Mustila Arboretum

Jos tästä ei saa inspistä metsäpuutarhaan tai pihan ja metsän yhdistämiseen niin ei mistään. Pihaa ei ole aina pakko aidata irti ympäristöstä ja lanata nurmikentäksi ja perennapenkiksi vaan kyllä meilläkin viihtyy kasvit jotka näyttävät kauniilta ja jopa kukkivat keskellä mäntymetsää. Ilokseni näin myös Suomen kaunein piha – ohjelmassa muutaman pihan jossa oli todella taidokkaasti yhdistetty talo ympäristöönsä niin että laitetun nurmipihan ja luonnontilaisen metsän yhdistyminen toisiinsa oli kuin täydellisesti onnistunut liukuvärjäys, saumaton. Tavoitteeni on päästä samaan mutta polku on vasta alussa ja taidot vielä lapsenkengissä.

Samoin kuin sisällä sisustus on mielestäni parhaimmillaan kun se on talon arkkitehtuuriin ja fiilikseen sopiva, myös ulkona ympäristön huomioinen pihasuunnittelussa tuo minusta parhaimman lopputuloksen. Monesti näkee pihoja jotka on eristetty ja tehty täysin poikkeavaksi kuin ympäristö tai niin että talo ja piha ovat vallan eri paria. Kuten jo aiemmin todettu, lähden itse etsimään sellaisia ratkaisuja joissa yhdistyy ne kasvit jotka miellyttävät minua ulkonäöllisesti mutta joiden valinnassa ehdottomasti otetaan huomioon ympäristö mihin ne tulevat. En nyt tiedä näyttääkö meidän talo siltä että sen pihassa kuuluu kasvaa rhodoja mutta mielestäni talomme kattojen monitasoisuus sekä seinien rimoitukset sopivat rhodojen ja Atsaleojen muotokieleen ja toisaalta talo ja rakennelmat pikkuhiljaa liukuu laittamattoman pihan mäntymetsään ja jäkälien peittämiin kallioihin.

Tällä kertaa kuvia on enemmän Atsaleoista kuin rodoista sillä rhodokuvia on blogissa nähty jo aika paljon. Mustilan puupuisto on valtava mutta siellä voi viettää koko päivän ja grillata kahvilalla vaikka omat makkarat evääksi jos päivän keitto ei ole mieleinen (tsiigaa aukiolot/maksut netistä). Paras kukinta on jo ollut ja on nyt, sen jälkeenkin puistossa näkee mm. puita mitä ei näe muualla ja lapset varmasti kokevat jännittäviksi pienet polut joita kattavat valtavat rodot. Ja jos ei pihahommat kiinnostaa niin voihan täällä aina kuvata vaikka sisustustaulut. Kukkien ystävien paras aika mennä puistoon on kesäkuun alku. Jep, suosittelen.

Keskellä metsää.

Sipoo -Turku - Pori - Tampere - Savonlinna - Sipoo, ihan tosta vaan.

Viimeisellä lomaviikolla päätettiin ex-tempore nostaa kytkintä ja tehdä pieni reissu lännessä. Varasimme hotelliyöt Turusta sekä Tampereelta ja lähdimme tiistaina ajamaan kohti Turkua. Mies vei lapset Caribiaan joka saa aina ylistystä koko porukalta ja minä sillä välin kävin kiertämässä vähän kauppoja Turun keskustassa. Teinkin todellä hyviä ale-löytöjä niin omille nappuloille kuin kummitytöllekin ja nappasinpa itsellenikin ensimmäiset "en edes tiedä miksikä niitä kapeita strech-farkkuja kutsutaan".

Turussa olimme yötä taas Radisson Blu Marina Palacessa ja joka kerta jaksan ilahtua siitä että aamiaisella kahvi tarjoillaa pöytään. Se on sellainen pieni iso juttu joka tekee sen eron. Hotellissa ei ole uima-allasta mutta tavallisetkin huoneet ovat viihtyisät ja maisemat joelle päinkiva lisä.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Poria, määränpäänä tietty Yyteri. Matka kestää pari tuntia ja haimme Porin Sokkarilta vielä eväät mukaan rannalle. Etenkin siinä kohtaa rantaa mihin katettu polku tulee, oli aika paljon porukkaa mutta me kävelimme ja kävelimme ja kävelimme rannalle Jiin kätevää oikoreittiä ja pääsimme suoraan kohtaan missä oli hieman väljempää. Lämmin merituuli ja matala mutta kirkas vesi takasi lasten sekä meidän aikuisten maksimaalisen viihtyvyyden rannalla. Ranta on niin matala ja pohja on silkkisen pehmeä pienirakeisen hiekan johdosta että itsekin heittelin frisbeetä yli tunnin vedessä vaikka edes simmareita en jaksanut vetää päälle. Mietimme jo ensi kesäksi taas reissua Yyteriin.

