30.10.2015

Rakkaudesta lajiin. Jos olet ikinä ajatellut että ehkä neuloisit...


[Ja sitten tähän sananen villasta ja puuvillasta, isoita puikoista ja pienistä puikoista.
Olisiko myös aiheellista kommentoidan kahden sukan tekniikkaa.]


Muistan kun koulussa opettelimme neulomaan muistaakseni kolmannella luokalla ja langaksi annettiin ehkä noin sportin paksuista keinokuitulankaa kahdessa värissä ja sai itse päättää mitä neuloo. Minä halusin tehdä pipon missä on kaksi lettiä tupsun tilalla sillä siihen aikaan vastaavat Huskyn pipot oli kuuminta hottia. Olin ajatuksissani päättäväinen, mutta kun ajatus oli vielä aivan lapsen tasolla, niin käytännöllisyyden huomioinen uupui täysin. Jostain syystä suunnitelma meni läpi sellaisenaan ja pipon valmistuttua ei siinä teknisesti ollut moitteen sanaa mutta olihan se varsin epäkäytännöllinen. Piposta tuuli läpi humisten ja alareuna kiertyi sillä reunassa ei ollut resoria ja neuleena sileä neule. Samasta syystä pipo oli myös varsin lörppä. Värinä ensimmäisessä neuletyön näytteessä oli taivaan sininen ja imelän keltainen, mitä ihmettä sä olet nainen miettinyt. Puolustukseksi kerrottakoon että oli noin vuosi 1986.

Minulle ei siis ole jäänyt traumaa niistä koulun sukista tai mistään muustakaan neulontaan liittyvästä ja ehkä siksi innostuin neulomaan uudestaan jo noin 13-vuotiaana kun pikkusiskoni syntyi. Tein puuvillaneuletakkeja vauvalle ja mallit keksin omasta päästä. Kun vauva kasvoi isommaksi, jäi neulominen taas tauolle. Sittemmin aloitin uudestaan bellan ollessa noin vuoden ikäinen ja manasin kyllä hiljaa mielessäni, että miksi en ollut neulonut molempien raskauksien aikana vauvojen kaappeja täyteen neuleihanuuksia. Se alkusysäys aloittaa jotain uutta tulee aina jostain ja minulle se tuli Elohiiri-blogin puuvillasekoite Samos pipoista. Sellaisia tein muutamat ja samasta langasta perään neuletakin. Ajattelin että neulon vain puuvillalla, aina. Sittemmin pipoja, paitoja ja villahousuja valmistui pikkuhiljaa ja kaikkia yhdisti paksuhko lanka sekä puikot, vaikkakin neuloin myös villalla nyt. En ajatellut että voisin ikinä neuloa pienemmillä puikoilla kuin nelosilla saatika että neuloisin sukkia.


On helppo ajatella että paksummalla langalla tulee nopeasti ja vähemmällä vaivalla valmista. Marketista löytää helposti paksuhkoja lankoja kuten aikoinaan Novitan Mambo ja sittemmin vaikka Novitan Kelo, Tempo, Hile tai Isoveli. Olen neulonut kaikista edellä mainituista ja kyllähän niistä neuloo mutta kaiken rehellisyyden nimissä, neulovat minun sormeni yhtä mukavasti ja nopeasti ohuemmallakin mutta etenkin pehmeämmällä langalla. Suurin järkytys oli huomata että nykyinen 7 Veljestä lanka on jotain aivan muuta kun se oli silloin, kun olin pieni. Kaikki jotka aloittavat neulomisen sukkaparilla ja seiskaveikka kerällä ja inhoavat sen jälkeen neulomista, ovat aivan oikeassa. Vika ei ole teissä eikä neulomisessa vaan välineissä. Lanka on niin karkeaa että jopa tällaisen paljon neulovan sormi menee vereslihalla ja työ on hidasta ja epämiellyttävää koska lanka on kuin piikkilankaa. Takertuvan langan neulominen on kivuliasta sekä hidasta ja valmis tuote lähes poikkeuksetta kutittaa. Villasukka on parhaimmillaan paljaassa jalassa mutta jos jalkaan on aina kiskonut vain karkeasta villalangasta tehtyjä sukkia, en ihmettele että ajatus työntää puuvillasukka alle on vakio.  Jos lanka ei luista hyvin, tulee neulejäljestä helposti epätasaista joka varmasti ainakin aloittelevaa neulojaa harmittaa.

Etenkin, koska kyse on lähestulkoon suomen kansallislangasta, peräänkuuluttaisin tässä Novitan vastuuta ja etenkin laatustandardien tarkistamista. Minulla on jäljellä 30 vuotta vanhoja seiskaveikka sukkia joissa ei ole nyppyjä ja jotka on pehmeitä ja aivan eri maailmasta kuin nykyiset. Kotimaiselta toimijalta odottaisin enemmän; vaikka niitä lankoja varmasti menee tallaisenakin kun kauppareissulla ne on niin helppo ruokaostoksien mukaan napata ja paremmasta ei ehkä tiedetä. Neulojana tämä horjuttaa aika vahvasti luottamustani koko Novitan valikoimaan ja kynnys lähteä ostamaan ja kokeilemaan mitään merkin lankoja on iso. Ja pakkohan ei ole, Suomesta löytyy lukuisia lankamyymälöitä joissa myydään erimerkkisiä sekä erihintaisia lankoja. Lähtökohtaisesti ottaisin myös vahvasti huomioon sen, että jos johonkin laittaa niin paljon aikaa ja vaivannäköä kun käsitöihin laitetaan, niin tehdään ne sitten ainakin mahdollisimman laadukkailla ja sopivilla materiaaleilla.

