19.4.2014

Piha-askareissa

Ensimmäinen kevät uudessä kodissa,
ensimmäiset kevätpihahommat,
ollaan puoliksi pihalla.

Olen piirtänyt pihasuunnitelman ja
teoriassa tiedän mitä haluan mutta
käytännössä seison tumput suorina.

Onneksi meillä on ystävälliset naapurit
joilta kysyä,
ahkera apumies
ja aikaa.




Ei olla niin ryppyotsaisia,
tehdään sieltä täältä,
eksytään aiheesta
ja kirjoitetaan ylös mitä pitäisi muistaa jossain välissä tehdä.

Kohta on jo se takan puukolo täytetty
ja hämmästyksekseni mies mietti että pitäisikö ne sittenkin kaikki olla pyöreitä
koivuklapeja.




Pihalta kaatuu vielä muutamia puita,
siistitään ryteikköjä ja pohditaan mitä kasveja
allekirjoittanut ei onnistuisi tappamaan.
Viimeisin saavutus on ruukkuliljan kuolettaminen viikossa.



AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE !

17.4.2014

Mukavuusalueita venytellen.


Te, jotka olette olleet täällä pidempään, ehkä muistatte että meillä ei ole mitään seinillä lukuun ottamatta valkoista maalia. Edellisen asunnon remontissa olin vielä ihan noviisi, en lukenut sisustusblogeja ja ei tullut mieleenkään että seiniä voi maalata valkoiseksi jollain muulla kuin maalarinvalkoisella. Niinpä Tapiolan asuntoon levitettiin muistaakseni jopa kolme kerrosta maalia seiniin ja osaan alle myös lasikuitutapettia. Ennen kun haukotte henkeä niin tuodaanpa tiedoksi että nykyään on muitakin lasikuitutapetteja kuin 70-luvulta tuttuja kalanruotoja (jotka tosin nekin viehättävät minua omalla tavallaan). Meille laitettiin seiniin sileää lasikuitutapettia, sillä sen katsottiin olevan paras vaihtoehto paikata halkeamia ja muita seinän epätasaisuuksia. Tapiolassa seinät olivat siis valkoiset ja ainoastaan wc:n seinällä oli kaksi taulua ja keittiössä 3 valokuvaa ikkunan yläpuolella. Kolkkoa?

Minun mielestäni ei. Minä en kaipaa hyllyille tavaroita tai edes niitä hyllyjä, en kaipaa verhoja enkä kaipaa valkoiselle seinälle mitään muutakaan. Minulle valon ja varjon leikki valkoisilla seinillä on kuin maalaus ja pidän siitä miten tasaiset pinnat muuttavat muotoaan vuodenaikojen ja valon mukaan. Rakastan kaihtimia sillä niiden kautta syntyvät graafiset kuviot ovat ihan mielettömän hienoja. Se että laittaisin seinälle esittävää tai kantaaottavaa taidetta, tuntuu todella vieraalta. Ja meillä on ollut aina tauluja seinällä lapsuuden kodissani, eli en ole kasvanut ”valkoisessa laatikossa”.

Äitini onkin muistanut taajaan huomautella miten mikäkin taulu sopisi millekin seinälle. Muuttomme jälkeen hän jo visioi täytettä sinne tänne ja oli kovasti kannustava että teettäisin ison taulun jostain omasta valokuvasta. Ja samaa ovat muutkin sanoneet, miten meillä ei ole koti täynnä minun ottamia valokuvia. No kun… Ehkä tunnen että se on jotenkin ylpeätä laittaa omia kuvia seinälle, en ole ammatiltani valokuvaaja ja tulee sellainen olo että muut luulevat että pidän itseäni sellaisena jos seinämme olisivat täynnä ottamiani kuvia. Ja tiedän että monilla ihmisillä on, mutta koen että siinä on ero, jos ”yrittää ottaa hyviä kuvia” ja laittaa ne seinälle ja jos vain ottaa kuvia muistoista ja laittaa ne seinälle. Ja sillä ajatuksella sain käännettyä sen asian päässäni, me laitamme muistoja seinälle.

