24.2.2018

Hetki vielä.




Yritin keksitä tähän jotain tähdellistä sanottavaa. Öh. Ei irtoa mitään. Me tehdään töitä ja eletään kotia johon kuuluu kaksi kilpaharrastajaa. Se tuntuu nyt rytmittävän elämää. Ja elämä on tässä ja nyt, ihana k a m a l a klisee mutta nyt niin ajankohtainen. En tunne itseäni neljäkymppiseksi mutta kohta olen jo 40+1. Esikoinen täyttäisi tänä vuonna 18 vuotta, J täyttää 17. On tässä toki elettykin, ei se aika ole minnekään kadonnut. Joskus mietin, millon minusta tuntuu siltä, miten koin oman äitini ollessani bellan ikäinen, kasvankohan ikinä niin aikuiseksi. Soitan edelleen äidille ja pyydän neuvoja, äiti tietää kaiken. Kuten jo todettu, talvi on ollut karsea ja nyt kun on kaunista  ja valoisaa, on ulkona kylmä kuin Siperiassa. En todellakaan valita vaan voimaannun auringosta sohvalla neuloen ja taimien alkuja  kastellen. Odottaen, että kevät herättää kaiken eloon ja meidän arki muuttuu vuorovaikutteisemmaksi luonnon kanssa, ystävien ja sukulaisten kanssa. Nyt vielä muutama kuukausi talviunta ja sitten alkaa taas uusi kasvukausi.





Ihanaa viikonloppua tai alkuviikkoa!

19.2.2018

Palmikkopipo, se kaikista helpoin.

Taisin olla ainakin puoli vuotta neulomatta kokonaan ja saattoipa mennä pidempäänkin. En tiedä miksi välillä tulee sellaisia ihan totaalisia stoppeja mutta niitä tulee. Ja jossain vaiheessa aloittamisen vaikeudesta huolimatta, pitää käynnistää kone uudestaan ja sitten taas rullaa. Niin nytkin.

Päätin jo viime vuonna, etten osta lisää lankaa, ennen kun vähintään puolet nykyisistä on neulottu. Aloitin tammikuussa 2018 laatikosta, joka oli täynnä Novitan Isoveljeä. Koska langasta on ennenkin tehty oivia pipopa, päätin tehdä lisää oivia pipoja. Ohje on vanha mutta ehkä hivenen muokattu ja yksinkertaistettu. Peruspalmikkoa tietenkin, sillä siihen ei kyllästy ikinä. Pipoja syntyi jemmalangosta tammikuun aikana yhteensä kymmenen, tosin osaan on tehty tupsut muista langoista. Kolme pipoa on jo matkannut uusiin koteihin ja loput vielä odottavat sitä ”for4ever homea”.



Ohje Oiva-palmikkipipoon
koko noin 8 vuotta - aikuinen

Reilu kerä Isoveljeä tai vastaavaa (100g=130m)
Puikot 4 ja 4,5, sukkapuikot tai jos looppaat niin ainakin 60 cm pyöröpuikko

Luo 84 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi (itse vedän ensimmäisen ja viimeisen silmukan ristiin)
Neulo 2n2o käännettävää resoria noin 10-15 cm

Neulo nyt 2n6o ja lisää ensimmäisellä kerroksella 4s tasaisesti = 88s

Tee palmikonkierrot joka 9:llä kerroksella (voit tehdä tiiviimminkin mutta sitten täytyy arvioida kavennusten aloittamiskohta itse)

Kun olet tehnyt neljä kertaa palmikonkierron, neulo seuraavalla kerroksella joka toinen kahden nurjan silmukan pari 2n yhteen ja sitä seuraavalla kerroksella jäljelle jäänet kahden nurjan silmukan parit 2n yhteen.
Nyt sinulla pitäisi olla 1n6o koko pipon ympäri.

Neulo palmikoiden 3. ja 4. s oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo palmikoiden 2. ja 3. s oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo palmikoiden 1. ja 2. s oikein yhteen
*=toista koko kerros
Neulo 1n1o oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo 2 yhteen koko kerroksen ajan

Katkaise lanka ja vedä se loppujen silmukoiden läpi, päättele langanpätkät.
Tee tupsu tai älä mutta pipo on valmis!
Nyt neulotaan jo sukkia...

17.2.2018

Siemenestä se lähtee - esikasvatuskinkereet ovat alkaneet.

Siemenet saatu Mustilasta.

Tämä talvi on ollut epäilemättä eniten pitkä ja pimeä. Vettä on satanut lähes tauotta ja onkohan jonkunlainen ennätys, että vasta helmikuussa tuli pysyvät lumet pihalle. Harrastesormet ovat jo syyhynneet pitkään, sillä minkäänlaista talviulkoilua tai muuta aktiviteettia ei tämä kausi ole mahdollistanut. Viime vuosista viisastuneena, olinkin jo tammikuussa kärppänä puutarhahommien suhteen. Aion yrittää esikasvattaa tänä vuonna tuttuja lajeja sekä muutamia uusiakin. Harmittavasti minulta edelleen puuttuu mm. ketoneilikan siemenet, joita ei tunnu löytyvän mistään. Sain Mustilasta kuitenkin paljon muita erilaisia siemeniä, osa hyötykasveja mutta mahtuipa mukaan kauneuttakin, mm. keijunmekko.

