23.11.2016

Kisapäivä



Illalla uni ei tule ihan yhtä helposti kuin yleensä. Mielessä pyörii onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuudet ja etenkin jännitys. Se pieni kupliva tunne, joka hetki hetkeltä voimistuu vatsanpohjalla. Aamulla äiti herättää kevyesti tönäisemällä olkapäähän, ”Nyt pitää nousta, laitetaan hiukset”. Kylpyhuoneen pöydällä on pinnien, meikkien ja muotoilutuotteiden seassa äidin iso muki kahvia. Vesisuihku tuntuu kylmältä paljasta ihoa vasten, joka vasta heräilee pitkään ja tapahtumarikkaaseen päivään: ”Äiti, mä laitan tän pyyhkeen ympärille kun toi vesi muuten kylmettää mua”. Pitkillä vedoilla vedän nutturan ponnaria tiukemmalle ja mielessä pyörii kampauskoulutuksen neuvot, että muotoilutuotteissa enempi on parempi. Kello tikittää vääjäämättä lähemmäksi puoli seitsemää, mutta mieli on pidettävä rauhallisena, sillä hätiköimällä ei tule hyvää. Viimein kampaus ja kisameikki ovat kunnossa.

Aamujään treenivaatteet sujahtavat nopeasti päälle ja kisalaukku on pakattu jo illalla. Äiti vielä muistuttaa tärkeimmistä; onhan luistimet,  kisapuku ja -sukkikset mukana? Joo joo, mennään mennään. Onneksi jäähallilla kukaan ei kiinnitä huomiota kuljettajan räjähtäneeseen ulkonäköön tai vähintäänkin kotoisiin vaatteisiin kun murahdan huomenet. Kerran näin Matinkylän jäähallilla eräänkin lätkämamman parkkiksella autossa odottelemassa kasvonaamio kasvoissa, jäähalleilla on varmasti kaikki nähty. Hyvin se kulta menee, nähdään Riksussa, moi moi!

Tiedän, että muutama tunti myöhemmin bussi on saavuttanut Riihimäen ja alkuverkat tehty. Pukkarissa on tsempattu ja jännitys on vaihtunut odotukseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Mekin olemme tulleet Riihimäelle ja katsomossa odottaa jo joukko tuttuja kasvoja. Odotamme sitä hetkeä, kun kuukausien kuljetusstressi ja väsymys unohtuu ja muistamme mistä tässä on oikeasti kyse. Kaikki kilometrit, mokkapalat, yölliset ompelut ja ajalliset satsaukset palkitaan 21 leveällä hymyllä kun ohjelman alkutahti kajahtaa kaiuttimesta. Seuraamme tiiviisti esitystä mutta tuomareista poiketen emme laske virheitä vaan jännitämme, meneekö kaikki yhtä hyvin harkoissa. Viimeistään myllyssä, on meillä tippa silmäkulmassa ja ylpeys katossa.




Kisat päättyvät kaikkien sarjojen jälkeen jännittävään palkintojenjakoon ja tsemppikortit vaihtavat omistajaa. Vaikka jokainen toivoo palkintopallille, ei pettymys näy kasvoilta vaikka tällä kertaa sijoitus ei riitä mitaliin. Joukkuekaverit ja rakkaus luisteluun saa hymyn kasvoille pitkänkin päivän jälkeen.


15.11.2016

Olohuonetta edestä ja takaa sekä viherkasvipäivitys.


Kuvakulmat, kuvakulmat, kuvakulmat. Kukapa niihin ei kiinnittäisi huomiota. Jos on yhtään kiinnostunut kuvaamisesta niin visuaalisuus on, ainakin minun mielestäni, vähän niinkun pakollinen ominaisuus. Kyllä kuihtuneista kukista tai pyykkipinoistakin saa kuvauksellisia, mutta miksi en siivoaisi tai järkkäilisi paikkoja ennen kun otan valokuvia, etenkin kun pidän itsekin siitä, kun on siistiä. Lienee itsestään selvää, että meilläkin on välillä kamat hujan hajan, imuri esillä ja kasoja siellä täällä. Ihanko tosi se pitäisi näkyä kuvissa, ilman että saa tekopyhän maineen. Silloin tällöin tekee kyllä ihan hyvää saada vertaistukeaa ja huomata, että ne kiiltävimmätkin imagot on ihan samanlaisia kuin kaikki me muutkin mutta uskon ja tiedän, että on olemassa parheitä, joilla ei ikinä ole sotkuista tai tavarat hujan hajan. Me nyt emme vain satu kuulumaan siihen ryhmään. Niinpa, kun kuvaan blogiin, yritän katsoa ettei pahimpia sotkuja näy, roudaan imurin keittiöön, piilotan sen epämäärisen postikasankin jonnekin ja ennen kaikkea nautin siitä, ettei ole sotkuista. Instassa näkee muuten sitä sensuroimatonta materiaalia jos hetken erehtyy luulemaan, että ollaan aina tiptop.

