Kesä

...tuli, oli ja meni, ei ehtinyt kissaa sanoa. Täysin huomaamatta, sujahti takavasemmalta ohi kuin itsestään. Ennen kesää, odotukset olivat korkealla sillä harjoittelimmehan kolmen viikon ajan lomailua jo huhti-toukokuussa Floridassa. Ajattelin, että tätä seuraa kesä ilman paineita ja stresssiä ja muutaman kuukauden töissä olon jälkeen, vietämme kolmisen viikkoa rentouttavaa kesälomaa Suomessa. Mielessäni, näin itseni työpäivän jälkeen retkottamassa riippumatossa lukemattomien lukemattomien sisutuslehtien kanssa ja kuvittelin, että iltaisin istumme iltaa terasin sohvilla ystävien tai perheen kesken. En tiedä mitä tapahtui, sillä mikään edellisistä ei toteutunut ja koko aika meni jotenkin ihan sumussa. Voiko olla niin, että aivot ovat täysin virittäytyneet arjesta selviämiselle ja kaikki muut asiat ikäänkuin jäävät ulkopuolelle. Tosiasia on, että mies on enemmän poissa kuin täällä ja harrastukset jyrää. Se pieni tauko harrastuksista keskikesällä, olikin ainoa selkeästi arkea muuttava asia mutta siinä ajassa resetointi ja toiminnan muuttaminen täysin ei näköjään onnistu. Elokuussa oltiin jo taas ruodussa, J pelaa tenniksen lisäksi lätkää ilmeisesti muutamassakin eri sarjassa ja muoostelmaluistelijat on kasattu jälleen uudeksi joukkueeksi. The show goes on.

Myös mahtipontiset suunnitelmat pihan osalta lurpsahtivat kuin kuivuva basilika keittiön ikkunalla. Viime kesän hyvä pohjatyö takasi sen, että sieltä täältä pihaa nousi pensasta ja kukkaa ja pihan yleisilme oli varsin siistiytynyt. Juhannuksen tienoilla saimme viimein kivimiehen viimeistelemään laatoitukset sekä korjaamaan parkkialueen kaadot. Samoihin aikoihin kävi lopullisen selväksi, minkä tuhon edellisvuoden todella märkä syksy ja äkkinäiset pakkaset olivat tehneet mutta onneksi tuho jäi pieneksi. Kaikkien rodojen nuput oli menetetty mutta tärkein, eli lukuisat istutetut pensaat sekä perennat selvisiät, lukuunottamatta hieman harventuneita tuoksumataria. Juhannukseen asti suunitelmat oli kovat ja ensimmäistä kertaa istuttamani tomaatitkin kasvoivat rytinallä mutta sitten tapahtui jotain ja kaikki pysähtyi. Veto loppui täysin kesken. Piha kiinnosti kun kilo kiviä joka tarkoitti myö sitä, ettei mikään edistynyt. No enpä ota raskaasti, lähdetään taas ensi kesäänä uudella innolla. Ja sitä intoa tarvitaan sillä olen neljä viikkoa yrittänyt saada aikaiseksi kitkemishommia, turhaan.

Syksy on onneksi ollut upea ja kiireisestä tahdista huolimatta, auton ikkunasta on ollut ilo tarkkailla luonnon värikkyyttä auringon paisteessa.  Ensi viikonlopulle olen suunnitellut pieniä pihatalkoita ja pikkuhiljaa alkaa olla sellainen fiilis, että pihalla voisi olla muutakin valkoista kun meidän kissat. Nuo rontit olivat muuten taas terassillaan napanneet linnun ja hieman hämmentyneen näköisenä miettivät ruokatilassa, että mitä sille sitten pitäisi tehdä. Me ratkaistiin asia bellan kansa pitämällä hautajaiset ja pienet muistpuheet lapioon nojaten, Samalla tajusin kolmen vuoden jälkeen mistä johtuu, että joka syksy linnut lentelevät päin olkkarin ikkunoita. Ne käyvät ilmeisesti kiskasemassa viereisestä pihlajasta pienet päiväkännit ja jos onnistuvat väistämään ikkunan, niin laskeutuva terassille jossa on kaksi kissaa... mutta näillä mennään, lunta odotellessa!

Mitä mietä, onko pojat saman näkösiä nykysin kun Diegokin alkaa pikkuhiljaa lähestyä aikuisuutta?