23.9.2018

Pitkästä aikaa! ja ohje Tähkä - pipoon.

Moi

Mitä teille kuuluu? Tässä on mennyt kuukausi jos toinenkin mutta en pahoittele enkä selittele. Enkä ole lopettanut bloggaamista, ainakaan kokonaan. Olen miettinyt, pitäisikö lopettaa kun 10 vuotta tulee täyteen ja olen myös miettinyt pitäisikö aloittaa uusi blogi. Valokuvaminen olisi edelleen ihanaa ja bloginkin pitäminen kiinnostaa. Kuluttaminen, ostaminen ja meidän kodin esittely kiinnostaa vähemmän kuin ennen. Lähestyvä keski-ikä, ruuhkavuodet tai arvojen siirtyminen on varmasti muuttanut monta asiaa. Täällä sitä taas kuitenkin ollaan ja mietit ehkä miksi?


Koska on aivan supermageeta luoda jotain uutta ja ottaa kauniita kuvia. Jakaa inspistä ja ylläpitää jotain vanhaa. Olen täällä taas koska olen tehnyt uuden pipo-ohjeen. Kuten tavallista, se on hieman epämääräinen. Siksi etten halua rajoittaa liikaa, siksi ettei olisi liian vakavaa. Pipo on tehty juuri sellaiseksi kun minä tykkään, koko ajatus nimittäin lähti siitä, ettei minulla ole täydellistä pipoa, tai siis ollut - nyt niitä on kolme! Pipo on kaksinkertainen korvien kohdalta ja se on napakka. Se on tarpeeksi pitkä, että se riittää peittämään korvat vaikka tungen kaikki hiukseni mytyksi pipon sisään. Siinä on palmikoita ja se on merinovillaa. Se onkin oikeastaan ainoa käskyni, käytä merinolankaa. Vaatekaupat on täynnä tekokuitupipoja ja marketit täynnä kutittavia villalankoja. Jos teet pipon, tee se kunnon langasta.


* Ohjeessa ei tarvitse laskea kerroksia mutta jos haluat, että palmikot menevät kaikkein näteimmin kavennusten välissä, niin tee ensimmäinen kavennus palmikonkiertoa edeltävällä kerroksella.

Suosittelen lukemaan ohjeen ainakin kerran kokonan läpi, ennen kuin aloitat.

Tähkä [ohje]
koko: aikuinen nainen


Tarvikkeet:
Merinovillalanka 120 (120m/50g), 100 g
Puikot 3,5 ja 4,5 + yksi 40 cm pyöröpuikko missä vaan koossa, mielellään pienemmässä kuin 4,5.
Huomioi, että tarvitset myös sukkapuikot tai pidemmän pyöröpuikon (jos looppaat), kun kavennat  pipoa.
Apupuikko palmikoille
Virkkuukoukku
Parsinneula
Kynä ja paperia.
Silmukkamerkkejä.

Aloita:
Virkkaa apulangalla 112 silmukkaa 3,5 puikolle. (Kuvallinen ohje täällä)
Aloita sen jälkeen neulomaan pipolangalla sileää neuletta pyörönä ja merkitse kerroksen alkukohta
silmukkamerkillä.
Kun olet neulonut 2 krs, kavenna 7 silmukkaa pois, neulomalla seuraavalla kerroksella aina 15. ja 16. silmukka yhteen = 105 s.
Jatka sileän neuleen neulomista, kunnes kappaleen korkeus on noin 8 cm (riippuen miten leveän korvalämmikekaistaleen haluat).
Lisää seuraavalla kerroksella 7 silmukkaa lisää, neulomalla joka 15. silmukka ensin edestä ja sitten takaa = 112 s.

Pipo koostuu neljästä kahden silmukan palmikosta, joiden välissä on viisi neljän silmukan palmikkoa.
Kaikkien palmikoiden välissä on 1n silmukka. Kahden silmukan palmikoissa kierto tehdään joka 3. krs ja 4 silmukan palmikossa kierto tehdään joka 5. krs. Ota kynä ja paperia esiin, jotta saat muistiin millä kerroksella olet.

