Alunperin piti mennä aivan eri seurassa,
mentiinkin omassa.
Taivas näytti kylmältä ja sateiselta,
varauduimme pahimpaan,
mutta paistoi ja oli lämmin.
Lautan piti lähteä puolelta,
se lähtikin tasalta (lapset olivat hieman "levottomina").
Tapamme mukaan, oli eväät mukana,
mutta sieltä saikin kaikkea mahdollista,
kotitarpeiksi asti.
Hypättiin taas Korkeasaaressa,
tällä kertaa Fazerin vieraana.
Ja vaikka mikään ei mennyt niinkuin piti,
oli kaikki aivan täydellistä ja homma sujui kuin rasvattu.
mentiinkin omassa.
Taivas näytti kylmältä ja sateiselta,
varauduimme pahimpaan,
mutta paistoi ja oli lämmin.
Lautan piti lähteä puolelta,
se lähtikin tasalta (lapset olivat hieman "levottomina").
Tapamme mukaan, oli eväät mukana,
mutta sieltä saikin kaikkea mahdollista,
kotitarpeiksi asti.
Hypättiin taas Korkeasaaressa,
tällä kertaa Fazerin vieraana.
Ja vaikka mikään ei mennyt niinkuin piti,
oli kaikki aivan täydellistä ja homma sujui kuin rasvattu.
Oli paljon ihmisiä, paljon lapsia,
mutta välillä ei näkynyt ketään.
Ja nähtiin hurjasti eläimiä,
kissoja,
ilvekset,
kukot ja kanat,
koko sakki.
Ja oli onnenpyörää ja temppurataa,
oli Kivaa isolla K:lla!
Mutta.
Lähden reissuun keskviikkona ja palailen myöhään lauantaina.
Ensimmäistä kertaa 5:een vuoteen yötä pois kotoota, lasten luota,
jännittää ja pelottaa.
Ensimmäistä kertaa 5:een vuoteen yötä pois kotoota, lasten luota,
jännittää ja pelottaa.
Ilman lapsia mennään, on tarkoitus retkeillä Kilpisjärvellä.
Tämä on työmatka, aikuisten juttu.
Kyllä lapset ja isikin pärjää, mutta entä äiti.
Sanoinko jo että olen kauhusta kankeana?
Ja pärjääköhän ne lapsetkaan... mitäs jos tulee ikävä.
Ja tulekohan enemmän ikävä jos soittaa joka päivä?
Vai pitäisiköhän isin kysyä lapsilta jos haluavat soittaa, niin sitten soittavat,
ja minä odotan... Äh, en tiedä.
Ja pärjääköhän ne lapsetkaan... mitäs jos tulee ikävä.
Ja tulekohan enemmän ikävä jos soittaa joka päivä?
Vai pitäisiköhän isin kysyä lapsilta jos haluavat soittaa, niin sitten soittavat,
ja minä odotan... Äh, en tiedä.
Otan muuten puikotkin mukaan ;)
RATTOISAA S Y Y S VIIKKOA !
Hei jee, oikein ihanaa reissua!
VastaaPoistaHyvin ne (ja sinä) pärjäävät :-D
Minä en yleensä soita reissuilta tytölle joka päivä, miehen kanssa toki vaihdetaan kuulumiset. Tyttö kun ei oikein vielä välitä niistä puhelinkeskusteluista ja äidin äänen kuuleminen saattaa nostattaa sitä ikävää. Teillä toisaalta poika on jo vanhempi, joten ehkä itse tosiaan kertoo jos haluaa jutella?
Ihan terveellistä välillä olla yksin, huomasin sen viime kerralla. Lapset pärjäävät ja niin sinäkin! Mukavaa reissua!
VastaaPoistaVoin kuvitella että jännittää ja tekee mieli sanoa että hyvin kaikki pärjää ja varmasti pärjääkin, mutta kyllä itseäkin hirvittäisi. ;D Minulla toki jonkun vuoden pienemmät lapsetkin.
