19.9.2014

Kissan ruokinta eli pohdintaa hiiren koostumuksesta teollisen käsittelyn jälkeen


Kun hankkii eläimen, pitäisi sitä ruokkia lajinmukaisella ravinnolla. Silloin ainakin lähtökohtaisesti eläin pysyy terveenä ja yhteinen taival on mahdollisimman pitkä.  Lapsena tällaisten asioiden tiedostaminen on aika vähäistä joten vasta nyt aikuisiällä olen yrittänyt perehtyä aiheeseen syvemmin, vaikka nyt ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun meillä on kissa. Olin ehkä hivenen hämmentynyt kun selvisi ettei se kaupassa myytävä kissanruoka olekaan usein kissoille sopivaa. Että useat purkit kissanruokahyllyssä onkin jopa suurimmaksi osaksi täynnä aineita mitä ei edes näille nautiskeleville karvapalloille pitäisi antaa kuten viljaa ja sokeria. Vaikka olen yrittänyt aiheeseen perehtyä, tuntuu että tämä on aivan loputon aihe ja yksiselitteisesti oikeita vastauksia on vähän, oikeita ajatuksia enemmän ja kun soppaan lisää eläimen joka ei välttämättä toimi niin kuin minä haluan, on koko aihe kuin väistelisi lätäköitä suolla. En todellakaan ole aiheen asiantuntija vaan maallikko, joka haluaisi oikotien onneen, eli valmiina oikeat vastaukset ja neuvot. EI haittaa yhtään jos samalla saa Appin millä kissan saa noudattamaan nikottelematta valittua ruokavaliota.

Meillä on sisäkissa joka ei syö hiiriä, eikä muitakaan pihan pieneläimiä. Sen kerran kun Nietos sai linnunpoikasen terassilta kiinni, ne istu kahdestaan sohvan takana varmaan yhtä hölmistyneinä tilanteesta kunnes vein tipin ulos ja se ilmeisesti kerrasta viisastuneena pysyi kauempana terassista. Vaikka tipu olisi kissalle maistunutkin ei se olisi muuttanut mitään, Nietos on sisäkissa jonka ravinto on riippuvainen minusta. Olenkin viimeisen vuoden yrittänyt etsiä tietoa näennäisesti laadukkaiden teollisten kissanruokien laadukkuudesta. Niin paljon on tiedonjyväsiä siellä täällä mutta on vaikea löytää vankkumatonta faktaa, haluan että joku sanoo mulle että näitä merkkejä voit syöttää ja lista alle, kiitos. Eniten nyppii olemassa oleva mahdollisuus että maksan laadusta ja saan ”laatua”. Olin onnellisen tietämätön tästä mahdollisuudesta kunnes.

Olen tilannut Zooplussalta ja ostanut Mustista ja Mirristä aika paljon Royal Caninin tuotteita (M&M:ssähän on usein tosi hyvässä tarjouksesa mm. RC:n Gravy/Jelly pussit) ja homma alkoi epäilyttää vasta kun yksi kasvattaja sanoi että on itse lopettanut RC:n käyttämisen laadullisista syistä.

RC ilmeisesti sponssaa aika vahvasti ainakin kissakasvattajia sekä mm. eläinlääkäreitä, josta johtuen se on vähän eri asemassa uskottavuudessa kuin muut muut merkit, ainakin tällaiselle maallikolle. Esimerkiksi Nietoksen pentupaketin mukana tuli Royal Canin -tuotteita kasa, reppua ja ruokakuppia myöten. Joten jo lähtökohtaisesti  rekisteröidyn rotukissapennun hankkineena minutkin saatiin samantien ajattelemaan että RC on hyväksi minun kissalle, ei kai sellaista pakettia muutoin kasvattajalta tulisi? Merkki tekee myös erikoisruokia sekä rotukohtaisia ruokia eli väkisinkin kuluttajalle tulee vaikutelma tutkitusta ja laadukkaasti kehitellystä ruoasta vaikka rotukissaa ei olisikaan.
Kuitenkin siinä vaiheessa kun joku kasvattaja sanoo lopettaneensa jonkun ruokamerkin käytön, on minusta oikein ja  tutkimisen arvosta kyseenalaistaa merkki ja etsiä vastauksia että miksi näin on. Ja ehkä väläyttää vaihtoehtoa sille, että voi olla muitakin merkkejä joista on luotu aivan väärä mielikuva. Jos nyt mitään väärää mielikuvaa on edes luotu

