan liian usein jää jättämättä. Niinpä, ennen blogimurrosta tämäkin oli paljon vuorovaikutteisempaa mutta en voi valittaa koska itse syyllistyn aivan samaan – aivan liian usein kauniit ajatukset jää omaan mieleen eikä sinne kommenttiboksiin mihin kuuluisivat.

syyskuu 2013

2013 oli meidän perheelle merkittävä vuosi ja ehkä jonkunlainen taitekohta blogissakin. Emme ainoastaan muuttaneet kaupungista maalle, kerrostalosta omakotitaloon mutta lapset ja mies matkustivat ensimmäistä kertaa jenkkeihin. Olen itse monikansallisesta perheestä joten olin suorastaan liikuttunut jo matkasuunnitelmia tehdessä ja se että ostimme samaan aikaan (siis oikeasti samaan aikaan) talon, veti kyllä pohjat arkimullistus-saralla. Reissu onnistui yli odotusten ja muuttoa emme ole katuneet päivääkään. Vähän kuten mieheni vitsaili muuton aikaan, olen sittemmin muuttunut kutovaksi kissamummoksi sillä perheeseemme on tullut kaksi superkissaa ja kaiken vapaa-ajan (minkä?) tunnun viettävät neulontatuolissa nietos ja diego vieressä. Siinä missä lastenvaatepostaukset ovatkin vähentyneet, ovat neulepostaukset lisääntyneet. Samoihin aikoihin aloitin Instagrammin käytön ja onpa sekin vaikuttanut blogiin. Olen vallan koukussa Instaan ja jo ajat sitten hyväksynyt että kuvien laatu on huono mutta sepä ei instan pointti mielestäni olekaan. Moni asia mikä olisi ennen saanut postauksen blogissa, on nyt kuva Instagrammissa koska kiirekiirekiire mutta kuvatkuvatkuvat♥!

Nykyisin lapsien kanssa myös retkeillään huomattavasti vähemmän mutta harrastetaan sitäkin enemmän. Lumilautailemme yhdessä ja sen lisäksi mm. tennis ja luistelutreenikuskaukset pitävät suurimmaksi osaksi yksinhuoltaja-arkeni kiireisenä. Kaikelle tuntuu olevan aikaa vähän liian vähän, siksi päätin vielä paneutua tänä keväänä siinä mittakaavassa pihanhoitoon että se veti hiustupsuineen minut mukanaan. Keväällä lentääkin puikot syrjään ja kontataan tunnistamassa uusia lajeja pitkin tonttia. Hiljattain totesin miehelleni (Bauhaussin taimipihalla) että aiemmin kiersin vaatekauppoja ja tiesin mistä on missäkin millä hinnalla ja nyt minut löytää ulkopihoilta ja parhaat aletärpit löytyy Honkkarin tarjouslehdestä.

syyskuu 2014

Olen päässyt seuraamaan läheltä todellista blogi-sekä somemurrosta. Bloggaaminen on antanut minulle todella paljon viimeisen kuuden vuoden aikana mutta myös vaikuttanut moniin ihan perusasioihin. Muutamia vuosia sitten aloin tietoisesti vähentämään kuluttamista koska blogeja paljon lukevana, alkoi se osta-osta-osta-mantra tulla korvista ulos. Olen varmasti saanut myös sellaisia vinkkejä blogeista joita en ikinä olisi keksinyt itse ja se onkin yksi niistä alkuperäisistä syistä miksi innostuin bloggaamisesta –oli kiva saada vinkkejä ja vielä kivempi jalkaa niitä, koskivat ne sitten lattian maalaamista tai hyvää haalaria. Bloggaamisen myötä olen huomannut miten erilailla eri ihmiset voivat nähdä ja ymmärtää saman asian ja valitettavasti myös päässyt tutustumaan ihmisten suvaitsemattomuuteen sekä ennakkoluuloisuuteen. Ehkä antoisinta on ollut lukijoiden oivaltavien ja sydämellisten kommenttien lisäksi huomata miten olen onnistunut myös ymmärtämään ja kehittämään itseäni enemmän blogin myötä. Viimeisen vuoden ajan olen mm. pyrkinyt muuttamaan arkea vähän vähemmän kiireiseksi koska olen täysin kyllästynyt aloittamaan postauksia selittelemällä miksi en ole ehtinyt postaamaan pitkään aikaan. Vaikka aikaa ei ole enemmän tai tekemistä vähemmän, olen oppinut ehkä käsittelemään kiirettä eri tavalla. Kaiken kaikkiaan anana blogin kanssa on kuljettu aivan valtava matka mutta keskellä elämäähän tässä ollaan ja vielä ihan keskeneräisenä.

