21.9.2017

Ruokatila, vanhaa ja uutta.


Ruokahuone, ruokasali, ruokala, mitä näitä nyt on. Pääasia on, että täällä syödään ja tsekataan ikkunan läpi ulkolämpötila. Täällä myös säilytetään kukkia talvet ja hylly täyttyy pikkuhiljaa mukavasti kaikesta muustakin tärkeästä, kuten ompelutarvikkeista ja kameran putkista. Keittiöremontin yhteydessä tila muuttui niin, että seinän mukana lähti isot lipastot sekä iso peili. Tila on sinänsä hankala, että ruokapöydän ympärillä on jo kasa erilaisia Artekin tuoleja ja lisäksi asunnossa vaeltaa Artekin jakkaroita, milloin missäkin. Kaikki on kulmikasta ja lisäksi tasoa löytyy jo kahdelta korkeudelta ruokapöydän ja saarekkeen tai niemekkeen toimesta.

Minulle oli alusta asti selvää, että haluan päätyseinälle hyllyn. Ilmavan ja täysin näkymättömän ja eleettömän hyllyn. Niin kuin parhaat asiat elämässä, tuli se oikea hyllykin eteeni aivan sattumalta kun haahuilin eräs päivä Porvoon Vepsäläisellä. Hylly on BoConcetin Bordeaux ja sen oleellisin juttu minulle on kulmat, joissa ei ole ”tukea”. Toki hyllyä voi pitää myös toisinpäin, jolloin kulmien kohdalla on pystytangot. Hylly on kolmella hyllylevyllä sillä neljällä se olisi mielestäni ollut liian korkea ja hupsun näköinen ruokapöydän ja saarekkeen välissä. Mielestäni hyllyn yläpuolelle sopisi täydellisesti hexagon- tai pyöreäpeili mutta tällä hetkellä sinne on tulossa kuvakollaasi edellisestä Floridan reissustamme. Kun vaan saan sen valmiiksi.



Toinen hankittava asia oli baarituolit. Miten sitä tuleekin näitä ihan muita hankintoja keittiöremontin yhteydessä. Baarituolien kohdalla niin ikään, halusin että ne ovat mahdollisimman näkymättämät. Kivoja baarituoleja on paljon mutta puiset rajautuivat heti pois, sillä tilassa on jo iso puupöytä sekä 6-8 kappaletta erilaisia puutuoleja. Vielä kun olisi pari puista tuolia hankkinut lisää, olisi tämä näyttänyt aivan kierrätyskeskuksen tuoliosastolta. Koska pidän aidoista materiaaleista, kivestä, puusta ja metallista, oli seuraava luonnollinen vaihtoehto metalli. Kävimme miehen kanssa Formverkissä koeistumassa kaikki baarituolit mitä heiltä löytyi ja päädyimme Hayn Hee-tuoleihin. Syystä, että ovat hyvät istua, niissä on pieni selkänoja ja ne ovat todella huomaamattomat. Saarekkeesta onkin nopeasti muodostunut meidän kodin suosituin paikka, siinä syödään, tehdään läksyt, leivotaan ja jutellaan.



Kokonaisuutena olen ruokatilaan nyt mahdottoman tyytyväinen. Keittiö on tarpeeksi avoin mutta tilat kuitenkin eriytyvät omikseen ja niissä on paljon samaa mutta kuitenkin ovat erilaiset. Keittiön haluan pitää mahdollisimman virtaviivaisena ja jopa kliinisenä mutta ruokatilaan kaipaan pehmeyttä ja luontoa. Tällä hetkellä kuvissa näkyy sisällä talvehtiva oliivipuu ja banaani mutta todennäköisesti kohta myös kultapalmu. Silloin tällöin mielessä käväsee uusi ruokapöytäkin, mutta olemme teettäneet nykyisen pöydän puusepällä 2007 ja toistaiseksi yksiselitteisesti parempaa ei ole vielä tullut vastaan, vaikka lähellä onkin käyty.




Jk. Opettelen edelleen käyttämään pöytäliinaa ja tämä Artekin Siena on kyllä huippu. Koska se on vahakangasmainen, on se helppo pitää puhtaana ja valkoisella painatuksella ei ole liian ”busy” tähän tilaan.


20.9.2017

Kissojen koti


Monesti blogeissa on  siivottu sotkut pois ja eläimetkin loistavat poissaolollaan. Minusta on välillä kiva katsoa myös kuvia joissa elämä näkyy, ei nyt ehkä ne tiskaamattomat astiat mutta ainakakin kodin asukkaat, villakoirat ja oikeat. On myös mielenkiintoista nähda millaisia "kulumia" eläimistä tulee esimerkiksi huonekaluihin tai millaisia sisustukseen liittyviä valintoja eläinperheissä tehdään. Ettei niinkun aina olisi niin sliipattua.





