31.3.2013

Burton perhe goes Messilä



Messilässä on jotenkin sellainen hyvä viba. En tiedä mistä se johtuu mutta mielikuva jonka paikka synnyttää on hyväntuulinen ja rento. Enkä tiedä miksi käymme siellä niin harvoin, ehkä se johtuu välimatkasta joka kuitenkin on todella lyhyt. Ensi vuonna aiomme ehdottomasti käydä Messilässä usemmin. Nyt olimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella keskuksessa Pitkäperjantaina ja saas nähdä pääsisiköhän sinne uudestaan vielä ensi viikonloppuna.

Samalla huomasin pari pikkujuttua Messilästä jotka tekevät siitä ihanteellisen paikan perheille jossa kaikki eivät välttämättä laskettele tai ole harrastuksessa samalla taito-alueella. Keskushan ei ole mikään järjettömän iso mutta rinteet ovat minusta monipuoliset ja se tunnelma, se on vaan kertakaikkiaan rento! Lahdessa on muuten myös Kärkkäinen joka on must-go eikä vähiten yllättävän kattavan Burton-osaston takia.



Meillä on nyt jäänyt laskut todella vähille tällä kaudella (poikaa lukuunottamatta) ja yksi syy siihen on ollut minun temppuileva selkä. Tytön lautailun aloitus myös hieman sekoitti pakkaa sille vaikka tyttö tulee pystyssä rinteet alas, on sinne ylös pääsy hieman mutkikkaampaa. Suksien kanssa ankkurihississä meno on simppeliä eri kokoisenkin kaverin kanssa tai lautailevan veljen/äidin kera ja sompahississäkin voi mennä vanhempi ja lapsi kerrallaan mutta me pahamaineiset hissiladut tuhoavat* snoukkaajat ollaan asia erikseen.

* Kun olin pieni oli hissireiteillä aina ladut missä sukset menivät omilla urillaan hissimatkan taittuessa lepposasti ylöspäin. Lautailijoiden rantautuessa Suomeenkin, oli ladut historiaan ja tuolloin se nyppi monia laskettelijoita, kuten myös se ruuhka hissin yläpäässä kun snoukkaajat istuskelivat rinteessä.




Noniin. Siis tyttö osaa mennä ylös mattohissillä, loikkia, pomppia, avata siteen, laittaa siteet kiinni ja keräillä itsensä rinteestä oli sitten tupsahtanut mihin asentoon tahansa. Sompahissillä menoa kävimme viime viikonloppuna harjoittelemassa Vihti Ski :ssä jossa oli alkumatkalta haastava mutta kokonaisuudessaan helppo hissi. Ts. hissi ei nykäissyt pahasti lähtiessään ja varsi oli voimakkaasti muotoiltu eli pysyy helposti helposti lautailijankin jalkojen välissä.

Sittemmin olen etsinyt keskuksia mistä löytyy sompis eturinteen puolelta mutta hieman haastavammasta ja pidemmästä rinteestä kuin Vihdissä. Messilässä kyseinen hissi onkin ihan näpyttimillä ja rinne toimii osana eturinnettä ja samalla myös harjottelurinteenä. Hissin toisella puolella on lastenosasto (mattohissi/pulkkamäki/pienenpi harjoittelurinne) ja toisella puolella eturinnettä on kaksi ankkurihissiä.


Messilän sompahissi olikin hieman haastavampi ja etenkin harjoittelevat lautailijat tippuivat usein hissistä kesken matkan. Alku oli vaikea myös suksilla laskijoille ja itsekin meinasin lentää nenälleni kun hissi nykäisi ensimmäisen kerran liikkeelle. Hissillä oli kaksi ystävällistä apuria jotka kuitenkin jeesasivat todella mallikkaasti laskijoita, kiitos!

Tyttö pääsi ensimmäisellä kerralla melkein ylös asti kunnes sompa liukui jalkojen välistä pois ja yrityksestä huolimatta tyttö ei saanut roikuttua käsin hississä ylös asti. Tästä tuli aivan järjettömän paha mieli jota puitiin ensin rinteessä vartin verran ja perään vielä kaakaolla isin kanssa toinen vartti. Sittemmin saimme mielensäpahoittajan takaisin rinteeseen ja huomasimme että koska Messilän sompahissin varsi on aika suora ja sompa pieni, ei se pysy etenkään kokemattomilla lautailijoilla välttämättä kovin hyvin paikallaan ja suora varsi "painaa" lautailijoita poikittaiseen asentoon hissimatkan aikana. Tyttö laski viel muutaman mäen mutta hissimatkat olivat niin rankkoja kun piti koko ajan ponnistella pystyssä ja hississä pysymistä, että hän siirtyi aidatulle lastenosastolle laskemaan. 

Mielensäpahoittaja


Äitikin lautailee

Me kävinne Jiin kanssa laskemassa eturinnettä nimeltään Kelkkamäki ja samalla yritin ottaa laskevasta lapsesta kuvia. En ikinä kanna kameraa mukana rinteessä mutta nyt oli kaunis päivä ja ajattelin että olisi kiva jos lapsista olisi jotain rinnekuviakin. Meillä ei ole pokkaria joten ainoa vaihtoehto on ottaa mukaan Canon 7D nokallaan 18-135mm putki = painava ja iso. Haastetta tulee koska laskun painopiste muuttuu ja en todellakaan halua kaatua kamera kainalossa, lisäksi pitää etsiä rinteestä paikka missä ei ole muiden laskijoiden tiellä mutta saa kuvia ohi sujahtavasta kohteesa... aurinko, varjot, valon suunta, tausta, välistä sujahtavat muut laskijat -ARGH. Tätä pitäisi ehkä harjoitella enemmän tai ostaa lapselle värikkäämmät vaatteet...