Neulomiseen vaikutta toki langan lisäksi puikot ja vain kokeilemalla löytää itselle ne oikeat. Omaa mieltäni olen muuttanut jo monesti; ensin hylkäsin Prymmin puikot, sitten Novitat, jonka jälkeen neuloin vain bambupuikoilla joita ei tässä vaiheessa kahdelta ensin mainitulta merkiltä ollut saatavillakaan, joista siirryin muihin puupuikkoihin ja nyt neulon eniten teräs –tai hiilkuitupuikoilla. On tärkeää, että puikot kestävät ja lanka liukuu hyvin. Lähes kaikki langat liukuvat hyvin teräs/hiilikuitu puikoilla, jotka myös kestävät parhaiten esim. ohuella langalla neulottavia sukkia napsumatta poikki. Mutta laadukkaat langat liukuvat yhtä hyvin myös laadukkailla puu tai bambupuikoilla. Käytän nykyään lähes yksinomaan pyöröpuikkoja joissa on irrotettava kaapeli ja merkkinä on KnitPro, joka mahdollistaa kaikkien yhdistelmien (eripituiset kaapelit ja eripaksuiset puikot) yhteensopivuuden. Jos puikkoja puuttuu tai katkea, haen lisää samaa sarjaa. Jos neulejälki ei ole tasaista, suosittelen kokeilemaan KnitPron Cubics puikkoja sillä väittävät, että neliöillä puikoilla tulee helpommin tasaista jälkeä. Neliöt puikot ovat hivenen pienemmät kuin pyöreät kokomerkinnästä huolimatta eli esimerkiksi neloset vastaavat noin 3,75 kokoa. Tämä koko sopiikin erinomaisesti mm. Lang Touring sukkiin.

Ja ne sukat. Voin 99% varmuudella sanoa etten neuloisi ainoitakaan sukkia jos ne pitäisi tehdä yksi kerrallaan. Lyhykäisyydessään syy on, ettei riitä kärsivällisyys eikä aika. Sukka kerrallaan neulottaessa pitää lukea ohjetta tai laskea silmukoita/kerroksia jotta sukista tulee samanlaiset ja väitän, että sukkaparin neulominen on erikseen kun hitaampaa kuin sukkaparin neulominen samaan aikaan. Aivan yhtä helppoa tai vaikeaa sukkien neulominen on molemmilla tekniikoilla. Kun sukat neulotaan sukkapuikoilla, voi joutua hieman enemmän säätämään ettei puikot tipu tai että niiden välit tule nätisti. Pyöröpuikoilla isoin askel on uskaltaa opetella tekniikka koska ensisilmäyksellä se voi vaikuttaa todella hankalalta, jota se ei ole. Missään nimessä vaikeampaa pyöröpuikolla sukkien neulominen ei ole, vaikka perinteinen tapa onkin… perinteisempi. On sitten itsestä kiinni kumman tavan kokee miellyttävämmäksi, mutta itse ainakin kokeilisin molempia ennen lopullista valintaa.

Minä teen kaikki sukat, joulusukkia lukuun ottamatta, kärjestä varteen kaksi kerralla ja tapa vakiintui kun olin ehkä kaksi paria näin tehnyt. Olen neulonut joulusukkien lisäksi jonkun parin jalkaankin perinteisellä tekniikalla, joten sekin on tuttu vaikka lobbaankin aina toista tapaa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että jos sukissa on useita eri lankoja/kuvioita, niin onhan se lankaviidakko aikamoinen kun tekee kaksi sukkaa kerralla mutta pienellä järjestelmällisyydellä siitä selviää. Eli laittaa saman sukan langat vaikka samaan pakastepussiin mistä ne kulkevat työlle ja tarvittaessa pyörittää auki keristä saman sukan lankoja.

Jos siis koulusukista on jäänyt neulomistraumat tai harhaluulo ettei osaa, suosittelen ostamaan vaikka Gjestalin Jannea tai Langin Touringia pari kerää ja 80 senttiset pyöröpuikot koossa 4 ja kokeilemaan jotain ihan uutta. Täältä löydät kuvitetun ohjeen joka käy suoraan hieman ohuemmalle sport paksuiselle langalle. Jos 39 koon sukat tekee nelosilla ja niihin sopivalla langalla, kuten Touring tai Janne, on sopiva silmukkamäärä ainakin minulla 48 silmukkaa. Kun sukkia tekee enemmän, kannattaa ohjetta muokata omaan tai saajan jalkaan sopivaksi. Taidan nykyisin tehdä monesti puolet varpaiden lisäyksistä joka kierros ja puolet joka toinen kerros ja kiilakavennukset jalan päällä hieman saajan jalan mukaan. Tämä neulominen ei ole niin kiveenhakattua kuin ohjeista voisikuvitella.


