28.10.2015 Rakas päiväkirja,

kirjottelin muutama päivä sitten hieman henkevämpää asiaa ja kuten aina, siirsin sen arkistoon. Tunnun ajattelevan kirjoittamani itsestään selvyyksiä tai asioita joilla onnistun loukkaamaan muita, vaikka en niin ajattelekaan. Lopulta kyse lienee vain siitä, etten osaa kirjoittaa ajatuksiani niin tyhjentävästi, ettei väärinymmärrykselle ole sijaa. Niinpä tänä aamuna mieleni pyöri jo muissa asioissa, nimittäin nukkumisessa.

Nukkuminen, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään niistä kymmenestä asiasta jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen. Ihan ensinnäkin, menin nukkumaan eilen kello 21:00. Luin tosin kirjaa vielä puolisen tuntia kunnes oli pakko luovuttaa. Aamulla väkisinkin tuli mieleen kaikki ne asiat mitkä jäi tekemättä. Siivoaminen, en ole imuroinut kahteen viikkoon ja koska luonamme asuu kaksi puolipitkäkarvaista kattia, niin voinette kuvitella miltä koti näyttää. Ruoka, siellä se jääkaapissa odottaa valmistusta sillä eilen Jii söi kympin matikankokeen palkintopizzaa ja bella edellispäivästä pastakastiketta, makaronit sentäs keittyivät liedellä lähes itsestään. Ja ne pyykit, sukkia on jäljellä kai nolla paria ja kokonaisuutena tilanne alkaa olla aika hälyttävä. Ristiäislahja jota nippanappa jaksoin neuloa pari kerrosta pitäisi olla valmis lauantaina ja aikataulu näyttää lähestulkoon mahdottomalta. Bonuksena alakerran suihkutilassa on toista öljykerrosta odottava kukkalaatikko ja vierashuone on edelleen täynnä kirpputorivaatteita. Onneksi käyn yläkerrassa suihkussa ja vierashuoneessa on ovi. Vilpolassa en ole uskaltanut käydä muutamaan viikkoon ja lastenhuoneiden ovia avata useampaan päivään. Koska väsyttää. Eilen väsytti niin paljon että kun saavuimme kotiin puoli kahdeksan aikoihin, jaksoin tehdä en mitään siihen asti kunnes menin nukkumaan.

Moni varmasti ajattelee, että no ihan perussettiä. Niin onkin, mutta joskus täällä blogistanian kiiltokuvakuvien keskellä se unohtuu tai ainakin jää taka-alalle. Ja onhan ihan oikeasti niitäkin koteja, joissa on AINA siistiä, tiedän koska olen kokenut ja varmaan osaltani siksi tunnen myös tarvetta pyrkiä sellaiseen.  Eikä kyse ole vaan siisteydestä vaan kokonaisvaltaisemmasta elämän hallinnasta. Välillä onnistuu ja välillä ei enkä ota suurta stressiä asiasta, ainakaan kovin usein. Kaikilla on ne omat syyt mitkä johtaa erilaisiin seurauksiin. Meillä tilanne on se että mies on ties kuinka monennetta viikkoa putkeen reissussa ja kotona vain kolmen päivän jaksoja siinä välissä, joten vetovastuu on minulla. Nyt jos alan edellä mainituista tekemään kynnyskysymyksiä, niin katoaa kyllä pohja aika nopeasti koko touhulta. Pitää vaan osata sivuuttaa karvapallot ja tehdä parhaansa.

Vetovastuu käsittää normaalisti minimissään 8-16 työt ja sen päälle jälkukasvun harrastukset jotka käytännössä joka arkipäivä alkavat 14-16 ja kestävät 18-20:een sekä päälle viikonloput. Kuskaan myös tarvittaessa äitini kauppareissut ja muut. Jos valittaisin aiheesta, niin ottaisin ansaitusti vastaan kommentit ”itepä valitsit” mutta en valita. En todellakaan. Olen iloinen että lapset harrastavat ja tuen sitä kaikin tavoin. Äidin auttamista ei liene tarvitse edes perustella. Mielelläni kuitenkin kuulisin miten muissa vastaavissa perheissä aikatauluja tai ratkaisuja tehdään sillä voihan olla etten näe joitain mahdollisuuksia joilla helpottaa arkea.

