k e s ä j u t t u j a

lemmikkien hautajaisia

kukkasia

kastematoja ja

sammakkohautajaisia

valokuvia

vesileikkejä

Vielä pari sanaa ketuista,

 

näin isänpäivän iltana.

Olemme pesseet pyykkiä, paljon.

Olimme eilen kaupungilla.

Olimme tänään mökillä.

Me, me, me.

Ihan kiva!

Lapset valitsivat itse eilen joulukalenterit,

pomppu kelleimman ja padmé halvimman.

Niin ne sisarukset kompensoivat toisiaan.

Samalla reissulla tarttui henkasta -50%,

Eiringistä rätit,

Sokkarilta kenkien suoja-aineet ja paistinpannu

ja piti käydä jädelläkin mutta likka nukkui yli 2 h rattaissa.

Jädet otettiin sitten S-marketista mukaan autoon.

Sokkarilta ostin likalle pienen ketun.

Illalla tuli nukkumaan mennessä ongelma,

ketulla ei ole pesää.

Väliaikaispesä syntyi pompun kypärästä

ja äiti tietenkin lupasi tehdä pikku-ketulle pesän.

Tuollainen siitä tuli,

wc-paperirulla, säkkikangasta ja lankaa.

Tänään kettu pääsi mökille mukaan, pesän kanssa tietty.

Mökillä kokeilin kuvata lintuja.

Nooh, en ole aivan Elisan veroinen

mutta ehkäpä tässäkin harjoitus tekee mestarin.

Olen kärsinyt pienoisesta motivaati-ongelmasta kuvaamisen suhteen

ja siksi kuvatkin viime aikoina ovat olleet aika kehnoja.

Odotamme uutta nousua.

Huomenna menemme tapaamaan tytän uutta puheterapeuttia.

Vähän jännittää, varmasti meitä kaikkia.

Toivottavasti tulevat hyvin juttuun keskenään,

muuta en toivo toistaiseksi.

Mukavaa viikkoa Teille !

[omenoita]

Oltiin eilen lasten serkkytytön synttäreillä.

Kiitos emännälle ja juhlien sankarille ♥

Viikon olen sairastanut kotona,

viikon katsellut lähinnä seiniä,

oli kiva nähdä ihmisiä ja jutella.

Hieman kävin pihallakin pomppimassa,

kylmähän siellä oli

ja

omenoita.

Ensi viikko menee töissä ja lasten kanssa.

Toivottavasti kunto kestää ja lapsetkin pysyvät terveinä.

Kiitos myös sinulle, kun käyt täällä.

Sateinen savotta

Mökillä,

puusavotta.

Isin vanhat kottikärryt ja

avulias pikku-apulainen.

Talvi tulossa,

hamstrataan lämmikettä.

Puu on kaunista, etenkin kiven vieressä.

Oli se sitten kotona tai luonnossa.

Palava puu, se ääni, tuoksu

*räks*

Odotan jo melkein talvea.

Koska kaikki vk-vaatteet olivat päiväkodilla,

nappasin mukaan kevääksi ostetun Ver de Terren sadepuvun.

Hieman uusi väri meille mutta ihan kiva.

Tärkeintä että ajaa asiansa, pitää kuivana.

Väittäisin että koot vastaavat senttejä, 5 = 110cm

***

Ja kiitän jälleen bloggaaja-ystäviäni tunnustuksista.

Tähän joukkoon liittyi myös myöhemmin Hipsu.

Miten pienellä eleellä sitä voikin toista ilahduttaa.

Näitä kiertää meillä,

mutta tarvittaisiin ehdottomasti ainakin yksi myös lukijoille.
Tämän omistan vain lukijoille,
heille jotka kommenteillaan saavat aikaan sen pienen ekstan
joka päivään.

Kiitän.

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

Rakastan
lapsiani, villasukkia ja hedelmätoffeeta.

Siitä paidasta vielä...

***

Kiitos. Kiitos teille kauniista sanoista, omista kokemuksista, osanotosta. Kylmät väreet kulkivat pitkin kun luin, usean kerran, kirjoituksianne. Kiitos. Vaikeita asioita, isoja asioita, ainutlaatuisia ja omakohtaisia. Ei helppoja, elämään kuuluvia kipeitä askelia.

Mietin myöhemminkin, saanko katua kirjoitusta. En saanut. Olen ylpeä että sain kirjoitettua, olen iloinen että luitte ja myötäelitte. Kiitos.

***

Meille meni Juhannus mökillä.

Miehen siskon perheen luona,

yhteisten ystävien luona.