Nythän on käynyt niin, että tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä että lempilankani on Malabrigon sock, eli se niistä puuvillalangoista. Tätä, näissäkin kuvissa useassa värissä näkyvää lankaa työstetään 2-3 puikoilla joten varsin ohuestakin langasta on kyse. Lanka on tiukkakierteinen eli sitä on helppo ja nopea neuloa ja se on pehmeää. Se ei kutita jalassa eikä otsalla. Koska se on käsinvärjättyä merinovillaa, on se myös huomattavasti hinnakkaampaa kuin perus markettilanka. Mutta tiedättekö että sinä 100 gramman vyyhdissä on 400 metriä lankaa ja sillä neuloo jo aika paljon. Tällä hetkellä yritän aktiivisesti neuloa lankavarastoa pois ja toivon mukaan tulevaisuudessa tehdä lankahankintojani hieman isommalla tietoisuudella ja ainakin mahdollisuuksia on paljon enemmän. Toisin sanoen olen joutunut syömään kaikki sanani ohuista puikoista, liian pitkistä sormista, ohuista langoista ja paksuista puikoista

Summa summarum, eri töihin käy eri välineet ja tekniikat ja pitäisi ennakkoluulottomasti kokeilla uutta. Ja heti tämän jälkeen totean että kyllä se kynnys on aikamoinen ainakin ostaa uusia lankoja mutta ei mahdoton. Olenhan juuri tilannut TitiTyystä aivan summamutikassa 1,1 kiloa Rowanin Pure Wool Worsted:ia. Päädyin lankaan siksi, että haluan tehdä itselleni pihavillatakin ja on aika vaikea löytää paksuhkoa konepestävää villalankaa 100 g kerissä ja vieläpä hyvällä värikartalla. Tässä langassa mätsää kaikki paitsi ettei minulla ole mitään käsitystä millaista sitä on neuloa, mutta nyt kokeillaan!


... Ja se hyvä sukkalanka? Itse neulon 99% sukista Langin Touring lankasta. Se on hieman kalliimpaa kuin seiskaveikka mutta laatueron huomaa jo neuloessa. Gjestalin Janne on toinen sukkalanka jota käytän tästä paksuudesta ja siinäkin on laaja värikartta. Lanka on myös edullista ja usein mm. Lankamaailmassa tarjouksessa. Se on hivenen karkeampaa kuin Touring mutta itse monesti käytän Touringia perusvärinä ja Jannea raidoittamiseen/kuviointiin. Jos haluaa vähän spessummat sukat, niin suosittelen ehdottomasti Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport - lankaa. Valitsemalla Suomessa käsin värjättyä lankaa saat yksilölliset sukat ja tuet samalla suomalaista käsityöläisyyttä.

29.10.2015

28.10.2015 Rakas päiväkirja,

kirjottelin muutama päivä sitten hieman henkevämpää asiaa ja kuten aina, siirsin sen arkistoon. Tunnun ajattelevan kirjoittamani itsestään selvyyksiä tai asioita joilla onnistun loukkaamaan muita, vaikka en niin ajattelekaan. Lopulta kyse lienee vain siitä, etten osaa kirjoittaa ajatuksiani niin tyhjentävästi, ettei väärinymmärrykselle ole sijaa. Niinpä tänä aamuna mieleni pyöri jo muissa asioissa, nimittäin nukkumisessa.

Nukkuminen, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään niistä kymmenestä asiasta jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen. Ihan ensinnäkin, menin nukkumaan eilen kello 21:00. Luin tosin kirjaa vielä puolisen tuntia kunnes oli pakko luovuttaa. Aamulla väkisinkin tuli mieleen kaikki ne asiat mitkä jäi tekemättä. Siivoaminen, en ole imuroinut kahteen viikkoon ja koska luonamme asuu kaksi puolipitkäkarvaista kattia, niin voinette kuvitella miltä koti näyttää. Ruoka, siellä se jääkaapissa odottaa valmistusta sillä eilen Jii söi kympin matikankokeen palkintopizzaa ja bella edellispäivästä pastakastiketta, makaronit sentäs keittyivät liedellä lähes itsestään. Ja ne pyykit, sukkia on jäljellä kai nolla paria ja kokonaisuutena tilanne alkaa olla aika hälyttävä. Ristiäislahja jota nippanappa jaksoin neuloa pari kerrosta pitäisi olla valmis lauantaina ja aikataulu näyttää lähestulkoon mahdottomalta. Bonuksena alakerran suihkutilassa on toista öljykerrosta odottava kukkalaatikko ja vierashuone on edelleen täynnä kirpputorivaatteita. Onneksi käyn yläkerrassa suihkussa ja vierashuoneessa on ovi. Vilpolassa en ole uskaltanut käydä muutamaan viikkoon ja lastenhuoneiden ovia avata useampaan päivään. Koska väsyttää. Eilen väsytti niin paljon että kun saavuimme kotiin puoli kahdeksan aikoihin, jaksoin tehdä en mitään siihen asti kunnes menin nukkumaan.