Emme ehtineet Tanjan kanssa nähdä Turussa mutta kun hän kirjoitti että ovat menossa torstaina Lintsille niin minäpä sanoin että etteköhän tule mielummin Särkänniemeen missä me ollaan samana päivänä. Niinpä me lähdimme keskiviikko iltana ajamaan Yyteristä Tampereelle ja seuraavana aamuna oli treffit Särkkiksessä kavereiden kanssa. Vaikka lapset näkevät toisiaan aika harvoin, löytyy yhteinen juoni nopeasti ja tälläisellä porukalla myös löytyy jokaiselle kaveri laitetteisiin vaikka kaikki eivät halua tai pääse kaikkiin. Ensimmäistä kertaa 12 vuoteen mieheni ei ottanut itselleen ranneketta huvipuistossa. Lapset pääsivät lähes kaikkiin laitteisiin jonottamatta koska porukkaa puistossa oli niin vähän. Ja vaikka laitteet suljettiin hetkeksi kesken päivän ukkosen takia, ei se menoa hidastanut vaan ainoastaan viilensi hieman ilmaa toivotunlaisesti. Isolla porukalla on aina mukavaa ja leppoista, toivottavasti voidaan ottaa uusinta ensi vuonna.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lähteä Särkänniemestä kotiin mutta kuten meille usein käy, suunnitelma muuttui lennossa. Äidilläni murtui Savonlinnassa nikama selästä ja ainoa tapa saada hänet ja toinen auto kotiin, oli ajaa Savonlinnaan. Eli torstaina alkuillasta auton nokka Särkänniemestä mäkisen kautta kohti Savonlinnaa ja niin meidän Länsi-Suomen reissu sai jatkoa Keski-Suomella ja Itä-Suomella. Keskiyön tiimoilla saavuimme Savonlinnaan ja perjantai-aamuna lähdimme koko porukka kahdella autolla kotia päin.

Olihan reissu ja tulihan heitettyä, 4 päivää ja 4 kaupunkia. Yllättävän rennosti onnistuu kahden lapsen kanssa reissaaminen tälläisellä aikataululla ja vain yhden yön yöpymisillä. Meillä oli aika minimisti vaatteita mukana = 1 laukkua ja lisäksi vain kylmälaukkureppu mihin laitettiin eväät ranta- ja särkkispäivinä. Lapsia viihdytti ajomatkoilla puhelimet ja toki me edelleen kerätään pisteistä eläimistä ja keltaisista autoista. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan ensi viikkoon, huomenna alkaa työt ja tiistaina kouluT!

Mustila ja Alppiruusu suunnitelmat puutarhassa

Viime sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä ja Mustilaa (täällä taustasta). Laukussa oli pakkasessa yöpyneet puolen litran vesipullot ja massuissa tukeva pekoni-muna aamiainen. Päivästä oli tulossa kuuma ja jo 11 aikaan auton mittari huiteli kolmessakympissä. En kellottanut mutta nopeastihan tuonne ajeli koska liikennettä oli vähän ja tiet hyvät. Perillä lastenpäivä-tapahtuman takia oli parkkiksella paikan näyttäjät ja meiän lapset kirmasivat heti autosta katsomaan Viinituvan vieressa hengaillutta hevosta.

Lähdimme Taimitarhalta eteenpäin kävellen ja treffasimme ystävät lähempänä itse puistoaluetta, josta luontopolku alkoi. Koska porukka oli iso ja lapsiakin mukana kymmen vuoden ikäskaalalla oli meininki mukavan kaoottistä ja koska aivokapasiteetistä puolet hoiti jäähdytystä niin päivästä jäi varsin pinnallinen mutta mukava tunnelma. Luontopolun varrella oli niin paljon asiaa ja koettavaa että sikäli kun tapahtuma järjestetään uudelleen ensi vuonna, tulemma kyllä ehdottomasti paikalle. Lapset saivat tunnnistaa hirven papanoita, kuulivat ampiaisista, keräsivät tammenterhoja, istuivat kirkossa ja geokätköilivät, eikä siinä edes kaikki. Makkaroiden syönnin jälkeen punaposkiset lapset lähtivät uimaan ja me naisväki lähdettiin takaisin Taimitarhalle.

