Poikkeuksellisia esineitä menneisyydestä

Tuijotan tätä valkoista ruutua ja ...niin mitä. Tuntuu olevan nyt sanat vähissä ja päässä yhtä avaraa kun meillä kotona. Minun piti kirjoittaa yksityiskohdista, koriste-esineistä ja kaikesta muusta siitä romppeesta, josta saa niin kauniita sisustuskuvia blogiin, instaan ja vaikka sinne faceen. Mutta jotenkin kaikki tuntuu itsensä selittelyltä Meillä ei ole ikinä kotona ollut kirjahyllyä ja siellä yleensä viihtyviä koriste-esineitä. Oli minullakin tietenkin teinänä se posliinikissakausi, kun laitoin oman huoneen hyllylle Studiolasista ostettuja lasijoutsenia ja ne posliinikissat. Mutta kaikessa rehellisyydessä, ei sitäkään kestänyt kovin kauaa. Ehkä minut on syntymästä asti ehdollistettu hieman askeettiseen kotiin.

Ehkä meillä siksi ei ole tarvetta kirjahyllylle nytkään. Kirjat luetaan pokkareina ja sen jälkeen ne kierrätetään. Koriste-esineitä meillä ei juurikaan ole. Oikeastaan kaikki esillä oleva on jollain tavalla tarkoituksenmukaista käyttötavaraa tai poikkeuksellisia esineitä menneisyydestä ja elämän varrelta.

Minulla on myös sellainen piirre, ettei minun tarvitse omistaa kaikkea kaunista. Maailmassa on lukuisia kauniita tavaroita, jotka sopisivat meidän kotiin mutta jotenkin minun ei tarvitse niitä silti omistaa. Omistaminen ei jollain tavalla antaisi minulle yhtään sen enempää nautintoa, kuin se, että näen niitä jossain muualla. Minulle ehkä arvostus sekä esineistä fiilistely, on jotenkin enemmän sidoksissa siihen, että niitä kauniita ja tärkeitä esineitä on vähemmän mutta ne ovat merkityksellisempiä tarinansa kautta. Kun kaikki tämä on sanottu, niin pakko silti myöntää, että ei nämä meidän elämän tavarat tässä ole. Haaveita on, mutta myös aikaa niiden toteutumiseen.

Kasvit ovat tainneet salakavalasti vallata kotimme ja ehkäpä ne ovat niitä koriste-esineitä tällä hetkellä. Kuvista ei yleensä näe, miten vihreät tai tällä hetkellä keltaiset, ikkunamme ovat ja pidän siitä, että ulkona näkyvä kasvillisuus jatkuu myös sisälle. Toinen vakio on kissankarvat, jotka veikeästi myodostavat erilaisia lauttoja huonekaluillamme ja villakoiria nurkissa. Että onhan tässä paljon.

Onko meillä sitten tylsää ja kolkkoa?

Minusta ei, vaan tämä on ihan sopivasti.

Ruokatila, vanhaa ja uutta.

Ruokahuone, ruokasali, ruokala, mitä näitä nyt on. Pääasia on, että täällä syödään ja tsekataan ikkunan läpi ulkolämpötila. Täällä myös säilytetään kukkia talvet ja hylly täyttyy pikkuhiljaa mukavasti kaikesta muustakin tärkeästä, kuten ompelutarvikkeista ja kameran putkista. Keittiöremontin yhteydessä tila muuttui niin, että seinän mukana lähti isot lipastot sekä iso peili. Tila on sinänsä hankala, että ruokapöydän ympärillä on jo kasa erilaisia Artekin tuoleja ja lisäksi asunnossa vaeltaa Artekin jakkaroita, milloin missäkin. Kaikki on kulmikasta ja lisäksi tasoa löytyy jo kahdelta korkeudelta ruokapöydän ja saarekkeen tai niemekkeen toimesta.