Moni varmasti ajattelee, että no ihan perussettiä. Niin onkin, mutta joskus täällä blogistanian kiiltokuvakuvien keskellä se unohtuu tai ainakin jää taka-alalle. Ja onhan ihan oikeasti niitäkin koteja, joissa on AINA siistiä, tiedän koska olen kokenut ja varmaan osaltani siksi tunnen myös tarvetta pyrkiä sellaiseen.  Eikä kyse ole vaan siisteydestä vaan kokonaisvaltaisemmasta elämän hallinnasta. Välillä onnistuu ja välillä ei enkä ota suurta stressiä asiasta, ainakaan kovin usein. Kaikilla on ne omat syyt mitkä johtaa erilaisiin seurauksiin. Meillä tilanne on se että mies on ties kuinka monennetta viikkoa putkeen reissussa ja kotona vain kolmen päivän jaksoja siinä välissä, joten vetovastuu on minulla. Nyt jos alan edellä mainituista tekemään kynnyskysymyksiä, niin katoaa kyllä pohja aika nopeasti koko touhulta. Pitää vaan osata sivuuttaa karvapallot ja tehdä parhaansa.

Vetovastuu käsittää normaalisti minimissään 8-16 työt ja sen päälle jälkukasvun harrastukset jotka käytännössä joka arkipäivä alkavat 14-16 ja kestävät 18-20:een sekä päälle viikonloput. Kuskaan myös tarvittaessa äitini kauppareissut ja muut. Jos valittaisin aiheesta, niin ottaisin ansaitusti vastaan kommentit ”itepä valitsit” mutta en valita. En todellakaan. Olen iloinen että lapset harrastavat ja tuen sitä kaikin tavoin. Äidin auttamista ei liene tarvitse edes perustella. Mielelläni kuitenkin kuulisin miten muissa vastaavissa perheissä aikatauluja tai ratkaisuja tehdään sillä voihan olla etten näe joitain mahdollisuuksia joilla helpottaa arkea.

Teemme viikonloppuisin yleensä enemmän ruokaa viikolle ja muistamme jopa ostaa eväät harrastuksiin, ainakin melkein aina. Eväissä olen aika huono eli jos jollain on vinkkejä päivän LÄMPIMÄSSÄ säilyviin eväisiin niin iso kiitos. Olen myös hankkimassa pakastettavia eväsrasioita mutta eipä niihinkään kummempia mahdu. Eväiden kuitenkin pitäisi olla niin tuhdit että jaksaa harrastaa pari tuntia ja syödä illallisen vasta kahdeksan aikaan.

Joskus käy niin että kaikista kalentereista ja muistutuksista huolimatta me vanhemmat unohdamme jotain. Niin kuin vaikka ladata bellan bussikortin ja ystävällinen bussikuski pelastaa päivän ja ottaa tytön maksutta kyytiin Porvooseen. Harrastusvarustelogistiikan olenkin jo esitellyt täällä blogissa ja en nyt sitten tiedä mikä muu tähän voisi vaikuttaa.

Miten teillä muilla lapset osallistuvat esimerkiksi kodin siivoamiseen? Meidän lasten ei ole ikinä tarvinnut juuri osallistua kotitöihin ja nyt kun painostan omien huoneiden siivoamiseen, niin aika takkuistahan se on. Vastuun tiskikoneesta olen myös siirtänyt lapsille mutta onko siinä edes mahdollista päästä tilanteeseen, ettei siitä tarvitse joka päivä mainita, useasti? Minulle iso apu olisi jos asunto pysyisi itsestään suunnilleen siistinä mutta onko toive millään tavalla realistinen? Pelkkään imuroimiseen ei mene kuin ehkä puolituntia mutta jos sitä ennen jokainen huone pitää siivota, puhutaan jo koko päivän kestävästä maratonista ja siihen ei yksinkertaisesti ole tällä mammalla aikaa.

Ja miten te itse jaksatte? Vaikka vuorokausi saadaan aikataulutettua niin, että 06-21/22 on täynnä tekemistä niin riittääkö levoksi se unijakso mikä jää siihen väliin? Olen huomannut, että vaikka kuinka jää univelkaa viikolla niin en silti viikonloppuisin pysty nukkumaan aamulla pidempään, vaikka siihen välillä olisi mahdollisuus. Olen aina ollut yö ihminen joten helposti käy niin, että viikonloppuisin valvon (lue: neulon) todella myöhään ja silti herään aamulla seiskan-kasin aikaan, ei kovin hyvä lähtökohta vetovastuu-viikoille. Kirkasvalolamppu, onko mitään hyötyä? D-vitskua meillä meneekin 20-60 mikrogrammaa päivässä ja mielestäni sillä on kyllä merkittävästi eroa vireystasoon talviaikaan.