Nimppareilla,

synttäreillä,

vesisateessa

ja

paisteessa.

pomppu täytti lauantaina 9-vuotta.

Kuvitelkaa, lähempänä täysi-ikää

kuin syntymää.

Hurjaa.

Hän ei pidä kamerasta,

joten kuvat sankarista ovat harvassa.

Minä heräsin viime perjantaina

kiireiseen aamuun.

Mutta en päässytkään sängystä ylös.

Niska krampissa,

täysin,

ihan kokonaan.
 

Juhannus meni, siinä sivussa.

Synttäreineen, nimppereineen,

lasten touhutessa.

Tämä viikko on mennyt sairaslomalla,

mitään en pysty tekemään.

Uskomaton kipu.

Lääkkeitä, lääkkeitä,

tänään vihdoin fysiin lähete.

Pieni toivon kipinä.
 

Siitä siis blogihiljaisuus.

Kunhan paranen,

lisää kuvia ja juttuja.

Tämä tulee edulliseksi,

edes alet ei kiinnosta!

HELTEISIÄ KESÄPÄIVIÄ !

Pssst, Enkelinsiipi-paita on Kuopuksesta.
Loistava palvelu, suosittelen!

Muutama sukulainen ja kasa nappeja.

Olimme sukujuhlissä Härkälän Kartanossa muutamia viikkoja sitten. Siellä olisi ollut kuvausmateriaalia tuntukausiksi mutta ei se oikein juhlissa lasten kanssa onnistu, muutaman pikaräpsyn sain otettua ruokailujen ja lastenkaitsemisen välillä. Tälläiset sukujuhlat ovat oikein kiva ajatus. Nykyään tuntuu enenevissä määrin nuorilta ja lapsilta puuttuvan juuret. Suvut eivät enää kokoonnu, lapset vierastavat vanhempia ihmisiä eivätkä tunne omaa historiaansa. Itse modernistä ja urbanisoituneesta tyylistäni huolimatta olen kiinnostunut  omasta historiasta ja vaalin perheen ja suvun vanhoja tapoja sekä tavaroita. Toivosin että omatkin lapseni saisivat isovanhemmilta vanhoja oppeja ja samalla kuulisivat sellaisia tarinoita jotka pystyvät eteenpäin omille lapsille kertomaan.

 

 

Asiaan hieman liittyen täytyy mainita että tältä reissulta tuli myös vahingossa joulukorttiainesta. Olin jo päättänyt että tänä vuonna emme panosta joulukortteihin, poika saa tehdä jos haluaa. Mietin että olisimme antaneet lahjoituksen hyväntekeväisyyteen korttien sijasta. Koska kuitenkin kamerasta kuvat purkaessa iski inspis, oli pakko suunnata Sinooperiin hakemaan tarvikkeita. Sinooperi Kluuvissa on mahtava , se ei ole liian iso mutta siellä tuntuu aina olevan ne mitä tarvitsee. Samaisesta paikasta saa myös Tildaa ;) Teemana  korteissan on kartanon mukainen vanha tyyli, luottovälineinä mm. nauhaa ja nappeja. Nykysin on valtavat valikoimat korttitarvikkeita mutta itse edelleen yksinkertaisen tyylin edustajana pyrin tekemään mahdollisimman simppeliä. Jo vuosia ovat erilaisissa korteissamme näytelleet isointa koristelumuotoa nauhat, napit ja erilaiset paperit. Elohiirellä on todella kauniita kortteja jo valmiina, aika samantyylisiä mitä itsekin olen tehnyt. Jotkut ne vaan osaavat nämäkin asiat tehdä hyvissä ajoin :)

Takapihojen seepia

Seepia on samannimisen mustekalan (Sepia officinalis)
mustenesteestä valmistettu tummanruskea väriaine tai
sitä vastaava synteettinen pigmentti.
Seepiaa on luultavasti käytetty väriaineena jo antiikin aikoina.
Keskiaikaisissa käsikirjoituksissa käytettiin usein seepiamustetta
ja 1600-luvulta alkaen seepiaa käytettiin karttojen painamiseen.
Kuvataiteessa seepia tuli suosituksi 1700-luvulla, etenkin maisemamaalauksessa.
Seepia on ollut myös suosittu varhaisten valokuvien ja elokuvien sävytyspigmentti
ja useissa nykyisissä digikameroissa ja kuvankäsittelyohjelmissa
onkin valmiina seepiatoiminto, jolla kuville saadaan vanhahtava ja nostalginen sävy.
(Lähde: http://fi.wikipedia.org)

Näissä keleissä sitä on jo valmiina.
Ei tarvitse muokata.

kesäSomerollapäin

Olemme jälleen reissussa.