Kaikki yläkerran makuuhuoneet sekä keskikerros, lukuun ottamatta keittiötä, on maalattu valkoisella maalilla sävyllä Paperi. Sävyttämätön valkoinen maali kellastuu UV-säteilyn vaikutuksesta ja maalarin valkoinen ei ole itseasiassa se valkoisin, vaan lähimpänä puhdasta valkoista on sävy paperi. Olin suorastaan riemuissani tästä löydöstä ja kiitos tästä kuuluu useammalle eri blogille joissa seikkailin etsimässä vinkkejä valkoisista maaleista. Kolme kattoa kannattelevaa pilaria oli oltrattu keltaisen marmorin näköiseksi ja vaikka arvostan suunnattomasti kädentaitoja ja sitä käsityötä joka tolppiin oli laitettu, ei sävy sopinut värimaailmaamme yhtään joten myös tolpat maalattiin samalla maalilla kuin seinät.

Lamelliverhot ovat myös valkoiset (instagrammissa varmasti näkyvät jossain kuvissa...). Verhojen kiinni ollessa näkyy niistä läpi pihan varjoja ja kun verhot ovat auki niin seinät heräävät eloon. Alunperin asunnossa oli verhot ja meidän piti myös verhot tilaan jättää mutta toisin kävi emmekä ole enää harkinneet erilisia sivuverhoja. Mutta niitä kuvia tuli.



Kirjoitin täällä 26.6.2014 näin ”Ja tiesin. Menin vaatimattoman näköiseen taloon joka oli vähän väärän värinen, vähän väärässä paikassa mutta tiesin sillä sekunnilla kun astuin olohuoneeseen että tässä on meidän koti.” Ja nyt, lähes vuotta myöhemmin päätin koota siihen samaan paikkaan tarinamme vuoden takaa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy iso vaikutin sille, miten päädyimme muuttamaan Kehä III:en toiselle puolella ja juurikin omakotitaloon. Seuraavat kolme kuvaa muistuttavat meitä ikimuistoisesta Floridan matkasta jonne lähdimme maksettuamme käsirahan, pää täynnä kysymysmerkkejä ja jännitystä, lapset vielä täysin tietämättömänä tulevasta muutostamme. Kolmannessa kuvassa näkyy minulle jo lapsuudesta tuttu Porvoo, joka on meille nykyään melkein kuin kotikaupunki ja viimeisessä kuvassa ensimmäinen perheretki muuton jälkeen Varlaxuddenissa, ”Hei, me ollaan muutettu Söderkullaan!”







Noin seitsemän vuotta meni ennen kuin meidän seinät saivat valkoisen maalin lisäksi muuta päällystettä ja minullehan tämä on aika major juttu mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Miehen mielestä taulujen olisi pitänyt alkaa vasta isolta seinältä, mutta se että tilaan tulee ikään kuin poikkilinja joka jatkuu tilaa halkovan pylvään läpi, oli minun mielestäni paremman näköinen ratkaisu. Luulen että tällä hetkellä myös mies on samaa mieltä. Ja luulenpa että myös äitini on sitä mieltä että tämä on parempi kuin se että seinällä olisi ollut 1-2 isoa taulua. Erään ystäväni mielestä taulujen olisi pitänyt olla mustavalkoisia mutta halusin ehdottomasti pitää tunnelmaa luovat värit tauluissa, onhan kotimme muuten aika vähävärinen kun valkoista, mustaa ja harmaata koristaa värein vain sohvatyynyt ...ja sotkut. Tästä innostuneena olen jo silmäillyt muitakin paikkoja joihin vastaavia muistokuvia voisi sijoitella, väreillä tai ilman. Ensin niitä muistoja pitää kuitenkin elää.

Kuvat: anana/ Rajala, Premium, 1,50/ 8,50 €
Kehykset: Ikea/ Strömby, 30*40cm, 6,99 €
Paspartout: Clas Ohlson/ Canson, 30x40/19x29 cm, 4,29 €

Ps. Miehen mielestä olohuoneemme ”pieneni” kuvista johtuen, korjasin kuitenkin asiaa hankkimalla uuden, hieman siromman, sohvan. Suostuisikohan Nietos pitämään tossuja tassuissa ;)
Pps. sohva myynnissä/ kyselyt sähköpostilla

7.4.2014

Uusi vanha uudempi keittiö


Siinä nurkassa, ikkunoiden edessä, on paikka missä voi istua ja kertoa päivästä. Vaikka pöydillä ei saa istua (kts. alin kuva) niin tässä kohtaa saa. Siinä nurkassa oli hetken mikro, joka oli muuttanut siihen hyllyltä oudon eri-pari-kaappi-rivistön vierestä. Hyllyltä, jonka ruuvasin pois miehen ollessa matkoilla. Ennen hylllyä ruuvasin irti oudon kaapin liesituulettimen oikealta puolellta ja koska kaapin mukana lähti osa seinää, laitoin siihen taulun. Taulu on muuttanut meille äidiltäni ja taulun vieressä on lähes samanlainen maisema, samassa muodossa, kun katsoo ruokatilan ikkunasta ulos. Miehen tullessa matkoilta, hän vaihtoi liesituulettimen vasemmalla puolella olevan kaapin ja toisen seinän keskimmäisen kaapin paikkaa keskenään. Samalla poistettiin pari pientä yläkaappia. Sitten maalattiin kaakelit.