Puutarhanhoito ei todellakaan ole vahvuusalueillani vaikka viimeisten kuukausien aikana olenkin yrittänyt paneutua asiaan. Koska pääpuutarhuriltani, eli äidiltäni, murtui käsi ja meillä on ollut kevyttä vaakalentoa jo yli kuukausi, on piha saanut rehottaa ihan omiaan ja etenkin voikukat ovat vallanneet niin laatoitukset kuin nurmikotkin. Tavoitteena onkin yksinkertaistaan pihan kasvustoa niin, että se on mahdollisimman helppohoitoinen ja varsinaisia kukkapenkkejä olisi vähän. Kukkivien pensaiden, joita ei tarvitse leikata, lisääminen ja lajien karsiminen on päätavoitteeni. Meidän piha on suuntaan pohjoinen, etelä ja länsi joten suunnittelussa pitää huomioida erityisesti lähes auringoton pohjoispuoli.

Jo aiemmin kerroin rakkaudestani rodoihin. Ne viehättävät minua epäpohjoismaalaisella muotokielellään sekä pyyteettömällä kauneudellaan. Ne ovat kauniita ympäri vuoden ja kerran vuodessa puhkeavat upeaan kukkaloistoon, what's not to love! Sittemmin rhodoihin tutustuttuani, sain tietää että hyvin Suomessa pärjäävät lajikkeet on myös kehitetty Suomessa ja mikä puutarhansa haluaa pitää hengissä, ovat nämä niitä lajeja joita kannattaa suosia. Näitä lajikkeita on kehittänyt Tigerstedtin suku ja sain kuulla Mustilassa itse Peter Tigerstedtilta mm. kauniin "Lemone"- värin jalostuksesta. Meidän pihalta löytyy jo Cunningham's White alppiruusuja kaksi kappaletta sekä Catawbiense Grandiflorum, eli puistoalppiruusuja niin ikään kaksi kappaletta. Näiden seuraksi olemme saaneet eri ystäviltämme yhteensä kahdeksan alppiruusun tainta jotka kaikki istutetaan pihalle ja merkitään keneltä ne ovat. Varjoiselle etupihalle päädyimme myös istuttamaan alppiruusuja ja Mustilassa kävimme asiantuntijan kanssa läpi mitkä lajikkeet sopisivat paikkaan sekä ovat visuaalisesti mielekkäitä. Haluaisin pihalle myös Magnolian sekä jonkun hedelmäpuun mutta asia kerrallaan.

'Lemonade'

Atsalea

Alppiruusuja ei voi vain tökätä puutarhaan vaan ne tarvitsevat hapanta ja havukasveille soveltuvaa multaa, sillä kalkittu puutarhamulta kiduttaa alppiruusut hengiltä hitaasti mutta varmasti. Kun me saadaan leirikoulut ja päättäjäiset klaarattua, hakee mieheni pari kuormallista sopivaa multaa ja pääsemme viimein istutuspuuhiin. Samalla haemme Mustilasta suunnitelman mukaan kuusi uutta alppiruusua etupihalle ja tarvittavat maanpeittokasvit jotta juuristo pysyy kosteana. Varsinaisia kausikukkia ei ole tarkoitus hankkia, muutamaa valkoista pelargoniaa lukuunottamatta.

Mustilassa yllätyin siitä miten iso ero tälläisellä yksityisella taimitarhalla ja ketjujen viherpihoilla tai esimerkiksi Plantagenilla on. Pyörin viimeksi täysin eksyneenä Honkkarin taimipihalla tietämättä yhtään missä on mitäkin ja mitä edes pitäisi etsiä. Mustilassa on ehkä määrällisesti vähemmän (tai sitten ne ovat vain organisoidummin) taimia mutta niissä on laput miltä ne näyttävät "isoina" ja lapuissa lukee tärkeimmät tiedot kasvista, tälläinen puutarhapuupää todellakin arvostaa! Vaikka minulla ei olisi ollut apua, olisin varmasti päässyt yksinkin pitkälle kasvivalinnoissa tälläisessä käyttäjäystävällisessä puutarhamyymäläsä. Lastenpäivä härdellistä huolimatta paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa ja paikat oli järjestyksessä, jota arvostan yhtä paljon taimipihalla kuin vaatekaupassakin. Valitettavasti iltapäivällä aivot olivat jo sulaneet enkä tajunnut ottaa yhtään kuvaa ulkoota taimipihasta mutta yritänpä muistaa seuraavalla kerralla. Samalla selviää mitä lajikkeita etupihalle tulee!

