Palmikkopipo, se kaikista helpoin.

Taisin olla ainakin puoli vuotta neulomatta kokonaan ja saattoipa mennä pidempäänkin. En tiedä miksi välillä tulee sellaisia ihan totaalisia stoppeja mutta niitä tulee. Ja jossain vaiheessa aloittamisen vaikeudesta huolimatta, pitää käynnistää kone uudestaan ja sitten taas rullaa. Niin nytkin.

Päätin jo viime vuonna, etten osta lisää lankaa, ennen kun vähintään puolet nykyisistä on neulottu. Aloitin tammikuussa 2018 laatikosta, joka oli täynnä Novitan Isoveljeä. Koska langasta on ennenkin tehty oivia pipopa, päätin tehdä lisää oivia pipoja. Ohje on vanha mutta ehkä hivenen muokattu ja yksinkertaistettu. Peruspalmikkoa tietenkin, sillä siihen ei kyllästy ikinä. Pipoja syntyi jemmalangosta tammikuun aikana yhteensä kymmenen, tosin osaan on tehty tupsut muista langoista. Kolme pipoa on jo matkannut uusiin koteihin ja loput vielä odottavat sitä ”for4ever homea”.

Ohje Oiva-palmikkipipoon
koko noin 8 vuotta - aikuinen

Reilu kerä Isoveljeä tai vastaavaa (100g=130m)
Puikot 4 ja 4,5, sukkapuikot tai jos looppaat niin ainakin 60 cm pyöröpuikko

Luo 84 silmukkaa ja yhdistä pyöröksi (itse vedän ensimmäisen ja viimeisen silmukan ristiin)
Neulo 2n2o käännettävää resoria noin 10-15 cm

Neulo nyt 2n6o ja lisää ensimmäisellä kerroksella 4s tasaisesti = 88s

Tee palmikonkierrot joka 9:llä kerroksella (voit tehdä tiiviimminkin mutta sitten täytyy arvioida kavennusten aloittamiskohta itse)

Kun olet tehnyt neljä kertaa palmikonkierron, neulo seuraavalla kerroksella joka toinen kahden nurjan silmukan pari 2n yhteen ja sitä seuraavalla kerroksella jäljelle jäänet kahden nurjan silmukan parit 2n yhteen.
Nyt sinulla pitäisi olla 1n6o koko pipon ympäri.

Neulo palmikoiden 3. ja 4. s oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo palmikoiden 2. ja 3. s oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo palmikoiden 1. ja 2. s oikein yhteen
*=toista koko kerros
Neulo 1n1o oikein yhteen*
*=toista koko kerros
Neulo 2 yhteen koko kerroksen ajan

Katkaise lanka ja vedä se loppujen silmukoiden läpi, päättele langanpätkät.

Tee tupsu tai älä mutta pipo on valmis!

Nyt neulotaan jo sukkia...

Miniloma lähes Lapissa - R U K A

Kuukausia sitten M. sai puhelun jossa kerrottiin kilpailussa voitetusta kylpylälomasta. Hän oli hieman ihmeissään kunnes selvisi, että J oli osallistunut kilpailuun ja voittanut neljän hengen kahden vuorokauden kylpyläloman omavalintaisessa (lue: äidin valitsemassa) Holiday Club –kylpylässä. Päivää myöhemmin sain loistavan idean, käytämme voiton Kuusamon Tropiikissa loppuvuodesta koska R U K A. En itse käy kylpylöissä mutta lapsetkin lumilautailee, joten näin saimme tekemistä koko perheelle. Lopulta paketoimme yhteen kaksi päivää voittolomaa, yhden miehen työpäivän pohjosessa sekä muutaman yön omakustanteisesti ja viiden päivän reissu oli valmiina. Lähdimme viime torstaina ajamaan kohti Kuusamoa ja kahden pysähdyksen taktiikalla ajamiseen meni 8 tuntia ja pysähdyksiin tunti.

Illan tuntumassa saavuimme Kuusamon Sokos hotelliin ja rymistelimme tavaroinemme C rakennuksen kolmannen kerron huoneeseen. Huone oli mukavan tilava ja molemmille lapsille oli omat pedit. Kylppäri ja vessa olivat erikseen, miksei muuten näin ole aina!, ja kylpyhuoneesta löytyi saunakin. Jääkaappiin laitettiin omia eväitä illalle ja menimme syömään hotellin ravintolaan. Hieman yllättävää oli, ettei ravintolalaskua voinut laittaa huonenumerolle ja lisäksi perheen miehet olivat sitä mieltä, ettei ruoassa (possu/kana) ollut yhtään mausteita. Allekirjoittanut söi kalaa ja annos oli reilunkokoinen ja iha ok. Koska mies lähti seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan töihin, selvittelimme illalla vielä bussikuljetusta Rukalle ja niinpä seisoimme torstaiaamuna lasten kanssa hotellin edessä odottelemassa aamu yhdeksältä Linja 3:sta. SkiBussilla pääsee kätevästi Kuusamosta Rukalle; hinta aikuisille 7 euroa ja lapset muistaakseni 3,50 ja matka taisi kestää puolisen tuntia.

