Porvoo - Borgå

Harvemmin näin talvella tulee käytyä kaupungissa jossa vietin lapsena aina kesälomastani puolet. En tosin varsinaisesti kaupungissa silloinkaan. Pidän Porvoosta todella paljon ja ihan harmittaa kun viime aikoina kesälläkin käynnit ovat olleet sellaisia pyrähdyksiä. Nyt Jii meni lautailemaan kummitätinsä kanssa ja minulle tarjoutui mahdollisuus käydä Porvoon TeeTee Shopissa samalla. Menomatkalla pysähdyimme Kiseleffin talossa Senaatintorin laidassa Helsingissä Silmä, Pisto, Tikki, Takki -tapahtumassa.

Silmä, Pisto, Tikki, Takki tapahtuma on loistava tilaisuus päästä hypistelmään lankoja ja muita käsityötuotteita livenä. Paikalla on  pienyrittäjiä ja itse lähdin täältä etsimään jo toista kertaa käsinvärjättyjä lankoja. Viime kerralla ostin aivan täydellisen väristä Handu sukkalankaa (joka sopii toki muihinkin tuotteisiin) ja nyt etsin saimaista lankaa eri värissä. Tyttö ihastui Puputsin nappeihin ja minä Beloved :in haarukoista tekemiin norsuriipuksiin (kuva instagrammissa ->> ). Pysyttiin kuitenkin aiheessa ja mukaan tarttui "vain" Handulta neljä vyyhtiä lankaa.

80% Alpakka & 20% Bambu handdyed by Handu

75% Villa & 25% Polyamidi handdyed by Handu

Langoista on tarkoitus tehdä pari uutta huivia itselle. Tein edellisistä Handuista Baktus -huivin ja ihastuin mallin yksinkertaisuuteen ja käytettävyyteen aivan täysiä. En ole sellainen pitsi-tyyppi joten Baktus on täydellinen huivi minulle. Mielestäni huivissa toimii kivasti kirjava käsinvärjätty lanka jolloin huviin saa yksinkertaisuudesta huolimatta sellaista luksuksen tuntua ja vähän jujua.

Baktus 194g/ 150 cm

Valon- ja ajanpuute on saanut aikaan Instagrammin käytön räjähtämisen ja myös neuleista on yleensä siellä kuvat ensimmäisenä. Yritän toki saada valmiista töistä myös tänne kuvat jossain vaiheessa. Tässä huivissa ei juuri esiteltävää ole mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan jos huivien ystävä on -ja minähän olen! Ja on muuten jäänyt kaikki muut huivit jääneet käyttämättä tämän valmistumisen jälkeen.

Porvoon TeeTeestä ostin itselle ihan uutta lankaa eli Sirdar Snuggly baby bamboo :ta. Langassa on bambun lisäksi silkkiä ja kuvissa kiilto ei tule mutta sitä on. Yritän löytää lankaa jota voin neuloa kesälläkin, villan neulomisesta helteillä ei tule kuin hikiset kädet ja pahalle tuulelle. Katsotaan mitä tästä saa aikaiseksi...

Loppukevennyksenä tytön kädentyöt eli ensin piirretty mallikuva talosta ja perään toteutettu, mallikuvan mukaan, rakennettu valmis talo. Aika siisti!

Lumista viikonjatkoa ja palataan pian!

Viikossa villapaidaksi.

No ei ihan, ehkä kahdessa, katsotaan nyt. Lähtöasetelma ei sitäkään suosi sillä rakas mieheni lähtee jälleen reisuun mutta tattadataa! sanoi että ensi viikon jälkeen ei olisikaan reissuja hyvään aikaan.  Tänään olen jättänyt vetovastuun kuitenkin hänelle ja tein villiksen alaresoriin asti valmiiksi. Enkä ole ihan tyytyväinen resorin alereunaan, mielestäni se kinnaa liikaa. Toisaalta, jos se olisi lerpumpi niin sitten se lerpattaa. Kun saan hihat valmiiksi niin te saatte päättää onko hyvä vai ei.

Kun olin neulonut sen yhden sinisen pipon Louhittaren Luolan Pohjan Akasta, oli se menoa. Ihan mielettömän kiva lanka neuloa ja sellainen jytyn villan tuntuinen. Värit on jotain aivan käsittämätöntä. Ei edes tee mieli tehdä neuleisiin mitään kuvioita sillä langan värjäys on niin mahtava. Sanoinhan jo että tilasin aivan hassun määrän lankaa ja nyt jäljellä siitä määrästä on kolme vyyhtiä. Tein ensin alta pois pipot lapsille jotta korvat pysyy lämpimän jos vaikka tuon isomman projektin valmistuminen viivästyisi. Minulla oli siitä jo valmis visio syksyksi mutta se viiden viikon olkapään sairasloma sotki kuvion aika perusteellisesti.

