Pihasta puutarhaksi

Lewisia

Minulta on toivottu pihapostausta. Aloitteellista, rohkeaa ja varsin mukavaa, ottaen huomioon kuinka harvoin olen viime aikoina päässyt ns. eetteriin. Bloggaamattomuus on mietityttänyt minuakin paljon, että onko tässä enää mitään järkeä, kun postauksia tulee yksi kuukaudessa tai kolmessa? Tulin johtopäätökseen, että miksi ei. Minusta on edelleen kiva kirjoittaa ja kuvata ja itse pidän eniten niistä blogeista, jotka kaiken markkinamyllerryksen keskellä ovat säilyttäneet aitoutensa ja ajankohtaisuutensa. Sen, että ovat tavallaan kurkkauksia kirjoittajansa ohikiitävään elämään, heijastuksia tuulilasista kun elämä kuljettaa. Niin täälläkin, milloin mitäkin, palasia meidän arjesta. Viime aikoina lasten harrasteet ovat vieneet paljon aikaa ja nyt kesän kynnyksellä aikataulut heitti taas kuperkeikkaa. Olin itseasiassa jo viime kesänä ajatellut, että tänä keväänä voin rauhassa panostaa pihaan ja blogiin kun viime kevään aikataulut sotki se meidän lomareissu Floridaan. No höpönpöpön, nyt kiihkeimpään taimi-istutus/kasvatusaikaan meikäläinen näköjään ajoitti keittiöremontin! Tai no en minä sitä tähän tarkoituksella ajoittanut, se vaan jotenkin venyi ja venyi kunnes tajusin, että nyt on jo liian myöhäistä. Kaikkein hauskinta tässä on jo 6 kk sitten aikataulutetut kesäjuhlat… ja etenkin se, ettei meillä ole silloin vielä välttämättä keittiötä. Edit, eikä ollutkaan.

Pohjolan tytär

No takaisin pihaan. Pihahan yllättää minut vuosi vuodelta positiivisemmin. Se, että kaikki tekeminen näkyy ja että uurastus tuo minulle iloa ja nyt tykkään tehdä pieniä taimikasvatuskokeiluja sekä se,  että hommat on siinä vaiheessa, että vuosi vuodelta tarvitsee tehdä vähemmän ja voi tehdä enemmän.

Ihana laukka

Sekalaisia siirrettäviä rodoja

Tänä vuonna ruukussa talvehtinut magnolia jätti kukkimatta, eli sitä iloa en ole vieläkään nähnyt. Se johtui varmasti siitä, että kun haimme typyn maakellarista, oli se yltä päältä homeessa kuten myös kaikki samassa paikassa talvehtineet kohtalontoverinsa. Kaikesta huolimatta, puska on tuuheampi kuin ikinä ja minulla on vakaa-aikomus juhlien jälkeen istuttaa se maahan. Kellarissa olleet pelargoniat meni roskiin ja bambut leikkasin alas asti. Toinen bambuista osoittaa kasvun merkkejä mutta toinen vaikuttaa möksähtäneen –katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Syreeni selvisi ja sen tulen istuttamaan samalla kuin siirrämme kasan alppiruusuja enemmän metsikköön. Osa näistä siirrettävistä alppiruusuista ovat sellaisia, joiden en ole aiemmin nähnyt kukkivan. Tämä johtunee hieman hankalasta paikasta sekä siitä, että osa lajikkeista on ulkomaisia, jotka eivät aivan handlaa Suomen talvea. Nyt kuitenkin pientä kukintaa havaittavissa mutta siitepölyn törkeästä määrästä johtuen, eivät puskat ole olleet juurikaan kuvauskunnossa.

Sammalleimu

Sammalleimu, Candy Stripe

Siemenestä kesäkukkia, samettikukka Vanilla

Sininatat, ihan itte siemenestä kasvatetut

Sen sijaan etupenkeissä oleva pohjan tyttäret kukkivat tänä keväänä ensimmäistä kertaan ja voi morjens miten kauniita! Nuput ovat uskomattoman isoja ja niistä kuoriutuu kirkkaan pinkkejä kukkia jotka vaiheittain muuttuvat valkoisiksi. Väritys on niin herkullinen, että olen moneen otteeseen sitä jäänyt hypnoottisesti tuijottamaan. Samoissa laatikoissa on läpi kesän kukkivaa pikkutalviota, joka tuntuu viimein levittäytyvän koko laatikoiden alueelle sekä villinä kasvavaa valkovuokkoa jota tarkoituksella en kitke pois. Muutamia lumikelloja ja krookuksia sieltä myös keväällä pilkistää mutta sipulikasveina eivät oikein viihdy kosteutta pidättävässä happamassa maassa. Aika näyttää miten viime syksynä istutetut jaloangervot viihtyvät.