Ennen
Sellaista pientä säätöä vielä jäljellä. Mikrolle pitää vetää sähkö ruokatilan puolelta., veitsiteline pitää laittaa seinään (oh noes, kestän veitsitelineetkin nykysin), johdot pitää kikkailla hieman näkymättömämmäksi ja ei haittaa yhtään jos mies keksii miten liesituulettimen valon saa vähemmän keltaiseksi. Kaappien alla olevat valot vaihtunevät jossain vaiheessa. Pikkujuttuja jotka ei enää tunnu missään kun yleisilme on muuttunut mielestäni valtavasti kaakeleiden värin vaihdon myötä. Kyllä tässä nyt elelee kunnes on järkevää tehdä keittiöremppa.

Nyt olen ollut aikalailla erilaisessa keittiössä kuin edellinen keittiömme oli ja näin sitä huomaa miten erilailla me asioita katsellaan; se että itse ehdottomasti integroisin mikron kalusteisiin ja asentaisin sähköpistokkeet tasoihin tai kaapistoihin uputettavaksi, ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Nyt kokemuksesta voin sanoa, että korkeakiiltovalkoiset kaapit pysyvät paljon siistimmän näköisinä ja ovat helpommat puhdistaa kun tälläiset tummat. Vetimiä en ottaisi vieläkään ja ylöspäin nostettavia ovia joutuisin vielä pohtimaan.  Ehdottomasti edelleen olen sitä mieltä että keittiössä kivitaso hakkaa puutason mennen tullen, niin ulkonäöllisesti kuin käytännöllisyydessäkin ja välitilassa peili on edelleen oma valintani. Alasokkeleihin upottaisin laatikot kuten tein 7 vuotta sitten vaikka lisätilaa ei tarvitsisikaan; tilaa ei ole ikinä liikaa ja kaappien alustaa ei ole kovin kiva imuroida ja sieltä on pirun hankala puhdistaa kissan karvaoksennukset. Nyt olen todennut että apteekkarin kaappi on edelleen suuri ihastukseni, korkeat pystykaapit ovat oikein hyvät ja pyörivä kattilakaappi on tosi toimiva. Vinokulmat kulmat taas ei ole se minun juttu ja kuvassa näkyvä liesi/tuuletin kokonaisuus ei tule yhtään mieleisemmäksi vaikka aika kuluu. Keittiön lattiaksi en ottaisi isolla saumalla olevaa pinnastaan hieman epätataista klinkkeriä, vaan puskusaumaan asennetun kiilloitetun laatan, kuten edellisessä kodissamme. Kokonaisuutena on ollut kuitenkin erittäin hyödyllistä joutua pois tutusta ja mukavuusalueeltaan. Tulee vähän syvyyttä mielipiteisiin sekä pohdintoihin ja kokemus tulee olemaan iso apu kun joskus keittiöremppaa teemme. (Linkki edelliseen keittiöömme)


