1.7.2017

Kesätauko


Lapsuudessa kesälomat tuntuivat uskomattoman pitkiltä ja seesteisiltä. Kesät ovat muistoissa aurinkoisia ja vähäsateisia ja sateetkin olivat lämpimiä tai nopeita upeita ukkosia. Vanhemmillakaan ei tuntunut olevan töitä ja jos muistoihin luottaa, olivat he lomalla yhtä kauan kun me lapsetkin. Kesäpäivät kuluivat serkkujen mökillä tai papan luona landella ja yleensä ei tehty sen kummempaa. Savonlinna Kesämaassa saatettiin pyörähtää kerran ja Lintsi ja Korkeasaari oli tietysti myös käytävä, mutta muuten, me paistateltiin päivää, pestiin uusia perunoita,veneiltiin ja grillattiin muikkuja. Oltiin vain.

Joko aika on kullannut muistot tai sitten kehityksellä ja kauppojen aukiolon vapautumisella on ollut suurempi vaikutus omaan lomaan kun pm äkkiseltään tajunnutkaan. Meidän kesälomat hieman vaihtelevat riippuen lasketaanko kesälomaksi se aika joka on koulusta tai töistä vapaata vai se aika, joka on harrastuksesta vapaata. Meille vanhemmille, harrastuskauden päättyminen tuo uskomattoman paljon vapaita tunteja päivään, voisi melkein sanoa, että joka päivä kelo 16-21:30 on ”vapaata”, kun jäät on sulatettu ja junnujen luistimet heitetty naulaan. Näin ajateltuna, meillä on lepposaa työntekoa kesällä kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppuun sillä bellan luistelukausi loppuu kesäkuussa kesäleirin jälkeen ja Jiin jo hieman aikaisemmin. Lasten kouluthan ovat jo päättyneet aiemmin mutta kesäkuun puolen välin jälkeen, nuo mokomat voivat kuluttaa päivänsä vallan joutilaina ja autuaina. Me vanhemmat käydään toki töissä, mutta kun asutaan täällä maalla, niin töiden jälkeen kotosalla olo on lähestulkoon kuin mökillä olisi. Ainakin silloin kun ei tarvitse juosta siellä ja täällä etsimässä ja ostamassa sitä sun tätä.

Pidän tänä vuonna itse lomaa kolme viikkoa elokuussa osittain käytännön pakosta. bellan luistelukausi alkaa nimittäin elokuun alussa, vaikka koulut alkavat vasta elokuun puolessa välissä. Ennen koulun alkuja kilpajoukkueet harjoittelevat noin viisi kertaa viikossa ja harkat on aamupäivisin tai päivällä. Koska asutaan eri kylällä kuin treenit on, on kuskauksien takiakin jonkun oltava lomalla. Perheen yhteinen lomakausi ajoittuu elokuulle, joten osa treeneistä tulee jäämään varmasti väliin, sillä haluamme L O M A T A myös yhdessä perheenä. Koska olemme kuitenkin valinneet lasten kanssa harrastukset joihin kuuluu sitoumuksia, ymmärrämme, että se tarkoittaa tässä kohtaa myös sitoumuksia meiltä vanhemmilta, eikä treenejä jätetä väliin tarpeettomasti. Pienen kaupungin seuran etu on, että treenejä voi kuitenkin ilman sen suurempaa draamaa joskus skipata, kuulemani mukaan isoissa kaupungeissa ja joukkueissa voi olla hieman toinen tilanne.

Kunnes meidän vanhempien loma koittaa, yritämme nauttia vapaasta työaikojen ulkopuolella ja viikonloppuisin. Junnut onkin jo täysin lomamoodissa ja bellan synttärilahjaksi saama trampoliini (Jota meille ei muuten ikinä tule, eiku.) on ollut kovassa käytössä. Oli ilo huomata, että vielä 2000-luvun someskiditkin katsovat taivaalle ja miettivät pilvien muotoja, onneksi ihan kaikki asiat ei muutu.