Tiedän että kiire on kiire, mutta ilahtuisin suuresti jos te, jotka täällä käytte lukemassa, huikkaisitte vaikka moit kommenttiboksiin. Olisi myös mielenkiintoista lukea jos ehditte kertoa mistä asti olette lukeneet blogiani tai mitä kautta eksyneet tänne. Kävin itse koko blogin läpi ennen tätä julkaisua ja hymysä suin luin kommetteja ja muistelin blogin matkalla kohtaamiani lukijoita. Jos joku kysymys on askarruttanut takaraivossa, niin nyt on hyvä hetki kysyä! Vaikka, miksi kirjoitan monet jutut pienellä vaikka ne kuuluu kirjoittaa isolla. 

Villasukkia en uskalla luvata arvontapalkinnoksi kommenttiboksiin ehtiville mutta suklaalevyn ainakin, eli jätäthän sähköpostiosoitteen ja varmuuden vuoksi sukkakokosi.

syyskuu 2015

48 kommenttia:

  1. Hei, olen seurannut blogiasi jo vuosia, en muista montako, emkä sitäkään, minkä blogin kautta tänne eksyin, mutta mieleen on jäänyt etusivun kuva jossa keittiön lattialle on iloisesti levinnyt jotain (raesokeria?). Aluksi kiinnostuin nimenomaan lastenvaatepostauksista, kolmen tytön kanssa olen mahdollisuuksien rajoissa yrittänyt myös satsata laatuun. Sittemmin huomasin että pidän paljon sisustustyylistäsi. Neulominen ei ole juttuni eikä puutarhakaan (vaikka kaunis piha olisi ihana) mutta tykkään silti lukea blogiasi. Kiitos siis!

    VastaaPoista
  2. sä oot nytkin mun aamukahviseurana, vauva tuhisee ja nukkuu mun rinnalla ja koetan tasapainoilla tuolilla jotta hetki ei rikkoudu.
    mun bloggerin tunnukset loin 2005 jo (apua..), mutta on sellaisia hetkiä aika vain loppuu ja on pakko miettiä mihin sen vähän vapaan käyttää. kevät; lasten harrastukset, omat hommat, sairasloma kun tämäkin vauva meinasi syntyä etuajoissa, kesäloma, synnytys.. nyt on ainakin zen olo ja aikaakin ihan erilailla taas kun on kotona.

    mä olen siis ollut mukana ihan alkumetreiltä ;) ja tykkään hurjasti noista sun neulepostauksista!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut blogiasi lähes alusta asti. Lastenvaatejutut oli aluksi niitä jotka kiinnosti eniten. Sitten oma höyrähdys niihin laantui ja blogissasi tuli sopivasti kuvioihin neulominen joka oli niihin aikoihin intohimoni. Monta ihanaa ideaa sain täältä. Osan pyysin äitiäni toteuttamaan. Esim. Bellalle tekemäsi pitsineule. Helpoimpia ideoita toteutin itse. Nyt kun olet kirjoitellut puutarhajuttuja tykkään niistäkin koskapa meillä iso vanha piha jota muokkailen mieleisekseni pikkuhiljaa. Kiitos siis kun pidät tätä blogiasi ja jaat ideoita ja ihania kuvia. Innostat tekemään:) Kissa ihminen en ole yhtään mutta kieltämättä nuo teidän kisut on kyllä söpöjä:)
    Tykkään hurjasti että tämä blogisi on pysynyt sinun näköisenäsi eikä muuttunut kaupalliseksi mainostamiseksi siitä ja tästä.
    Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Ollut vuosia jo mukana, irkin kautta alunperin löytänyt tänne :) Olen viihtynyt blogin mukana - vaikka aihepiirit on muuttunut niin fiilis on pysynyt samana.

    VastaaPoista
  5. Todella mukava postaus, en muista mistä saakka olen blogiasi lukenut mutta varmasti sieltä aika alusta saakka.
    Aloitin myös oman bloggaamisen samaan aikaan ja seurattavia blogeja oli aivan muutama. Bella on aika samanikäinen kuin Pinja joten vaatejutut silloin alussa vetivät mukanaan.
    Blogisi on vuosien aikana paljon muuttunut tai pääpaino mikä ehkä alussa olikin aika lastenvaatepainotteista on muuttunut käsitöihin ja puutarhaan sekä niihin kissoihin. :) Käsityöpostaukset ohitan lähes kokonaan koska en tule kuin huonolle tuulelle omasta osaamattomuudestani, puutarhapostauksia tulee mielellään luettua vaikka oma aika puutarhalle onkin aika rajallista nyt kun taapero pitää minut liikkeessä ulkona.
    On myös mukava huomata, että olet kissaihmisiä, itsekkin kun olen niin vahvasti kissaihmisiä ja meilläkin aina on kotona kissoja ollutkin.

