Rakkaudesta jälkipolven harrastamiseen

Kirjoitin taas pöytälaatikkoon sellaisen kantaa ottavamman harrastuspostauksen. Se keskittyi ehkä enemmän ihmettelemään meidän aikuisten käytöstä kuin hekumoimaan lasten ja nuorison harrastamista. Jätetään se sinne pöytälaatikkoon ja mietitään mielummin, mitä kilpaharrastus on tuonut meidän perheeseen viimeisen kolmen vuoden aikana.

Nuoriso edelleen luistelee, J lätkää ja bella muodostelmaa. Ja minusta se on ihanaa. Harrastamisen hyviä puolia on lukuisia ja vastakohtana on sitten niitä ei niin ihania puolia. Niistä mainittakoon satunnaiset loukkaantumiset tai rasitusvammat … ja vanhempien kutistuva oma aika ja aamuheräämiset. Onneksi loukkaantumisia on ollut vähän, rasitusvammoja siedettävissä määrin, omaa aikaa ei nimeksikään ja herään nykyisin ilman kelloakin kuuden aikaan, eli ei paljoa haittaa aamutreenitkään.

Olemme myös saaneet seurata vieressä, kuina teini-ikäisten mielenkiinto harrastamiseen ehtyy. Ei niinkään Jiin suhteen vaan niin, että joukkueen pitäminen kasassa tuossa ikäluokassa tuottaa selkeästi seuralle vaikeuksia. Onneksi joukkue kuitenkin löytyy ja sieltä löytyy toistaiskesi myös riittävästi motivoituneita pelaajia. Olen myös suunnattoman iloinen siitä, että J käy treeneissä ja elämäntavat ovat ainakin meidän vanhempien silmään vähintäänkin kunnolliset. Tänä vuonna kundille tulee 17 vuotta täyteen, eli ihan pienestä miehestä ei tässä kohtaa enää ole kyse. Kun minä aloitin bloggaamiseen, oli tilanne vallan eri.

bellan luistelu-harrastushan lähti viattomasti luistelukoulusta. Mietin joskus, että olisinko vienyt hänet kuusivuotiaana luistelukouluun, jos olisin tiennyt, että muutama vuosi myöhemmin olemme tässä. Leikkimielisesti sanoisin, että no en hitossa mutta oikeasti, olisin. Hän ei ole ainoastaan oppinut luistelemaan mutta saanut myös uusia ystäviä. Jo valmiiksi erittäin oma-aloitteinen ja itsenäinen pikkutyttö, on muuttunut vaativaksi ja oman arvonsa tuntemaksi nuoruusikää aloittavaksi päättäväiseksi neidiksi. Luistelun kurinalaisuus sekä onnistumiset ja pettymykset ovat varmasti antaneet osansa luonteeseen ja kenties siksi, tyttö huolehtii erinomaisesti mm. koulustaan eikä korviini ole kantautunut juurikaan esimerkiksi erimielisyyksiä kavereiden kanssa. Toistaiseksi tyytyväisyyttä tuntien ja teini-ikää kauhulla odottaen.

Allekirjoittanut on itse ollut nyt tämän kauden bellan joukkueen jojona. Uusi aluevaltaus sekin ja aika on mennyt nopeasti. Meitä on jojo-tiimissä useampi henkilö jonka ansiosta työkuorma ei ole ollut kohtuuton vaan jokainen on kantanut kortensa kekoon. Valitettavasti kun olet toisen harrastuksessa enemmän mukana, tarkoittaa se sitä, että toisen harrastus jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Katsonkin ensi kauden alussa mitkä tehtävät istuvat omaan aikatauluihin, sillä nyt jo kolme vuotta on menty bellan luistelun toimihenkilötehtävien ehdoilla. Tällä kaudella jää taakse myös minorisarja ja bellan joukkue jatkaa lähes nykyisessä koonpanossa noviiseihin kaudelle 2018-2019.

Vaihtaisinko päivääkään pois? En vaihtaisi. Toivon, että niin bella kun Jiikin muistavat miksi aloittivat harrastamisen ja jatkavat luistelua mahdollisimman pitkään. Ei välttämättä kilpaillen mutta edes vapaa-ajalla arkea tasapainottamassa. Ja luulen, että nyt olisi jo aika kalenteroida äidillekin aikaa omaan harrastukseen, taidankin laittaa keväällä kyselyä paikalliseen tennisseuraan.