Tästä taisi olla jo aiemmin juttua, että pyöräytin meidän olkkarin järjestyksen ympäri ja tein sohvasta kulmasohvan. Valitettavasti tällä järjestyksellä, eteiseen ei pääse luonnonvaloa niin kuin ennen mutta muuten olen tyytyväinen huonekaluihin näin. Olkkarin pöytää ei olla tarvittu vaikka kyllähän tuohon sopisi täydellisesti joku pyöreä pöytä. Perhe älähtää kuitenkin heti, sillä sitten eivät mahdu loikoilemaan lattialla elokuva-iltoina. Pyöreä pöytä ei myöskään käy sohvan kanssa kun sohva on pitkänä ja kahden eri sohvapöydän hankkiminen tuntuu järjettömältä ajatukselta. Luulen, että kun se oikea suorakulmainen pöytä tulee eteen, niin tiedän kyllä. Olemmekin nyt käyttäneet Artekin jakkaroita apupöytinä tarvittaessa. Yhdet juhlatkin tässä ehti olla ja hyvin pärjättiin.






Meille on myös tullut hurjasti lisää kasveja viimeisin vuoden aikana. En ole aiemmin pitänyt viherkasveista juurikaan, liekö siihen vaikuttanut se, etten saa pysymään niitä hengissä tai se, etten ole osannut etsiä sellaisia joista pidän. Minulla ja äidilläni on selkeästi aivan erilainen viherkasvimaku. Iso kultapalmu ruokatilassa ja kentiapalmu eteisessä ovat pysyneet hengissä jo vuoden ja yucat niin ikään näyttävät viihtyvän. Kaikki, paitsi kentiapalmu on altakasteluruukuissa joka saattaa selittää sen, miksi ovat edellen hengissä. Loppukesällä törmäsin Cittarissa saniaisiin ja kun olin varmistanut, etteivät ne ole myrkyllisiä kissoille, ostin heräteostoksena kaksi saniaista vitosella. Takan päällä oleva viihtyy hurjan hyvin altakasteluruukussaan joten keittiöstä ruokatilaan siirtynyt pitänee vaihtaa samanlaiseen ruukkuun. Nellan joulukaktuksenkin sain kukkimaan uudestaan, tosin se oli täysin vahinko. Jokunen viikko sitten Plantagenissa oli viherkasveja alessa ja ostin bellalle pienen varjoviikunan ja palmuvehkan ajatuksella, että hänestä tulisi hieman parempi viherpeukalo kuin äidistään. Etsin muuten tällä hetkellä kanariantaatelipalmua mutta kuten aina, täysin väärään vuoden aikaan, sillä ilmeisesti niiden(kin) sesonki on kesällä - mutta kuka nyt kesällä viherkasveja ostaa. Jos joku on törmännyt jossain taatelipalmuun niin vinkatkaahan!


Muuten, huonekalut ovat pysyneet samana ja sisustuspäivitystä on tapahtunut kasvien lisäksi ainoastaan torkkupeitteiden osalta. Olen ostanut tänä syksynä kaksi uutta torkkupeitettä Lapuan kankureilta, Eskimon ja Kehrän. Eskimo on bellan lemppari, sillä se on villainen mutta ohut ja Kehrä on sitten jäänyt enemmän minun käyttööni. Viimeiset kolme päivää olenkin pötkötellyt sohvalla lentsussa Kehrän ja Sienan alla, joten eipä jää meillä torkkupeitot pelkiksi koristeiksi.


Nyt sitten pähkäillään kuumeisesti joulukuusen paikkaa. Viime vuonna kuusi oli siinä, missä telkkari on nyt ja se on kyllä täydellinen paikka kuuselle. Telkkarille ei kuitenkaan ole oikein muuta hyvää paikkaa... joten joudutaankohan me siirtämään telkku joulukuuksi kokonaan pois olohuoneesta, kutkuttava ajatus kerrassaan.


14.11.2016

Vasara käteen ja tauluja seinille.

Yhteistyössä Desenio

Seinien täyttäminen on jotenkin hankala juttu, vähän niin kuin sisustaminen ylipäätään. Helpointa olisi vaan hankkia tarvittavat huonekalut ja asetella ne niihin paikkoihin missä tarvitaan, väreistä, tyyleistä ja kausista viis. Jos haluaa hieman yhtenäisempää sisustusta helposti, niin maalaa seinät ja lattiat valkoiseksi ja hankkii valkoiset huonekalut –tadaa! ja mikään ei pomppaa rumasti esiin. Paitsi kaikki yleensä elämiseen läheisesti liittyvät tavarat ja vaatteet, mutta nehän nyt sulloo nopeasti piiloon ennen kun tulee vieraita tai otetaan sisustuskuvia -kukas sitä nyt itselleen sisustaisi. Jos haluaa vaalean, harkitun mutta kodikkaan ja elämän makuisen sisutuksen, ollaan jo aikamoisessa valkoisten eri sävyjen sopassa, johon ainakin minun osaamiseni tai silmäni ei edes riitä. Tapiolassa asuessamme olohuoneemme oli juurikin edellä mainituista se riisuttu malli: tumma lattiat, puinen ruokapöytä, valkoiset hupputuoli, valkoinen sohva ja valkoinen tv-taso. Yksinkertaista ja nättiä mutta kyllähän siitä jotain puuttui. Nyttemmin, olen pakottanut itseani enemmän ulos mukavuusalueeltani ja sisustustanut rohkeammin. Yksi merkittävin ero on, että meillä on nykyisin seinillä tauluja. Vaikka seinät ovat edelleen valkoiset, olen ikään kuin uhrannut osan valkoisuudesta tauluille –and I like it!

