23.6.2015

Kuvia viikonlopulta ja edelliseltä, mietteitä juuri nyt.






1. Yhtään lintua ei ole lentänyt ikkunoihin, vielä. Eli ei uusia tunnistettavia lajeja, vielä.
2. Yläterassi on jälleen kissojen käytössä, karvojen määrä ei ole vähentynyt sisällä.
3. En kilju enää kun näen hämähäkin, ainakaan kovaa, aina.
4. En vieläkään kestä kastematoja, yhtään.
5. Tunnistan kasveja, myös autosta ohiajaessa.
6. En tunnista tunnista tarpeeksi kasveja, olisihan se upeeta tietää niitä  p a l j o n.
8. Jätän aina terassikengät väärälle ovelle ja silti huomauttelen samasta asiasta lapsille. Lopetan sen nyt.
9. En osaa olla tekemättä tai ajattelematta mitään joten en oikeasti ansaitsisi riippumattoa.
10. Elämä on niin siistiä että haluaisin kelata vain tätä kohtaa edestakaisin.




Kesälomaan on kolme viikkoa. Se tuntuu ikuisuudelta mutta olen optimistinen että silloin on myös loman lisäksi kesä. Ennen sitä pitäisi pestä ikkunat ja ottaa sisäkuvia mutta tiedättekö kun ei kinnosta yhtään, haluan vain tehdä pihaa. Kummallista ja oletettavasti joku ohimenevä vaihe. Bonuksena edelliseen listaukseen: asunnon koko ja huoneiden määrä on merkityksetön, lapset leikkivät aina olohuoneessa.





22.6.2015

Punaisen maton paikka.

Lyhyt versio: Elämä on tässä ja nyt ja se on ihanaa!

Kuva vuodelta 2013
Pidempi versio: Kolme vuotta on kulunut ja se on mennyt niin nopeasti. Kun muutimme Söderkullaan tunsin että minun tarvitsee vain purkaa laukut ja olen kotona. Vaikka olemme maalanneet ja laittaneet, muuttaneet sitä ja tätä niin se kaikki on vain pintaa. Tunne tänne kuulumisesta oli vahva ennen sitäkin. Olen kirjoittanut meidän suuresta elämänmuutoksesta täällä sekä täällä (täällä on pieni esittely kodistamme). Ja eihän tänne pitkä matka ollut, kuten ovat todenneet monet meillä käyneet ystävämmekin: ”Miten tänne ajaa niin nopeasti?!” Niinpä. Mutta tietysti henkisesti ja arjessakin muutos on ollut valtava. Mutta tämä on meidän juttu, tämä talo on meidän koti. Seinät ovat nähneet iloa ja surua, arkea ja juhlaa. Seinät eivät ole enää edellisten asukkaiden muistoista vaan meidän muistoista patinoituneet. En vieläkään kadu hetkeäkään muuttoa vaan päinvastoin, haluan olla niin tässä hetkessä että välillä pelottaa.

Omakotitaloasuminen on tuonut eteen myös asioita mitä ei osannut ennakoida. Ennen muuttua pohdimme miten elämä muttuu ja miten omakotitaloasuminen eroaa kerrostalossa asumisesta. Miten muiden rakentama talo eroaa meidän tarpeista tai tyylistä. Olemme pikkuhiljaa remontoineet siellä täällä, tehneet kodista sellaisen joka toimii meidän arjessa ja missä me viihdymme. On myös kohteita jotka haluaisin remontoida mutta siinä ei ole järkeä, vielä, sillä ne ovat kuitenkin ihan ok ja vielä aika uusia käyttöikäänsä nähden. Yksi näistä kohteista on muuten keittiö ja toinen eteisen ja olohuoneen lattia.

Nyt kolmantena vuonna olen käynyt pihan kimppuun, siis todella. Olen joutunut opiskelemaan kaiken alusta alkaen ja saanut korvaamatonta apua mm. äidiltäni ja Mustilan henkilökunnalta. Lapsenkengissä vielä mennään mutta nyt minulla on jo olo että tiedän mitä teen. Rakas mieheni on auttanut minua raskaimmissa asioissa vaikka hänkään ei varsinaisesti mikään puutarhatonttu ole ja kyllähän lapsetkin aina siinä jossain pyörivät. Aika näyttää miten olen onnistunut, ainakin parhaani tehnyt. Nyt pikkuhiljaa alkaa tuntua että saavutamme sellaisen nollatilanteen missä suurimmat muutokset on tehty ja voi hieman hellittää ja tehdä pienempiä asioita viitsimisen mukaan. Nyt voi välillä vain istathtaa ja nauttia siitä että on piha minne istahtaa.