Purkkien ja pussien kylkien lukeminen on välillä hieman turhauttavaa kun yhdessä tiedot tuntuu olevan kovinkin selkeästi ja toisessa ei.   Tiedän että ruoassa pitää olla lihaa eikä siinä saa olla viljaa mutta c'moon -tarvitsen enigman että nämä aukee aukottomasti. 

maissi, siipikarjaproteiini (kuivattu), riisi, kasviproteiini*, eläinrasva, maissigluteeni, eläinproteiini (hydrolysoitu), kasvikuidut, kivennäisaineet, juurikasmassa, hiivat, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, paprikauute, purasruohoöljy.
*L.I.P.: korkean sulavuutensa perusteella valittuja proteiineja. (RC/Exigent 35/30 Savour)


kuivattu kana (vähintään 59%), kuivattu peruna (vähintään 4%), kananjauheliha (vähintään 9%), siipikarjanrasva (vähintään 9%, omega-6-rasvahapon lähde), siipikarjakastike (vähintään 3%), sokerijuurikasmassa (vähintään 3%), kuivattu kananmuna (vähintään 3%), kuivahiiva, lohiöljy (omega-3-rasvahapon lähde), kivennäisaineet, kasvikuituselluloosa (vähintään 0,4%), ruokasuola, kalsiumkarbonaatti, merilevä, karpalo, DL-metioniini, kaliumkloridi, Yucca-uute, sitrusuute, rosmariiniuute. (Applaws Chicken)

Meillä on ollut ainakin seitsemän kissaa vakituisesti asumassa tai väliaikaisesti odottamassa kotia ja tähän asti aina on syötetty kissoille sitä kaupan markettiruokaa, merkkeinä pääsääntöisesti MJAU, Whiskas, Friskies ja Latz. Yhdellä kissalla oli selkeästi paino-ongelma, yksi kissa kuoli aivan ennenaikaisesti eläinlääkärin pöydälle selvittämättömästi syystä mutta muuten kissat on eläneet terveinä ja ainakin näennäisesti hyväkuntoisina. Kolme kissoista on ollut maatiaiskissoja, kaksi siamilaista, yksi Norjalainen metsäkissa ja mahtuupa joukkoon yksi norskin ja Koratin sekoituskin. Kaikki kissat ovat olleet yhtä rakastettuja ja hyvin hoidettuja sisäkissoja, eikä kissoilla ei ole ollut esimerkiksi mitään pissa tms. ongelmia. Maatiaiskissa-Nasun hampaat oli kyllä karussa kunnossa kun kissan ikä ylitti 15 vuotta mutta Nasu eli silti yli 21 –vuotiaaksi erittäin virkeänä ja hyväkuntoisena.


Koska olen sittemmin tullut enemmän tietoiseksi ruoan laadun vaikutuksesta kissan terveyteen ja lukenut kuinka monet ”luonneviat” voivat olla seurausta vääränlaisesta ravinnosta johtuvista sairauksista, olen päättänyt että Nietos ruokitaan paremmin tiedostaen. Tavoitteena on tietenkin taata kissan hyvinvointi sekä terveys, mutta myös ehkäistä mahdollisia epätoivottuja lieveilmiöitä jotka saattavat johtua vääränlaisesta ruoasta. Toisin sanoen lihansyöjälle pyritään syöttämään lihaa eikä esimerkiksi koirille sopivaa sekaruokaa ja muutenkin kissankuppiin yritetään valita ravintoa jonka proteiini ja lihaprosentit ovat lajille sopivan ruokavalion mukaisia. Nietoksen tapauksessa hommasta tekee haasteellista se että katti johdonmukaisesti kieltäytyy syömästä lajinmukaista ravintoa eli raakaruokaa: lihaa ja kalaa. Tilanne on mennyt sille tasolle että kyyhötän itse ruokakupin edessä esittämässä että syön lihaa ja kalaa ja kissa tajuaisi ottaa esimerkkiä, naurakaa vain –miehenikin nauroi. Olemme sittemmin hyväksyneet tosiasian että Nietos syö valikoitua teollista kissanruokaa.