Alun perin ripustimme olohuoneeseen valokuvakehysrivistön, jossa näkyy vuoden 2016 muutokset perheemme elämässä. Hieman myöhemmin jatkoin samaa teemaa yläaulassa, nyt kuitenkin vaihdoin kuvat ja kehykset mustavalkoisiin. Myös pieni pätkä seinää olohuoneessa odottaa kollaasia erilaisista kuvista, joita on kertynyt kehyksiin vuosien varrella. Isoin haaste seinien täyttämisessä on, etten pidä juurikaan mistään valmiista kuvista tai tauluista ja olen niin kriittinen omia kuvia kohtaan, etteivät nekään kelpaa. Nyt pikku hiljaa, olen kuitenkin opettanut itseäni olemaan pehmeämpi kriteereissäni.


Syksyllä tehdyn eteisen muutoksen yhteydessä huomasin, että tarvitsemme ehdottomasti taulun alakertaan. Koska alakerta on väritön, piti taulunkin olla harmaasävyinen ja se ei missään nimessä saanut olla liian esittävä, sillä se näkyy olkkariin ja sen edestä kuljetaan alituiseen. Eteisessä on aika paljon kontrasteja, joten kaipasin tilan pehmennystä ja jotain harmaata, sillä hankin tason päälle uuden Normann Copenhagenin Amp-valaisimen sitä edeltäneen Clasun valaisimen tilalle.



Tauluetsinnöissä törmäsin Desenion sivuilla täydelliseen Clouds-pilvitauluun. Yllätykseni myös huomasin, että tauluja saa isossakin koossa,  joka on meille tärkeää, sillä seinien alat ovat aika isoja. Eteishallin seinää mittaillessa parhaaksi kooksi varmistui 61* 91 cm ja kun selvitin, että Ikeasta saa mieleisen kehyksen tässä koossa, lukitsin vastauksen. Mieli sen kun parani, kun taulun hankinta onnistui yhteistyössä Desenion kanssa ja yhteistyön tiimoilta tilasinkin myös toisen taulun. Sopivaa taulua oli helppo seilailla laajasta valikoimasta huolimatta, sillä tiesin, että luontoaiheinen taulu on hakusessa.


Kun alakertaan oli laitettu pilviä, halusin yläkertaan vettä ja Desenion Ocean-juliste  oli nappi valinta sängyn viereen. Makkari on ollut hieman epätasapainoinen isosta kaapistosta johtuen ja nyt kun sain toisellekin puolelle huonetta jotain seinälle, niin tila tasapainottui mukavasti. Ostin tähänkin julisteeseen kehyksen Ikeasta tai itseasiassa kaksi, sillä en osannut päättä kumpi olisi parempi. Lopulliseen valintaan vaikutti makuuhuoneen uusi valaisin, jossa on kultaa ...ja joka sittemmin osottautui vääräksi tähän kohtaan. Tämä eri metallien käyttö sisutuksessa aiheuttaa muuten välillä hopeita hiuksia itselleni! Meri sen sijaan sopii mielestäni oikein kivasti marmoriseen yöpöytääni ja siniset ja harmaan sävyt liinavaatteisiin sekä miehen puolella olevaan tauluun joka on kummitätini tekemä työ. Vielä kun löydän jostain sen oikean senkin makkariin Ikean tason tilalle ja sopivamman lukuvalon, niin tässähän alkaa sisustus valmistua.



Deseniolla on paljon vaihtoehtoja erilaisista julisteista sekä sisustustauluista, sillä yritys myy myös kehyksiä. Jälkeenpäin mietittynä, olisi ehkä pitänyt tilata kullanväriset kehykset meritauluun, mutta menkööt nyt toistaiseksi valkoisilla. Julisteet toimitetaan pahviputkessa ja siinäpä on kätevä säilyttää myöhemmin vaikka lasten piirustuksia tai jos tykkää vaihdella sisustusjulisteita, niin niitä sitten. Toimituskulut selviävät tilauksen yhteydessä, mutta yli 50 euron tilauksiin ei toimareita tule laisinkaan. Vielä tämän illan Deseniolla on -20% kaikista julisteista (jos tilaus on yli 60 €)!

Toinen tarina muuten on se, miten helposti saa miehen ylipuhuttua hakkaamaan nauloja seiniin, jotka hän on vaivalla ja ammattitaudolla ensin tasoittanut ja sitten maalannut.