Hetki vielä.

Yritin keksitä tähän jotain tähdellistä sanottavaa. Öh. Ei irtoa mitään. Me tehdään töitä ja eletään kotia johon kuuluu kaksi kilpaharrastajaa. Se tuntuu nyt rytmittävän elämää. Ja elämä on tässä ja nyt, ihana k a m a l a klisee mutta nyt niin ajankohtainen. En tunne itseäni neljäkymppiseksi mutta kohta olen jo 40+1. Esikoinen täyttäisi tänä vuonna 18 vuotta, J täyttää 17. On tässä toki elettykin, ei se aika ole minnekään kadonnut. Joskus mietin, millon minusta tuntuu siltä, miten koin oman äitini ollessani bellan ikäinen, kasvankohan ikinä niin aikuiseksi. Soitan edelleen äidille ja pyydän neuvoja, äiti tietää kaiken. Kuten jo todettu, talvi on ollut karsea ja nyt kun on kaunista  ja valoisaa, on ulkona kylmä kuin Siperiassa. En todellakaan valita vaan voimaannun auringosta sohvalla neuloen ja taimien alkuja  kastellen. Odottaen, että kevät herättää kaiken eloon ja meidän arki muuttuu vuorovaikutteisemmaksi luonnon kanssa, ystävien ja sukulaisten kanssa. Nyt vielä muutama kuukausi talviunta ja sitten alkaa taas uusi kasvukausi.

Ihanaa viikonloppua tai alkuviikkoa!

Siemenestä se lähtee - esikasvatuskinkereet ovat alkaneet.

Siemenet saatu Mustilasta.

Tämä talvi on ollut epäilemättä eniten pitkä ja pimeä. Vettä on satanut lähes tauotta ja onkohan jonkunlainen ennätys, että vasta helmikuussa tuli pysyvät lumet pihalle. Harrastesormet ovat jo syyhynneet pitkään, sillä minkäänlaista talviulkoilua tai muuta aktiviteettia ei tämä kausi ole mahdollistanut. Viime vuosista viisastuneena, olinkin jo tammikuussa kärppänä puutarhahommien suhteen. Aion yrittää esikasvattaa tänä vuonna tuttuja lajeja sekä muutamia uusiakin. Harmittavasti minulta edelleen puuttuu mm. ketoneilikan siemenet, joita ei tunnu löytyvän mistään. Sain Mustilasta kuitenkin paljon muita erilaisia siemeniä, osa hyötykasveja mutta mahtuipa mukaan kauneuttakin, mm. keijunmekko.

Jaoin siemenet kolmeen ryhmään: helmikuu, maalis-huhtikuu sekä suorakylvöt. Helmikuun ekana viikonloppuna kylvin orvokit, malabarinpinaatin, chilit, salaattibasilikan, minut sekä pensas- ja amppelitomaatit. Minulla on kolme kasvaria Ikeasta ja olen todennut ne erinomaisiksi jo muutaman vuoden ajan. Kasvihuoneilmasto liene kasveille muutenkin hyvä ja meillä kyllä kisut syö taimet ilman barrikadeja, kuten kävi keittiön pöydällä kasvatuksessa olelleelle krassille -huomatkaa mennyt aikamuoto. Olen alusta asti kuitenkin pähkäillyt Ikean kasvareiden kanssa alusta-ongelmaa. Kasvareissa ole mitään muovikaukaloa, joka suojaisia metalliosia taimiruukuista läpi holahtavalle vedelle. Olenkin muutaman vuoden ajan kokeillut vaikka mitä viritelmää jotta kasvarit pysyisivät nättinä ja käyttökelpoisena.

