23.9.2018

Pitkästä aikaa! ja ohje Tähkä - pipoon.

Moi

Mitä teille kuuluu? Tässä on mennyt kuukausi jos toinenkin mutta en pahoittele enkä selittele. Enkä ole lopettanut bloggaamista, ainakaan kokonaan. Olen miettinyt, pitäisikö lopettaa kun 10 vuotta tulee täyteen ja olen myös miettinyt pitäisikö aloittaa uusi blogi. Valokuvaminen olisi edelleen ihanaa ja bloginkin pitäminen kiinnostaa. Kuluttaminen, ostaminen ja meidän kodin esittely kiinnostaa vähemmän kuin ennen. Lähestyvä keski-ikä, ruuhkavuodet tai arvojen siirtyminen on varmasti muuttanut monta asiaa. Täällä sitä taas kuitenkin ollaan ja mietit ehkä miksi?


Koska on aivan supermageeta luoda jotain uutta ja ottaa kauniita kuvia. Jakaa inspistä ja ylläpitää jotain vanhaa. Olen täällä taas koska olen tehnyt uuden pipo-ohjeen. Kuten tavallista, se on hieman epämääräinen. Siksi etten halua rajoittaa liikaa, siksi ettei olisi liian vakavaa. Pipo on tehty juuri sellaiseksi kun minä tykkään, koko ajatus nimittäin lähti siitä, ettei minulla ole täydellistä pipoa, tai siis ollut - nyt niitä on kolme! Pipo on kaksinkertainen korvien kohdalta ja se on napakka. Se on tarpeeksi pitkä, että se riittää peittämään korvat vaikka tungen kaikki hiukseni mytyksi pipon sisään. Siinä on palmikoita ja se on merinovillaa. Se onkin oikeastaan ainoa käskyni, käytä merinolankaa. Vaatekaupat on täynnä tekokuitupipoja ja marketit täynnä kutittavia villalankoja. Jos teet pipon, tee se kunnon langasta.


* Ohjeessa ei tarvitse laskea kerroksia mutta jos haluat, että palmikot menevät kaikkein näteimmin kavennusten välissä, niin tee ensimmäinen kavennus palmikonkiertoa edeltävällä kerroksella.

Suosittelen lukemaan ohjeen ainakin kerran kokonan läpi, ennen kuin aloitat.

Tähkä [ohje]
koko: aikuinen nainen


Tarvikkeet:
Merinovillalanka 120 (120m/50g), 100 g
Puikot 3,5 ja 4,5 + yksi 40 cm pyöröpuikko missä vaan koossa, mielellään pienemmässä kuin 4,5.
Huomioi, että tarvitset myös sukkapuikot tai pidemmän pyöröpuikon (jos looppaat), kun kavennat  pipoa.
Apupuikko palmikoille
Virkkuukoukku
Parsinneula
Kynä ja paperia.
Silmukkamerkkejä.

Aloita:
Virkkaa apulangalla 112 silmukkaa 3,5 puikolle. (Kuvallinen ohje täällä)
Aloita sen jälkeen neulomaan pipolangalla sileää neuletta pyörönä ja merkitse kerroksen alkukohta
silmukkamerkillä.
Kun olet neulonut 2 krs, kavenna 7 silmukkaa pois, neulomalla seuraavalla kerroksella aina 15. ja 16. silmukka yhteen = 105 s.
Jatka sileän neuleen neulomista, kunnes kappaleen korkeus on noin 8 cm (riippuen miten leveän korvalämmikekaistaleen haluat).
Lisää seuraavalla kerroksella 7 silmukkaa lisää, neulomalla joka 15. silmukka ensin edestä ja sitten takaa = 112 s.

Pipo koostuu neljästä kahden silmukan palmikosta, joiden välissä on viisi neljän silmukan palmikkoa.
Kaikkien palmikoiden välissä on 1n silmukka. Kahden silmukan palmikoissa kierto tehdään joka 3. krs ja 4 silmukan palmikossa kierto tehdään joka 5. krs. Ota kynä ja paperia esiin, jotta saat muistiin millä kerroksella olet.

