17.4.2016

Ihan pihalla 2016




Eilen oli oikeastaan ensimmäinen päivä kun olin pihalla. Siis meidän pihalla tekemäsä pihahommia ja katsomassa kevään värejä. Syksyllä istutetut krookukset ja lumikellot ihastuttavat väreillään ja huomasin monta paikkaa, mihin istuttaa uusia sipuleita tulevana syksynä. Tämän kevään ensimmäisinä pihahommina haravoin nurmikot ja levitettiin varastosta löytynyt nurmikon kevätlannoite, joka tietenkin loppui kesken. Seuraavalla kerralla tiedän varata kaksi pussia ennen sadetta levitettäväksi. Leikkasin kaikki talventörröttäjät ja haravoin kukkapenkit ja löytyipä niillekin varastosta kevätlannoitetta.


Alppiruusujen kevätsuojaukset poistettiin ja jokainen puska sai kannullisen lämmintä vettä juurilleen. Samalla oli hyvä mahdollisuus takastella lumettoman alkutalven tuhoja kun pakkanen laski yöllä -30 asteeseen. Se, tai vedettömys on ruskistanut etenkin yhden Cunningham's Whiten lehdet ikävästi. Alapihalla vastaavia vaurioita on myös kolmessa puistoalppiruusussa. En uskalla edes toivoa, että etupihan Pohjolan tyttärien nuput olisivat koitokseta selvinneet mutta onneksi suurimmaksi osakso rodot ovat täynnä hyvin voivan näköisiä nuppuja. Viime kesänä siirretyt puksipuut yllättivät sinnikkyydekkään ja vihertävät niin ikään loisteliaasti, kun taas saman kohtalon kokenut muratti pitää jännitystä yllä ja vasta kesällä nähdään onko siitä vielä kasvajaksi.





Täytyy tunnustaa, että olen aivan täpinöissäni. Ihan kuin koti olisi jo nyt tuplannut neliöt ja odotan malttamattomana kesää kun elämä siirtyy ulos. Jännittää, miten kasvit lähtevät kasvamaan viime kesäisen aherruksen jälkeen ja mielenkiinnolla odotan millaiseksi piha muodostuu tulevan kesän muutosten myötä.

Aiomme rakentaa matalan aidan "laiturille", jonka jälkeen se ei ehkä enää muistuta laituria ja luultavasti myös valopisteet hieman muuttavat muotoaan. Toisesta reunasta siirretään mansikat pois ja laitetaan korkeampaa kukkaa tilalle. Viime vuonna hankittu sohvakalusto saa pehmusteiden lisäksi uusia tyynyjä ja uskon, että tähän muodostuu oikein kiva relatila.



Myös Nietos ja Diego olivat eilen ensimmäisellä ulkoilulla. Meidän kisut ulkoilevat pääosin kytkettynä, sekä omaksi että pieneläinten turvaksi. Molemmat ovat kävelleet ulos ilman remmejäkin ja tottelevat hyvin, joten ne saa helposti kiinni. Mutta en uskalla ottaa riskiä, että säikähtävät jotain ja singahtavat pakoon joten mielummmin pidetään kisut kiinni. Nietos on tottunut ulkoilija joka viihtyy hyvin valjaissa ja rakastaa etenkin kivialueita. Diego on hieman säikympi ja sen verran tollo, että käveli eilen suoraan lampeen jonka jälkeen oli aika epärentoutuneen oloinen. Eiköhän tuo kesän aikana totu vielä ulkoilmaankin.







Nyt se alkaa, terassilla hengailu.


4.4.2016

Pienissä synttäreissä


8-vuotiaalla on uskomattoman paljon todella tärkeitä asioita ja yksi niistä on synttärit. Kaverisynttärit, sukulaissynttärit ja joukkuekavarisynttärit. Niiden suunnittelun voi aloittaa jo puoli vuotta aikaisemmin ja kaikki tietenkin pitäisi kutsua. Me vanhemmat poukkoillaan kotisynttäreiden ja ulkoistettujen synttäreiden välimaastossa miettien kuluja, helppoutta ja lapsen omia toiveita. Synttäreitä on ihana järjestää mutta valehtelisin, jos väittäisin, että niiden välistä jääminen olisi minulle romahduttavaa. Ja kuulkaas, tänä vuonna meillä ei tämän kummempia synttäreitä tässä keväällä vietetäkään. Laps täyttää yhdeksän ja sai puffettiin tökätyn kynttilä ja yhden lahjan. Ajatushan se tärkein on, eikö?

