6.1.2010

14 kuvaa lastenhuoneesta.



Lastenhuoneemme on ihana.
Sinne on isot pariovet liukuovilla.
Siellä on isot ikkunat.
Sinne paistaa aamuaurinko.
Siellä on isot kaapit joissa peilit.



Mutta.
Nyt tässä tulee se mutta.
Siellä asuu
2 lasta.
2-vuotias ja 8-vuotias.
Poika & tyttö.
Heillä on hieman eri jutut.

Argh.



Tässä on nyt noin 2,5 vuotta väännelty ja käännelty.
Siirretty ja poistettu.
Hankittu ja myyty.

Mutta nyt se saa olla tässä.
Tämän parempaa en minä siitä saa.
Ehkä Marko, mutta me emme tunne
 -in  person.

Verhot tulee vielä.
Mutta sitten se on pääpiirteissään tässä.












Minulle tärkeintä on että asioilla on omat paikat.
Tila on selkeä.
On paljon lattiapinta-alaa.
Ja huone näyttää lastenhuoneelta.
Ison oviaukon vuoksi,
sen on näytettävä kivalta myös olohuoneesen.



Poika sai vihdoin uuden sängyn.
Se on Muuramen Jungmanni
ja
hankittu siksi että se on muunneltavissa.

Saattaahan tulla tilanne
että joku haluaa yläsänkyyn
tai vaikka sängynalauslaatikkoon.
Mistäs noista tietää mitä keksivät.















Huonekaluja huoneessa ei ole montaa.
2 sänkyä,
8 kpl Muuramen nepparimoduleita,
ja uusi Expedit.

Lisäksi siellä on keittiö,
pari pyörää,
auto,
rummut,
nukenkehto,
nukenvaunut
...
ja kaikkea muuta kummaa mitä ne lapset tarvitsevat.
Se on ihan ok,
heidän maailmansa se on.
Minä kyllä osaan joustaa.



Mutta ne verhot.
Nyt ikkunoissa on vain pimennysverhot,
sillä aurinko paistaa suoraan huoneeseen koko aamupäivän.
Minulla on uusi idea eli.
Jos joku osaa suositella edullista ompelijaa,
olen kiitollinen vinkistä.

Oikein lapsellista viikkoa kaikille!

5.1.2010

Lastenhuoneessa tapahtuu.



Niin kuulemani mukaan muillakin.



Maanantain mies kävi Ikeassa.
Pakko venyä periaatteista, tarvitsemme säilytystilaa.



Tänne mahtuu lapsi jos toinenkin,
vihdoin saamme homman järjestykseen.



Apuasentajan miestä tilanne
näyttää toivottomalta.
Isikin hakkaa tappeja Hakkan leluvasaralla.
Tuleekohan tästä mitään.



Näihin päästiin vasta tänä iltana.
Siivosin lastenhuonetta useamman tunnin,
nyt on ehkä hieman kipeämpi olo.
Mutta huomenna kivempi jatkaa kun
on saanut jotain edes aikaan.



Padmé tajusi heti!
Tätä se äiti on kaivannut,
white box tuotekuvauksille.
Näppärä likka :)



Huomenna jatketaan.
Verhohomma edistyy mielessä,
ajatuksia on.
Ja samalla pääni raksuttaa kuumeisesti...
minne laitamme
rummut
kitaran
keittiön
pyörän
potkupyörän
lehmän
ja 
auton.


No täydellisyyttä ei ole.
Ei ainakaan meidän lastenhuoneessa.
Se on kompromissien viidakko.



Huomiseen !

3.1.2010

sALEttiin tarpeellista ja ihan vähän fiilistelyä.


Ref. Superflunssainen alemietelmä sohvan pohjalta



Aleaikaan täydennetään varastoja. Tiedän että osa käy alessa vain siksi että voi ostaa halvemmalla fiiliksen mukaan, minä en. Ostan alesta mahdollismman paljon perusvaatetta seuraavaan vuoteen samalle kaudelle, ostan määrätietoisesti ja nopeasti, en fiilistele, mieti ja jahkaile.