Muistan aiemmista kommenteista että lukijoissa on muitakin vastaavissa tilanteessa ahertavia joten vinkit jakoon J

Ps. Marks&Spencerillä (/Sokos) on myynnissä Baby Lips joulukalenterita joissa on 10 huulirasvaa ja 14 muuta yllätystä. bella flippas ihan täysin kun näki nämä ja eilen totesi kotona juuri saatua kalenteria tuijottaessa "Mihin mä laittaisin tämän ettei se houkuttele niin paljon ennen joulukuuta". Ja jos joku etsii baltsuja joulujuhliin niin Kapp Ahlissa on mustia ja kultaisia hintaan 17,95€ ja lastenvaatteista -25%. Kokoja oli ainakin 38:een asti.



24.10.2015

Kotikuvia


Samalla kun otin uusista valokuvatauluista kuvat, niin nappasin muutaman kuvan ympäriinsä. Onnistun kyllä sössimään valotuksen kanssa aina mutta näillä mennään kun enempään säätämiseen ei tunnu aikaa liikenevän. Kuvista päätellen on kahvi ja Grand Designs nytkin kesken.

bella sai joku hetki sitten päähänsä että haluaa ison tytön huoneen eli suomeksi ”kaikki tavarat pois huoneesta”. Ilmeisesti askeettisuus on aikuista, enkä ota kantaa mistä tällainen ajatus on tytölle tullut. No eipä huoneessa paljoa riisumista ole mutta heitettiin nyt kirjahylly sekä nojatuoli ulos.

Samalla käytiin läpi kaikki tavarat hyllyissä ja laatikoissa ja jäljelle jäävät kirjat tyttö halusi sängynaluslaatikkoon. Muut lelut ovat kirjoituspöydän laatikoissa sekä vaatekaapin leluhyllyillä. Levensin kirjoituspöytää niin paljon kun mahdollista jotta sen ääreen mahtuu 2-3 tyttöä kerralla työskentelemään. Sähköurkujen tilalle pukki tuo toivottavasti oikean elektronisen pianon, ilmeisesti pikkuhiljaa pitäisi äidin aktivoitua tässäkin asiassa. bellan toive on että piano on valkoinen ja että se on omassa huoneessa ja toivon mukaan piano huoneeseen mahtuu. En tiedä aiheesta yhtään mitään joten toivottavasti ne siellä kaupassa ovat vilpittömiä.


No se nojatuoli majaili meidän makuuhuoneessa jonkun aikaa ja siinä kävi just niin kuin ajattelin. Syy miksi vastustan kaikki nojatuolia lastenhuoneessa ja makuuhuoneissa on, että niihin kertyy aina se vaatekasa. Meidän makkari ei ollut poikkeus mutta meillä ei ole mitään muuta paikkaa tuolille. Nyt keksin että otan Jiin huoneesta työpöydän pois ja samalla sain yhden nepparimodulin muualle tarpeeseen. Työpöydän tilalle tuli nojatuoli ja J tykkää, joten olkoon nyt näin. J ei ikinä tee läksyjä oman pöydän ääressä joten siihen yleensä vain kerääntyy kaiken maailman papereita ja tuolille vaatteita. Olen aika vakuuttunut että sama kasa kerääntyy nyt nojatuolille mutta sellasta se on.


Olkkarissakin on seilannut pari huonekalua ihan käytännöllisyyden takia. Joskus keväällä siirsin telkkarin pois ikkunaseinältä ja laitoin tilalle K tuolin. Tässä olikin todella hyvä neuloa läpi kesän mutta nyt syksyn edetessä loppui valo. Kulmassa ollut pöytälamppu ei valaissut kun valo jäi K tuolin selkänojan taakse joten siirsin Kukkapuron jalkalampun tilalle. Jonka takia kulmassa ollut Ferm Livingin pöytä ja pöytälamppu piti siirtää toiselle puollelle sohvaa. Jonka jälkeen kävi ilmi että pöytä on liian matala ja lamppu jää hassun alas, joten roudasin yöpöytänäni olevan marmoripöydän alas ja sen Ferm Livingin koripöydän ylös. Ja ihan sama miltä näyttää kunhan näkee neuloa!




Oikeasti haluaisin jonkun kivan neliön pöydän Kukkapuron nojatuolin ja sohvan väliin kulmaan ja lasisen sohvapöydän tilalle… jotain muuta. Mutta ehkäpä ne eteen tulevat jossain vaiheessa.