Louhittaren Luola / Pohjan Akka

Kolme alinta pipoa on kaikki tehty suurinpiirtein samalla tavalla. Kysyin lapsilta ensin millaiset haluavat ja vastaus oli että tuollaiset perusmösät, kiitos. Ensimmäisen pipon tein väristä farkku ja siitä tuli sen verran reilu että omin jo sen itselleni. Ärjy on täydellinen väri tytön skimbasettiin ja poika toivoi eniten-vihreää-pipoa ja ei voi olla enemmän vihreää kuin tuo lime. Väristä muste tehty pipo onkin ollut täällä jo aiemmin kuvattuna.

perusmösä [ ohje by anana ]
Tsekkaa myös Rikke hat by Sarah Young, on ollut tässä inspiksenä

Luo 110 silmukkaa saksalaisittain, klik klik jos et tiedä mistä puhun
Neulo joka toinen kierros oikein ja
joka toinen kierros nurin.
Kun pipossa on noin 10 nurjaa kierrosta päällepäin
vaihda puikot 0,5 numeroa isompiin
ja kavenna ensimmäisella oikein kierroksella 4 silmukkaa pois.

Jatka neulomista  joka toinen kierros oikein ja
joka toinen kierros nurin.
Kun olet neulonut yhteensä noin 23  nurjaa kierrosta päällepäin
vaihda puikot 0,5 numeroa isompiin
ja kavenna ensimmäisellä oikein kierroksella taas 4 silmukkaa pois.
Nyt pipossa pitäisi olla 102 silmukkaa.

Kun pipon korkeus on noin 16-17 cm aloita kavennukset.
Pipo kavennetaan 6 kohdassa joka toisella kierroksella
eli jokaisella oikein kierroksella ja tee se  vaikka ssk :lla, klik klik jos et tiedä mitä tarkoitan
Ensimmäisella kavennus-kierroksella kavenna aina joka 17. ja 16. silmukka,
seuraavalla kavennuskierroksella aina joka 15. ja 16. silmukka, sitten 14. ja 15. jne
kunnes sinulla on 12 silmukkaa jäljellä.
Lanka loppujen läpi ja päättele.

Tytön pipo on aloitettu puikoilla nro. 3 eli pipossa on käytetty puikkoja 3, 3,5 sekä 4.
Pojan pipo on aloitettu puikoilla nro. 3,5 eli vihreäsä pipossa on käytetty 3,5, 4 ja 4,5 koon puikkoja.

86 grammaa

86 grammaa

97 grammaa

Aiemmin tein tytölle palmikkopipon niin ikään laskettelutakkiin sopivaksi, miksei muihinkin takkeihin. katsoin ex-tempore lankakaupassa lankaa ja aavistelin että lanka voisi olla takin vetoketjun värinen. Olin ällistynyt kun väri oli just eikä melkein, punertavan värin ollessa kyseessä on aikamoista arpapeliä arviointi ilman mallia. Pojalle olin jo viime vuonna ajatelut tehdä punaisen "kustoon" mutta se jäi. Nyt aloitin ajoissa. Molemmat pipot on neulottu Cascade Wool :sta nelosen puikoilla.

87 grammaa

77 grammaa

Olin tekemässä pojan takeista postausta mutta jos en vaikka ei ehdikkään ennen kevättä niin mainittakoon jo tässä että vihreä takkia on ostettu unkkafemmasta ( Union Five) ja merkki on Element. Ei mitään teknisiä ominaisuuksia mutta ulkonöällisesti tosi kiva perusrotsi ja vuori on, niinkuin snoukkakansa sen ilmaisisi, just sick! Eli tosi cool. Poika tuntuu olevan nyt kaikissa vaatteissa kahden  koon välissä eli 12 on liian pieni ja koko 14 hieman reilu, mutta suunta ylöspäin. Ja näin sitä pikkuhiljaa luisutaan pois lastenvaatekaupoista ja lastenosastoilta?

Meillä sairastupa jatkuu. Pojalla on mysteeriflunssa joka ei tunnu luovuttavan. Hän paranee mutta seuraavana päivänä taas menee huonommaksi eli huomenna mennään kysymään lääkäriltä jatko-ohjeita hoidon suhteen. Tätä on nyt jatkunut kolmatta viikkoa. Toivottavasti tuleva viikko on viimeinen sairasviikko ja pääsisimme nauttimaan vihdoin syksystä ulos perheen kesken, ellei syksy käänny talveen ensi viikonloppuun mennessä. Yritän ensi viikoksi saada esittelyn reiman paketista mutta voi olla että jää viikonloppuun, katsotaan.