Takaisin lastenosastolle. Pikkukylä on toistaiseksi kivoin lastenrinne-alue johon olen täällä Etelä-Suomen rinteillä törmännyt. Paikasta tekee loistavan sen monipuolisuus. Keskellä aluetta on pitkä mattohissi jonka [alhaalta katsottuna] vasemmalla puolella on pulkkamäki ja oikealla puolella harjoittelurinne laskettelijoille (jota jotkut aikuiset laskivat Stigalla, haloo?!) Lastenrinteessä on keskellä tilaa vapaalle laskulle, vasemmassa reunassa pujottelualue ja oikessa reunassa pari hyppyriä. Rinteen ala- sekä yläpäässä on tilaa aikuisille (myös laskuvarusteettomille) vahtia lapsiaan (valitettavasti kaikki eivät sitä koe tarpeelliseksi ja pulkkamäessä oli lapsia jotka terrorisoivat käytöksellään niin laskettelijoita kuin muita pulkkailijoitakin) ja oikeastaan ainoa asia mitä kehtasin kaivata oli pieni rinnekahvio jossa olisi voinut paistatella päivää kahvikupposen kera. Rinteen kaltevuus ja pituus on mielestäni hyvä aloittelijoille mutta pujottelualue ja hyppyrit jaksavat kiinnostaa myös pidempään laskenutta laskijaa. Messilä toimii koko perheelle, mii laikii!


Ja nyt jos joku miettii fiksaatiota sompahisseihin niin tässä tulee selitys. Suurin osa lakettelukeskuksien hisseistä on ankkurihissejä. Ihan loistava keksintö; kaksi tai jopa kolme laskijaa menee kerralla ylös ja sengen rennosti ankkuriin nojaillen. Lautailijat menevät yleensä ankkurihissillä niin että ankkuri on jalkojen välissä (harvemmat lonkan takana) ja näin voi mennä miten päin vain, toki paremmin pysyy pystyssä jos se jalka on edessä mikä laskussakin. Jossain välissä keskukset vaativat että takaside on auki aina ylös mentäessä mutta tästä on ilmeisesti luovuttu monissa paikoin koska siteiden rumppaaminen hidastaa ja osa pysyy paremin hisseissä siteet kiinni. Toki toivoisin että nuoremmat lautailijat silti käyttäisivät päätään eivätkä loikkisi jonossa laudallaan siteet kiinni muitten välineiden päällä.

Syy miksi tämä ei onnistu esimerkiksi bellan kanssa on meidän valtava pituusero. Minä olen 161 ja tyttö 122... ja jos hän laittaa ankkurin haarojen väliin on ankkuri minulla alle polvien ja nousu ei ainoastaan ole hankalaa mutta myös työlästä. Tahkolla menmme ylös niin että tyttö oli suksilla ja sekin oli niin järjettömän raskasta ettei menty kuin yhden kerran. Eli ainoa vaihtoehto on mennä matto/sompahisseillä niin pitkään että tyttö joko a) kasvaa tai b) saa itseluottamusta ja varmuutta mennä yksin tai veljensä kanssa  ankkurihissillä.


Kun postaus on jo venynyt muutenkin avaruudellisiin mittasuhteisiin niin kirjoitanpa vielä varusteista muutaman sanasen. bella (on muuten niin vakiintunut lempinimi niin tulee täälläkin helposti kirjoitettua) sai Burtonin laudan siteineen sekä kengät joku aika sitten, siitä enemmän täällä. Nuo siis menevät tämän ja ainakin seuraavankin vuoden. Kypärä, lasit ja lauta kauemminkin mutta tuleehan noita joskus uusittua vaikka välitöntä tarvetta ei olisikaan. Sen sijaan poika on nyt kaksi kautta lautaillut Burtonin Star Wars Chopper 130 -lumilaudalla ja nyt lauta on jäämässä pienksi ja siitä on kuulema tullut tällä välin keräilylauta. Kenkinä hänellä on ollut minulle raskauaikana pieneksi jääneet "en nyt muista merkkiä"-kengät.

Nyt on paras aika ikinä uusia vehkeitä jos tarvetta on ja eräs päivä päätin käyttää hieman aikaa tähän. Olin aikaisemmin jo vilaukselta nähnyt Burtonin Shaun White Collection -laudan ja välittömästi ihastunut lautaan. [Täällä valmistajan kuva] Nyt kun aloin etsiä lautaa Jiille, huomasin että samaa lautaa on saatavana junnuille Smalls -sarjassa eli lyhyemmillä mitoilla. Lauta oli jo loppunut Burton Storesta Jiin mitassa, ainoastaan 136:sta oli enää jäljellä muutama viikko sitten. Interissä lautaa oli mutta löysin laudan vielä edullisemmin Boardstockista. Tilasin laudan samantien ja jäin jännittämään tykkääkö poika laudasta kun yllätys tulee postitse. (Tilasin laudan tiistaina ja keskiviikkona lauta oli jo kotipostissa noudettavissa, kiitos Boardstockille supernopeasta toimituksesta)

Tiistaina menimme kuitenkin Burton Storeen sillä kengät piti myös uusia ja sovittamatta lautailukenkiä on hyvin vaikea ostaa. Mies haki jo yhdet mutta olivat liian pienet, ystävällinen henkilökunta kuitenkin varuiltaan varasi seuraavan koon odottamaan sovitustuloksia kotona ja palasimme liikkeeseen samana iltana. Pojan sovitettua useammat kengät ja myyjän auttaessa valinnassa, löytyi viimein sellainen kenkä ja koko joka on minun ja myyjän mielestä turhan reilu mutta annoimme periksi koska oletettavaa on että jalka kasvaa ainakin sentin jo ensi kaudeksi. Kannattaa ihan oikeasti mennä paikkaan jossa myyjä harrastaa itsekin ja tietää mistä puhuu. Kengiksi valikoitui Burton Moto, joissa on pojan paljon toivoma pikanauhoitus, eli eläköön! ei nää rusetteja. Samalla reissulla poika tuli näyttämään minulle lautaa jonka haluaisi... ja lauta oli juuri tilaamani TWC lauta!

Pojan Star Wars lautaan ostin aikoinaan aikuisten freestyle siteet sillä pojalla oli tuolloin jo koon 38 kengät ja toivoin voivani siirtää siteet seuraavaan lautaan. Nyt jännityksellä laitoimme siteet kiinni sillä siteet ovat kokoa S joka tarkoittaa siteen sopivuutta noin 38-41 kengälle ja pojan uudet kengät ovat koko 41 1/2. Moto -kengät ovat ulkomitoiltaan pienet ja mahtuivat siteisiin kuten myyjä arveli ja pisteenä iin päälle, siteet sopivat täydellisesti uuteen lautaan. btw poika on noin 155 cm ja uusi lauta 140.