Rahaa on palanut varmasti moninkertaisesti siihen nähden mitä ajattelimme ja osasimme odottaa, se on arkinen tosiasia. Niiden kohteiden lisäksi mitkä oli tiedossa ennen muuttoa, on tasaisesti tullut yllättäviä kuluja, omakotitaloasumiseen liittyviä menoja. Vesihana ulos, hälytinjärjestelmän uusiminen, maalausta, sähkötöitä…. Tuntuu että olemme käyneet rautakaupoissa ja vastaavissa koko loppuelämän tarpeiksi ja pikkuhiljaa kartoittaneet ne sähkärit ja putkarit joille soitetaan vastaisuudessakin, mehän emme voi soittaa enää huoltoyhtiöön. Vaikka emme osanneet tätä kaikkea etukäteen ajatella niin onneksi tiedostimme mahdollisuuden, muuten olisi voinut olla aika järkytys tälläiselle city-ihmiselle. Saatan myös puhua vain omasta puolestani, mieheni on varmasti eri tavoin osannut ajatella näitä teknisempiäkin asioita.

Vastapainoksi olemme myös saaneet enemmän kuin osasimme odottaa. Olin aina ajatellut että espoolaisena meillä on asiat mallillaan enkä osannut itse silloin edes ajatella että jotain puuttuisi tai voisi olla paremmin. Päinvastoin, olin ehkä skeptinen palvelujen suhteen ja hieman mietitytti riittääkö lapsille kavereita.

Muuttomme jälkeen uudet naapurit jo vinkkailivat iltapäiväkerhoista, kesähoidoista, harrastemahdollisuuksista ja vaikka mistä. Meidän iltapäiväkerhosta olikin juttu noin vuosi sitten Ylellä koska homma toimii niin hyvin. Ensimmäisenä kesänä en edes tajunnut että lapsi olisi kannattanut laittaa koulun kesäkerhoonkin koska ajattelin että kaikki ovat lomalla. Pieleen meni, kaikki olivat kerhossa paitsi meidän tyttö joka vietti yksinäisiä kesäpäiviä kotona isoäidin kanssa. Tänä vuonna teimme korjausliikkeen ja tyttö meni kerhoon muutamaksi viikoksi. Niin meillä on kesäkerhomahdollisuus koko heinäkuun ja elokuun alusta uudelleen.

Samoin yllätyksenä tuli Porvoon Musiikkiopiston valmentava soitto-opetus iltapäiväkerhon yhteydessä. Ja on kyllä sanoin kuvaamaton apu kun lapsi voi harrastaa koulun jälkeen samoissa tiloissa kerhon yhteydessä. Muun muassa nämä ovat niin upeita asioita että ei voi kun olla kiitollinen. Bonuksena lapsilla on kaverit lähellä, harrastukset nopean matkan päässä ja kaikki on hieman lungimpaa.

Äitinä arvostan sitä että uusilta huudeilta löytyy kaupat ja postit samasta paikasta, parkkipaikkoja on aina eikä ne maksa, nimimerkillä ikinä ei olisikaan niitä kolikoita mukana. Totesin myös että hammaslääkäriin pääsee heti eikä tarvitse varata aikaa puolen vuoden päähän ajanvaraukseen. Yhteisöllisyys mahdollistaa kimppakyytejä, yökyliä ja yhteistä tekemistä ”koko kylän kesken” ja lapsilla on aivan uusia mahollisuuksia ajanviettoon. Ensimmäistä kertaa tiedän hyvin lasten kaverit, heidän vanhemmat ja ollaan ihan eri tavoin yhteyksissä kuin ennen on tullut oltua.

Olen vakuuttunut että tämä on meidän elämämme punaisen maton paikka.

19.6.2015

Mitä kasveja parkkipaikan reunaan?