VastaaPoistaMeillä isi on harvasa viikko työmatkalla ja silloin tehdään niin että soitellaan silloin kun tyttö haluaa, meillä ainakin auttaa kun voi toivottaa halutessaan isillekin hyvää yötä ja esim. kuulee isiltä itseltään milloin isi on tulossa kotiin, eikä vaan äidiltä. Me aikuiset toki puhumme muutenkin.
Kyllä sä pärjäät:)
VastaaPoistaSuosittelen, että lapset soittavat, eikä toisinpäin;).
Mullaoli Portugalin reissussa koko ajan ikävä lapsia, kun olin vain esikosien kanssa. Huomasin miettiväni mitä pienet tekis missäkin paikassa. Toisaalta oli ihanaa ettei tarvinnut vahtia kenenkään hukkumista ja sai herätä milloin halusi ilman nahkavekkaria, syödä rauhassa jne.
VastaaPoistaBrysselin reissu kesti kolme vrk ja rapiat. Ikävä ei ollut niin piinaava, kun tiesi pääsevänsä pian kotiin. Lapset ja mies pärjäävät kyllä melkein liiankin hyvin ilman meikäläistä=)
Mukavaa reissua!
Hyvä että lähdet! Tekee aikuiselle todella hyvää olla joskus ilmankin lapsia.
VastaaPoistaMä en ollut varmaan koskaan ollut 8v aikana poissa kotoa, ehkä jonku yhden yön. Sitten erottiin, ja nyt on saanut tottua siihen et lapset ei aina ole. Ja se on ihanaa! Ei ollu alussa kyllä. Mut yritäpä nauttia joka hetkestä, pidä mielessä että saat tästä poissaolosta rutkasti paukkuja syksyyn!
Uskon, että reissuun lähtö jännittää. Kyllä sä osaat, ja lapsetkin pärjää. Kotiinpaluu on sitten sitäkin ihanampaa :-)
VastaaPoistaOmalla ikävällä ei mielestäni kannata lapsia kuormittaa, mutta mikäpä estää lapsia pirauttamasta äidilleen, jos siltä tuntuu. Fiiliksen mukaan.
Uskon, että lapsista erossa oleminen on ihan terveellinen kokemus kaikille. Ei niin, että tieten tahtoen olisi pakko lähteä, mutta näette, että yhdessäolo kantaa erossaolonkin yli.
Ihanaa matkaa! ♥
Ehditköhän kuvata meille pohjoisia maisemia?
Heippa, nauti omasta ajasta, pärjäät aivan varmasti ilman lapsia :). Aluksi se tuntuu vain kovin vaikealta, mutta kyllä se siitä sitten suttaantuu. Lasten kuulumiset voit kysellä isiltä ja antaa lasten tulla juttelemaan siinä puhelun aikana jos he niin haluavat ♥. Ihan varmasti kaikki menee oikein hyvin! Pieni ero tekee joskus tosi hyvää, vaikka etukäteen se tuntuu vallan mahdottomalta jo ajatuksen tasollakin.
VastaaPoistaItse nautin suunnattomasti kahdenkeskisestä viikonlopusta viime viikonloppuna miehen kanssa. Olisin voinut jatkaa sitä vielä vaikka viikon. Siinä toki sentään oma mies ja koirat matkassa mukana ♥.
Meidän muksut olivat kaveriporukalla samaisena päivänä Korkeasaaressa myös. Ja kivaa oli ollut meidänkin porukalla!
VastaaPoistaAnna lasten soittaa, kun tuntevat että on tarvetta. Kyllä sinä pärjäät. Nauti uudesta tilanteesta. Ja kotijoukotkin pärjäävät.
S
Aina yhtä kivoja kuvia. Tepsuista kysyisin, mahtuivatko vielä? Jos ei voisin ostaa.
VastaaPoista-Sari
Geisha, en ole sovittanut Tepsuja -toiveissa on että mahtuisivat ainakin alkutalven. Ovat sitä isointa kokoa eli 30... muistaakseni niissä mitta oli jotain noin 20 cm ...Tepsun sivuilla taitaa olla ne mitat. Likan jalka kun ei ole kasvanut vuoden aikana kuin 2 mm niin siksi epäilen että menisivät, mitta jalassa on nyt 18,5 cm.
VastaaPoista