Minun on jo pitkään pitänyt uusia oma kypärä sillä rauskaus ei kasvata vain jalkoja vaan ilmeisesti myös päätä. Burton Storessa on iso valikoima Red -kypäriä -40% ja löysin omani muutaman sovituksen jälkeen. Cadet ei ole merkin kevyin mutta ulkomitoiltaan pienin ja istuu päähän kuin, no hyvä kypärä. Laskulasini (Dr. Zipe) eivät istu uuden kypärän kanssa yhtä hyvin kuin vanhan mutta ehkä uusin ne jossain vaiheessa ja Jii saa nuo vanhat. Kypäräostoksilla kannattaa sovittaa useampia malleja ja vaikka pienemmät lapset eivät välttämättä osaa sitä sanoa, niin kokemuksesta voin kertoa että yleensä mitä kalliimpi kypärä niin sitä paremmalta se tuntuu päässä ja sitä kevyempi se on. Kypärä on myös se tärkein turvavaruste rinteessä oman älyn lisäksi joten ei kannata sniiduilla vaan panostaa. Lasit kannattaa sovittaa kypärän kanssa, että tulevat oikealla kohdalle ja kiinni kasvoihin.

Äidin kypärä

Meillä on nyt aika lailla vakiintunut tarvikehankinta Burtonille ja lasten kypärät ovat toistaiseksi lasien lisäksi ainoa tarvike joka ei kyseisen merkin ole. Olen kuitenkin todella tyytyväinen niin Burtonin laatuun kuin stailiinkin eli miksi suotta vaihtaa. Tällä hetkellä rinnevaatteet koko perheellä ovat Peak Performancen mutta pidän todennäköisenä että myös Burtonin vaatteita tulleen takkini lisäki näkemään enemmän jatkossa. Yksinkertaisesti siksi että merkillä on oma liike Stadissa jossa on laaja valikoima, osaava ja ystävällinen henkilökunta ja kuten todettu, laatu ja ulkonäkö miellyttää, ainakin toistaiseksi. 



AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ JA LEPPOSIA LASKUJA!
Ps. Lisäsin tunnisteisiin ski ja rintees kaikki lasketteluun liittyvät postaukset  mitä löysin

27.3.2013

Vähän lomalla


Minilomat piristää. Olemme viimevuodet käyneet Tampereella viikonloppulomilla mutta vaihtelu virkistä ja ajauduimme nyt Turkuun. Olen viimeksi käynyt Turussa odottaessani tyttöä eli noin kuusi vuotta sitten. Tällä kertaa minulla oli syykin valita kaupunkikohteeksi juuri Turku sillä Tanja oli tilannut tytölle Pomp de Luxin Eden -mekon (joka on aivan ihastuttava!) ja halusimme sen mukaan reissuun.



Minilomien pointti ei yleensä ole tekemisessä vaan olemisessa. Kun voi olla siivomatta, tekemättä, pesemättä, järjestelemättä ja laittamatta ruokaa. Lapset kertakaikkiaan rakastavat hotellissa oloa ja yleensä pakettiin kuuluu myös uiminen. "Miten te olette voineet varata hotellin missä ei ole uima-allasta?!" -kuului yhdestä suusta kun kävi ilmi ettei sellaista ole Turun Radisson Blu Marinassa. Perjantai-ilta kuitenkin kului rattoisasti kun kävimme Shamprockissa syömäss ja hävittämässä hetkeksi yhden lapsen Sokkarille -se oli ollut katsomassa kuulema smokkeja. Loppuilta kului leppoisasti hotellissa leffojen ja napostelujen merkeissä. Ei tehty yhtäään mitään, ihanaa!

Aamulla on ihan super herätä valmiiseen aamiaispöytään ja vaikka huoneeseen olisi kuulunut aamiainen huoneeseen kannettuna, päätimme mennä alas syömään. Onneksi tässä hotellissa on pekoniakin sillä Tampereen Ilves hotellissa ei ainakaan enää kesäkuukausina saa pekonia joka on iiiiiiso miinus. Ensimmäistä kertaa tuli myös käytyä kauppakeskus Skanssissa sillä olin varautunut vain yhteen yöhön Turussa ja kun suunnitelmat muuttuivatkin kahteen yöhön, piti tehdä hieman lisähankintoja poppoolle. Iltapäivällä kävimme kahvittelemassa Cafe Brahessa ja ihan mahtava nähdä miten lapset tulevat saumattomasti toimeen keskenään vaikka harvoin näkevätkin, yhteinen sävel löytyy heti (ei vähiten kiitos i-tuotteiden ;) ). Mies ja lapset lähtivät iltapäivällä Caribiaan ja minä painuin hotellille, tekemään en yhtään mitään. Illalla pizzaa ja leffoja, eipä!


Se "tekijä" minussa miettii toki että kylläpä on taas saatu kaksi päivää menemään ilman että on saatu mitään aikaan kun olisi pitänyt sitä ja tätä ja tota ja niin edelleen. Mutta toisaalta joskus pitää vaan osata ottaa ja irrottaa, jättää asiat roikkumaan ja vaan hengailla.


Asiasta moottorisahaan. Pääsisäisenä käyn pieniä läpi ja hinnoittelen. Ensi viikolla yritän saada viimeistään keskiviikkona Nella ja Nuttuun pöytään tytön pienet vaatteet ja kengät. Niinkuin näkyy, housunaulakkokin on aika väljä eli täydennykset reissusta ovat vähintäänkin tarpeen.

Popista hain kahdet uudet tvillit ja onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota housujen mitoitukseen? Tytön kipparille menevät ovat koko 116 ja näissä uusissa pinkeissä ja mustissa leveys on likimain sama vaikka koko on 128cm?! Ovat tytön päällä siis ylempänä kuvassa olevien farkkujen kaltaiset, treggins? -tyyppiset vaikka olen aina ajatellut että tämä malli on tarkoitettu hieman löysemmäksi? Sama se, me tykätään niistä juuri näin mutta mietin vain että onko Polarn O Pytet :kin lähtenyt kaventamaan mitoitusta?


AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE !

24.3.2013

[Kastematokeleihin] Ver de Terre

****************************************


Minulla on todella hyviä kokemuksia Ver de Terren sadepuvusta. Minulla on myös huonoja kokemuksia ihan samasta puvusta. Niin se taitaa nykyisin mennä; ei riitä että vaate on laadukas, pitää olla myös matkassa hieman hyvää tuuria. Ostin Jiille ekalle luokalle vuosia sitten VdT:n sadepuvun ajatuksena että hän heittäisi sen koulupäivinä päälle kun sataa (ekaluokkalaiset ei arvosta kuravaatteita ihan siinä mittakaavassa kun vähän vanhemmat ja vähän nuoremmat). Jep jep, ajatustasolla kuulostaa todella hyvältä, eikö? Käytännön toteutus olikin sitten aivan jotain muuta. Puku oli repussa tai koulussa, päällä joskus paisteella, ei ikinä sateella, puku ei koskaan ollut siellä missä olisi pitänyt olla. Onneksi pukuun kuuluu kantopussi niin sentään housut ja takki pysyivät yhdessä ja melko puhtaanakin. Puku oli liki uusi kun toinen polvi meni rikki, pahasti. Niin pahasti ja ilman mekaanista rasitusta että saimme uuden puvun tilalle. Siinä oli ehkä kaikkien aikojen vähiten käytetty sadepuku, mutta ajattelin jo silloin, ettei vika ollut puvussa vaan tässä tapauksessa hyvin hektisessä käyttäjässä.


Joitain vuosia sittemmin ostin Laurettesta samanlaisen puvun tytölle. Sitä käytettiin p a l j o n. Se kesti ja kesti (kaksi tai kolme päiväkotikautta) ja se meni kirpparille myyntiin vähintäänkin hyväkuntoisena. Päiväkoti kiitteli erinomaisesta alkukesän ja alkusyksyn kosteankelin vaatteesta. Lapsi ei ollut hikinen eikä tarvinnut viileämmällä säällä pukea kuriksia alempien kuorivaatteiden päälle. Lapsi oli tyytyväinen kun lämpimällä säällä oli t-paidassa pihalla mutta kuitenkin peppu kuivana sadepuvun housuissa ...kun yöllä oli jälleen satanut. Kiva kun löytää vaatteita jotka toimivat sekä teknisesti että ovat myös kestäviä, pidettäviä ja katseltavia.

Minun piti saada vastaava puku edellisen jäätyä pieneksi mutta VdT:n teknisien vaikeuksien takia jäi saamatta. Ostin tilalle Tiksun Plain Rainin mutta aaargh! housut menivät rikki pepusta viikossa jonka jälkeen ne ovat aikalailla turhat (sama lapsi, sama päiväkodin piha). Takki oli käytössä päiväkodissa sadetakkina joten jotain käyttöä kuitenkin tuli. Selvennettäköön ettei Padmélla ole ikinä ollut kumista sadetakkia päiväkodissa vaan ainoastaan haalarimallin kurikset pahimmille mutakeleille ja muuten vedenpitävät kuorivaatteet/ sadepuku. (Ja ei, päiväkoti ei ole ikinä huomauttanut sadetakin ”puutteesta” :) )


Nyt pyörittelin taas asiaa mielessä ja päätin ostaa puvun jos löytyy mieleisessä värissä. Hintahaitari puvuissa on mielestäni oudon suuri; Suomessa puvun saa 87 eurolla tai sitten siitä pitää maksaa jopa 119 euroa. Värivalikoima tuottajan päässä on laaja mutta Suomessa jälleenmyydiä on vähänlaisesti ja värivalikoima on suppeahko. Otin yhteyttä Le Bunuelliin sähköpostitse ja vastauksen sain ennätysnopeaan ja jo saman päivän aikana sovimme että menemme sovittamaan pukua seuraavana päivänä tytön kanssa. Värinävaihtoehtoina koossa 8 oli Navy ja ehkä Berry –jos sen varannut henkilö ei pukua noudakaan. Keskiviikkona tytön valinta oli Navy… ja itseni yllätin sillä valinta tuntui minustakin juuri oikealta!


Kyllä me vähän juteltiin (ne tiksun housut mielessä) ettei laskettaisi puvulla kalliolla peppumäkeä ja ei ainakaan niillä puisilla vaunurampeilla. Ja että on kivempi sitten olla sateella kuivana kun takapuoli märkänä. Olin ostamassa tytölle myös sydvestia mutta siihen tuli ehdoton ei… joten päätin olla luova. Hain Benettonilta lippiksen ja käsittelin sen kosteussuoja-aineella. Nyt ei sada kasvoille ja lippiksen lisäksi voi päähän rankkasateella heittää hupun. Tämä idea sai tytöltä tasansataprosenttisen hyväksynnän. Sadepuvun ja sadelippiksen kaverina on bubblegum Crocs Jauntit.

 . . .

18.3.2013

Potkupuvut..

...eikun jumpsuitit, OnePiecet, kollarihaalarit? Oli mitä oli. Muistan kun nämä tuli ja vasttaanotto oli mielestäni enemmän tyrmäävä kuin puoltava. Muistan että itse olin sitä mieltä että sopivat lapselle mutta en ainakaan itse ulkosalla puku päällä kävisi. Ymmärrän kyllä että jos kotona ei ole trooppinen lämpötila voi puku olla kovin mukava kotiasu. Olin ajatellut ettei tälläistä meidän lapsille koskaan tule sillä poika on liian iso ja tyttö tuskin tarvitsee jotain mitä ei tiedä haluavansa.

Sittemmin suosio räjähti ja etenkin voimistelu -ja uimahallilla jumpsuitit on erittäin tavanomainen asu ainakin tyttöjen puolella. Meidän tyttö on katsellut jo yli vuoden kaihoisasti potkupukutyttöjä ja aina mainitsee että hänkin haluaisi samanlaisen puvun kuin muilla tytöillä on. Pikkuhiljaa lämpenin asialle ja katselin pukuja silloin kun näin jossain kaupassa, mutta yhtäkään pukua en ostanut koska materiaali, väritys tai mitoitus ei miellyttänyt. Puvut olivat lähes poikkeuksetta aika kaposia ja olin varma että tyttö näyttäisi nakilta jos ahtautuisi kaposeen collegehaalariin. Tahkolla oli Jumpsuit-merkkisiä haalareita ja nekin olivat yllättävän kapeita ja pinkkejä. Tässä kohtaa jo Jiikin olisi halunnut haalarin.