Aloita nyt palmikot puikoilla nro. 4,5, neulomalla:
2o, 1n, 4o, 1n, 4o, 1n, 2o, 1n, 4o, 1n, 4o, 1n, 2o

Seuraavalla kerroksella siirrä silmukkamerkkiä 2 silmukkaa eteenpäin, jotta saat tehtyä aloitusmerkin
kohdalla olevaan palmikkoon kierrot.

Jatka palmikoiden neulomista, kunnes olet neulonut noin 7-8 cm lisää ja olet sellaisella kerroksella, jossa ei tehdä palmikonkiertoja. Mallaa, kun käännät vuorin sisälle, että reuna menee nätisti.

Siirrä apulangalla olevat aloituskerroksen silmukat puikolle ja päättele aloituslanganpätkä nurjalle. Käännä nurjat puolet vastakkain ja neulo reuna kiinni pipoon (Kuvallinen ohje täällä)

Jatka pipon neulomista kuten edellä, kunnes pipon korkeus on noin 15 cm.

Pipo kavennetaan kahden silmukan palmikkojen kohdista, eli neljästä kohdasta*. Samalla kahden silmukan palmikoiden kierrot lopetetaan. Neljän silmukan palmikon kiertoja jatketaan kuten aiemmin. Tee kuitenkin kavennettavien kohtien viereisiin palmikoihin kierto ainoastaan silloin, kun pystyt tekemään sen neljällä silmukalla. Mikäli kavennuksen viereisessä palmikossa on vain 3s, vähemmän tai kavennat samalla kerroksella palmikkoa, jätä kierto tekemättä.

Kahden silmukan palmikoiden keskelle asetetaan silmukkamerkit ja kavennukset tehdään:
ennen silmukkamerkkiä: neulo kaksi oikein yhteen
silmukkamerkin jälkeen: nosta silmukka neulomatta, neulo seuraava oikein ja vedä nostettu silmukka
neulotun yli.
Kavennuskerroksella silmukoita kaventuu siis aina 8 kpl. Tee kavennukset joka toinen kerros, kunnes
silmukoita on jäljellä 48 kappaletta. Kavenna tämän jälkeen joka kerroksella, kunnes silmukoita on
jäljellä 16. Vedä lanka loppujen silmukoiden läpi ja päättele.

Tee halutessasi irrotettava tai kiinteä tupsu.

Irrotettava tupsu:
Suosittelen tupsukonetta (esim. Prym)
Kun olet sitonut tupsun, virkkaa sitomislangoista ketjusilmukoin nyörit.
Kiinnitä tupsu pipoon rusettisolmulla.

Kuvien pipot on neulottu Lang Merino 120 sekä Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langoista. Tummanharmaa pipo on neulottu Yarngrimoiren käsinvärjätystä merinosilkistä.





 Lisää kuvia täällä.



Palataan!


27.3.2018

Rakkaudesta jälkipolven harrastamiseen

Kirjoitin taas pöytälaatikkoon sellaisen kantaa ottavamman harrastuspostauksen. Se keskittyi ehkä enemmän ihmettelemään meidän aikuisten käytöstä kuin hekumoimaan lasten ja nuorison harrastamista. Jätetään se sinne pöytälaatikkoon ja mietitään mielummin, mitä kilpaharrastus on tuonut meidän perheeseen viimeisen kolmen vuoden aikana.

Nuoriso edelleen luistelee, J lätkää ja bella muodostelmaa. Ja minusta se on ihanaa. Harrastamisen hyviä puolia on lukuisia ja vastakohtana on sitten niitä ei niin ihania puolia. Niistä mainittakoon satunnaiset loukkaantumiset tai rasitusvammat … ja vanhempien kutistuva oma aika ja aamuheräämiset. Onneksi loukkaantumisia on ollut vähän, rasitusvammoja siedettävissä määrin, omaa aikaa ei nimeksikään ja herään nykyisin ilman kelloakin kuuden aikaan, eli ei paljoa haittaa aamutreenitkään.

