Siemenestä se lähtee - esikasvatuskinkereet ovat alkaneet.

Siemenet saatu Mustilasta.

Tämä talvi on ollut epäilemättä eniten pitkä ja pimeä. Vettä on satanut lähes tauotta ja onkohan jonkunlainen ennätys, että vasta helmikuussa tuli pysyvät lumet pihalle. Harrastesormet ovat jo syyhynneet pitkään, sillä minkäänlaista talviulkoilua tai muuta aktiviteettia ei tämä kausi ole mahdollistanut. Viime vuosista viisastuneena, olinkin jo tammikuussa kärppänä puutarhahommien suhteen. Aion yrittää esikasvattaa tänä vuonna tuttuja lajeja sekä muutamia uusiakin. Harmittavasti minulta edelleen puuttuu mm. ketoneilikan siemenet, joita ei tunnu löytyvän mistään. Sain Mustilasta kuitenkin paljon muita erilaisia siemeniä, osa hyötykasveja mutta mahtuipa mukaan kauneuttakin, mm. keijunmekko.

Jaoin siemenet kolmeen ryhmään: helmikuu, maalis-huhtikuu sekä suorakylvöt. Helmikuun ekana viikonloppuna kylvin orvokit, malabarinpinaatin, chilit, salaattibasilikan, minut sekä pensas- ja amppelitomaatit. Minulla on kolme kasvaria Ikeasta ja olen todennut ne erinomaisiksi jo muutaman vuoden ajan. Kasvihuoneilmasto liene kasveille muutenkin hyvä ja meillä kyllä kisut syö taimet ilman barrikadeja, kuten kävi keittiön pöydällä kasvatuksessa olelleelle krassille -huomatkaa mennyt aikamuoto. Olen alusta asti kuitenkin pähkäillyt Ikean kasvareiden kanssa alusta-ongelmaa. Kasvareissa ole mitään muovikaukaloa, joka suojaisia metalliosia taimiruukuista läpi holahtavalle vedelle. Olenkin muutaman vuoden ajan kokeillut vaikka mitä viritelmää jotta kasvarit pysyisivät nättinä ja käyttökelpoisena.

Nyt ratkaisin ongelman ostamalla Honkkarista 18 cm läpimitalla olevia Orthexin alusalautasia kaksi per kasvari. Aluslautasille olen laittanut turvebriketit ja jokaiseen brikettiin kasvista riippuen 1-2 siementä. Turvebriketit ovat Nelsonin ja edullisimmat löysin yllätäen Bauhausista. Tämä on kyllä siistein ja vaivattomin tapa aloittaa taimikasvatus. Ei tarvitse sotkea vielä tässä vaiheessa sisällä mullalla ja koko homman aloittaminen on todella helppoa ja nopeaa. Vaihdoin lopulta myös nimilaput puisiin pyykkipoikiin, sillä kastuessaan puutikku menee lukukelpottomaksi. Eri kasvien briketit on eroteltu muovitastakusta leikatulla suikaleella.

Vein aluksi kasvit meidän saunaosastolle, jossa on lattialämmitys aika kovalla ja osa taimista iti jo kolmessa päivässä. Sitä mukaan olen nostanut taimet keittiöön kun ovat itäneet. Koska taimet lähtivät kasvamaan paljon nopeammin kuin olin odottanut, ostin Puuilosta vielä kasvilampun. Päivät ovat vielä niin lyhyitä että taimista tulee muuten varmasti aika hujoppeja mutta kitukasvuisia, jos lisävaloa ei ole saatavilla.

Tällä hetkellä tomaatintaimet ovat kamalan pitkiä ja olen tukenut niitä hammastikuilla. heti kun niihin tulee toinen lehtipari, istutan ne syvemmälle taimiruukkuihin multaan. Luulen, että tässä kohtaa niitä pitää alkaa myös kevyesti lannoittamaan mutta pitää vielä tutkia asiaa, tämä on tällaista opettelemista vielä.

