Tanja teki kauniin postauksen lasten valokuvaamisesta. Minun piti tehdä jo aikaa sitten samanlainen -mutta kuten lomalla kaikki, tämäkin odotti tuloaan. Lisäksi jäin miettimään että mitähän bloggaus pitäisi sisällään -nyt sen keksin. Kun Tanja on selkeästi osoittanut että lapsista, siis useammasta kuin yhdestä, saa kauniita valokuvia. Päätin minä näyttää että kaikki ei saa -ainakaan minä. Olimme lähdossä Savonlinnasta ja pyysin lapsia kuvattavaksi, tarkoituksena saada kivat kuvat kummeille ja isovanhemmille. Ja näin se menee...
"Menkäähän siihen talon eteen vierekkäin niin äiti laittaa säädöt kohilleen"
JA NOIN MINUUTTI MYÖHEMMIN
säädöillä ei ollut enää niin väliä
Niin.
Ehkä tämä on joku vaihe.
Meidän lapsista ei vaan saa kuvia, niin että otetaan kuvia.
Meidän lapsista saa kivoja kuvia, kun ne ottaa heidän omien touhujen lomassa,
kun he kiinnitä mitään huomiota koko asiaan.
Tämä onnistuu puistoissa ja tapahtumissa, siinä leikkimisen ja valvomisen lomassa.
Ja kyllähän minun pitäisi se jo tietää, mutta jaksan aina yrittää.
[että kuule Tanja... ;) ]
Mutta ei se mitään, niistä tapahtumakuvista pidänkin eniten.
Jostain syystä sukulaiset kuitenkin haluavat kuviin kaikki kehon osat, hymyä jne.
Kummallista kerrassaan!
Tälläinen siellä välissä oli, ihan söpö, mutta ei ihan sitä mitä haettiin.
Hauskaa maanataina!
Sain muuten villiksen valmiiksi.
Totuus menee juuri noin kun kirjoitit ja sitten jossain välissä joku onnistuu. Mäkin tykkään kuvista, joissa lapset leikkii tai tekee jotain, silloin ne on lähes poikkeuksetta omimmillaan.
VastaaPoistaSulla on hirmusti aivan ihania kuvia lapsista ja tässäkin sarjasa on monta hyvää! Alin on suloinen, varvaskuva toimii hienosti ja toi on ihan huippu missä Padme kävelee poispäin:).
Näin se menee, tällaisia lapset ovat ja mikis ihmeessä haluaisimme heitä kuviin muina kuin omina itseinään?! Mun piti laittaa munkin postaukseen mutta unohtui - oltiin perhekuvassa ja yks kuva on ihan huippu - se kertoo meistä kaiken; äiti ja isi hymyilee, tapauhtuipa mitä tahansa (no, aikuisethan pystyy feikkaamaan;), Ida nyrpistelee kun on kylmä (yhtä hyvin voisi olla kuuma tai kiviä jalan alla tai jotain, jostain se syy olisi löytynyt..), Emil on omissa maiilmoissaan ja Ellen kikattaa ja tanssahtelee kuvan keskellä:). Vaikka en haluasi Idaa nyrpistelemään mihinkään esille, niin se kuva kyllä jää varmasti muistoihin!
Vielä kerran täytyy kyllä kehua näitä kuvia blogissasi! Ihania, ja onnistut tekemään niihin aina tosi kivat rajaukset. Parhaat kuvat syntyvät tosiaan niin, etteivät kuvattavat edes huomaa olevansa kuvattavana.
VastaaPoistaKiitokset siis täältä suunnalta, kuviasi on ilo katsella :)
suvi / www.sincerelyyourssuvi.blogspot.com
Hienoja otoksiahan sieltä on tullut.
VastaaPoistaEnsimmäinen oli omasta mielestäni ihana, toi ainankin itselläni hymyn huulille.
Pinja ei hymyillyt päiväkodin kuvassa ja nyt aina kun häntä oikein kuvaamalla kuvaa menee totiseksi.
Oma mummoni joka on jo yli kahdeksankymppinen, sanoi Pinjan kuvat nähdessään, että eikö se enää hymyile ollenkaan, eli hymyä siis odotetaan kuvissa.
Tykkäsin kyllä kaikista kuvista :) eka ja viimonen parhaat.
VastaaPoistaIhania! :)
VastaaPoistaPari vinkkiä, jos auttaisivat :) Mies auttamaan, löydä hyvä valo, sopiva kuvakulma ja laita asetukset kohdalleen ja lapset paikalleen vasta, kun kaikki muu on täysin valmista. Etenkin valaistuksen ja taustan kanssa kannataa olla ronkeli. Isompi voi lahjoa joten tarvitsee saada oikeastaan enää hyvä kuva nuorimmaisesta. Sitten, kun ei kuitenkaan ensikerralla onnistu niin yritetään seuraavana päivänä uudestaan (ja taas seuraavana).
VastaaPoistaMeillä mies saadaan motivoitua apupojaksi mainitsemalla kuinka olen jo katsellut hyvää kuvaajaa meidän perheelle ja se on oikeastaan aika halpa vain xxxxe. Heh heh, toimii joka kerta.
Toi ensimmäinen kuvahan on ihan voittaja-ainesta!
VastaaPoistaTämä omista lapsista kuvien ottaminen ei kaikesta päätellen siis tule tästä yhtään helpottumaan vaikka lapset kasvavatkin vähän. Mulla on SARJA toissaviikonloppuna otettuja kuvia neljästä lapsesta, jotka istuvat Ti-ti Nallen talon pihalla. Yksikään kuva ei oikeasti onnistunut. Ajattelin, että se johtuu siitä, että kuvassa oli yksi vähän reilu 3 vee, yksi vähän alle 3 vee ja kaksi vähän vajaa 2 veetä. Ei kai sit.
Voin allekirjoittaa sen, että parhaat otokset saa kuvatessa normaaleja touhuja ja leikkejä. Poseeratessa joku menee aina pieleen. Varsinkin tarhakuvat ovat olleet joinakin vuosina aika epäonnistuneita.
VastaaPoistaTe ette vaan osaa. Kato. Ja pirun iso hymiö perään.
VastaaPoistaHaasteita haasteita :) Päiväkotikuvat on taas tosiaan kohta tulossa ja koulukuvatkin. Viimevuotiset ylitti odotukset -juuri sellaisia mitä etenkin isovanhemmat tahtovat. Meillä on juurikin tuo hymyily aika haasteellista pienemmällä, hän on ollut etenkin vauvana todella vakava -sellainen tarkkaavainen lapsi. Nykyisin riemua ja hymyä kyllä on -harvemmin kameran edessä kuitenkaan.
VastaaPoistaNe sisaruskuvat on isoin haaste, mutta ei kaiken tarvitse olla niin "täydellistä", parasta on kun tulee se lapsen luonne sille kuvissa :)