Olemme myös saaneet seurata vieressä, kuina teini-ikäisten mielenkiinto harrastamiseen ehtyy. Ei niinkään Jiin suhteen vaan niin, että joukkueen pitäminen kasassa tuossa ikäluokassa tuottaa selkeästi seuralle vaikeuksia. Onneksi joukkue kuitenkin löytyy ja sieltä löytyy toistaiskesi myös riittävästi motivoituneita pelaajia. Olen myös suunnattoman iloinen siitä, että J käy treeneissä ja elämäntavat ovat ainakin meidän vanhempien silmään vähintäänkin kunnolliset. Tänä vuonna kundille tulee 17 vuotta täyteen, eli ihan pienestä miehestä ei tässä kohtaa enää ole kyse. Kun minä aloitin bloggaamiseen, oli tilanne vallan eri.

bellan luistelu-harrastushan lähti viattomasti luistelukoulusta. Mietin joskus, että olisinko vienyt hänet kuusivuotiaana luistelukouluun, jos olisin tiennyt, että muutama vuosi myöhemmin olemme tässä. Leikkimielisesti sanoisin, että no en hitossa mutta oikeasti, olisin. Hän ei ole ainoastaan oppinut luistelemaan mutta saanut myös uusia ystäviä. Jo valmiiksi erittäin oma-aloitteinen ja itsenäinen pikkutyttö, on muuttunut vaativaksi ja oman arvonsa tuntemaksi nuoruusikää aloittavaksi päättäväiseksi neidiksi. Luistelun kurinalaisuus sekä onnistumiset ja pettymykset ovat varmasti antaneet osansa luonteeseen ja kenties siksi, tyttö huolehtii erinomaisesti mm. koulustaan eikä korviini ole kantautunut juurikaan esimerkiksi erimielisyyksiä kavereiden kanssa. Toistaiseksi tyytyväisyyttä tuntien ja teini-ikää kauhulla odottaen.

Allekirjoittanut on itse ollut nyt tämän kauden bellan joukkueen jojona. Uusi aluevaltaus sekin ja aika on mennyt nopeasti. Meitä on jojo-tiimissä useampi henkilö jonka ansiosta työkuorma ei ole ollut kohtuuton vaan jokainen on kantanut kortensa kekoon. Valitettavasti kun olet toisen harrastuksessa enemmän mukana, tarkoittaa se sitä, että toisen harrastus jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Katsonkin ensi kauden alussa mitkä tehtävät istuvat omaan aikatauluihin, sillä nyt jo kolme vuotta on menty bellan luistelun toimihenkilötehtävien ehdoilla. Tällä kaudella jää taakse myös minorisarja ja bellan joukkue jatkaa lähes nykyisessä koonpanossa noviiseihin kaudelle 2018-2019.



Vaihtaisinko päivääkään pois? En vaihtaisi. Toivon, että niin bella kun Jiikin muistavat miksi aloittivat harrastamisen ja jatkavat luistelua mahdollisimman pitkään. Ei välttämättä kilpaillen mutta edes vapaa-ajalla arkea tasapainottamassa. Ja luulen, että nyt olisi jo aika kalenteroida äidillekin aikaa omaan harrastukseen, taidankin laittaa keväällä kyselyä paikalliseen tennisseuraan.

26.3.2018

Sukkaisa helmikuu



Helmikuussa siis neulottiin sukkia, muutamat, tarkalleen ottaen kymmenet. Kaikennnäköisiä ja vähän eri kokosia. Joistain minulla oli heti mielessä, kenelle ne sopisivat värien kannalta, mutta suurin osa on vain... no sukkia. Nyt ei muuten ole enää yhtään Janne-lankaa, vain muutama kerä Langin Touring-sukkalankaa ja sitten toki Väiskin sporttia. Projekti siis etenee.









20.3.2018

Nilkkavillasukat eli nilkkavilkasut.