Eiköhän myllätä vähän parkkiksen reunalla seuraavaksi. Paikassa on ollut Koivuangervoja jotka eivät ole kasvaneet, rikkaruohoja, koivuja, tuijia, yhteen koivuangervoon hybrdioitunut joku muu pensas sekä kiiltotuhkapensasta ja roskis. Jossain vaiheessa mies rakentaa samaan paikkaan roskiskatoksen johon mahtuu myös lumikola ja lapio. Koska lähden ajatuksesta että pensaat lähtevät kasvamaan hyvin, jätettiin nyt jo tilaa katokselle ja siirrettiin pensasrajaa noin metri eteenpäin. Reunasta kaadettiin ylimääräiset puut ja muutamia Tuijia lahjoitettiin eteenpäin. Olen muuten ansioitunut pikapuunkaadossa. Viime kesänä naureskelimme että joka kerta kun mies käy kaupassa, olen kaatanut jonkun puun tai pari. No nyt tällä kertaa kaadoin kaksi pientä kuusta...


Leikkasin Koivuangervot tapeille, kaivoimme ne ylös ja samalla huomasimme miksi pensaat eivät olleet lähteneet kasvamaan. Ehkäpä ne on aikoinaan vain tökätty maahan 20 cm välein ja unohdettu, sillä juuret olivat edelleen lähes kokonaan ruukunmuotoisessa nipussa, toisin sanoen pensaat eivät olleet lähteneet juurtumaan. Laitoin ankut nököttämään vedellä täytettyyn kottikärryyn jotta saan juuria oiottua myöhemmin. Osa mullasta kaivettiin pois ja maa käännettiin noin 50 sm syvyydeltä ja kaikki juuret poistettiin. Kuoppaan laitettiin uutta puutarhamultaa ja hiekkaa, kunnes multa loppui kesken. Olikin pakko ottaa aikalisä ja jättää taimet kottikärryihin toivoa että nuo kovanonnen pensaat eivät tuosta itseensä ota. Joitain päiviä myöhemmin saimme lisää multaa ja homma jatkui. Kuoppa täytettiin loppuun puutarhamullalla ja joukkoon sekoitettiin hevosenlanta-lannoitetta ja Koivuangervot istutettiin taksisin, mutta nyt sillä suositellulla taimivälillä joka on noin 60 cm. Pensaita pitää nyt kastella ahkerasti että lähtevät juurtumaan. Suomen kesä näyttääkin tekevänsä tehtävänsä ja saamme mukavasti kasteluvapaita päiviä.

Koivuangervojen kohdalla ensimmäisellä kierroksella on stiplattu todennäköisesti kastelussa sekä lannoituksessa, taimivälistä puhumattakaan. Luulen että isoin syy kaikkeen kasvamattomuuteen pihallamme on, ettei talossa ole ollut vesipistettä ulkona. Kuulostaa uskomattomalta mutta kun olen kaksi kesää kantanut keittiöstä satoja litroja vettä kastelukannulla rodoille, niin ongelma on ollut kyllä harvinaisen todellinen. Saimme viimein tänä vuonna aikaiseksi soittaa putkarille ja nyt meillä on ulkona vesipiste ja nyt on enää meidän ajasta ja muistamisesta kiinni että kasveja kastellaan. Vaikka Koivuangervokin on aika helppo pensas ja kasvaa vaatimattomissakin oloissa niin kyllä se taimi pitää kuitenkin ensin saada juurtumaan jotta kasvu alkaa kunnolla. Ja sehän ei ilman kunnollista kastelua onnistu.



Koivuangervot ovat hyviä pensaita paikkoihin mihin kolataan lunta koske ne kestävät sitä varsin hyvin. Pensas kestää myös leikkauksen alas keväällä ja kukkii samana kesänä saman vuoden versoista. Näistä syistä ne sopivat oikein hyvin parkkiksen reunaa koristamaan. Koivuangervot ovat kukinnaltaan valkoisia ja kukkivat kesäkuun puolesta välistä heinäkuun toiselle viikolle. Päätin jatkaa pensasreunaa  eteenpäin Keijuangervolla joka on muuten hyvin samankaltainen mutta siinä on roosan värinen kukinta joka ajoittuu heinä-elokuulle. Näin, toivon saavani nauttia kukista lähes koko kesän. Keijuangervojen taimet ostin K-raudasta jossa ne oli tarjouksessa hintaan 2,95€/kpl mutta valitettavasti hyviä yksilöitä oli jäljellä vain kuusi kappaletta. Nyt arvonkin että jatkanko rivistöä vielä kolmannella angervolajikkeella ja mikä se olisi.