 
No ei me ihan näin vaatimattomasti mennä. Olemme tänä vuonna bellan synttäreillä jenkeissä ja voi kuulkaa, se päivä on jo suunniteltu sankarin puolesta minuutilleen. Meidän piti kuitenkin antaa yksi synttärilahja etukäteen, sillä vaikka kyse on bellan lahjasta, tarvitsemme sitä kaikki reissussa. Bella on ehkä eniten maailmassa toivonut omaa tietokonetta ja mies jossain vaiheessa hieman paneutui asiaan. Lopulta hankimme Acerin miniläppärin josta saa näppiksen irrottamalla tablettikoneen. Vaikka bellalla jo iPad onkin, niin tämä vaihtoehto tuntui kokonaisuudessaan järkevimmältä vaihtoehdolta ja myös monikäyttöisimmältä. Nyt voimme ottaa koneen mukaan myös reissuilla ja sitä on helppo käyttää ulkoisen muistin avulla kuvien säilömiseen, kuvan muokkaukseen tai vaikka kouluhommiin. Ilman näppistä se toimii hyvin missä tahansa reissun päällä. (Acer Aspire Switch 10 E 10,1" ‐kannettava, Win 10)
 


 

3.4.2016

Hupsis, tässähän säästää valtavasti rahaa!

Tää on just niin tätä. En todellakaan ole mikään kesäkukkaihminen mutta olen aina ajatellut, että ihan niin kuin muunkin kodin, myös julkisivun pitää olla nättinä kesäisin. Se tarkoittaa kerrostalossa yhtenäisiä parvekelaatikoita missä on kivat kukat ja omakotitalossa sitä siistiä pihaa, jota tässä onkin jo reilu kesä pakerrettu. Kun muutimme omakotitaloon, oli aluksi päivänselvää etten halua tehdä pihahommia kunnes heti perään vuoden päästä totesin, että niitä on pakko tehdä ja sen siitä vuosi eteenpäin kesä menikin pihalla lapion varressa. Siinä varressa roikkuessa minulle oli kirkasta kun aurinko pilvettömällä taivaalla, ettei mitään vuosittaista kesäkukkasirkusta ole tulossa. Suurin syy siihen on, että ne pirun horsmat aina kuolee mun käsissä ja ne maksaa aivan mielettömästi. Sen verran olen äidin mukana juossut pienestä pitäen kukkakaupoilla, että tiedän ettei ne vakkari-pelargoniat ihan muutamalla kympilläkään irronneet, saatikka väliin laitettavat lobeliat sun muut. Ja eikä ne kukkaset edes riitä, pitää olla multaa ja kanankakkaakin.

Viime vuonna ostettiin meidän pihalle yksi miljoonakello ja kasa orvokkeja, koska niille oli sellaiset paikat johon on kerta kaikkiaan pakko laittaa jotain, ettei piha näytä ihan roihalalta ja kyllä se rahanmeno hieman hirvitti. Lisäksi innostuin vielä pariin laventeliin, petunia-amppeliin ja muutamaan bambuun ja ”tsingtsing”: satasia menee ja seuraavana jännitetään elääkö hankinnat vai heittävätkö henkensä heti alkuunsa. Päätin, että jatkossa yritän kasvattaa maassa sellaisia kukkia sekä pensaita, ettei juuri muuta tarvitse. Terassille hankitaan vuosittain yksi amppeli ja isoon ruukkuun miljoonakello ja that´s it folks!


Hah, joopa joo. Instaa seuraavat ovat todennäköisesti huomanneet, että siellä se rouva taas menee ja lisää puutarhajuttuja kannetaan kotiin koko ajan. Ja ei siinä mitään, tiesin jo syksyllä, että keväällä kasvatan jotain pientä koska se o kivaa. No jotain pientä lähti akilleijoista, siirtyi ketoneilikan ja hopeahärkin kautta TOMAATTEIHIN ja voi ei, nyt niitäkin on jo kahta lajia ja sininatan mokomatkin tulossa. Mitään valmistahan ei vielä ole, eli parin kuukauden päästä saatan hyvinkin olla alkuperäisessä tavoitetilassa jossa minulla ei ole mitään ruukkuihin istutettavaa. Tai sitten ei, ja hukun taimiin.  Siemenistutuksethan eivät kalliita ole, etenkin jos käyttää kekseliäisyyttä. Itse istutin siemenet suurimmaksi osaksi miniluumutomaatti-laatikkoihin sekä vanhoihin taimiruukkuihin. Koska halusin kokeilla turvebrikettejä, ostin K Raudasta kolme Nelsonin turvebriketillistä laatikkoa alesta, jäivät maksamaan alle 15 euroa yhteensä. Siemenpussit maksavat muutamasta eurosta ylöspäin ja näihin nyt on riittänyt yksi pussi multaakin eli  suhteellisen edullisesta harrastuksesta on kyse. Ainakin jos vertaa niihin kesäkuussa ostettaviin kesäkukkiin.



