2.7.2015

Lisää kohopenkkejä ja loistava vinkki puutarhahommiin!

Sisältää myös blogin kautta saatuja tuotteita.

Aina kun bellan kavereiden vanhempia pyörähtää tässä pihassa niin olen täysin räjähtäneen näköisenä tukka pystyssä lapionvarressa, näky alkaa olla ™. Hauskinta koko hommassa on se, ettei meidän piha edes näytä siltä että joku täällä raataa niskalimassa kaiken vapaa-ajan –mutta ensi kesänä ehkä näyttää. En tiedä miten te lukijat suhtaudutte siihen että viisi vuotta sitten täällä blogissa oli kotiäidinarkea ja lapsia, aika paljon lastenvaatteita ja pikkuhiljaa erilaista tekemistä lasten kanssa. Sittemmin tuli mukaan käsityöt vaihtelevalla painolla ja pari vuotta sitten hypättiin taas uuteen tuntemattomaan, omakotitaloasumiseen –mä sitten tykkään hokea tota o m a k o t i t a l o a s u m i s t a. Eikä tuo pihanhoito nyt sinänsä käsitöistäkään juuri eroa, molemmissa tehdään käsillä ja pitää hieman paneutua aiheeseen. Blogilista myös elää ja sittemmin sinnekin on tupsahtanut pihanlaittoon liittyviä blogeja. Yhdestä niistä blogeista sain joku aika sitten muuten hyvän vinkin josta lisää kohta. Summa summarum, elämä muuttuu ja blogi elää mukana, toivottavasti viihdytte mukana. Ja on niitä käsitöitäkin vielä tulossa...


Pihasta on nyt rempattu yläpihan rodot, mansikkapenkki ja nurmikon toisesta reunasta on poistettu kivet. Etupihan isot laatikot, talon kulman angervopensaat sekä parkkiksen toinen reuna suurimmaksi osaksi laitettu kuntoon. Alapihan kiiltotuhkapensasaitaa on harvennettu, nurkkaan istutettu tuparilahjaksi saatuja alppiruusuja, tuijia on annettu sekä siirretty ja nurmikonreunan kukkapenkkiä harvennetaan parasta aikaa mutta sen kimppuun päästä toden teolla vasta syksyllä. Sitä ennen eli nyt, laitetaan kondikseen terassin länsiseinällä olevat koholaatikot. Koska tässäkin on asiaa niin keskitytään ensin isompaan laatikkoon joka on kooltaan 100cm*200cm ja noin 40cm korkea.


Laatikossa oli …muistaakseni lähinnä rikkaruohoja. Viime kesänä kitkettiin laatikko jo kerran ja äitini istutti lasten kanssa sitä sun tätä laatikkoon ja täydensi sitä kesän mittaa pihalta vääristä paikoista löytyneillä säilytettävillä kasveilla. Laatikossa oli myös joku köynnös joka leikattiin tapeille ja ajateltiin säilyttää jos se siitä lähtee. Ja lähtihän se. Aluksi ajattelin että tehdään laatikkoon perennapenkki. Alkuinnostus vaihtuu nopeasti puhtaaseen pelkoon kunnioitukseen sillä en mielestäni tiedä tarpeeksi kasveista perustaakseni perennapenkkiä. Kun kävi ilmi että eräs rodomme kaipaa parempaa paikkaa päätimme Mustilan Jonnan kanssa että laatikkoon laitetaankin Aatun ('Helsinki University') lisäksi tuoksumataraa ja that’s it.


Kävin itse Mustilassa ihailemassa tuoksumataraa istutuksissa ja se on kyllä ihan mielettömän kaunis! Sittemmin netistä löytyi enemmänkin tietoa kasvista, mm. se että se on silmälläpidettävä ja tuoksuu –iloa siis useille aisteille! Tuoksumataran lehdet ovat vinkeästi tähtimäiset ja pienet kukat muodostavan valkoisen niityn kun maanpeittokasvi on päässyt vauhtiin. Aatun olemme saaneet tuparilahjaksi hyviltä ystäviltämme vuosi sitten. Helsingin Yliopiston 350-vuotisjuhlavuonna 1990 nimetty Helsinki University on ensimmäisiä kotimaisia alppiruusulajikkeita ja hyvin kestävä. Aatu on saanut nimensä siitä että on ”akateeminen alppiruusu”. Aikuisena Aatu on parimetrinen ja siinä on todella kauniin väriset vaaleanpunaiset kukat.