Linkkien klikkaus ei kartuta kassaani...

9.11.2016

Ei hetkeäkään liian aikaisin



Pyhäinpäivä on kaikista pyhäpäivistä minulle mieleisin. Jos vuodessa olisi yksi päivä, kun kaikki on kiinni ja ihmiset hiljentyy omiin oloihinsa, voisi se olla viime viikon lauantai. Valitettavasti sekin on mennyttä, sillä kaupat ovat auki ja business as usual. Koska Sipoon ja Porvoon urheiluseurat kuitenkin kunnioitavat kuolleita, oli meidän junnujen treenit peruttu. Tällaista herkkua ei meidän perheessä kovin usein koeta, että oikein kokonainen päivä ilman treenejä ja menoja!

Olinkin päättänyt julistaa 2016 Pyhäinpäivän perhepäiväksi sekä pihatalkoopäiväksi. Syystalkoot olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten mutta minkäs teet ja parempi kai myöhään kun ei ollenkaan. Oli varsin mukavaa yrittää repiä jäätyneitä tomaattien tukikeppejä laatikoista ja noestella lumeen hautautuneita kasvijätteitä kottareihin. Samaan aikaan mies kolasi lunta alapihalla ja teini ja leidi laskivat pulkalla terassin portaita -mikäpä tämän täydellisempää.

Nietos uskaltautui nieoksille ja talvella katti saakin olla takapihalla valvottuna ilman hihnaa, ei ole nimittäin pelkoa että laittaisi lapasiaan hangille. Diego on niin mukavuuden haluisinen, ettei mokoma tule edes terassille kun haistaa pakkasen ja lumen.





Talkoiden jälkeen ruokakin maistuu paremmalle ja perheleffa leffaherkkuineen on parasta jälkiruokaa. Illalla kävimme viemässä Honkanummelle jälleen kynttilän ja oli taas todettava, että luminen hautuumaa on ihanan rauhoittava. Vaikkakin pikku hiljaa meininki sen kun maallistuu ja pyhätkin menettävät merkityksensä, toivottavasti maailmasta ei ikinä lopu ihmiset, jotka vievät kynttilöitä haudoille.



28.10.2016

Huomioita pensastomaateista ja niiden kasvatuksesta.

Minä, en saanut edes pölysaniaista pysymään hengissä, sillon kun ei teininä siivouskaan kiinnostunut. Olen varsin tunnettu siitä, että saan kaikki kasvit kuolemaan ennätysnopeasti ja siksi äidilläni onkin valtavasti viherkasveja. Olen nimittäin vuosien ajan saanut ja ostanut erilaisia kasveja vain viedäkseni ne sittemmin äidilleni elvytettäväksi. Jossain vaiheessa lopetin kasvien ostamisen kokonaan, sillä ei ollut mitään järkeä hakata päätä seinään. Kun huomasin, että pihalla tuntuu kasvit pysyvän hengissä päätin kokeilla menneenä kesänä tomaattien kasvatusta. Tai itse asiassa, rakas tytäreni halusi kasvattaa tomaatteja ja tietenkin, minä suostuin.

Ehdin talven aikana uppoutua varsin syvälle tomaattien kasvatukseen ja lopulta päätin, että pensastomaatit on se meidän juttu. Meillä ei ole tilaa tavallisille tomateille ja kaikki se niiden kanssa häärääminen kuulosti vaivalloiselta, enhän edes tiennyt miten latvotaan tai poistetaan varkaita. Kevääseen mennessä olin valikoinut kaksi pensastomaattilajiketta ja jo ennen Floridaan lähtöä, taimikasvatus oli täydessä vauhdissa ruokatilassamme.

Kun tulimme Floridasta, oli taimet ottaneet valtavan kasvuspurtin. Onneksi olin ostanut altakastelumaton taimille, sillä ne imivät vettä kuin sienet ja kotivahtimme oli joutunut nikkaroimaan vaikka minkalaisia tukia näille jo noin 30 settisille monsteritaimille. Ja koska tomaatteja ei saanut vietyä ulos vielä yli kuukauteen, nikkaroitiin keppejä vielä lisää. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi kannattanu istuttaa tomaatit maitotölkkeihin, tehdä pohjaan reikiä ja täyttää lisää multaa sitä mukaan kun taimi kasvaa. Toinen asia, jota olisi kannattanut miettiä jo kylvövaiheessa, oli määrä. Miksi kukaan ei kertonut, ettei niitä kaikkia siemeniä kannata kylvää. No minähän kylvin sen viimeisenkin, jonka seurauksena taimia oli pitkälle päälle 50 -voi morjens.

