30.6.2010

Siitä paidasta vielä...


***
Kiitos. Kiitos teille kauniista sanoista, omista kokemuksista, osanotosta. Kylmät väreet kulkivat pitkin kun luin, usean kerran, kirjoituksianne. Kiitos. Vaikeita asioita, isoja asioita, ainutlaatuisia ja omakohtaisia. Ei helppoja, elämään kuuluvia kipeitä askelia.

Mietin myöhemminkin, saanko katua kirjoitusta. En saanut. Olen ylpeä että sain kirjoitettua, olen iloinen että luitte ja myötäelitte. Kiitos.
***



Meille meni Juhannus mökillä.
Miehen siskon perheen luona,
yhteisten ystävien luona.
Nimppareilla,
synttäreillä,
vesisateessa
ja
paisteessa.



pomppu täytti lauantaina 9-vuotta.
Kuvitelkaa, lähempänä täysi-ikää
kuin syntymää.
Hurjaa.
Hän ei pidä kamerasta,
joten kuvat sankarista ovat harvassa.


Minä heräsin viime perjantaina
kiireiseen aamuun.
Mutta en päässytkään sängystä ylös.
Niska krampissa,
täysin,
ihan kokonaan.
 
Juhannus meni, siinä sivussa.
Synttäreineen, nimppereineen,
lasten touhutessa.
Tämä viikko on mennyt sairaslomalla,
mitään en pysty tekemään.
Uskomaton kipu.
Lääkkeitä, lääkkeitä,
tänään vihdoin fysiin lähete.
Pieni toivon kipinä.
 
Siitä siis blogihiljaisuus.










Kunhan paranen,
lisää kuvia ja juttuja.
Tämä tulee edulliseksi,
edes alet ei kiinnosta!


HELTEISIÄ KESÄPÄIVIÄ !

Pssst, Enkelinsiipi-paita on Kuopuksesta.
Loistava palvelu, suosittelen!


23.6.2010

Vakavasti.


Onko 10 vuotta tarpeeksi pitkä aika. Mahtuuko 10 vuoteen niin paljon iloa että suurin suru on muuttunut pysyväksi asiaksi, jolle on oma paikka josta sitä voi muistella vain kun haluaa. Vai onko suru muuttunut kaipaukseksi ja haaveeksi. Asia jota joskus toivoi muttei ikinä saanut. Kyllä me sitä muistoa mukana kannetaan, joka päivä. Vaikka nykyään menee päiviä kun ei muista ollenkaan, enää siitäkään ei tule huonoa omaatunto. Joskus asiaa ajattelee paljon mutta ilman itkua, vain kipeänä muistona.

Suruja on erilaisia. Ei ulkopuolelta voi määritellä toisen surua ja menetystä. Ei edes silloin vaikka itse olisi kohdannut saman. Jokainen tuntee eri tavoin. Jokaisella on oma polku ja sen varrelta poimitut muistot sekä kokemukset. Olemme niiden summa. Toisen suurikin suru voi olla toiselle pieni, jos se pieni on suurin suru jonka toinen on kohdannut.

Meidän perheen suurin suru on enkelipoika. Esikoispoikamme kuoli kohtuun 10 vuotta sitten. 3 viikkoa ennen odotettua syntymää, kuulin ettei täällä enää sydän lyö. Shokki. Eihän niin voi tapahtua. 13 ensimmäisen viikon jälkeen ei enää pelätä vaan odotetaan vain. Odotetaan tuleeko tyttö vai poika. Viikkoja myöhemmin saimme kuulla ettei ole syytä. En silloin välittänyt, syytin ehkä ensin itseäni. En ollut tehnyt mitään väärin, vauvassa ei ollut mitään vikaa. Sanoivat että joskus näin käy, ei se ole kenenkään syy. Hyväksyin sen. En ees tiedä miksi. Ihmisluontoon kuuluu yleensä syyn etsiminen ja sen kohdistaminen. Surua ja vihaa on helpompi käsitellä jos sille löytää nimen. En löytänyt.
Vuosi myöhemmin syntyi pomppu. Pelätty, odotettu, lahja. Valvoin vuoden, koska vauva ei nukkunut. Ei haitannut. Meillä oli vauva, 10 sormea, 10 varvasta, elossa. Olin joskus ajatellut kahta lasta, pienellä ikäerolla. Ei käynyt edes mielessä -meillä oli pomppu. Joskus, aika useinkin, kysyttiin monta lasta teillä on. Vaikea hetki...en tiennyt mitä vastata. "Meillä on yksi mutta tavallaan kaksi". Tuntui että jos en mainitse ensimmäistä poikaa, vähättelen häntä. Halusin ettei hän jää pompun varjoon. Ihmiset vaikenivat, pahoittelivat. Koko tilanteesta tuli yleensä vaikea. En halunnut sitä. Olin tehnyt asian kanssa rauhan. Tuli huono omatunto että tein muiden olosta vaivautuneen.