Olen joskus aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja kuvannut revittyjä nojatuoleja ja samat terminaattorit täällä asuu edelleen. Adean Band sohva Linosa-kankaalla on kestänyt parivaljakkoa erinomaisesti jo kolme vuotta. Musta Kukkapuron Ateljee-tuoli on aina aivan kamalan näköinen, johtuen sen historiasta ja lukuisista kuynsistä mutta myös materiaalinsa takia, ei todellakaan mikään kissaperheen kaveri tuo sametti. Vaikka kestävyyttä tuskin voi moittia, tuoli kun on jo 40 vuotta vanha. Ktuoli on varsin ehjä, vaikka voisi kuvitella sitä raapimalaudaksi numero uno. Parketti, no se on varsin laikukas kun on millon mitäkin oksennusta mutta ei haittaa, menee vaihtoon kuitenkin jossain vaiheeessa. Tein myös mielenkiintoisen havainnon Ikean lakanoista. Aivan kuten saman firman koristetyynyliinat, niin nuo pellavat ovat kuin kissankarvamagneetteja! Meillä on kaikki muut pellavat henkkamaukasta ja vastaavaa ilmiötä ei niissä ole... vaikkakin sen firman sohvatyynyissä on. Todella erikoista.



Terkkuja Nietokselta ja Diegolta!

18.9.2017

Irroitettava vesisäiliö ja tuotannosta poistunut vesipannu.


Keittiöremontin yhteydessä uusittiin myös keittiön pienkoneet. Homma ei ollutkaan ihan niin helppo kun aluksi luulin, sillä jokainen kauppa myy kymmeniä eri mallia Moccamasteria lukuisissa eri värissä ja loput keittimet tuntuvat olevankin sitten muutaman kympin muovikrääsää. Mitä Moccamasteriin tulee, niin en ole ikinä ymmärtänyt sen hypetystä. Se on äärimmäisen vaikea pitää puhtaana ja siinä on sitä ja tätä muoviosan nippeliä. Kun kahvinkeitintä myydään ”varaosien hyvällä saatavuudella”, tulee minulle ainakin mieleen etsiä kahvinkeiton johon ei tarvitse varaosia. No se siitä, älkää ristiinnaulitko.

Kriteerit olivat korkealla, sillä edellinen kahvinkeitin Siemensin Porsche ei ollut ainoastaan täydellinen muotoilultaan vaan myös kestävyydeltään erinomainen. Keitin taisi olla nyt 15 vuotta vanha, kun olisi joku tiiviste jostain pitänyt uusia mutta päädyinkin vaihtamaan keittimen kokonaan, saman sarjan leivanpaahtimen sanottuaan sopimuksensa irti. Noin puolen vuoden ajan olin googletellut enemmän tai vähemmän vedenkeittimiä, leivänpaahtimia sekä kahvinkeittimiä ja jokainen reissu internetin intensiivisessä maailmassa päättyi ärtymykseen valikoiman monologisuudesta. Kunnes, eräs ilta tärppäsi jostain ulkomaalaiselta sivulta, jonka jälkeen paikallistin Gigantin sivuilta WMF –merkkiset kodin pienkoneet. Teoriatutustumisen jälkeen, lähdin intoa puhkuen Gigantiin hipelöimään tuotetta, vain pettyäkseni koska ”tämä ei kuulu myymälävalikoimaan mutta voitte tilata tuotteen netistä” . Gigantista muristen poistuessani, homma alkoi saada eeppisen käänteen kun internetti paljasti, että Stockmannin myy samaa merkkiä ja just vielä kantiksessa, eikä! Suuntasimme Jumbon Stockalle, jossa ei tietenkään ollut keitintä ostettavissa vaan ainoastaan esittelykappale (silti, Stocka 1 – Giganti 0) mutta ystävällinen myyjä sai varattua meille Itiksestä keittimen sekä paahtimen. (Mikä siinä muuten on, että nykyisin Stockkalla ei ole enää kantistuotteita hyllyssä…)

Kriteereihin palatakseni, halusin että kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat väriltään mattamusta tai teräs. Eikä mitään maalattua muovia vaan metallia. Mahdollisimman vähän irrotettavia osia ja ehdottomasti irrotettava vesisäiliö. Siis I R R O T E T T A V A V E S I S Ä I L I Ö, jolloin saan kraanasta suoraan täytettyä säiliön eikä tarvita mitään erillisiä kannuja. Edellinen kahvinkeittimemme oli termarimallinen ja nyt mietin samaa mutta lopulta priorisoin isomman tilavuuden. WMF Lonosta löytyi nämä kaikki ja nyt useamman kuukauden keitintä käytettyäni en voisi olla enempää tyytyväinen. Helppo käyttää, helppo putsata eikä vie paljoa tilaa… plussana oudoin käyttöohje jonka olen ikinä lukenut.