Nyt ratkaisin ongelman ostamalla Honkkarista 18 cm läpimitalla olevia Orthexin alusalautasia kaksi per kasvari. Aluslautasille olen laittanut turvebriketit ja jokaiseen brikettiin kasvista riippuen 1-2 siementä. Turvebriketit ovat Nelsonin ja edullisimmat löysin yllätäen Bauhausista. Tämä on kyllä siistein ja vaivattomin tapa aloittaa taimikasvatus. Ei tarvitse sotkea vielä tässä vaiheessa sisällä mullalla ja koko homman aloittaminen on todella helppoa ja nopeaa. Vaihdoin lopulta myös nimilaput puisiin pyykkipoikiin, sillä kastuessaan puutikku menee lukukelpottomaksi. Eri kasvien briketit on eroteltu muovitastakusta leikatulla suikaleella.

Vein aluksi kasvit meidän saunaosastolle, jossa on lattialämmitys aika kovalla ja osa taimista iti jo kolmessa päivässä. Sitä mukaan olen nostanut taimet keittiöön kun ovat itäneet. Koska taimet lähtivät kasvamaan paljon nopeammin kuin olin odottanut, ostin Puuilosta vielä kasvilampun. Päivät ovat vielä niin lyhyitä että taimista tulee muuten varmasti aika hujoppeja mutta kitukasvuisia, jos lisävaloa ei ole saatavilla.

Tällä hetkellä tomaatintaimet ovat kamalan pitkiä ja olen tukenut niitä hammastikuilla. heti kun niihin tulee toinen lehtipari, istutan ne syvemmälle taimiruukkuihin multaan. Luulen, että tässä kohtaa niitä pitää alkaa myös kevyesti lannoittamaan mutta pitää vielä tutkia asiaa, tämä on tällaista opettelemista vielä.

Poikkeuksellisia esineitä menneisyydestä

Tuijotan tätä valkoista ruutua ja ...niin mitä. Tuntuu olevan nyt sanat vähissä ja päässä yhtä avaraa kun meillä kotona. Minun piti kirjoittaa yksityiskohdista, koriste-esineistä ja kaikesta muusta siitä romppeesta, josta saa niin kauniita sisustuskuvia blogiin, instaan ja vaikka sinne faceen. Mutta jotenkin kaikki tuntuu itsensä selittelyltä Meillä ei ole ikinä kotona ollut kirjahyllyä ja siellä yleensä viihtyviä koriste-esineitä. Oli minullakin tietenkin teinänä se posliinikissakausi, kun laitoin oman huoneen hyllylle Studiolasista ostettuja lasijoutsenia ja ne posliinikissat. Mutta kaikessa rehellisyydessä, ei sitäkään kestänyt kovin kauaa. Ehkä minut on syntymästä asti ehdollistettu hieman askeettiseen kotiin.

Ehkä meillä siksi ei ole tarvetta kirjahyllylle nytkään. Kirjat luetaan pokkareina ja sen jälkeen ne kierrätetään. Koriste-esineitä meillä ei juurikaan ole. Oikeastaan kaikki esillä oleva on jollain tavalla tarkoituksenmukaista käyttötavaraa tai poikkeuksellisia esineitä menneisyydestä ja elämän varrelta.

Minulla on myös sellainen piirre, ettei minun tarvitse omistaa kaikkea kaunista. Maailmassa on lukuisia kauniita tavaroita, jotka sopisivat meidän kotiin mutta jotenkin minun ei tarvitse niitä silti omistaa. Omistaminen ei jollain tavalla antaisi minulle yhtään sen enempää nautintoa, kuin se, että näen niitä jossain muualla. Minulle ehkä arvostus sekä esineistä fiilistely, on jotenkin enemmän sidoksissa siihen, että niitä kauniita ja tärkeitä esineitä on vähemmän mutta ne ovat merkityksellisempiä tarinansa kautta. Kun kaikki tämä on sanottu, niin pakko silti myöntää, että ei nämä meidän elämän tavarat tässä ole. Haaveita on, mutta myös aikaa niiden toteutumiseen.

Kasvit ovat tainneet salakavalasti vallata kotimme ja ehkäpä ne ovat niitä koriste-esineitä tällä hetkellä. Kuvista ei yleensä näe, miten vihreät tai tällä hetkellä keltaiset, ikkunamme ovat ja pidän siitä, että ulkona näkyvä kasvillisuus jatkuu myös sisälle. Toinen vakio on kissankarvat, jotka veikeästi myodostavat erilaisia lauttoja huonekaluillamme ja villakoiria nurkissa. Että onhan tässä paljon.