Jaoin siemenet kolmeen ryhmään: helmikuu, maalis-huhtikuu sekä suorakylvöt. Helmikuun ekana viikonloppuna kylvin orvokit, malabarinpinaatin, chilit, salaattibasilikan, minut sekä pensas- ja amppelitomaatit. Minulla on kolme kasvaria Ikeasta ja olen todennut ne erinomaisiksi jo muutaman vuoden ajan. Kasvihuoneilmasto liene kasveille muutenkin hyvä ja meillä kyllä kisut syö taimet ilman barrikadeja, kuten kävi keittiön pöydällä kasvatuksessa olelleelle krassille -huomatkaa mennyt aikamuoto. Olen alusta asti kuitenkin pähkäillyt Ikean kasvareiden kanssa alusta-ongelmaa. Kasvareissa ole mitään muovikaukaloa, joka suojaisia metalliosia taimiruukuista läpi holahtavalle vedelle. Olenkin muutaman vuoden ajan kokeillut vaikka mitä viritelmää jotta kasvarit pysyisivät nättinä ja käyttökelpoisena.


Nyt ratkaisin ongelman ostamalla Honkkarista 18 cm läpimitalla olevia Orthexin alusalautasia kaksi per kasvari. Aluslautasille olen laittanut turvebriketit ja jokaiseen brikettiin kasvista riippuen 1-2 siementä. Turvebriketit ovat Nelsonin ja edullisimmat löysin yllätäen Bauhausista. Tämä on kyllä siistein ja vaivattomin tapa aloittaa taimikasvatus. Ei tarvitse sotkea vielä tässä vaiheessa sisällä mullalla ja koko homman aloittaminen on todella helppoa ja nopeaa. Vaihdoin lopulta myös nimilaput puisiin pyykkipoikiin, sillä kastuessaan puutikku menee lukukelpottomaksi. Eri kasvien briketit on eroteltu muovitastakusta leikatulla suikaleella.

Vein aluksi kasvit meidän saunaosastolle, jossa on lattialämmitys aika kovalla ja osa taimista iti jo kolmessa päivässä. Sitä mukaan olen nostanut taimet keittiöön kun ovat itäneet. Koska taimet lähtivät kasvamaan paljon nopeammin kuin olin odottanut, ostin Puuilosta vielä kasvilampun. Päivät ovat vielä niin lyhyitä että taimista tulee muuten varmasti aika hujoppeja mutta kitukasvuisia, jos lisävaloa ei ole saatavilla.


Tällä hetkellä tomaatintaimet ovat kamalan pitkiä ja olen tukenut niitä hammastikuilla. heti kun niihin tulee toinen lehtipari, istutan ne syvemmälle taimiruukkuihin multaan. Luulen, että tässä kohtaa niitä pitää alkaa myös kevyesti lannoittamaan mutta pitää vielä tutkia asiaa, tämä on tällaista opettelemista vielä.



12.2.2018

Sanoisin, että suunnittelemattomalla tauolla.


Inhoan sanaa ”ruuhkavuodet”. Ymmärrän sanan merkityksen; tapahtumaa ruuhkaksi asti mutta termi ei silti mielestäni kuvaa perheemme tai minun tilannetta. Jos minulla olisi ruuhkavuodet, niin istuisin rennosti sohvalla kuuntelemassa radio Aaltoa ja siemailisin maitokahvia Starbucksin termarista. Sillä niin vietän aikaa kun olen oikeasti ruuhkassa; chillailen kun eihän siinä muuta voi. Onneksi asumme nykyisin paikassa jossa ei ole ruuhkia vaan voimme liikkua paikasta toiseen varsin jouheasti Aallon ja kahvin kera …ja voi kyllä me liikummekin.

Kutsuisin vallitsevaa tilannetta enemmän poimuajovuosiksi. Vauhti on niin kova, ettei maisemia näe ja jotenkin sitä vaan singahtaa paikasta toisen, hetkeksi seisahtumaan ja sitten mennään taas. En valita, aika hyvä raidi vaikka aina ei joka kiskalle ehdikään.

Lifestyle -blogin pitänen vaatii, uskokaa tai älkää - aikaa. Ainakaan minulle kirjoittaminen ei käy käden käänteessä jos mitään sanottavaa ei oikeasti ole. Eikä kyllä huvita kirjoittaakaan, jos mitään "asiaa" ei ole. Ja kun sitä sanottavaa on, on tekstin tarkastus työläs prosessi jo lukinkin takia ...ja sitten vielä ne kuvat. Kaikki kunnia heille, jotka kuvaavat tasalaatuisia kuvia ympärivuoden mutta poimuajossa on pimeää ja vauhti kova, joten tämä matkustaja ei siihen pysty.

Joten nyt on käynyt niin, että näköjään tämä bloggaaja bloggaa hyvässä kuvaussäässä ja lomakausilla. Kuka muuten edes päätti, että pitää blogata joka päivä tai edes joka viikko, etenkään kuin työnantajan velvoitetta siihen ei ole. Eikö tärkeämpää ole kuitenkin sisältö, vaikka se sitten ilmestyisi neljästi vuodessa? Väkisinkin tässä unohtuu suurelta yleisöltä mutta ei sille mitään voi, minusta on silti kiva luoda jotain uutta silloin kun ehdin ja inspaa. Jos siis inspaa lukea, niin kannattaa vaikka tilata vaikka sähköpostiin sillä anana ei ole vielä valmis.

Kyllä tämä tästä taas käynnistyy. Ensinnäkin ulkona on kaunista ja siellä on lunta. Valoisaa. Me ollaan menossa minilomallekin jonkun ajan päästä ja sitten jo kesäkin kolkuttelee ovella. Kesään liittyen valmistelut on aloitettu ja minulla on esikasvatus menossa. Siis todella, naurattaa vieläkin kun Stockan ovessa roikkuva citytyttö täällä kasvattelee orvokkeja, voi elämä minkä teit.

Jatkuu…

#poimuajo#talviuni#pimeä#kylmä#kiire#kilpaurheilu#sataa#vettä