Meni vuosia tottua kun lapsia kutsutaan enkeleiksi. En ikinä kutsunut pomppua enkeliksi, hän oli aarre. Enkeleistä tuli mieleen kuolema, se pieni täydellinen ikuisesti nukkuva vauva, meidän vauva. Tuli ainä hieman paha mieli, kun kuulin että elävää lasta kutsuttiin enkeliksi. Eihän se ollut heidän syy, eivät he tienneet. Eikä heidän tarvitse minun suruni takia olla näkemättä omaa lastaan enkelinä. Enkeleitä ei  vain ole meidän elämässä ollut, yhden lisäksi.

Olen monessa suhteessa varmasti muuttunut. Moni asia saa oman paikkansa siksi että vertaan alitajunnassa. En ota mitään itsestäänselvyytenä, eikä se ole katkeruutta. Tiedän vain että joskus tapahtuu odottamattomia asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Rakastan lapsiani pyyteettömästi. Vaikka joskus menetän malttini, luulen että silloinkin olen ankarampi itselleni kuin lapsille. Minulle lapset ajaa kaiken ohi, ehkä jopa liikaa, niin ainakin ystäväni sanovat. Tytön syntymän jälkeen tunne voimistui, en ikinä voinut uskoa että meitä kohtaisi sellainen onni -tyttö ja poika. Olin varma että jompikumpi otetaan meiltä pois. Mietin ehkä liian usein tilanteissa menneisyyttä. Mietin että parempi että lapsi kiukuttelee, kuin ettei häntä olisi ollenkaan. Pelkään, melkein joka päivä ainakin kerran, että lapsille sattuu jotain. Se ei ole kymmenessä vuodessa muuttunut, en usko että se muuttuu koskaan.

Mutta kymmenen vuotta on mennyt. Surulle on paikka. Me elämme, itkemme ja nauramme. Joskus tappelemme ja sovimme. Yritämme muistaa joka päivä elämämme ainutlaatuisuuden ja nauttia hetkestä. Kaiken arjen keskellä, elämme kuten mikä tahansa perhe.

Liki kuukausi sitten oli vuosipäivä, mies oli matkoilla ja en päässyt lasten kanssa haudalle viemään kynttilää, ensimmäinen kerta. Muutamia kuukausia sitten näin kauniin paidan netissä, siinä oli siivet. Se jäi vaivaamaan. Eilen sain vinkin adressista enkelilapsien liputuspäivälle.
Asia on pyörinyt mielessä nyt aika paljon.
Puhuimme miehen kanssa että menemme lomalla haudalle, tilasin paidan ja allekirjoitin adressin.  En ole vieläkään ihan varma paidasta, se muistuttaa minua enkelipojasta, mutta ehkä hyvällä tavalla. Ehkä näin Padmé, joka on vielä liian nuori ymmärtämään, pääsee lähemmäksi. Tai ehkä se on äitiä varten, muistuttamassa että arjessakin voi surea ja muistaa, samalla kun saa nauttia lasten naurusta ja ilosta. Ei, en kutsu vieläkään lapsiani enkeleiksi.