    VastaaPoista
  6. Minä olen ihan uusi lukija, löysin joskus keväällä tänne sukkaohjeen perässä. Pidän kovasti ideoistasi ja neuleohjeite odotan innolla :)

    VastaaPoista
  7. Moi.
    Satunnaisen säännöllisesti olen piipahtanut blogissassi oletettavasti vuodesta 2010 saakka. Vaikka en neulo enkä harrasta pihajuttuja, piipahtelen siltikin :)

    VastaaPoista
  8. Sun blogi on yks mun lemppariblogeista. Varmaan siks kun se ei oo yhtään samanlainen kun muut. Sulla on upeita kuvia ja jutut on ihan arkipäivästä. Mua vähän kyllästyttää mainosblogit missä ei oikeestaan oo muuta enää ku mainostaminen, saatujen vaatteiden esittely jne. Tää blogi on aito.
    En muista yhtään kuinka kauan oon tätä lukenu ja taidat tietää mistä mä aikoinani tän ja sut löysin ;D Vaikka aina luen ni oon maailman surkein kommentoimaan.

    VastaaPoista
  9. Voisin väittää, että alusta asti olen seurannut :) Ja kaapissa on aina villasukkien kokoinen aukko, joten kerron, että koko olisi 37.

    VastaaPoista
  10. Hmm.. siitä on kyllä superkauan kun tänne löysin ja siitä asti täällä roikkunutkin, vaikka sen taisitkin tietää :) Yritän muistaa jättää kommentteja, vaikka usein ajatus katkeaakin kesken.. Tosiaan blogi on muuttunut matkan varrella, mutta niinhän meillä kaikilla kai :) Elämät ja elämäntilanteet muuttuu <3 Ens talvena skimbataan useemmin!

    VastaaPoista
  11. Blogimaailman löysin vuonna 2009, kun aloin odottamaan ensimmäistä lastamme. Aika alkuvaiheessa löysin blogisi ja olenkin pysynyt lukijana siitä asti. Muistan tuon linkkaamasi postauksen esikoispojastanne ja siinä vaiheessa olin lukenut blogisi oli minulle jo hyvin tuttu.

    Blogisi on tyyliltään yksinkertaisen selkeä, kirjoitat hyvin ja valokuvat ovat kauniita. Käsityöt ovat myös minun sydäntä lähellä, joten pidän myös niistä postauksista. Muistan blogien kaupallistumisen ja pikku hiljaa olen jättänyt vähemmälle lukemiselle blogit, joissa on jatkuvasti yhteistyöpostauksia. Koskaan en voi olla varma, mikä ajatus on omaa ja mikä yhteistyön "sanelemaa". Jotenkin koen sellaiset blogit epäaidoiksi ja tylsiksi. Satunnaiset yhteistyöt ovat kuitenkin ihan ok :)

    Moni tuttavani on vuosien varrella ihmetellyt, miksi mä en ole aloittanut omaa blogia. Viimeksi kaksi viikkoa sitten oma mies ihmetteli asiaa :D pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, kauniista asioista ja tavallisesta elämästä. Jotenkin olen salaa vähän haaveillut asiasta, mutta silti en ole koskaan rohjennut aloittaa. Keskustelupalstoilla saa aina varmasti kuraa, ujostelisin jos joku tunnistaisi ja on vaikea uskoa, että kukaan jaksaisi lukea :) en varmaankaan koskaan blogia avaa, mutta ajatusleikkiä voi joskus harrastaa :)

    Kiitos blogista! Seuraan lukijana jatkossakin :)

    VastaaPoista
  12. Eksyin blogiisi ensimmäisen kerran Porvoon päivän jälkeen ja viihtynyt tällä sen jälkeen - joka postauksen merkeissä :) Vaikka aihepiiri ei niinkää oo ihan miulle, mutta tykkään silti tavastasi kirjoittaa ja ottaa kuvia :) Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
  13. Koska liian usein ne kauniit sanat jäävät vain mieleen eivätkä sinne minne ne kuuluvat niin nyt, kiitos! Esikoiseni syntyi 2009 ja jossain vaiheessa äitiyslomaa löysin blogit ja sinunkin blogisi. Varsinkin nyt kun suurin osa blogeista tuntuu kaupallistuneen, on blogisi ihanaa vaihtelua muiden joukossa. Ja kuvat ovat aina ihan mahtavia!