Koska Nietos ei myöskään pidä järjettömästi mistään täydennysravinnosta (mikä siinä on ettei se tajua omaa parastaan vaikka toistuvasti käydään sen kanssa näitä keskusteluaja keittiössä) olen päätynyt ruokavalioon missä Nietos syö täysravintoa märkä- ja kuivaruoan muodossa, muutamana kertana viikossa myös täydennysravintoa ja aina kun meillä on jotain sopivaa tarjottavaa omassa ruokavaliossa, yritetään tarjota sitäkin (josta kissa johdonmukaisesti kieltäytyy mutta ehkä seuraavalla kerralla…).

Koska kissan kuuluisi saada lähes kaikki tarvittava neste ruoasta, on minusta ensiarvoisen tärkeää että tarjottu kuivaruoka on koostumukseltaan mahdollisimman laadukasta. Kuivaruokien valinta onkin helppoa; ostan nappuloita joista jo tunnusta ja äänestä huomaa isomman kosteusprosentin ja pussin kyljestä näkee ettei ruoassa ole esimerkiksi viljaa. Pääsääntöisesti käytössä on Applaws –merkin raksut  ja sitten muutama vierailevia merkki rikastuttamassa makuvalikoimaa.

Nietoksen ollessa pentu, upposi mikä tahansa ruoka ja tilasinkin aina mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa. Vähän niin kuin lapsilla, ajattelin että tämä estää nirsoilun isompana. Väärin meni. Sittemmin on käynyt selväksi ettei Nietos suostu enää syömään mm. patee-tyyppistä ruokaa (joka ilmeisesti olisi paras vaihtoehto), eikä esimerkiksi Animondon Rafine-ruokia… Nietoksella on tapa että ensin lipitetään nesteet ja palasiin palataan myöhemmin. Eli pikkuhiljaa olen lopettanut patee-muotoisen ruoan tilaamisen ja yritän navigoida jollain tavalla realistisen hintaisen ja laatuisen kissaruokaviidakon syövereissä. Nietoksen tahtotila on tullut selkeäksi, mitä vähemmän lihaa ja mitä enemmän säilöntä, maku –ja väriaineita, sen mieleisempi ruoka –argh.

Eli nyt Nietos syö Applawssin, Britt:n, Almon, Cosman sekä Pirkan täydennysravintoa hieman ronkeloiden ja päivittäinen ruoka koostuu raksujen lisäksi Miamorin sekä Bozitan täysravinnosta  ja niiden väliin olen ostanut mm. Iamssin  ja RC:n täysravintoa. Nietos saa märkäruokaa aamulla sekä illalla ja esillä on aina kuivaruokaa sekä vettä. Enkä nyt todellakaan tiedä, olisiko tällaisella sortimentilla sitten ihan sama vaikka ostaisin sitä halvinta markettiruokaa missä on 4% nokkia ja keuhkoja ja ilmeisesti 96% kaikkea väärää mutta ainakin yritän, minulla olevan tiedon pohjalta, mahdollisimman parhaaseen lopputulokseen.

Edelleen minulle on mysteeri, mitä RC:n ruoat sisältää ja pitäisikö ne tiputtaa listalta pois niin märkäruoan kuin nappuloiden osalta, anyone? Kaikki muukin tieto sekä vinkit ovat vähintäänkin tervetulleita.


Se hiiri muuten sisältää  vettä n. 70 %, proteiineja 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1-2 % ja kuitua alle 1 %. Tiedän tämän koska ennen Nietoksen tuloa, olin tutustunut lajinmukaiseen ruokintaan sekä BARFfaukseen, vakaana aikeena syöttää kissalle raakaruokaa. Toisin kuitenkin kävi koska ilmeisesti kissa oli eri mieltä.

16.9.2014

Thermo jeggings @ name It


Näiden nimi ei taatusti ole thermo jeggings enkä voi ottaa kunniaa tästä löydöstä itselleni. Jos blogimaailman raadollisuus välillä onkin ollut käsinkosketeltavaa niin yksi hienommista asioista mitä bloggaamisesta on seurannut, on kasa uusia ystäviä. Niinpä eräs päivä kuulin että name It:iin on tulossa vuorillisia jegginssejä ja sovittiin että se infoo joka ensin näkee... ja tänään WhatsAppissa kaikui saapumisilmoitus, ei liikkeestä vaan kaverilta. Nämä toimitettiin todellakin kuin Manulle illallinen, menin vain liikkeeseen hakemaan housut varauksesta ja maksamassa, my kind of shopping!