Halusin kertoa tämän koska enkelilapset ovat vaiettu asia. Liian vaiettu. Ymmärrän että kaikki vanhemmat ei ole valmiita puhumaan menetyksestään. Minä olen, nyt. Ja toivon että joku, jota joskus kohtaa sama suru, saa tästä voimaa jatkaa ja päästää irti.


20.6.2010

Product placement ja jotain sellaista.



On pyörinyt viikon aikana mielesä paljon syvällisiä aiheita. Olin ajatellut niistä kirjoittaa viikonloppuna mutta ÄH. Meillä on ollut mukava viikonloppu; lauantaina tuttavaperheen luona synttäreillä ja illanvietossa ja tänään minigolffaamaassa sekä puistossa riehumassa. Loistavaa että vihdoin saatiin säitä! Ensi viikkokin näyttää hyvältä, ainakin näytti vielä aamun ennusteissa. Itse olen töissä mutta Juhannuksesta alkaa isin ja tytönkin kesäloma joten edes osa meistä saa nauttia auringosta, toivotaan.




Vakavien pohdintojen sijaan lataan kasan kuvia. Auringosta ja lapsista, perheen yhteisestä ajasta. Tiedättekö, kun äiti päättää että jätetään siivoukset väliin ja painutaan pihalle. Aika vähiin se aika jää kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Ennen minäkin imuroin joka päivä, nyt ehkä joka toinen päivä tai jopa vain pari kertaa viikossa. Olen kuullut että aletkin ovat alkaneet. Kävin siellä Laurettessa ja perjantaina vietin vajaa 2 tuntia Jumbossa mutta senkin reissun tarkoituksena oli tavata Padmén kummitätiä, jota näen aivan liian harvoin nykyisin. Monessa asiassa on tärkeysjärjestys muuttunut kun 9 tuntia päivästä kuluu töihin.





Mutta pois asiasta.
Tämän päivän kuvia katsellessa mietin,
millä perusteella te valitsette kuvat bloggauksiin?



Jos siis kyse ei ole mistään tarkkaan valitusta aiheesta.
Jos on vain ajatuksena höpötellä ja kuvitella.



Itse yritän valita kuvia joissa olisi jotain katseltavaa. Tiedän että blogia lukevat monet joita kiinnostaa vaatteet, joten yritän valita kuvia mistä he voisivat bongata uusia merkkejä tai tarkastella mitoitusta. Muille lukijoille valitsen kuvia joista itse pidän, tätä ei voi määritellä -jotkut kuvat vain iskevät. Monesti jo kuvatessa yritän löytää uusia kuvakulmia tai ottaa kuvan jostain ei niin ilmeisestä asiasta ...joskus tehdä siitä kaikkein näkyvimmästä mielenkiintoisen. Onnistunko? Välillä tekee mieli riemua ja välillä valoa. Keskellä talvea yleensä värejä ja kesällä kuviin haluaisin tallentaan lämpöä ja sitä kesäfiilistä. Nyt yritän valita myös sellaisia kuvia mistä näkyy uuden kameran ja putken ominaisuuksia. (Näitä kuvia ei ole käsitelty, juurikin siksi) En toivo että blogini olisi vain paikka heille joita kiinnostavat vaatteet vaan paikka josta kuka vaan saa hyvän mielen ja hetken taukoa arkeen. Vähän jokaiselle jotakin, asioista jotka myös minua kiinnostavat.




Tässä pompulla oli päällä Nextin huppari ja housut, Gantin paita, Lacosten kengät ja minun lippis, muistaakseni Davidin. Padmélla Vinginon paita ja burren housut, RL:n fleece, samaiset kengät kuin pompulla. Molemmilla Julbon aurinkolasit.

Oltiin Hietsun Minigolf -radalla. Kivan varjoisa paisteella ja suojassa tuulelta. Siellä on myös kahvio ja wc. Aikuislta 7e ja alle 12-vuotiailta 2e, ihan kohtuullista. Aamupäivällä ei ollut ruuhkaa mutta kun lähdimme, alkoi olla tungosta. Ympyrätalon vieressä oleva puisto ei ole suojassa tuulelta mutta tosi kiva, kantsii käydä tsekkaamassa. Viereinen S-Marketti evästää ;)





Toivottelen hyvää viikkoa kaikille!
Jos historia toistaa itseään, ei minua taaskaan täällä juuri näy.