Keittiöpuutarha Urbanero -ruukuissa

Kävin Mustilassa alkukesästä 2017 tekemässä kesäkukkahankintoja ja ajatuksena oli myös perustaa keittiöpuutarha. Tänä vuonna jätin väliin kaikki muut kukka-ja puutarhamyymälät sillä muistissa oli edelleen tuoreena karvaat kokemukset ja huono palvelu. Vaikkakin tunnen Mustilaa pyörittävät ihanat ihmiset, uskon, että myös ”tavallisille asiakkaille” tervetulotoivotus on vähintään yhtä lämmin ja henkilökunta antaa yhtä ystävällisesti asiantuntevaa opastusta ostoksiin. Mustilan puutarha ei ole vain tunnelmallinen vaan myös varsin kattava. Sieltä löytyy kesäkukat peragoniasta orvokkiin, mittava valikoima perennaa, puuta ja pensasta ja myös nyt hankintalistalla olevat keittiöpuutarhaan tarvittavat kasvit. Mustilan avajaispäivänä oli sellainen kuhina ja niin upea sää, että minulta jäi aivan kesken sisävalikoiman selaaminen ja tarkoitus olikin tulla katsastamaan ruukut, amppelit, siemenet ja asusteet ajan kanssa myöhemmin. Poistuimme Mustilasta auto täynnä kesää ja minua jännitti eniten, mikäs muu kuin se keittiöpuutarha. Miten tälläinen tumpelo keittiössä ja puutarhassa osaisi yhdistää ne molemmat.

Onnekseni sain hyvät neuvot sekä Mustilan henkilökunnalta kuin myös Mustilassa vieraileelta Katilta. Siinä se iski mulle ohjeiden lisäksi oliivipuuta kainaloon, sillä keittiöpuutarhan ei pidä olla ainostaan funktionaalinen vaan myös kaunis, selvä!

Meillä on aika iso piha ja lisäksi monessa tasossa. Keittöpuutarhan haasteeksi onkin muodostunut sijainti, sillä en halua ikkunoista katsoa rumaa multaplänttiä välikausien ajan mutta yrttien pitäisi kuitenkin olla niin lähellä, että salaattisipulit ja pinaatit on helposti haettavissa. Urbaneron kangasruukut ovat täydellinen vastaus pulmaan, sillä ne voi sijoittaa lähes minne tahansa ja siirtää kauden jälkeen pois silmistä. Arvuuttelin pitkään, laitanko ruukut terassin oven läheisyyteen mutta lopulta sijoitin ne kuitenkin vähän kauemmaksi ”laiturille”, koska se on vähän tyhjän oloinen. Nyt ruukut myös "sisustavat" sitä osaa pihassamme. Kuten todettu, Katin ja Marin mielestä ruukun pitää myös näyttää kauniilta, niinpä sain käskyn istuttaa sinne oliivipuun ja jotain kukkaa ja oikeassahan nuo naiset olivat.

Kaadoin molempiin ruukkuihin muutaman kymmen senttiä Leca kevytsoraa (joka on huomattavasti halvempaa kuin ruukkusora) ja sen jälkeen kaikki ylijäämätaimimullat ja loput puutarhamultaa. Pienempään Urbaneroon istutin manigoldin siemeniä ja isompaan ruukkuun oliivipuun, laventelin, pari basilikaa, persilian, pillisipulin ja pinaattia. Ripottelin vielä sivuun krassin siemeniä, jotta ruukku näyttäisi vehreältä.

Koska ruukut olivat taivasalla, ei niitä ole juuri tarvinnut kastella. Pinaatti kasvoi kuin rikkaruoho ja krassitkin olivat kukkiessaan jo 50 senttisiä. Pitkin kesää haettiin salaattiin niin pinaattia kuin sipuliakin ja olin koukussa. Koska ruukut ovat korkeita, voisi niihin istuttaa myös porkkanaa tai retiisiä, lähes mitä vain! Olen jo vähän innoissani ensi kesäksi, sillä nyt kun ruukut on kerran kokeiltu, on minulla tietysti kasa uusia ideoita ja parempi käsitys mitä kaikkea ruukkuihin mahtuu. Talven ajan ruukut säilyvät vaikka ulkona ja ruukkuja myy Suomessa siis ainakin Mustilan puutarha.