 

Rukankeskuksessa kipaisimme hakemassa vuokraamosta hiihtoliput kaikille. Rukalla nuoriso laskee vähän halvemmalla kuin aikuiset ja skidit vielä sitäkin halvemmalla. Maksoin oman, 109 euron kolmen päivän lippuni e-passilla ja lasten liput maksoivat yhtensä 150 euroa. SkiCardeja ei tarvinnut tällä kertaa ostaa.

Rakas nuorimmaisenihan on ilmoittanut, ettei halua mennä ankkurihissillä ja sittemmin halukkuus sompahissiinkin on kadonnut. Koska omakin jalka tulee ankkureissa kipeäksi, enkä jaksa raahata vastentahtoista tyttöä vastenmielisiin hisseihin, olin jo etukäteen tsiigannut tuolihissit Rukatunturilla. Tuolihisseissä riittääkin hyvin vaihtoehtoja ja jo pelkästään eturinteeltä lähtee tuolihissit eturinteen lisäksi Saaruaan ja Vuosseliin, joten valinnan varaa riittää. Olen vahvasti sitä mieltä että tyttö lähtee taas ankkureihin kun on valmis… tai ollaan keskuksessa missä valinnanvaraa ei vaan ole.

Ajatuksena oli mennä Vuosseliin verestämään taitoja mutta huipulla kävi ilmi, että sillä puolella tunturia on todella kova tuuli ja lumetuksesta johtuva ”pyry”. Niinpä jäimme laskemaan eturinnetta joka taittui vaativuudestaan huolimatta tytöltäkin oikein hyvin. Laskimme eturinnettä jonkun aikaa kunnes kaakao ja munkki kutsuivat ja siirryimme Pisteen kautta toiselle eturinteeltä lähtevälle tuolihissille, kohti Saaruaa. Saarua osoittautui lasten lemppariksi; sieltä löytyi metsäreittejä ja hyndiä Jiille ja tytölle tarpeeksi loivaa ja jyrkkää. Tuolihissi vei nopeasti takaisin ylös ja jonoja ei ollut. Saaruasta voi laskea Vuosseliin, ilman että lumilaudallakaan joutuu kävelemään ja Vuosselin alta löytyy Vuosselin Pirtti. Tykkäsin tosi paljon tästä sympaattisesta kahvilasta, josta sai juurikin ne toiseksi tärkeimmät, eli kaakota ja makkaraperunat. Täältä mies tuli hakemaan meidät kahtena päivänä, jonka mahdollisti vieressä oleva reilun kokoinen parkkis.

Kahden Sokos hotellissa vietetyn yön jälkeen siirryimme majoittumaan Kuusamon Tropiikkiin. En ole aiemmin ollut kylpylähotelleissa ja koin kyllä aikamoisen pettymyksen tällä ensimmäisellä kerralla. Huone oli huomattavasti pienempi kuin Sokos hotellissa eikä huoneessa ollut jääkaappia eikä saunaa. Lapsille oli laitettu niin paska huono vuodesohva, että jos minun olisi pitänyt siinä nukkua, olisin nukkunut mieluummin lattialla. En tiedä onko pieni kahden hengen sohva tarkoitettu kahdelle nukkujalle, mutta 140 cm ja 175 cm sisarukset eivät siihen ainakaan mahtuneet, niinpä toinen nukkui meidän aikuisten välissä aamyön. Aamiainen hotellissa oli ihan ok mutta lasten mielipide kylpylästä ei ollut kovin kummoinen. Kuulemma Siilinjärjen Fontanella, Turun Caribia ja jopa meidän Porvoon uimahalli pesee Kuusamon Tropiikin. Angry Birds puisto oli kuulemma mieleinen, vaikka äidin silmäyksellä se vaikutti hienosti tehdyltä mutta aika vähäeleiseltä. Lapset kuitenkin löysivät tekemistä useammalle käynnille puistossa. En tiedä kuuluuko nämä aktiviteetit aina huoneen hintaan, ainakin palkintomatkaan kuului rajaton käyttö.

