Ja sillä sipuli!

Arvasitte oikein, nyt lähti taas lapasesta. Tai kyllä mä ilmeisesti aikalailla himmailin sillä sittemmin luin palstoilta, että jotkut istuttavat 300-500 kukkasipulia syksyssä että tämä meikäläisen 100-150 on kyllä aika aloittelijoiden puuhastelua. Tietenkin olen taas kahlannut kaikki mahdolliset sivut ja ohjeet läpi ja luujauhotkin löytyy viimein valmiina.

No mitä kävi? Kävelin Mustilassa kesän korvalla tutustumassa pikkuhiljaa valmistuvaan uuteen puutarha-alueeseen. Alueelle kasvatetaan isompiakin puita ja pensaita ja tarkoitus on että Taimimyymälän asiakkaat sekä Arboretumissa kävijät voivat tutustua erilaisiin kasveihin muussakin kuin taimikoossa. Siis todellakin loistava idea. No siellä niitä liiloja palloja tönötti kepin nokassa ja kun viimein vieressä oli joku joka tiesi mitä ne oikein on, niin siitähän se ajatus sitten lähti. ”Istutat sitten syksyllä noita laukkoja pihaan”. Ai niitäkö ne on? No todellakin istutan. Tietenkin olin luullut tähän asti, että on vain yhdenlaisia kepinnokassa tönöttäviä liiloja palloja mutta niitähän on kokonainen suku. Isoja, pieniä, valkoisia, liiloja, vaalenapunaisia, matala, korkeita, ei yhtään palloja ja ties mitä.

Laukat tai laukot on syksyllä istutettavia sipulikasveja. Ne kukkivat pääsääntöisesti alkukesästä ja myyrät, jänikset ja peurat jättävät kasvit rauhaan niiden tuoksun takia. Laukkojen kukinta kestää yleensä pitkään ja ne ovat hyviä leikkokukkia. Itse istutin laukat angervoaidan eteen ja joukkoon mutta ne sopivat hyvin myös perennapenkkiin tai kivikkoryhmiin. Laukoille sopii aurinkoinen ja puolivarjoinen paikka. Istutussyvyys riippuu sipulin koosta ja olen kuulin suosituksena että luujauho on oiva lisäravinne laukoille.

Luujauho, siis wtf. Ensimmäinen googletus ei tuottanut minkäänlaista käsitystä tuotteesta ja muutaman kaupan lannoitehyllyn läpikäynti jätti yhtä kylmäksi. Onneksi satuin bongaamaan Sarin Puutarhablogista arvonnan jossa yksi palkinnoista oli Luujauho ja nyt tiesin minkälaista pakkausta etsiä. Pidän luonnonmukaisista ravinteista joten luujauho sopii oivasti käyttämieni  kanankakka- ja hevosenlantalannoitteiden jatkoksi.

Kun olin saanut kahlattua laukkoja läpi ja muodostanut pienen käsityksen mitä hankkia, ilmoitti bella haluavansa tulppaaneja. Tsek, tämän mä tiedän koska äitihän on näitä istutellut jo aiemmin. Kerrattuja tulppaaneja haettiin honkkarista ja laukkoja mm. Bauhaussista. Muutamia haluamiani laukkoja en löytänyt mistään joten päätin viimein mennä Muhevaiseen ja omg, siellä oli aivan järjettömästi kaikenlaisia erilaisia sipuleita; irtona ja valmiissa pakkauksissa. Harmillisesti hyvä palvelu ei ulottunut valikoiman lisäksi asiakaspalveluun ja ostin vain välttämättömimmät. Ajattelin myös tässä kohtaa äänestää jaloillani ja seuraavalla kerralla ajelen vaikka vähän pidemmälle että saan tarvitsemaani apua ostoksissa. Sitä vartenhan  p u u t a h a m y y m ä l ä ä n  mennään että siellä on asiantuntevampi palvelu kuin ei kukkiin erikoistuneissa kaupoissa. Suututtaa.

Lopulta saldona syysistutuksiini oli pari pussia kerrattuna tulppaaneja, erikokoisia laukkoja liilana, valkoisena sekä vaaleanpunaisena ja vielä vähän innostuin ja päätin ostaa lumikelloja sekä krookuksia eli sahrameja.

Lumikellot nousevat aivan ensimmäisenä vielä jopa lumen ollessa maassa ja krookukset heti perään huhti-toukokuussa. Osan krookuksista otin irtosipuleina ja loput valmiissa pusseissa. Sipuleiden istuttaminen tapahtuu niin että oikean syvyinen kuoppa maahan (noin kolme kertaa sipulin koko ja lukee yleensä pakkauksessa sentteinäkin), pohjalle vähän luujauhoa (ja voi morjens että on muuten kamlon hajusta tavaraa), hiven multaa päälle, sipuli oikein päin ja mullat perään. Teoriassa homma on siis hyvin hanskassa mutta käytännössähän olen pihalla kuin lumiukko. Ensi kevät ja kesä näyttää kuitenkin miten käytännössä kävi. Enkä muuten todellakaan asetellut pienimpiä sipuleita tietynpäin -luin jostain että osaavat kääntyä mutta kukinta saattaa vain vähän viivästyä.

Olen tämän postauksen kirjoittanut puoleen väliin jo aiemmin ja nyt kun asarum edellisessä kertoi että kasvien nimet kirjoitetaan  pienellä niin korjasinpas kaikki. Vastauksena asarumin kysymykseen, olen aina luullut että kasvien niemet ovat erisnimiä ja kirjoitetaan isolla. Ilmeisesti lukin takia kielioppi on ihan älyttämän vaikeaa minulle ja siksi mm. pilkkusäännöt ovat aivan hakusessa vaikka yritän toki aina niitä muistella -sorry.

Nyt on muuten piha paketissa perus syysjuttuja lukuunottamatta. Sipulien istutus sekä orvokkien vaihto callunoihin oli viimeinen askare ja siirryn viettämään aikaa enemmän sisätiloihin. Pakko mainita tuosta kanerva-calluna-viidakostakin että piti taas selvittää että kumpia. Ne kanervathan on ihan älyttömän nättejä pullukoita mutta callunat siis kestävät paremmin. Niitä pitää vain kastella pakkasiin asti ja voivat hyvin... kuulema.