10.2.2016

Palmikkopipo, taas.

Rakastan raitoja ja rakastan palmikoita. Pitseistä en juuri välitä, paitsi sellaisista epäpitsimäisemmistä. Tein muutama vuosi sitten niin paljon palmikkotöitä, että sittemmin paino on ollut raidoissa mutta nyt taas pitkästä aikaa apupuikon kanssa liikenteessa. Pipon piti tulla bellalla mutta piposta tuli liian pieni. Näin voi käydä kun tekee pipon ilman mitään referenssiä eli vetää silmukkamäärät piposta. Tästä tuli oletettavasti juuri sopiva kummitytölle.


Lanka on Langin Merino+. Tosi pehmeä, kutittamaton ja tuo roosan sävy on täydellinen. Pipo huusi keltaista tupsua mutta en löytänyt oikeaa sävyä, joten mennään sinisellä. Pipo toimii varsin hyvin ilman tupsuakin toki. Pipoon on tehty aina oikein vuori, joka on ommeltu silmukoiden mukaan korvien yläpuolelta, kuten Always relevant -pipossa. Kirjotin jotain muistiinpanoja, eli saattasin saada tästä jonkun ohjeen aikaiseki mikäli kiinostusta on.


Tässä pipo bellan päässä, venyy juuri ja juuri päähän mutta pieni on. Tuon alareunan kuitenkin hahmottaa tästä kuvasta ehkä hieman paremmin. bella haluaa kuulema samanlaisen mutta isompana, katsotaan milloin ehdin, nyt tehdään huiveja ja kohta toivon mukaan reissuvillasukat.



25.1.2016

Pääasiassa miehelle


Pipokato on taas käynyt, sillä miehelle tehty musta täydellinen kustoo on kadonnut jäljettömiin. Hieman saatoin murista koska mustalla langalla neulominen ei kuulu lempparipuuhiini ja pipo oli tosiaan täydellisen mallinen ja lankana ihana Artesanon Superwash. Mutta pipoa ei löydy mistään joten minkäs teet. No Always relevantin –of course. En ole ikinä nähnyt että mies pitäisi mösää tai muutakaan lerppapipoa, joten päätin soveltaa ohjeesta istuvamman mallin. Ensin siis arvottiin uusi silmukkamäärä ja perään korkeus. Koska mies ei ratkaisevalla, kavennusten aloitus hetkellä, ollut sovituspäänä, tuli piposta ehkä yhden raidan verran liian korkea mutta ei kuulema haittaa. Mustina talvi-iltoina mustan langan sotkeminen 2,25:illa tai 2,5:illa ei ole kyllä mitenkään miellyttävää mutta saatiinpas pipo valmiiksi juuri ennen ensimmäistä pulkkamäki-reissua. Ja kun sanon juuri ennen, myös tarkoitan sitä. Pipoa ei ehditty edes kuositella ennen lähtöä. Menköön noin.


Langat: Cascade Heritage Sock/ harmaa ja Cascade Heritage Silk/ musta ja silmukoita muistaakseni tässä on 160.
 
Lapset olivat hieman värikkäämpinä liikenteessä, vaikkakin meidän pienelle pinkille tytölle on tapahtunut jotain kummaa.  bella pitää nykysin paljon mustasta ja tumman sinisestä, vaikkakin pinkki vielä lempiväri onkin. Talveksi olisi tarjolla lyhyempaakin takkia mutta tämä Ver de Terren, viime vuonna vähälle käytölle jäänyt, untsikka on nyt saanut paljon enemmän käyttöä. Kun kysyin onko tälläinen pidempi takin malli kiva, sain vastaukseksi kyllä. Housuna vuorottelee Fire Flyn farkun näköiset toppikset  ja mustat Peakin topat. Seeprat kuulema kuuluu vain rinteeseen, on se tarkkaa tämän ikäisillä välillä. Suosittelen muuten edelleen VdT:n takkeja niin aikuisille kuin lapsillekin. Olen itse käyttänyt tämän talven Jiin vanhaa VdT:n untsaa ja fakta on, että se on lämpimämpi kuin Canada Goose ja kevyempi kuin Peakin untsikka jotka minulla itselläni on. Eli jos talvitakkipuutosta on, kantsii tsekata. Sateenkaaripipo on tehty Novitan seiskaveikasta vuosia sitten, silloin kun tämä "the väri" oli muistaakseni ensimmäistä kertaa Novitan värikartassa.
 