Minulle oli alusta asti selvää, että haluan päätyseinälle hyllyn. Ilmavan ja täysin näkymättömän ja eleettömän hyllyn. Niin kuin parhaat asiat elämässä, tuli se oikea hyllykin eteeni aivan sattumalta kun haahuilin eräs päivä Porvoon Vepsäläisellä. Hylly on BoConcetin Bordeaux ja sen oleellisin juttu minulle on kulmat, joissa ei ole ”tukea”. Toki hyllyä voi pitää myös toisinpäin, jolloin kulmien kohdalla on pystytangot. Hylly on kolmella hyllylevyllä sillä neljällä se olisi mielestäni ollut liian korkea ja hupsun näköinen ruokapöydän ja saarekkeen välissä. Mielestäni hyllyn yläpuolelle sopisi täydellisesti hexagon- tai pyöreäpeili mutta tällä hetkellä sinne on tulossa kuvakollaasi edellisestä Floridan reissustamme. Kun vaan saan sen valmiiksi.

Toinen hankittava asia oli baarituolit. Miten sitä tuleekin näitä ihan muita hankintoja keittiöremontin yhteydessä. Baarituolien kohdalla niin ikään, halusin että ne ovat mahdollisimman näkymättämät. Kivoja baarituoleja on paljon mutta puiset rajautuivat heti pois, sillä tilassa on jo iso puupöytä sekä 6-8 kappaletta erilaisia puutuoleja. Vielä kun olisi pari puista tuolia hankkinut lisää, olisi tämä näyttänyt aivan kierrätyskeskuksen tuoliosastolta. Koska pidän aidoista materiaaleista, kivestä, puusta ja metallista, oli seuraava luonnollinen vaihtoehto metalli. Kävimme miehen kanssa Formverkissä koeistumassa kaikki baarituolit mitä heiltä löytyi ja päädyimme Hayn Hee-tuoleihin. Syystä, että ovat hyvät istua, niissä on pieni selkänoja ja ne ovat todella huomaamattomat. Saarekkeesta onkin nopeasti muodostunut meidän kodin suosituin paikka, siinä syödään, tehdään läksyt, leivotaan ja jutellaan.

Kokonaisuutena olen ruokatilaan nyt mahdottoman tyytyväinen. Keittiö on tarpeeksi avoin mutta tilat kuitenkin eriytyvät omikseen ja niissä on paljon samaa mutta kuitenkin ovat erilaiset. Keittiön haluan pitää mahdollisimman virtaviivaisena ja jopa kliinisenä mutta ruokatilaan kaipaan pehmeyttä ja luontoa. Tällä hetkellä kuvissa näkyy sisällä talvehtiva oliivipuu ja banaani mutta todennäköisesti kohta myös kultapalmu. Silloin tällöin mielessä käväsee uusi ruokapöytäkin, mutta olemme teettäneet nykyisen pöydän puusepällä 2007 ja toistaiseksi yksiselitteisesti parempaa ei ole vielä tullut vastaan, vaikka lähellä onkin käyty.

Jk. Opettelen edelleen käyttämään pöytäliinaa ja tämä Artekin Siena on kyllä huippu. Koska se on vahakangasmainen, on se helppo pitää puhtaana ja valkoisella painatuksella ei ole liian ”busy” tähän tilaan.

Kissojen koti

Monesti blogeissa on  siivottu sotkut pois ja eläimetkin loistavat poissaolollaan. Minusta on välillä kiva katsoa myös kuvia joissa elämä näkyy, ei nyt ehkä ne tiskaamattomat astiat mutta ainakakin kodin asukkaat, villakoirat ja oikeat. On myös mielenkiintoista nähda millaisia "kulumia" eläimistä tulee esimerkiksi huonekaluihin tai millaisia sisustukseen liittyviä valintoja eläinperheissä tehdään. Ettei niinkun aina olisi niin sliipattua.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja kuvannut revittyjä nojatuoleja ja samat terminaattorit täällä asuu edelleen. Adean Band sohva Linosa-kankaalla on kestänyt parivaljakkoa erinomaisesti jo kolme vuotta. Musta Kukkapuron Ateljee-tuoli on aina aivan kamalan näköinen, johtuen sen historiasta ja lukuisista kuynsistä mutta myös materiaalinsa takia, ei todellakaan mikään kissaperheen kaveri tuo sametti. Vaikka kestävyyttä tuskin voi moittia, tuoli kun on jo 40 vuotta vanha. Ktuoli on varsin ehjä, vaikka voisi kuvitella sitä raapimalaudaksi numero uno. Parketti, no se on varsin laikukas kun on millon mitäkin oksennusta mutta ei haittaa, menee vaihtoon kuitenkin jossain vaiheeessa. Tein myös mielenkiintoisen havainnon Ikean lakanoista. Aivan kuten saman firman koristetyynyliinat, niin nuo pellavat ovat kuin kissankarvamagneetteja! Meillä on kaikki muut pellavat henkkamaukasta ja vastaavaa ilmiötä ei niissä ole... vaikkakin sen firman sohvatyynyissä on. Todella erikoista.