Mutta annas olla, mitä huomasin joskus kuukausi sitten Plantagenissa, pistokashyllyt! Pistokas sanana on etäisesti tuttu ja päätin ilahduttaa äitiäni muutamalla mummokukalla eli pelargonialla. Ostin pari pistokasta ja laitoin saviruukkuun kasvamaan ja nehän kasvoi. Seuraavalla kerralla, en edes tiedä miksi oltiin taas plantsussa, bellakin haluisi oman pistokkaat ja onneksi Ikean kasvariin mahtuu kolme saviruukkua mainiosti. Plantsussa on sellainen kuponkisysteemi, että ne kavalat lykkää maksun yhteydessä alekupongin johonkin tuotteeseen seuraavalle kuukaudelle… joka muuten selittää miksi oltiin taas siellä viidakossa, sillä sinne on oikeastaan pakko mennä uudestaan, onhan mahdollisuus säästää. Niinpä menin taas viikolla alekupongilla etsimään sopivaa ruukkua niille tomaateille ja eikös ne pistokkaat olleet alessa viisi kappaletta vitosella! Olisi ollut typerää olla ottamatta niitä ainakin kaksi satsia, eikö? No nyt on kymmenen pistokasta lisää, joissa rautayrttiä eli Verbenaa, yksi mummokukkakin lisää ja loput kerrattua valkosta ja pinkkiä petuniaa –jos nämä ei kuole ennen kesää, on meille tulossa aika mahtava terassi!


Pistokkaat maksoivat alun perin muistaakseni 1,80 euroa kappale. Sittemmin niitä on halvennettu useampaan otteeseen ja Porvoon plantsussa tosiaan saa viisi kappaletta vitosella ja siellä on niitä iso pöydällinen jäljellä. Valinnanvaraa on, niin lajeissa kuin väreissäkin. Jos perus parvekelaatikkoon menee noin 4-5 kukkaa niin tässä säästää ihan hillittömästi, verrattuna niihin kesäkuussa ostettaviin kukkasiin. Eli jos saan taimista kasvatettua kukkasia, voitte olla varmoja, että kyllästän samalla kaavalla meidän pihan joka kesä… koska kukapa ei haluaisi viettää kesäänsä kukkameressä ja se kasvun seuraaminen ja siinä onnistuminen on ihan mieletön fiilis!


Pistokassirkus lyhyesti:
 
Tarvitset taimimultaa (jotkut laittaa kesäkukkamultaankin) ja  isompia ruukkuja. Itse ostan 11 senttisiä saviruukkuja aluslautasineen, sillä näyttävät mukavalta sisustuksessakin. Halvimmat ruukut on muuten Tokmannilla, hintaeroa taitaa olla jopa yli 50 snt kappale, josta muodostuu selkeä säästö kun ruukkuja ostaa 10-20 kappaletta. Saviruukut kannattaa ennen istutustapuuhia upottaa veteen joksikin aikaan, muuten imevät mullasta kosteuden. Mullat ruukkuun ja pistokas perään ja kunnon kastelu. Minä lykkään kasvit kasvamaan Ikean Socker kasvareihin, ainakin ne lajit mitä kissat meinaavat mutustaa. Muutamassa viikossa pistokkaat ovat jo tuplannet kokonsa (tsekkaa vielä ensimmäinen kuva). Siinäpä se, kesää odotellessa. Kesällä isoksi toivottavasti kasvaneet kukkaset istutetaan ulos niille varattuihin paikkoihin käyttäen kesäkukkamultaa ja meillä on tapana laittaa kanankakkaa alle (multaa väliin ennen juuria) ja kukat ovat kukkineet nätisti koko kesän ilman lisälannoitusta.