4.4.2014

Kevätpäivitys

Nyt maalataan sitä toistakin seinää, eihän sitä voinut enää jättää ennalleen kun huomasi miiten paljon parempi se voisi olla! Puutarhakärpäsen puraisemana olen hakenut säkeittäin rodomultaa, lannoitetta sekä Sininatan siemeniä. Olen myös yrittänyt etsiä kirjallisuutta Alppiruusuista ja Atsaleoista mutta pitänee tehdä reissu keskustan Akateemiseen paremman valikoiman toivossa. Huomenna kahvitellaan ystävien kanssa tällä viikolla olleita synttäreitäni ja miehelle on annettu ohjeeksi peittää Rodot ja purkaa grillikatos. Pari viikkoa aikaa valmistautua kirpputoriin, sillä vien taas Nella ja Nuttuun ison määrän bellan pieniä vaattteita. Muutamille kysyjille tiedoksi että niitä on  p a l j o n  ja on todella epätodennäköistä että ehdin niitä kuvaamaan yksittäisiä ostoksia varten, ellei sitten ole ihan jotain tiettyä. Meidän vierashuoneen kaksi nurkkaa on nimittäin täynnä pieniä vaatteita sekä kenkiä ja niistä on päästä eroon ennen kesää koska aloitamme toisen vierahuoneen rempan ja meillä ei vieläkään ole varastoa. Aikaa tuntuu olevan taas liian vähän kaikkeen, sillä päälle puskee tytön synttärit alle kuukauden päästä ja sitten alkaakin pikkuhiljaa kesän juhlakausi Yo-juhlineen ja synttäreineen. Olisi paljon kätevämpää jos viikonloput sisältäisivät kolme päivää! Keittiö on aikataulutettu valmistuvaksi sunnuntaina. Oliivipuukin on tainnut kuolla, ajattelin että vaihtaisin sen toiseen multaan, jos sieltä jostain joku hengenpihinä vielä löytyisi. Tätä just tarkoitin, minulla ei elä kasvit edes puolta vuotta.

PS. Kahdet uudet *joka tytön unelma* Sketchersin tennarit vilkkuvilla valoilla löytyy koossa 33,5 (korkeavartiset sekä matalavartiset). En vie niitä kirpparille vaan myyn suoraan, sillä kengät maksavat uutena noin 50-70 euroa, kyselyt sähköpostilla.





 

3.4.2014

Pientä pintaremonttia keittiössä

Meidän keittiö on ihan ok. Siis siihen nähden että se voisi olla todella paljon kamalampi ja sillon olisimme todellisessa pattitilanteessa. Keittiö on sen ikäinen ettei sitä ole vielä järkeä remontoida mutta noin 5-10 vuoden päästä voisi sellaista jo ajatella. Meidän vanhaan kotiin jäi minun suunnittelemani todella laadukas HTH:n keittiö; kaihoten muistelen valkoisia vetimettömiä korkeakiiltoisia kaapinovia, hidastimia, mustaa kiveä sekä välitilan peiliä. Lattian musta kivilaatta oli täydellinen. Nyt meillä on harmaat ovet, vetimillä joihin jää vaatteista kiinni, puiset tasot ja välitilassa ehkä jotain puristelaattaa jossa yhdessä laatassa on ikäänkuin monta laattaa samassa. Laatan väri on harmaansininen ja sauma-aine... onkohan tuo joku punatiilen värinen suunnilleen. Kuten todettu, ei ihan omaan silmään nappi mutta ei ihan mahdotonkaan. Kun ostimme asunnon, sanoin että kaappien paikkoja vaihdellaan ja välitilalle on tehtävä jotain. Ja nyt on tehty.


Amatöörimäisesti unohdin ottaa ennen kuvat mutta luulenpa että teemme saman tempun keittiön toiselle puolelle ja pääsen vielä korjaamaan asian. Nyt siis maalasimme sen puolen keittiöstä, jossa harvemmin laitetaan ruokaa, ellei sitten leivota. Ensin pesin laatat ja sitten sudimme päälle kerroksen Otexia. Tartuntapohjamaali on todella riittoisaa ja tuollaisesta pienestä purkista riittää useampaankin välitilaan, riippuen toki keittiön koosta (snadi purkki maksaa noin kympin). Meillä välitilaa nyt kertyi reilu 3,5 metriä ja purkista ei tainnut mennä puoliakaan.


Maalarinteippiä meni sitäkin enemmän ja revimme ensimmäiset teippaukset pois Otexin levitttämisen jälkeen ja jätimme seinän kuivumaan yöksi. Seuraavana päivänä uudet teipit ja mies telasi ensimmäisen kerroksen maalia pintaan. Mikäli kaakelit haluaa kaakelin näkösiksi, kannattaa pintaan laittaa kaakeleiden maalaukseen tarkoitettua maalia. Me halusimme välitilan muistuttavan seinään ja siksi maalasimme sen samalla seinämaalilla millä loppuasunto on maalattu ja maali levitettiin telalla. Laattasaumat jäävät tietysti näkyviin mutta se ei tässä kohtaa haittaa. Seuraavana päivänä päälle levitettiin vielä yksi kerros maalia ja se näyttää riittävän ja nyt puuttuu enää silikonit pöytätason ja seinän välistä.