16.6.2010

Laurette.


Se osui tuohon kotimatkan varrelle.



Tai siis,
melkein.
Menin kaupunkiin ostamaan ystäväni lapselle synttärilahjaa.
Matkalla olin ällistynyt ammattikuljettajien liikennekäyttäytymisesta,
mutta siitä toiste.

Piipahdin Kalevankadulla Laurettessa.



Kannatti.
[säästin vaikka kuinka paljon ;) ]
Ihan kiva että Suomestakin löytyy liikkeitä
jossa aloitetaan ale reilusti,
jossa on ystävällinen palvelu,
[olin täällä vielä 1/2 tuntia sulkemisajan jälkeen]
ja josta lähtee hyvällä mielellä pois.
Kiitos.




Ja  m i e l e t ö n  valikoima.
Vaikka luulisi että tämä on taas sellainen
kaunis_kauppa_jossa_on viisi_vaatetta_ristissä_hallitusti_asetellen.
No ei ole!
Olin hyvinkin vaikuttunut valikoiman laajuudesta.




Mutta miten ihmeessä ehtii keskustaan
hermojaan menettämättä,
viereistä autoilijaa nyrkillä muistamatta,
muutamaa rekkaria ylös kirjoittamatta,
seesteisesti ja hymyillen,
juoksematta ja hikoilematta,
alle tunnissa töistä.
[tein nuo kaikki hiljaa mielessäni, hymyillen ulospäin]




Raikasta työviikkoa kaikille!

12.6.2010

Mulle sanottiin että,


Kiitos Missu !

Missulla on superblogi ♥
Siellä on mielettömiä kuvia,
käykääpäs kattomassa.
 *****

Katrin innoittamana
jätän teidät viikonlopuksi  pohtimaan.
Halvempi vai kalliimpi?
Sama tyyli, eri hinta.

Ulkonäkö,
laatu,
pienet yksityiskohdat,
vai mikä?

Miksi olet valmis maksamaan jostain vaatteesta enemmän?
(Hinnat ovat "noin hintoja")
Huppari Lindex 20 e
Farkut Lindex 18 e
Kengät Nike 29 e
Yhteensä 67 e
Huppari Nova Star 45 e
Farkut name It 30 e
Lenkkarit Sketchers 75 e
Yhteensä 150 e
HYVÄÄ VIIKONLOPPUA !

9.6.2010

♥ Aya Naya ja ihan itte ♥


Tilasin Bambinosta.
Koot vastaavat mielestäni senttejään.
Aivan ihastuttavia.



Tein jotain pitkästä aikaa  ihan itte.
Piiiiitkä projekti,
kuvat on ollut piirrettynä jo kauan,
ystäväni siirsi ne koneelle,
jo kauan aikaa sitten.
Eilen vihdoin sain ne kankaalle.
Ihan itte.

 

 Edestä ja takaa.



Minulla on muitakin kuvia piirrettynä valmiiksi.




Tuo trikoo ei sovellu hyvin kankaaksi.
Kun se venyy, kuva halkeilee.
Ei se mitään, eräs venymätän tunika odottelee myös kuvaa.




Huomenna tulee isi kotiin.
Ilakoin.
Ja kuukauen päästä JO,
alkaa loma!



Kuvia ei ole käsitelty.
ne on otettu sisällä
hämärässä ja enemmän hämärässä.

8.6.2010

Linjoilla.



Oliko vähän hauskaa?
Isi oli mukana ja äidillä on nyt niin pitkä putki,
ettei tarvitse enää kuvata optiikka kiinni kohteen otsassa.
No oli!




Leikkipuisto Linja Kalliossa on hiljattain uusittu ja se on aika valtava.
Juuri sellainen kiva puisto missä on paljon kaikkea,
mutta aidat ympärillä.
Täällä isikin leikki pienenä sillä päiväkoti oli aivan vieressä.

