Välikausi on niin passee.

Ainahan se on mielessä, kasvu. Ensin mietitään senttejä ja grammoja. Sitten mietitään kuukausia, vuosia ja kymmeniäsenttejä. Jossain vaiheessa tulee ensimmäinen kymppi täyteen, siirrytään kaksinumeroisiin. Ja jossain vaiheessa, tulee se hetki. Tulee hetki kun lapsi ilmoittaa "Mä en äiti sit kyllä pidä enää välikaushousui koulus".

Jota väistämättä seuraa keskustelu, joka menee vaikka näin:
"Ai?"
"Nii-i, mä en haluu joutuu kiusauksen uhriksi"  (sisältää marttyyri-ilmeen)

"Ahaa, eli et laita kouluun välikausihousuja ollenkaan?"
"En"
"No miten sä meinaat pysyä kuivana?"
"No kyl mä pysyn, mulla on sellanen juttu, näät sitten".
"Juttu... ahaa, selvä"

Pikkujuttu. Tai ei oikeastaan. Koko ajatus tuntuu minusta täysin epärationaaliselta. Sillä meidän, kohta kaksinumeroinen, ei pysy kuivana edes saharassa, se on varma. Vaikka ei olisi satanut kuukauteen, se onnistuu tulemaan kotiin märkänä, mutaisena tai muulla tavalla epämääräisenä. Se on poika, varsin vilkas sellainen, kekseliäs ja tekevä. Ja minua ihan oikeasti kiinnostaa. Minä ihan oikeasti välitän. En halua että hän on koulussa housut märkänä useita tunteja tai iltapäivällä kotimatkalla vaatteetkengät litsläts. Mutta katsotaan, jossain vaiheessa kai jokainen meistä oppii miten pysytään kuivana, ilman kokovartalokumipukua. Luulis ainakin.

Toinen asia, joka jo viime keväänä tuli liiankin tutuksi on TAKITTOMUUS. Kuulostaa erikoiselta, eikö? Käytännössä se menee näin: se ensimmäinen lapsi pihalta keksii että aurinko paistaa, on kesä, ei tarvitse enää takkia. Se takki tippuu keinupehviksen tiimellyksessä siihen keinujen juureen ...ja pihan muut takit seuraavat luonnollisesti magneetin lailla perässä. Lopputuloksena on kymmenen räkänokkaa pihalla ja muutama satunnainen äiti (täällä!) jäkättämässä; että takki päälle, täällä o aivan liian kylmä, sä tuut kipeeks ja jää kaikki kivat jutut tekemättä. Jota seuraa juupas-eipäs-väittely siitä miksi MikonAntinVeetinjasenserkunkoirankaiman äiti antaa SEN olla ilman takkia, p e l k ä s s ä  hupparissa. Viime keväänä ratkaisin asian softshellillä, se oli ilmeisesti tarpeeksi lähellä hupparia.

Ja niihin suoralippoihin tässä en edes tässä mene. Olen keskustellut tänään aiheesta jo usemman hetken. Jos joku kuuli tänään kolmessa eri kaupassa lauseet "Sulla on jo yks suoralippa, toista en osta. Eikö näistä mikään muu olisi kiva?"- jep, se olin minä! (Päivän lopullisena saldona oli kaksi lippistä joita käyristin vielä lisää kassalla)

Eli meidän kohtakaksinumeroisenkoululaisen välikausivaatteet on nykyisin tälläisiä:

Karvavuorinen collegetakki N.Z.A., pikeepaita Armani ja farkut Next.

Huppari Gap, pitkähihainen trikoo Boden ja reisarifarkut Next.

Vuoritettu neulehuppari Next, pitkähihainen rugby Gant ja vuoritetut housut Next.

Gore Tex tennarit, Tretorn.