Terkkuja Nietokselta ja Diegolta!

Irroitettava vesisäiliö ja tuotannosta poistunut vesipannu.

Keittiöremontin yhteydessä uusittiin myös keittiön pienkoneet. Homma ei ollutkaan ihan niin helppo kun aluksi luulin, sillä jokainen kauppa myy kymmeniä eri mallia Moccamasteria lukuisissa eri värissä ja loput keittimet tuntuvat olevankin sitten muutaman kympin muovikrääsää. Mitä Moccamasteriin tulee, niin en ole ikinä ymmärtänyt sen hypetystä. Se on äärimmäisen vaikea pitää puhtaana ja siinä on sitä ja tätä muoviosan nippeliä. Kun kahvinkeitintä myydään ”varaosien hyvällä saatavuudella”, tulee minulle ainakin mieleen etsiä kahvinkeiton johon ei tarvitse varaosia. No se siitä, älkää ristiinnaulitko.

Kriteerit olivat korkealla, sillä edellinen kahvinkeitin Siemensin Porsche ei ollut ainoastaan täydellinen muotoilultaan vaan myös kestävyydeltään erinomainen. Keitin taisi olla nyt 15 vuotta vanha, kun olisi joku tiiviste jostain pitänyt uusia mutta päädyinkin vaihtamaan keittimen kokonaan, saman sarjan leivanpaahtimen sanottuaan sopimuksensa irti. Noin puolen vuoden ajan olin googletellut enemmän tai vähemmän vedenkeittimiä, leivänpaahtimia sekä kahvinkeittimiä ja jokainen reissu internetin intensiivisessä maailmassa päättyi ärtymykseen valikoiman monologisuudesta. Kunnes, eräs ilta tärppäsi jostain ulkomaalaiselta sivulta, jonka jälkeen paikallistin Gigantin sivuilta WMF –merkkiset kodin pienkoneet. Teoriatutustumisen jälkeen, lähdin intoa puhkuen Gigantiin hipelöimään tuotetta, vain pettyäkseni koska ”tämä ei kuulu myymälävalikoimaan mutta voitte tilata tuotteen netistä” . Gigantista muristen poistuessani, homma alkoi saada eeppisen käänteen kun internetti paljasti, että Stockmannin myy samaa merkkiä ja just vielä kantiksessa, eikä! Suuntasimme Jumbon Stockalle, jossa ei tietenkään ollut keitintä ostettavissa vaan ainoastaan esittelykappale (silti, Stocka 1 – Giganti 0) mutta ystävällinen myyjä sai varattua meille Itiksestä keittimen sekä paahtimen. (Mikä siinä muuten on, että nykyisin Stockkalla ei ole enää kantistuotteita hyllyssä…)

Kriteereihin palatakseni, halusin että kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat väriltään mattamusta tai teräs. Eikä mitään maalattua muovia vaan metallia. Mahdollisimman vähän irrotettavia osia ja ehdottomasti irrotettava vesisäiliö. Siis I R R O T E T T A V A V E S I S Ä I L I Ö, jolloin saan kraanasta suoraan täytettyä säiliön eikä tarvita mitään erillisiä kannuja. Edellinen kahvinkeittimemme oli termarimallinen ja nyt mietin samaa mutta lopulta priorisoin isomman tilavuuden. WMF Lonosta löytyi nämä kaikki ja nyt useamman kuukauden keitintä käytettyäni en voisi olla enempää tyytyväinen. Helppo käyttää, helppo putsata eikä vie paljoa tilaa… plussana oudoin käyttöohje jonka olen ikinä lukenut.

Leivänpaahdin otettiin samasta tuoteperheestä ja siinä on kenties liikaa ominaisuuksia meille, mutta sinne mahtuu hyvin leivät ja on pieni kooltaan. Ei siitä sen enempää mutta vedenkeittimestä onkin enemmän tarinaa.

