31.10.2010

Kotona.












Isin sylissä on hyvä olla.

30.10.2010

Tehdäänkö pipo?


Innostus ja tahto on tärkein. Taitoa tässä ei vaadita.
Uskallusta sekä näkemystä.
lankaa
sukkapuikot
40 cm pyöröpuikko
neula
Siinäpä ne.

Perusperiaatteena muistetaan että,
pää on pyöreä, pipo on pyöreä,
pipon alareuna on auki, pipon yläreuna on kiinni,
pipon voi tehdä miten päin vain, minkalaisen vain,
ihan muutaman perusasian avulla


Luot silmukat suoraan pyörölle. Itse luon aina yhden silmukan enemmän, sillä yhdistän neuleen pyöreäksi neulomalla viimeisen ja ensimmäisen silmukan yhteen. Silmukoita pitää olla neljällä jaollinen määrä mikäli haluat tehdä esim. 2o2n resoria. Tässä on numeron 4 puikot, Isoveli-lanka, silmukoita 80+1 ja neuleena 3o2n.


En yhdistänyt neulosta heti silmukoiden luonnin jälkeen, halusin että nurja puoli jää etupuolelle, sillä piposta käännetään reuna. Eli luonnin jälkeen, neuloin yhden kierroken 3o2n, laitoin pyöröksi, nostin yhden silmukan toiselle puikolle, neuloin ensimmäien ja viimeisen yhteen ja jatkoin neulomista niin kauan kunnes pipo oli tarpeeksi pitkä.


Kun pituutta on riittävästi, jaoin silmukat 4:llä. Laitoin silmukkamerkit näihin kohtiin niin että  3o-kaistaleen vika silmukka kavennetaan pois ylivetokavennuksella (edellinen neulottu silmukka vedetään juuri neulotun silmukan yli). Tämä kavennus tehdään joka kierroksella ja koska kavennuskohta liikkuu koko ajan oikealle, tulee kavennus myös kohtaan missä on ne nurjat silmukat. Ne kavensin samalla tavalla, ylivedolla mutta neulomalla ne kuitenkin nurin sitä ennen. Aika pian neule pitää siirtää sukkapuikoille, kannattaa laittaa niin että aina jokaisen puikon viimeiset 2 kavennetaan pois, tällöin merkkejäkään ei tarvita.


Kun silmukoita on 12 jäljellä, katkaise lanka noin 10 cm pätkällä, pujota se neulan silmästä, pujota neula silmukoiden läpi ja päättele nurjalle puolelle. Päättele myös alareunan lanka, mutta muista että tässä pipossa reuna käännetään eli nurja puoli tulee näkyviin.


Tämä pipo on Cousteau ja sen alkuperäinen ohje on täällä. Tämä on tehty eri silmukkamäärällä, eri langalla, kavennnukset eri tavalla -kuten todettu, ei tarvita kuin se runko. En tuostakaan ohjeesta tajunnut oikein mitään mutta näen itse kuvista aika pitkälle miten jonkun asian voi tehdä. Tämän piti olla pompulle, tuli liian pieni, niinkuin edellisestä keltaisestakin -seuraava tehdään 100 silmukalla. Hushus, menkää neulomaan pipo! Ja housujen ohjeista lisää kun saan nyt puikoilla olevat valmiiksi...

29.10.2010

Made by me: Kettu-liivari


Päiväkodin taideviikko huipentui tänään juhlaan.
Satu Kettu ja Korppi on ollut tekemisessä mukana
piirrustuksissa, leikeissä, askarteluissa ja lauluissa.
Tänäänkin oli kuulema Kettukahvila
ja
lapset saivat valita
pukeutuvatko ketuksi vai korpiksi.





Padmé halusi olla kettu.
Toissailtana haimme äidin kanssa kantaat Eurokankaasta
ja
kävimme toimeen.
Mallina kaapista Ellen liivari kokoa 6 ja sakset heilumaan.
Muutama tunti, muutama ilta
ja
kettuliivari oli valmis.