Jännittävää lokakuun viimeistä viikkoa kaikille !
Jännittävästi myös hävisi otsikkobannerini...

Kommunikoinnista.

Luin juuri vanhoja juttuja. Olen kirjoittanut että 2,5 – vuotiaana on tytöllä ollut muutamia sanoja ja muutama kaksisanainen ”lause”. Ensimmäisen vuoden hän nukkui. Vuoden ikäisenä jokelteli mutta nukkui melkein sen toisenkin vuoden. Ajattelin että viivästymä on luonnollista koska suurin osa ajasta menee nukkumiseen eikä vauva kuule niin paljoa puhetta. Eikä hänellä ole ikinä ollut juurikaan asiaa. Hänellä on oma tila missä viihtyy, tekee juttujaan ja jos väkeä on paljon tai tilanne uusi, hän blokkaa koko ympäröivän maailman pois ympäriltään. Hän on aina ollut tyytyväinen, helppo ja rytmikäs. Rutiinit pitää olla, tutut asiat, hän viihtyy omissa jutuissa. Hän katsoo läpi ihmisistä, ihan kun hän olisi elänyt täällä jo joskus aikaisemmin. Ihan kuin hän tietäisi jotain mitä me muut emme tiedä.

Puheterapiassa olimme ensimmäisen kerran noin 1,5 vuotta sitten, muistaakseni. Silloin ihmeteltiin että lapsi osaa aakkoset mutta ei puhua. Että lapsi ymmärtää kaiken, mutta ei osaa kertoa. Lapsi toimii täysin normaalisti mutta ei koe mitään tarvetta puhumiseen –ja on tyytyväinen. Sivuttiin myös sitä että lapsi on muutamissa jutuissa taitava, ehkä hieman aprikoiden, ehkä hieman siten että onkohan tässä diagnoosin paikka. Lapsi on taitava aakkosissa, keskittymisessä ja palapeleissä. Lapsi on tarkka järjestyksestä, hän laittaa asiat tarkasti, jonoon, riviin, harkiten. Ei saa koskea. Mutta ei se minun mielestäni ihme ole; eri lapset kiinnostuvat eri asioista ja kompensoivat puutteitaan.

Puketti on ketsuppi, titi on isi, pooppu on pomppu, oma nimi o ya-ya, piipa on leipä, kikkä on vettä ja kaakoo on maitoa, juuju on housut ja joka päivä ”päiväkoti kivaa”. Me luetaan kiijoja, me piietään, omat tavarat on miun ja me mennään juju jos on hyvä ilma ja me etenkin tykätään käydä paupassa. Vaikka on hyymä, ei me haluta takkia mutta pipoista me tykätään. Ya-ya lukee jahjakiijasta ja sanoo ”ya-ya kykkää kiikä” kun on kiva lelu. ”Ya-ya piipa maami”, silloin on hänen leipä valmis.

Minä ymmärrän, paljon, isi ymmärtää joskus jotain mitä minä en, ehkä hieman vähemmän kuitenkin kokonaisuudesta. Suurin osa muista ihmisistä ei ymmärrä mitään. Nykyisin hän toistaa mielellään perässä, ihan kun olisi ymmärtänyt että puheella on tarkoitus. Sanat tulevat ulos, miten milloinkin. Joskus kerrasta ihan oikein, mutta hän ei sitten tarvittaessa sanokaan enää oikein. Hän rakastaa laulaa. Hän laulaa varmasti päivän jokaisena tuntina. Joskus joku sana on laulussa oikein, loppu on itse keksittyä, ”ya-yaa”. Hän osaa melodiat, on osannut siitä asti kun hyräili reilu vuoden ikäisenä Star Wars Theme:ä. Hän osaa sanapainot, hän on todella taitava käyttämään ääntään eri tilanteissa teatterimaisesti liioitellen.

Kommunikoimme usein lyhyesti ja selkeästi. Niin kuin puhumaan oppivan kanssa kommunikoidaan. Laskeudun lapsen tasolle ja hän katsoo minuun kun puhun, kysyn, tiedustelen. Joskus meillä menee pidempään, ymmärtämiseen, yhteyden löytämiseen. Yksinkertaisienkin asioiden kohdalla pitää varmistaa, kyllä se hetken aina ottaa. Hän vastaa sanalla, kahdella tai kolmella. Kyllä, olen aika varma että kolme sanaa peräkkäin on maksimi. Hän ei taivuta, muistaakseni. Mielestäni me pärjätään hyvin, enkä ole ikinä tuskastunut tilanteeseen. Hän välillä tuskastuu, kun on kova tarve kertoa ja kukaan ei ymmärrä. Toivon että hän oppii puhumaan jotta ei jää leikkien ulkopuolelle, jotta voi kertoa päivästään. Kyllä tässä yhteiskunnassa helpompaa on jos puhuu ja kukapa ei lapsensa polkua haluaisi helpottaa. Tämä on vain yksi haaste muiden joukossa, lisää varmasti tulee elämän aikana.