Teemme viikonloppuisin yleensä enemmän ruokaa viikolle ja muistamme jopa ostaa eväät harrastuksiin, ainakin melkein aina. Eväissä olen aika huono eli jos jollain on vinkkejä päivän LÄMPIMÄSSÄ säilyviin eväisiin niin iso kiitos. Olen myös hankkimassa pakastettavia eväsrasioita mutta eipä niihinkään kummempia mahdu. Eväiden kuitenkin pitäisi olla niin tuhdit että jaksaa harrastaa pari tuntia ja syödä illallisen vasta kahdeksan aikaan.

Joskus käy niin että kaikista kalentereista ja muistutuksista huolimatta me vanhemmat unohdamme jotain. Niin kuin vaikka ladata bellan bussikortin ja ystävällinen bussikuski pelastaa päivän ja ottaa tytön maksutta kyytiin Porvooseen. Harrastusvarustelogistiikan olenkin jo esitellyt täällä blogissa ja en nyt sitten tiedä mikä muu tähän voisi vaikuttaa.

Miten teillä muilla lapset osallistuvat esimerkiksi kodin siivoamiseen? Meidän lasten ei ole ikinä tarvinnut juuri osallistua kotitöihin ja nyt kun painostan omien huoneiden siivoamiseen, niin aika takkuistahan se on. Vastuun tiskikoneesta olen myös siirtänyt lapsille mutta onko siinä edes mahdollista päästä tilanteeseen, ettei siitä tarvitse joka päivä mainita, useasti? Minulle iso apu olisi jos asunto pysyisi itsestään suunnilleen siistinä mutta onko toive millään tavalla realistinen? Pelkkään imuroimiseen ei mene kuin ehkä puolituntia mutta jos sitä ennen jokainen huone pitää siivota, puhutaan jo koko päivän kestävästä maratonista ja siihen ei yksinkertaisesti ole tällä mammalla aikaa.

Ja miten te itse jaksatte? Vaikka vuorokausi saadaan aikataulutettua niin, että 06-21/22 on täynnä tekemistä niin riittääkö levoksi se unijakso mikä jää siihen väliin? Olen huomannut, että vaikka kuinka jää univelkaa viikolla niin en silti viikonloppuisin pysty nukkumaan aamulla pidempään, vaikka siihen välillä olisi mahdollisuus. Olen aina ollut yö ihminen joten helposti käy niin, että viikonloppuisin valvon (lue: neulon) todella myöhään ja silti herään aamulla seiskan-kasin aikaan, ei kovin hyvä lähtökohta vetovastuu-viikoille. Kirkasvalolamppu, onko mitään hyötyä? D-vitskua meillä meneekin 20-60 mikrogrammaa päivässä ja mielestäni sillä on kyllä merkittävästi eroa vireystasoon talviaikaan.

Muistan aiemmista kommenteista että lukijoissa on muitakin vastaavissa tilanteessa ahertavia joten vinkit jakoon J

Ps. Marks&Spencerillä (/Sokos) on myynnissä Baby Lips joulukalenterita joissa on 10 huulirasvaa ja 14 muuta yllätystä. bella flippas ihan täysin kun näki nämä ja eilen totesi kotona juuri saatua kalenteria tuijottaessa "Mihin mä laittaisin tämän ettei se houkuttele niin paljon ennen joulukuuta". Ja jos joku etsii baltsuja joulujuhliin niin Kapp Ahlissa on mustia ja kultaisia hintaan 17,95€ ja lastenvaatteista -25%. Kokoja oli ainakin 38:een asti.