Aika paljon käsin ommeltavaa,
ei todellakaan vahvuuteni.
Onneksi oli äiti auttamassa, hän on niin taitava ♥
Tyttö tykkäsi kovasti,
huomenna haluaa mennä samassa mekossa Halloween-juhliin.


Hyvää viikonloppua kaikille!

28.10.2010

Mistä se voima tulee?


Lukijan pyynnöstä. 

On yksi asia aloittaa lapsen kanssa arki yksin. Syystä tai toisesta, ihan yksin. Ilman sitä toista siinä rinnalla jakamassa ilot ja surut, kantamassa puolet taakasta. En itse tiedä yksinhuoltajan arjesta kuin lapsen näkökulmasta. Kunnioitan valtavasti heitä jotka yksin hoitavat kodin, työt sekä lapsen. Ja tekevät sen niin että lapsella on hyvä olla, ettei lapselta mitään puutu. Ja perhe tuntuu perheeltä, vaikka toista vanhempaa ei paikalla olisikaan. Miten sitä voikaan ymmärtää, mistä se voima tulee. On toinen asia, kun on jo kaksi mutta asiat muuttuvat ja toinen ei enää olekaan kun välillä, paikalla.

Meitä on kaksi. Kaksi jotka jakavat kodin ja taakan. Kaksi lasta, kaksi vanhempaa. Mutta toinen heistä, on paljon poissa. Se poissaoleva heistä on ja tekee kun on paikalla mutta yhä useammin koti, lapset, työt ja arki, on sen toisen harteilla. Minä en tätä valinnut, enkä olisi halunnut -mutta joskus elämä vie ja pitää sopeutua. Pitää vain tehdä parasta siitä mitä annetaan. Ei se itkemällä parane eikä marttyyriksi heittäytymällä. Ja sitä paitsi, esikuvana on äitini joka hoiti minut ja työt, kodin ja paljon muutakin, liki 20 vuotta -yksin. En minä halua jäädä hänen varjoon, kyllä minäkin tähän pystyn!

Ja saa välillä itkeä, saa kiukuta ja polkea jalkaa. Saa välillä sanoa että nyt on äiti väsynyt ja nyt ei äiti jaksa. Saa jättää tekemättä ja saa joskus suuttua. Ei se ole reilua kun pitäisi olla kaksi ja ei olekaan kuin yksi, silloin välillä. "Se on Eppaa isolla E:llä", niin sanovat lapset. Eivät he halua ymmärtää, eikä heidän tarvitsekaan. Heidän tarvitsee saada olla lapsia. Huolettomia ja onnellisia, syötettyjä ja vaatetettuja. He tarvitsevat leikkiä ja lohtua, he tarvitsevat aikaa.

Mutta aikaa ei ole annettu kuin kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Sama aika kaikille, meille ja teille. Miten sen saa riittämään kaikkeen, kun kaikki pitää tehdä yksin. Olen sopeutuvainen eli jos tiedät, kuuntelen mielelläni. Kun olin vielä kotona, oli aikaa. En ehkä silloin ymmärtänytkään miten paljon sitä oikein oli. Siisteys oli itsestäänselvyys ja aina tehtiin kaikea kivaa. Se onkin se yksinolemisen pääsääntö: on oltava tekemistä. Kaikesta saa tehtyä tekemistä, kun vaan miettii asiat lapsen kannalta. Kauppareissusta saa retken kun ruokkii sorsat matkalla ja pyykinpesusta pesulaleikin kun antaa lapsen auttaa. Me mentiin ja tehtiin. En ikinä miettinyt miten hankalaa se olisi tai kuinka raskasta. Mentiin vain, kyllähän sitä pärjää kun improvisoi samalla ja on varustautunut hyvin. Tapani elää on varmasti jonkun mielestä aika lapsilähtöinen, sille on syy, se sopii minulle ja meille.