Vaikka ulkokasvatusaika on ohi, ei kaikkien kasvien tarvitse maatua vaan ruukuista voi siirtää osan kasveista sisälle. Oliivipuun ja laventelin siirsinkin jo joku viikko sitten ruokatilaan. Oliivipuulle ostin ison saviruukun ja molemmat on istutettu kestomultaan. Muistattehan muuten liottaa saviruukut vedessä ennen istutusta, muuten ne imee mullasta kaiken kosteuden. Saa nyt nähdä miten oliivipuu talvehtii sillä se on tunnetusti huono siinä. Aion hankkia vielä kasvivalon, jospa se sitten jaksaisi ensi kesään asti. Onko muuten vinkkejä, kuinka paljon oliivipuuta pitää kastella talvikaudella? Ja ihan oikeita määriä, vaikka millilitroina, kun se "vähän" ja "silloin tällöin" ei sano tälle tumpelolle yhtään mitään.

Banaani on myös muuttanut jo sisätiloihin.

Tomaattisatoa kylmästä kesästä huolimatta

Tunnelmasta

Kesä oli lyhyt mutta kylmä... ei kun. No ei sen niin väliä. Pihalla on tehty ja jätetty tekemättä. Sade, rikkoontunut selkä ja myöhäiskesään ajoittunut kesäloma takasi sen, ettei sellaista varsinaisyta kesän tunnelmaa tänä vuonna tullut oikein kokeneeksi. Onneksi, tässä iässä jotenkin sen yli pääsee helpommin. Tunnelmasta puheen ollen, meidän pihalla alkaa olla tunnelma kohdallaan. Sellainen rento mutta harkittu, vähän niin kuin sisälläkin. Mutta ulkona on ruohoa, kalliota ja vettä. On metsää ja kukkia ja viimein saamme nauttia myös linnuista ja perhosista, jotka ovat vuosia loistaneet poissa olollaan. Takapihalla on kävellyt niin kettu kuin mäyräkin ja joskus ollaan pupukin tavattu. Pihalla pelataan, leikitään ja relataan ja tehdäänpä siellä joskus puu-tai maalaushommiakin. Meitsi diggaa kun rentoutua voi lähtemättä pidemmalle kun terassinrappuset.

AleAleAle tai jotain ihan muuta.

Yritin käydä aleshoppailemassa mutta heikoin tuloksin. Ensinnäkään emme tarvitse juurikaan mitään ja ne tarvittavatkin on enemmän sellaisia pistohankintoja sieltä täältä ja toiseksi, ainakin Jumbossa oli aika heikko esitys. Parasta antia olikin hyvän ystäväni seura josta saan nauttia aivan  liian harvoin nykyisin sekä tyttöjen keskeinen aika bellan kanssa. En missään nimessä voi kutsua itseäni minimalistiksi mutta fakta on, että lapset kasvavat hitaammin ja lähtökohtaisestikin olen halunnut vähentää kuluttamista jo useamman vuoden ajan. Hankitaan se mitä tarvitaan ja joskus jotain mitä ei välttämättä tarvittaisikaan, mutta ei kiitos kertakäyttöostoksille.

Näistä aleista on toisetaiseksi hankittu yksi yhteinen huivi minulle ja Bellalle sekä hieman isompi ostos eilen Nivalan Laatulaskusteesta, joka on muuten yksi ehdottomista mielenkiinnonkohteistani nykyisin. Aika kiva kattaus sisustustavaraa ja mukavia kampanjoita, kantsii tsekata.