Tunsin silmät selässäni kun olin ostoksilla Zarassa,
hylly kerrallaan,
rekki kerrallaan,
vaatteet kasaantuvat vasemmalle kädelle,
oikea juoksee läpi hengareita ja pinoja
-en näe muita, en kuule mitään,
keskityn vaan että pääsen kaupasta pois,
mahdollismman nopeasti.
Kasoja en juurikaan kaiva, toki poikkeuksia tähänkin.

En yleensä osta ellei ole ainakin -40%, tosin Zaran prosenteista en tiedä -siellä taitaa olla pienempi ale mutta hinnat ovat kohtuullisia ja kuten todettu, se on meidän perusvaatemekka =) Aina tarvitaan pooloja, pikeepaitoja, peruspaitoja, yksivärisiä vaatteita joita sitten piristetään niillä fiilistelyjutuilla, niillä missä on sitä ideaa ...jotka myös yleensä maksavat hieman enemmän.



Sininen kauteni on ohi, beessikin. Ostankin pojalle vain värejä, värejä ja lisää värejä. Kai tuo kaappi kohta näyttää sateenkaarelta... Pojalta jos kysyy niin pitää olla pinkkiä ja vihreetä. Punainen hänelle käy mielettömän hyvin mutta punainen on hankala sillä kahta punaista ei voi laittaa samaan aikaan päälle. Poika käyttää vaatteitaan huomattavasti pidempään kuin tyttö joten kausivaatteista ei ole kyse, vaan vaatteista joita käytetään ympäri vuoden, säiden mukaan. Yritän tasapainoilla pojan toiveiden, oman makuni, hintojen ja järkevyyden välimaastossa. Toki kahdeksan vuoden kokemus pojan vaatetuksesta tuo valintoihin tietyä varmuutta. En osta sellaisia vaatteita mistä poika ei pidä, onneksi hän pitää liki mistä vain. Ostan paljon vaaleanpunaista mutta säännöllisesti kysyn pojalta ettei koulussa kiusata tuosta väristä.



Lähes kaikki pojan ale-vaatteet on Zarasta, siellä mitoitus ja hinta/laatusohde on paras näissä perusvaatteissa.




Tytölle oli tarkoitus alesta löytää seuraavalle talvelle vaatetta. Koska jo pidemmän aikaa olen ollut todellä epäkiinnostunut vaatteista, ei tällä shoppailukierroksella paljoa mukaan tarttunut. Toisaalta, tilaan joka tapauksessa joka kausi Nextiltä joten turha kaappeja on yltäkylläisyyteen täyttää. Tuo lapsi myös kasvaa niin oudosti, ettei samanlaista varmuutta ko'oista ole. ensimmäistä kertaa liki yhdeksään vuoteen, on meiltä jäänyt käyttämättä vaatteita väärän koon takia.



Kävin Ideaparkissa välipäivinä ystävien kanssa, liikaa ihmisiä, liikaa jonoja ja aivan liian pienet prosentit. Ehkä kuulostan nirsolta mutta jostain syytä järki sanoo että kyllä niitä vaatteita tulee, ihan turha ostaa ostamisen vuoksi. Olen jokseenkin varma että monia ihmisiä vaivaa ale-sokeus, ostetaan vain ostamisen ja alen vuoksi, miettimättä ja ilman harkintaa. Oli suorastaan mahtava fiilis poistua itse Ideaparkista vain muutaman pussin kera. Tampereen Nanouk ei petä, ale on heti -40% ja valikoimaa kivasti. Sieltä ostinkin fiilistelyn vuoksi Gantin tähtipaidan ...ostelen noita tähtijuttuja ihan tietystä syystä.






Tähän asti olen joka vuosi mennyt ensimmäisenä Kamppiin koska olen halunnut katsoa Monsoonit läpi. Liikehän aloittaa heti -50% alella ja valikoimaa ei ole moneksi päiväksi. Valitettavasti omaan makuun miellyttävimmät jutut löytyy pienten puolelta ja ne ovat jo liian pieniä Padmélle. Keskiviikkoan menin ystäväni kanssa syömään keskustaan ja samalla piipahdin liikkeessä toteamassa että isompien puolella ei paljoa ole ja niistäkään ei mikään miellyttänyt kuin yksi tunika ja yöppö. Nämä saivat iloiseksi,  ihan vähän ja ihan täydellistä.