Onko meillä sitten tylsää ja kolkkoa?

Minusta ei, vaan tämä on ihan sopivasti.

Älä kasva aikuiseksi.

Mutta kyllä ne kasvaa ja onhan se ihanaa! Bella täytti keväällä kymmenen ja monessa asiassa on vielä ihanaakin ihanampi lapsi mutta vähintään yhtä monesta asiasta huomaa, että henkinen kasvu on ollut vauhdikasta. Harrastuksen ja koulun mimmi on aina hoitanut varsin kypsällä ja oma-aloitteisella otteella mutta nyt jotenkin jutuissakin ollaan monesti jo ihan samojen asioiden äärellä, sellaisten vähän vanhempien tyttöjen aiheissa. Bellan bestis on muutaman vuoden vanhempi, joka varmasti tuo oman lisänsä ja onhan se fakta, että nykyisin lapset kasvavat nopeammin kuin ennen. Hauskaa on, että osa asioista on bellan mielestä vielä ehdottoman nounou tässä vaiheessa ja ihmetteleekin miksi nyt jo sellaisia juttuja sivutaan, vaikka hänen mielestään niiden kuuluisi tulla eteen vasta muutaman vuoden päästä. Niin kypsä, että ymmärtää olevansa vielä lapsi, aivan upea minimimmi.

H Alku

U 2013

O 2014

N 2015

E 2017

Bellan huone on pikkuhiljaa neljän vuoden aikana muuttunut mutta moni asia on pysynyt ennallaan. Sateenkaarijalkalistat ovat olleet yksi huoneen tunnusmaisimmista piirteistä, kuten myös sateenkaarenväriset naruverhot. Muutoin huoneen sisustus on todella perus; on työpöytä sekä sänky ja muutama erilainen löhötuoli nähty vuosien varrella. Nyt bella on jo pidempään penännyt isompaa muutosta huoneeseen. Sänky uusittiin joku aika sitten mutta nyt tehtiin vielä sellainen kokonaisvaltainen päivitys.

Sängyssä bellalla on alla runkopatja jonka päällä on kaksi saman levyistä vaahtomuovipatjaa. Tämä on tytön oma tahtotila ja täytyy myöntää, että vallan toimiva kavereiden kyläillessä, jota tapahtuu lähes joka viikonloppu. Jalkoja sänkyyn bella ei halua. Työpöytä on edelleen sama vanha minun vanha Muurame ja ajaa asiansa oikein hyvin. Verhot ovat vaihtuneet valkoisiin nauruverhoihin ja hyttysverhonakin näitä taidetaan myydä. Isoimmat muutokset on kaksi uutta Muurame lipastoa sekä uusi sohva. Lipastot ovat olleet vilpolassa mutta nyt ne otettiin bellan honeeseen ja yarkoituksena on vielä maalata laatikoiden etulevyt tummaksi. Maalitkin on jo hankittu mutta nyt on niin kosteata, että odottelemme kuivempia kelejä. Laatikkoihin mahtuu paljon tavaraa ja niiden päällä on Kinuscin hyvä asua. Sohva on alakerrasta, sillä tilasin Adean Band sohvaamme uuden isomman kulmaosan. Sohva tekee heti bellan huoneesta vähän isomman tytön huoneen ja onhan tuo mimmi aika haltioissaan uudesta löhöpaikasta. Vaikka etukäteen ajattelin, että huone tulee liian täyteen, niin pelko oli turha sillä huone näyttää nyt jopa avarammalta kuin ennen. Loppusilauksena, teippasin vielä sateenkaarilakalistat piiloon mustalla teipillä. Teippi pysynee siihen asti, kunnes saamme ensi kesänä uusittua listat kokonaan. Bella on halunnut huoneeseen myös turvallisia kynttiläelementtejä, kasveja sekä erilaisia tunnelmavaloja, joten huone on varsin viihtyisä valkoisuudesta huolimatta.

Olohuonepäivitys syksyllä 2017

On kyllä vähän hölmö olo taas "samanlaisia" kuvia laittaa mutta jos nyt jotain eroa edellisiin, niin taitavat olla ainakin huonompi laatuisia kuin viimeksi, sillä en jaksanut ottaa jalustaa kameralle. Aika vähän meillä mikään muuttuu, kun maku on ollut sama jo 40 vuotta ja niin on osa huonekaluistakin. Kestävää kehitystä vai menneisyyteen jämähtämistä, tiedä sitä.