Koska induktioliesi on yhtä nopea, ellei jopa nopeampi kuin vedenkeitin, oli selvää, että luovumme keittiöremontin yhteydessä vedenkeittimestämme. Kuukausia meni vesipannuakin etsiskellessä ja mieheni nauroi, että eihän sellaisia ole käytetty vuosikymmeniin. Jossain vaiheessa olin niin epätoivoinen, että harkitsin jopa turkkilaisen kahvipannun ostamista vedenkeittoon. Ja siis onhan niitä pannuja, mutta kun just siihen omaan silmään sopivaa ei sattunut löytymään. Syvimmän epätoivon hetkenä mieleeni juolahti ystäväni, joka oli hiljattain rakennuttanut, varustanut ja sisustanut. Kysyinkin häneltä, että miten se vesi kiehuu siellä Espoossa. Eikä juurikaan yllättynyt, että niin ikään hän oli päätynyt samaan ratkaisuun ja nykyisin vesi todellakin kiehuu liedellä vesipannussa vedenkeittimen sijaan. Vesipannuina löytyi kuulema Alessi, -”joo se ei käy” sekä Hackmann Flirt.. mutta sitä ei ole valmistettu moneen vuoteen. Mikä? Löin hakusanan Googleen ja tietty, siinä se mun vesipannu on. Toihan on täydellinen, miksi ihmeessä sen valmistus on lopetettu, niin tyypillistä mun tuuria. Kuulemma jossain FB ryhmissä näitä huhuillaan ja vaihtavat omistajaa mutta koska en ole FB:ssä, käännyin Torin puoleen. Nyt ette ehkä usko, mutta hakusana tuotte Y H D E N tuloksen. Sekin oli Espoossa ja ilmoitus jätetty viikkoa aiemmin. Olin varma että pannu on tietenkin jo mennyt mutta laitoin silti viestin myyjälle. Ja samana iltana mieheni toi pannun Espoosta meille. Ihan tosi. Omassa laatikossaan ja kerran käytetty- ihan tosi. Leijuin varmaan kaksi viikkoa tuuriani ja sitä, että meillä on nyt niin täydellinen vesipannu kun voi ikinä olla.

Muita pienlaitteitamme keittiössä on puhelin ja padi. Padilta katsotaan yleensä reseptejä ja puhelimella soitan äidille kun tarvitsen henkistä tukea ruoanlaittoon tai leivontaan. Padille on muuten lähes täydellinen teline tuo Ikean muovihärpäke, tosin arvostaisin vielä enemmän mustana.

Keittiöpuutarha Urbanero -ruukuissa

Kävin Mustilassa alkukesästä 2017 tekemässä kesäkukkahankintoja ja ajatuksena oli myös perustaa keittiöpuutarha. Tänä vuonna jätin väliin kaikki muut kukka-ja puutarhamyymälät sillä muistissa oli edelleen tuoreena karvaat kokemukset ja huono palvelu. Vaikkakin tunnen Mustilaa pyörittävät ihanat ihmiset, uskon, että myös ”tavallisille asiakkaille” tervetulotoivotus on vähintään yhtä lämmin ja henkilökunta antaa yhtä ystävällisesti asiantuntevaa opastusta ostoksiin. Mustilan puutarha ei ole vain tunnelmallinen vaan myös varsin kattava. Sieltä löytyy kesäkukat peragoniasta orvokkiin, mittava valikoima perennaa, puuta ja pensasta ja myös nyt hankintalistalla olevat keittiöpuutarhaan tarvittavat kasvit. Mustilan avajaispäivänä oli sellainen kuhina ja niin upea sää, että minulta jäi aivan kesken sisävalikoiman selaaminen ja tarkoitus olikin tulla katsastamaan ruukut, amppelit, siemenet ja asusteet ajan kanssa myöhemmin. Poistuimme Mustilasta auto täynnä kesää ja minua jännitti eniten, mikäs muu kuin se keittiöpuutarha. Miten tälläinen tumpelo keittiössä ja puutarhassa osaisi yhdistää ne molemmat.

