23.11.2016

Kisapäivä



Illalla uni ei tule ihan yhtä helposti kuin yleensä. Mielessä pyörii onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuudet ja etenkin jännitys. Se pieni kupliva tunne, joka hetki hetkeltä voimistuu vatsanpohjalla. Aamulla äiti herättää kevyesti tönäisemällä olkapäähän, ”Nyt pitää nousta, laitetaan hiukset”. Kylpyhuoneen pöydällä on pinnien, meikkien ja muotoilutuotteiden seassa äidin iso muki kahvia. Vesisuihku tuntuu kylmältä paljasta ihoa vasten, joka vasta heräilee pitkään ja tapahtumarikkaaseen päivään: ”Äiti, mä laitan tän pyyhkeen ympärille kun toi vesi muuten kylmettää mua”. Pitkillä vedoilla vedän nutturan ponnaria tiukemmalle ja mielessä pyörii kampauskoulutuksen neuvot, että muotoilutuotteissa enempi on parempi. Kello tikittää vääjäämättä lähemmäksi puoli seitsemää, mutta mieli on pidettävä rauhallisena, sillä hätiköimällä ei tule hyvää. Viimein kampaus ja kisameikki ovat kunnossa.

Aamujään treenivaatteet sujahtavat nopeasti päälle ja kisalaukku on pakattu jo illalla. Äiti vielä muistuttaa tärkeimmistä; onhan luistimet,  kisapuku ja -sukkikset mukana? Joo joo, mennään mennään. Onneksi jäähallilla kukaan ei kiinnitä huomiota kuljettajan räjähtäneeseen ulkonäköön tai vähintäänkin kotoisiin vaatteisiin kun murahdan huomenet. Kerran näin Matinkylän jäähallilla eräänkin lätkämamman parkkiksella autossa odottelemassa kasvonaamio kasvoissa, jäähalleilla on varmasti kaikki nähty. Hyvin se kulta menee, nähdään Riksussa, moi moi!

Tiedän, että muutama tunti myöhemmin bussi on saavuttanut Riihimäen ja alkuverkat tehty. Pukkarissa on tsempattu ja jännitys on vaihtunut odotukseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Mekin olemme tulleet Riihimäelle ja katsomossa odottaa jo joukko tuttuja kasvoja. Odotamme sitä hetkeä, kun kuukausien kuljetusstressi ja väsymys unohtuu ja muistamme mistä tässä on oikeasti kyse. Kaikki kilometrit, mokkapalat, yölliset ompelut ja ajalliset satsaukset palkitaan 21 leveällä hymyllä kun ohjelman alkutahti kajahtaa kaiuttimesta. Seuraamme tiiviisti esitystä mutta tuomareista poiketen emme laske virheitä vaan jännitämme, meneekö kaikki yhtä hyvin harkoissa. Viimeistään myllyssä, on meillä tippa silmäkulmassa ja ylpeys katossa.




Kisat päättyvät kaikkien sarjojen jälkeen jännittävään palkintojenjakoon ja tsemppikortit vaihtavat omistajaa. Vaikka jokainen toivoo palkintopallille, ei pettymys näy kasvoilta vaikka tällä kertaa sijoitus ei riitä mitaliin. Joukkuekaverit ja rakkaus luisteluun saa hymyn kasvoille pitkänkin päivän jälkeen.


15.11.2016

Olohuonetta edestä ja takaa sekä viherkasvipäivitys.


Kuvakulmat, kuvakulmat, kuvakulmat. Kukapa niihin ei kiinnittäisi huomiota. Jos on yhtään kiinnostunut kuvaamisesta niin visuaalisuus on, ainakin minun mielestäni, vähän niinkun pakollinen ominaisuus. Kyllä kuihtuneista kukista tai pyykkipinoistakin saa kuvauksellisia, mutta miksi en siivoaisi tai järkkäilisi paikkoja ennen kun otan valokuvia, etenkin kun pidän itsekin siitä, kun on siistiä. Lienee itsestään selvää, että meilläkin on välillä kamat hujan hajan, imuri esillä ja kasoja siellä täällä. Ihanko tosi se pitäisi näkyä kuvissa, ilman että saa tekopyhän maineen. Silloin tällöin tekee kyllä ihan hyvää saada vertaistukeaa ja huomata, että ne kiiltävimmätkin imagot on ihan samanlaisia kuin kaikki me muutkin mutta uskon ja tiedän, että on olemassa parheitä, joilla ei ikinä ole sotkuista tai tavarat hujan hajan. Me nyt emme vain satu kuulumaan siihen ryhmään. Niinpa, kun kuvaan blogiin, yritän katsoa ettei pahimpia sotkuja näy, roudaan imurin keittiöön, piilotan sen epämäärisen postikasankin jonnekin ja ennen kaikkea nautin siitä, ettei ole sotkuista. Instassa näkee muuten sitä sensuroimatonta materiaalia jos hetken erehtyy luulemaan, että ollaan aina tiptop.