Angervojen taakse nostettiin talon etupuolella olevista laatikoista valtavat Kuunliljat. Alkuperäiset kaksi kuunlilja rypästä jaettiin yhteensä kuuteen osaan ja sijoitettiin noin 50 cm päähän toisistaan rivistöksi. Kuunliljat ovat matalammalla kuin angervopensaat koska paikka on rinteessä mutta näin ne todennäköisesti saavat otollisemmat kasvuolosuhteet eli varjoa ja kosteutta. Kuunliljoihin tulee lähes metrin pituiset kukkavarret, joten kukinta näkyy hyvin pensaiden takaa sittenkin kun pensaat ovat kasvaneet isommiksi. Toivottavasti kaikki pensaat sekä kuunliljat viihtyvät ja lähtevät kasvamaan!


Keijuangervojen taimiväli on 50 cm
Kuvat ovat taas hieman vajaat, pahoittelen. Kaikkien pensaiden juuristolle on levitetty sittemmin katetta jotta rikkaruohot pysyisivät poissa ja juuret pysyisivät  kosteina.

18.6.2015

Miten meni niinkuin omast mielestä? Pohjoislaatikoiden kunnostus.


Aluksi laatikot talon edessä vaikuttivat kivalta. Vähän jotain erilaista, ei sitä perus nurtsia tai pensasta ja aitaa. Kaksi iso kivilaatikkoa, joiden keskellä on kulkuväylä pääovelle, on ehkä hieman epätyypillinen ratkaisu Suomessa mutta talon suunnittelijat ja rakentajat ovatkin asuneet enimmäkseen muualla kuin Suomessa. Jo ensimmäisenä kesänä kävi kuitenkin ilmi, ettei laatikoita ole hoidettu ja ne ovat kaikkea muuta kuin edustavat. Niihin on istutettu alun perin pihasuunnitelman mukaisesti Pylväspihlajat (todella), lukuisia Pallotuijia, Pylvästuijia, Seppelvarpuja, Kuunliljoja (ehkä Hämykuunlilja ?) sekä maanpeitekasvia Pikkutalviota. Kuulostaa aika paljolta mutta laatikoilla on kokoa 195cm*430cm sekä 195cm*365cm eli näihin kyllä mahtuu -ainakin pieninä taimina.



Ja mahtunut on. Koska laatikoita ei ole hoidettu ilmeisesti useampaan vuoteen, on jossain vaiheessa Pikkutalvio lopettanut leviämisen kun erilaiset rikkaruohot sekä seppelvarput ovat vallanneet laatikot ja kuunliljoista on kasvanut aivan valtavia. Toissakesänä laatikoista kaadettiin pihlajat ja viime kesänä annoin pallotuijia sekä pylvästuijia samalla alueella asuville ”naapureille” mutta vasta tänä kesänä saimme laatikot varsinaisesti työn alle. Itse olin jo jossain vaiheessa valmis purkamaan laatikot mutta äitini mielestä ”vastaanotto sisäänkäynti” on todella hyvä. Jep meillähän pidetäänkin isoja kutsuja ihan tuon tuostakin ja joka Itsenäisyyspäivä taksijono tiputtaa juhlaväkeä sisäänkäynnille –not. Mieheni ilmoitti niin ikään, ettei laatikoita kannata purka ja ymmärsin kyllä syynkin. Eli minun ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja suunnitella sellaiset toimenpiteet, ettei tarvitse enää hävetä koko kadulle talon julkisivua ja kotiin on kiva kävellä.

Laatikot ovat kohopenkkejä ja sijaitsevat talon pohjoispuolella eli paikka on aika vaativa kasvien suhteen. Pienempään laatikkoon paistaa enemmän aurinko mutta missään nimessä näihin ei voi mitä aurinkoisen paikan kasveja laittaa. Olen myös kurkkua myöten täynnä havuja niiden yli 50 pihasta löytyneen Tuijan jälkeen joten jotain muuta oli keksittävä. Pari vuotta sitten kun talon edessä oli kaksi Aroniapuuta sekä laatikoissa vielä ne kaikki Pihlajat ja Tuijat, huomasimme että talon edusta oli joka aamu märkä vaikka yöllä ei olisi satanut tai muu ympäristö jo kuivunut. Efekti hävisi kun puut ja tuijat poistuivat ja tajusimme, ettei laatikkoihin kannata laittaa runsasta kasvillisuutta, sillä muuten kosteus jää ikävästi talon varjoisalle pohjoispuolelle. Eli jotain varjoon sopivaa, helppoa ja vaivatonta.