Onnekseni sain hyvät neuvot sekä Mustilan henkilökunnalta kuin myös Mustilassa vieraileelta Katilta. Siinä se iski mulle ohjeiden lisäksi oliivipuuta kainaloon, sillä keittiöpuutarhan ei pidä olla ainostaan funktionaalinen vaan myös kaunis, selvä!

Meillä on aika iso piha ja lisäksi monessa tasossa. Keittöpuutarhan haasteeksi onkin muodostunut sijainti, sillä en halua ikkunoista katsoa rumaa multaplänttiä välikausien ajan mutta yrttien pitäisi kuitenkin olla niin lähellä, että salaattisipulit ja pinaatit on helposti haettavissa. Urbaneron kangasruukut ovat täydellinen vastaus pulmaan, sillä ne voi sijoittaa lähes minne tahansa ja siirtää kauden jälkeen pois silmistä. Arvuuttelin pitkään, laitanko ruukut terassin oven läheisyyteen mutta lopulta sijoitin ne kuitenkin vähän kauemmaksi ”laiturille”, koska se on vähän tyhjän oloinen. Nyt ruukut myös "sisustavat" sitä osaa pihassamme. Kuten todettu, Katin ja Marin mielestä ruukun pitää myös näyttää kauniilta, niinpä sain käskyn istuttaa sinne oliivipuun ja jotain kukkaa ja oikeassahan nuo naiset olivat.

Kaadoin molempiin ruukkuihin muutaman kymmen senttiä Leca kevytsoraa (joka on huomattavasti halvempaa kuin ruukkusora) ja sen jälkeen kaikki ylijäämätaimimullat ja loput puutarhamultaa. Pienempään Urbaneroon istutin manigoldin siemeniä ja isompaan ruukkuun oliivipuun, laventelin, pari basilikaa, persilian, pillisipulin ja pinaattia. Ripottelin vielä sivuun krassin siemeniä, jotta ruukku näyttäisi vehreältä.

Koska ruukut olivat taivasalla, ei niitä ole juuri tarvinnut kastella. Pinaatti kasvoi kuin rikkaruoho ja krassitkin olivat kukkiessaan jo 50 senttisiä. Pitkin kesää haettiin salaattiin niin pinaattia kuin sipuliakin ja olin koukussa. Koska ruukut ovat korkeita, voisi niihin istuttaa myös porkkanaa tai retiisiä, lähes mitä vain! Olen jo vähän innoissani ensi kesäksi, sillä nyt kun ruukut on kerran kokeiltu, on minulla tietysti kasa uusia ideoita ja parempi käsitys mitä kaikkea ruukkuihin mahtuu. Talven ajan ruukut säilyvät vaikka ulkona ja ruukkuja myy Suomessa siis ainakin Mustilan puutarha.

Vaikka ulkokasvatusaika on ohi, ei kaikkien kasvien tarvitse maatua vaan ruukuista voi siirtää osan kasveista sisälle. Oliivipuun ja laventelin siirsinkin jo joku viikko sitten ruokatilaan. Oliivipuulle ostin ison saviruukun ja molemmat on istutettu kestomultaan. Muistattehan muuten liottaa saviruukut vedessä ennen istutusta, muuten ne imee mullasta kaiken kosteuden. Saa nyt nähdä miten oliivipuu talvehtii sillä se on tunnetusti huono siinä. Aion hankkia vielä kasvivalon, jospa se sitten jaksaisi ensi kesään asti. Onko muuten vinkkejä, kuinka paljon oliivipuuta pitää kastella talvikaudella? Ja ihan oikeita määriä, vaikka millilitroina, kun se "vähän" ja "silloin tällöin" ei sano tälle tumpelolle yhtään mitään.

Banaani on myös muuttanut jo sisätiloihin.

Tomaattisatoa kylmästä kesästä huolimatta

Vihersisustus keittiössä

Postausajatusjonossa on puutarhapostauksia mutta kuvat odottavat vielä selaamista. Tai eihän nyt puutarhasta voi puhua mutta pihasta kuitenkin. Osaltaan muutokset liittyvät myös keittiöön joten tässä väliin raportti keittiön kasveista. Tietenkään minulla ei nyt ole kuvia niistä kaikista mutta ajatuksena siis on, että keittiössä olisi läpi vuoden kasveja. Toki ne puhdistavat ilmaa mutta tuovat myös elämää muuten aika pelkistettyyn ja kliiniseenkin keittiöön. Vihreä väri ei ole itselleni suosikki mutta kuten joskus jo tännekin on kirjoitettu, jokaiselle värille on se oma paikka johon se sopii. Vihreä sopii keittiöömme.

