Lumen koordinaatit

Piti blogata Rukalta, ikään kuin reissun päältä. Piti ja piti. Lähdettiin muutenkin reissuun astetta rennommalla otteella, pakkasin vasta lähtöaamuna omat ja bellan kamat ja jo kasin aikaan taidettiin startata kotipihasta. Ja huomio, ilman herätyskelloja! Hyvää päivää keski-ikä tai varhaisvanhuus, sillä kuka muuten herää itsestään aamu kuuden aikaan. Ajelin yhtä soittoa Kuopion Matkukseen, jossa nautitiin Subit ja ostettiin muun muassa teinille lenkkarit  ja hypättiin takaisin autoon tuoreella kuskilla. Kuusamossa oltiin perillä noin 10 tunnin päästä lähdöstä, ei paha. Illalla haettiin Rukalta hissiliput ja seuraavana aamuna Skibussilla rinteeseen. Mies oli työmatkalla joten ohjauduttiin jälkikasvun kanssa keskenämme julkisilla.

Ruka ei petä. Se on sopivan kompakti, sopivan tyhjä ja säät oli kolmen päivän ajan oikein passelit. Sen oikein tajusi siinä tuolihississä lojuessa, että kuinka mukavaa se lautailu onkin kun mihinkään ei satu, eikä tarvitse jonottaa… eikä ole kylmä! Mulla on polvi mäsänä, joten jos ankkurihissillä joutuu työntämään rinteet ylös, on jalka tulessa yleensä jo kolmen nousun jälkeen. Rukalla menee helposti kolme tuntia ihan huomaamatta. Ja kaiken rehellisyyden nimissä on noi meidän skiditkin aika kermap****tä. Mutta tämä sopii meille. Pohjoseen vähän off-sesonkina keväällä ja lasku maistuu… Laiskana, en jaksanut pakata mukaan edes oikeata kameraa, eli nämä kuvat on nyt otettu bellan Nikonilla ja omalla puhelimella. Hyvä reissu ja ensi vuonna uudestaan!

Tähän voisi muutaman sanan vaatteistakin höpistä. J ja bella alkaa molemmat olla kohta ulkona lastenvaateosastoilta. Jiillä on pituutta noin 185 senttiä ja laskuvaatteena miesten Burtonin kuorihousut ja Haltin takki. Koska jouduin etsimään takkia aika pitkään viime vuonna, on pakko todeta, että kylläpä miehille tehdään tympeitä ja kalliita takkeja! Myös bella sai täksi kaudeksi uudet laskuvaateet, takkina Burton ja housut 8848:t.

Burtonin ainoa vika on, ettei takissa ole hihassa hissilipputasua, joka on ällistyttävää. Myös minulla on Burtonin takki ja olenkin normaalisti pitänyt lippua hanskan vuorin välissä. Koska nyt oli kevyemmat hanskat mukana, tuli testattua, että miten kone ottaa lipun rintataskusta, vaikka me lautailijat ollaan aina selkä lukulaitteeseen päin. Ja voin kertoa, että hyvin toimii. Eli, ainakaan Rukalla laskiessa ei haittaa yhtään, että lippu on vaikka povarissa.

Miniloma lähes Lapissa - R U K A

Kuukausia sitten M. sai puhelun jossa kerrottiin kilpailussa voitetusta kylpylälomasta. Hän oli hieman ihmeissään kunnes selvisi, että J oli osallistunut kilpailuun ja voittanut neljän hengen kahden vuorokauden kylpyläloman omavalintaisessa (lue: äidin valitsemassa) Holiday Club –kylpylässä. Päivää myöhemmin sain loistavan idean, käytämme voiton Kuusamon Tropiikissa loppuvuodesta koska R U K A. En itse käy kylpylöissä mutta lapsetkin lumilautailee, joten näin saimme tekemistä koko perheelle. Lopulta paketoimme yhteen kaksi päivää voittolomaa, yhden miehen työpäivän pohjosessa sekä muutaman yön omakustanteisesti ja viiden päivän reissu oli valmiina. Lähdimme viime torstaina ajamaan kohti Kuusamoa ja kahden pysähdyksen taktiikalla ajamiseen meni 8 tuntia ja pysähdyksiin tunti.