Pellinki - Pellinge

Olen tannut kertoa miten täpinöissäni olen ollut kun olen saanu viettää yhä enenemässä määrin aikaa lapsuuden maisemissa. Olen lapsuuteni kesät viettänyt puoliksi Savoninnassa ja puoliksi Porvoossa ja en niinkään Porvoon kaupungissa vaan lähempänä Pellinkiä. Kun minä olin pieni, ei näillä pienillä teillä ollut edes nimiä ja itseasiassa Porvoosta Tirmooseen johtava tie ei ollut edes kestopäällystetty. Siinä on yksi ja toinenkin kerta istuttu Papan auton etupenkillä suu täynnä HubbaBubbaa ja sorakuoppien kohdalla toivottu että purkat pysyy suussa. Jo aika nuorena saimme pyöräillä Tirmooseen hakemaan jätskit (Lipsi, Pommac tai mac tietty!) kaupasta ja Pellingin lossin ohi matka taittui vesitse aina saareen mennessä. Ja muuten joka kerta piti tiirata että missä kohtaa se vaijeri menee…  Lapsuuden kesä tiivistyy täydellisesti meren sekä veneilyn tuoksuihin, heinäsirkkoihin ja viilentävään merituuleen. Se veden suhina veneillessä, on yksi rauhoittavimpia ääniä mitä tiedän.

Teini-iässä landelle ei aina ”kerennyt” enää niin usein ja pikkuhiljaa veneilykerratkin vähenivät vähenemistään. Osaksi tästä syystä olen varmasti aina pitänyt rannan lähellä asumista tärkeänä ja lasten kanssa ollaan totuttu ulkoilemaan siellä missä vettä on. Minulla on edelleen haaveissa oma vene mutta koska rakas mieheni on enemmän mallia maakrapu, täytyy tätä veneasiaa vielä hieman ajan kanssa työstää. Meidän Jiihän on vallan kiinnostunut märemmistä ympäristöistä, äitiinsä tullut siis.

No sillä välin me viihdytään rannoillakin. Olen innokkaana odottanut Pellingin kesätorikauden avausta ja tänä vuonna se taisi olla poikkeuksellisen aikaisin. Mekin lähdimme lauantaina, tosin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä, Pellinkiin ja lapset pääsivät ensimmäistä kertaa lossiin sekä sinne, missä tarinan mukaan äiti kerran penskana tippui veneen ja bensalaiturin väliin kaikkine vaatteineen. Torimyyjiä ei ainakaan enää siinä vaiheessa ollut kuin me pääsimme paikalle, mutta lapset olivat enemmän kuin menossa uimaan. Mantereen puolella lämpötila hipoi kolmeakymmentä mutta Pellingissä oli täydelliset noin arviolta 23 astetta. Ranta on tosi matala ja vieressä oleva Benitas Café varmistaa että pysyy eväissä vaikka ei niitä mukana olisikaan. Kesällä varmasti tullaan käymään Pellingissä ja Tirmoon kaupan jätskialtaalla vielä useammin.

Minulta on myös kyselty viime kevään Floridan matkalta hankituista kesävaatteista. En saa mitään järkeviä kuvia niistä kuin lasten päällä, eli täällä niitä pikkuhiljaa pitkin kesää bongailee. Reissulta hankittiin suurimmaksi osaksi Tommyn, RL:n, JCrew:n, ja Gapin vaatteita. Myös mm. Gymboreeta ja Old Navya tarttui mukaan eli aika perus jenkkimerkkejä. Kuvissa Jiillä onkin reissusta tuodut Gapin shortsit ja RL:n t-paita mutta bellan mekko on tilattu keväällä Pom de Luxilta. (Gapin koko 13/XXL  ja RL:n koko L/14-16 sopiva 160 senttiselle Jiille ja 130 senttinen tyttö on siirtynyt PdL:n kokoon 140)

Yllätyksekseni mieheni on pikkuhiljaa tykästynyt rennompiinkin kesäkenkiin ja hän osti Floridan reissusta keltaiset(!) crocsin tennarit. Nyt Pellinkiin lähdettäesä kävi ilmi että hän oli myös bongannut jostain Suomesta harmaat samanmoisetm olin todella yllättynyt. Mehän saimme joku vuosi sitten crocsilta valita kengät jokaiselle ja silloin meille kaikille muille tuli korkeavartiset tenskut ja tykättiin tosi paljon niistä mutta mieheni ei ole ollut ihan yhtä "tennarityyppi". bellahan ei juuri muita kenkiä käytä kuin Sketchers:jä ja reissusta ostettiin kasa merkin tennarrimalleja ja täydennyksiä tehdään Tallinnasta, josta merkin liike löytyy kahdesta kauppakeskuksesta. Nyt harmittavasti kävi ilmi ettei vilkkuvia lipilapeja ole kummassakaan Tallinnan liikkeessä, tai ei ainakaan ollut vielä. Mustat jotka mahtuu nippanappa, ostettiin jenkeistä viime keväänä ja tytöllä kävi kyllä onnekkaasti kun porukat tämän keväisellä Floridan reissullaan hakivat seuraavan koon lipilapit tuliaiseksi. Itse käytän edelleen Sanük:in lipilapeja ja kyllä kätsyimmät pihakengät taitaa olla crocsin bandit jotka välillä eksyvät lasten jalkaan muuallekin.