Aloita nyt palmikot puikoilla nro. 4,5, neulomalla:
2o, 1n, 4o, 1n, 4o, 1n, 2o, 1n, 4o, 1n, 4o, 1n, 2o

Seuraavalla kerroksella siirrä silmukkamerkkiä 2 silmukkaa eteenpäin, jotta saat tehtyä aloitusmerkin
kohdalla olevaan palmikkoon kierrot.

Jatka palmikoiden neulomista, kunnes olet neulonut noin 7-8 cm lisää ja olet sellaisella kerroksella, jossa ei tehdä palmikonkiertoja. Mallaa, kun käännät vuorin sisälle, että reuna menee nätisti.

Siirrä apulangalla olevat aloituskerroksen silmukat puikolle ja päättele aloituslanganpätkä nurjalle. Käännä nurjat puolet vastakkain ja neulo reuna kiinni pipoon (Kuvallinen ohje täällä)

Jatka pipon neulomista kuten edellä, kunnes pipon korkeus on noin 15 cm.

Pipo kavennetaan kahden silmukan palmikkojen kohdista, eli neljästä kohdasta*. Samalla kahden silmukan palmikoiden kierrot lopetetaan. Neljän silmukan palmikon kiertoja jatketaan kuten aiemmin. Tee kuitenkin kavennettavien kohtien viereisiin palmikoihin kierto ainoastaan silloin, kun pystyt tekemään sen neljällä silmukalla. Mikäli kavennuksen viereisessä palmikossa on vain 3s, vähemmän tai kavennat samalla kerroksella palmikkoa, jätä kierto tekemättä.

Kahden silmukan palmikoiden keskelle asetetaan silmukkamerkit ja kavennukset tehdään:
ennen silmukkamerkkiä: neulo kaksi oikein yhteen
silmukkamerkin jälkeen: nosta silmukka neulomatta, neulo seuraava oikein ja vedä nostettu silmukka
neulotun yli.
Kavennuskerroksella silmukoita kaventuu siis aina 8 kpl. Tee kavennukset joka toinen kerros, kunnes
silmukoita on jäljellä 48 kappaletta. Kavenna tämän jälkeen joka kerroksella, kunnes silmukoita on
jäljellä 16. Vedä lanka loppujen silmukoiden läpi ja päättele.

Tee halutessasi irrotettava tai kiinteä tupsu.

Irrotettava tupsu:
Suosittelen tupsukonetta (esim. Prym)
Kun olet sitonut tupsun, virkkaa sitomislangoista ketjusilmukoin nyörit.
Kiinnitä tupsu pipoon rusettisolmulla.

Kuvien pipot on neulottu Lang Merino 120 sekä Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langoista. Tummanharmaa pipo on neulottu Yarngrimoiren käsinvärjätystä merinosilkistä.





 Lisää kuvia täällä.



Palataan!


27.3.2018

Rakkaudesta jälkipolven harrastamiseen

Kirjoitin taas pöytälaatikkoon sellaisen kantaa ottavamman harrastuspostauksen. Se keskittyi ehkä enemmän ihmettelemään meidän aikuisten käytöstä kuin hekumoimaan lasten ja nuorison harrastamista. Jätetään se sinne pöytälaatikkoon ja mietitään mielummin, mitä kilpaharrastus on tuonut meidän perheeseen viimeisen kolmen vuoden aikana.

Nuoriso edelleen luistelee, J lätkää ja bella muodostelmaa. Ja minusta se on ihanaa. Harrastamisen hyviä puolia on lukuisia ja vastakohtana on sitten niitä ei niin ihania puolia. Niistä mainittakoon satunnaiset loukkaantumiset tai rasitusvammat … ja vanhempien kutistuva oma aika ja aamuheräämiset. Onneksi loukkaantumisia on ollut vähän, rasitusvammoja siedettävissä määrin, omaa aikaa ei nimeksikään ja herään nykyisin ilman kelloakin kuuden aikaan, eli ei paljoa haittaa aamutreenitkään.