"BINA BLUE KIDS DNM LEGGING 514" on koodisana jolla näitä kannattaa metsästää ja hintaa farkun kaltaisille housuille fleece vuorilla tulee 29,95 euroa eli ei ihan mahoton. Pinta on farkkumaista joustavaa kangasta, kokonaistuntu fleecen kanssa ehkä hieman sukelluspukumainen mutta oletettavasti nämä hieman vetristyvät käytössä. Vuori ei ole irtonainen vaan päällikankaan nurja puoli. Muuten slim-farkkumainen luukki mutta sisäreisissä ratsastushousumaiset kanttaukset. Ja se mitoitus... bella on reilu 130 ja housut 134cm, ei ainakaan pienet ehkä aikalailla kokomerkintäänsä mukailevat ja pitkä mitoitus (tytöllä käytössä myös koon 140 housuja jotka ei ole isoja). Käyttäjä kommentit: ihan ok, pehmeet ja hyvä väri.

Tälläisiä housuja myydään aivan liian vähän, niitä saa joka vosi etsiä kissojen ja koirien kanssa tai olla ilman. Ymmärrän että meidän sääolosuhteet ovat aika marginaaliset, mutta voisi kuvitella että muutama ennen kaikkea Pohjoismaihin lastenvaatteita valmistava yritys voisi ottaa perusmallistoonsa fleece- tai villavuorillisia housuja. Ihan tosi, olis kuulkaas tosi kätsyt!

Ps. name it:llä oli mukavan näköiset topat, kannattaa tsekata jo tarvetta on.



14.9.2014

Viikon varrelta: pintaa syvemmältä.

Aika moni äiti ihminen on varmasti oppinut joustamaan. Itse ensin joustin unen tarpeessa, eihän se uni nyt niin tarpeellista oikeastaan ole ja voihan sitä aina nukkua seisaaltaan rattaita vatkaten. Seuraavaksi luovuin leivän voitelemisen tärkeydestä. Tämä oli aika kova juttu sillä olin lähes neuroottinen sen suhteen että leivät on voideltu aukottomasti. Kuitenkin esikoisen ollessa pieni ja roikkuessa rinnassa 24/7, huomasin että kyllä se käntty solahtaa alas ilman sitä täydellistä levitekerrostakin. Ja sitten seesteisyys ja oma aika, anteeksi mikä –en nyt kuule kun on taas kotona niin kauhee show päällä?!? Niin. Elämä muuttuu ja me sen mukana. Pidän itsenäni todella lapsilähtöisenä vaikka 20 vuotta sitten tuskin kukaan ystävistäni näki minua sellaisena äiti-ihmisen stereotypiana. Se että tulin raskaaksi jo nuorena ja ”ensimmäisenä” oli varmasti kummastuksen aihe ja loi epäilemättä epäuskoa äidillisistä vaistoistani. Todennäköisesti esikoisemme kuolema teki sen että Jiin syntyessä oli marssijärjestys kristallinkirkas, laps ensin ja sitten muut. Nyt taitaa kissakin mennä edelle koska teen elikoidenkin suhteen nykyisin asioita mitä ennen ehkä en. Olen jotenkin huomannut että elämä on helpompaa kun tsiigaan että muut hommat on kondiksessa ja joustan, kun että yrittäisin asettaa elämämme omien tarpeideni mukaan.

Kalenteri/ Granit 6,90€ ja kehys/ Ikea 5,99€
  
Tämä ei sovi kaikille mutta se sopii minulle. Minä pärjään (näköjään) hyvin ilman sen kummempia omia menoja ja harrastuksia, unta, täydellistä leipää tai viimeisteltyjä kynsiä (uskokaa pois, nekin olivat tavaramerkkini joskus). Tällä hetkellä meidän arki on sellainen että jos minä ottaisin kaikki omat juttuni viikolle, ei lapset kävisi harrastuksissa, jäisi kouluhommat puolitiehen ja en ole varma olisiko meillä ruokaakaan kaapissa. Kun ei ehdi niin pitää karsia ja priorisoida. Meidän lapsien lapsuus on nyt ja he voivat sitten aikuisena karsia valintojensa mukaan, mutta he eivät voi enää silloin elää lapsuuttaan. Heillä on oikeus olla lapsia nyt.