Toinen puoli meidän täytyy pestä jollain todella stydillä aineella koska sillä puolella on liesi ja liesituuletin. Uskon että tämän onnistumisen innoittamana projekti saadaan alulle hiema nopeammin kun tämä ensimmäinen vaihe, jonka itseasiassa alotin miehen ollessa matkoilla jotta alkaa tapahtumaan. Kaappien siirron yhteydessä muuten huomasin että voisi taas karsia, vaikka muuton yhteydessä jo karsittiinkin. Tuntuu että on liikaa mm. mukeja ja laseja joita ei ikinä käytetä. Toisaalta, olen aika höveli ajattelemaan että lasten on kiva juoda siitä ja tästä.. vaikka monien mukien ja purkkien säilyttäminen on todella hankalaa, hyvänä esimerkkinä 25 senttiä korkeat Ice Age ja Saapasjalkakisa mukit ;) Mitenhän nämä on ikinä mahtuneet puolitoista kertaa pienempään keittiöön...



30.3.2014

Ihan pihalla...


Nietos on nyt päässyt muutamana päivänä ulos ja on tietysti aivan pähkinöinä. Ekalla ulkoilukerralla katti veti matalana maha tontissa ja aistit viritettynä huippuunsa mutta tänään meno oli jo varmempaa ja nythän tuo ei enää halusisi sisällä ollakaan. Lapsiakaan ei ole juuri näkynyt, ulkoleikit aurinkoisena säänä hakkaa sisällä kököttämisen mennen tullen ja yksi pyöräkin on saatu kaivettua varastosta miehen poisaolosta huolimatta.


Minä olen miettinyt pihajuttuja. Meidän muuttovalmis koti on kevytremontoitu ja projekteja riittää varmasti tästä ikuisuuteen. "Joo ei pihalle tarvitse mitään tehdä kun se on jo tehty pihasuunnittelijan toimesta" -lausahtus kaikuu vain enää muistoissa ja nyt tehdään jo pihaakin. En todellakaan ole mikään multasormi, tapan kaikki kukat kotonakin ja minulta puuttuu mielenkiinnon lisäksi aikaa sekä sitä tieto-taitoa jota kukkapuutarhan ylläpitäminen vaatii. Ja meidän pihalla on niiden vajaan viidenkymmenen Tuijan lisäksi vaikka mitä, toistaiseksi. Piirsin koko pihasta pohjakuvan ja nyt yhdessä kappaleessa lukee mitä kaikkea poistetaan, seuraavassa mitä siirretään ja kolmannessa mitä uutta laitetaan.

Tarkoituksena on tehdä pihasta Rodopuutarha koska maasto luontaisesti tukee Rodojen sukuun kuuluvien kasvien kasvua. Tämä sopii minulle mainiosti koska rakastan Alppiruusuja, joten mielelläni niitä omalla pihalla katselen. Puolet pihasta on luonnontilassa ja Alppiruusut sekä Atsaleat sopivat hyvin mäntymetsäiseen maisemaan eikä kontrasti luonnontilassa olevan osan ja varsinaisen pihapiirin välillä tule liian voimakkaaksi. Jo olemassa olevat Rodot kaipaavat lisää multaa joten kunnostetaan (mikäs puutarhatermi se sitten on?) ne ja siirretään jo olemassa olevia muita kasveja hieman eri paikkoihin. Muutama puukin kaadetaan ja sitten pikkuhiljaa kasvatellaan meidän näköistä pihaa. Pidän myös Pioneista, ruusuista sekä Hortensioista, joten äitini (joka on velho kasvienkin suhteen) kanssa selvittelemme myös niiden mahdollista sijoitusta pihalle. Tarvoitteena olisi saada piha johon ei tarvitse ostaa joka kevät kukkia, vaan joka kukkii itekseen keväästä syksyyn.



Meidän lapset rakastavat kaiken maailman horsmien kasvatusjuttuja ja he valitsivat mm. mansikoita sekä ruohosipulia kevätkylvöihin. Itse nappasin vielä auringonkukkia (siis niitäkin on vaikka kuinka paljon erilaisia!) sekä tilliä ja tänään laiteltiin niitä tulemaan. Saa nähdä tuleeko niistä mitään, vai onnistuinko tappamaan ne jo kylvövaiheessa...

Ei muuta kun puutarhavinkit jakoon ja aurinkoa ensi viikkoon!