Kerroinkohan jo, että minulla on missio. Missio neuloa mahdollisimman paljon ja saada lankakaappiin lisää tilaa. Lisää tilaa kenties langoille tai sitten kaikelle muullekin käsityötavaralle. Liittynee tähän jo monta vuotta kestäneeseen tasaiseen tavaran karsimiseen. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että tammikuussa neuloin ne 10 tupsupipoa ja helmikuussa neuloin kymmenet sukat. Langat siis edelleen ovat kaapissa, nyt vain eri muodossa. Maaliskuussa neuloin muuten huivin ja siitäkin on tulossa ohje. Ja ohje on tulossa sukistakin.

Kun viimeisinä lankoja vietiin, joudun jo pian aloituksen jälkeen miettimään, miten teen viimeisestä parista hyvät nilkkasukat, sillä lanka ei riittänyt millään pitkiin varsiin. Käytän muutenkin vain matalia nilkkasukkia mutta silloin sukissa pitää olla napakka varsi, sillä en yhtään kestä sellaisia lerppuja makkaroituvia sukkia. No nilkkasukat niistä tuli ja niin hyvät, että piti tehdä ohje talteen.


Nilkkavilkasut, koko noin 39

Ohjeen pohjana on tämä ohje, eli jos ensimmäistä kertaa aloitat sukkia varpaista, kannattaa katsoa tarkempi ohje ensin läpi.

Tarvitset:
Gjestal Janne -lankaa tai vastaavaa
3,75 pyöröpuikko

Luo Magic Cast On-tekniikalla 8 silmukkaa per puikko eli 16 silmukkaa per sukka.

Lisää 4 s per kerros, kunnes molemmissa sukissa on 16s.
Jatka nyt lisäyksiä joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on 48 per sukka.

Jatka nyt neulomista, kunnes sukka yltää jalkapöydän yli nilkkaan ja aloita sitten kantalappu.

Neulo kantalappua 24 krs (tai tarpeen mukaan) jonka jälkeen tee kannan käännöt.

Poimi sivuista 12+1s (tai tarpeen mukaan) ja neulo kerros loppuun.

Aloita nyt nilkan kavennukset kaventamalla joka kerroksella sukan molemmin puolin neulomalla 2s yhteen, jatka kavennuksia, kunnes sinulla on taas 48s per sukka.

Kun olet neulonut kavennuksien aloittamisesta (eli siitä kantalapun reunasta on helppo laskea) 11 krs, kavenna molemmin puolin jälleen 2 silmukkaa per sukka. Ja toista sama seuraavalla kerroksella, nyt sukissa pitäisi olla 44 silmukkaa.

Kun olet neulonut nilkan kavennuksien aloittamisen jälkeen noin 18 kerrosta, vaihda tehosteväri.
Neulo tehostevärillä 7 krs ja ompele reuna kiinni nurjalle puolelle.

En ole neulonut toista sukkaparia vielä, jotyen jos huomaat ohjessa jonkun epäloogisuuden, niin kysy ja vinkkaa ja korjataan ohjetta, kiitos!



11.3.2018

Voiskohan tämä olla enää yhtään helpompaa.

Muistan kun lapsena halusin kasvatella sitä sun tätä, etenkin porkkanat oli se juttu. Minun mielestäni ei tarvittu kuin pala maata ja siemenet, mutta äiti sanoi, ettei se ihan niin helppoa ole. En ihan ymmärtänyt miksei muka olisi ja tehtiinkin yksi kesä pieni kasvimaa eläinten hautausmaan viereen. Samana kesänä sain syödä itse kasvatettuja porkkanoita. Näin jälkeen päin ajateltuna, äiti todennäköisesti joutui tekemään ison työn maan kääntämisessä ja rikkaruohojen poistamisessa ja minä nautin koko homman helpommasta osuudesta, niiden porkkanoiden syömisestä. Olihan se odottamisen aika pitkä pienelle tytölle mutta porkkanat maistuivat varmaan juuri siksi paljon paremmalle, kuin mitkään porkkanat ikinä ennen sitä.