    VastaaPoista
  14. Vuosia on tullut seurattua ja edelleen aina yhtä innoissani olen, kun uusi postaus tulee :) Kuvat ja jutut vaan kolahtavat ja niinkuin aiemminkin olen sanonut sellaiset koivu/seeprasukat olisivat aika ihanat ;) Koko 39. Värikästä ja vauhdikasta syksyn jatkoa! -sinellen-

    VastaaPoista
  15. Tarkkaa ajankohtaa en kyllä muista, mutta melkein alusta olen varmaan seurannut kirjoituksiasi ja ennen kaikkea kuviasi :). Ne ovat todella hienoja! Oma tyttäreni taitaa olla vuoden vanhempi kuin teidän Bella, ja juurikin lastenvaatteiden ja kauniiden kuvien myötä alunperin varmaankin jäänyt vakilukijaksi, vaikka tosi harvoin valitettavasti saankaan kommentoitua. Ja kun tunnistin tuttuja maisemia Tapiolasta ja olen yhtälailla neulefriikki, niin aktiivisesti käyn aina kurkkaamassa, mitä ihania juttuja täältä löytyykään. Meidän tyttö on toista kautta tulokkaiden sarjassa muodostelmaluistelussa, joten sekin aihealue kiinnostaa! Ehkä törmäillään tällä kaudella kilpailuissakin :). Kiitos upeasta, visuaalisesta ja elämänläheisestä blogista!

    VastaaPoista
  16. Hei,
    Olen lukenut blogiasi vuodesta 2010 lähtien alussa vähemmän aktiivisesti ja nykyään todella aktiivisesti. Samanlaiset elämäntilanteet (yh-arki matkamiehen, kahden lapsen + heidän harrastusten sekä kahden raggdollin kanssa) ja rakkaus valokuviin on se mikä pitää minut vakiolukijana. Sukan koko olisi 40 ja kiitollisuudella ottaisin yhden parin vastaan, koska tänään hyvästelin viimeiselle matkalla sukankutojan joka on pitänyt minun jalat lämpinä viimeisimmät 32-vuotta :)

    t. Päivi Pohjanmaalta

    VastaaPoista
  17. Minä oon ollu mukana ensimetreiltä tai jo aiemminkin vauvapalstojen kautta, kun tyttäremme ovat syntyneet samaan aikaan. :) Blogisi on muuttunut aihepiireiltään, mutta pysynyt silti tuttuna ananana. Kuvasi ovat kauniita ja inspiroivia, vaikka en tekstiin jaksa aina niin paneutuakaan, kuvat katson ajatuksella läpi kerran jos kaksikin. :) Myös ihanat askartelu/näperrysvinkit ovat päässeet meillä käyttöön. Kiitos näistä vuosista. Olen nauttinut matkasta ja innolla odotan tulevia juttuja!!

    VastaaPoista
  18. Mistähän lie olen eksynyt... No, kauan sitten kuitenkin, itsellä 08 tyttö. Varmaan jostain lastenvaateblogista...

    VastaaPoista
  19. Minä löysin blogiisi Floridanmatkakertomuksesi kautta.
    Minä, useasti Floridassa käynyt Florida-fani...
    Ja tänne jäin, kaikki tekstisi olen sen jälkeen lukenut. Olen vain hirmu huono kommentoimaan...

    Amy

    VastaaPoista
  20. Kiitos anana kun lähdit mukaan haasteeseen! Olipa aivan huippua lukea blogisi tarina! Blogisi on niitä ensimmäisiä blogeja, joita aloin seuraamaan vuosina 2007-2008. Muistan ainakin bellalle neulomasi pinwheelin, jollaisen tein sitten meillekin. Villapaitojen ja housujen ohjeet on hyväksi havaittu ja nyt uusimpana juttuna haluaisin kokeilla neuloa ohjeellasi sukat pyöröillä varpaista varteen. Juuri neuleet ja kauniit kuvat minut tänne koukuttivatkin ja olen siitä lähtein lukenut varmaankin jokaisen postauksesi. Kommentoinut tosin liian harvoin. Minua sattuu kiinnostavan hyvin pitkälti ne samat aiheet, joita blogisi on käsitellyt. Lapset ja lastenvaatteet, neulominen, valokuvaus ja nyt uusimpana puutarhajutut. On ollut helppo pysyä matkassa nämä vuodet, kun on aina saanut lukea aiheista, jotka itseänikin kiinnostavat. Kissoistakin tykkäisimme valtavasti, mutta nyt näyttää siltä, että perheen pienin on allerginen :( Tyydyn siis ihailemaan kauniita kuviasi niin täällä kuin instassakin. Kiitos näistä kuudesta blogivuodesta ja onnea monille uusille tuleville <3

    VastaaPoista
  21. Ihana tarina! Koko bloggaaminen, yhteisöllisyys, kaupallisuus- paketti on vaikea. Mä tein päätöksen paketoida vanha blogi ja aloittaa uudella koko kaupallisuushomman takia. Olen (puutarha)alalla töissä ja kotiin kantautuu kaikenmaailman yhteistöiden kautta vaikka mitä kamaa. Olisi hullua olla näyttämättä niitä lukijoille. Olen nyt ottanut rennomman linjan. Osa lukijoista kavahtaa, osa ei välitä. Mutta linja on ollut sama alusta saakka.