On toki juttuja mistä en karsi. Minäkin sanon ja nalkutan koska olen vakaasti sitä mieltä, että tässä varsin luterilaistyyppisessä itseydessäni minulla on oikeus 30 minuutin hiljaisuuteen työpäivän jälkeen (joka  muute ei ikinä toteudu mutta yritänpä edes) sekä minimissään kahteen kuppiin hyvää kahvia vuorokaudessa. Joskus ärähdän HILJAA, kun lasken silmukoita muulloin kuin keskellä yötä, varsin harvinaista. En todellakaan ole sellainen pullantuoksuinen ja pehmeä ääninen äiti joka nauraen kantaa pyykkikoria alakerrasta yläkertaan ja välissä heittää palloa kissalle… sorry. Olen paljon arkisempi, välillä naurava, välillä suorastaan riehakas, välillä vakava ja välillä kiukkuinenkin, ihan perus äiti ...vähän epäperus arjessa.

Nyt on taas käynyt niin että jää jotain väliin. Olen tietysti jo vuosi sitten sopinut hyvän ystäväni kanssa että nähdään Habitaressa keskiviikkona. Käyn messuilla lähes poikkeuksetta ammattilaispäivänä ja ainoastaan pakon sanelemana muuten. No keskiviikko meni töissä ja alun perin suunniteltu torstai iltapäivä peruuntuu koska ensinnäkin bella menee kaverisynttäreille ja ei pääse sinne ilman minua ja ilman sitäkin, luulen että olisin ollut liian poikki ollakseni hyvää seuraa. Toki pitää myös käydä kaupassa ja käyttää äitiäni asioilla –jep ei olisi onnistunut messut mitenkään tänään. Ja kaikenlisäksi luulin että on keskiviikko vaikka voisi kuvitella että näillä aikatauluilla pysyisi tiukasti kiinni päivissä. Hieman leikittelen ajatuksella että voisin piipahtaa messuilla viikonloppuna, ihan vähän mutta en pidättäisi hengitystä. Mutta tuleehan ne messut ensi vuonnakin ja onneksi on 1001 blogia mistä voin katsoa kuvat ja kuulla messukuulumiset.




Ja jos joku haluaa lukea meidän arjesta kun mies on poissa, niin alla on raato-keskiviikko (jota muuten edeltää leikittely-tiistai ja seuraa turha-kuvitella-että-helpottaa-torstai):
 
Lähdin kello 7 viemään bellaa kouluun aamukerhoon (tästä oli juttua Ylellä http://areena.yle.fi/tv/2370029 pari viikkoa sitten, koska meillä on niin hyvä sellainen –arjen pelastaja! ) josta solahdin töihin Vantaalle hieman vajaa kahdeksaksi. Kolmelta singahdin jo noutamaan molempia lapsia bellan koululta ja S-marketin pakettiautomaatin (Onpa kätevä!) kautta huristelimme Porvooseen luisteluharkkoihin. bellan olessa luistelussa kävelimme Jiin kanssa kauppaan ostamaan evästä ja tämän päivän ruoat ja ehdimme juuri takaisin hallille kun jääharkat loppuivat. bella joutuu jättämään oheiset (eli jumppaharkat luistelun jälkeen) väliin joka viikko koska hän suorittaa Vesirallin kolmatta merkkiä uinnissa. Eli lapset autoon, menoksi ja sopivien päikkäreiden jälkeen he heräsivät Tapiolassa uimahallilla. Kävimme Tapiolassa ostamassa bellan ystävälle synttärilahjan ja bellalle leggarit Seppälästä ja sitten uimahallille syömään välipalaa ja tekemään läksyt. Puolet läksyistä ehdittiin tehdä kun alkoi uinti ja onnekseni bellan uintiryhmässä ui eräs J jonka äiti on mitä mainiointa aikuisseuraa hallilla, kiitos K. kaikista mukavista juttuhetkistä! Uinnin jälkeen äkkiä kotiin, loput läksyt ja nukkumaan. Kotona olimme noin puoli yhdeksän illalla ja kilometrejä kertyi reilu 170.