Avainasemassa on ehdottomasti ollut apu jonka sain Mustilan Jonnalta joka on Mustilan Garden Shopin myymäläpäällikkö sekä suunnitteluhortonomi. Kun paikka ja sen tuomat rajoitteet yhdistettiin minun toiveisiin, päädyimme aika nopeasti rhodoihin. En olisi itse tajunnut että niitä voi laittaa kohopenkkeihin mutta uskottava se on kun asiantuntija niin sanoo. Rhodojen kanssa kannattaa olla maanpeitekasvia jolloin juuristossa säilyy kosteus joten laatikkosuunnitelma oli nopeasti valmis.


Ennen käytännön toteutusta piti vielä valita mitä rhodoja laitetaan ja siinä olikin sitten miettimistä. Vaihtoehtoina olivat vain kotimaiset lajikkeet jolloin ne ovat meidän ilmastoon sopivia ja talven kestäviä. Lopulta valintani osui Pohjolan Tyttäreen joka on tuuhekasvuinen matala pensas joka näyttää kauniilta myös kun ei ole kukassa. Kukat ovat nuppuna punavioletit mutta vaalenevat lähes valkoiseksi. Pensas kasvaa enimmilläänkin 150 senttiseksi mutta leviää jopa yli kaksimetriseksi joten se sopii hyvin isoihin laatikkoihin. Maanpeitekasviksi jätettiin laatikoissa ollut Pikkutalvio jolloin värimaailman on valkoinen/lila/vihreä. En ole normaalisti lilan ystävä mutta Pikkutalvio on aivan mielettömän kaunis lehdiltäänkin, joten en halunnut luopua kasvista.



Käytännössä työ eteni niin että ensin laatikosta kaivettiin kaikki paitsi Pikkutalvio pois. Muiden kasvien mukana irronneet Pikkutalviot laitoin veteen odottamaan uudelleen istutusta. Tämän jälkeen maa käännettiin ja sieltä noukittiin mahdollisimman paljon juurien jämiä pois ja minä tietty kiljuin joka kerta kun näin kastemadon koska jostain syystä ne kasvavat meillä sellaisiksi 20 senttisiksi jättiläistappajalieroiksi. Jep kammoan kastamatoja, tosi nynnyä. Myös osa mullasta siirrettiin muualle. Laatikkoon lisättiin noin 450 litraa havumultaa jonka jälkeen työt keskeytyivät koska satoi vettä kaatamalla koko seuraavan päivän. Tämä sopi hyvin koska nyt multa laatikoissa oli oikein optimaalisen märkää istutuksille.

Pari päivää myöhemmin otin rodojen taimet pois ruukuista ja upotin juuripaakut vesiämpäriin. Rhodoille kaivettiin kuopat ja maahan sekoitettiin hevosenlanta lannoitetta sekä 65 litraa kalkitsematonta luonnonturvetta.  Kylvyn jälkeen oioin vielä rhodojen taimien juuria mahdollisimman paljon ja taimet keskitettiin laatikoihin niin että juuripaakusta jäi noin sentti maan yläpuolelle. Tässä kohtaa moni talloo jalalla maata taimen ympärillä mutta käsin taputtelu riittää. Lisäsin uusia ja säästettyjä Pikkutalvion taimia ympärille jonka jälkeen kaikki taimet kasteltiin ja rhodojen juurien päälle levitin katetta kunnes Talviot leviävät tasaisesti koko laatikkoon. Sama juttu toistettiin toisen laatikon kohdalla.