Tätä lukuun ottamatta, en ole ikinä juurikaan perustanut kasveista tai kasvatettavista. Kaikki sisäkasvit olen lähinnä tappanut tahattomasti ja kerrostalossa asuessamme, ei kyllä kiinnostanut pihahommat pätkän vertaa, jos ei sisäkasvitkaan. Jotain kuitenkin muuttui omakotitaloon muutettaessa ja olenkin löytänyt sittemmin itsestäni aivan uusia puolia.

Edelleen, yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Mottoni onkin, jos rikkaruohotkin kasvaa ilman hoitoa, niin ei tämä mitään rakettitiedettä voi olla. No kyllä kai tämä vähän on mutta kun muistaa, ettei ota asioita kuolemanvakavasti, niin voi kasvien kasvattaminen olla ihan rentouttavaakin puuhaa. Jonka totesin viimeksi viime lauantaina kun siirtelin tomaatinreppanoita isompiin ruukkuihin ja nautin hyvästä musiikista sekä omasta ajasta. Sanottakoon tässä kohdassa, että ennen kun alat koulia tai siirtää turvebrikettejä ruukkuihin, laita mielummin Spotify soimaan kuin LP levy....


No miten se esikasvatus kannattaa tehdä, jos haluaa päästä helpolla?

  • Valitse helppoja lajeja, kuten vaikka tomaatti ja samettikukka.
  • Kylvä kaikki turvebriketteihin minikasvareihin, vaikka Nelsonin kertiksiin tai Ikean symppiksiin kestiksiin.
  • Jos aloitat ajoissa, hanki vaikka Airamin kasvivalo, jos et, niin etsi asunnosta sopiva etelä- tai länsi-ikkuna.
  • Säästä valmiiden taimien taimiruukut tai osta uudet ja kun taimilla on sopivasti mittaa, istuta ne turvepaakkuineen taimiruukkuun ja lisää taimi/kylvömulta.
  • Pidä auringossa ja kastele. Ja muista se kastelu.
  • Istuta ulos kesäkuussa.






Täällä olen kertonut tämän kevään ensimmäisestä kylvösatsista. Melkein kaikki on nyt itänyt, ainoastaan malabarinpinaatti ja chilit ovat kiukutelleet. Maltan kuitenkin vielä odottaa, josko ovat vain vähän hitaalla. Nyt kuukautta myöhemmin, kylvin erän kaksi, eli samettikukat ja hopeahärkit.
Samettikukissa on isot siemenet joten ne on helppo laittaa turvebriketteihin. Hopeahärkin siemenet on niin pieniä, että kippasin ne roskikseen menossa olleeseen viinirypälelaatikkoon -hedelmärasioista saa muuten tosi käteviä minikasvareita. Meidän saunaosastolla on todella lämmin joten laitan kylvön jälkeen aina kasvatukset sinne itämään. Tällä kertaa, jo kaksi päivää myöhemmin oli ensimmäinen vihreä alku näkyvissä samettikukkien briketeissä. Noin viikkoa myöhemmin siirrän taimenalut ruokatilaan/keittiön.

Siirsin viime lauantaina myös kuukautta aikaisemin kylvetyt tomaatintaimet Nelsonin pahvisiin taimiruukkuihin. Taimet olivat tosi pitkiä ja honteloita, joten istutin ne mahdollisimman syvälle ja siirsin samalla kasvivaloa lähemmäksi kasvihuoneen kattoa. Toivottavasti ottavat nyt voimaa sen verran että tanakoituvat. Nelsonin ruukut olivat heräteostos alekorista, vaikuttivat hyvän mallisilta tomaateille ja ovat aika kivannäköisiä. Normaalisti käytän jemmoihin kertyneitä käytettyjä taimiruukkuja.
Nyt mennään taas kuukausi ja toivotaan, etten onnistu tappamaan mitään. Kuukauden päästä oli jotain uutta kylvettävää mutta en nyt muista mitä.