Koska määrätietoisuuteni estää rönsyilemisen, pitäydyn yleensä valmiissa mallissa vuodesta toiseen. Nyt kuitenkin tein sellaisen löydyn josta itsekin yllätyin, ihan sattuman kaupalla löysin päiväpeiton pompun uuteen sänkyyn, puoleen hintaan tietysti ja ihan täydellisen -tämä kelpaa pojalle ja äidille ;) Päiväpeitto on Hemtexistä.




Aleshoppailuni keskittyvät ihan muutamaan kauppaan. Zara ja Stocka, Henkkakin katsastetaan, Monsoon on suorastaan velvollisuus, Benettonilla käydään jos kävellään ohi sillä siellä on parhaat kotihousut, Jesper Juniorista katsotaan Legon farkut ja Nanoukissa huolellisesti joka rekki. Yleensä jossain vaiheessa otan yhden iltapäivän itselleni ja kävelen Stadissa Aapiskukon, Ziccon ja muut eteen tulevat kaupat läpi, se on sitä fiilistelyä ja siihen liittyy muutakin kuin vaatteet. Sillon on yleensä kamera mukana ja koska löysin aivan mahtavat vuorelliset sormikkaat itselleni Accessorize:sta, voin nyt tehdä reissun vaikka pakkaset eivät hellitäkkään.


1.1.2010

2010



Näin raidallisesti
ja
rauhallisesti
se alkoi.






Vielä kerran,
hyvää vuotta 2010 kaikille.

31.12.2009

Jotain vanhaa ja jotain uutta.



Tänään kävin Stockalla hakemassa pientä ja kaunista,
menemme illalla tupareihin.
Kotimatkalla ihastelin mieletöntä maisemaa,
harmillisesti se ei tallentunut kameralle yhtä upeana.



Seuraavalle vuodelle on varmasti samaa vanhaa
ja
oletettavasti jotain uuttakin.
Peruselämää, ei sen vähempää,
ei sen enempää.
Poika väistelee, irvistää ja vääntää.
 

 
Mutta.
Kas kahden päivän ajan olen hämmästellyt,
tyttö katsoo kameraan.
Tänään tuli erikseen kuvattavaksi, outoa.
 

 
 

 
 

 
Ajattelin että ensi vuonna koitan lopettaa kolan juonnin,
opetella neulomaan maltilla,
harjoitella uusia ruokia,
ja nauraa enemmän joka päivä.

En harrasta uuden vuoden lupauksia,
mutta voi kai sitä muutenkin aloittaa uusia asioita.
 

 
Haluan kiittää Teitä vuodesta.
Paljon tähän on mahtunut.
Ihan miiletön blogivuosi ollut,
en usko että tämän enempää voi toivoa.

Olen monesti sanonut että minulla on
parhaat lukijat, niin se on.
Toivottavasti jaksatte vielä vuoden...
Kiitos
ja
Onnea ja Iloa Uuteen Vuoteen!
 

30.12.2009

End of Christmas


















Summa Summarum.
 Ei ne koristeet niin jaksa kiinnostaa, enää toisen kuusen kohdalla.
Kaikkea on liikaa.
Lapset on ronkeleita.
Jollain on aina silmäkulma auki.
Tyttö rikkoo kaiken.
Ja se piirtää vaan palloja, kuulemma lankapalloja.
Äiti neuloo, onneksi välillä taas muille.

Joulutorttuja en taaskaan syönyt tarpeeksi.
Onneksi on vielä pipareita.

Tässä mietin että pitäisiköhän heittäytyä uhkarohkeasti areenalle
ja
sanoa jotain aleista.

29.12.2009

Vihdoin valkea Joulu.





















Se oli ja meni.
Kivaakin oli.
Meni Tapanikin.
Seuraavana tulee ihan uusi vuosi.
Ja serkkupojan syntärit.
Ja pikkuhiljaa käynnistyy keväinen
juhlakausi.

Kaikennäköstä.
Pitää muistaa nauttia hetkistä ja päivistä.
Muuten se aika juoksee,
ihan huomaamatta.