Ilmojen lämmettyä, ostin Hong Kong tavaratalosta kolme isoa ruukkua ruokatilan eteen. Seinä on etelään, joka tarkoittaa sitä, että aurinko porottaa enemmän tai vähemmän koko päivän. Ruukut olivat isoja koska tomaatit juovat paljon, eikä minulla ollut mitään aikomusta kastella tomaatteja montaa kertaa päivässä. Tämän kokoisissa ruukuissa kasteluksi riittikin noin 2-3 kannua kerran päivässä- muistaakseni.

Salaojitin ruukut lecasoralla joka on monta kertaa halvempaa kuin kukkasora ja soran päälle laitoin harsokankaan. Kasvualustana oli jokin puutarhaturve sekä edellisvuoden GreenCaren multaa. Sekoitin ennen taimien istuttamista mullan sekaan hevosenlantaa, ehkä noin kourallisen per taimi. Näin minun ei tarvinnut lannoittaa tomaatteja koko kesänä.


Vasemman puolimmaisessa laatikossa oli kolme "maja" -lajikkeen tainta. Yhteen tuli jotain outoa kasvustoa ja viskasin sen pois, joten lopulta satoa tuotti kaksi pensasta. "Maja" kasvaa aika leveäksi ja tomaatit ovat hyvin pyöreitä ja makeita. Tomaatteja tuli aivan järjettömästi ja loppukesästä kävi ilmi, ettei tukikepit riittääneet alkuunkaan kannattelemaan pensaita -vaikka mitään tukia ei pitänyt alunperin tarvitakaan, kun oli pensastomaatista kyse. Pensas myös kasvoi korkeammaksi kuin piti, eli jos istutat "majaa", latvo se ajoissa siihen korkeutteen kun haluat. Näitä on sittemmin jo latvottu ja silti olivat lähes minun korkuisia.. ja tähän pyörivät silmät.


Kahdessa muussa laatikossa on pensastomaatti Balkonzauberia, kolme jäpikkää per loota. Laji on huomattavasti tukevampi ja pystykasvuisempi. Ei riittäneet kepit kannattelemaan näitäkään ja ilman jatkuvaa latvomista olisivat varmasti kasvaneet kaksi metrisiksi -no ensi vuonna tiedän paremmin. Aion nimittäin istuttaa ensi vuonna pelkästään tätä lajiketta. Ensinnäkin tomaatit ovat hieman isompia ja ovat maultaan kirpsakampia, joka miellyttää makuaistiani enemmän. Meillähän ei lapset syö tomaattia, joten jos ja kun meillä on satoja tomaatteja jälleen ensi elokuussa, on parempi että sentäs maistuvat minulle.


Tomaattien kasvatus oli p a l j o n helpompaa kun olin ajatellut. Kun muistaa vain pitää ne märkänä niin loppu tapahtuu oikeastaan itsestään. Nämä tosiaan viskattiin ulos kesäkuun alun jälkeen, eikä niitä sen jälkeen enää rampattu sisään ja ulos. Ensi vuonna istutan vähemmän, laitan ehdottomasti alusta asti altakastelumatot, latvon ajoissa, muistan taas varastolannoituksen ja tiedän, että niitä lehtiä piti alkaa riipimään jo heinäkuussa. Ennen kun istutan tomaatit ulos, pitää myös rakentaa joku esteettisesti viehättävä mutta funktionaalinen tuki ruukkuihin. Mutta, ehdottomasti jatkoon!



'maja'

Ja mitä tapahtui niille lopulle yli 50 taimelle? 
No, minut tunnetaan itseasiassa nykyisin tomaattien suurlähettiläänä, eli lahjoitin taimia työpaikalla sekä naapurustossa. Toivottavasti eivät odota samaa ensi vuonna ;)

23.10.2016

Kesä

...tuli, oli ja meni, ei ehtinyt kissaa sanoa. Täysin huomaamatta, sujahti takavasemmalta ohi kuin itsestään. Ennen kesää, odotukset olivat korkealla sillä harjoittelimmehan kolmen viikon ajan lomailua jo huhti-toukokuussa Floridassa. Ajattelin, että tätä seuraa kesä ilman paineita ja stresssiä ja muutaman kuukauden töissä olon jälkeen, vietämme kolmisen viikkoa rentouttavaa kesälomaa Suomessa. Mielessäni, näin itseni työpäivän jälkeen retkottamassa riippumatossa lukemattomien lukemattomien sisutuslehtien kanssa ja kuvittelin, että iltaisin istumme iltaa terasin sohvilla ystävien tai perheen kesken. En tiedä mitä tapahtui, sillä mikään edellisistä ei toteutunut ja koko aika meni jotenkin ihan sumussa. Voiko olla niin, että aivot ovat täysin virittäytyneet arjesta selviämiselle ja kaikki muut asiat ikäänkuin jäävät ulkopuolelle. Tosiasia on, että mies on enemmän poissa kuin täällä ja harrastukset jyrää. Se pieni tauko harrastuksista keskikesällä, olikin ainoa selkeästi arkea muuttava asia mutta siinä ajassa resetointi ja toiminnan muuttaminen täysin ei näköjään onnistu. Elokuussa oltiin jo taas ruodussa, J pelaa tenniksen lisäksi lätkää ilmeisesti muutamassakin eri sarjassa ja muoostelmaluistelijat on kasattu jälleen uudeksi joukkueeksi. The show goes on.