Olen saanut suurimman osan siemenistä Mustilan Puutarhasta. Impectan siemenissä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä itämisprosentti, sillä ainoastaan malabarinpinaatti niistä nyt vähän yskii. Se on kuitenkin hidas itämään ja muutenkin hieman konstikas, joten osasin odottaa tätä. Olen aika ajoissa esikasvatuksessa, eli jos nyt tuli fiilis, että pitäisköhän itsekin kokeilla, niin hyvin vielä ehtii -rohkeasti setti kasaan ja kylvämään! Kyllä sitä kasvua on kiva jännittää ja seurata.



24.2.2018

Hetki vielä.




Yritin keksitä tähän jotain tähdellistä sanottavaa. Öh. Ei irtoa mitään. Me tehdään töitä ja eletään kotia johon kuuluu kaksi kilpaharrastajaa. Se tuntuu nyt rytmittävän elämää. Ja elämä on tässä ja nyt, ihana k a m a l a klisee mutta nyt niin ajankohtainen. En tunne itseäni neljäkymppiseksi mutta kohta olen jo 40+1. Esikoinen täyttäisi tänä vuonna 18 vuotta, J täyttää 17. On tässä toki elettykin, ei se aika ole minnekään kadonnut. Joskus mietin, millon minusta tuntuu siltä, miten koin oman äitini ollessani bellan ikäinen, kasvankohan ikinä niin aikuiseksi. Soitan edelleen äidille ja pyydän neuvoja, äiti tietää kaiken. Kuten jo todettu, talvi on ollut karsea ja nyt kun on kaunista  ja valoisaa, on ulkona kylmä kuin Siperiassa. En todellakaan valita vaan voimaannun auringosta sohvalla neuloen ja taimien alkuja  kastellen. Odottaen, että kevät herättää kaiken eloon ja meidän arki muuttuu vuorovaikutteisemmaksi luonnon kanssa, ystävien ja sukulaisten kanssa. Nyt vielä muutama kuukausi talviunta ja sitten alkaa taas uusi kasvukausi.





Ihanaa viikonloppua tai alkuviikkoa!

19.2.2018

Palmikkopipo, se kaikista helpoin.

Taisin olla ainakin puoli vuotta neulomatta kokonaan ja saattoipa mennä pidempäänkin. En tiedä miksi välillä tulee sellaisia ihan totaalisia stoppeja mutta niitä tulee. Ja jossain vaiheessa aloittamisen vaikeudesta huolimatta, pitää käynnistää kone uudestaan ja sitten taas rullaa. Niin nytkin.

Päätin jo viime vuonna, etten osta lisää lankaa, ennen kun vähintään puolet nykyisistä on neulottu. Aloitin tammikuussa 2018 laatikosta, joka oli täynnä Novitan Isoveljeä. Koska langasta on ennenkin tehty oivia pipopa, päätin tehdä lisää oivia pipoja. Ohje on vanha mutta ehkä hivenen muokattu ja yksinkertaistettu. Peruspalmikkoa tietenkin, sillä siihen ei kyllästy ikinä. Pipoja syntyi jemmalangosta tammikuun aikana yhteensä kymmenen, tosin osaan on tehty tupsut muista langoista. Kolme pipoa on jo matkannut uusiin koteihin ja loput vielä odottavat sitä ”for4ever homea”.



Ohje Oiva-palmikkipipoon
koko noin 8 vuotta - aikuinen

Reilu kerä Isoveljeä tai vastaavaa (100g=130m)
Puikot 4 ja 4,5, sukkapuikot tai jos looppaat niin ainakin 60 cm pyöröpuikko

Luo 84 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi (itse vedän ensimmäisen ja viimeisen silmukan ristiin)
Neulo 2n2o käännettävää resoria noin 10-15 cm

Neulo nyt 2n6o ja lisää ensimmäisellä kerroksella 4s tasaisesti = 88s

Tee palmikonkierrot joka 9:llä kerroksella (voit tehdä tiiviimminkin mutta sitten täytyy arvioida kavennusten aloittamiskohta itse)

Kun olet tehnyt neljä kertaa palmikonkierron, neulo seuraavalla kerroksella joka toinen kahden nurjan silmukan pari 2n yhteen ja sitä seuraavalla kerroksella jäljelle jäänet kahden nurjan silmukan parit 2n yhteen.
Nyt sinulla pitäisi olla 1n6o koko pipon ympäri.