Olen vallan ylpeä siitä että lapsilla on aina aika hyvin hommat hanskassa lähtöjen suhteen ja esimerkiksi bellan koulun erinomainen aamu-ja iltapäivähoito mahdollistaa meille monia asioita arjen helpottamiseksi. Yritän itse organisoida juttuja mahdollisimman hyvin; esimerkiksi funktionaaliset vaatteet tilanteiden mukaan ja keskiviikkoisin meillä on asioiden nopeuttamiseksi kolme eri laukkua: koulureppu, luistelukassi ja uimalaukku. Meidän lapset ovat myös oppineet syömään tilanteiden mukaan eli välillä syödään yhdessä pöydän ääressä ja välillä ei. Kiire ei näy juurikaan lapsille, koska hehän vain hyppäävät kyytiin ja tekevät sitä mistä tykkäävät mutta vanhemmalle perspektiivi on toinen. Onnekseni lasten harrastukset ovat minulle ilon  ja mielenkiinnon aihe, muuten voisi tuntua aikamoiselta pakkopullalta.

Perheissä jossa toinen vanhempi matkustaa paljon, on varmasti arki hyvin erilaista kuin yksinhuoltajaperheissä tai perheissä missä vanhemmat ovat läsnä. Matkustus ei aina ole valinta ja monesti on tullut esiin että tavallaan yksinhuoltajana se arki on ennakoitavampaa niin aikuisille kuin lapsillekin, kun yksi vanhempi ja arki on vakio. Itse olen yksinhuoltajan lapsi ja kunnioitan äitiäni valtavasti hänen äitiydestään vaativassa arjessa ja tiedän myös miten meidän arki eroaa siitä. Me osa-aikayksihuoltajat rakennamme tavallaan jokaisen viikon kerrallaan, niillä palikoilla mitä on käytettävissä ja mikään ei ole vakio paitsi muutos. Me emme myöskään saa niitä etuja joita mahdollisesti osa yksinhuoltajista saa ja jostain syystä yhteiskunnalla on hieman tapana vähätellä meidänlaisia perheitä …”sun kumppanishan on vaan matkoilla nyt”, ajattelematta sen enempää miten se muuttaa koko perheen dynamiikkaa kun välillä on ja välillä ei. Nyt kuin mieheni on matkoilla kolme viikkoa (arkipäivät), asiat menevät tavallaan helpommin. Arki on kuin höyryjuna joka menee eteenpäin, hidastamatta ja kun isi tulee kotiin, menee pakka aivan sekaisin. Ihan sama juttu toisinpäin. Tiedän että jokainen samassa tilanteessa tajuaa tämän, muista en ole varma…

Jokainen joka luki meidän keskiviikosta, ehkä huomasi ettei sinne mahdu äiti väliin kuin suorittamaan ja vielä tarkemmat lukijat huomasivat että olen saanut kuin saanutkin ujutettua sinne liikuntaa. Tämä onkin tämän syksyn tavoitteeni, ujuttaa jokaiseen mahdolliseen väliin liikuntaa ja vielä kun keksin miten saan kuunneltua musiikkia samalla niin avot! Näin sitä venytään ja innovoidaan elämän mukana.



Jk. Olen onnellinen. Minusta miellä on asiat hyvin ja en voisi toivoa enempää. Minusta nytkin on annettu jo niin paljon että pelkään välillä että se otetaan pois. En kehtaisi marista tai valittaa. Olemme tässä, olemme terveitä. En uskaltaisi pyytää lisää, meillä on jo enemmän kuin tarvitsemme. En muuttaisi mitään koska tämä on meidän elämää ja se on nyt. Vaikka välillä on ikävä niin siitä tietää että vielä rakastaa ja vaikka välillä väsyttää niin siitä, kun ehtii kaikesta huolimatta jutella WhatsAppissa pyyhkeistä rivitolkulla ystävien kanssa, tietää että vielä on virtaa jäljellä. Kiitos myös teille –arkeni naurattajille!

Tsemppiä kaikille arjen höyryvetureille!

Jjk. Koko stoori on kirjoitettu torstaina ja pääsin kuin pääsinkin messuille piipahtamaan lauantaina, kiitos Johanna ♥