Olin aliarvioinut työn määrän sillä sitä oli  p a l j o n  ja ällä hetkellä olo on onnellinen mutta väsynyt. Fiilis siitä että miten meni on aika epävarma; teorissa tein kaikki niinkuin piti mutta aika näyttää asuuko minussa pikku multasormi vai nou. Tuhannet kiitokset vielä Mustilaan avusta ja pahoittelen kuvien epätaslaatuisuutta lukijoille, säät vaihtelevat ja kuvien ottaminen hommien välissä ei juuri nopeuta etenemistä. Haluisin kuitenkin että ensimmäistä kertaa samantyyppistä projektia suunnittelevat näkevät vähän mitä on tulossa. Kuvat ihan valmiista laatikoistapuuttuvat koska tänään(kin) on satanut vettä mutta kuvitelkaa vain kate viimeiseen kuvaan rhodojen ympärille niin se on siinä.


 

Osa taimista on saatu Mustilasta, kiitos!

15.6.2015

Mustila Arboretum


Jos tästä ei saa inspistä metsäpuutarhaan tai pihan ja metsän yhdistämiseen niin ei mistään. Pihaa ei ole aina pakko aidata irti ympäristöstä ja lanata nurmikentäksi ja perennapenkiksi vaan kyllä meilläkin viihtyy kasvit jotka näyttävät kauniilta ja jopa kukkivat keskellä mäntymetsää. Ilokseni näin myös Suomen kaunein piha – ohjelmassa muutaman pihan jossa oli todella taidokkaasti yhdistetty talo ympäristöönsä niin että laitetun nurmipihan ja luonnontilaisen metsän yhdistyminen toisiinsa oli kuin täydellisesti onnistunut liukuvärjäys, saumaton. Tavoitteeni on päästä samaan mutta polku on vasta alussa ja taidot vielä lapsenkengissä.

Samoin kuin sisällä sisustus on mielestäni parhaimmillaan kun se on talon arkkitehtuuriin ja fiilikseen sopiva, myös ulkona ympäristön huomioinen pihasuunnittelussa tuo minusta parhaimman lopputuloksen. Monesti näkee pihoja jotka on eristetty ja tehty täysin poikkeavaksi kuin ympäristö tai niin että talo ja piha ovat vallan eri paria. Kuten jo aiemmin todettu, lähden itse etsimään sellaisia ratkaisuja joissa yhdistyy ne kasvit jotka miellyttävät minua ulkonäöllisesti mutta joiden valinnassa ehdottomasti otetaan huomioon ympäristö mihin ne tulevat. En nyt tiedä näyttääkö meidän talo siltä että sen pihassa kuuluu kasvaa rhodoja mutta mielestäni talomme kattojen monitasoisuus sekä seinien rimoitukset sopivat rhodojen ja Atsaleojen muotokieleen ja toisaalta talo ja rakennelmat pikkuhiljaa liukuu laittamattoman pihan mäntymetsään ja jäkälien peittämiin kallioihin.

Tällä kertaa kuvia on enemmän Atsaleoista kuin rodoista sillä rhodokuvia on blogissa nähty jo aika paljon. Mustilan puupuisto on valtava mutta siellä voi viettää koko päivän ja grillata kahvilalla vaikka omat makkarat evääksi jos päivän keitto ei ole mieleinen (tsiigaa aukiolot/maksut netistä). Paras kukinta on jo ollut ja on nyt, sen jälkeenkin puistossa näkee mm. puita mitä ei näe muualla ja lapset varmasti kokevat jännittäviksi pienet polut joita kattavat valtavat rodot. Ja jos ei pihahommat kiinnostaa niin voihan täällä aina kuvata vaikka sisustustaulut. Kukkien ystävien paras aika mennä puistoon on kesäkuun alku. Jep, suosittelen.







Keskellä metsää.











14.6.2015

Mustilan Taimitarha - Garden Shop


Ei näistä puutarhajutuista nyt oikein tahdo tulla loppua. Tämä on juuri niin minua, kun innostun jostain niin se on menoa sitten. Toisaalta nyt aihe on niin ajankohtainenkin että itse mielelläni luen siitä ja ehkäpä täältäkin jokunen vinkki mukaan tarttuu ruudun sille puolelle.

