Lisää silmukoita ja [ OHJE ]

pakkaspipoon.

Taannoin tein lasten serkulle Pauliinalle marianne-Paulina -pipon jonka kuva löytyy täältä . Pipon idea lähti lapasista joita äiti teki minulle kun olin pieni, silloin aikaa ennen kaikenmaailman goretexeja ja kosteussuojia. Tosiaan, silloin kun minä olin lapsi oli meillä ulkona päällä toppasienet ja neulotut lapaset. Kosteussuojat, teipatut saumat sekä Thinsulate-eristeet olivat vielä ihan utopiaa. Taisin olla päälle kymmenen kun ensimmäiset fleece-paidat tulivat kauppoihin ja sitä ennen mentiin villassa, märässä ja kuivassa. Olen monesti miettinyt että kuinka helppoa minunkin elämä oikeasti on kun lapset tulevat kuivina sisään ja vaatteet eivät hylji ainoastaan vettä vaan myös likaa. Siihen vaan ripustaa kuteet naulaan roikkumaan ja jo hetken päästä ulkopuolikin on kuiva ja lapsi voi halutessaan samoilla vaatteilla kipasta takaisin ulos.

Minun lapsuudessa päällä oli siis teknisiltä ominaisuuksiltaan vanutäkkiä vastaavat toppavaatteet jotka imivät niin vettä kuin likaakin kuin sienet. Lapasilla ei välillä saanut pulkan narusta kiinni kun paakkuuntunutta lunta oli tarrautunut seiskaveikasta neulottujen lapasten ympärille kolmen sentin kerros. Kotiin tullessa riisuttiin ensin märkä vanukerros, sitten märkä villakerros ja sen alta märät tai ainakin kosteat kollarit ja sieltä alta vielä sukkahousut. Varpaatkin oli usein jäässä ja sitten tuota lumivuorta sulateltiin ja kuivateltiin samalla kun itse lämmitteli kuumassa suihkussa. En voi kuvitella missä olisin itse edes kahden lapsen toppasieniä kuivatellut kun asuimme vielä Tapiolassa. Kiitos äiti, tiedän että etsittiin aina minullekin mahdollisimman hyvät ja huonomminkin olisi voinut olla!

Oli niitä nahkarukkasia ja skimbahanskoja silloinkin mutta minulla oli yleensä koulussa ja pihalla lapaset koska äiti neuloi tosi kivoja erilaisia kuviolapasia ja niin kauan kun lapaset olivat kuivat, oli ne lämpimät. Kun neuloo tarpeeksi pientä kirjoneuletta, juoksee ne langan neuloksen nurjalla puolella tehden ikään kuin ilmavan vuorin neuleeseen. Ja tuo kirjoneule sana on muuten ihan liian pelottava koska oikeasti esimerkiksi ruutujen tekeminen neuleeseen kahdella langalla on todella helppoa. Pelko pois!

Ensin pitää olla kuvio jonka tekee ja sitten silmukkamäärä mihin sen tekee. Kannattaa piirtää kuvio vaikka ruutupaperille ja kaivaa tarvittaessa laskin esiin. Yksi silmukka on yksi ruutu ja kuvion pitää mennä tasan neuleen silmukkamäärän kanssa. Jos tekee vaikka ruutuja kahdella värillä jotka on kaksi silmukkaa leveitä, tulee kokonaissilmukkamäärän mennä tasan nejälle (2+2), ihan pala kakkua. Koko kuviota ei tarvitse piirtää vaan vain mallikerta eli se sama osa kuviosta joka toistuu.

Marianne pipossa mietin miksi yksi raita on paksumpi kuin muut ja tajusin että se johtuu siitä kun pipo  neulotaan suljettuna neuleena. Minulla ei ole mitään käsitystä että miksi, mutta muistin että sama juttu jos tekee helmineulosta (1o1n ja seuraavalla kierroksella päinvastoin) niin neulos ei mene tasan jos silmukoita on parillinen määrä ja neulotaan suljettuna pyöräpuikoilla (tähän varmasti joku oikea neuloja osaa antaa oikean selityksen mutta sen puuttuminekaan ei estä tekemistä). Eli siis tällöin silmukoita pitää olla syystä tai toisesta pariton määrä.