Sohvapöytää olkkarissa ei ole ollut enää pitkään aikaan, sillä perheeni tykkää makoilla matoilla ja se sohvapöytä, jonka "todella haluan", ei ole tullut vielä vastaan. Hyviä vaihtoehtoja on muutamiakin mutta jokaisessa määtää joku asia. Sitä pöytää tuntuu kaipaavan eniten äitini mutta kyllähän se jotenkin olohuonseen rakennetta toisi minunkin mielestäni (tätä en tietenkään sano äidilleni, joka joka kerta pyytää laittamaan vanhan [yök] sohvapöytämme takaisin).

Pientä muutosta tulevaisuus kuitenkin tuo, sillä olen tilannut Vepsäläiseltä uuden osan sohvaan. Kun tilasin nykyisen sohvamme, oli koko olkkari aivan eri järjestyksessä. Sohva tilattiinkin ajatellen, että se tulee ikkunan eteen mutta palojen koossa otettiin huomioon, että muutoksiakin voi tulla. Aiemmin olkkarimme on näyttäkin mm. tältä, tältä ja tältä. Nyt kun järjestys on muuttunut ja olemme tottuneet kulmasohvaan, tunsin tarvetta tilata hieman isomman palan nykyisen kulmapalan tilalle. Sohvan pitäisi tulla päivänä minä hyvänsä, joten innolla odottelen.

Jos sisutukseen lasketaan myös kasvit, niin niiltäkin osin pientä runsaantumista on tapahtunut. En tykkää muuten keräillä tai pitää esillä koriste-esineitä, paitsi niitä rakkaimpia saatuja, mutta kesät ulkosalla viihtyvät kasvit tuntuvat täyttävän joka paikan näin syksyn tullen. Hämmästyttävästi olen myös onistunut pitämään nämä ilmanputsarit hengissä ja ehkä sekin saa minut enemmän ja enemmän tekemään heräteostoksia kukkaosastoilla.

Jos tulevaisuutta ajatellaan, niin mietinnässä on tietysti se sohvapöytä. Toinen asia, jota on pakko pikkuhiljaa miettiä on matto tai matot. Ikean Ådumit alkavat näin neljän vuoden jälkeen olla aika ...käytetyt, eikä tämän hintaisia mattoja edes kannata viedä pesulaan. Pesukaan tuskin saa tamppautunutta nukkaa entiselleen ja kahden kaksi metriä kertaa kolme metriä pitkän maton raahaaminen pesulaan on jo homma sinänsä. Olen varovast ehdottanut, josko tähän hankkisi ohuemman villamaton mutta toistaiseksi saan olla aika yksin ajatukseni kanssa.

Harkittuja hankintintapäätöksiä ja aikaa kestäviä valintoja: Artek A910

Olin noin 10-vuotias kun olin kummisetäni luona vierailemassa. Joku pikkuvisualisti minussa jo silloin on asunut, sillä muistan heidän vaalean sohvan sekä Artekin nojatuolit, ja etenkin sen valaisimen. Se taisi olla Artekin A810 joka jostain syystä teki minuun suuren vaikutuksen ja mietin, että tollasen mäkin haluan joskus. En sitten tiedä kumpi on oudompaa, se että 10-vuotias ”haluaa valaisimia” vai se, että sellaisen hankkiminen on kestänyt 30 vuotta. Toisaalta hankinta on nyt tehty seinävalaisimena, sillä A910 :na malli on miellyttänyt minua alusta asti vielä enemmän mutta tähän asti meillä ei ole ollut seinävalaisimille paikkaan. Ja pientähän tuo neljän vuoden odotus on kolmessakymmenessä vuodessa.

Nyt viimein laitoin valaisimet tilaukseen mutta kesälomista johtuen, viivästyi toimitus elokuulle. Pakko myös kehua, miten mukavaa palvelua Nivalan Laatukalusteesta saa, sillä olivat minuun välittömästi yhteydessä kun kuulivat Artekin toimitusten viivästyksestä. Minua odotus ei haitannut, joku kuukausi sinne tänne.