Vähän samaan tapaan kuin Nivalan Laatukalusteella on juhannuksen läpi kestävvä tarjouskampanja, näyttää samaa tapahtuvan täällä, tässähän on postausta jokaiselle päivälle. Aika pihapainotteista tuntuu olevan, sillä kevät meni kiireessä, sitten räjäytettiin koti keittiöremontin takia ja åihalla nyt muutenkin on helppoja ja nopeita kuvauskohteita. Sen suuremmin en pihaan ole ehtinyt panostaa kuin, että kävin tekemässä etukäteen suunnitellut hankinnat Mustilasta. Huokaus, se on aina yhtä miellyttävä reissu eikä taaskaan ollut tarpeeksi aikaa! Samalla tapasin Jukaraisen Katin, jonka 100% Outdoor-blogi oli ensimmäinen puutarhablogi jolle lämpenin. Sen rento ja visuaalinen ote puutarhaan jotenkin avasi silmäni ja sai kiinostuksen heräämään. Kaikessa hämmennyksessä tämäkin taisi jäädä Katille kertomatta taannoin lauantaina, mutta tulihan nyt tässä, eli kiitos Kati ja pihakin kiittää!

Ja sitten loput kuvat pihalta

Mukavaa keskikesän jatkoa!

Pihasta puutarhaksi

Lewisia

Minulta on toivottu pihapostausta. Aloitteellista, rohkeaa ja varsin mukavaa, ottaen huomioon kuinka harvoin olen viime aikoina päässyt ns. eetteriin. Bloggaamattomuus on mietityttänyt minuakin paljon, että onko tässä enää mitään järkeä, kun postauksia tulee yksi kuukaudessa tai kolmessa? Tulin johtopäätökseen, että miksi ei. Minusta on edelleen kiva kirjoittaa ja kuvata ja itse pidän eniten niistä blogeista, jotka kaiken markkinamyllerryksen keskellä ovat säilyttäneet aitoutensa ja ajankohtaisuutensa. Sen, että ovat tavallaan kurkkauksia kirjoittajansa ohikiitävään elämään, heijastuksia tuulilasista kun elämä kuljettaa. Niin täälläkin, milloin mitäkin, palasia meidän arjesta. Viime aikoina lasten harrasteet ovat vieneet paljon aikaa ja nyt kesän kynnyksellä aikataulut heitti taas kuperkeikkaa. Olin itseasiassa jo viime kesänä ajatellut, että tänä keväänä voin rauhassa panostaa pihaan ja blogiin kun viime kevään aikataulut sotki se meidän lomareissu Floridaan. No höpönpöpön, nyt kiihkeimpään taimi-istutus/kasvatusaikaan meikäläinen näköjään ajoitti keittiöremontin! Tai no en minä sitä tähän tarkoituksella ajoittanut, se vaan jotenkin venyi ja venyi kunnes tajusin, että nyt on jo liian myöhäistä. Kaikkein hauskinta tässä on jo 6 kk sitten aikataulutetut kesäjuhlat… ja etenkin se, ettei meillä ole silloin vielä välttämättä keittiötä. Edit, eikä ollutkaan.

Pohjolan tytär

No takaisin pihaan. Pihahan yllättää minut vuosi vuodelta positiivisemmin. Se, että kaikki tekeminen näkyy ja että uurastus tuo minulle iloa ja nyt tykkään tehdä pieniä taimikasvatuskokeiluja sekä se,  että hommat on siinä vaiheessa, että vuosi vuodelta tarvitsee tehdä vähemmän ja voi tehdä enemmän.