Myös mahtipontiset suunnitelmat pihan osalta lurpsahtivat kuin kuivuva basilika keittiön ikkunalla. Viime kesän hyvä pohjatyö takasi sen, että sieltä täältä pihaa nousi pensasta ja kukkaa ja pihan yleisilme oli varsin siistiytynyt. Juhannuksen tienoilla saimme viimein kivimiehen viimeistelemään laatoitukset sekä korjaamaan parkkialueen kaadot. Samoihin aikoihin kävi lopullisen selväksi, minkä tuhon edellisvuoden todella märkä syksy ja äkkinäiset pakkaset olivat tehneet mutta onneksi tuho jäi pieneksi. Kaikkien rodojen nuput oli menetetty mutta tärkein, eli lukuisat istutetut pensaat sekä perennat selvisiät, lukuunottamatta hieman harventuneita tuoksumataria. Juhannukseen asti suunitelmat oli kovat ja ensimmäistä kertaa istuttamani tomaatitkin kasvoivat rytinallä mutta sitten tapahtui jotain ja kaikki pysähtyi. Veto loppui täysin kesken. Piha kiinnosti kun kilo kiviä joka tarkoitti myö sitä, ettei mikään edistynyt. No enpä ota raskaasti, lähdetään taas ensi kesäänä uudella innolla. Ja sitä intoa tarvitaan sillä olen neljä viikkoa yrittänyt saada aikaiseksi kitkemishommia, turhaan.


Syksy on onneksi ollut upea ja kiireisestä tahdista huolimatta, auton ikkunasta on ollut ilo tarkkailla luonnon värikkyyttä auringon paisteessa.  Ensi viikonlopulle olen suunnitellut pieniä pihatalkoita ja pikkuhiljaa alkaa olla sellainen fiilis, että pihalla voisi olla muutakin valkoista kun meidän kissat. Nuo rontit olivat muuten taas terassillaan napanneet linnun ja hieman hämmentyneen näköisenä miettivät ruokatilassa, että mitä sille sitten pitäisi tehdä. Me ratkaistiin asia bellan kansa pitämällä hautajaiset ja pienet muistpuheet lapioon nojaten, Samalla tajusin kolmen vuoden jälkeen mistä johtuu, että joka syksy linnut lentelevät päin olkkarin ikkunoita. Ne käyvät ilmeisesti kiskasemassa viereisestä pihlajasta pienet päiväkännit ja jos onnistuvat väistämään ikkunan, niin laskeutuva terassille jossa on kaksi kissaa... mutta näillä mennään, lunta odotellessa!







Mitä mietä, onko pojat saman näkösiä nykysin kun Diegokin alkaa pikkuhiljaa lähestyä aikuisuutta?

6.10.2016

Varresta varpaisiin, kaksi sukkaa kerralla, pyöröpuikolla.



Olen tehnyt tähän asti kaikki, paitsi joulusukat, kaksi sukkaa kerralla varpaista varteen tekniikalla. Koska varpaista varteen sukissa on hankala saada yläresoria kivaksi, päätin viimein aktivoitua saman tekniikan opettelussa, mutta toisin päin. Silmiini kävi Lankamaailman Instagrammissa tosi kivannäköinen Ville-lanka ja ostin lähes saman tien pari kerää eri väreissä lankaa ja tietysti sukat piti saada heti puikoille. Ville-lanka on ehdottomasti suosittelemisen arvoista; pehmeää ja muhkeaa mutta sen puikkosuositus on ainakin minun käsialaani aivan metsässä. Onneksi aloitin varresta, niin pystyin muuttamaan mallin lennosta ruttuvarsisukiksi ja vähentämään silmukoita jalkaterään. Tein myös kantapään uudella tekniikalla eli ranskalaisen kantapään. Tosi helppo kun on kerran tehnyt ohjeen kanssa ja miltei kivampi tehdä kun se perus kantapää. Niin ikään kärkeen kokeilin jotain uutta kavennusta, olikohan sädekavennus, en kyllä yhtään muista, tuollainen tasaisesti ympäri kapeneva kuitenkin. Onneksi minulla on myös harmaa Akvarelli-Ville kaapissa odottelemassa, sillä nämä on kyllä supermukavat kotisukat.








Päätin tehdä myös ensimmäisen sukkaohjeen Instagrammiin,
löydät sen hastagilla #igekajatoka.
Pystyt selaamaan ohjetta kuvineen vaihe vaiheelta instassa.

Laitan nyt tähänkin ohjeesta kopion, tosin kuvissa näet vain "kaksi sukkaa kerralla varresta" aloituksen.