Siinäpä nyt nököttävät ja onhan ne huikeat kerrassaan! Enkä edes saa kuviin taltioitua niiden kauneutta ja etenkin sitä, miten kaunis valo niistä tulee. Meillä on muistaakseni 4000K energiasäästölamput näissä ja valon sävy on yksinkertaisesti vangitseva. #hyvääkannattaaodottaa

Muuten tällä ylätasanteella ei ole varsinaista käyttöä mutta sopii loistavasti pianon säilytykseen ja soittoharjoitteluun. Minun pitäisi etsiä pianon viereen joki pieni pöytä tai muu systeemi, joka peittäisi ruman pistorasian ja jossa voisi pitää nuottikirjoja. Kai se sopiva jokus tulee vastaan ja toistaiseksi siinä onkin miehen entinen yöpöytä. Meillä hieman kiertää nämä kalusteet välillä. 

Irroitettava vesisäiliö ja tuotannosta poistunut vesipannu.

Keittiöremontin yhteydessä uusittiin myös keittiön pienkoneet. Homma ei ollutkaan ihan niin helppo kun aluksi luulin, sillä jokainen kauppa myy kymmeniä eri mallia Moccamasteria lukuisissa eri värissä ja loput keittimet tuntuvat olevankin sitten muutaman kympin muovikrääsää. Mitä Moccamasteriin tulee, niin en ole ikinä ymmärtänyt sen hypetystä. Se on äärimmäisen vaikea pitää puhtaana ja siinä on sitä ja tätä muoviosan nippeliä. Kun kahvinkeitintä myydään ”varaosien hyvällä saatavuudella”, tulee minulle ainakin mieleen etsiä kahvinkeiton johon ei tarvitse varaosia. No se siitä, älkää ristiinnaulitko.

Kriteerit olivat korkealla, sillä edellinen kahvinkeitin Siemensin Porsche ei ollut ainoastaan täydellinen muotoilultaan vaan myös kestävyydeltään erinomainen. Keitin taisi olla nyt 15 vuotta vanha, kun olisi joku tiiviste jostain pitänyt uusia mutta päädyinkin vaihtamaan keittimen kokonaan, saman sarjan leivanpaahtimen sanottuaan sopimuksensa irti. Noin puolen vuoden ajan olin googletellut enemmän tai vähemmän vedenkeittimiä, leivänpaahtimia sekä kahvinkeittimiä ja jokainen reissu internetin intensiivisessä maailmassa päättyi ärtymykseen valikoiman monologisuudesta. Kunnes, eräs ilta tärppäsi jostain ulkomaalaiselta sivulta, jonka jälkeen paikallistin Gigantin sivuilta WMF –merkkiset kodin pienkoneet. Teoriatutustumisen jälkeen, lähdin intoa puhkuen Gigantiin hipelöimään tuotetta, vain pettyäkseni koska ”tämä ei kuulu myymälävalikoimaan mutta voitte tilata tuotteen netistä” . Gigantista muristen poistuessani, homma alkoi saada eeppisen käänteen kun internetti paljasti, että Stockmannin myy samaa merkkiä ja just vielä kantiksessa, eikä! Suuntasimme Jumbon Stockalle, jossa ei tietenkään ollut keitintä ostettavissa vaan ainoastaan esittelykappale (silti, Stocka 1 – Giganti 0) mutta ystävällinen myyjä sai varattua meille Itiksestä keittimen sekä paahtimen. (Mikä siinä muuten on, että nykyisin Stockkalla ei ole enää kantistuotteita hyllyssä…)

Kriteereihin palatakseni, halusin että kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat väriltään mattamusta tai teräs. Eikä mitään maalattua muovia vaan metallia. Mahdollisimman vähän irrotettavia osia ja ehdottomasti irrotettava vesisäiliö. Siis I R R O T E T T A V A V E S I S Ä I L I Ö, jolloin saan kraanasta suoraan täytettyä säiliön eikä tarvita mitään erillisiä kannuja. Edellinen kahvinkeittimemme oli termarimallinen ja nyt mietin samaa mutta lopulta priorisoin isomman tilavuuden. WMF Lonosta löytyi nämä kaikki ja nyt useamman kuukauden keitintä käytettyäni en voisi olla enempää tyytyväinen. Helppo käyttää, helppo putsata eikä vie paljoa tilaa… plussana oudoin käyttöohje jonka olen ikinä lukenut.