Ja odotan todella innolla, mitä näille tehdään kun ne tulevat kotiin tämän näköisenä. Mutta joo, pitää osata päästää irti. Varmasti jokaisella on se vaihe, kun ei funktionaalinen pukeutuminen vain yksinkertaisesti tule kysymykseenkään. Kyllähän minä tiedän. Olin pakkasessa farkuissa ja tennareissa, olin helteellä nahkatakilla. Ne on ne vaiheet -kaikki ne pitää käydä läpi. Leikin ajatuksella, että kun annan löysää, hän itse huomaa miten ehkä sittenkin kannattaisi tehdä. Toimiihan se joskus? ...Ja se on ihan satavarma että pihalle kun lähtee ja olen kotona, on Gore Texissä ja teipatuissa saumoissa päästä varpaisiin.

********

Ja joo, on SADEvaatteetkin (tässä termi kaikille kaksinumeroisille). Tiksun anorakki- johon mahtuu kaksi leveydestä muttei apinakädet sekä Everestin housut -jotka ovat yllättävän sopivat. Samanlaiset  Timben vk-goret kuin pikkusiskolla mutta poikamaisempana. Nämä puen päälle/pakkaan reppuun -sadepäivinä. Viimevuotiset takit mahtuvat kai... siinäpä ne.

Että näillä mennään, koululaisen arjessa. Muutamia kuukausia vielä ja meidän vauva on kaksinumeroinen, kympeillä. Ja systeemit muuttuu koko ajan. Vaatimustaso kasvaa, ihan kaikessa. Pukeutuminen on niistä vain yksi osa, toki ilmeisen tärkeä nykyajan nuorison keskuudessa. Ja kun ne ei pysy lapsina vaikka mitä tekis. Jotenkin kiitollinen osaan olla siitäkin, että hän leikkii ojissa, rakentaa majoja, ryömii ja peuhaa. Pihaleikit kiinnostaa ja välillä kiukuttaa. Pikkusikonkin kanssa leikit sujuu ..eli ihan lapsihan tuo on vielä -Jes!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
aurinkoista sunnuntaita kaikille !

Terve!

Isken täältä takavasemmalta pienellä välikausivaatepohdintapostauksella. Tai on tässä pohdiskelut jo pohdittu, tulosten luku siis. Ja blogimaailmassa kuohuu taas, ei ollut vaikea arvata miksi. Ylimielisyyttäni (huomatkaa ironia) en nyt lähde sitä keskustelua kommentoiman, ei liene vaikea arvata mitä olen siitä mieltä. Ninan blogista voitte lukea muutamia mietteitäni, jos siitä nyt haluaa enää kukaan mitään lukea. Varmaan joku pakkasväsy muillakin kuin minulla. Pohtikaa te luonneanalyysejä tuntemattomista, täällä me jutellaan elämän perimmäisestä tarkotuksesta, eli välikausirytkyistä. Neeeeeext.....

Noniin ja asiaan. Aikaisemmin oli puhetta siitä varasetistä, vaaleanpunainen takki ja harmaat housut. Ja tässä seuraavassa sitten ne, mille se on varasetti. Olen ajatellut että pitää olla kaksi rymysettiä, päiväkotiin ensisijaisesti. Jos toinen on pesussa niin sitten se toinen on varalla. Kotiin yksi setti, joka on ja pysyy täällä, vähän siistimpi, vähemmällä käytöllä. Koska muistin jälleen ettei vk-vaatteita juuri ostella syksyllä, oli pakko ottaa pohdinnan kohteeksi myös mahdollinen haalari syksyksi. Olin jo liki sitä mieltä ettei haalaria tule, mutta käyttäjältä tuli toinen mielipide. Olin lähinnä katsellut T2H:n haalareita, jos kokoja riittää ja olisi joku meidän näköinen, vaan ei ollut. Likka kuitenkin pitää haalarista joten pelastus tuli Molo Kidsin harmaan välikausihaalarin myötä. Isoin koko on 116 ja nyt laitetaan sormet ja varpaat ristiin että mahtuu syksyllä -tuossa(kin) on todella lyhyet hihat. Ja sitten se perus.. pitää olla sellaset että kestää ja pitää vettä ja ja ja ... tiedätte kyllä.