24.3.2014

Sydämellinen kevätmösä [ohje]

Ehkä muistanette että sain mahtavan yhteistyötarjouksen Tititystä reilu kuukausi sitten ja paketti Semilla luomuvillalankaa kolahti postiluukusta työstettäväksi. Täällä on puikot suihkineet minkä ehtivät ja Semillan lisäksi on tullut neulottua muutama tyynyliina Novita Tuubistakin. Varsinaiset yhteistyöneuleet ja niiden ohjeet ovat tulossa mahdollisimman pian ja niitä odotellessa voi tehdä vaikka pipon. Innostuin langasta niin paljon että päätin hankkia lankaa muutaman kerän lisää ja neuloa pitkästä aikaa kirjoneulepipon. Pidän paljon kirjoneuleista mutta niiden suunnitteleminen on sen verran työläänpää että helpommin tulee tehtyä jotain suoraviivaisempaa: palmikkoa tai eri neuloksia. Sydänkuviointi tuntuu olevan kovin pinnalla nyt joten päätin käyttää kuvioista klassisinta ja tehdä sydänpipon. Alussa oli vain ajatus ja pikkuhiljaa se siitä muodostui oman näköisekseen ja kavennuksetkin asettuivat kivasti omille paikoille. Semilla lankana on aika ohutta (ja ihan superkiva neuloa) mutta pipo on ikään kuin kaksinkertainen langanjuoksujen takia, joten kyllä tällä pikkupakkasillakin pärjää. Tyttö tykkää piposta eli tärkein saavutettu.

Jos et ole tehnyt kirjoneuletta aikaisemmin niin muistathan jättää langanjuoksut tarpeeksi löyhäksi ja tarkkailla ettei langat mene aivan solmuun. Kaikki muut langanjuoksut voi tehdä tavallisesti mutta viimeisin sydänkerroksen kohdalla kannattaa se pisin väli heittää muutaman kierroksen ajan pohjalangan kautta, ettei juoksusta tule liian pitkä. Linkki Käspaikan kirjoneule -osioon.



Luomu sydänmösä Hertta
Koko noin 6-12 vuotta 

Lanka: Semilla
1 kerä pohjaväriä + valinnaiset värit sydämiin
Puikot nro. 4
40 cm pyörö ja/tai 4.0 sukkapuikot
Neula päättelyitä varten

Luethan ohjeen ensin kerran kokonaan läpi.
Kaavio
Luo löyhästi pohjavärillä 120 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi.
Aloita 1o1n joustin, neulo oikein silmukat kiertäen
Neulo joustinta noin 10 kierrosta.

Vaihda aina oikein neuleeseen ja aloita kaavio.
(Itse neuloin ensimmäisen sileän kierroksen kaikki silmukat kiertäen mutta voi neuloa tavallisestikin)
Toista kaaviota kunnes olet tehnyt sen kaksi kertaa ja sydämiä on neljä kerrosta.

Jatketaan kaaviota vielä yhden sydänkerroksen verran mutta aloitetaan kavennukset nyt kaavion toisella (2) kierroksella. Joka toinen sydän jää pois tällä viimeisellä sydänkerroksella koska siihen kohtaan tulee kavennus. Kavennetaan jokaisella kierroksella neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen, niin että kavennuskohta liikkuu koko ajan oikealle. Kavennuskohtia tulee kuusi.

Ensimmäisellä kavennuskierroksella kavennetaan aina 19. ja 20. silmukka ja ensimmäinen kavennettava silmukkapari on 15. ja 16. silmukka kierroksen alusta laskettuna.
Seuraavalla kierroksella kavennetaan 18. ja 19. ja ensimmäinen pari silloin on 14. ja 15. silmukka… jatka kavennuksia näin että silmukkapari muuttuu aina yhtä pienemmäksi.
Toista kavennuksia kunnes jäljellä on 6 silmukkaa, vedä lanka läpi ja päättele langanpätkät.

Suosittelen höyryttämään pipon niin neulejälki tasoittuu.

Ps. Itse mogasin ja kun aloitin kavennukset sekä viimeisen sydänkerroksen ja aloin tekemään ensimmäistä sydäntä väärään kohtaan. Tuossa kannattaakin olla tarkkana ja ehkä laittaa silmukkamerkit kavennuksiin niin voi keskittyä laskemisen sijaan siihen että sydämet tulevat oikeisiin kohtiin ;)



Jos teet, niin vinkkaathan mahdollisista virheistä. Jos teet ja julkaiset somessa tms. niin muistathan mainita ohjeen lähteen.