Tästä taisi olla jo aiemmin juttua, että pyöräytin meidän olkkarin järjestyksen ympäri ja tein sohvasta kulmasohvan. Valitettavasti tällä järjestyksellä, eteiseen ei pääse luonnonvaloa niin kuin ennen mutta muuten olen tyytyväinen huonekaluihin näin. Olkkarin pöytää ei olla tarvittu vaikka kyllähän tuohon sopisi täydellisesti joku pyöreä pöytä. Perhe älähtää kuitenkin heti, sillä sitten eivät mahdu loikoilemaan lattialla elokuva-iltoina. Pyöreä pöytä ei myöskään käy sohvan kanssa kun sohva on pitkänä ja kahden eri sohvapöydän hankkiminen tuntuu järjettömältä ajatukselta. Luulen, että kun se oikea suorakulmainen pöytä tulee eteen, niin tiedän kyllä. Olemmekin nyt käyttäneet Artekin jakkaroita apupöytinä tarvittaessa. Yhdet juhlatkin tässä ehti olla ja hyvin pärjättiin.






Meille on myös tullut hurjasti lisää kasveja viimeisin vuoden aikana. En ole aiemmin pitänyt viherkasveista juurikaan, liekö siihen vaikuttanut se, etten saa pysymään niitä hengissä tai se, etten ole osannut etsiä sellaisia joista pidän. Minulla ja äidilläni on selkeästi aivan erilainen viherkasvimaku. Iso kultapalmu ruokatilassa ja kentiapalmu eteisessä ovat pysyneet hengissä jo vuoden ja yucat niin ikään näyttävät viihtyvän. Kaikki, paitsi kentiapalmu on altakasteluruukuissa joka saattaa selittää sen, miksi ovat edellen hengissä. Loppukesällä törmäsin Cittarissa saniaisiin ja kun olin varmistanut, etteivät ne ole myrkyllisiä kissoille, ostin heräteostoksena kaksi saniaista vitosella. Takan päällä oleva viihtyy hurjan hyvin altakasteluruukussaan joten keittiöstä ruokatilaan siirtynyt pitänee vaihtaa samanlaiseen ruukkuun. Nellan joulukaktuksenkin sain kukkimaan uudestaan, tosin se oli täysin vahinko. Jokunen viikko sitten Plantagenissa oli viherkasveja alessa ja ostin bellalle pienen varjoviikunan ja palmuvehkan ajatuksella, että hänestä tulisi hieman parempi viherpeukalo kuin äidistään. Etsin muuten tällä hetkellä kanariantaatelipalmua mutta kuten aina, täysin väärään vuoden aikaan, sillä ilmeisesti niiden(kin) sesonki on kesällä - mutta kuka nyt kesällä viherkasveja ostaa. Jos joku on törmännyt jossain taatelipalmuun niin vinkatkaahan!


Muuten, huonekalut ovat pysyneet samana ja sisustuspäivitystä on tapahtunut kasvien lisäksi ainoastaan torkkupeitteiden osalta. Olen ostanut tänä syksynä kaksi uutta torkkupeitettä Lapuan kankureilta, Eskimon ja Kehrän. Eskimo on bellan lemppari, sillä se on villainen mutta ohut ja Kehrä on sitten jäänyt enemmän minun käyttööni. Viimeiset kolme päivää olenkin pötkötellyt sohvalla lentsussa Kehrän ja Sienan alla, joten eipä jää meillä torkkupeitot pelkiksi koristeiksi.


Nyt sitten pähkäillään kuumeisesti joulukuusen paikkaa. Viime vuonna kuusi oli siinä, missä telkkari on nyt ja se on kyllä täydellinen paikka kuuselle. Telkkarille ei kuitenkaan ole oikein muuta hyvää paikkaa... joten joudutaankohan me siirtämään telkku joulukuuksi kokonaan pois olohuoneesta, kutkuttava ajatus kerrassaan.


14.11.2016

Vasara käteen ja tauluja seinille.

Yhteistyössä Desenio

Seinien täyttäminen on jotenkin hankala juttu, vähän niin kuin sisustaminen ylipäätään. Helpointa olisi vaan hankkia tarvittavat huonekalut ja asetella ne niihin paikkoihin missä tarvitaan, väreistä, tyyleistä ja kausista viis. Jos haluaa hieman yhtenäisempää sisustusta helposti, niin maalaa seinät ja lattiat valkoiseksi ja hankkii valkoiset huonekalut –tadaa! ja mikään ei pomppaa rumasti esiin. Paitsi kaikki yleensä elämiseen läheisesti liittyvät tavarat ja vaatteet, mutta nehän nyt sulloo nopeasti piiloon ennen kun tulee vieraita tai otetaan sisustuskuvia -kukas sitä nyt itselleen sisustaisi. Jos haluaa vaalean, harkitun mutta kodikkaan ja elämän makuisen sisutuksen, ollaan jo aikamoisessa valkoisten eri sävyjen sopassa, johon ainakin minun osaamiseni tai silmäni ei edes riitä. Tapiolassa asuessamme olohuoneemme oli juurikin edellä mainituista se riisuttu malli: tumma lattiat, puinen ruokapöytä, valkoiset hupputuoli, valkoinen sohva ja valkoinen tv-taso. Yksinkertaista ja nättiä mutta kyllähän siitä jotain puuttui. Nyttemmin, olen pakottanut itseani enemmän ulos mukavuusalueeltani ja sisustustanut rohkeammin. Yksi merkittävin ero on, että meillä on nykyisin seinillä tauluja. Vaikka seinät ovat edelleen valkoiset, olen ikään kuin uhrannut osan valkoisuudesta tauluille –and I like it!