Ihana laukka

Sekalaisia siirrettäviä rodoja

Tänä vuonna ruukussa talvehtinut magnolia jätti kukkimatta, eli sitä iloa en ole vieläkään nähnyt. Se johtui varmasti siitä, että kun haimme typyn maakellarista, oli se yltä päältä homeessa kuten myös kaikki samassa paikassa talvehtineet kohtalontoverinsa. Kaikesta huolimatta, puska on tuuheampi kuin ikinä ja minulla on vakaa-aikomus juhlien jälkeen istuttaa se maahan. Kellarissa olleet pelargoniat meni roskiin ja bambut leikkasin alas asti. Toinen bambuista osoittaa kasvun merkkejä mutta toinen vaikuttaa möksähtäneen –katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Syreeni selvisi ja sen tulen istuttamaan samalla kuin siirrämme kasan alppiruusuja enemmän metsikköön. Osa näistä siirrettävistä alppiruusuista ovat sellaisia, joiden en ole aiemmin nähnyt kukkivan. Tämä johtunee hieman hankalasta paikasta sekä siitä, että osa lajikkeista on ulkomaisia, jotka eivät aivan handlaa Suomen talvea. Nyt kuitenkin pientä kukintaa havaittavissa mutta siitepölyn törkeästä määrästä johtuen, eivät puskat ole olleet juurikaan kuvauskunnossa.

Sammalleimu

Sammalleimu, Candy Stripe

Siemenestä kesäkukkia, samettikukka Vanilla

Sininatat, ihan itte siemenestä kasvatetut

Sen sijaan etupenkeissä oleva pohjan tyttäret kukkivat tänä keväänä ensimmäistä kertaan ja voi morjens miten kauniita! Nuput ovat uskomattoman isoja ja niistä kuoriutuu kirkkaan pinkkejä kukkia jotka vaiheittain muuttuvat valkoisiksi. Väritys on niin herkullinen, että olen moneen otteeseen sitä jäänyt hypnoottisesti tuijottamaan. Samoissa laatikoissa on läpi kesän kukkivaa pikkutalviota, joka tuntuu viimein levittäytyvän koko laatikoiden alueelle sekä villinä kasvavaa valkovuokkoa jota tarkoituksella en kitke pois. Muutamia lumikelloja ja krookuksia sieltä myös keväällä pilkistää mutta sipulikasveina eivät oikein viihdy kosteutta pidättävässä happamassa maassa. Aika näyttää miten viime syksynä istutetut jaloangervot viihtyvät.

Laatikoiden viereisestä nurmikosta näkyy nousevan vaaleanpunaisia tulppaaneja vaikka luulin siirtäneeni kaikki parkkiksen viereiseen pensaspenkkiin. Ei haittaa, sillä ovat todella kauniita ja väri sopii hyvin harmaaseen muuriin ja kukkien alla rehottavaan vihreään nurmeen – lähes taiteellista. Se pensaspenkkikin on upea kuin mikä, vaikkakin joku on tainnut käydä syömässä siitä ne siirretyt tulppaanit. Kuolemasta elvyteyt koivuangervot voivat hyvin ja kasvavat ja niiden väleistä nousevat laukat jaksavat ilahduttaa. Keijuangervot ovat kasvaneet valtavasti ja saas nähdä, joko tänä kesänä kaikki kukkii: koivuangervot, keijuangervot ja ruusuangervot, kaikki enemmän tai vähemmän peräkkäin.

Varsin muikeen värinen tulppaani, ainoat itse ostetut tulppaanit. Yleensä ne ovat äitini hankkkimia,

Urbaneroista lisää tuonnempana

Lewisia

Joku laukka, ei mitään muistikuvaa miten tuonne joutuneet.

Kukkapenkki rehottaa rikkaruohoja sillä aikaa kitkemiseen ei yksinkertaisesti ole ollut. Sentäs sain vedettyä saniaiset lumipalloheisien välistä ja toivon mukaan ihan kohta myös angervopensaiden väleistä, edit: tehty. Viime vuonna laitetut hesarit+paksu katekerros on todellakin pelastanut tänä vuonna pensaikot rikkaruoholta mutta saniaiset, ne on kyllä juonikkaita ja viekkaita. Katekerrosta en vielä tänä vuonna ole päässyt lisäämään ja toivottavasti se ei kohta ole liian myöhäistä. Bellan kasvulaatikko laitettiin täyteen porkkanaa ja yksi rivi salaattia Kinkulle (Kinusci on meidän kääpiöhamsteri talvikko joka saa kesäisin aitoa hevonlannalla kasvatettua luomuruokaa ja villiä voikukkaa). Marjapensaat voivat paksusti ja toivottavasti kaksi kertaa ruiskutettu kevätruiskute toimii ja karviaiset eivät ole tänä vuonna kaljuja päivässä ja niin ikään lumipalloheidet säilyisivät kirvoitta.