Aluksi penkistä kitkettiin pois kaikki rikkaruohot ja köynnökset päätettiin hävittää kokonaan. Samaan aikaan kun minä kitken yhtä paikkaa, niin äitini kitkee toista. Ja nyt päästään siihen Sarin puutarhablogista saamaani vinkkiin! Olen noin kuukauden viikkoa etsinyt pieniä jakkaroita joilla istuessa voisi kitkeä ja istuttaa. Allekirjoittaneella ei kestä polvet kyykkäämistä tai kontilla oloa ja äitini alkaa olla siinä iässä että jos kumartuu niin kaatuu ja jos istuu niin pitää mennä nostamaan –jakkarat puutarhahommiin olisivat siis enemmän kuin tarpeen. Innostuinkin vallan kun bongasin Sarin blogista Plastexin SASAn eli satulasangon. Laitoin heti Plastexille kysymystä tuotteesta ja ilokseni he tarjosivatkin minulle tuotetta koekäyttöön.



Nyt ollaan kitketty SaSalla nököttäen ja hyvin sujuu. Äitini oli aivan tohkeissaan jakkarasta ja toisteli ruusupenkissä miten loistava se on. Rikkaruohot voi sujauttaa sankoon pepun alle, kipata kompostiin ja sankko säilyy samassa paikassa kun muutkin pihatarvikkeet. Meidän bella innostui valtavasti sasasta, hän haluaa sen kalaan mukaan jolloin ei tarvitse seistä ja saadut sintit voi säilyttää ja kuljettaa kätevästi. Iso kiitos siis Plastexille, en välttämättä olisi uskaltanut ostaa tätä itse mutta nyt kun tämä on hyväksi käytössä todettu niin voin ehdottomasti suositella muillekin. ...ja jos taistelu SaSasta ei laannu niin joudumme varmasti hankkimaan vielä toisen. Sorry ettei kuvia ole nyt kuin yksi, onnistuin valottamaan kaikki ihan päin mäntyä. Jatkossa tulee varmasti lisää kuvia koska tämä on hyvä!


Palataan siihen minun kohopenkkiin… Kun kaikki rikkaruohot oli sasattu pois, tyhjennettiin reilu puolet puhdistetusta mullasta laatikosta parkkiksen viereen siirrettujen Kuunliljojen taakse. Tilalle laatikkoon kipattiin äks-sataa-litraa uutta rodomultaa ja säkillinen kalkitsematonta luonnonturvetta. Kastelin penkin kunnolla ja päätin jättää taimien istuttamisen seuraavalle päivälle. Mallailin ensin taimien paikan jonka jälkeen kaivoin kuopat, lisäsin vähän hevosenlantaa, oioin taimien juuria ja taputtelin penkkiin. Perään vielä kunnon kastelu ja Aatun juuriston päälle katetta. Nyt kitketään ilmaantuvia rikkaruohoja ahkerasti kunnes tuoksumatara on levittynyt koko laatikkoon.



Tuoksumatarat on saatu Mustilasta ja SaSa Plastexilta, kiitos valtavasti ♥
Kiitos myös Sarille asiantuntevasta puutarhablogista joista olen SaSan lisäksi saanut muitakin vinkkejä!

Käyttäjäkommentteja sasasta:
bella: MÄ HALUUN TÄN!
mammu: Kevyt ja tukeva, oikein hyvä! Oikein hyvä. Hei nämä rikkaruohothan voi laittaa suoraan tänne, miks mä nyt pussin tuohon otin. Tämä on kyllä loistava. Tämä kyllä todella toimii …jatkuu jatkuu jatkuu …
minä: Tukevampi kun uskoin, suuaukko isompi kuin ajattelin, helppo puhdistettava. Värikin on oikeastaan juuri passeli puutarhaan! En usko että saan tätä itse käyttää äitini ollessa maisemissa… tai bellan.