Illan tuntumassa saavuimme Kuusamon Sokos hotelliin ja rymistelimme tavaroinemme C rakennuksen kolmannen kerron huoneeseen. Huone oli mukavan tilava ja molemmille lapsille oli omat pedit. Kylppäri ja vessa olivat erikseen, miksei muuten näin ole aina!, ja kylpyhuoneesta löytyi saunakin. Jääkaappiin laitettiin omia eväitä illalle ja menimme syömään hotellin ravintolaan. Hieman yllättävää oli, ettei ravintolalaskua voinut laittaa huonenumerolle ja lisäksi perheen miehet olivat sitä mieltä, ettei ruoassa (possu/kana) ollut yhtään mausteita. Allekirjoittanut söi kalaa ja annos oli reilunkokoinen ja iha ok. Koska mies lähti seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan töihin, selvittelimme illalla vielä bussikuljetusta Rukalle ja niinpä seisoimme torstaiaamuna lasten kanssa hotellin edessä odottelemassa aamu yhdeksältä Linja 3:sta. SkiBussilla pääsee kätevästi Kuusamosta Rukalle; hinta aikuisille 7 euroa ja lapset muistaakseni 3,50 ja matka taisi kestää puolisen tuntia.

 

Rukankeskuksessa kipaisimme hakemassa vuokraamosta hiihtoliput kaikille. Rukalla nuoriso laskee vähän halvemmalla kuin aikuiset ja skidit vielä sitäkin halvemmalla. Maksoin oman, 109 euron kolmen päivän lippuni e-passilla ja lasten liput maksoivat yhtensä 150 euroa. SkiCardeja ei tarvinnut tällä kertaa ostaa.

Rakas nuorimmaisenihan on ilmoittanut, ettei halua mennä ankkurihissillä ja sittemmin halukkuus sompahissiinkin on kadonnut. Koska omakin jalka tulee ankkureissa kipeäksi, enkä jaksa raahata vastentahtoista tyttöä vastenmielisiin hisseihin, olin jo etukäteen tsiigannut tuolihissit Rukatunturilla. Tuolihisseissä riittääkin hyvin vaihtoehtoja ja jo pelkästään eturinteeltä lähtee tuolihissit eturinteen lisäksi Saaruaan ja Vuosseliin, joten valinnan varaa riittää. Olen vahvasti sitä mieltä että tyttö lähtee taas ankkureihin kun on valmis… tai ollaan keskuksessa missä valinnanvaraa ei vaan ole.

Ajatuksena oli mennä Vuosseliin verestämään taitoja mutta huipulla kävi ilmi, että sillä puolella tunturia on todella kova tuuli ja lumetuksesta johtuva ”pyry”. Niinpä jäimme laskemaan eturinnetta joka taittui vaativuudestaan huolimatta tytöltäkin oikein hyvin. Laskimme eturinnettä jonkun aikaa kunnes kaakao ja munkki kutsuivat ja siirryimme Pisteen kautta toiselle eturinteeltä lähtevälle tuolihissille, kohti Saaruaa. Saarua osoittautui lasten lemppariksi; sieltä löytyi metsäreittejä ja hyndiä Jiille ja tytölle tarpeeksi loivaa ja jyrkkää. Tuolihissi vei nopeasti takaisin ylös ja jonoja ei ollut. Saaruasta voi laskea Vuosseliin, ilman että lumilaudallakaan joutuu kävelemään ja Vuosselin alta löytyy Vuosselin Pirtti. Tykkäsin tosi paljon tästä sympaattisesta kahvilasta, josta sai juurikin ne toiseksi tärkeimmät, eli kaakota ja makkaraperunat. Täältä mies tuli hakemaan meidät kahtena päivänä, jonka mahdollisti vieressä oleva reilun kokoinen parkkis.