Leivänpaahdin otettiin samasta tuoteperheestä ja siinä on kenties liikaa ominaisuuksia meille, mutta sinne mahtuu hyvin leivät ja on pieni kooltaan. Ei siitä sen enempää mutta vedenkeittimestä onkin enemmän tarinaa.

Koska induktioliesi on yhtä nopea, ellei jopa nopeampi kuin vedenkeitin, oli selvää, että luovumme keittiöremontin yhteydessä vedenkeittimestämme. Kuukausia meni vesipannuakin etsiskellessä ja mieheni nauroi, että eihän sellaisia ole käytetty vuosikymmeniin. Jossain vaiheessa olin niin epätoivoinen, että harkitsin jopa turkkilaisen kahvipannun ostamista vedenkeittoon. Ja siis onhan niitä pannuja, mutta kun just siihen omaan silmään sopivaa ei sattunut löytymään. Syvimmän epätoivon hetkenä mieleeni juolahti ystäväni, joka oli hiljattain rakennuttanut, varustanut ja sisustanut. Kysyinkin häneltä, että miten se vesi kiehuu siellä Espoossa. Eikä juurikaan yllättynyt, että niin ikään hän oli päätynyt samaan ratkaisuun ja nykyisin vesi todellakin kiehuu liedellä vesipannussa vedenkeittimen sijaan. Vesipannuina löytyi kuulema Alessi, -”joo se ei käy” sekä Hackmann Flirt.. mutta sitä ei ole valmistettu moneen vuoteen. Mikä? Löin hakusanan Googleen ja tietty, siinä se mun vesipannu on. Toihan on täydellinen, miksi ihmeessä sen valmistus on lopetettu, niin tyypillistä mun tuuria. Kuulemma jossain FB ryhmissä näitä huhuillaan ja vaihtavat omistajaa mutta koska en ole FB:ssä, käännyin Torin puoleen. Nyt ette ehkä usko, mutta hakusana tuotte Y H D E N tuloksen. Sekin oli Espoossa ja ilmoitus jätetty viikkoa aiemmin. Olin varma että pannu on tietenkin jo mennyt mutta laitoin silti viestin myyjälle. Ja samana iltana mieheni toi pannun Espoosta meille. Ihan tosi. Omassa laatikossaan ja kerran käytetty- ihan tosi. Leijuin varmaan kaksi viikkoa tuuriani ja sitä, että meillä on nyt niin täydellinen vesipannu kun voi ikinä olla.

Muita pienlaitteitamme keittiössä on puhelin ja padi. Padilta katsotaan yleensä reseptejä ja puhelimella soitan äidille kun tarvitsen henkistä tukea ruoanlaittoon tai leivontaan. Padille on muuten lähes täydellinen teline tuo Ikean muovihärpäke, tosin arvostaisin vielä enemmän mustana.

Keittiöpuutarha Urbanero -ruukuissa

Kävin Mustilassa alkukesästä 2017 tekemässä kesäkukkahankintoja ja ajatuksena oli myös perustaa keittiöpuutarha. Tänä vuonna jätin väliin kaikki muut kukka-ja puutarhamyymälät sillä muistissa oli edelleen tuoreena karvaat kokemukset ja huono palvelu. Vaikkakin tunnen Mustilaa pyörittävät ihanat ihmiset, uskon, että myös ”tavallisille asiakkaille” tervetulotoivotus on vähintään yhtä lämmin ja henkilökunta antaa yhtä ystävällisesti asiantuntevaa opastusta ostoksiin. Mustilan puutarha ei ole vain tunnelmallinen vaan myös varsin kattava. Sieltä löytyy kesäkukat peragoniasta orvokkiin, mittava valikoima perennaa, puuta ja pensasta ja myös nyt hankintalistalla olevat keittiöpuutarhaan tarvittavat kasvit. Mustilan avajaispäivänä oli sellainen kuhina ja niin upea sää, että minulta jäi aivan kesken sisävalikoiman selaaminen ja tarkoitus olikin tulla katsastamaan ruukut, amppelit, siemenet ja asusteet ajan kanssa myöhemmin. Poistuimme Mustilasta auto täynnä kesää ja minua jännitti eniten, mikäs muu kuin se keittiöpuutarha. Miten tälläinen tumpelo keittiössä ja puutarhassa osaisi yhdistää ne molemmat.

