Florida 2016 / Matka jatkuu: Tampan Lowry Park Zoon kautta jäähallille Ellentoniin.

Se on sitä pakkaamista. Onneksi tavarat oli jo jaettu niin, ettei Orlandossa hotelliin viety aivan kaikkia kasseja, vaan vain ne millä pärjää kolme päivää. Kuitenkin jokaisella outlet-kierroksella aina tarttuu jotain mukaan joten sitä paperikassiakin on aina hotellihuone täynnä. Ajatuksenani oli tuonnempana Ospreyssa käydä kasseja läpi ja saada jotain selkeyttä kaaokseen, kun tavaraa on kuin pienessä kylässä.

Lähdimme aamusella ajamaan Orlandosta kohti Tampaa, sillä halusimme ehdottomasti uudestaan Tampan Lowry Park Zoo:on. Viimeksihän minulta tuhoutui kaikki kuvat kamerasta Sarasotaan asti ja harmitti todella paljon muun muassa menetetyt lukuisat kuvat orankeista. Nyt oli tarkoituksena ottaa uudet kuvat ja nauttia lämpimästä päivästä, rauhallisuudesta ja kiireettömyydestä.

Tampan eläintarha on meistä tosi kiva. Se on jaoteltu hyvin, siellä on aurinkoa ja varjoa, eikä se ole liian iso mutta siellä on kuitenkin hurjasti mielenkiintoisia eläimiä. Eläintarhassa voi syöttää kirahveja sekä lintuja ja kosketella rauskuja. Nuo syöttämiset aina maksaa muutaman dollarin mutta rauskuja sai taputella ilman maksuakin. Tässä eläintarhassa näkee myös manaatteja, jotka ovat kaikessa harmoniassaan kyllä niin upeita eläimiä. Tampan eläintarhassa on manaattisairaala jossa hoidetaan ja kuntoutetaan loukkaantuneita sekä orvoksi jääneitä manaatteja.

Piti valitettavasti todeta, että meitä ihmisiäkin on niin moneen junaan. Orankien inhimillisyyttä on vaikea ymmärtää, ennen kun niitä näkee livenä. Vaikka kyseessä on tarhassa elävät orankit, on orankien katse ja olemus aivan käsittämättömällä tavalla sympaattinen sekä inhimillinen. Tällä kertaa orankiaitauksen edessä oli aika kovaääninen joukko, joista etenkin yksi mamma huuteli orankeille koko ajan "Here, look bananas! Do you want bananas! ...". Joka kerta kun oranki ojensi kätensä, remahti joukko nauramaan, kuin olisi keksinyt hyvänkin läpän. Meidän jälkikasvukin ihmetteli touhua ja jos ei muuta, niin olipa taas kasvattava tilanne, miten ei tule toimia eläintarhassa tai ylipäätään elämässä yleensäkään.. Olen varma, että näitä samalla tavalla ajattelemattomia ihmisiä käy tuonkin aitauksen edesssä päivittäin. Ihmettelinkin, ettei tässä kylttien luvatussa maassa oltu vielä laitettu orankiaitauksen eteen kylttiä jossa lukee, Lakatkaa pahvit huutelemasta sitä banaania.

bella aloitti jo viikko aiemmin keräämään muistolaattoja ja täälläkin niitä pyöriteltiin useammat kappaleet. Kyseessä on siis kone, johon laitetaan joitain kolikoita ja kampea vääntämällä muistaakseni viiden sentin kolikkoon stanssaantuu valittu kuva. Meillä Minulla on paha tapa tukea myös bellan pehmoharrastusta, vaikka olen tuhannesti vannonut, ettei meille muuta enää ainuttakaan pehmoa. Mutta jostain syystä, kun likka esittää uutta adoptiota eläintarhan lahjamyymälässä, en vain raaski kieltäytyä majoittamasta meille uutta elukkaa. Tälläkin reissulla unikaverien määrä vain kasvoi hotelli hotellilta ja siivoojatkin olivat kyllä hauskasti asetelleet likan kamuja siivouksen yhteydessä. Naplesissa on itseasiassa yksi lastenvaatekauppa, jossa myydään Jellycatin pehmoja, jotka ovat olleet meidän lemppareita jo vuosia. Nytkin sieltä muutti meille uusi kisu, Lumi eli lumppu nimeltään. Tampan eläintarhasta adoptoitu leopardin poikanen sai nimekseen Täplä.

 

Tampasta ajoimme Ellentoniin, jossa oli meidän viimeinen mahdollisuus löytää ne vilkkuvat luistinsuojat. Naurettiin matkalla, että ollaan mekin aika pönttöjä kun matkustetaan Suomesta Floridaan etsimään luistelukamoja. Ensinnäkin, kuten todettu, niitä kauppoja ei Floridassa ole ja toisekseen, ne olemassa olevat ei todellakaan ole halvimmasta päästä. Ne harvat jäähallitkin on piilotettu niin hyvin, että kun luulee jo että latu loppuu, niin jostain metsän takaa pilkottaa halli. Sijainnista viis mutta täytyy todeta, että mallia voisi ottaa meillekin näistä harkkajäähalleista sillä ovat paljon käyttäjäystävällisempiä kuin suomalaiset vastaavat. Sisällä on lämmintä ja jääalueet on eristetty lasilla, jolloin harkkoja pystyy seuraamaan lasin takaa seisten tai istuen viihtyisässä ravintolassa! Jouduimme myös joka hallivisiitillä käymään dialogia Jiin kanssa aiheesta, miksi emme osta lätkämailaa Floridasta. No Ellentonin jäähallilla kävi viimein tuuri ja saimme ostettua kaksi viimeistä pakettia himoittuja suojia. Likka oli onnesta soikea ja jatkoimme matkaa kohti Sarasotaa ja Ospreyta. Siellä meitä odotti jälleen musta hevonen, sillä vaikka olin ensin varaamassa meille majoitusta tutusta ja hyväksi todetusta Sarasota Gateway Best Westernistä, päätimmekin ottaa riskin uuden hotellin kanssa.