Nykyään on enemmän kyse jokapäiväisten arjen asioiden suorittamisesta. Ja niiden suorittamisesta niin ettei lapset unohdu välistä. Pitää olla aikaa heille, kodille, töille. Tähän pieni apua on että karsii itseltään kaikki pois. Mutta ihminen ihan oikeasti tarvitsee sen jonkun oman asian, joka pitää kasassa. Minulla ne asiat on blogi ja valokuvaus. Mun juttu, aivojen nollaus. Aikaa valokuvaukseen minulla on todella harvoin kun olen yksin lasten kanssa. Bloggaan jos ehdin, illalla kun lapset ovat nukkumassa, noin kello 21-22. Ei se paljoa ole, mutta enemmän kun ei yhtään. Pitää osata myöntää realiteetit ja toimia niiden rajoissa.

Portti onnellisuuteen on nauttia siitä mitä on, eikä miettiä sitä mitä ei ole.

Näillä me mennään, vaillinaisesti, epätäydellisesti, päivä kerrallaan. Mutta me olemme onnekkaita, meillä on toisemme. Olemme onnellisia, teemme parhaamme -ei kai enempää voi vaatiakaan. Ja jos elämä ei olisi joskus raskasta, miten me osaisimme sitä arvostaa kun se on kepeää. 

24.10.2010

[omenoita]


Oltiin eilen lasten serkkytytön synttäreillä.
Kiitos emännälle ja juhlien sankarille

Viikon olen sairastanut kotona,
viikon katsellut lähinnä seiniä,
oli kiva nähdä ihmisiä ja jutella.

Hieman kävin pihallakin pomppimassa,
kylmähän siellä oli
ja
omenoita.



Ensi viikko menee töissä ja lasten kanssa.
Toivottavasti kunto kestää ja lapsetkin pysyvät terveinä.












Kiitos myös sinulle, kun käyt täällä.

22.10.2010

Kettu ja Korppi



Päiväkodissa oli kuvataideviikko.
Ajattelin kehystää nämä.





Hyvää viikonloppua lukijat!


21.10.2010

Juhlakausi lähestyy II


Tasapuolisuuden vuoksi, päätin jotain pojistakin mainita. Poikien pukeminen on hankalaa. Tai ainakin minusta tavallaan hankalampaa kuin tyttöjen. Tytölle voi ostaa sen ihanan mekon, joita sitten muutama yleensä kaapissa varalla onkin, ja siihen sitten fiilistellä kivat sukkikset ja hiusjutut. Mutta pojat -blaah, tylsää.

Tiedän että moni pukee poikia pienestä asti suoriin housuihin, liiveihin ja pikkutakkeihin. Rusetit ja krakat löytyy -mutta meiltä ei. Konservatiivisesta maustani huolimatta, vastustan viimeiseen asti pukuja pikkupojilla. Juhalavaatteet täytyy kehitellä muulla tavalla. Ihan pienille saakin kauniita pellava-asuja mutta ei ne oikein enää 9- vuotiaille minusta sovi, ja pikkutakki ei mielestäni minkään ikäiselle lapselle. Ehkä sitten ripille mennessä meidän poika pukeutuu pukuun, tai jos hieman sitä ennen tulee t o d e l l a vakava tilaisuus.

No mitäs. Yleensä pojalla on juhlissa kangashousut, kauluspaita ja kaudesta riippuen, neuleslipoveri/paita/takki. Tylsää? No vähän joo. Onneksi kauluspaidoilla voi hurvitella menemään. Vaatteet pitää olla kuitenkin sellaiset että niissä voi liikkua ja leikkiä, ei me olla ikinä sellaisissa juhlissa missä lapset eivät leikkisi keskenään liki koko juhlien ajan. Päivälliskutsut on sitten erikseen toki.

Hiljattain pomppu meni isänsä kanssa käymään häissä, minä jäin kotiin likan kanssa sairastamisesta johtuen. Meillä ei tietenkään ollut yhtään sopivia housuja syyshäihin joten reilu viikko ennen juhlia, tilasin sellaiset Nextiltä, kokeeksi. Kuten todettu, perus suorahousu kapenevine lahkeineen ei oikein miellytä joten päätin kokeilla kouluasu-mallistosta housua jossa on reisitaskut. Mustat olisin halunnut mutta vain harmaita oli jäljellä ja kokokin piti ottaa numeroa liian iso, lyhensimme lahkeet kotona sopiviksi.