Leivänpaahdin otettiin samasta tuoteperheestä ja siinä on kenties liikaa ominaisuuksia meille, mutta sinne mahtuu hyvin leivät ja on pieni kooltaan. Ei siitä sen enempää mutta vedenkeittimestä onkin enemmän tarinaa.

Koska induktioliesi on yhtä nopea, ellei jopa nopeampi kuin vedenkeitin, oli selvää, että luovumme keittiöremontin yhteydessä vedenkeittimestämme. Kuukausia meni vesipannuakin etsiskellessä ja mieheni nauroi, että eihän sellaisia ole käytetty vuosikymmeniin. Jossain vaiheessa olin niin epätoivoinen, että harkitsin jopa turkkilaisen kahvipannun ostamista vedenkeittoon. Ja siis onhan niitä pannuja, mutta kun just siihen omaan silmään sopivaa ei sattunut löytymään. Syvimmän epätoivon hetkenä mieleeni juolahti ystäväni, joka oli hiljattain rakennuttanut, varustanut ja sisustanut. Kysyinkin häneltä, että miten se vesi kiehuu siellä Espoossa. Eikä juurikaan yllättynyt, että niin ikään hän oli päätynyt samaan ratkaisuun ja nykyisin vesi todellakin kiehuu liedellä vesipannussa vedenkeittimen sijaan. Vesipannuina löytyi kuulema Alessi, -”joo se ei käy” sekä Hackmann Flirt.. mutta sitä ei ole valmistettu moneen vuoteen. Mikä? Löin hakusanan Googleen ja tietty, siinä se mun vesipannu on. Toihan on täydellinen, miksi ihmeessä sen valmistus on lopetettu, niin tyypillistä mun tuuria. Kuulemma jossain FB ryhmissä näitä huhuillaan ja vaihtavat omistajaa mutta koska en ole FB:ssä, käännyin Torin puoleen. Nyt ette ehkä usko, mutta hakusana tuotte Y H D E N tuloksen. Sekin oli Espoossa ja ilmoitus jätetty viikkoa aiemmin. Olin varma että pannu on tietenkin jo mennyt mutta laitoin silti viestin myyjälle. Ja samana iltana mieheni toi pannun Espoosta meille. Ihan tosi. Omassa laatikossaan ja kerran käytetty- ihan tosi. Leijuin varmaan kaksi viikkoa tuuriani ja sitä, että meillä on nyt niin täydellinen vesipannu kun voi ikinä olla.





Muita pienlaitteitamme keittiössä on puhelin ja padi. Padilta katsotaan yleensä reseptejä ja puhelimella soitan äidille kun tarvitsen henkistä tukea ruoanlaittoon tai leivontaan. Padille on muuten lähes täydellinen teline tuo Ikean muovihärpäke, tosin arvostaisin vielä enemmän mustana.




12.9.2017

Keittiöpuutarha Urbanero -ruukuissa


Kävin Mustilassa alkukesästä 2017 tekemässä kesäkukkahankintoja ja ajatuksena oli myös perustaa keittiöpuutarha. Tänä vuonna jätin väliin kaikki muut kukka-ja puutarhamyymälät sillä muistissa oli edelleen tuoreena karvaat kokemukset ja huono palvelu. Vaikkakin tunnen Mustilaa pyörittävät ihanat ihmiset, uskon, että myös ”tavallisille asiakkaille” tervetulotoivotus on vähintään yhtä lämmin ja henkilökunta antaa yhtä ystävällisesti asiantuntevaa opastusta ostoksiin. Mustilan puutarha ei ole vain tunnelmallinen vaan myös varsin kattava. Sieltä löytyy kesäkukat peragoniasta orvokkiin, mittava valikoima perennaa, puuta ja pensasta ja myös nyt hankintalistalla olevat keittiöpuutarhaan tarvittavat kasvit. Mustilan avajaispäivänä oli sellainen kuhina ja niin upea sää, että minulta jäi aivan kesken sisävalikoiman selaaminen ja tarkoitus olikin tulla katsastamaan ruukut, amppelit, siemenet ja asusteet ajan kanssa myöhemmin. Poistuimme Mustilasta auto täynnä kesää ja minua jännitti eniten, mikäs muu kuin se keittiöpuutarha. Miten tälläinen tumpelo keittiössä ja puutarhassa osaisi yhdistää ne molemmat.

Onnekseni sain hyvät neuvot sekä Mustilan henkilökunnalta kuin myös Mustilassa vieraileelta Katilta. Siinä se iski mulle ohjeiden lisäksi oliivipuuta kainaloon, sillä keittiöpuutarhan ei pidä olla ainostaan funktionaalinen vaan myös kaunis, selvä!