24.6.2017

AleAleAle tai jotain ihan muuta.

Yritin käydä aleshoppailemassa mutta heikoin tuloksin. Ensinnäkään emme tarvitse juurikaan mitään ja ne tarvittavatkin on enemmän sellaisia pistohankintoja sieltä täältä ja toiseksi, ainakin Jumbossa oli aika heikko esitys. Parasta antia olikin hyvän ystäväni seura josta saan nauttia aivan  liian harvoin nykyisin sekä tyttöjen keskeinen aika bellan kanssa. En missään nimessä voi kutsua itseäni minimalistiksi mutta fakta on, että lapset kasvavat hitaammin ja lähtökohtaisestikin olen halunnut vähentää kuluttamista jo useamman vuoden ajan. Hankitaan se mitä tarvitaan ja joskus jotain mitä ei välttämättä tarvittaisikaan, mutta ei kiitos kertakäyttöostoksille.

Näistä aleista on toisetaiseksi hankittu yksi yhteinen huivi minulle ja Bellalle sekä hieman isompi ostos eilen Nivalan Laatulaskusteesta, joka on muuten yksi ehdottomista mielenkiinnonkohteistani nykyisin. Aika kiva kattaus sisustustavaraa ja mukavia kampanjoita, kantsii tsekata.

Vähän samaan tapaan kuin Nivalan Laatukalusteella on juhannuksen läpi kestävvä tarjouskampanja, näyttää samaa tapahtuvan täällä, tässähän on postausta jokaiselle päivälle. Aika pihapainotteista tuntuu olevan, sillä kevät meni kiireessä, sitten räjäytettiin koti keittiöremontin takia ja åihalla nyt muutenkin on helppoja ja nopeita kuvauskohteita. Sen suuremmin en pihaan ole ehtinyt panostaa kuin, että kävin tekemässä etukäteen suunnitellut hankinnat Mustilasta. Huokaus, se on aina yhtä miellyttävä reissu eikä taaskaan ollut tarpeeksi aikaa! Samalla tapasin Jukaraisen Katin, jonka 100% Outdoor-blogi oli ensimmäinen puutarhablogi jolle lämpenin. Sen rento ja visuaalinen ote puutarhaan jotenkin avasi silmäni ja sai kiinostuksen heräämään. Kaikessa hämmennyksessä tämäkin taisi jäädä Katille kertomatta taannoin lauantaina, mutta tulihan nyt tässä, eli kiitos Kati ja pihakin kiittää!

Ja sitten loput kuvat pihalta








Mukavaa keskikesän jatkoa!

23.6.2017

Alppiruusujen elvytys


Se meidän magnolia olisi vielä parempi esimerkki siitä, mitä pieni TLC voi saada aikaan. Valitettavasti mulla ei ole kuvia siitä pystyyn kuollesta risusta, jonka olin heittämässä biojätteeseen, joten saatte tyytyä nyt puistoalppiruusujen selviytymistarinaan.


Muutimme tänne 2013 ja pihan piti olla suunniteltu, valmis, hoidettu ja upea. Valitettavasti, joko kaikki kuoli siinä yhdessä kesässä kun en osannut/tajunnut/huomannut hoitaa kasveja, tai sitten ehkä jo lähtökohdissa oli jotain perustavan laatusta vikaa, mene ja tiedä. Kun 2014 alkoi vähän kiinnostamaan pihan kasvustot, niin ei me kovin montaa kukoistavaa kasvia löydetty. Koska rakkauteni alppiruusuihin oli alkanut jo Tapiolassa asuessa säännöllisissä vierailuissa Haagan rodopuistossa, päätin aloittaa elvytyksen yläpihan alppiruusuista.