Kahden Sokos hotellissa vietetyn yön jälkeen siirryimme majoittumaan Kuusamon Tropiikkiin. En ole aiemmin ollut kylpylähotelleissa ja koin kyllä aikamoisen pettymyksen tällä ensimmäisellä kerralla. Huone oli huomattavasti pienempi kuin Sokos hotellissa eikä huoneessa ollut jääkaappia eikä saunaa. Lapsille oli laitettu niin paska huono vuodesohva, että jos minun olisi pitänyt siinä nukkua, olisin nukkunut mieluummin lattialla. En tiedä onko pieni kahden hengen sohva tarkoitettu kahdelle nukkujalle, mutta 140 cm ja 175 cm sisarukset eivät siihen ainakaan mahtuneet, niinpä toinen nukkui meidän aikuisten välissä aamyön. Aamiainen hotellissa oli ihan ok mutta lasten mielipide kylpylästä ei ollut kovin kummoinen. Kuulemma Siilinjärjen Fontanella, Turun Caribia ja jopa meidän Porvoon uimahalli pesee Kuusamon Tropiikin. Angry Birds puisto oli kuulemma mieleinen, vaikka äidin silmäyksellä se vaikutti hienosti tehdyltä mutta aika vähäeleiseltä. Lapset kuitenkin löysivät tekemistä useammalle käynnille puistossa. En tiedä kuuluuko nämä aktiviteetit aina huoneen hintaan, ainakin palkintomatkaan kuului rajaton käyttö.

Sattumalta samalle viikonlopulle osui FIS Freestyle Ski Worls Cup osakilpailu ja kävimme katsomassa myös tätä. Kahdelle lumilautailijalle suksilla kumpareikon laskeminen on vieraampaa, joten oli varmasti mielenkiintoista katsoa kisoja ja onhan ne hypyt näyttäviä. Luulin että keskus olisi aivan tukossa tapahtuman takia mutta näin ei ollut, auton sai helposti parkkiin ja pääsimme katsomaan kisoja hyvältä paikalta. Tapahtuma on maksuton.

Kolmena päivänä siis lumilautailtiin, uitiin ja ankkäripuistoiltiin ja eipä siinä muuta tarvitse. Ajankohta oli täydellinen; pakkasta oli kahtena ensimmäisenä päivänä noin viisi astetta ja kolmantena päivänä pakkanen kiristyi 11 asteeseen mutta saimme nauttia auringosta rinteissä. Ajankohdan takia missään ei tarvinnut jonottaa, ei hisseissä eikä kahviloissa. Kaikki rinteet eivät olleet auki, esimerkiksi lapsuuden lempparirinne Kelo oli lumetettavana. Tämä ei kuitenkaan haitannut koska niin paljon rinteitä oli auki ja loistavassa kunnossa. Ruka oli muuttunut valtavasti 25 vuodessa, olenhan lapsena laskenut Rukalla kaikki lomat ja viikonloput ja nyt niin tuttu mutta uusi keskus valloitti sydämeni uudestaan. Luulen että tehdään tästä minilomasta joulukuinen traditio. Takaisin kotiin ajettiin maanantaina; lähdimme yhdentoista aikaa ja pysähdyimme Sonkajärven symppis Nesteellä lounaalla, josta ajoimme yhtä soittoa kotiin asti. Samat 8 tuntia kului aikaa ajamiseen.

 

 

Kaikki laskukuvat on valitettavasti iPhone4 "laatua" ja muut napattu auton ikkunasta Canonilla. Jos harrastaisin uuden vuoden lupauksia, niin voisi todeta jotain vuodesta 2016 ja valokuvausharrastuksen elvyttämisestä. No niin, stressitöntä joulun odotusta kaikille!