 

Mukavaa viikkoa kaikille, palailen aiempiin kommentteihin hieman myöhemmin.

19.1.2016

Sisustuskuulumisia



Jep, meille on muuttanut palmu. Se on Kultapalmu ja aina kun muistan, kutsun sitä Palmgreniksi. En usko, että se tulee elämään kovin pitkään sillä tapan lähes poikkuksetta kaikki sisäkasvit alle kuudessa kuukaudessa. Olen kuitenkin saanut ulkokasvien viime kesäisestä menestyksestä uutta itseluottamusta ja aion yrittää. En raaskinut ostaa Plantagenista palmua 69 eurolla vaan ostin saman palmun hieman isompana Ikeasta hintaan 29 euroa, ehkä Palmgren onkin ruotsinkielinen. Kaikkihan tietää että kasveille pitää jutella. Aion ostaa kaksi muutakin kasvia mutta niitä ei ole vielä myymälöissä, tietääkö joku milloin keväällä Ikeaan tulee uusia kasveja? Ei kai ne siellä netissä niitä huvikseen pidä?


Palmgren on nakattu ostoruukussa jo olemassa olevaan harmaaseen suojaruukkuun ja kesällä se muuttaa altakasteluruukkuun. Näin yritän maksimoida mahdollisuuteni kasvin kanssa. Voi kunpa se eläisi ensin edes sinne kesään asti. Altakasteluruukulle pitää varmaan ostaa joku kiva suojaruukku mutta toistaiseksi sellaista ei ole tullut vastaan. Sen sijaan muistin, että näin kesällä Clas Ohlsonilla tosi kivan ruukun ja juoksutin hieman Sellon myyjiä kellarivarastoon ja ostin sen. Siihen aion toivon mukaan mahduttaa banaanin -en sellaista syötävää vaan sen missä se syötävä kasvaa, jonka siis haluan ostaa ennen kesää. Kaikkia kummallisia tahtotiloja, tiedän.


Nyt ruukussa oleilee bellan Yucca ja sen puutteessa Diego. Totta kai, kun jotain mielenkiintoista tapahtuu lattian rajassa, on pojat paikalla salamana. Samalla pieni reality check eli tsiigatkaa tota mattoa - tervetuloa kissaperheeseen! Meillä on sama matto mustana valkoisilla raidoilla, voitte varmaan kuvitella miltä se näyttää aina, paitsi viisi minuuttia imurtoimisen jälkeen. Ja tässä alla on muuten Nietos, ne erottaa kuulema helpoten tassuista, tai siitä että Diegolla on ruukku päässä.




Olen halunnut jo pidemmän aikaa haikalillut kasveja mutta vastaan panee kaksi asiaa. Se, että tapan ne tahtomattani ja jos en minä, niin nuo pikku tuholaiset luulevat että salaattipöytä on katettu. Kyllähän iso kasvi pienet rouskuttelut kestää mutta en halua että kissat heittää veivinsä siksi, että on niin tyhmä omistaja, että ostaa myrkyllisiä kasveja. Olen nyt yrittänut triplatsekata hankittavat kasvit ja ne eivät pitäisi olla myrkyllisiä karva-aristokraateille.


Kasvien kaveriksi tilata paukautin henkalta muutaman kasvikkaan tyynyliinan, joista etenkin vihreä yllätti itsenikin. Tyynyliinat on ajateltu kesäksi ja Ikeasta löysin vahingossa tosi kivan mustavalkoisen mutta kasvi-aiheisen kankaan josta ompelen pöytäliinan jahka ennätän. Jestas, kasveja, ruukkuja, pöytäliinoja, mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sillä välin pöydässä kävi Tokmannilta ostettu kerni joka korvaa 15 vuotta vanhan keltaisen Nalle Puh-kernin joka pitää lasten askarteluliinan virkaa. En ole tainnut ikinä nähdä yhtä kivaa kerniä, johtuisko siitä etten lähtökohtaisesti pöytäliinoista, mutta tällä puukuvioidulla liinalla oli hintaakin naurettavat 2,99€/m.