Keittiö on varjoisa vaikka valoa sinne nykyisin tulee huomattavasti enemmän kuin ennen. Lähtökohtaisesti minun siis pitää löytää kasveja, jotka, jos eivät nyt viihdy varjossa, niin ainakin sietävät sitä kohtuullisesti. Amppeleiden kohdalla haasteensa tuo myös ruukkukoko, sillä amppeliin mahtuu muistaakseni maksimissaan 12 senttiä korkea ruukku, jonka sitten kuitenkin pitäisi pukata paljon kasvustoa.

Ihan ensimmäinen kasvi jonka hankin keittiöön, on hienohelma. Jotenkin kasvin tiedot ovat kuitenkin nyt ristiriitaiset, ilmeisesti tämä puolivarjon kasvi nyt sitten kuitenkin haluaisi olla enemmän valossa. Voi siis olla, että ainakin talveksi, on hienohelma siirrettävä muualle oleilemaan. Se, siirretäänkö se amppelissa on vielä auki, eikä koukkua muualla katossakaan vielä ole. Rönsylilja tuntuu viihtyvän hyvin paikallaan ja sille minulla onkin korkeat odotukset. Lankaköynnös on päässyt lähimmäksi ikkunaa ja en nyt oikein vielä osaa sanoa, onko se iloinen vai ei, aika näyttää. Minulla on yksi iso muratti sisällä ja neljä pienempää ulkona, eli aina on vaihtoehtona vaihtaa tyytymättömät kasvit muratteihin, joka viihtyy käsittääkseni lähes missä vain kunhan huolehtii siitä, ettei se kuivu.

Seinäkaappien päällä on Himalajan posliinikukka, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Kasvi vaikuttaa konstikkaalta mutta katsotaan nyt pysyykö hengissä tai tarvitseeko valoisamman paikan elolleen.

Korkean kaapiston päällä on instassakin debattia aiheuttanut herttaköynnösvehka. Ostin kasvi kultaköynnöksenä mutta tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen sen osoittauduttua hertaksi. Kasvi on kasvanut aika nopeasti tähän asti mutta jos nykyinen paikka osoittautuu liian pimeäksi talvikautena, pitänee sille etsiä valoisampi sijainti. Toivoisin sen kuitenkin kasvavan kaapin päältä lattialle asti.

Tason päällä majailee nyt supertrendikäs peikonlehti, joka kuitenkin oma silmääni eniten miellyttää näin nuorena. Jemmasta löytyy myös sisäpuutarha, jossa voi kasvattaa yrttejä ja sille myös löytyy paikkaa keittiötasolta. Ikkunan edessä kulmassa kasvit vaihtuvat, sillä siinä on taimitarhan paikka. Kun kasvit/taimet on joka päivä nenän edessä, muistan paremmin hoitaa niitä. Olen ollut aina mahdottoman huono (lue: tappavan huono) hoitamaan viherkasveja, joten niitä meillä ei ole ennen juurikaan ollut. Nyt olen ottanut sellaisen tavan käyttöön, että kastelen ja sumutan kasvit joka sunnuntai ja yritän sumuttaa myös viikolla jos muistan. Ja jos tämä ei kasville riitä niin menköön vaihtoon. Isolehtisten kasvien lehtiä yritän joskus muistaa pyyhkiä ja lannoitteena pääsääntöisesti käytän niitä multaan työnnettäviä puikkoja ja Honkkarista ostettua euron kasviravinnetta. Meillä ei ole pakko kasvaa kun lasten, joten jos tämä ei riitä niin ei voi mitään. Keittiöremontin jälkeen myös ruokatila on hieman uudistunut ja siellä on lisää kasveja. Mutta mennään siihen joskus kun saadaan ensin yksi taulu valmiiksi.

