Raitoja

Mulla ei ole oikein mitään tähän. Ehkä se on tämä syksy joka jättää sanattomaksi tai pysähtyneiden hetkien puute. Aamulla ajoin läpi auringossa kylpevien peltojen kotiin päin jäähallilta ja mietin miten kaunista on. Miten vähän kaipaan kaupunkia ja miten onnelliseksi luonto minut tekee. Kävimme ostamassa lauantaina bellalle uudet talvifarkut ja samalla Hulluilla ja ei vaan lähtenyt. Ehkä minulla on kaikki mitä tarvitsen. Parhaalta tällä hetkellä tuntuu neulominen, silmukkaa silmukan perään ilman ajatuksia, kotona on hyvä olla. Muutaman kerran olen yrittänyt tarttua kameraan ainoastaan sillä seurauksella, ettei niistä kuvista mihinkään ole. Silti kaipaan kuvaamaan mutten kiireessä enkä pakolla. Koti on siivottu mutta syysaurinko ei anna armoa alkukesänä liian kuumana päivänä pestyille ikkunoille. Niissäkin on raitoja.