Neulo palmikoiden 3. ja 4. s oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo palmikoiden 2. ja 3. s oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo palmikoiden 1. ja 2. s oikein yhteen
*=toista koko kerros
Neulo 1n1o oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo 2 yhteen koko kerroksen ajan

Katkaise lanka ja vedä se loppujen silmukoiden läpi, päättele langanpätkät.
Tee tupsu tai älä mutta pipo on valmis!
Nyt neulotaan jo sukkia...

17.2.2018

Siemenestä se lähtee - esikasvatuskinkereet ovat alkaneet.

Siemenet saatu Mustilasta.

Tämä talvi on ollut epäilemättä eniten pitkä ja pimeä. Vettä on satanut lähes tauotta ja onkohan jonkunlainen ennätys, että vasta helmikuussa tuli pysyvät lumet pihalle. Harrastesormet ovat jo syyhynneet pitkään, sillä minkäänlaista talviulkoilua tai muuta aktiviteettia ei tämä kausi ole mahdollistanut. Viime vuosista viisastuneena, olinkin jo tammikuussa kärppänä puutarhahommien suhteen. Aion yrittää esikasvattaa tänä vuonna tuttuja lajeja sekä muutamia uusiakin. Harmittavasti minulta edelleen puuttuu mm. ketoneilikan siemenet, joita ei tunnu löytyvän mistään. Sain Mustilasta kuitenkin paljon muita erilaisia siemeniä, osa hyötykasveja mutta mahtuipa mukaan kauneuttakin, mm. keijunmekko.

Jaoin siemenet kolmeen ryhmään: helmikuu, maalis-huhtikuu sekä suorakylvöt. Helmikuun ekana viikonloppuna kylvin orvokit, malabarinpinaatin, chilit, salaattibasilikan, minut sekä pensas- ja amppelitomaatit. Minulla on kolme kasvaria Ikeasta ja olen todennut ne erinomaisiksi jo muutaman vuoden ajan. Kasvihuoneilmasto liene kasveille muutenkin hyvä ja meillä kyllä kisut syö taimet ilman barrikadeja, kuten kävi keittiön pöydällä kasvatuksessa olelleelle krassille -huomatkaa mennyt aikamuoto. Olen alusta asti kuitenkin pähkäillyt Ikean kasvareiden kanssa alusta-ongelmaa. Kasvareissa ole mitään muovikaukaloa, joka suojaisia metalliosia taimiruukuista läpi holahtavalle vedelle. Olenkin muutaman vuoden ajan kokeillut vaikka mitä viritelmää jotta kasvarit pysyisivät nättinä ja käyttökelpoisena.


Nyt ratkaisin ongelman ostamalla Honkkarista 18 cm läpimitalla olevia Orthexin alusalautasia kaksi per kasvari. Aluslautasille olen laittanut turvebriketit ja jokaiseen brikettiin kasvista riippuen 1-2 siementä. Turvebriketit ovat Nelsonin ja edullisimmat löysin yllätäen Bauhausista. Tämä on kyllä siistein ja vaivattomin tapa aloittaa taimikasvatus. Ei tarvitse sotkea vielä tässä vaiheessa sisällä mullalla ja koko homman aloittaminen on todella helppoa ja nopeaa. Vaihdoin lopulta myös nimilaput puisiin pyykkipoikiin, sillä kastuessaan puutikku menee lukukelpottomaksi. Eri kasvien briketit on eroteltu muovitastakusta leikatulla suikaleella.