Tälläisiä kesätunnelmia nyt sateen ja harmauden keskelle. Me vietetään kotona sairaspäivää ja toivotaan kovasti että molemmat lapset ovat tervehtyneet lauantaiksi kun on päättäjäispäivä ja mekin suuntaamme ylioppilasjuhliin. Nyt onkin hyvä hetki hoitaa kodin siivoukset valmiiksi ennen parempia säitä, että pääsee sitten nauttimaan ulkoilmasta. HAVE A NICE DAY!

Aika kiva loma!

Tämä loma oli niin paikallaan. Vaikka lista tehtävistä asioista on pitkä, olen onnistunut tekemään ja chillaamaan samaan aikaan. Meillä on poikkeuksellisesti ollut vain yksi lapsi kerrallaan kotona joka on tarkoittanut laatuaikaa lapselle ja pienempää käskytystä meille vanhemmille. Eilen miehen mennessä Somerolle vaihtamaan lasta, tuli kummityttöni äiteineen kylään ja me vietettiin rauhallista tyttöjen päivää. Skipattiin suoraan ruoanlaitot ja päätettiin lähteä lähipuistoon ja kyllä ne on pienellä pienet ilot: ensimmäistä kertaa ilman tumppuja ulkona = mieletön sormituntuma kiviin ja hiekkaan! Samalla tuli juteltua pitkästä aikaa lastenvaatteista ja kuulin että Po.Pin uudet kankaat ovat ilmeisesti olleet nyt aika lailla heikompia kuin ennen. Itse en tänä vuonna ostanut kevätmallistosta mitään koska en pitänyt leikkauksista ja totta puhuen olin hieman pettynyt uudistuksiin kokonaisuudessaan. Nyt vaikuttaa siltä että oli onnistunut päätös koska kuulemma moni on kiikuttanut rikki menneet vaatteet takaisin kauppaan. Toivottavasti merkki ottaa takaisin vanhat materiaalit ja saadaan kestävää ja klassista popia taas meidänkin kaappiin.

Ensimmäisiä kertoa on mahtunut muitakin tähän pitkään viikonloppuun: bella sai viimein erittäin kauan ja hartaasti odotetun oman puhelimen. Nyt kun tyttö on saanut paljon kavereita ja pystyy itse käymään kyläilemassä sekä ulkoilemassa, on puhelittomuus osottautunut hieman haasteelliseksi. Päätimmekin että tyttö saa minun vanhan puhelimen nyt, jo ennen koulun alkua, että yhteydenpito onnistuu paremmin meihin sekä ystäviin -jotka ovat tähän asti soittaneet meidän vanhempien kännyköihin ja tiedustelleet tyttöä. Tyttö on myös ahkera valokuvaaja ja tänään Korkeasaaren reissulla puhelin oli ahkerassa käytössä kamerana.

Ja ei ne ekat kerrat tähän loppuneet. Ensimmäistä kertaa ikinä olen nyt jonottanut Korkeasaareen. Olen käynyt siellä varmasti syntymästä lähtien ja monena kesänä jopa 2-3 kertaa mutta ikinä sinne ei ole ennen tarvinnut jonottaa. Aurinkoinen pääsiäissää teki tehtävänsä ja sen jälkeen kun saimme auton parkkiin (joka onnistui vasta tokalla kierroksella) jonotimme kassalle. Onneksi jono liikkui todella nopeasti alkusäikähdyksestä huolimatta. Jos joku on huomenna menossa niin suosittelen julkisia (hiekkaparkkis ei ilmeisesti ole vielä käytössä) sekä tähtäämistä lippuluukulle jo heti aukeamisaikaan. Vesibussithan aloittavat liikennöinnin vasta vappuna, joka tuli sekin tarkistettua kun meinasimme lennosta vaihtaa lähestymistapaa.

Vielä yksi lomapäivä jäljellä,

aurinkoista maanantaita !