IG:n Eka ja Toka -sukat [ohje]

Tarvitset:
80 cm tai pidemmän pyöröpuikon koossa 4mm (jos on tiukka käsiala niin 4,5)
Ville – lankakerän

Ja sit lähtee:

Keri lanka kahdelle saman painoiselle kerälle tai neulo kerän molemmista päistä.
Luo puikolle eri langoilla peräkkäin 48 silmukkaa.

Neulo ekan sukan 24 silmukkaa 2o2n. Vedä kaapeli silmukoiden väliin luupiksi. Neulo loput 24 s 2o2n.

Neulo tokasta sukasta 24s 2o2n. Käännä työ ja vedä kaapeli taas läpi luupiksi. Neulo tokan sukan loput 24s 2o2n.

Yhdistä ensimmäinen sukka pyöröneuleeksi ja jatka 2o2n. 24 silmukan jälkeen käännä työ ja jatka kuten edellä… Tokan sukan kohdalla yhdistä taas neule pyöröksi ja jatka näin neuloen resoria molempiin sukkiin noin 3-4cm.

Aloita sileä neule ja tee sitä kunnes varsi on mielestäsi mukavan pituinen, kuvan sukissa noin 17cm.
Neulo molemmista sukista aina 11 ja 12 silmukka yhteen.
Sukkiin jää nyt 44 silmukkaa. Neulo vielä 4 kerrosta oikein.

Aloita nyt kantalappu: neulo kantapään puoleista puikollista edes takaisin, oikealla oikein ja nurjalla nurin, nosta aina ensimmäinen silmukka neulomatta.
Neulo kantalappua 20 kerrosta.

Tee nyt ensimmäisen sukan kantapään kääntö seuraavasti:
Nosta ensimmäinen silmukka, 11o, 2o yhteen, 1o, käännä.
Nosta ensimmäinen silmukka, 3n, 2n yhteen, 1n, käännä.
Neulo 5o, 2o yhteen, 1o, käännä.
Nosta 1n, 5n, 2n yhteen, 1n, käännä…
Jatka kuten edellä kunnes olet neulonut viimeisellä nurjalla kerroksella kaksi viimeistä silmukkaa yhteen.
Käännä työ oikealle, nosta ensimmäinen silmukka ja neulo loput oikein.
Nosta kantalapun reunasta 1s jokaisesta nostetusta silmukasta +1. Huomaathan neuloa silmukat tarvittaessa kiertäen.
Käännä tokan sukan kantalappu kuten edellä.
Neulo nyt jalan päällä olevat silmukat oikein.

Kantapään puolella nosta taas kantalapun reunan silmukat kuten edellä ja neulo tarvittaessa kiertäen. Toista sama molempien sukkien kohdalla.
Neulo jalan päällä olevat silmukat oikein.
Aloitetaan kiilakavennukset kantapään puolella:
*Neulo 1o, nosta 1o, neulo 1o ja nosta nostettu silmukka neulotun yli. Neulo kunnes jäljellä on 3 silmukkaa, neulo 2o yhteen, neulo viimeinen silmukka oikein.*
*= toista joka toisella kerroksella molemmissa sukissa, kunnes silmukoita on kantapään puikolla 22.

Nyt posotat aina oikein kunnes sukat yltää pikkuvarpaan päähän kun seisot sukka jalassa.

Kärjen kavennukset:
Neulo 10. ja 11. silmukka yhteen koko kerroksen ajan.
Neulo kaikki oikein.
Neulo joka 4. ja 5. silmukka yhteen.
Neulo 3 kerrosta oikein.
Neulo joka 3. ja 4. silmukka yhteen.
Neulo 2 kerrosta oikein.
Neulo joka 2. ja 3. silmukka yhteen.
Neulo 1 kerros kaikki oikein.

Neulo koko kerros 2 yhteen, vedä lanka silmukoinen läpi ja päättele.


4.10.2016

niamh in da stripes


Vierailin taannoin Floridassa A Good Yarn Sarasota-nimisessä lankakaupassa. Jo sisään astuessa meinasin tipahtaa, voi hyvä luoja mikä valikoima ihanuuksia. Erona Suomen kauppoihin oli kirkkaammat värit ja tietenkin se, että suurin osa langoista oli aika tuntemattomai minulle. Vierailuni lankakaupassa tuntui venyvän ja venyvn ja parkkipaikalla Tahoessa istuva perhe kuumotti kivasti takaraivossa. Lopulta ostin varsin maltillisesti lankoja ja yksi ostoksista oli neonpinkki Three Irish Girls:in Manic Panic. Se oli jo vyyhdissä niin kutsuva, että harvemmin tulee vastaan.


Päätin nopeasti, että neulon langasta bellalle paljon odotetun huvin. Mistä lie likka keksinyt pakkomielteen huiviin, jaa-a. Kaveriksi langalle valitsin yhden lemppareistani, eli Cascade Heritagen värissä night -match made in heaven. Huivissa toistuu saman värit kun bellan syys- ja talvitakissa ja koska tummansininen on bellan uusi lempiväri, on huvi varsi mieleinen. Saattaa kyllä tätä lainata äitikin. Huivi on neulotottu omasta päästä sitä mukaan ja siihen meni 100g night:ia ja lähes 100g manic panicia, säästin pikkasen vielä mahdollista pipoa varten.