Vein aluksi kasvit meidän saunaosastolle, jossa on lattialämmitys aika kovalla ja osa taimista iti jo kolmessa päivässä. Sitä mukaan olen nostanut taimet keittiöön kun ovat itäneet. Koska taimet lähtivät kasvamaan paljon nopeammin kuin olin odottanut, ostin Puuilosta vielä kasvilampun. Päivät ovat vielä niin lyhyitä että taimista tulee muuten varmasti aika hujoppeja mutta kitukasvuisia, jos lisävaloa ei ole saatavilla.


Tällä hetkellä tomaatintaimet ovat kamalan pitkiä ja olen tukenut niitä hammastikuilla. heti kun niihin tulee toinen lehtipari, istutan ne syvemmälle taimiruukkuihin multaan. Luulen, että tässä kohtaa niitä pitää alkaa myös kevyesti lannoittamaan mutta pitää vielä tutkia asiaa, tämä on tällaista opettelemista vielä.



12.2.2018

Sanoisin, että suunnittelemattomalla tauolla.


Inhoan sanaa ”ruuhkavuodet”. Ymmärrän sanan merkityksen; tapahtumaa ruuhkaksi asti mutta termi ei silti mielestäni kuvaa perheemme tai minun tilannetta. Jos minulla olisi ruuhkavuodet, niin istuisin rennosti sohvalla kuuntelemassa radio Aaltoa ja siemailisin maitokahvia Starbucksin termarista. Sillä niin vietän aikaa kun olen oikeasti ruuhkassa; chillailen kun eihän siinä muuta voi. Onneksi asumme nykyisin paikassa jossa ei ole ruuhkia vaan voimme liikkua paikasta toiseen varsin jouheasti Aallon ja kahvin kera …ja voi kyllä me liikummekin.

Kutsuisin vallitsevaa tilannetta enemmän poimuajovuosiksi. Vauhti on niin kova, ettei maisemia näe ja jotenkin sitä vaan singahtaa paikasta toisen, hetkeksi seisahtumaan ja sitten mennään taas. En valita, aika hyvä raidi vaikka aina ei joka kiskalle ehdikään.

Lifestyle -blogin pitänen vaatii, uskokaa tai älkää - aikaa. Ainakaan minulle kirjoittaminen ei käy käden käänteessä jos mitään sanottavaa ei oikeasti ole. Eikä kyllä huvita kirjoittaakaan, jos mitään "asiaa" ei ole. Ja kun sitä sanottavaa on, on tekstin tarkastus työläs prosessi jo lukinkin takia ...ja sitten vielä ne kuvat. Kaikki kunnia heille, jotka kuvaavat tasalaatuisia kuvia ympärivuoden mutta poimuajossa on pimeää ja vauhti kova, joten tämä matkustaja ei siihen pysty.

Joten nyt on käynyt niin, että näköjään tämä bloggaaja bloggaa hyvässä kuvaussäässä ja lomakausilla. Kuka muuten edes päätti, että pitää blogata joka päivä tai edes joka viikko, etenkään kuin työnantajan velvoitetta siihen ei ole. Eikö tärkeämpää ole kuitenkin sisältö, vaikka se sitten ilmestyisi neljästi vuodessa? Väkisinkin tässä unohtuu suurelta yleisöltä mutta ei sille mitään voi, minusta on silti kiva luoda jotain uutta silloin kun ehdin ja inspaa. Jos siis inspaa lukea, niin kannattaa vaikka tilata vaikka sähköpostiin sillä anana ei ole vielä valmis.

Kyllä tämä tästä taas käynnistyy. Ensinnäkin ulkona on kaunista ja siellä on lunta. Valoisaa. Me ollaan menossa minilomallekin jonkun ajan päästä ja sitten jo kesäkin kolkuttelee ovella. Kesään liittyen valmistelut on aloitettu ja minulla on esikasvatus menossa. Siis todella, naurattaa vieläkin kun Stockan ovessa roikkuva citytyttö täällä kasvattelee orvokkeja, voi elämä minkä teit.

Jatkuu…

#poimuajo#talviuni#pimeä#kylmä#kiire#kilpaurheilu#sataa#vettä