Onnekseni sain hyvät neuvot sekä Mustilan henkilökunnalta kuin myös Mustilassa vieraileelta Katilta. Siinä se iski mulle ohjeiden lisäksi oliivipuuta kainaloon, sillä keittiöpuutarhan ei pidä olla ainostaan funktionaalinen vaan myös kaunis, selvä!

Meillä on aika iso piha ja lisäksi monessa tasossa. Keittöpuutarhan haasteeksi onkin muodostunut sijainti, sillä en halua ikkunoista katsoa rumaa multaplänttiä välikausien ajan mutta yrttien pitäisi kuitenkin olla niin lähellä, että salaattisipulit ja pinaatit on helposti haettavissa. Urbaneron kangasruukut ovat täydellinen vastaus pulmaan, sillä ne voi sijoittaa lähes minne tahansa ja siirtää kauden jälkeen pois silmistä. Arvuuttelin pitkään, laitanko ruukut terassin oven läheisyyteen mutta lopulta sijoitin ne kuitenkin vähän kauemmaksi ”laiturille”, koska se on vähän tyhjän oloinen. Nyt ruukut myös "sisustavat" sitä osaa pihassamme. Kuten todettu, Katin ja Marin mielestä ruukun pitää myös näyttää kauniilta, niinpä sain käskyn istuttaa sinne oliivipuun ja jotain kukkaa ja oikeassahan nuo naiset olivat.

Kaadoin molempiin ruukkuihin muutaman kymmen senttiä Leca kevytsoraa (joka on huomattavasti halvempaa kuin ruukkusora) ja sen jälkeen kaikki ylijäämätaimimullat ja loput puutarhamultaa. Pienempään Urbaneroon istutin manigoldin siemeniä ja isompaan ruukkuun oliivipuun, laventelin, pari basilikaa, persilian, pillisipulin ja pinaattia. Ripottelin vielä sivuun krassin siemeniä, jotta ruukku näyttäisi vehreältä.

Koska ruukut olivat taivasalla, ei niitä ole juuri tarvinnut kastella. Pinaatti kasvoi kuin rikkaruoho ja krassitkin olivat kukkiessaan jo 50 senttisiä. Pitkin kesää haettiin salaattiin niin pinaattia kuin sipuliakin ja olin koukussa. Koska ruukut ovat korkeita, voisi niihin istuttaa myös porkkanaa tai retiisiä, lähes mitä vain! Olen jo vähän innoissani ensi kesäksi, sillä nyt kun ruukut on kerran kokeiltu, on minulla tietysti kasa uusia ideoita ja parempi käsitys mitä kaikkea ruukkuihin mahtuu. Talven ajan ruukut säilyvät vaikka ulkona ja ruukkuja myy Suomessa siis ainakin Mustilan puutarha.

Vaikka ulkokasvatusaika on ohi, ei kaikkien kasvien tarvitse maatua vaan ruukuista voi siirtää osan kasveista sisälle. Oliivipuun ja laventelin siirsinkin jo joku viikko sitten ruokatilaan. Oliivipuulle ostin ison saviruukun ja molemmat on istutettu kestomultaan. Muistattehan muuten liottaa saviruukut vedessä ennen istutusta, muuten ne imee mullasta kaiken kosteuden. Saa nyt nähdä miten oliivipuu talvehtii sillä se on tunnetusti huono siinä. Aion hankkia vielä kasvivalon, jospa se sitten jaksaisi ensi kesään asti. Onko muuten vinkkejä, kuinka paljon oliivipuuta pitää kastella talvikaudella? Ja ihan oikeita määriä, vaikka millilitroina, kun se "vähän" ja "silloin tällöin" ei sano tälle tumpelolle yhtään mitään.

Banaani on myös muuttanut jo sisätiloihin.

Tomaattisatoa kylmästä kesästä huolimatta