Laatikoiden viereisestä nurmikosta näkyy nousevan vaaleanpunaisia tulppaaneja vaikka luulin siirtäneeni kaikki parkkiksen viereiseen pensaspenkkiin. Ei haittaa, sillä ovat todella kauniita ja väri sopii hyvin harmaaseen muuriin ja kukkien alla rehottavaan vihreään nurmeen – lähes taiteellista. Se pensaspenkkikin on upea kuin mikä, vaikkakin joku on tainnut käydä syömässä siitä ne siirretyt tulppaanit. Kuolemasta elvyteyt koivuangervot voivat hyvin ja kasvavat ja niiden väleistä nousevat laukat jaksavat ilahduttaa. Keijuangervot ovat kasvaneet valtavasti ja saas nähdä, joko tänä kesänä kaikki kukkii: koivuangervot, keijuangervot ja ruusuangervot, kaikki enemmän tai vähemmän peräkkäin.

Varsin muikeen värinen tulppaani, ainoat itse ostetut tulppaanit. Yleensä ne ovat äitini hankkkimia,

Urbaneroista lisää tuonnempana

Lewisia

Joku laukka, ei mitään muistikuvaa miten tuonne joutuneet.

Kukkapenkki rehottaa rikkaruohoja sillä aikaa kitkemiseen ei yksinkertaisesti ole ollut. Sentäs sain vedettyä saniaiset lumipalloheisien välistä ja toivon mukaan ihan kohta myös angervopensaiden väleistä, edit: tehty. Viime vuonna laitetut hesarit+paksu katekerros on todellakin pelastanut tänä vuonna pensaikot rikkaruoholta mutta saniaiset, ne on kyllä juonikkaita ja viekkaita. Katekerrosta en vielä tänä vuonna ole päässyt lisäämään ja toivottavasti se ei kohta ole liian myöhäistä. Bellan kasvulaatikko laitettiin täyteen porkkanaa ja yksi rivi salaattia Kinkulle (Kinusci on meidän kääpiöhamsteri talvikko joka saa kesäisin aitoa hevonlannalla kasvatettua luomuruokaa ja villiä voikukkaa). Marjapensaat voivat paksusti ja toivottavasti kaksi kertaa ruiskutettu kevätruiskute toimii ja karviaiset eivät ole tänä vuonna kaljuja päivässä ja niin ikään lumipalloheidet säilyisivät kirvoitta.

Akileija

Akileija

Rappusten viereen istutetut sammalleimut ovat levinneet valtavasti mutta valitettavasti talvi tappoi muutaman kokonaan. Lisäsin taas pistokkaita ja toivottavasti ensi kesänä koko väli olisi täyttynyt kasvillisuudesta ja voisin ottaa viimeisetkin kivet pois reunasta. Yläpihalta heitin kaikki vanhat rumat ruukut mäkeen ja ostin tilalle kolme matalaa laakeaa ruukkua Prismasta. Niihin on istutettu siemenestä kasvatettuja samettikukkia ja muutama muratti. Vesilammikon ympärillä lewisiat selvisivät talvesta ja voi yllä ne on nättejä! Ja niin erilaisia ja tuntuvat kehittävän lisää kukkia kuin tyhjästä. Altaan takana aidan vieressä tulppaanit alkoivat viimein vajaa viikko sitten kukkimaan ja näyttääpä akileijatkin olevan hyvin aluillaan. Tomaatteja on taas kasvamassa samassa tutussa paikassa kuusi kappaletta ja uutuutena tänä vuonna on minulla Mustilasta saatu kaksi Urbaneron kangasruukkua, joihin juuri istutin jo aikaa sitten istutin oliivipuun, kasan yrttejä ja mangoldia. Näistä ehdottomasti lisää enemmän kun kasviressukat ovat toipuneet kuukauden laiminlyönnistä vilpolassa ja löytäneet taas elämänhalunsa. (Urbanerot ja kasveineen saatu Mustilasta)