Pensaita pihalla oli yhteensä neljä. Kaksi valkoista Cunningham’s Whiteä ruokatilan edessä ja kaksi puistolappiruusua laituriksi kutsutun terassin edessä. Pensaat olivat jo lähtökohtaisesti väärässä paikassa, sillä ne oli istutettu kallion päälle, jossa ei juurikaan maavaraa ollut ja etenkin puistoalppiruusut olivat paahteisella ja tuulisella paikalla, joka isojen lehtien kautta haihduttaville kasveille on hieman haasteellinen kasvuympäristö. Se myös näkyi pensaista, sillä olivat lähinnä keppikasoja joista roikkui muutama lehti. Lähtökohta oli "ei mitään menetettävää" joten ryhdyimme reippaasti töihin.



Ensin selailin vähän nettiä ja sitten hankin ison kasan rodomultaa. Kaivoin pensaat ylös ja laitoin juuripaakun vesiämpäriin, kunnes sain uudet mullat maahan. Laitoin niin paljon multaa kuin kallion koloihin sain mahtumaan, jonka jälkeen istutin pensaat takaisin suunnilleen samaan syvyyteen ja heitin reippaasti katetta koko istutusalan päälle. Kastelin pensaita säännöllisesti koko ensimmäisen kesän ja annoin veteen sekoitettavaa rodolannoitetta kuukausittain.

Alppiruusuthan tekevät seuraavan kevään nuput jo kuluvana kesänä, joten jos pensaat kärsivät, on turha odottaa kukintaa seuraavan keväänä. Yllätykseni olikin melkoinen kun kasvit lähtivät vinhaan kasvun ja jo seuraavana keväänä kaikki pensaat kukkivat. Olen pyrkinyt suojaamaan pensaat keväisin auringolta ja lannoittaa niitä noin kerran kuukaudessa kesäkaudella. Kukinnan jälkeen kerään kukinnot pois, jolloin kasvit pääsevät kunnolla keskittymään uuteen kasvuun ja uusiin nuppuihin. Nuput kannattaa myös uudelleen istutuksen yhteydessä kerätä pois, jolloin kasvi juurtuu kunnolla eikä ”keskity kukkimiseen". Toissa talvena osa oksistoista paleltui mutta ottaen huomioon, kuinka paljon talvi tuhosi kasveja koko maan laajuudelta, olivat vauriot vähäisiä.




Alppiruusut ovat täydellisiä kasveja, jos halut upeita kukkia pienellä vaivalla. Tavallaan riittää, että istutuspaikka on hyvä ja varmasti kohtuulisesta lannoituksesta ei haittaa ole. Keväisin olen kerännyt töistä käytettyjä kahvipuruja pensaiden juuristolle. Nyt muutaman vuoden jälkeen, meinasin heittää myös hieman lisää multaa ja katetta mutta tulee kuitenkin muistaa, että pintajuurisena kasvina, ei alppiruusua voi "haudata uuteen multaan”. Alppiruusut kukoistavat aurinkoisessakin paikassa, kuten tästä meidän eteläpihalta huomaa, sillä varjoahan tässä ei ole, vaan aurinko paistaa lähes aamusta iltaan. Joskus pitkinä kuumina ja kuivina kausina (joita ei juuri Suomen kesässä yleensä näy) olen lisäkastellut pensaita, mutta tämä on tosiaan aika harvinaista. Silloin kun alppiruusu alkaa roikottaa lehtiään, tietää, että se kaipaa vettä jolloin sitä myös kannattaa antaa. Tulee myös pitää huoli, että juuriston päällä on peittokasveja tai katetta.

Tässä alla kuvat puistoalppiruususta 2015 ja 2017. Valitettavasti Cunningham's Whitesta ei ole vastaavaa kuvaparia mutta muutos on vastaava. 2015 kuvasta erottuu tummimpi kasvusto vanhana ja kirkkaamman vihreät lehdet ovat saman kesän kasvua. Molemmat pensasparit notkuvat nykyisin kukkia kukinta-aikaan eikä vihreitä lehtiä juuri edes kukilta näy. Kukat kuhisevat aina pikkupölyttäjiä ja koko piha tuntuu heränneen eloon vain muutamassa vuodessa.