Joku kuukausi sitten virtuaaliraahauduin OnePiecen nettisivulle ja siellähän se tönötti, oikeasti kivan näköinen collegehaalari. Kiva väri, kiva malli ja korkea hinta, niistä on täydellinen OnePiece tehty. Kypsyttelin ostopäätöstä ja päätin lopulta tilata haalarin kunnes ruudulle lävähti toimarit, 18 euroa -ette voi olla tosissanne! 

Samoihin aikoihin huomasin sattumalta Stockan lastenosaston läpikävelyllä että isojen tyttöjen puolella on OnePiecen haalareita, koossa 152cm. Laittelin meiliä Stockmannille ja kyselin olisiko mahdollista tilata heidän kautta haluamaani mallia ja pienemmässä koossa. Oli se.

OnePiece College Kids Grey 8/9

On täysin mahdotonta kuvata sanoilla miten onnellinen lapsi oli haalarin saadessaan, olin itsekin hämmentynyt reaktiosta. Epäilen että tämä tulee olemaan kevään käytetyin kotiasu, harrastusasu, kauppa-asu, ulkoiluasu ja leikkikalu sillä lasten mielestä on hulvatonta että vetoketjun saa kiinni ylös asti ja sitten voi sokkona vaeltaa ympäri kotia. Tätä OnePiece -mallia on ainakin nyt Helsingin Stockmannilla värissä pinkki ja harmaa. Tasoitukseksi ostin myös ystäväni tyttärelle, sellaiselle varsinaisesti haalari-ikäiselle, lahjaksi Emile et Rosen potkupuvun. Ps. Sivupalkin "baby" hakusanastakin voi päätellä että täällä tullaan jatkossa näkemään välillä myös vauvojen vaatetusta, mutta ei meidän ;)


KEVÄTTÄ ODOTELLESSA !

17.3.2013

Tämä(kään) ei ole postaus kevätvaatteista.


Vaan pohdintaa niistä, lapsen duunivaatteista. Teknisistä vaatteista jotka ovat lapsille ehkäpä ne tärkeimmät sillä päiväkoti ja koulu on se lapsen työpaikka missä varusteiden pitää toimia kaikissa tilanteissa ja kestääkestääkestää. Meidän poika alkaa olla yli tämän iän, on tosi vaikea arvioida mitä hän tarvitsee. Periaatteessa kaapissa pitäisi olla edes yhdet vedenpitävät kuorihousut ja joku vastaava takki. Toisaalta kaikki takit olisi hyvä olla vedenpitäviä koska 12-vuotias ei aamulla katso sataako vai paistaako. Samasta syystä kun pitäisi olla yhdet tekniset housut, pitäisi olla myös vedenpitävät kengät –jos tuleekin sellaisia kosteampia ulkoilutilanteita. Koulussa on kuitenkin conssit tai skede-kengät, tietäähän sen. Jii kulkee yleensä farkuissa tai reisareissa ja päällä on huppari ja sadesäällä toivottavasti Napapijrin kuoritakki. Täytyy sanoa että tuo takki on aivan järjetön koska on ollut käytössä jo pari vuotta ja ette ehkä usko mutta se on edelleen tahraton, valkoinen! Se on välillä ollut musta ja vihreä, nurtsissa, öljyssä ja jossain ihmeellisessä ruskeassa mönjässä ...ja aina se lähtee pesussa puhtaaksi. Todennäköisesti seuraava takki tulee samalta valmistajalta.

Tyttö on kuitenkin vielä vahvasti päiväkotilainen vaikka ensi syksystä eskariin siirtyykin. Välikausihaalaria hänellä ei ole ollut vuosiin, ehkä 3-vuotiaana viimeksi… Koen haalarin vähän epäkäteväksi keväällä kun monesti haalari aika kestää hetken ja sitten jo ollaan ulkona kosteudenkestävillä housuilla ja hupparilla. Syksyllä käyttöikä on pidempi mutta eipä ole ollut tarvetta silloinkaan enää vuosiin. 

Välikaudella päiväkotivaatteiden laatu korostuu vielä toppakautta enemmän, sillä ainakin tytön päiväkodin piha on todella vaativa. Pihalla on puuterassi, hiekkaa jonka joukossa pikeä sekä kallio. Liikuvainen lapsi ottaa säässä kuin säässä ilon irti ulkoilusta ja kankaiden kesto on kovilla. Koska erillistä sadetakkia ei ole, on myös takin vedenpitokyky tärkeä. Minulle ei muuten ikinä ole päiväkodista aiheesta sanottu eli olen olettanut ettei erillistä sadetakkia ole kaivattukkaan.


Vakiintunut setti tytöllä päiväkotiin syksyisin ja keväisin on siis vedenpitävät kuorihousut ja takki ja väliin fleecetakki ja fleecehousut -kun ollaan ihan siinä pakkasten hilkuilla tai kun maa on vielä kylmä. Naulasta löytyy myös haalarimallin kurikset ja toki kumisaappaat ja goret. Jo useamman vuoden olen suostunut ostamaan vain Po.p:in housuja ja takkikin samasta firmasta on ollut. Fleecetakki niin ikään popista ja housut henkkamaukasta. Nämä kestää ja kestää ja ei ole tarvinnut hommata edes sadetakkia. Saappaat on crocsit ja goret viikkarit tai Merrelit. Vakkarihuppari on löytynyt Nova Starilta, ne kestää myös sitä järjetöntä hiekkapihalla pyörimistä ja kallioilla makoilemista. Välikausirukkasten ehtoton aateli on Reiman rukkaset, ainakin ne missä ei ole sitä mustaa kangasta kämmenessä eli Tecit. Niistä Tec+:sta en ole ihan varma. Olen siis aika urautunut tässäkin asiassa mutta kyllä näille vuosille kokeilujakin mahtuu.