Oli siellä paikallinen ryyppyjengikin mutta pysyivät omassa nurkassaan niin annoin olla.
Mies tosin huomioi kun keskustelimme puiston turvallisuudesta,
että kyllä tästäkin puistosta saadaan haastavampi kun
lisätään altaaseen vesi ja futiskentälle poikajoukko.
Totta.
Mutta nyt oli ihan tyhjää ja rentoa,
ei tarvinnut juosta lapsen perässä suunapäänä suojelemassa.
Mii laik.




Itse keskityin tutkimaan enemmän kameran ominaisuuksia.
Hieman testailin sitä ja tätä.
Kyllä tässä sarkaa riittää, jos vain aikaa.

Alkutuntuma on todella hyvä.
Kamera on aika raskas, mutta siihen tottuu.
Missään nimessä ei sovi pienikätisille.
Valikot ovat vielä selkeämmät kuin vanhassa, jos mahdollista,
ja putki ja laukaisin toimivat miellyttävän pehmeästi.
Jotenkin sellanen fiilis,
että meistä tulee vielä tosi hyvät kaverit!






Luulen että tyttö nautti huomiosta.
Tosi vähän on meidän lapsilla aikaa "yksin" isin kanssa.
Ja isi on kiva, se leikkii ja riepottaa,
hoitaa ja auttaa,
silloin kun on paikalla.

Ajattelin tehdä syksyksi perhelukkarin
jossa molemmilla lapsilla on oma päivä,
jonka viettää toisen vanhemman kanssa.
Ilman sitä ärsyttävää ja häiritsevää sisarusta ;)



Pysytään linjoilla!

6.6.2010

Kuulkaas,

pitäis varmaan kertoo kuinka väsyttää
ja on kiire.
Miten on siivottavaa ja pyykkiä.
Miten olen juossut lasten kanssa koko viikon
pakollisissa menoissa.
Töiden ohella.
Mutta P L Ä Ä H !
Päläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpäläpälälpäagkfgölfkgälfägöäfö.


Siis IHANA viikonloppu.
Isi tuli reissusta viikonlopuksi kotiin.
Koulu päättyi lauantaina -oltiin juhlissa.
Mahtavat juhlat, siis huiput.
pomppu lähti mökille,
mummin, vaarin ja serkkutytön luokse.
Me kävimme Kalliossa "uudessa" puistossa.
Ja sunnuntain vietimme ystäväperheen kanssa Seurasaaressa.
















Perjantaina.
Siis perjantaina.
Kävimme Rajalalla ostamassa uuden kameran.
Minulle.
Canon 7D




Mahtavaa alkuviikkoa Sinullekin!

Jk. kuvat on varmasti taas sössöä kun ovat isona mutta olkoon.
Olen liian innoissani välittääkseni.

5.6.2010

Uutisia.


Käytiin kaupassa.
Ei ruokakaupassa,
ei vaatekaupassa,
eikä kenkäkaupassa.

Yhessä toisessa.

3.6.2010

[aikuisille enimmäkseen]


Tyylittömyyden teesit

* jämähdä nuoruutesi kultavuosille
* älä muuta kaavaa
* mukavasti ja joka tilanteeseen sopivasti
* älä seuraa trendejä
* älä lue muotilehtiä
* perus perus perus
* pitäydy perusväreissä
* lataa vaatekaappisi täyteen
yksivärisiä vaatteita
* mielummin tekstuureita kuin kuvioita

Less is more, that's me!


Harmaata ja valkoista.
Hieman,
punaista ja vaaleanpunaista.
Ruskea kausi meni jo, yh.



Ostan edullista ja hinnakkaampaa.
Yleensä aika nuorekasta
[koska olen jämähtänyt]
Minulla on poikavartalo
 ja olen lyhyt
-hieman haastetta.

Ainiin...
ja en pidä melkein mistään
mitä kaupasta nykyisin löytyy.




***
Muistuttaisin vielä ihan pikkuisen,
pikkuisten jutuista.

[tosi kivoja]




Paistetta perjantaihin kaikille!