Kissankarvat eri sisustustekstiileissä.

Hiljattain silittelin kasan tyynyliinoja pois kodinhoitohuoneen pöydältä. Se on homma, johon ei ikinä tunnu olevan aikaa mutta silti tyynyliinoja on pakko pestä ja ne ovatkin lähes ainoa sisustuselementti mikä meillä muuttuu. Olen ollut aika höveli, mitä tulee tyynyliinoihin ja helpostikin ostan uuden kivan jos uusi mukava tulee eteen. Tällä hetkellä 50*50cm tyynyjä on alakerran sohvalla, olohuoneessa, meidän aikuisten makkarissa, bellan huoneessa sekä vilpolassa josta nyt ei kuvia tähän ollutkaan. Että kyllä niitä tyynyjäkin on jos tyynyliinojakin.

Koska tyynyliinoja on tulltu ostettua sieltä täältä, on minulle nopeasti selvinnyt ettei ole tyynyliinaa karvoihin katsomista. Nimittäin osa tyynyliinoista on aivan järkyttäviä käytössä mukavasta ulkonäöstä huolimatta ja toiset sen sijaan aivan mahtavia. Toistaiseksi paras valmistyynyliinamateriaali kissaperheeseen, mitä vastaan on tullut, on Artekin tyynyliinat. Ne ovat niin tukevaa ja paksua puuvillaa että lähes tulkoon tuntuvat hylkivän kissankarvoja. Kyllä niihinkin tietenkin muutama karva tarttuu mutta ei juurikaan. Harmi, ettei Artekilla ole isompaa valikoimaa mieleisiä tyyynyliinoja sillä helposti voisin käyttää pelkästään näitä kankaita koristetyynyissä. Täysin päinvastanen kokemus on muuten kuvassa näkyvä Pia Wallenin cross-huopa, sillä jos en pitäisi sen ulkonäöstä niin paljon kuin pidän, olisi se saanut lähteä ajat sitten. Mielestäni huovan materiaali ei ole niin laadukas kun hinta antaa ymmärtää ja se on niin kissankarvojen kuin muunkin huonepölyn suhteen todella haasteellinen pitää siistinä. Kaksi muuta tyynyliinaa jotka taas eivät magneetin lailla ime kisankarvoja, ovat Marimekon tiiliskivi-tyynyliina (ei kuvissa) sekä Finlaysonin Coronna. Marimekko selvisi käyttö- ja pesutestistäkin moitteettomana mutta valitettavasti Finlaysonin Coronnan mustissa osissa näkyy vaaleita raitoja jo muutaman viikon käytön jälkeen, saa nähdä minkalaisena tulee pesukoneesta ulos.

Alakuvassa oleva samettiverhoiltu Kukkapuron Ateljee-nojatuoli on muuten imuroitu neljä päivää aiemmin ja siitä on hyvin nähtävissä kuinka paljon "väärä" materiaali voi kissankarvaa kerätä -tuo ei siis ole edes mikään kissojen vakkarituoli. Woodnotesin Ktuolin paperinaruverhoilu sen sijaan on oikein hyvä valinta kissaperheeseen kuten myös Adean Band sohvan Linosa verhoilu.

Henkkamaukka  on aika helppo paikka ostaa uusia koristetyynyliinoja. Mallit vaihtuvat alituiseen ja pelkästään yksivärisiä tyynyliinoja on iso valikoima. Hintakaan ei ole paha kun halvimmillaan tyynyliinan saa alle kolmella eurolla. Tähän "ansaan" olenkin astunut useasti ja henkkamaukan tyynyliinoja on useampaa materiaalia meidänkin kaapissa. Tuo valkoinen sohvalla näkyvä tyynyliina on ehdottomasti minulle mieleisin sekä myös anteeksiantavin kissankarvojen suhteen. Se on kestänyt hyvin pesua eikä siihen juurikaan takerru kissankarvat. Liinavaatteina meillä vain henkan pellavat (+juuri muutama ommeltu trikootyynynpäällinen) ja nekin toimivat hyvin. Eivät ole täynnä kissankarvoja mutta sen sijaan osa henkan koristetyynyliinoista on niin mahdottomia, että olen alkanut välteillä niiden käyttöä.