    Myös instasta olen samaa mieltä. Se vie mennessään. Nautin siitä, että voin lätkiä sinne kännykkäkuvia. Muuta en ole edes halunnut / jaksanut laittaa. Blogiin taas päätyy vain kameralla kuvattuja juttuja.

    Musta on muuten mukavaa, kun blogeissa joita pitkään seuraa, tapahtuu luonnollisia elämän mukana tuomia muutoksia: muuttoja, lapsen kasvua, ammatinvaihtoa. Ei haittaa sekään jos blogin luonne muttuu. Se on vaan kivaa.

    Sulla on tosi kiva blogi! Mun sukkakoko on 38 ja suklaalevyn koko "pieni" :D

    VastaaPoista
  22. Minä eksyin blogiisi kaverin suosituksesta, siitä taitaa olla jo hetki aikaa. Ihastelen aina kotiasi ja neulomuksiasi, mutta omat taidot ja hermot ovat niin puutteelliset, että vain yksi pipo ohjeillasi on toteutettuna. Valitettavasti en varmaan ole koskaan aiemmin kommentoinut, mutta korjataan se puute nyt. Pidin muuten paljon harrastuskirjoituksesta! Jos onni osuu kohdalle ja sukat ovat syntyäkseen, koko on 37.

    VastaaPoista
  23. Moi!
    Mukana taustalla aikojen alusta asti ja taisin eksyä jonkun toisen blogin kautta tänne. Ja silloin tosiaan minäkin seurailin ihan vain muutamaa blogia, Poikien tyyliin, ja sitten oli se yksi jonka nimeä en nyt saa päähäni.... Hänellä oli neljä lasta ja vähän niinkuin kahdessa sarjassa, isot ja pienet, lopetti koko blogin ilmeisesti jossain vaiheessa. Mä olen sellainen taustahaamuilija, jätän tosi harvoin kommenttia, mutta luen ahkerasti :) Sun blogi on ollut aina kiva! Lastenvaatteista olen saanut paljon hyviä vinkkejä samoin sisustamisesta. Itse en osaa tehdä käsitöitä, mutta aika monesti näyttänyt kauniita tekeleitäsi äidilleni vinkkinä ;) Nyt on ollut kiva seurata teidän omakotitaloprojektia ja pihajuttuja.
    Jatka samaan malliin, kyllä täällä mukana roikutaan!
    Sukan koko on 38 :)

    -johanna-

    VastaaPoista
  24. Löysin blogiisi Helistimen keskustelujen kautta eli aivan alusta asti mukana. Anana oli ensimmäinen blogi, jota aloin seurata ja löytyy edelleen läppärin suosikeista ensimmäisenä. ��

    Alkuun oli mukava lueskella lapsista ja lastenvaatteista. Nyt myös pihahommat kiinnostavat sekä toki esim. lasten harrastuksiin liittyvät postaukset. Meitä yhdistää myös Honkanummen lasten muistolehto. ��

    Näin teidät toissakesänä Stokkalla ja vieläkin harmittaa, etten tullut moikkaamaan... Olitte samaan aikaan katsomassa lasinpuhallusnäytöstä. ��

    Koivu-villasukat olisi ihanat ja jos onni osuu kohdalle, niin koko on 37.

    Mukavaa syksyä teidän perheelle! ��

    Jonna

    VastaaPoista
  25. Olen lukenut pitkään,mutta en muista koska olen aloittanut.

    VastaaPoista
  26. Moi! En muista, mistä asti olen näitä lukenut, varmaan ensin satunnaisesti, kun linkkailit, ja sittemmin aloin seurata blogia feedlyssä. :) Sun blogi (tai ehkä koko elämä) on jotenkin niin "eri maailmasta" kuin missä itse elän, niin on ollut todella kiehtovaa kurkistella tänne. Olen lukenut jopa puutarhapostaukset sekä lastenvaatepostaukset useimmiten lähes kokonaan, vaikkeivät aiheet minua juuri kiinnostakaan.