Meillä on aika iso piha ja lisäksi monessa tasossa. Keittöpuutarhan haasteeksi onkin muodostunut sijainti, sillä en halua ikkunoista katsoa rumaa multaplänttiä välikausien ajan mutta yrttien pitäisi kuitenkin olla niin lähellä, että salaattisipulit ja pinaatit on helposti haettavissa. Urbaneron kangasruukut ovat täydellinen vastaus pulmaan, sillä ne voi sijoittaa lähes minne tahansa ja siirtää kauden jälkeen pois silmistä. Arvuuttelin pitkään, laitanko ruukut terassin oven läheisyyteen mutta lopulta sijoitin ne kuitenkin vähän kauemmaksi ”laiturille”, koska se on vähän tyhjän oloinen. Nyt ruukut myös "sisustavat" sitä osaa pihassamme. Kuten todettu, Katin ja Marin mielestä ruukun pitää myös näyttää kauniilta, niinpä sain käskyn istuttaa sinne oliivipuun ja jotain kukkaa ja oikeassahan nuo naiset olivat.

Kaadoin molempiin ruukkuihin muutaman kymmen senttiä Leca kevytsoraa (joka on huomattavasti halvempaa kuin ruukkusora) ja sen jälkeen kaikki ylijäämätaimimullat ja loput puutarhamultaa. Pienempään Urbaneroon istutin manigoldin siemeniä ja isompaan ruukkuun oliivipuun, laventelin, pari basilikaa, persilian, pillisipulin ja pinaattia. Ripottelin vielä sivuun krassin siemeniä, jotta ruukku näyttäisi vehreältä.


Koska ruukut olivat taivasalla, ei niitä ole juuri tarvinnut kastella. Pinaatti kasvoi kuin rikkaruoho ja krassitkin olivat kukkiessaan jo 50 senttisiä. Pitkin kesää haettiin salaattiin niin pinaattia kuin sipuliakin ja olin koukussa. Koska ruukut ovat korkeita, voisi niihin istuttaa myös porkkanaa tai retiisiä, lähes mitä vain! Olen jo vähän innoissani ensi kesäksi, sillä nyt kun ruukut on kerran kokeiltu, on minulla tietysti kasa uusia ideoita ja parempi käsitys mitä kaikkea ruukkuihin mahtuu. Talven ajan ruukut säilyvät vaikka ulkona ja ruukkuja myy Suomessa siis ainakin Mustilan puutarha.


Vaikka ulkokasvatusaika on ohi, ei kaikkien kasvien tarvitse maatua vaan ruukuista voi siirtää osan kasveista sisälle. Oliivipuun ja laventelin siirsinkin jo joku viikko sitten ruokatilaan. Oliivipuulle ostin ison saviruukun ja molemmat on istutettu kestomultaan. Muistattehan muuten liottaa saviruukut vedessä ennen istutusta, muuten ne imee mullasta kaiken kosteuden. Saa nyt nähdä miten oliivipuu talvehtii sillä se on tunnetusti huono siinä. Aion hankkia vielä kasvivalon, jospa se sitten jaksaisi ensi kesään asti. Onko muuten vinkkejä, kuinka paljon oliivipuuta pitää kastella talvikaudella? Ja ihan oikeita määriä, vaikka millilitroina, kun se "vähän" ja "silloin tällöin" ei sano tälle tumpelolle yhtään mitään.

Banaani on myös muuttanut jo sisätiloihin.

Tomaattisatoa kylmästä kesästä huolimatta


1.9.2017

Tunnelmasta












Kesä oli lyhyt mutta kylmä... ei kun. No ei sen niin väliä. Pihalla on tehty ja jätetty tekemättä. Sade, rikkoontunut selkä ja myöhäiskesään ajoittunut kesäloma takasi sen, ettei sellaista varsinaisyta kesän tunnelmaa tänä vuonna tullut oikein kokeneeksi. Onneksi, tässä iässä jotenkin sen yli pääsee helpommin. Tunnelmasta puheen ollen, meidän pihalla alkaa olla tunnelma kohdallaan. Sellainen rento mutta harkittu, vähän niin kuin sisälläkin. Mutta ulkona on ruohoa, kalliota ja vettä. On metsää ja kukkia ja viimein saamme nauttia myös linnuista ja perhosista, jotka ovat vuosia loistaneet poissa olollaan. Takapihalla on kävellyt niin kettu kuin mäyräkin ja joskus ollaan pupukin tavattu. Pihalla pelataan, leikitään ja relataan ja tehdäänpä siellä joskus puu-tai maalaushommiakin. Meitsi diggaa kun rentoutua voi lähtemättä pidemmalle kun terassinrappuset.