2.10.2016

Strange tides-huivi by anana [ohje]

Ensimmäinen oma huiviohje. Jännittävää! Ihan vierailla vesillä ja kyllä vähän pelottikin. Huivi tuntuu hyvältä kaulalla ja istuu hartioillekin, joten olo on erittäin tyytyväinen ja varmasti nousee puikoille toisenkin kerran. Alla olevaa ohjetta ei ole testineulottu ja muistiinpanoissa oli hieman puutteita, joten jos joku kohta tuntuu oudolle tai toimimattomalle, heitä vaikka s-postia niin tsiigataan ja korjataan ohjetta.


Strange tides by anana

Tarvikkeet:
100 g villalankaa, paksuudessa 100g=200m (Esim. Cascade 220/Rowan Pure Wool Worsted/ Louhittaren luola Pohjan Akka) Kuvan huivissa siis kolme eri väristä kerää, ja ainoastaan hieman tummanharmaata ja turkoosia lankaa jäi jäljelle.
Puikot: 5,5 pyörö (tai käsialan mukaan, kuitenkin niin, että neuleesta tulee laskeutuvaa ja löyhähköä)

Huivi koostuu kahdesta erilaisesta osuudesta: A) Aina oikein neuleesta ja B) pitsineuleesta.
Molemmissa osuuksissa huivin reunojen lisäykset sekä vähennykset jatkuvat samanlaisena.
Huivissa neulotaan vain oikein silmukoita.
Oman maun mukaan voi päättää, kuljettaako raitalankoja mukana, vai katkaiseeko langan aina värin vaihtuessa. Mallihuivissa lankoja on kuljetettu reunan mukana, kieppaamalla kuljetettava lanka aina neulottavan langan alta ennen uuden oikean puolen kerroksen aloittamista (lanka jää nurjalle puolelle). Toki voit tehdä huivin myös yksivärisenä.
Huivi aloitetaan kapeasta päästä ja päätellään leveään päähän, jätäthän tarpeeksi lankaa päättelykerrokselle.

K2tog = neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen
yo = langankierto

ALOITUS:
Luo 3 silmukkaa.
Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein etu-ja takakautta, neulo viimeinen silmukka oikein. Käännä.
Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein, neulo seuraava silmukka etu-ja takakautta, neulo viimeinen silmukka oikein. Käännä.
Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo seuraava silmukka etu-ja takakautta, K2tog, neulo viimeinen silmukka oikein. Käännä.
Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo oikein kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa, neulo seuraava silmukka etu- ja takakautta, neulo viimeinen silmukka oikein.Käännä.

VUOROTELTAVAT OSUUDET

A
*Oikea puoli:  Nosta 1s, neulo seuraava silmukka etu-ja takakautta, neulo oikein kunnes jäljellä on 2s, K2tog, neulo viimeinen silmukka oikein.
Nurja puoli:     Nosta 1s, neulo oikein kunnes jäljellä on 2s, neulo seuraava silmukka etu- ja takakautta, neulo viimeinen silmukka oikein.*
* = toista kunnes sinulla on 15/ 37/ 59/ 81/ 103/ 125 silmukkaa ja aloita B-osuus

B
*Oikea puoli:  Nosta 1s, neulo seuraava silmukka etu-ja takakautta, [K2tog, yo] [...]=toista kunnes jäljellä on 3 silmukkaa, K2tog, neulo viimeinen silmukka oikein.
Nurja puoli:     Nosta 1s, neulo kaikki oikein kunnes jäljellä on 2s, neulo seuraava silmukka etu-ja takakautta, neulo viimeinen silmukka oikein.
Oikea puoli:     Nosta 1s, neulo seuraava silmukka etu-ja takakautta, neulo kaikki oikein kunnes jäljellä on 2s, K2tog, neulo viimeinen silmukka oikein.
Nurja puoli:     Nosta 1s, neulo oikein kunnes jäljellä on 2s, neulo seuraava silmukka etu- ja takakautta, neulo viimeinen silmukka oikein.*

*= toista viisi kertaa.
Jos teet raitoja kuten mallihuivissa, toista neljä kertaa B osuuden värillä ja viidennen kerran sillä värillä, jolla neulot A-osat.

Viimeisellä aina oikein raidalla, päättele huivi nurjalla puolella 14. kerroksella tai kun lanka loppuu.
Voit päätellä työn millä tahansa joustavahkolla menetelmällä. Esimerkiksi: neulo 2o, siirrä takaisin vasemmalle puikolle ja neulo silmukat takakautta yhteen, neulo 1o, siirrä 2s vasemmalle puikolle ja neule ne takakautta yhteen…..
Kastele ja pingota.


Huivin harmaa lanka on Rowan Pure Wool Worsted Superwash
ja
turkoosi ja lilahtava lanka Madeline Toshin Vintage Merinoa.