Olemme myös saaneet seurata vieressä, kuina teini-ikäisten mielenkiinto harrastamiseen ehtyy. Ei niinkään Jiin suhteen vaan niin, että joukkueen pitäminen kasassa tuossa ikäluokassa tuottaa selkeästi seuralle vaikeuksia. Onneksi joukkue kuitenkin löytyy ja sieltä löytyy toistaiskesi myös riittävästi motivoituneita pelaajia. Olen myös suunnattoman iloinen siitä, että J käy treeneissä ja elämäntavat ovat ainakin meidän vanhempien silmään vähintäänkin kunnolliset. Tänä vuonna kundille tulee 17 vuotta täyteen, eli ihan pienestä miehestä ei tässä kohtaa enää ole kyse. Kun minä aloitin bloggaamiseen, oli tilanne vallan eri.

bellan luistelu-harrastushan lähti viattomasti luistelukoulusta. Mietin joskus, että olisinko vienyt hänet kuusivuotiaana luistelukouluun, jos olisin tiennyt, että muutama vuosi myöhemmin olemme tässä. Leikkimielisesti sanoisin, että no en hitossa mutta oikeasti, olisin. Hän ei ole ainoastaan oppinut luistelemaan mutta saanut myös uusia ystäviä. Jo valmiiksi erittäin oma-aloitteinen ja itsenäinen pikkutyttö, on muuttunut vaativaksi ja oman arvonsa tuntemaksi nuoruusikää aloittavaksi päättäväiseksi neidiksi. Luistelun kurinalaisuus sekä onnistumiset ja pettymykset ovat varmasti antaneet osansa luonteeseen ja kenties siksi, tyttö huolehtii erinomaisesti mm. koulustaan eikä korviini ole kantautunut juurikaan esimerkiksi erimielisyyksiä kavereiden kanssa. Toistaiseksi tyytyväisyyttä tuntien ja teini-ikää kauhulla odottaen.

Allekirjoittanut on itse ollut nyt tämän kauden bellan joukkueen jojona. Uusi aluevaltaus sekin ja aika on mennyt nopeasti. Meitä on jojo-tiimissä useampi henkilö jonka ansiosta työkuorma ei ole ollut kohtuuton vaan jokainen on kantanut kortensa kekoon. Valitettavasti kun olet toisen harrastuksessa enemmän mukana, tarkoittaa se sitä, että toisen harrastus jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Katsonkin ensi kauden alussa mitkä tehtävät istuvat omaan aikatauluihin, sillä nyt jo kolme vuotta on menty bellan luistelun toimihenkilötehtävien ehdoilla. Tällä kaudella jää taakse myös minorisarja ja bellan joukkue jatkaa lähes nykyisessä koonpanossa noviiseihin kaudelle 2018-2019.



Vaihtaisinko päivääkään pois? En vaihtaisi. Toivon, että niin bella kun Jiikin muistavat miksi aloittivat harrastamisen ja jatkavat luistelua mahdollisimman pitkään. Ei välttämättä kilpaillen mutta edes vapaa-ajalla arkea tasapainottamassa. Ja luulen, että nyt olisi jo aika kalenteroida äidillekin aikaa omaan harrastukseen, taidankin laittaa keväällä kyselyä paikalliseen tennisseuraan.

26.3.2018

Sukkaisa helmikuu



Helmikuussa siis neulottiin sukkia, muutamat, tarkalleen ottaen kymmenet. Kaikennnäköisiä ja vähän eri kokosia. Joistain minulla oli heti mielessä, kenelle ne sopisivat värien kannalta, mutta suurin osa on vain... no sukkia. Nyt ei muuten ole enää yhtään Janne-lankaa, vain muutama kerä Langin Touring-sukkalankaa ja sitten toki Väiskin sporttia. Projekti siis etenee.