Joka tapauksessa, kun kuvio on valmis ja suunnitelma selvä niin puikot käteen ja hommiin. Minä neulon niin että langat menevät samoin aina kun väri vaihtuu. Eli se lanka jolla neuloin viimeisen silmukan, jää seuraavaksi neulottavan silmukan langan alle. Näin langat eivät jää roikkumaan miten sattuu nurjalle vaan pysyvät nätissä järjestyksessä. Langat kiertyvät samalla toistensa ympärille siitä kerään menevästä päästä ja näppärimmin ne saa ”auki” kun roikottaa kerien päästä langoista keskeneräistä neuletta ilmassa kunnes se on pyörinyt ”loppuun”. Ellei sitten satu olemaan vaikka joku tilanne että lapsi kaipaa ojennusta ja istuttaa hänet vastapäätä pyörittämään keriä toistensa ympäri. Tuon kiertymisen voi kai estää niin että pitää molempia lankoja sormella kun neuloo ja tekee jotain toisin mutta jostain syystä allekirjoittaneen sormet eivät ole ikinä oppineet tätä, jos sellainen tapa edes on.

Toinen asia johon kannattaa kiinnittää huomiota on, että kirjoneuleesta tulee aina hieman pienempää ja joustamattomampaa koska langat nurjalla ”kiristävät” työtä. Eli kun neulot niin kiinnitä huomiota siihen että pyrit tekemään hieman löysää ja että kun vaihdat lankaa, et vedä uutta lankaa kireälle vaan jätät langanjuoksun hieman venytetyn neuleen leveydeltä vapaaksi. 

JOULUSUKKA2013

Minulla on nyt menossa Joulusukka 2013 projekti joka on muutamaa sukkaa vaille valmis. Kuvia ei nyt vielä instagram kuvaa kummempia ole mutta kun saan sukat valmiiksi niin otan. Sukissa on saatu varteen vaihtelua juurikin kirjoneuleella. Sukat eivät tule jalkoihin vaan takan viereen roikkumaan ja ovat huomattavasti tavallista sukkaa isompia. Jokainen sukka on  tehty perussukka-ohjeella (48 s) mutta lankana on epäsukkalanka Novitan Hile ja puikot nro. 6.

Ja sitten siihen Marianne pipoon joka tässä tosin on hieman eri värissä.

PAKKASPIPO [muistaakseni se meni näin OHJE]

Kuvioinnin ansiosta piposta tulee kaksinkertainen josta sisempi puoli on ilmava ja lisää lämmönerityskykyä. Koska pipo neulotaan yhtä pienemmillä puikoilla kun langan suositus on, myös tuulenpitokyky paranee koska neuleesta tulee tiivis.

Pipon koko on noin 54cm.

Lanka:

Louhittaren Luola

Pohjan Akka, Hopea ja Roosa

Puikot 3.5; 40 cm pyörö sekä sukkapuikot

Aloita tästä:

Luo 113 silmukkaa.

Neulo 2o2n ja puikon viimeinen silmukka yhteen seuraavan silmukan kanssa oikein (112 silmukkaa).

Jatka resoria kunnes työn korkeus on noin 15 cm.

Neulo yksi kierros kaikki oikein ja kavenna samalla työstä pois yksi silmukka (111 silmukkaa).

Aloita toinen väri neulomalla 2 silmukkaa aina per väri.

Kun vaihdat väriä, jätä äsken neulottu lanka alle ja vedä löyhästi toinen lanka päältä.

Kun raidallisen osion korkeus on noin 12 cm aloitetaan kavennus.

(Tavoitteena kaventaa ensin toinen väri kokonaan pois)

Ensimmäisellä kierroksella kavennetaan joka 3. silmukka pois niin että jäljelle jää toisen värisestä aina kaksi silmukkaa ja toisesta väristä 1 silmukka.

Esimerkiksi tässä minulla oli tämän kierroksen jälkeen puikolla roosa, roosa, harmaa, roosa roosa, harmaa…

Seuraavalla kierroksella aina samanväriset vierekkäiset yhteen.

Katkaise toinen lanka (ihan kumpi vain) ja jätä riittävä päättelyvara.

Neulo seuraava kierros joka toinen yhteen.

Neulo seuraava kierros Joka toinen yhteen.

Jokainen silmukka kaksi yhteen.

Yksi kierros neulo kaikki oikein, vedä lanka lopuista silmukoista läpi ja päättele.

Lisää tupsu.

PAKKASPIPO