20.10.2015

Lisää täytettä seinille


Meillä on aika paljaat seinät sillä selkeitä tyhjiä seinäalueita on aika vähän. Suurin osa seinistä on ikkunaa eli maisemataulu muuttuu vuodenaikojen mukaan ja lopuilla seinillä on ovia, katkasijoita, takka ja mitä nyt yleensäkin. Olen todella huono täyttämään seiniä sillä minulta vain yksinkertaisesti puuttuu kaikki näkemys siihen liittyen. Se ei sinänsä ole ongelma sillä isot paljaat pinta-alat viehättävät minua suuresti. Joka tapauksessa rohkaistuin joku vuosi sitten teettämään omia valokuvia ja laitoimme ne keskikerrokseen olohuoneen seinälle. Kuvat kertovat tarinan vuodelta 2013. Syyn sille miksi muutimme pois lapsuuden kodistani kaupungista ja päädyimme maalle, takaisin luonnon ja veden äärelle. Samaan ajankohtaan sattuneen ensimmäisen jenkkireissun kuvat muistuttavat lämpimistä hetkistä auringon alla Floridassa. Pidin kuvista niin paljon että aloin jo silloin keräämään mustavalkoisia valokuvia samanlaista projektia varten mutta eihän niitä kerry kun ei mikään kuva kelpaa. Nyt kuitenkin muutama tosi kiva kuva on kertynyt ja päätin kehystää ne yläaulaan. En osannut millään päättää laitetaanko hopeanväriset vai mustat kehykset eikä miehestäkään ollut yhtään apua. Hänen mielestään kehykset piti olla hopeat kun itse taas olin hivenen mustaan kallellaan. Onneksi minulla on parhaat Instagram seuraajat ja niin kuin aina, sieltähän se oikea vastaus tuli, mustat.




Vasemmalla puolella on yksi paikka vielä vapaana ja tosi fiksu kävisi muuten nyt jo ostamassa kehyksen, ettei käy niin ettei samanlaista kehystä saakaan enää kun on kuva olemassa. Koska halusin kuvat seinälle heti, eivät ne ole oikeita valokuvia vaan kiiltävälle paperille tulostettuja printtejä. Eroa tuskin huomaa ellei mene aivan viereen katsomaan. Kun neljäs kuva ilmaantuu niin kehitän kaikki varmasti ihan oikeiksi valokuviksi Rajalalla.

Olen myos hankkimassa uusia valaisimia tuohon aulaan sillä inhoan näitä nykyisiä. Habitatissa oli aika kivat seinävalaisimet mutta meidän pitää tehdä niistä pahvimallit ja sovittaa, ennen kun voin edes ajatella valaisimien ostamista. Kaikki tavarat ovat jotenkin pieniä meillä, johtuu kai huonekorkeudesta. Nämäkin kuvat meinasin ensin laittaa ilman paspeja mutta kun kokeilin harjoituskuvilla, oli päivän selvää että kuvat ovat aivan liian pieniä A4-koossa. Kehykset on Ikeasta ja paspit Clas Ohsonilta.


19.10.2015

Random coincidences [ohje]

 
Sattumia. Niitä eläinten muotoisia pilvenkappaleita ja pisaroita hämähäkin seiteissä. Asioita joita katsomme joka päivä niitä näkemättä mutta jotka ovat ainutlaatuisia ja kauniita. Minulla oli pinkka villapaitoja kaapissa, villapaitoja jotka ovat olleet minulla ikuisuuden. Alimpana isältäni saamani purjehdusneule joka on tainnut kiertää ainakin kerran pallon ja sen päällä äidiltä saamani Busnelin neule joka on nähnyt laskettelurinteitä Coloradossa asti. Papan villapaita täytyy olla ainakin 50 vuotta vanha ja raidallinen ei kyllä tuosta jää paljoa vajaaksi, ainakin 30 vuotta annan sille ikää. Molemmat edelleen minulla käytössä ja erittäin rakkaita. Paitojen välissä on ensimmäinen itse itselleni neulottu villis jonka tein jokunen vuosi sitten Louhittaen Luolan Pohjan Akasta, värinä vilja. Ihana väri ja ihana paita!


Ne paidat on maanneet tuossa hyllyllä useamman vuoden käyttöjen välissä  ja eräs päivä tajusin miten täydellisesti ne sopivat toisiinsa. Saman tien iski sellainen neuloosi että oksat pois. Muistin että minulla on yönsinistä Heritagea ja keltaista Malabrigon Ochrea eli vain valkoinen puuttuu. Löysin täydellisen valkoisen Käsityökauppa Ilosta, Cascade Heritage Limestone on kuin tehty tähän projektiin. Äkkiä tilaus matkaan ja odottelemaan lankoja. Viikkoa myöhemmin oli luotu 160 silmukkaa, lisätty kymmenen ja neulottu kauluri, minulle, bellalle tai kuka nyt kaulaansa haluaakaan lämmittää.



Random coincidences, koko koululaisesta aikuiseen

Malabrigo Sock / ochre
Cascade Heritage / night ja limestone
Puikot: 2,5 pyörö

Luo keltaisella langalla 160 silmukkaa löyhästi ja yhdistä työ pyöröksi.
Neulo resoria 2o2n kolme kerrosta.
Vaihda siniseen lankaan ja jatka resoria kuten edellä vielä 12 kerrosta.

Aloita sileä neule ja lisää ensimmäiselle kerroksella 10 silmukkaa seuraavasti:
Lisää aina 16 neulotun silmukan jälkeen yksi silmukka silmukoiden väliselle langalle (nosta silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle ja neulo se kiertäen).
Nyt työssä on 170 silmukkaa.
Neulo sinisellä langalla kunnes olet neulonut sileää neuletta yhteensä 12 kerrosta.
Vaihda lanka keltaiseen ja neulo sillä sileää neuletta 64 kerrosta.