Olen myös harkinnut kasvivalon hankkimista talveksi. Ajatuksena oli, että pitäisin lamppua päällä työpäivän ajan kun ketään ei ole kotona mutta onko kenelläkään tähän käytännön vinkkejä? Tietenkin lampun lisäksi pitäisi myös hankkia sitten se valaisin mihin lamppu ruuvataan kiinni …ja tähän mietteliäs hymiö.

Käytännön huomioiminen keittiösuunnittelussa.

Täydellisessä maailmassa meillä olisi aina siistiä ja kaappien ja komeroiden takana olisi sotilaallinen järjestys. Ei meillä aina ole, niitä sotkuja on nähty täällä blogissa ja niitä on nähnyt instassa. Olen kuitenkin se ihminen, joka viikkaa vaatekaupassa vaatteen takaisin hyllyyn katsottuaan sen ja se, joka kassajonossa järjestelee suklaapatukat nätisti lokeroihin vuoroaan odotellessa. En tietäisi olevani pakkoneuroosinen mutta rakastan järjestellä ja etenkin katsoa järjestyksessä olevia kokonaisuuksia. Siispä kotonakin pyrin siihen, että tavaroille olisi omat paikat ja avain tavaroiden järjestyksessä pysymiseen on se, että tavaroiden sijoituksessa otetaan huomioon käytöntö. Parhaimmallakaan järjestyksellä ei tee mitään jos se ei toimi käytännössä.

Keittiön suunnittelussa on lainalaisuuksia, jotka on todettu toimivaksi keittiössä, esimerkiksi altaan, uunin ja jääkaapin sijoitus ja muita vastaavia. Niiden lisäksi kuitenkin meillä kaikilla on omat tottumuksemme ja tarpeemme. Keittiöremontin voi tehdä niin, että suunnittelee keittiösuunnittelijan kanssa keittiön ja sitten sijoittaa ne omat tavarat ja toiminnot sinne keittiöön tai niin, että jo suunnitteluvaiheessa miettii, minne mikäkin tulee. Itse toteutin jälkimmäisen vaihtoehdon, eli jo varhaisten kaavakuvien aikaan mietin ja kirjoitin mikä menee minnekin, samalla kun ylläpidin listaa niistä haasteellisimmista asioista jotka ehdottomasti pitää ottaa huomioon. Tästä syystä, pystyin myös torppaamaan äitini mielipiteen liian vähäisestä kaappimäärästä jo alkuunsa, sillä hän oli vuorenvarma, ettei säilytystila riitä kun kaapit yhdeltä seinältä jätetään kokonaan pois ja toisellakin seinällä kaapit ovat pienempiä kuin ennen. HTH:lla on niin asiantunteva palvelu, että myös sieltä sai kuulla hyviä vinkkejä ja kokemuksia.

Varsinaisten keittiötavaroiden lisäksi, säilytetään meillä keittiössä mm. tyhjät pullot, kissanruokavarasto, lääke-sekä haavatarvikkeet sekä kaikki kynttilät ja niiden tarvikkeet. Tapanamme on myös ostaa kerralla enemmän juomia, joille haluttiin oma paikka ja edellisen keittiön myötä olin myös lopullisesti kyllästynyt, ettei uunin pelleille ollut omaa paikkaa.

Lähtökohtaisesti kaikki laatikostot on täytetty kuten ne keittiömainoksissakin on. Laatikoissa on sivuissa esteet, jolloin laatikkojen sivuista ei pääse tippumaan pienempiäkään tavaroita ja laatikoiden pohjalla on liukuestematot. Saarekkeen isoihin laatikoihin halusin ruokailuvalineet, jolloin ne on parhaiten saatavilla saarekkeelle, ruokatilaan tai terassille. Ylimässä laatikossa on "aseet", keskimmäisessä arkiastiasto ja alimmassa vanhempi V&B:n Flow jota saa yhtälailla käyttää arkisin, sekä isompi valikoima kahvimukeja. Kaikki lasit on yläkaapeissa.