Sattumalta samalle viikonlopulle osui FIS Freestyle Ski Worls Cup osakilpailu ja kävimme katsomassa myös tätä. Kahdelle lumilautailijalle suksilla kumpareikon laskeminen on vieraampaa, joten oli varmasti mielenkiintoista katsoa kisoja ja onhan ne hypyt näyttäviä. Luulin että keskus olisi aivan tukossa tapahtuman takia mutta näin ei ollut, auton sai helposti parkkiin ja pääsimme katsomaan kisoja hyvältä paikalta. Tapahtuma on maksuton.

Kolmena päivänä siis lumilautailtiin, uitiin ja ankkäripuistoiltiin ja eipä siinä muuta tarvitse. Ajankohta oli täydellinen; pakkasta oli kahtena ensimmäisenä päivänä noin viisi astetta ja kolmantena päivänä pakkanen kiristyi 11 asteeseen mutta saimme nauttia auringosta rinteissä. Ajankohdan takia missään ei tarvinnut jonottaa, ei hisseissä eikä kahviloissa. Kaikki rinteet eivät olleet auki, esimerkiksi lapsuuden lempparirinne Kelo oli lumetettavana. Tämä ei kuitenkaan haitannut koska niin paljon rinteitä oli auki ja loistavassa kunnossa. Ruka oli muuttunut valtavasti 25 vuodessa, olenhan lapsena laskenut Rukalla kaikki lomat ja viikonloput ja nyt niin tuttu mutta uusi keskus valloitti sydämeni uudestaan. Luulen että tehdään tästä minilomasta joulukuinen traditio. Takaisin kotiin ajettiin maanantaina; lähdimme yhdentoista aikaa ja pysähdyimme Sonkajärven symppis Nesteellä lounaalla, josta ajoimme yhtä soittoa kotiin asti. Samat 8 tuntia kului aikaa ajamiseen.

 

 

Kaikki laskukuvat on valitettavasti iPhone4 "laatua" ja muut napattu auton ikkunasta Canonilla. Jos harrastaisin uuden vuoden lupauksia, niin voisi todeta jotain vuodesta 2016 ja valokuvausharrastuksen elvyttämisestä. No niin, stressitöntä joulun odotusta kaikille!

Base Camp

Tuntureilla vaelleltiin Katan kamerarepulla joka kameratarvikkeiden lisäksi vetää mukavasti päiväksi tarvittavat varusteet. Koska maasto oli haastavaa, halusin ehdottomasti mukaan laukun jossa kamera on suojassa vaikka kantaja tulisi tunturinrinnettä alas kierien. Repun ainoa moite on, ettei siinä ole ulkoista taskua johon saisi esim. puolen litran pullon kätevästi. Tänne mahtuu siis kameran lisäksi se juomapullo, joku huppari ja pienet eväät... juuri passeli  m i n u l l e.

Kaiken realistisuuden nimissä on alistuttava siihen ettei ensi kesänä meillä ole enää rattaita missään reissuilla. Tähän asti kärryt ovat kulkeneet päiväreissuilla mukana sillä tyttö tarvitsee paiväunet jossain vaiheessa joka tapauksessa. Samalla kärryihin on saatu varavaatteet, eväät ja kaiken muun tarvittavan varustuksen. Kun rattaita ei enää ole, ja tykkään olla tilanteessa jossa sattuma suosii valmistautunutta, oli hankittava päiväreppu. Reppu joka sopii maastoreissuille sekä kaupunkiin, reppu johon mahtuu kaikkien tavarat sekä äidin kamera, ja reppu jota on hyvä kantaa ja joka ei sateesta säikähdä. Ja koska reppu on äidin, sen pitää olla valkoinen. Hetken internettiä kahlattuani oli jo  varsin selvää että valkoinen reppu muodostaa pienehkön haasteen. Oikeastaan ainoa vaihtoehto oli Haltin Codes-sarjan reppu. Näitä on kolmessa koossa ja useammassa värissä -joista yksi oli se haettu valkoinen. (Ja nyt kaikki miettii että millainen tyyppi ostaa valkoisen reissurepun...)