Akileija

Akileija

Rappusten viereen istutetut sammalleimut ovat levinneet valtavasti mutta valitettavasti talvi tappoi muutaman kokonaan. Lisäsin taas pistokkaita ja toivottavasti ensi kesänä koko väli olisi täyttynyt kasvillisuudesta ja voisin ottaa viimeisetkin kivet pois reunasta. Yläpihalta heitin kaikki vanhat rumat ruukut mäkeen ja ostin tilalle kolme matalaa laakeaa ruukkua Prismasta. Niihin on istutettu siemenestä kasvatettuja samettikukkia ja muutama muratti. Vesilammikon ympärillä lewisiat selvisivät talvesta ja voi yllä ne on nättejä! Ja niin erilaisia ja tuntuvat kehittävän lisää kukkia kuin tyhjästä. Altaan takana aidan vieressä tulppaanit alkoivat viimein vajaa viikko sitten kukkimaan ja näyttääpä akileijatkin olevan hyvin aluillaan. Tomaatteja on taas kasvamassa samassa tutussa paikassa kuusi kappaletta ja uutuutena tänä vuonna on minulla Mustilasta saatu kaksi Urbaneron kangasruukkua, joihin juuri istutin jo aikaa sitten istutin oliivipuun, kasan yrttejä ja mangoldia. Näistä ehdottomasti lisää enemmän kun kasviressukat ovat toipuneet kuukauden laiminlyönnistä vilpolassa ja löytäneet taas elämänhalunsa. (Urbanerot ja kasveineen saatu Mustilasta)

Ei hetkeäkään liian aikaisin

Pyhäinpäivä on kaikista pyhäpäivistä minulle mieleisin. Jos vuodessa olisi yksi päivä, kun kaikki on kiinni ja ihmiset hiljentyy omiin oloihinsa, voisi se olla viime viikon lauantai. Valitettavasti sekin on mennyttä, sillä kaupat ovat auki ja business as usual. Koska Sipoon ja Porvoon urheiluseurat kuitenkin kunnioitavat kuolleita, oli meidän junnujen treenit peruttu. Tällaista herkkua ei meidän perheessä kovin usein koeta, että oikein kokonainen päivä ilman treenejä ja menoja!

Olinkin päättänyt julistaa 2016 Pyhäinpäivän perhepäiväksi sekä pihatalkoopäiväksi. Syystalkoot olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten mutta minkäs teet ja parempi kai myöhään kun ei ollenkaan. Oli varsin mukavaa yrittää repiä jäätyneitä tomaattien tukikeppejä laatikoista ja noestella lumeen hautautuneita kasvijätteitä kottareihin. Samaan aikaan mies kolasi lunta alapihalla ja teini ja leidi laskivat pulkalla terassin portaita -mikäpä tämän täydellisempää.

Nietos uskaltautui nieoksille ja talvella katti saakin olla takapihalla valvottuna ilman hihnaa, ei ole nimittäin pelkoa että laittaisi lapasiaan hangille. Diego on niin mukavuuden haluisinen, ettei mokoma tule edes terassille kun haistaa pakkasen ja lumen.

Talkoiden jälkeen ruokakin maistuu paremmalle ja perheleffa leffaherkkuineen on parasta jälkiruokaa. Illalla kävimme viemässä Honkanummelle jälleen kynttilän ja oli taas todettava, että luminen hautuumaa on ihanan rauhoittava. Vaikkakin pikku hiljaa meininki sen kun maallistuu ja pyhätkin menettävät merkityksensä, toivottavasti maailmasta ei ikinä lopu ihmiset, jotka vievät kynttilöitä haudoille.