Ticketin sadepuvun housut ei kestä, viikkoa kauempaa. Kapp Ahlin Protex välikausihousut ei kestä kahta viikkoa kauempaa (näistä on tosin monilla hyviäkin kokemuksia). Kapp Ahlin Protex takki ei kestä ainakaan kautta pidempää. Tai voihan olla että meille on sattunut maanantai kappaleita. Reiman Tec+ rukkaset ehkä vuotaa tai sitten on lapsen käsi hikoillut, joka tapauksessa minusta Tecit toimii paremmin. Reiman housuja ei ole ollut sitten koon 104 cm koska silloin uusista housuista irtosi lahkeen kiristyslenkki vielä kun hintalaput oli kiinni housuissa. Taannoin Babyluxista testiin saatu Mikk-Linen takki ylitti odotukset ja oli tytölle erittäin mieleinen ja kesti kevät –ja syyskauden päiväkotikäyttöä paremmin kuin hyvin. Takki kesti myös sadetta ja valkoisetkin osat lähtivät valkoisiksi vaikka välillä olivat liki mustat pikihiekasta. Edelliset haalarikurikset olivat Pisara merkkiset ja aivan järjettömän kestävät ja maksoivat Kärkkäisellä hurjat 7 euroa, sittemmin Stadiumista ostetut 5:en euron kurikset ovat myös kestäneet jo yhden kevään ja syksyn reijittöminä. 

Olin tietysti ajatellut, että kun tytölle täksi kevääksi tarvitaan uudet superpäiväkotivaatteet, haen ne kätevästi Popista. Siniset popin perusmalliston housut löytyy jo kaapista ja olin ajatellut kaveriksi vaaleanpunaista takkia. Popiin ei pitäisi tässä asiassa ikinä laittaa toiveita sillä vuosi vuoden jälkeen todistavat että kaikki muuta värit ovat unisex-värejä paitsi se perusvaaleanpunainen. Tänä vuonna lila on se unisex väri joka on siinä vaaleanpunaisen mentävässä kolossa rekillä. Todistettavasti joskus popilla vaaleanpunainen takki on ollut sillä olen nähnyt sellaiset aikoinaan Piilo kirpputorilla myytävänä –niitä odotellessa. Tänä vuonna siis koetellaan rajoja ja hankitaan se strategisen tärkeä päiväkotitakki sekä fleece muualta kuin popista. Totta puhuen ottaisin mielelläni muitakin merkkejä käyttöön ulkovaatetuksessa sillä vaikka laatu on popin kohdalla ollut moitteetonta kuorivaatteissa, olisi kiva katsella välillä hieman muunkin näköisiä vaatteita. Ja tänä vuonna toiveeni toteutuu, toivottavasti myös laatu kohtaa käyttötarpeet.



Kuvissa ne ulkoiluvaatteet jotka roikkuvat aina kotinaulakossa, Napapijrin takki ja Mini A Turen housut, molemmat koossa 8/128. Olin ostanut housujen kaveriksi MaT:en anorakin värissä Rapture Rose mutta tyttö ei pidä anorakista yhtään, onneksi oli myöss tuo Napapijrin takki jemmalaatikossa. Näihin sopivia lapasia ja pipojakin pitäisi olla laatikossa kun vuuosittain aikalailla samoilla väriteemoilla mennään. Se varsinainen päiväkotivaatepostaus tulee muuten myöhemmin.

RENTOA LAUANTAI-ILTAA JA KEVÄTTALVISTA VIIKON ALKUA KAIKILLE! 

15.3.2013

[ ] No [x ] Yes Reservations


Alun perin meidän ei pitänyt varata mitään Floridan reissulle valmiiksi paitsi auto. Vitsailinkin eräs päivä tytölle ettei me minnekään hotelliin mennä koska isi varasi niin ison auton että me nukutaan siinä. Meinasi vetää itkuksi joten pieni korjausliike; hotellin kuvat verkkokalvoille ja tyttö oli yhtä hymyä. Jostain syystä lapset rakastavat hotelleja. Suunnitelmien edetessä, tajusin että jos kaikki on auki, niin todennäköisesti meillä menee aivan liikaa aikaa reissun päällä suunnitteluun ja selvittelyyn, sellaiseen päämäärättömänä heilumiseen. Onhan se vaan jotenkin rennompaa tietää minne on menossa, varsinkin kun maileja tulee ja takapenkillä on ne pari keskenkasvuista. Olen myös käsityksessä että rajaviranomaiset tykkäävät kun on joku osoite valmiina minne on menossa, kun maahan matkustaa.

Aloin tutkia erilaisia majoitusvaihtoehtoja ja vaikka alun perin olimme ajatelleen että vedetään aina tarpeen vaatiessa parkkiin lähimpään Motel6:iin tai Days In:iin, tulin tulokseen että tutkitaan vähän laajemmalla skaalalla. Motel6:stä saattaa huoneen saada jopa 36 dollarilla (+ verot) mutta sijainti ja tunnelma ei välttämättä ole aina ihan paras mahdollinen. Näissä jokainen huone on kuin toisensa kopio ja muistuttavatkin Suomen Omppuhotelli-ketjua vaikka hotellipalveluita on enemmän. Tunnustan olevani tosi sniidu mitä hotelleihin tulee koska tiedän että tulemme olemaan todella vähän huoneessa; oletettavasti vain käymme huoneessa nukkumassa, ihan niin kuin kotonakin kesälomalla. Se mitä majoitukselta haluan siistin huoneen lisäksi on ilmainen Wi-Fi ja kunnollinen aamiainen. Monissa paikoissa aamiainen tarkoittaa automaattikahvia ja muovikääreistä einesmuffinssia ja se ei meidän lapsille ihan riitä eli kiinnitin erityistä huomiota asiakaspalautteisiin aamiaisen osalta. (Kesäkuumalla meidän lapset syö kunnon aamiaisen ja monesti seuraavan kerran kunnolla vasta illalla). Etsin hotelleja randomisti netistä ja vertailin hintoja mm. Hotels.comin ja ebookerssin kesken sekä luin molemmista asiakaspalautteet kuten myös TripAdvisorista, ennen varauksien tekemistä. Kokeilin paljon mainostettua Trivagoakin mutta en tiedä mikä meni vikaan, en saanut sivustoa toimimaan yhtä hyvin kuin edellä mainittuja ja savun noustessa korvista palasin tuttuihin työkaluihin.