*Vaihda siniseen lankaan ja neulo sillä 6 kerrosta,
vaihda valkoiseen lankaan ja neulo sillä 3 kerrosta*
* = toista 12 kertaa

Aloita nyt resori 2o2n mutta jatka myös raitoja seuraavasti:
sininen raita
valkoinen raita
sinistä raitaa 5 kerrosta ja päättele työ kuudennella kerroksella seuraavasti:
neulo 2 silmukkaa oikein, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo siirretyt silmukat takareunoista oikein yhteen, neulo 1 silmukka oikein ja siirrä taas kaksi silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan oikein yhteen.

Päättele langat.

Jos et jaksa laskea kerroksia niin alla mitat:
RESORI
8 mm keltaista
2,2 cm sinistä

SILEÄ NEULE
2,5 cm sinistä
13 cm keltaista
23,5 cm raitoja
3 cm raidallinen resori

Valmiin kaulurin mitata tasona on 45 cm x 26 cm


Murusia huulilla.

18.10.2015

anana's Always relevant [ohje]


Ajatus pipoon lähti aina niin ajankohtaisita raidoista. Halusin myös tehdä pipon joka ei kutita otsaa ja joka lämmittää korvia, mitä todella moni kotikutoinen pipo ei tee. Kutittamattomuus sekä lämpösyys saadaan aikaan sillä että pipossa on vuori. Pipo neulotaan kokonaan oikein silmukoilla ja on oikeasti varsin simppeli. Lankana voi olla mitä vain fingering-paksuista lankaa eli noin 400m/100g. Se väri jolla tehdään ohuet raidat, tulisi olla kutittamatonta merino-villalankaa sillä samalla langalla neulotaan vuori. Langoiksi suosittelen Cascaden Heritagea (paksut raidat) ja Malabrigo sock:ia (ohuet raidat/vuori). Näillä langoilla mielestäni raidoitus on nätein. Suosittelen että luet ohjeen kerran kokonaan läpi jotta saat ideasta kiinni ennen aloitusta.

On ainakin kaksi tapaa tehdä raidat niin ettei vaihtokohta ole niin selkeä. Yksi tapa on tehdä niin että ensimmäisen uuden värin kerroksen neuloo normaalisti ja toisella kerroksella nostaa ensimmäisen silmukan neulomatta. Toinen tapa on neuloa ensimmäinen uuden värin kierros normaalisti ja toisella kerroksella nostaa edellisen kerroksen silmukka ensimmäisen silmukan viereen ja neuloa ne yhteen. Itse käytän tavoista ensimmäistä sillä se on mielestäni hieman nopeampi. Kaikissa pipoissa raidat vaihtuvat niskan kohdalla (muös kavennuksissa) ja kuvista näkee että aihtokohta on aika huomaamaton.


Always relevant [ohje] koko noin 56

Tarvitset em. pipolankojen lisäksi paksumpaa (noin sportti/DK) lankaa pätkän apulangaksi sekä puikot koossa 2,25 ja 2,5 (suosittelen 40 cm pyöröjä sekä kavennuksia varten koon 2,5 pidempää pyöröä jos looppaat tai sukkapuikkoja jos et) ja virkkuukoukun sekä neulan lankojen päättelemistä varten.

ALOITA TÄSTÄ

Virkkaa 148 silmukkaa apulangalla 2,5 puikoille ja aloita neulomaan pipoa oikein-silmukoilla, sillä langalla jolla teet ohuet raidat. (Kts. tarvittaessa Google/neulontaopas: ”Virkkaamalla luominen apulangalle)
Ensimmäisen kerroksen lopussa yhdistä neule pyöröksi ja neulo vielä 2 kerrosta.
Vaihda puikot 2,25 ja neulo kunnes pipossa on kerroksia yhteensä 35 (olet nyt tehnyt pipolle sisävuorin).


Neulo kuusi kerrosta toisella värillä. Vaihda nyt puikot 2,5. Neulo kolme kerrosta aloitus värillä ja vuorottele värejä 3/6 kerroksen välein kunnes olet neulonut kolme ohutta raitaa ja neljä paksumpaa raitaa.

Päättele nyt kaksi olemassa olevaa langanpätkää neuleen nurjalle puolelle.


Siirrä apulangalta silmukat 2,25 puikolle. Käännä reuna puikkoineen ”pipon sisältä” nurjat puolet vastakkain samalle tasolle missä olet neulomassa ja neulo aloitusreunan silmukat seuraavan kerroksen (neljännen ohuen raidan ensimmäinen kerros) kanssa ”yhteen”.

Eli pidä vasemman käden puikkoja vierekkäin ja työnnä oikea puikko ensin etummaisen puikon silmukan läpi, sitten taaemman puikon silmukan läpi, nappaa lanka ja tiputa molemmat silmukat vasemman käden puikoilta.