Kettu ja Korppi

Päiväkodissa oli kuvataideviikko.

Ajattelin kehystää nämä.

Hyvää viikonloppua lukijat!

Vinkkejä vaikka viikonlopulle.

Ipanallessa on Cupcaken kumpsuja ja Ebay on täynnä Late Lampaita, vaikka missä muodossa.

Ebayssä on myös aikuisille, vaikka Mikkejä.

Jos tuntuu että perusvaatteet kyllästyttyvät,

kannattaa katsoa Den Goda Fen.

 

Novitan sukkarekan aikataulu löytyy täältä.

Ja miksei kirpparille, vaikka Akseliin. 

Jos ei jaksa sisällä värittää, olen kuullut että ulkona on lunta. Kannattaa ehdottomasti ne vielä katsastaa ennen kuin häviävät, ikiajoiksi.

(Ps. olen itse värittänyt alemman kuvan, tyttö väritti vihreän. T, ylpeääiti)

****

End of Christmas

Summa Summarum.

 Ei ne koristeet niin jaksa kiinnostaa, enää toisen kuusen kohdalla.

Kaikkea on liikaa.

Lapset on ronkeleita.

Jollain on aina silmäkulma auki.

Tyttö rikkoo kaiken.

Ja se piirtää vaan palloja, kuulemma lankapalloja.

Äiti neuloo, onneksi välillä taas muille.

Joulutorttuja en taaskaan syönyt tarpeeksi.

Onneksi on vielä pipareita.

Tässä mietin että pitäisiköhän heittäytyä uhkarohkeasti areenalle

ja

sanoa jotain aleista.

Väliaika; pipoja ja nappeja.

Koska puikkopussin tekemiseen meni pari iltaa ja ompelukone seisoi pöydällä, päätin tehdä muutamat pipot. Pomppu toivoi neliöpipoa ja tein sitten samalla molemmille samanlaiset, et väristä. En ole vuosikausiin ommellut joustovelouria mutta hyvinhän se meni, en ole mikään jouston ystävä ompelun yhteydessä. Muutama pipo on vielä suunnitteilla mutta katsotaan millon ehdin, eihän nuo paljoa vie aikaa mutta sekin vähä tuntuu olevan kiven alla. Kuva ainostaan pompun piposta päässä sillä tytöllä on "en tee mitään mitä muut toivovat vaan ainoastaan mitä itse haluan-vaihe". Pipot ovat kuitenkin lähes identtiset.

Pomppu innostui myös ompelemaan. Neuvoin miten kone toimii ja opetin nappien ompelua. Kokeilunhaluisena poika tietenkin ompeli eri tikeillä ja eri muotoja. Lopputulos on niin kiva että sille hankitaan kehykset.

 ***

Mä tykkään eniten vihreestä.

Pomppu luetteli minulle muutama päivä sitten sitten lempivärejään.

Ajattelin että ehkä tekin haluatte kuulla.
Hän kertoo.

  Lempivärejäni ovat

vihreä

pinkki

sininen

musta

oranssi

harmaa

punainen

valkoinen

turkoosi

Värit ovat kivoja, niitä voi käyttää eri tilanteissa. Värejä voi käyttää kuvioiden sijasta. Minulla on uudet colleget joissa on leijonankuva. Minä tykkään huppareista, farkuista ja kauluspaidoista. On kivaa että saan itsekin valita vaatteita. Tykkään tähdistä, Lego-vaatteista ja raidoista.

- pomppu 8v.

 

Äiti tykkää raidoista.

Ja kun merkit eivät ole isolla.

Kauluksista ja ruuduista.

Harvoista printtikuvioista.

Yleensä ne on ostettu vain pojan iloksi.

 Mielummin brodeerauksia kuin printtejä.

Mielellään ideaa ja hillittyä.

Raikkaista raidoista.

Poika pitää kauluspaidoista,

jopa pinkeistä.

Äitikin tykkää.

 Luulen että äiti tykkää

enemmän neuleistä.

Mutta poika noista merkeistä.

Haastanko?

Mistä teidän lapset tykkää?

(Tiedänkin jo osan)

Ja käykö ne tykkäykset yksiin äidin kanssa?

Värikästä viikonalkua!