Minulla ei ole mitenkään aikaa lähteä kiertelemään ympäri kauppoja etsimässä kyseistä reppua ja netistä en reppua tilaa sovittamatta. Otin yhteyttä Haltiin ja kertoivat että Herttoniemeen on avattu Halti Base Camp Store, jossa on kaikki mallit esillä. Tänään viimein pääsimme käymään liikkeessä ja kaskas! Kaikki päiväreput -20%. Katsastimme samalla muun tarjonnan ja mm. topat on nyt liikkeessä hyvässä alessa. Ostimme J:lle toppahousut joille jäi hintaa 35 e. Näyttää vastaavat maksavan Retkiaitassa 249 euroa. Ensimmäistä kertaa, sanoi mieskin "No NYT me säästettiin" ;)

Muutama klassinen "kastikkeet naamassa lauantai-iltana" kuvakin löytyy.

Tyttö sai toppahaalarin kaveriksi pupupipon.

En tiedä onko 4-vuotias liian vanha korvapipoihin, tytön mielestä ei.

Jonathanin pipot löytyy tietysti JJ:stä.

Jahas, Bloggerista katosi yllättäen parit kuvat ja tekstit... 

Tiivistän: jemmavarastot kaivettu esiin ja Huutikseen laitan pikkuhiljaa (vaan ei vielä) uutta ja käytettyä toppaa, sisävaatteita ja kenkiäkin.
Mm. Polaris, Camillo ja Tina W tulossa toppapuolella.

Kiitän seurasta ja toivotan rattoisaa lauantai-iltaa !

69°03.597′N, 20°32.922′E

Kolmen valtakunnan rajapyykki, sinne suunnattiin torstai aamuna. Unihiekat vielä silmissä, reput pakattu edellisenä iltana ja se normaali lähtösähläys kun kaikki kirmaavat ympäri mökkiä. Itse jätin aamiaisen Pikku-Mallalle ja siellä ruissämpylät maistuivatkin erityisen herkulliselle kun aamuinen pilviverho peitti vielä Kilpisjärven kylän.

Matkalle mukaan otettiin päivän ruoat, lisähuppari sekä tietty kamera ja vaihtosukat. Mehua pulloon ja sitä sai täyttää tunturipuroista matkanvarrelta. Kaikki mitä tänne kannetaan, kannetaan myös pois -mitään ei jätetä ja mitään ei poimita. Osalla oli mukana myös Trangiat joilla saatiin ruoka lämpimäksi puolessa välissä reissua -ja tietty kahvit! Matkaan lähdettiin kasilta ja aikataulun mukaisesti pojat olivat uimassa kahden aikaan -Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Porukka meni parissa ryhmässä ja etupää lepäili hieman pidempään ja odotteli loppujoukkoja. Neljältä lähdettiin takaisin ja koska Pikku-Mallalla ei enää käyty, olimme autolla muistaakseni puoli kasin aikaan.

Monta kuvaa mutta oli matkalla monta hetkeäkin., 11,5 tuntia ja noin 25 kilometriä tuijoteltiin luontoa silmästä silmään. Muuten reissu meni erinomaisesti mutta  minulta hajosi ensin polvi ja sitten nilkka. Nilkka meni niin perusteellisesti että seuraavan päivän reissu Saanajärvelle peruuntui ja köpöttelin lähimaastossa nilkka sidottuna. Mutta kyllä tässäkin riitti, kipinä on syttynyt ja ihan ehdottomasti tämä ei jää viimeiseksi kerraksi tällä rajapyykillä.

Upea reissu,

suosittelen ihan jokaiselle!

Enkä vieläkään ymmärrä, miten jaksoin ;)

Saana

Aamulla kello 6:20 lähti kone Helsinki-Vantaalta. Koneella Ouluun ja Oulusta autolla Kilpisjärvelle. Välissä pysähdyttiin kaffelle ja syömään mm. Muonion Shellille ja muutamaan muuhunkin paikkaan. Illalla perillä pikainen vaatteiden vaihto, reppuun hieman painoa ja kipastiin Saanan huipulle. Minua hieman jännitti miten reppu toimii, kun on uusi ja pelkäsin hihnojen hiertävän. Samalla oli hyvä testata sopivaa vaatetusta, seuraavana päivänä kun pitäisi optimoida tarvittavat kerrokset koko päivälle.  Päällä ylös mennessä oli  kangashousut, pitkähihainen silkkipaita jonka päällä T-paita, sekä R-Collectionin anorakki. Alas tullessa väliin lisäsin vielä ohuen Peakin Polar-fleecen. Saanan valloitus otti noin 3,5 h, kiirettä ei pidetty vaan nautittiin maisemista ja seurasta tietysti myös!

Reipasta viikon ensimmäisen päivän iltaa.

1029

Saana, Kilpisjärvi 24.8.2011

Palaan kysymyksiinne ja kaikkeen,

vähän myöhemmin.