Lieden vasemmalla puolella olevassa 60 senttisessä laatikostossa on ylimmässä laatikossa isommat kauhat, mittalusikat sekä paistolastat ja alemmissa laatikoissa sijaitsee ruokatavarat. Pitkä laatikostoseinä kätkee sitten sisälleen kaiken muun: eväs-ja pakastusvälineet, grillausvälineet, juhlatarvikkeet- ja servetit sekä kulhot ja siivilät. Myös tarjouastiat löytyy näistä laatikoista ja osa niistä pidetään omissa pakkauksissaan, koska ne on helpommin säilytettävissä näin. Vaikka ensin voisi luulla, ettei mataliin laatikoihin voi laittaa kuin ruokailuvälineitä, niin meillä niissä säilytetään mm. tarjottimet sekä erilaiset kelmut ja paperit.

Kuten aiemmin todettu, on molemmat kulmakaappimme tilattu ilman mekanismeja. Minulla on ollut etuoikeus tutustua useisiin erilaisiin kulmamekanismikaappeihin käytännössä ja ensivaikutelma kätevyydestä on joka kerta vaihtunut mielipiteeseen turhuudesta tai epäkäytännöllisyydestä. Vaikka mekanismit monesti tuovat tavarat helpommin esille, ne myös rajoittavat monien säilytettävien asioiden mahtumista alkuperäisesti isoon tilaan. Tämän takia, on meidän kulmat jätetty valtaviksi säilytystiloiksi, jonne mahtuu tarvittaessa se isoinkin tarjotin ja kattila tai vaikka valtava määrä hillopurkkeja. Kulmissa säilytetään nyt niin harvoin käytettäviä asioita, ettei haittaa vaikka niitä joutuu kaivamaan. Kaapeissa on myös hyödynnetty koreja, jolloin useammin käytettävät tavarat on helppo nostaa esiin. Koreissa on mm. kukkien kastelutarvikkeet, sähkövatkaintarvikkeet sekä pannunalustat ja uunihanskat. Samaisissa koreissa on myös yläkaapissa olevat mausteet ja korkeassa kaapissa olevat leivät sekä keittöpyyhkeet ja essut.

Ja sitten siihen kaappiseinään. Kaappiseinän korkea kaappi oli aluksi tulossa pelkillä hyllyillä. Kuten monesti käy, vedettiin ensimmäiseen suunnitelmaaan raksit päälle ja kaappiin tilattiin lopulta kaksi syvää laatikkoa. Laatikot asennettiin alimmiksi, sillä kukaan ei halua kaivaa tavaroita alahyllyiltä ja laatikoiden säilytysfunktio oli juomat sekä "herkut ja väliaikaiset". Meillä on yleensä aina jotain popparia ja sipsiä ja joululahjaksi saatua vihreää kuulaa jemmassa. Lisäksi aina on jotain väliaikaista, joka ei mahdu johonkin ja näitä siis säilytetään alimmassa laatikossa. Koska laatikostoja ei pysty asentamaan alasokkeliin kiinni, jäi alimman laatikon alle täydellinen tila niille uunin pelleille.

Koska taloudessamme asuu myös Nietos ja Diego, kuten muutama kuva sitten saattoi jo huomata, on meillä myös paljon kissanruokaa. Ostan normaalisti ruokaa useammaksi kuukaudeksi kerralla, joten ruoalle oli saatava oma tila. Nyt mikron alta löytyy varastotila ja korista on helppo ottaa pussit kateille. Myös kissojen lelut ja muut tarvikkeet säilytetään samassa paikassa. Kissanruokien alapuolella on tarkka tila kahdelle ässän kestokassille, joihin kerätään palautuspullot, tölkit sekä pahvit. Kestokasseinä nyt kesänaikaan on ollut vihreän sävyiset kassit mutta talvella visuaalisesti vaativa vaihtanee vaaleisiin "munakasseihin".

Mikron yläpuolelta löytyy meidän ensiapu, toisessa laatikossa lääkkeet ja teipillä merkatussa haava- ja sidetarvikkeet. Laatikot ovat tarpeeksi ylhäällä, ettei esimerkiksi pieni kummityttö siskoineen yllä, mutta tarpeeksi alhaalla, että ovat bellalle helposti saatavilla. Näiden yläpuolella on sitten maljatkot ja hitsin korkea termos.

Sellaisia ratkaisuja on meillä keittiössä ja hyvin tuntuu kaikki mahtuvan, kun on vielä uteliaille kissoillekin kaapeissa tilaa.

Keittiön esittely täällä