    Ja kun kerran käskettiin ;) niin kysyn! Mua on tän kesän ajan vaivannut, että miksi sä kirjoitat puutarhakasvien nimet aina/usein isolla? Se häiritsee tällaista kielioppinilliä. :D Jotkut typot ja satunnaiset yhdyssanavirheet menevät multa helpommin ohi isommin miettimättä, mutta tuo isolla kirjoittaminen on sulla ollut niin kategorista, että pakko kysyä. ;)

    VastaaPoista
  27. Mmoip :) Pitkästä aikaa on aikaa istua koneella ja lueskella juttuja. Olipa kiva lukea sun blogihistoriikki <3 Kysyttävää mulla ei ole, mutta kunhan tulin nyt jättämään taas jonkin jäljen :)

    VastaaPoista
  28. Moi, mä oon lukenu sun blogia varmaankin vuodesta 2010 ja se on ehdottomasti yksi suosikeista :) kauniit kuvat alunperin koukuttivat. Ja löysin tän blogin sieltä pahamaineiselta aavee palstalta... joku blogisti kirjoitti, kun oli paha mieli tullut av palstan jutuista ja aloin selvittään, että ihmeen av ja sieltä sitten löysin moniakin ihania blogeja. Harmitti suunnattomasti kyllä se todella karmea tapa millä blogien kirjoittajia siellä arvostellaan ja levitellään juoruja yms. Mutta onneksi voi valita mitä netissä lukee :) ja käsityöt yhdistävät, teen niitä itsekin paljon, aloitin bloginkin, mutta en oo ehtiny juurikaan päivittää sitä, instaan ja faceen on nopeampi laittaa vaan niitä kuvia neuleista, virkkauksista ja ompeluksista. Ai niin, jalan koko on 39, jos ehdit villasukat väsäämään ;) Mä teen mun mummolle yleensä omat villasukkatilaukset kun itellä on niin kiire tehdä juttuja muille :D

    VastaaPoista
  29. Eksyin tänne varmaan alun perin jonkun toisen blogin kautta noin viisi vuotta sitten. Ihastuin heti kuviisi ja tapasi kirjoittaa. Ihailen edelleen kuviasi sekä tyyliäsi, myös moni mielipiteesi loksahtaa. Palaan aina tasasin välein johonkin neuleohjeiseen ja viime aikoina on ollut tosi kivaa seurata teidän pihan uudelleensyntymistä. terv. Anne

    VastaaPoista
  30. Mä olen lukenut viime talvesta asti... Tai oikeestaan kai viime syksystä. Muistelen että se postaus jostain lumilautailusuojista tms. oli ensimmäisiä mitä luin.
    Tämä blogi on jotenkin erilainen kuin muut. En oikein tiedä miksi... Ja nuo kissat on niin hirmuisen söpöjä, että pitäähän mun aina tarkistaa onko niistäkin kuvia :D

    Ja kun kerta yllytit, niin miksi sinä kirjotat jotkut jutut pienellä, vaikka pitäis olla isolla? Se ensin häiritsi (hei, olen osa-aikakielipoliisi), mutta ei enää. Siihen tottui.
    Ja kaapissa on aina villasukkien mentävä aukko. Yleensä aika montakin, minusta kun villasukat kuuluu jalkaan jos ulkona on vähemmän kuin kymmenen astetta lämmintä :D

    VastaaPoista
  31. Olen lukenut blogiasi ehkä viitisen vuotta ja muistan kuinka alunperin eksyin tänne etsiessäni kuvia hakusanalla pinwheel :) Ihastuin heti tyyliisi ja kuviisi. Lastenvaatepostaukset kiinnostivat myös. On ollut hauska seurata tyttäresi kasvua, oma tyttöni on lähes samanikäinen. Myös neulejuttujasi on ollut tosi kiva lukea ja muutamaa ohjettasi olen kokeillutkin.

    Ihanaa syksyä ja sukkakoko on 38 :)

    -Kaisa-

    VastaaPoista
  32. Päädyin tänne joskus vuosia sitten Ninan blogista. Paljon ennen kuin tiesin, että tulette jatkossa vastapäätä asumaan! Kliseisesti: "Maailma on niin pieni"

    Hirveän vähän enää blogeja luen, mutta täällä täytyy aina välillä käydä piipahtamassa :) Kommenttia en ole tainnut ennen jättää, mutta ainakin puutarhahommista (ja kastemadoista) olet saanut palautteeni ihan naamatusten...

    VastaaPoista
  33. Olen ollut vakkarilukija ihan alkumetreiltä asti. Elämäntilanne itsellä on kutakuinkin samanlainen, joten olen saanut todella paljon hyviä vinkkejä ja ideoita blogistasi. Pidän tavastasi kirjoittaa ja jakaa ideoita. Ihanaa, että olet jaksanut jatkaa kaikki nämä vuodet. Vaikka postaustahti on hieman hidastunut iloitsen jokaisesta uudesta kirjoituksestasi.

    Aurinkoista syksyä!