Po.pin takkihan oli jo syksyllä käytössä. Housut samasta firmasta, joskus x vuotta sitten alerekistä. Sopivan värinen Fleece tarttui mukaan jostain Lindexin poistosta, jollain ihan muulla asialla kaupungilla ollessa Pari päivää sitten huomasin että meillä on kolmet vk-hanskat: yhdet jotka vuotaa kuin seula, toiset jotka on 2 vuotta käytetty ja jäämässä jo pieneksi sekä harmaat Rasavilit- joista en juurikaan käytönjälkiä löytänyt. Joten epätavanomaisesti kävelin Sokkarille ja ostin uudet hanskat.

Niin, ja sitten se kotisetti. Tästä taitaa mennä kiitos Ninalle sillä tähän liittyy tarina. Olin taannoin vahvasti pysymässä aiheessa. Etsimme Ninan kanssa syksyllä Nova Starin huppareita ja takkeja isompien koossa. Ja löysimme vihdoin ne eräästä ruotsalaisesta nettikaupasta. Minä, periaatteen ihmisenä, en katsonut mitä muuta kaupassa oli -virhe virhe virhe. Sillä Ninapa oli katsonut ja laittoi vallan ystävällisesti meiliä että tsekkaas mitä siellä alekorissa on. Kas kas, siellä oli se Mini a Turen anorakki jota en ollut jaksanut (lue: ehtinyt) etsiä ja tietysti se meni samaan tilaukseen heti. Ja jos en nyt ihan väärin muista, on nuo housut Babyshopin alekorista. Pupupipo on tietysti Petralta, pupupipo puputytölle. Etsin vielä uusia vaaleanpunaisia vk-rukkasia, tietysti sinä ensimmäisenä keväänä kun Reimalla ei niitä ole. Sen sijasta löysin JJ:n jämäkorista puoleen hintaan Kivatin (näitä on varmasti vielä Sellossa) lapasia, ne tietty on tarpeellisia myös. Puuvillainen kypäräpipo on Zarasta, niitä ei varmasti enää ole sillä on pari vuotta vanha. Ja sitten vuoden löytö! Valkoinen, korvaläpällinen, nauhallinen ja tupsukorvallinen pipo Lassielta. Täydellisyyttä. Miksi ylipäätään tälläisiä ei (yleensä) valmisteta kuin vauvakoossa? Tässä pitää nyt kuvitella miltä pipo näyttää päässä (jos ei mielikuvitus riitä, voi luntata Lassien sivuilta), vastaavahan on Po.pillakin -niinpä niin, siinä vauvakoossa.

Ja se haalari syksyksi. Aika kiva että tuli välikausihaalareita nyt Mololtakin, vielä kun valmistaisivat hieman isompaan kokoon. Vuosi vai kaksi sitten Petralta tilattu pipo mahtuu edelleen ja kirpparilöytönä viime syksyltä tiksun pipo kaveriksi. Hanskat on ne autenttiset, pari vuotta välikausia nähneet Reimatecit, jotka toivottavasti pitää edelleen vettä.

Ystäväni raportoi eilen että heidän Tretornin kumipuvussa on reijät polvissa. Yhtiöltä oli tullut aika tyly vastaus "Ei meillä ole paikka-aineita, kysy Ellokselta". Tänään hän kertoi että Prismasta oli löytynyt mustia kumipaikkoja ja aloitti askartelun. Ja tänään, likka tuli polvet märkänä päiväkodista, eli sama tarkastus alkaa tässä osoitteessa.

Tälläistä rentoutusta tälle illalla.

Aurinkoista viikonjatkoa ja ...ja *jotain mieltä ylentävää* !