Alun perin ripustimme olohuoneeseen valokuvakehysrivistön, jossa näkyy vuoden 2016 muutokset perheemme elämässä. Hieman myöhemmin jatkoin samaa teemaa yläaulassa, nyt kuitenkin vaihdoin kuvat ja kehykset mustavalkoisiin. Myös pieni pätkä seinää olohuoneessa odottaa kollaasia erilaisista kuvista, joita on kertynyt kehyksiin vuosien varrella. Isoin haaste seinien täyttämisessä on, etten pidä juurikaan mistään valmiista kuvista tai tauluista ja olen niin kriittinen omia kuvia kohtaan, etteivät nekään kelpaa. Nyt pikku hiljaa, olen kuitenkin opettanut itseäni olemaan pehmeämpi kriteereissäni.


Syksyllä tehdyn eteisen muutoksen yhteydessä huomasin, että tarvitsemme ehdottomasti taulun alakertaan. Koska alakerta on väritön, piti taulunkin olla harmaasävyinen ja se ei missään nimessä saanut olla liian esittävä, sillä se näkyy olkkariin ja sen edestä kuljetaan alituiseen. Eteisessä on aika paljon kontrasteja, joten kaipasin tilan pehmennystä ja jotain harmaata, sillä hankin tason päälle uuden Normann Copenhagenin Amp-valaisimen sitä edeltäneen Clasun valaisimen tilalle.



Tauluetsinnöissä törmäsin Desenion sivuilla täydelliseen Clouds-pilvitauluun. Yllätykseni myös huomasin, että tauluja saa isossakin koossa,  joka on meille tärkeää, sillä seinien alat ovat aika isoja. Eteishallin seinää mittaillessa parhaaksi kooksi varmistui 61* 91 cm ja kun selvitin, että Ikeasta saa mieleisen kehyksen tässä koossa, lukitsin vastauksen. Mieli sen kun parani, kun taulun hankinta onnistui yhteistyössä Desenion kanssa ja yhteistyön tiimoilta tilasinkin myös toisen taulun. Sopivaa taulua oli helppo seilailla laajasta valikoimasta huolimatta, sillä tiesin, että luontoaiheinen taulu on hakusessa.


Kun alakertaan oli laitettu pilviä, halusin yläkertaan vettä ja Desenion Ocean-juliste  oli nappi valinta sängyn viereen. Makkari on ollut hieman epätasapainoinen isosta kaapistosta johtuen ja nyt kun sain toisellekin puolelle huonetta jotain seinälle, niin tila tasapainottui mukavasti. Ostin tähänkin julisteeseen kehyksen Ikeasta tai itseasiassa kaksi, sillä en osannut päättä kumpi olisi parempi. Lopulliseen valintaan vaikutti makuuhuoneen uusi valaisin, jossa on kultaa ...ja joka sittemmin osottautui vääräksi tähän kohtaan. Tämä eri metallien käyttö sisutuksessa aiheuttaa muuten välillä hopeita hiuksia itselleni! Meri sen sijaan sopii mielestäni oikein kivasti marmoriseen yöpöytääni ja siniset ja harmaan sävyt liinavaatteisiin sekä miehen puolella olevaan tauluun joka on kummitätini tekemä työ. Vielä kun löydän jostain sen oikean senkin makkariin Ikean tason tilalle ja sopivamman lukuvalon, niin tässähän alkaa sisustus valmistua.



Deseniolla on paljon vaihtoehtoja erilaisista julisteista sekä sisustustauluista, sillä yritys myy myös kehyksiä. Jälkeenpäin mietittynä, olisi ehkä pitänyt tilata kullanväriset kehykset meritauluun, mutta menkööt nyt toistaiseksi valkoisilla. Julisteet toimitetaan pahviputkessa ja siinäpä on kätevä säilyttää myöhemmin vaikka lasten piirustuksia tai jos tykkää vaihdella sisustusjulisteita, niin niitä sitten. Toimituskulut selviävät tilauksen yhteydessä, mutta yli 50 euron tilauksiin ei toimareita tule laisinkaan. Vielä tämän illan Deseniolla on -20% kaikista julisteista (jos tilaus on yli 60 €)!

Toinen tarina muuten on se, miten helposti saa miehen ylipuhuttua hakkaamaan nauloja seiniin, jotka hän on vaivalla ja ammattitaudolla ensin tasoittanut ja sitten maalannut.

Linkkien klikkaus ei kartuta kassaani...