    -Katsukar (sukkakoko 38)

    VastaaPoista
  34. Olen lukenut blogiasi jo vuosia - en ehkä ihan alusta asti, mutta lähes. Ja se taitaa olla ensimmäisiä sekä "vanhimpia" blogeja, joita olen seurannut - kuvasi ovat ihania, ja pidän tavastasi kirjoittaa. Aluksi ihastelin postauksiasi lastenvaatteista, nyt kiinnostaa puutarhanlaitto. Käsityösi ovat upeita, sellaisia haluaisin itsekin tehdä jos yhtään taitoa (tai kärsivällisyyttä opetella) olisi mulle suotu. Mutta jokainen postaus ilahduttaa - kiitos blogistasi!

    - Johanna (sukkakoko 37)

    VastaaPoista
  35. Olen seurannut blogiasi ehkä kaksi vuotta? Nyt en tarkkaan muistaa. Eksyin niihin aikoihin tänne kun poikani neuvolan seulasta pääsi puheterapiaan. Kirjoituksesi aiheesta ja lastesi hyvin pärjääminen piristivät alku-järkytykseen. Nyt pojan puheterapia ja toimintaterapia rullaavat sutjakkaasti, ja asiat ovat korjaantuneet niin hyvin, että terapia loppusuora taitaa häämöttää.

    Käsityösi ovat ihania. Vaikka itse olen suht näppärä neuloja, niin jotenkin olen vain jäänyt haaveilemaan. Luulen, että taidot riittäisivät tai olisivat saavutettavissa, mutta kärsivällisyyttä puuttuu.

    -Neito (sukkakoko 39)

    VastaaPoista
  36. Olen lukenut blogiasi vuosia vuosia, mutta mistä sen löysin, en muista lainkaan. Olen letittänyt tyttäreni hiukset ampiaispesätyyliisi, saanut hyviä vinkkejä reissuille ja erityisesti nauttinyt neulomusinspiraatioista, jotka ovat myös puikoilleni siirtyneet. Sisustuksesi tyyli on vain unelmaa meidän perheelle, jossa tavarat eivät pysy niille varatuilla paikoilla ja varmaan myös niiden runsaan määrän vuoksi. Pidän tavattomasti rohkeudestasi kulkea omaa valittua polkua valinnoissasi niin hankinnoissanne kuin elämässännekin blogia unohtamatta! Forza, Anana!

    Johanna

    VastaaPoista
  37. Olen lukenut useamman vuoden, saanut valtavan paljon iloa, kauneutta ja inspiraatiota. Joskus myös voimaa jaksaa kolmen pienen lapsen kotiäitikaaosarjessa :) moni muu blogi on tullut ja mennyt, tämä on pysynyt. Tää on täydellinen, kiitos <3

    VastaaPoista
  38. Lähes alusta asti olen lukenut. Muistelen, että olisit aloittanut vauva-lehden blogeissa. Niistä blogeista ei kovinkaan moni ole enää "elossa". Kaipailen ainakin Ninaa, Katria ja Jassua (?).

    Suorastaan laihojen poikien äitinä olen seurannut mielenkiinnolla J:n vaatepostauksia, ihailen intoasi pihan suhteen ja monista neulepostauksista olen ollut innoissani. Muistan kutoneeni ainakin pöllöpipon ja nyt on menossa ensimmäinen pari villasukkia pyöröpuikoilla, pari kerrallaan ja kärjestä alkaen.

    Kiitos kun olet jatkanut!

    VastaaPoista
  39. CalGirl täällä moi! Lueskelin juttujasi jo kun olit vielä Bellan kanssa kotona, eli varmaan suunnilleen sieltä 2008-2009:sta asti. Tykkäsin erityisesti nähdä kuvissasi vanhoja lapsuudenmaisemiani. Hienoa kun jaksat edelleen bloggailla! Täällä on myös puutarhahulluus iskenyt täysillä. Kiva seurata tuttua bloggaria vaikka aiheet, elämänvaiheet ja kiinnostuksen kohteet vähän vaihtuvatkin vuosien varrella.

    VastaaPoista
  40. Luin blogeja vauva-lehden sivuilla kun koululaiseni olivat pieniä. Seurasin lukijana "mukana", kun useat silloiset kirjoittajat vaihtoivat bloginsa eri paikkaan.
    Jotenkin niiden kautta löysin myös tänne. Siitä on jo vuosia aikaa.
    Mielenkiinnolla luin lastenvaate jutut jne.
    Olen saanut inspiraatiota pipon tekoon. Villasukkienkin teon aion vielä joskus aloittaa. :)
    Tulppaanit on myös hankinta listalla. Täytyyhän pikkukonttaajalle olla kukka-sanalle näyttöä.
    38 tai vaihtoehtoisesti talvea ajatellen vauva kokoa olevat.

