Anna hyvän kiertää.

Törmään valitettavasti päivittäin ihmisiin jotka eivät näe omaa nenää pidemmälle. On uskomatonta miten maailma voikin pyöriä vain omassa kuplassa, eikä toisten huomioonottamisesta, olosuhteiden huomioimisesta saatikka yhteisöllisyydestä ole puhettakaan. Tehdään sitä omaa juttua ja keskitytään juuri tasan oman hyvinvoinnin tai hyödyn saavuttamiseen. Ilmiöstä muistutti myös poliisi eilen iltapäivälehtien välityksellä. Ilmeisesti talven ja lumentulon vaikutuksesta myös monet kansalaiset pääsevät toteuttamaan ajattelemattomuuttaan tai itsekkyyttään uusilla tavoin, sillä poliisille tehdään rikosilmoituksia ja hätäpuheluita aivan arkisista asioista, kuten lumenluonnista. Eihän se tarkoita että kaikki jos yksi, mutta ilmeisesti sen verran mittavasta ongelmasta puhutaan että poliisi pyrkii ennakoimaan asiaa tiedotteella. Sittemmin luin vielä niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin suvaitsemattomuudesta aurauskalusta sekä niiden kuljettajia kohtaan. Ja eihän nämä oikeasti ole edes mitään vieraita asioita.

Onhan se nähty vuosien ajan miten kaikki ei vaan kässää, että esimerkiksi aurat voivat olla tiellä muutaman minuutin mutta sen jälkeen on koko katu aurattu. Ja pitäisihän nyt oma järki sanoa, ettei auralla voi välttää esimerkiksi pihojen sisäänmenoaukkojen kohdalle tulevaa kasaa – tai tietenkin voi mutta koko kaupungin auraamiseen menee siinä tapauksessa huomattavasti kauemmin ja tuskin kukaan sitäkään haluaa. Haloo, pitäiskö edes yrittää katsoa vähän isompaa kuvaa. Muistan aikoinaan 90-luvulla eräänä lumikaoottisena iltana ja yönä auttaneeni noin kymmenen autoa hangesta eteläisessä Helsingissä, koska autoni perusvarusteisiin kuuluu talvella lumilapio. Uskokaa tai älkää mutta useampi tapaus kaasutti pois edes kiittämättä heti kun olimme ystäväni kanssa lapioineet auton alta ja edustalta lumet pois. Ei me sitä kiitoksen takia tehtykään mutta käytöstavat?

Eilinen päivä oli haasteellisen lumitilanteen takia muutenkin raskas ja pitkä; töiden jälkeen hain äitini, lapset Porvoosta harrastuksista ja vein äidin muutamaan kauppaan asioille. Kello oli jo yli seitsemän kun ajelimme kotia kohtia ja koko sakki oli jo aika puhki. Mietin hienoisella kauhulla kotipihaa, sillä aamulla lunta oli jo parikymmentä senttiä ja lunta oli sittemmin satanut koko päivän. Äitini luota kotiin ajettaessa jaoin autossa tehtäviä ja Jii sai vastuulleen ruoanlaitoin ja bellan piti ottaa luistelukamat pois ja laittaa valmiiksi tätä päivää varten ja minä ilmoitin meneväni pihalle, että saan putsattua pihan ja auton sinne. Kun ajoin talomme teen, meni pasmat aivan sekasin. Pihalla oli auton kokoinen kaistale kokonaan kolattuna. Peruutin auton pihalle kun huomasin naapurimme olevan pihallaan lumitöissä ja tippa silmässä kysyin, että hänkö oli tämän takana. Ja todellakin, Mr. Awesome oli katsonut, että pihallamme on järjettömästi lunta ja omien lumitöiden ohella päättänyt lumilingolla ajaa pihan niin, että saan sinne auton. Kyyneleet ei oikeasti olleet kaukana kun kahlasin reisiä myöten lumessa sisälle vaihtamaan toppavaatteita. Kun tulin pihalle putsaamaan portaita, Mr. Awesome tuli putsaamaan koko parkkipaikan ja kävelykujat talon edestä ja mitä tähän voi muuta sanoa kuin KIITOS ♥

On mieletöntä asua paikassa jossa kyläyhdistys järjestää tapahtumia, vanhemmat juttelevat toistensa kanssa ja naapuriapu on vielä voimissaan. Minulla on aika karvaita kokemuksia kahden eri kerrostalon naapureista ja lopulta ne omalta osaltaan kirvoitti muuttamaan omakotitaloon. Olin toki kuullut omakotitalonaapureistakin kauhujuttuja mutta ei niistä väliä,

meillä on maailman parhaimmat naapurit!

Olisi mukava kuulla teidän naapureista?