Todella kummallisten ja onnellisten sattumien kautta kävi ilmi jo viime vuonna... vai jo toissa vuonna, että tunnen ihmisiä jotka tuntevat ihmisiä joilla on aivan mahtava tietämys rodoista. Kun muutimme omakotitaloon löytyi pihalta muutama rodo ja päätin että niillä mennään. Tutustuin niihin ja samalla humpsahin kuin kaninkoloon ja eksyin loputtomaan puutarhanhoidon ihmemaahan. Kävimme viime vuonna (klik) ensimmäistä kertaa tutustumassa Mustilan Taimitarhaan sekä Arboretumiin ja en olisi ikinä uskonut että minä ja pihahommat tuntuvat niin luonnolliselta yhdistelmältä näin pian. Että minä kävelen iltaisin pihallamme ja tutkin miten kasvit kasvavat ja pohdin mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä, outoa. Enkä varmasti voi vähätellä mahtavien rhodo- ja atsalea kasvustojen näkemisen vaikutusta mm. Mustilassa sekä Haagassa. Kyllä me edelleen vitsaillaan "taidostani" hoitaa kukkia, tapoin nimittäin juuri bellan Tähtisilmän viikossa mutta ainakin toistaiseksi pihalla tekemäni asiat vaikuttavat oikeilta.

En kuuna päivänä olisi pääsyt edes tähän asti ilman sitä oivallusta että pitää tietää mitä tekee tai tietää mistä kysyy kun ei itse tiedä. Nykyisin halvat hinnat ja isot myymälät houkuttelevat hakemaan kasveja varmasti paljon enemmän kuin pienemmät ja hieman korkeampien hintojen puutarhamyymälät. Käsi pystyyn kuinka moni menee sen kummempia ajattelematta hakemaan Plantagenista tai Honkkarista kesäkukat ja vastaavat? Haetaan mekin Honkkarista multaa ja lannoitteita tai Plantsusta vaikka siemeniä mutta kukat haetaan pääosin muualta. Vaikka netistä voi lukea lähes kaiken, olen itse kokenut kullanarvoiseksi avun jonka voin saada ammattitaitoiselta puutarhamyymälän työntekijältä. On aivan eri asia kuvailla paikka ja olosuhteet henkilölle joka osaa heti esittää oikeat kysymykset ja ehdottaa suoraan erilaisia vaihtoehtoja kasveiksi, kun itse haahuilla tuntikausia netissä tai hakea jostain aivan väärät kasvit. Surullista on myös se, että valitettavan usein edullisemmissa myymälöissä näkee kasveja jotka eivät sovellu meidän ilmastoon. Vaikka kasvi näyttää hyvältä kesäkuussa taimipihalla ei se välttämättä selviä ensimmäisestä talvesta mikäli kasvi on tuotu esimerkiksi Etelä-Euroopasta. Taimissa on myös eroja, olen nähnyt pelkästään tänä vuonna useita huonokuntoisia ja jopa jo kuolleita taimia kaupoissa ja itse ainakin mielummin ostan hyväkuntoisia ja eläviä kasvin alkuja.

Meillä on Mustilan kanssa sähköpostit lennelleet edes takaisin ja lauantaina pyörittiin pitkin myymälää valitsemassa kasveja. Ja miten mukava onkaan pyöriä kauniissa myymälässä jossa henkilökunta tervehtii ja tarjoaa apua. Ja missä hyväkuntoisia kasveja on optimaalinen valikoima, sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Ja löydettiinpä me syntymäpäivälahja 8-vuotis synttäreillekin.  Ja kyllä, olisi tehnyt mieli ostaa koko myymälä tai ainakin kaikkea yksi.

Mirrinminttu

Rhododendron

Atsalea
Meidän piha on aika vaativa koska paikkoja mihin on pakko laittaa kasveja on paljon ja ne on aika isoja. Lieventävänä asianhaarana on kuitenkin se, että en halua paljoa erilaisia kasvea vaan vähäeleisyys ja helppohoitoisuus on ehdoton lähtäkohta. Mustila on rodojen koti eli niiden taimia on valtavasti kuten myös Atsaleojen -ja arvatkaas vaan onko minulla jo ensi vuodeksi Atsalea -suunnitelmia.. Tänä vuonna mennään kuitenkin vielä rhodoilla ja maanpeitekasveilla ja nyt on aika lailla kasvit kasassa. Teen jokaisesta kohteesta oman postauksen sitä mukaan kun saadaan valmista... tällä sadesäällä ei kuitenkaan etenemistä tapahtu eli ensi viikkoon!