Iloinen yllätys. Ensinnäkin, housuissa on Teflon-pinnoite, ne ovat 100% "en edes uskalla arvata mitä muovia" ja todella tiukkaa kangasta ja maksoivat melkein ei mitään. Nämä ovat siis takuulla pommin kestävät jopa meidän rämäpäällä. Silti housut ovat miellyttävän tuntuiset, laskeutuvat kivasti ja ennen kaikkea, ovat rennot mutta kuitenkin siistit. Tavarat saa kätevästi taskuihin ja piilokiristys vyötäröllä pelastaa noloilta tilanteilta.

Näillä mennään nyt talven juhlat, päälle kauluspaita valinnan mukaan ja joku neule. Kauluspaidoista ehdottomat suosikit on Gant ja Tommy, ainoat joissa on niin kapea mitoitus ettei roiku päällä. Tässä vielä superihkupihkulempparitennarit, Bodenilta.




20.10.2010

Juhlakausi lähestyy.


Otettiin tänään startti.
Lauantaina on serkkutytön synttärit.
En tiedä yhtään mikä mekko mahtuu ja mikä ei.
Kokeiltiin siis muutamia läpi.


Ihan leikiksihän se meni.
Kun sai seistä pöydällä,
hypätä lattialle,
hypätä tuolille.
Isi leikittää.


Sitten olisi pitänyt kokeilla ja kuvata kaikki.
No ei niitä niin montaa ollut,
mutta äidillä loppui veto kesken.
Lupasin että jatketaan huomenna.


Ruusumekko on Bobosta, Toffee
ja
Lila mekko on Zébrestä, La Fée Clochette.


Rattoisaa viikkoa kaikille !
 

19.10.2010

Huomaavaisuus.


Älä mene töihin sairaana.

Vaikka sinä jaksaisit,
saattaa työkaverisi sairastua
ja
hänen lapsensa.








Kiitos.

18.10.2010

Pukeutumisen valtavirtaa.



Tämä on silkkaa toimintaa,
ojanpohjilla,
hiekkakasoissa,
metsissä ja rannoilla.




Koska.
Ollaan ostettu edullisempaa, ei kestänyt.
Ollaan ostettu söpömpää, ei toiminut.
Ollaan ostettu sitä ja tätä, ei sujunut.




Nyt ostetaan tarkasti ja harkitusti,
maksetaan vähän enemmän vaikka
kunhan on perussetit niin jämptit
että toimii miten vain ja missä vain.
Ehkä mielikuvituksetonta mutta kätevää.

Ollaan sitten söpöjä kaupungilla ja sisällä.
Ulkona ollaan funktionaalisia ja asiallisia.
Sateessa, paisteessa ja pikkupakkasella.




Näissä me haluttais pysyä.

pompulla on T2H :n takki ja housut.
Alla Po.pin fleece.
padmélla on Po.pin takki ja housut.
Välikausirukkasien alla ohuet Po.pin lapaset.
Pitää olla kuori ja sen alle fleece/villakerros.
Ihan alimmaiseksi villa(sekoite)kerrasto.
Tää toimii, ei tuu kylmä, ei tuu kuuma.
Voi lisätä ja vähentää, sään mukaan.
Kuorikerroksen pitää kestää ja istua.
Pitää olla säätöjä ja huppu.




Mieleni teki dipata toinen lapsista järveen,
ihan vain nähdäkseni mikä on
worst case scenario -lopputulos.
(ei, en dipannut)




Eikä tämä ole kaupallinen mainos,
halusin vain kertoa, mikä toimii.
Nipotan vielä kahdesta asiasta:
Jos popin housujen lahkeita ei halua kiristää, roikkuvat kiristyslenkit irrallaan.
T2H:n housuissa ei ole takana ripustuslenkkiä.

Aurinkoista viikkoa! 


***

17.10.2010

Hetkinen...



Oltiin mökillä viikonloppu.
Selailen vähän
ja
näytän sitten teillekin.
(en ole unohtanut sitä ohjetta)