    vaniljasade@hotmail.com

    VastaaPoista
  41. Olen lukenut blogiasi jo useamman vuoden. Eksyin tänne aikoinaan pöllöpipon ohjeen perässä.
    Käytin pöllön ohjetta lapasiin :) Eli käsityöt on se mua eniten kiinnostava juttu. Paitsi että tuo vaatesäilytyspostaus kolahti myös todella :D
    MaritaK

    VastaaPoista
  42. Hei!
    Eksyin blogiisi joskus vuosia sitten kotiäitinä ollessani, jonkun toisen blogin kautta. Tykästyin kivoihin kuviin ja lastenvaatepostauksiin. Vakkarilukijaksi aloin silloin, kun muutitte Södikseen. Olen itse asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta Söderkullassa ja on ollut hauska bongailla tuttuja maisemia blogista ja instasta. Hauska oli huomata myös, että olemme viettäneet kesämmekin samoissa maisemissa lapsuudessa. Pellinki ja Porvoo ovat edelleen tärkeitä paikkoja ja Mustilakin on tosi tuttu paikka :) Käyn edelleen lukemassa kaikki postaukset, vaikka neulominen ja puutarhanhoito eivät olekaan mun juttuja.

    VastaaPoista
  43. Tämä kommentti tulee vähän myöhemmin kuin muut, mutta ajattelin jättää pienen jäljen itsestäni, kun nyt blogiasi eksyin lukemaan. Ensimmäisen kerran eksyin blogiin joskus vahingossa indiedaysin kautta nietoksen ollessa ihan pentu (yllätys, kissakuvat vetosi). Varsinaisesti aloin blogia lukemaan tullessani samaaan työpaikkaan. Ja edelleen aina toisinaan blogiasi luen. Hauskaa syksyä! :)

    T. Entinen mini-assarisi, joka istuu nykyään koulun penkillä

    VastaaPoista
  44. Olen lukenut alusta asti. Eniten on aina ihastuttanut kauniit ja taidolla otetut kuvat. Lastevaatepostauksista pidin ja kaikista arkipostauksista (harrasyuksista, kielillisistä vaikeuksista jne). En ole niin kiinnostunut neulomisesta ja puutarhahommista, mutta käyn edelleen kurkkimassa kaikki postaukset ja yleensä ne luenkin. Kirjoitustyylisi on hyvä ja arvostan ettet ole lähtenyt mujaan älyttömiin mainostuksiin. Kiitos kivasta blogista! :)

    VastaaPoista
  45. Ihana teksti. Olen löytänyt blogiisi aikanaan pipo-ohjeen kautta. Kiitos sinun, miehelle ja yhdelle pojista valmistui viime talvena ananan perusmösät. Keskimmäisen pipo kulkee nimellä synnytyspipo sillä aloitin sen tekemisen kuopuksen synnytyksen käynnistyessä tammikuussa :) Harvoin käyn ja katson lähinnä neuleohjeita. Hyvää syksyä :)

    VastaaPoista
  46. Ihana teksti. Olen löytänyt blogiisi aikanaan pipo-ohjeen kautta. Kiitos sinun, miehelle ja yhdelle pojista valmistui viime talvena ananan perusmösät. Keskimmäisen pipo kulkee nimellä synnytyspipo sillä aloitin sen tekemisen kuopuksen synnytyksen käynnistyessä tammikuussa :) Harvoin käyn ja katson lähinnä neuleohjeita. Hyvää syksyä :)

    VastaaPoista
  47. Ihana teksti. Olen löytänyt blogiisi aikanaan pipo-ohjeen kautta. Kiitos sinun, miehelle ja yhdelle pojista valmistui viime talvena ananan perusmösät. Keskimmäisen pipo kulkee nimellä synnytyspipo sillä aloitin sen tekemisen kuopuksen synnytyksen käynnistyessä tammikuussa :) Harvoin käyn ja katson lähinnä neuleohjeita. Hyvää syksyä :)

    VastaaPoista
  48. Heippa!

    "Löysin" tämän postauksesi vasta nyt. Enpä tiedä, miten se on mennyt ohi... Tänään tulin etsimään olisiko sinulla ohjetta tytön palmikkopipoon. Jatkan etsimistä, kunhan saan kommentin jätettyä. :)

    Olen lukenut blogiasi varmaan viitisen vuotta. Kauniit kuvat ja ihanat lastenvaatteet koukuttivat. Olet ensimmäisiä bloggaajia, joita olen jäänyt seuraamaan ja seuraan edelleen. Piha, matkat, käsityöt - kaikki kelpaa. :) Ja eniten pidän niistä pohdiskelevimmista teksteistä.

    Itse olen monesti miettinyt blogin aloittamista, mutta pitäytynyt edelleen instassa. Siellä olemmekin "tuttuja" (_l_a_u_r_a_l_)

    Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