Kiirehän ei ole ollut eli aika lungisti on voinut surffailla ja lueskella eri vaihtoehdois. Toistaiseksi olemme varanneet kolme majoituspaikkaa. Mikäli perillä käy ilmi että nämä eivät miellytä, voimme aina vaihtaa hotellia. Aiempaa kokemusta on myös Naples Beach Hotel and Golf Clubista joka on varsin ihana paikka ja rannalla. Nyt ollaan parin korttelin päässä rantahietikoista mutta myös hinnassa on yksi numero vähemmän.

Pojan toiveiden mukaan olemme varanneet Miamin South Beachilta majoituksen kolmeksi päiväksi ja löysin mielestäni aivan ihanan paikan! Kun näin ensimmäiset kuvat Freehand Miamista ja päälle luin vielä asiakkaiden arviot, olin aivan myyty. Pelkästään hostellin imagomielikuva kolahti niin kovaa että olen huokaillut ihastuksesta useamman päivän. Siis ihana! Parin minuutin kävelymatka the rannalle ja Google Street View:n mukaan siinä välissä ruokakauppa sekä Subway, voiko muuta enää tarvita kun toipuu pitkästä lentomatkasta. Vaikka kyseessä on hostelli, on meillä oma huone neljälle hengelle. Ainoa reklamaation aihe asiakkailta koski mahdollista meteliä mutta hei -ollaan South Beacillä! Meteli kuuluu asiaan ja siinähän yrittävät nousta desibeleissä yli meidän lasten, good luck! Täällä on pieni artikkeli hostellista: http://www.weheart.co.uk/2012/11/26/freehand-miami/

Miamista lähdemme kolmen yön jälkeen ajamaan aamuvarhaisella kohti Orlandoa jossa on tarkoitus loppupäivä kuluttaa shoppailen. Orlando on tunnettu Outlet –myymälöistään joissa amerikkalaiset käyvät ostoksilla matkalaukkujen kanssa ja lukemani mukaan päiviä shoppailuun saisi kulumaan useitakin. Me yritämme kuitenkin selvitä puolessa päivässä ja päästä ajoissa hotellille nukkumaan sillä seuraavana aamuna juhlimme tytön synttäreitä ja menemme Disney Worldiin.

Orlandosta lähdin etsimään majoitusta etukäteen koska olemme siellä vain kaksi yötä ja ylimääräistä aikaa ei ole. Katsoin ensin Disneyn hotellit läpi mutta koska tyttö pelkää pukeutuneita hahmoja/maskotteja, tulin tulokseen ettemme saa Disneyn hotellista mitään ekstraa pikaisella vierailullamme. Hämmästyin myös samalla ettei Disneyn –majoitukset olleet niin kalliita kuin joka paikassa annetaan ymmärtää sillä mielestäni vallattomia huoneita sai yllättävän maltilliseen hintaan. Oletettavasti me kuitenkin tulemme hotelliin liki nukkumaan meno aikaan shoppailukierrokselta, lähdemme aamuvarhaisella ja palaamme huoneeseen tapahtumarikkaan Magic Kingdom päivän jälkeen todennäköisesti kantaen nukkuvat lapset sänkyyn, joten aloin etsimään alueen ”epä-disney”-majoituksia, ilman otuksia. Lopulta päädyimme palautteissa paljon kehuttuun Fairfield Inn&Suites –hotelliin. Hotelli on sijainniltaan meille optimaalinen ja lähes jokainen palautteen antaja tuntui kehuvan aamiaista joka DW-päivänä on meille avainasemassa.

Majoituksen voi saada jopa puoleen hintaan kun jaksaa googletella ja on liikenteessä ajoissa. Orlandosta ajamme Tampan kautta Sarasotaan ja tarjouksen tullessa eteen, varasimme jo myös Sarasotasta seitsemäksi vuorokaudeksi hotellin jossa pitäisi hinta ja laatu kohdata. Hyvät asiakaspalautteet ja vain maili yhdelle maailman parhaista rannoista (Siesta Beach) kuulostaa juuri meille oikealta paikalta. Isäni kehui Sarasotaa ja siksi päädyimme viettämään pidemmän ajanjakson juuri siellä.

Tarkoitus on Meksikonlahden puolella käydä Sarasotan lisäksi ainakin Naplesissa sekä Cape Coralissa ja muutamassa muussakin paikassa. Tämän takia Sarasotasta eteenpäin majoituksia ei ole varattu koska tuolla ollessa mietimme sitten mitä teemme ja missä järjestyksessä. Kaikkiin hotelleihin on myös valittu maksuton peruutus eli voimme muuttaa suunnitelmia hyvinkin nopealla aikataululla. Meidän lapset ovat kovia nukkumaan autossa eli on mahdollista tehdä myös Sarasotasta päiväreissu esimerkiksi Cape Coraliin vesipuistoon tai jopa Orlandoon jos tuntuu että kaikkia ostoksia ei ehtinytkään puolessa päivässä tekemään.

Miamiin ajamme muutama päivä ennen lentoa ja jos Miami Freehand vastasi odotuksia, yritän saada majoituksen samasta paikasta viimeisille öille. Key Westiin ei meidän porukka mene mutta Key Largossa on tarkoitus käydä snorklailemassa päivänreissun merkeissä.