4 kommenttia:

  1. Huomenta vaan...
    Ihan aluksi haluan sanoa, että minusta on ainakin kiva, kun blogi elää kirjoittajansa mukana. Tosin mulla on "oma lehmä ojassa" sillä käsityöt on mulle ihan utopia-alue ja lastenvaatteille ei enää ole tarvetta, mutta puutarhahommista tykkään. Paino sanalla tykkään, sillä mitään en osaa. Olen myös kerrostalosta omakotitaloon muuttanut, joka nyt neljättä vuotta ihmettelee mitä kaikkea mullasta nouseekaan. Aika hyvin olen jo lajeista perillä mutta niiden hoito on sitä sun tätä. Viime ja tänä kesänä olen ihmetellyt miksei viinimarjapensaisiin tule enää marjoja, sillä kaksi ekaa vuotta ne notkuivat oksat painavina. Nyt kun tutustuin netissä asiaan, niin pensaathan tarvitsevat leikkausta säännöllisesti, sillä marjat tulevat 3-4v vanhoihin versoihin. Ja minä kun olen ylpeänä katsellut ja esitellyt meidän kulmakunnan suurimpia pensaita, auts..
    Kyllä olet ahkeroinut tänä kesänä pihallanne. Ensi kesänä saat jo nauttia työsi hedelmistä. Ihanaa, että sinulla on äitisi apuna. Puutarhahommat ovat sukupolvia yhdistäviä ja hiljainen tieto siirtyy töitä tehdessä. Oma äitini ei etäisyyden vuoksi voi olla konkreettisena apuna mutta puhelin pirahtaa aina hänelle, kun sormi menee suuhun tän harrastukseni kanssa. En ikinä olisi uskonut, että nauttisin puutarhahommista töiden jälkeen entisenä asvalttiviidakon asukkina. Mutta niin vain on käynyt.
    Tästähän tuli vuodatus, mutta halusin vain sanoa, että messissä ollaan!
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Välillä tuntuu että koko blogi on ihan saman toistoa mutta kyllähän näin pidemmällä aikavälillä katsottuna on tosiaan vaikka mitä. ja itsekin mielelläni viivyn blogeissa jossa sitä sun tätä eikä aina samat jutut ja lähes identtiset kuvat :)

      Vai niin ne marjapensaat käyttäytyy :D Enpä minäkään olisi tiennyt. Meillä on muutama kitukasvuinen jotka leikattiin ihan alas viime vuonna ja nyt näyttävät jo hieman enemmän marjapensailta. Viinimarjoja ei taida tulla mutta karviaisia näkyy jo muutama :)

      Ja ihanaa että ehdit ja kasat kierjoittaa, ihan parasta antia blogissa on teidän lukijoiden kommentit! Kiitos ♥

      Poista
  2. Siis, todellakin, komppaan edellistä; nyt sain jo uutta vinkkiä; esim. tuo jakkarahomma on aivan mahtava lahjaidea huonojalkaiselle anopilleni; tasapainokaan ei 75- vuotiaalla ole enää kuin nuorena. Tuossapa käytönnön lahja, usein niin vaikea keksiä mitään järkevää.
    Ja oma lehmä ojassa minullakin; oma blogini on sillisalaatti; alkujaan käsitöitä, mutta mitä milloinkin, onhan se tavallaan vain oma "muistiinpanotauluni" tai oikeammin askartelua "verkossa" kuten ruukkaan sanoa. Mutta siis nyt nuo puutarhatyöt ovat itsellänikin tapetilla kovasti, joten innolla seuraan, mitä puuhailet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Se on kyllä tosi hyvä ja harmittaa kun kuvat oli mitä oli, pitää vielä ottaa parempia kun pääsee taas pihalle hommiin :) Ja kuten yllä Tiinallekin sanoin niin parhaat blogit onkin niitä issä on vaihdellen eri asioita, niissä pysyy mielenkiinto. Nykysin on sellainen tahti arjessa että aniharvoin ehdin lukea blogeja ja vielä' harvemmin kommentoida, se harmittaa kyllä vietävästi. Aurinkoista kesää!

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