Tuollaiset ruudulliset villantuntuiset tyynyliinat tietenkin keräävät kissankarvaa mutta muuten ehkä yllättivät sillä, etteivät näyttäneet täysin räjähtäneiltä puolen vuoden käytön älkeen. Sen sijaan edelliselle sohvalle ostettu musta-beige tyynyliina on sellaista matskua, ettei hankita enää ikinä tähän taloon. Tyynyliina on H&M:n kalleimmasta päästä ja alle puolen vuoden käytön jäleen aivan ruokottomassa kunnossa, eikä siitä irtoa kissankarvat kuin pinseteillä nyppien. Koristetyynyissäkin pellavaiset tuntuvat pelittävän hyvin kun taas puuvillaiset yksiväriset hieman vaihdellen. Nuo tukevampaa kangasta olevat perusarjan tyynyliinat, joissa on vetoketju puolessa välissä (alhaalla keltainen tyynyliina) selkämystä on ihan nounou kissaperheeseen, ovat kuin kärpäspaperi kärpäsille ja myös pöly tarttuu aika lahjakkaasti. Lapsiperheessä kun ne tyynyt pyörivät pikin lattioitakin niin ehkä käyttöaste on hieman eri kuin aikuisperheesä jossa tyynyt pääasian antavat väriä sisutukseen sohvalla. Niin ikään tuo marmorityynyliina on sanoin kuvaamaton. Sen pinnalle muodostuu ikään kuin pöly-kisankarvalautta, jonka voi sitten kulmasta repiä irti paloina, hrrrrr. Henkkamaukan mustat painatukset ovat yllättävän hyvin kestäneet pesuissa ilman niitä valkoisia viivoja, ainakin verrattuna Ellokseen.

Elloksesta en tilaa nimittäin enää yhtään tyynyliinaa. Nyt on kaksi kertaa kokeiltu ja arvossana on "ei jatkoon". Ensin tilasin valkoisen tyynynpäällisen jossa on musta risti ja siitä tuli heti lemppari. Valitettavasti jo ensimmäisessä pesussa tyynyliina ei ainoastaan muuttanut muotoaan mutta lisäksi mustasta rististäkään ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Alakerran sohvalle tilattu monivärinen tyynyliina nyppääntyi niin ikään alle puolenvuoden käytön ja yhden pesun jälkeen täysin ennen näkemättömällä tavalla ja väreistäkin on jäljellä vain tuulahdus. Kylläpä nyppii.

Tyynyliinoja on lisäksi mm. Annolta, Pentikiltä, Ikeasta. Pentikin tyynyliinat ovat yleensä aika paksua ja tiivistä materiaalia johon ei kisankarvat ota kiinni. Anno -no annoon ne tarttuvat kuten näkyy mutta lähtevät suhteellisen helposti pelkällä imurillakin irti, kuten myös Ikean tyynyliinoista, ainakin noista mitä meillä on.

Mitä tiiviimpi tyynyliinan kangas on, sitä helpommin karvat lähetevät irti, pääsääntöisesti. On kuitenkin lähestulkoon mahdotonta arvioida etukäteen mikä materiaali on sellaista, ettei ne kisankarvat edes siihen tartu, sillä kokemus on osoittanut että kaksi yhtä tiiviin näköistä puuvillatyynyliinaa saattavat käyttäytyä asian suhteen tyystin eri tavoin. Tämä on yksi syy, miksi arastelen ostaa kalliimpia tyynyliinoja koska tuskin kukaan haluaa kaapiin 60 euron tyynyliinoja joita ei voi käyttää, jeps, en minäkään. Koska meillä tyynyt pyörivät lattioilla ja kissojen alla, pitää niiden myös kestää pesua. Olen ystävieni mukaan aika överihifistelijä pyykinpesussa, joten jos siellä jotain menee pilalle, on hyvin epätodennäköistä että kyseessä olisi pesuvirhe. Osa kankaista ja painatuksita on vaan niin huonolaatuisia, ettei niitä pelasta mikään.

Rahallisesti vitosen tyynyliinan huono laatu ei ole katastrofi mutta periaatteesta en haluaisi meille kestämättömiä asioita. Ensinnäkin on kurjaa kun löytää jotain kivaa ja se "menee rikki" ja toiseksi on järjetöntä heittää roskiin puolen vuoden välein tavaraa jonka pitäisi kestää vuosia.

Minkälainen tyynyliina on sitten optimaalisin kissaperheeseen?

Lyhyesti: Artekin.

Pidemmin: Tiivis, puuvillainen, läpivärjätty, 60 asteen pesua kestävä ja kissanvärinen.