Yritin etsiä lehtijuttua missä kerrottiin miten hotelli ei aina vastaakaan odotuksia sillä esimerkiksi valokuvat on saatettu ottaa erittäin taidokkaasti ja vääristäen. Artikkelia en löytänyt mutta sellainen hiljattain jossain iltapäivälehdessä oli. Tämän takia on mielestäni järkevää lukea yksittäisiä asiakaspalautteita, sillä vaikka yksilötasolla asiat voi aina mennä mönkään niin kyllä useamman kymmenen tai sadan otannalla aika hyvän yleiskuvan paikasta saa. Lisäksi Google Satellite antaa aivan eritasoiset kuvat jenkkien puolelta kuin Suomesta. Niistä pystyy näkemään lähialueen parkkipaikat sekä kaupat, jopa aurinkovarjon kuvioinnin rannalla ja etenkin sen uima-altaan todellisen koon, kokeilkaapa vaikka ;)

10.3.2013

Viikko meni,

vai menikö jo kaksi. Töitä, töitä, töitä. Pitäisi siivota, en jaksa, eikä juuri harmita. Selkä kipeä, check, lääkäriin huomenna. Voimistelu sujuu, käsilläseisonta ja kärrynpyörät ovat parantuneet, ranteet inhoaa edellä mainittuja mutta kanakävely sujuu paljon paremmin ilman 6 lisäkiloa keskivaralossa. Kehityn. Olen tilannut leffan ja illallisen synttärilahjaksi. En ehdi kuvaamaan eikä inspaakaan, paitsi jos instagram lasketaan. Minusta on tullut Instagram-addikti, isolla A:lla. Se on kertakaikkiaan superkiva arjenpiristäjä. Miehen reissut ovat lisääntymään päin ja reissuista instuneena päätin että mekin lähdetään käymään Turussa parin viikon päästä, oravannahkakaupoilla. Olin kolmansilla vaatekutsuilla ikinä, perjantaina, oli mukavaa. Korjaan, oli todella mukavaa. Tilasin yhden villatakin tytölle. En osaa enää olla ihmisen seurassa kun kaikki aika menee töissä ja kotona. Mietin aina jälkeenpäin että olinpas taas erilainen kun kun olen. Aamuisin kuuntelen Aaltoa ja mietin että olisi kiva kun olisi enemmän aikaa jutella ja seurustella ystävien kanssa. Jutella. Hyväntuulisesta jutustelusta, puheensorinasta ja naurusta on liian pitkä aika. Rakkaasta ystävästäni tuli äiti kolme päivää sitten, olen niin onnellinen että olen itkenyt onnesta. Näemme liian harvoin, aion tehdä asialle jotain. Aion myös neuloa vauvalle jotain, äidille jo neuloin ison Baktus-huivin. Haluttaisi jo pakata, mutta aamukampa näyttää 48 päivää. Onko liian aikaista tehdä toinen reissupostaus.



Sirdar Snuggly  baby bamboo kehittyi Baktus-huiviksi puikoilla nro. 4,5. 170cm/189g
Elämä on hyvin, liian hyvin. Pelkään että tapahtuu jotain pahaa vaikka ystävieni mielestä se on höpsöä. Vaikka puuuskutamme eteenpäin arkisempaakin arkisemmassa arjessa, on elämä täydellistä, tässä näin, kaikkine pikku puutteineen ja kuoppineen. Asiat on hyvin, on asioita mitä odottaa mutta niitä voi rauhassa odottaa, elämä tapahtuu ilmankin niitä. On tosi hyvä olla kun näkee miten hyvä olla on myös läheisillä ihmisillä.

4.3.2013

Porvoo - Borgå

Harvemmin näin talvella tulee käytyä kaupungissa jossa vietin lapsena aina kesälomastani puolet. En tosin varsinaisesti kaupungissa silloinkaan. Pidän Porvoosta todella paljon ja ihan harmittaa kun viime aikoina kesälläkin käynnit ovat olleet sellaisia pyrähdyksiä. Nyt Jii meni lautailemaan kummitätinsä kanssa ja minulle tarjoutui mahdollisuus käydä Porvoon TeeTee Shopissa samalla. Menomatkalla pysähdyimme Kiseleffin talossa Senaatintorin laidassa Helsingissä Silmä, Pisto, Tikki, Takki -tapahtumassa.


Silmä, Pisto, Tikki, Takki tapahtuma on loistava tilaisuus päästä hypistelmään lankoja ja muita käsityötuotteita livenä. Paikalla on  pienyrittäjiä ja itse lähdin täältä etsimään jo toista kertaa käsinvärjättyjä lankoja. Viime kerralla ostin aivan täydellisen väristä Handu sukkalankaa (joka sopii toki muihinkin tuotteisiin) ja nyt etsin saimaista lankaa eri värissä. Tyttö ihastui Puputsin nappeihin ja minä Beloved :in haarukoista tekemiin norsuriipuksiin (kuva instagrammissa ->> ). Pysyttiin kuitenkin aiheessa ja mukaan tarttui "vain" Handulta neljä vyyhtiä lankaa.

80% Alpakka & 20% Bambu handdyed by Handu

75% Villa & 25% Polyamidi handdyed by Handu
Langoista on tarkoitus tehdä pari uutta huivia itselle. Tein edellisistä Handuista Baktus -huivin ja ihastuin mallin yksinkertaisuuteen ja käytettävyyteen aivan täysiä. En ole sellainen pitsi-tyyppi joten Baktus on täydellinen huivi minulle. Mielestäni huivissa toimii kivasti kirjava käsinvärjätty lanka jolloin huviin saa yksinkertaisuudesta huolimatta sellaista luksuksen tuntua ja vähän jujua.

Baktus 194g/ 150 cm
Valon- ja ajanpuute on saanut aikaan Instagrammin käytön räjähtämisen ja myös neuleista on yleensä siellä kuvat ensimmäisenä. Yritän toki saada valmiista töistä myös tänne kuvat jossain vaiheessa. Tässä huivissa ei juuri esiteltävää ole mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan jos huivien ystävä on -ja minähän olen! Ja on muuten jäänyt kaikki muut huivit jääneet käyttämättä tämän valmistumisen jälkeen.

Porvoon TeeTeestä ostin itselle ihan uutta lankaa eli Sirdar Snuggly baby bamboo :ta. Langassa on bambun lisäksi silkkiä ja kuvissa kiilto ei tule mutta sitä on. Yritän löytää lankaa jota voin neuloa kesälläkin, villan neulomisesta helteillä ei tule kuin hikiset kädet ja pahalle tuulelle. Katsotaan mitä tästä saa aikaiseksi...


Loppukevennyksenä tytön kädentyöt eli ensin piirretty mallikuva talosta ja perään toteutettu, mallikuvan mukaan, rakennettu valmis talo. Aika siisti!


Lumista viikonjatkoa ja palataan pian!

2.3.2013

Näillä kuvilla & näillä tunnelmilla,





HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE !

















KAIVOPUISTO - UUNISAARI - SÄRKKÄ - SUOMENLINNA
***