Yhteen neulomiskerroksen jälkeen jatka raitoja kuten edellä, kunnes pipossa on yhdeksän ohutta sekä paksua raitaa.


KAVENNUS
Kymmenennen leveän raidan viidennennellä kerroksella aloitetaan kavennukset jotka tehdään joka toisella kerroksella.

Neulo nyt kolme kerrosta normaalisti ja aseta neljännellä kerroksella silmukkamerkit 37 silmukan välein.
5. kerros:
Aina silmukkamerkin jälkeen: nosta silmukka neulomatta, neulo seurava oikein, vedä nostettu silmukka neulotun yli
Aina ennen silmukkamerkkiä: neulo kaksi silmukka oikein yhteen.
Jatka kavenuksia joka toisella kerroksella kunnes pipossa on 12 ohutta raitaa ja lopeta sitten ohuet raidat.
Jatka kavennuksia vielä kunnes silmukoita on jäljellä 12 kpl.
Vedä lanka loppujen läpi ja päättele lanka.

Kastele tai höyrytä pipo niin saat pipon laskeutumaan nätimmin ja pyöristettyä kavennetun osan.
Voit myös pingottaa pipon pikkufutiksen tai ilmapallon päälle, kastele ja annan kuivua yön yli.


Huom! Pipon koko vaihtelee hieman käytetystä langasta riippuen. Alla olevista pipoista harmaa-valkoinen on tehty kokonaan Cascade Heritage Silk:stä sekä Cascade Heritage Sock:sta ja on pipoista pisin. Mikäli haluat piposta lyhyemmän tai pidemmän, aloita kavennukset aiemmin tai myöhemmin. Jos haluat säädellä leveyttä, vähennä tai lisää silmukoita kahdeksan silmukan erissä.

Voit muuten olla luomatta silmukoita apulangalle ja poimia silmukat mutta kolmen pipon kokemuksella suosittelen ehdottomasti apulangan käyttöä.











Pari lisäkuvaa pipoista täällä.

15.10.2015

Sukkia, varpaista varteen.


Ensilumi -sukat
Gjestal Janne ja Lang Touring
48 s
puikot 4mm
koko noin 37

Niinhän siinä on käynyt että minusta on tullut varsinainen sukkakone. Tai no ainakin entiseen verratttuna ja kun paksulla langalla neuloo niin nopsaanhan tuollaiset 39:t sukat valmistuvat. Ilmeisesti meidän lapsien lapsilla siis tulee olemaan mummo, jolta saa ne tylsät villasukat joka joulu ja ennen niitä lapsenlapsia uhreina on muu suku, tai ainakin osa sitä. Huomasin juuri että lapsilta kyllä puuttuu villasukat tyystin mutta yritetään korjata sekin asia jouluksi. Sukkia on kiva neuloa kun valmistuvat parina, voin luvata etten neuloisi yhtään sukkaa, paitsi joulusukat, jos ne pitäisi yksittäin neuloa sukkapuikoilla.

Olen lukenut uudestaan ja uudestaan kirjoituksianne blogin tarina -postaukseen ja jättää kyllä sanattomaksi. Siitäkin syystä päätin raapia sen ajan ja neuloa sukat yhdelle teistä ja lähetämpä suklaata toiselle teistä. Eli Jonna jonka sukan koko on 37 ja ollut mukana alusta asti, laitatko minulle sähköpostilla osoitteesi niin laitetaan Ensilumi -sukat postiin. Suklaata lähetän tanjakris:lle joten laitathan niin ikään osoitteesi sähköpostilla. Molemmat on arvottu randomisti kommenttien joukosta.

Kiitos tuhannesti myös kaikille muille kirjoittaneille ♥ Yritän järjestää sukka-arvontoja jatkossakin niin saadaan yhtä lämpimiä varpaita kuin mielikin on.




Sukat varpaista varteen.
Lang Touring
48 s
puikot 3,75 tai 4

Kiitos myös bellalla jalkojen lainasta ♥

11.10.2015

Raitoja



Mulla ei ole oikein mitään tähän. Ehkä se on tämä syksy joka jättää sanattomaksi tai pysähtyneiden hetkien puute. Aamulla ajoin läpi auringossa kylpevien peltojen kotiin päin jäähallilta ja mietin miten kaunista on. Miten vähän kaipaan kaupunkia ja miten onnelliseksi luonto minut tekee. Kävimme ostamassa lauantaina bellalle uudet talvifarkut ja samalla Hulluilla ja ei vaan lähtenyt. Ehkä minulla on kaikki mitä tarvitsen. Parhaalta tällä hetkellä tuntuu neulominen, silmukkaa silmukan perään ilman ajatuksia, kotona on hyvä olla. Muutaman kerran olen yrittänyt tarttua kameraan ainoastaan sillä seurauksella, ettei niistä kuvista mihinkään ole. Silti kaipaan kuvaamaan mutten kiireessä enkä pakolla. Koti on siivottu mutta syysaurinko ei anna armoa alkukesänä liian kuumana päivänä pestyille ikkunoille. Niissäkin on raitoja.